Samhain

Tänään 31-10 kun vietämme kelttiläisen karhun artos, arthur nimipäivää, vietämme myös pyhäinpäivää ja halloweenia, kelttien talven alkamisen päivää. Kelttijuhla Samhainin nimi tulee sanoista samrad kesä ja loppu fain.

Tähän päivämäärään kiinnittyy myös uskonpuhdistuksen alku, kun Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen 31-10-1517.

1. Opetettakoon kristityille, ettei paavin tarkoitus mitenkään ole asettaa aneen lunastamista muiden laupeuden töiden tasalle.
2. Opetettakoon kristityille, että se, joka antaa köyhälle tai lainaa tarvitsevalle, tekee paremmin, kuin jos hän lunastaisi aneen.
3. Sillä rakkaudentyöstä kasvaa rakkaus ja ihminen tulee paremmaksi, mutta ane ei tee häntä paremmaksi vaan ainoastaan vapaammaksi rangaistuksista.
4. Opetettakoon kristityille, että se, joka näkee tarvitsevaisen ja siitä huolimatta panee rahansa aneeseen, ei saa itselleen paavin anetta, vaan Jumalan vihan.
5. Opetettakoon kristityille, että ellei heillä ole liikoja tavaroita, he ovat velvollisia pitämään sen, mikä tarvitaan heidän kotinsa tarpeisiin, eikä mitenkään tuhlaamaan sitä aneeseen.
6. Opetettakoon kristityille, että aneen ostaminen on vapaaehtoinen, mutta ei mikään määrätty asia.
7. Opetettakoon kristityille, että paavi anetta myöntäessään enemmän tarvitsee ja sen tähden myös enemmän haluaa heidän harrasta rukoustaan kuin sitä rahaa, jonka he tuovat.
8. Opetettakoon kristityille, että paavin aneet ovat hyödyllisiä, jos ei niihin luoteta, mutta suurimmassa määrässä vahingollisia, jos niiden takia menetetään jumalanpelko.
9. Opetettakoon kristityille, että jos paavi tuntisi aneensaarnaajain kaupustelemisen, niin hän mieluummin antaisi Pyhän Pietarin kirkon palaa poroksi kuin rakentaa sen lampaittensa nahasta, lihasta ja luista.
10. Opetettakoon kristityille, että paavi, kuten hänelle sopiikin, vaikka hänen sitten täytyisi sitä varten myydä Pyhän Pietarin kirkko, mielellään olisi valmis jakamaan omasta rahastaan monelle niistä, joilta aneensaarnaajat nyt viekoittelevat heidän rahansa.
11. Toivo tulla anekirjeellä autuaaksi on turha, vaikka sitten anekauppias, vieläpä paavi itse, panisi oman sielunsa siitä pantiksi.

Viime vuonna kirjailin asiasta näin:

Samhain

Ihmisoppia saarnaavat ne, jotka sanovat, että heti kun raha kilahtaa kirstuun, sielu vapautuu kiirastulesta. On varmaa, että kun raha kilahtaa kirstuun, voitonhimo ja ahneus voivat kasvaa, mutta kirkon esirukousten vaikutus on yksin Jumalan huomassa.
Kuka tietää sitäkään, haluavatko kaikki kiirastulessa olevat sielut, että me ne lunastaisimme vapaiksi, kuten pyhimystaru kertoo pyhästä Severinuksesta ja Paskaliksesta.

Mitä se nyt höpöttää. Ei muuta, kuin muistelee muutamaa niistä 95 teesistä, jotka Martti Luther naulasi tällä päivämäärällä 31-10-1517 Wittenbergin linnankirkon oveen. Samaan kirkkoon anekauppaa ja paavinvaltaa vastustanut uskonpuhdistaja on haudattukin Augsburgin uskontunnustuksen 1530 tekijän Philipp Melanchtonin kanssa. Disputatio pro declaratione virtutis indulgentiarum eli väittely aneiden voimasta ja tehokkuudesta oli julistuksen teemana.

Tuloksena moisesta kapinasta oli luterilainen reformaatio ja munkkiyhteisö anabaptisen kristillisyyden synty. He hylkäsivät mm. lapsikasteen, kolminaisuuden ja maallisen yhteiskunnan virkoineen, valoineen ja sotapalveluksineen.

Maallisuudesta ei tänään kannata muutenkaan piitata, kun vietetään muinaiskelttien Halloweenia Samhainia. Samrad tarkoitti kesää ja fain loppua eli kesän loppua tässä juhlitaan kokkotulia polttamalla pahojen henkien pelottamiseksi ja uutta vuotta tervehditään nauriskynttilöitä kovertamalla ja polttamalla ja tulevaisuutta ennustamalla.

Samhain merkitsi myös rajapintaa, jossa päästiin käymään tästä ajasta tuonpuoleisen tunnelmiin. Tähän liittyvät myös muinaisten palvontapaikkojen kuppikivet, joihin uhrattiin mm. viljaa. Niiden kautta pidettiin yhteyttä menneeseen maailmaan ja sen ihmisiin. Samoille uhripaikoille kristinusko pystytti kirkkonsa, kuten Turun tuomiokirkon. Ja sama kristinusko on nyt huolestunut perinteiden muuttumisesta pakanallisen halloweenin suuntaan.

Voisi olla tässä ajassa huolestunut paljon oleellisimmistakin asioista. Vaikkapa siitä, mitä on tämän päivän anekauppa.

Final fantasy

Turussa 31-10-09

Simo Tuomola

Turun reissu

Tänään 10-10 vietämme liput liehuen Alexis Stenvallin syntymän 1834 kunniaksi suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kansalliskirjailijamme puhui enimmäkseen ruotsia ja käytti Aleksis Kivi -nimeä vain kirjailijanimenä.

Mies pysykööt jalustallaan syystäkin suomenkielisen kirjallisuuden isänä ja kansalliskirjailijana, ei siinä mitään, mutta syytä kaiketi nimenomaan 'suomalaisen kirjallisuuden päivänä' on kaivaa historian hämäristä esiin myös Johannes Andreas Budden (1435-1495) eli Jöns Budden eli Jöns Räkin hahmo.

Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä kirjailijana, vaikka hän Naantalin luostarin munkkina vain käänsikin pyhimyslegendoja ja vanhan testamentin kirjoja latinasta ruotsiksi. 'Jöns Buddes bok' tarjosi myös ajanvietetekstejä muunkin kuin vain papiston tarpeisiin. Myös hän teki Jukolan Jussin tavoin Turun reissuja ja niistä havaintoja.

Vuonna 1900 Kivi olisi ollut vasta 66-vuotias. Jos hän olisi tuolloin ajellut Forseliuksen kanssa tämän ensimmäisellä Suomeen tuodulla "Benz Velo Comfortable" -merkkisellä automobiilillä pitkin Turun katuja, kansalliskirjailija Kivi olisi hymähdys suupielessä muistellut ehkä yhteisiä liki neljän vuosikymmenen takaisia illanistujaisia Forseliuksen ja Stenbergin kanssa, (muistellut myös kenties Forseliuksen luokse tekemäänsä Turun retkeä?).

Ja tietenkin Juhani Jukolaa, joka oli hänkin käynyt Turussa ja nähnyt siellä monta kummaa: ämmällisiä miehiä ja hemaisevia naaroja: "Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja - -".

Keitä Kivi siis olikaan omalla Turun retkellään tavannut; mm. Forseliuksen, Stenbergin ja Cygnaeuksen.

Victor Forselius (1838–1905) oli varsin tunnettu turkulainen kauppaneuvos, pankkimies, kirjapainon johtaja, koulunjohtaja, tekniikan edistäjä ja mesenaatti. Eikä vähiten: miljonäärinä kuollut poikamies Forselius toi Suomeen ensimmäisen automobiilin vuonna 1900.

Mutta kuka sitten oli Stenberg, joka oli pitänyt hauskaa Stenvallin ja Forseliuksen kanssa ilmeisesti aivan vuoden 1860 tienoilla tai 1860-luvun alussa ja joka sitten oli eräissä illanistujaisissa 1860- ja 70-lukujen vaihteessa ikuistanut Kiven piirteet tai jolla oli joka tapauksessaan taiteiljamuistissaan Kiven kasvot?

Kyseessä on kuvanveistäjä Johan Erland Stenberg (1838–96), joka käytti taiteilijanimeä Kivinen – tai Emil Nervanderin mukaan Kivikallio. Päivälehden muistokirjoituksessa 15.1.1896 sanotaan, että "syvempiä jälkiä kuvanveistotaiteen kehitykseen maassamme vainaja kyllä ei ole jättänyt", mutta hän oli yksi niistä, joiden ansiosta kotimainen kuvanveistotaide alkoi kuitenkin elpyä.

Kiven merkittävin tukija oli estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon ja joka ensimmäisistä palkitsemisista lähtien Kullervoon, Nummisuutareihin ja kansallisromaanin aseman saavuttaneeseen Seitsemään veljekseen asti asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen puolelle. Vastustajista, ahdasmielisistä kirjallisen tradition vangeista, kuuluisin oli August Ahlqvist, Kiven teosten mitätöijänä kuolemattoman maineen saavuttanut suomen kielen ja kirjallisuuden professori.


Niin löysi totuuskirjailija Kivi Turusta ämmällisiä miehiä, vaan missäs ne hemaisevat naaraat: Jääkynttilät paloivat muualla; esim.


Cygnaeus ei koskaan avioitunut. Muutamat kosinnat jäivät aikeiksi. Tukholman-matkalla 23-vuotiaana hän solmi erään maanmiehensä kanssa ”liiton koko lyhyen ihmiselämän ajaksi”. Tavallisuudesta poikkeava ja koreilevakin pukeutumistyyli herätti ympäristössään huomiota ja myös hilpeyttä.

Opiskelijakaskun mukaan Cygnaeus riensi kuuluisassa laskostetussa venetsialaisviitassaan Senaatintorin halki ”pohjalaiset kultapojat kainalossaan”. Saksalainen lääkäri ja homoseksuaalien oikeustaistelun pioneeri Magnus Hirschfeld mainitsee vuonna 1914 julkaistussa teoksessaan Miesten ja naisten homoseksuaalisuus Fredrik Cygnaeusin yhtenä esimerkkinä kuuluisasta homoseksuaalista.


Ja vielä Aleksis Kiven kuvasta tämän verran Turkua:

Helsingissä Seurahuoneen salissa 1880 pidetyn Suomen Taideyhdistyksen näyttelyn luettelossa sanotaan: "Erland Stenberg. Pariisi, rue Bonaparte. Aleksis Kiven (k.1872) rintakuva; marmorista". Mutta oliko se todella esillä? Kolmessa "Åbo Posten" -lehden numerossa olleen näyttelyselostuksen viimeisessä osassa (26.5.1880, N:o 119) sanotaan:

"Herr E. Stenbergs Alexis Kivi torde vara välbekant för konstvänner i Åbo; den har ännu icke hitanländt, ehuru densamma upptagits i katalogen i förhoppning, att omständigheterna skola medgifva utställandet äfven i Helsingfors af detta fötjenstfulla skulptur verk i marmor."

Alkuperäinen Kivi-veistos on ollut siis Turussa.


Kivisesti kivisesti
Turussa 10-10-2009
Simo Tuomola

Apophis

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on loiventanut ennusteitaan siitä, että massiivinen asteroidi iskisi Maahan vuonna 2036.

Vuonna 2006 Nasa katsoi laajuudeltaan kahta ja puolta jalkapallokenttää vastaavan murikan olevan olevan vakava uhka: sen arvioitiin osuvan Maahan todennäköisyydellä 1:45 000. Nyt todennäköisyyttä on pienennetty luokkaan 1:250 000. Uutistoimisto AFP:n mukaan luku muuttui, koska laskelmia pystyttiin tekemään uusilla menetelmillä ja tarkemman tiedon perusteella.

Apohis havaittiin vuonna 2004. Tuolloisten arvioiden perusteella asteroidin pelättiin osuvan Maahan vuonna vuonna 2029. Myöhemmin arvioitiin, että törmäys tuolloin on epätodennäköinen. Apophis ohittaa maan vuonna 2029 noin 30 000 kilometrin etäisyydeltä. Se saattaa kuitenkin tuolloin ajautua kiertoradalle, joka voi johtaa törmäykseen maan kanssa vuonna 2036.

Nasa kuitenkin vakuuttelee, ettei törmäystä ole syytä murehtia.

- Apophis on asteroidi, jota meidän tulee pitää mielenkiintoisena tieteellisenä mahdollisuutena. Sitä ei tarvitse pelätä, vakuuttelee asteroidin tutkimisesta vastaavan Nasan osaston johtaja Don Yeomans.

Viime vuonna saksalaiset tiedotusvälineet kertoivat, kuinka koulupoika olisi havainnut Nasan laskelmissa virheen. Hänen mukaansa asteroidi iskeytyisi Maahan jopa todennäköisyydellä 1:450. Saksalaisnuorukainen laski asteroidin paiskautuvan Atlanttiin, ja aiheuttavan valtaisan tsunamin. Helsingin Sanomat puolestaan kertoo, että maahan osuessaan asteroidi tekisi suuren kraatterin. Sen räjähdysvoima vastaisi useita vetypommeja.

Kuuta päin

Varmasti moni teistä on jo lukenut avaruusmaailmaa kuohuttaneesta löydöksestä. Kuusta on siis löydetty vettä. Ei kuitenkaan mitään meriä tai järviä. Vain vesimolekyylejä. NASA on päättänyt tutkia asiaa tarkemmin. Tämän vuoksi huomenna, perjantaina 9.10.2009 kuun etelänavalla sijaitsevaan kraateriin törmäytetään luotaimen raketti ja melkein heti perään itse luotain.

Raketti ja luotain törmäävät kuuhun noin 9000km/h nopeudella ja tuloksena uskotaan olevan lähes 10 kilometrin korkuinen pamaus. Tämän pamauksen sisältöä analysoimalla tutkijat voivat saada selvyyden veden olemassaolosta. Tutkijat saavat vain tunti törmäyksen jälkeen tiedon siitä että, löytyikö pamauksesta vettä vai ei.

Huomenna aamulla LCROSS-luotain ja sen tyhjä raketti irtaantuvat toisistaan. Tämän jälkeen klo 13:31 raketti törmää kuun pintaan ja LCROSS-luotain kuvaa tapahtumaa tulemalla itse perässä. Asiasta kiinnostuneet voivat katsella tapahtumaa livenä NASA:n sivuilla. Harrastelijat saattavat pystyä katsomaan tätä törmäystä ainakin jossain päin maapalloa.

Vrouw Maria

Tänään 8-10 tulee kuluneeksi tasavuosia hollantilaisen kauppalaiva Vrouw Marian uppoamisesta Nauvon vesillä vuonna 1771. Hyvin säilyneestä aluksesta olisikin saatavissa Aurajokisuistoon Turkuun melkoinen nähtävyys vähän Tukholman Wasa-laivan tapaan.

Syksyllä 1771 Amsterdamista lähti Vrouw Maria –niminen kaksimastoinen snau –tyyppinen pienehkö kauppalaiva Pietaria kohti. Laivan kapteenina oli tanskalaissyntyinen kokenut Reinhold Lorenz. Aluksen matka katkesi sen törmätessä vedenalaiseen kariin 3.10. Nauvon ulkosaariston alueella. Miehistö pyrki pitämään vuotavan laivansa pinnalla pumppaamalla saaristolaisten avustuksella. Pelastamisyrityksistä huolimatta lokakuun kahdeksannen ja yhdeksännen päivän välisenä yönä alus oli kuitenkin uponnut (Turun maistraatin pöytäkirjat 1771), eikä sitä pystytty 1700-luvun lopun menetelmin enää paikantamaan.

Vrouw Marian haaksirikkoutuminen sai paljon huomiota jo 1700-luvulla, koska sen lasti erosi osittain muiden laivojen kuljettamista lasteista. Tyypillisten tavaroiden ohella Vrouw Maria kuljetti nimittäin Venäjän keisarinna Katariina Suuren taideaarteita, jotka hän oli ostattanut hollantilaisen taiteenkeräilijä Gerrit Braamcampin kuolinpesän huutokaupasta. Pyrkimyksistä arvokkaan lastin pelastamiseksi kertovat monet aiheeseen liittyvät kirjeet, joita säilytetään Riksarkivetin Diplomatica –kokoelmassa. Laivan muuta lastia koskevaa tietoa löytyy mm. Juutinrauman tullitileistä.

Vrouw Maria –hylky on n. 26 m pitkä ja 7 m leveä ja se on vajonnut 41 m syvyyteen. Hylky on hyvin säilynyt ja sen mastojen alaosat ovat vielä pystyssä kohoten 22-24 metriin. Löytymisvuonna 1999 siitä nostettiin identifioinnin varmistamiseksi kuusi esinettä, jotka olivat lyijysinetti, sinkkiharkko, kolme liitupiippua sekä kivennäisvesipullo.

Aluksen lokikirja kertoo laivan viime vaiheista näin:

Tiistaina 8. lokakuuta pelastustyöt jatkuivat; vettä pumpattiin pois ja laivasta pelastettiin lastia. Alun perin kaunis ilma muuttui synkäksi ja tuuli kääntyi idästä etelän ja kaakon välille.

Kun miehet menivät seuraavana päivänä katsomaa laivaa, eivät he enää nähneet sitä. Turusta tuli kaksi tullipalvelijaa ja pelastetut tavarat päätettiin lastata jahtiin.

Muutamaa päivää myöhemmin Vrouw Marian kapteeni matkusti miehistönsä kanssa pohjoistuulen saattelemana Turkuun, jossa hän teki meriselityksen.

Vrouw Marian ruumassa on säilynyt läpileikkaus 1770-luvun eurooppalaisesta yhteiskunnasta. Se kertoo useiden ihmisryhmien toiminnasta: eri maiden tavarantoimittajista, Amsterdamin lastaajista, pelastustoimia tehneistä Nauvon saaristolaisista ja Turun porvareista. Pelastetun tavaran osalta linkki ylsi aina Pietariin asti. Matkan aikana ketjuun osallistui Tanskan Juutinrauman tullin henkilökunta ja luonnollisesti Vrouw Marian miehistö.

Vrow Marian historia liittyy niin oleellisesti Turun saaristoon ja Turkuun, ettei museohanke voisi oikein muualla sijaitakaan kuin juuri Turussa Forum Marinumin piirissä. Turun Maistraatin pöytäkirjat 1771 kertovat omaa tarinaansa haaksirikon tapahtumista ja niihin liittyvät myös pelastetun tavaran luettelot. Turun huutokauppakamarin pöytäkirjoista 1771 ja 1772 käyvät myös selville huutokauppakamarissa Turussa Vrouw Mariasta myydyt tavarat.

Vrouw Marian lastista on saatu tietoa Juutinrauman tullitileistä, pelastetun tavaran luettelosta (Turun maistraatin pöytäkirjat 1771), keisarinnan omaisuuden pelastamiseen liittyvästä diplomaattisesta kirjeenvaihdosta sekä huutokauppakamarin pöytäkirjoista (Turun huutokauppakamarin pöytäkirjat 1771 ja 1772). Juutinrauman tullitilien mukaan Vrouw Maria kuljetti useista eri artikkeleista koostuvaa lastia. Nimeltä mainittujen hyödykkeiden ohella laiva sisälsi arvoltaan huomattavan suuren sekalaista kauppatavaraa käsittävän lastin sekä laivurin yksityisvaraston mikä käy ilmi Juutinrauman tullitileistä.

Itämeren kaupankäynnin ja Turun saariston historian kannalta kyse on niin ainutlaatuisesta aarteesta, ettei hankkeen rahoittaminenkaan voi olla kuin järjestelykysymys.

Kultuuriaarteella

Turussa 8-10-2009

Simo Tuomola

Historiallisia kuvia

Tänään 2-10-2009 saa Turun linnassa kantaesityksensä säveltäjä Kalevi Ahon neliosainen kävelykonsertti 'Historiallisia kuvia' valtioneuvoston perustamisen 200-vuotisjuhlan kunniaksi.

Hallituskonseljin avajaisjuhlallisuudet pidettiin Turussa 2.10.1809. Aamupäivän avajaisjumalanpalvelusta varten konseljin jäsenet ja virkamiehet kokoontuivat klo 10.45 kenraalikuvernööri M. Barclay de Tollyn asunnolle. Kulkueena sotilaskujaa myöten marssittiin Tuomiokirkkoon.

Rykmentin ja seminaarin pastori Alexander Lauraeus saarnasi Psalmista 45:5. Tekstissä kehotettiin kiiruhtamaan totuuden puolesta ja pitämään viheliäiset oikealla tiellä; muistutettiin oikeamielisen tuomarin velvollisuudesta edistää ja puolustaa totuutta ja oikeudenmukaisuutta veljien keskuudessa.

Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin avajaisistuntoon nahkurimestari Richterin talon III kerrokseen, joka oli sisustettu valtaistuinsaliksi. Kenraalikuvernööri piti puheen keisarin valtaistuimen edessä, joka oli tuotu Porvoosta. Tämän jälkeen luettiin konseljin ohjesääntö ja jäsenten asettamiskirjeet.

Virkavalat otettiin 10 jäseneltä, koska Bladh ei ottanut virkaa vastaan ollenkaan, Rotkirch astui virkaansa 9.10. ja De Geer ja Ervast 14.11.1809. Kenraalikuvernööri antoi käskyn aloittaa työt seuraavana päivänä.

Talousosaston ensimmäiset jäsenet olivat maaherra R. W. de Geer, maaherra K. von Troil, majuri C. E. Mannerheim, lääninkamreeri E. E. Tulindberg, lääninkamreeri H. C. Nordensvan, toimitussihteeri C. F. Rotkirch ja superkargööri P. J. Bladh. Oikeusosaston ensimmäiset jäsenet olivat hovioikeuden presidentti Adolf Tandefelt, laamanni A. F. von Willebrand, hovioikeudenneuvos Carl Carp, hovioikeudenneuvos H. H. Wallerian, hovioikeudenneuvos C. E. Gyldenstolpe, laamanni F. W. Krogius ja kihlakunnantuomari Henrik Ervast. Prokuraattoriksi nimitettiin Mathias Calonius.

Venäläiset sotilaat marssivat rauhanomaisesti vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagration johdolla ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin. Suurruhtinaskunnan virallinen pääkaupunki Turusta tuli lokakuussa 1809 ja sellaisena se toimi vuoteen 1812 saakka.


Olkaamme siis turkulaisia
Suomen Turussa 2-10-2009
Simo Tuomola

Rosh Hashanah

Roš Hašanah (hepreaksi ‏ראש השנה‎, vuoden alku) on juutalaisten uudenvuoden juhla. Sitä vietetään tišri-kuun ensimmäisenä ja toisena päivänä. Roš hašana aloittaa kymmenen katumuspäivän jakson, joka päättyy jom kippuriin.

Eilen 18-9-2009 oli siis juutalaisen kalenterin mukaan uudenvuodenaatto ja tänään olemme jo vuoden 5770 puolella. Ensi vuonna vuosi vaihtuu vastaavasti 8.-9.9.2010. Vuoden vaihtuminen alkoi eilen auringonlaskun aikaan ja päättyy auringonlaskuun 20. pvä.

Juutalaisen uskon mukaan maailma luotiin 7. lokakuuta vuonna 3761 eaa juliaanisen kalenterin mukaan. Suomessa juhlaperinteeseen kuuluvat elämän kirja, cahle-leipä, oinaan sarvi ja kanakeitto. Juutalaiseen juhlaillalliseen kuuluvat myös hunajaan dipattavat omenanpalat, joilla varmistetaan makea ja onnistunut uusi vuosi.

Tätä pyhää kutsutaan myös nimellä Yom Yadin, eli tuomiopäivä. Uskomuksen mukaan Jumala laskeutuu valtaistuimelleen ja tuomitsee ihmiset menneen vuoden tekojen perusteella. Sen jälkeen on aikaa sovittaa mahdollisia huonoja tekojaan Yom Kipuriin eli sovituspäivään asti. Tämä tarkoittaa sitä,että tämän 10 päivän ajanjakson aikana on mahdollisuus pyytää anteeksi ystäviltään,tutuiltaan jne. jos nyt on sattunut heitä kohtelemaan huonosti.



Shana Tova Umetukah
Hyvää ja makeaa
myös Turusta 19-9-2009
Simo Tuomola

Garbo

Tänään 18-09 tulee kuluneeksi tasavuosia Greta Lovisa Gustafssonin syntymästä 1905. Tukholmassa Greta Garbo syntyi ja sinne hänet myös on haudattu, vaikka New Yorkissa 15.4.1990 kuolikin. Viime kesänä sieltä hänen hautaansa metsähautausmaa Skogskyrkogårdenilta etsiskelin, vaan en löytänyt. Carl Millesin homoeroottisia veistoksia kylläkin. Sinne jonnekin Garbon tuhkat kuitenkin 16.6.1999 haudattiin. Täytyy pistää haku uusiksi.

Garbon tähteyteen liittyy olleellisesti myös eräs suomalainen ohjaaja, se ainoa, jolle on myönnetty tähti Hollywood Walk of Famella. Mauritz (Moshe) Stiller löysi elokuvaans Gösta Berlingin taru (1923) näyttelijän, josta myöhemmin kuoriutui Greta Garbo. Elokuva oli heille molemmille pääsylippu Hollywoodiin ja menestykseen.

Muutakin merkittävää tuo Helsingissä, Turussa ja Tukholmassa kunnostautunut näyttelijä sai urallaan aikaiseksi. Näyttelijästä ohjaajaksi siirryttyään homoseksuaalina tunnettu Stiller ohjasi näet vuonna 1916 homoerotiikan kantateoksena pidetyn elokuvan Siivet, tarinan kuvanveistäjän ja tämän kuvankauniin poikamallin herkästä rakkaudesta.

Lopulta Stiller sai tarpeekseen Hollywoodista, palasi Ruotsiin 1927 ja kuoli siellä 45-vuotiaana loppuvuodesta 1928. Garbo sai Yhdysvaltain kansalaisuuden 1951 ja kuoli New Yorkissa keuhkokuumeeseen 84-vuotiaana 1990.

GG: I never said, "I want to be alone." I only said, "I want to be let alone! There is all the difference.


Mata Harina
Turussa 18-09-2009
Simo Tuomola

Kalixjoki

Tällä päivämäärällä 17-09 allekirjoitettiin Suomen sodan päättänyt Haminan rauha vuonna 1809. Siinä:

Hänen Maj:tinsa Ruotsin Kuningas sanoutuu ehdoitta irti ainiaaksi, niin omasta kuin Ruotsin valtaistuimelle astuvien seuraajiensa ja valtakunnan puolesta, Hänen Majesteettinsa Venäjän Keisarin ja kaikkien Hänen Seuraajiensa Venäjän valtaistuimelle ja keisarikuntaan hyväksi, kaikista oikeuksistaan ja nimikkeistään allamainittuihin lääneihin, jotka nykyisen sodan kuluessa Hänen Keis. Maj:tinsa aseet ovat Ruotsin Kruunulta vallanneet, nimittäin Kymenkartanon lääniin, Uudenmaan ja Hämeen, Turun ja Porin mukaan lukien Ahvenanmaan saaret, Savon ja Karjalan, Vaasan ja Oulun lääniin samoin kuin Länsipohjaan Tornionjokeen saakka, siten kuin seuraavassa artiklassa tarkemmin rajan merkitsemisestä säädetään.

Mainitut läänit kaikkine asukkaineen, kaupunkeineen, satamineen, linnoituksineen, kylineen ja saarineen, samoin kaikki niihin kuuluva, edut, oikeudet ja tuotot tulevat jatkossa kuulumaan Venäjän Keisarikunnan täyteen omistukseen ja valtaan ja pysyen siihen liitettynä.

Tästä johtuen Hänen Maj:tinsa Ruotsin Kuningas lupaa ja vakuuttaa juhlallisimmin ja kaikkein sitovimmalla tavalla omasta, niin myös kuin seuraajiensa ja koko Ruotsin Kuningaskunnan puolesta, ettei koskaan tee mitään suoria tai epäsuoria vaatimuksia mainittuihin lääneihin, maakuntiin, saariin tai alueisiin, joiden asukkaat, sanotun luopumisen perusteella ovat vapautetut siitä uskollisuuden ja kuuliaisuuden valasta, jonka he ovat Ruotsin Kruunulle tehneet.

Venäläiset meinasivat vahingossa tehdä tulevasta Suomesta myös todellisen suurvallan määrittäessään maamme länsirajan paikkaa. Ilman perhanan kreivi Kurt von Stedingkin päättäväisyyttä Suomi olisi näet samalla saanut haltuunsa myös Pohjois-Ruotsin Kiirunan tärkeät rautamalmivarannot;

Venäläiset yrittivät rauhanneuvotteluissa saada Suomen lisäksi itselleen suuren kaistaleen Pohjois-Ruotsia, sillä he vaativat rajan vetämistä Kainuunjokeen (ruots. Kalixjoki). Venäläiset perustelivat vaatimustaan sillä, että Kainuunjoen itäpuoliset alueet olivat suomenkielisten asuttamia. Ruotsalaisten pyrkimykset vetää raja Kemi- ja Ounasjokeen torjuttiin, ja lopulta venäläiset tyytyivät kompromissina siihen, että raja vedettiin Tornion- ja Muonionjokeen. Tosin tämäkin rajanveto merkitsi sitä, että Ruotsi joutui luopumaan osasta Länsipohjan maakuntaa.

Haminan rauha riisti Ruotsilta yli kolmasosan sen pinta-alasta ja väestöstä. Ikivanha valtioyhteys Suomen ja Ruotsin välillä katkesi. Ruotsalaisille rauha olikin suuri järkytys ja nöyryytys. Rauhanneuvotteluihin osallistunut ruotsalainen kreivi Kurt von Stedingk totesi, että mieluummin hän olisi allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa kuin Haminan rauhan.

Suur-Suomea luomassa

Suomen Turussa

17-09-2009

Simo Tuomola

Posti kulkee

Tällä päivämäärällä 6-9 perustettiin Ruotsin valtakunnan osana olleeseen Suomeen 1638 postilaitos, perustajana kuningatar Kristiina käskystä Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Oikeammin kyse oli tuolloin postitaksan määräämisestä Suomea varten.

Kun Suomen uusi kenraalikuvernööri Per Brahe saapui 1637 maahan, oli hänellä hallituksen lupaus, että Suomeen järjestettäisiin postilinjoja. Tätä vaativat myös Brahen hallintotehtävät. Kesän 1638 aikana Ruotsin postin johtajan Gese Wechelin tärkeimmän avustajan, valtakunnanvouti Bernhardt Steen von Steenhausenin onnistuikin järjestää postireitti, joka kulki Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun ja sieltä etelärannikkoa seuraten, Suomenlahden kiertäen reitille ensin Turkuun ja edelleen Helsinkiin, Porvooseen, Viipuriin, Käkisalmeen, Nevanlinnaan ja Narvaan. Helsingistä Hämeenlinnaan järjestettiin sivupostilinja.

Kun Steen von Steenhausenin matkakertomus oli käsitelty Tukholmassa, hallitus hyväksyi 6.9.1638 Suomen postilinjalle virallisen kirjetaksan. Viimeistään tällöin säännöllinen, kerran viikossa tapahtuva postinkuljetus oli Suomen ensimmäisellä postilinjalla käynnissä. Syyskuun kuudetta päivää Suomen posti viettää tänäkin vuonna syntymäpäivänään.

Käsky valtionpostin järjestämisestä annettiin jo 2. kesäkuuta 1638 ja asian sai käytännössä hoitaakseen valtakunnanvouti von Steenhausen. Vakinainen postinkulku järjestettiin Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun ja täältä Porin, Hämeenlinnan ja Helsingin reiteille. Kirje Turku-Tukholma välillä maksoi 4 ja Turku-Helsinki välillä 2 hopeaäyriä. 2-3 peninkulman välein postireitin varrelle nimitettiin valantehneitä talonpoikia merkinantotorvineen postiljooneiksi.


Torvet soiden
Turussa 6-9-2009
Simo Tuomola

18 4/9 27

Tänään 4/9 vietämme Turun palon vuosipäivää. Pohjoismaiden suurin kaupunkipalo syttyi illalla 4-9-1827 klo 9 tienoissa ja riehuttuaan 20h se oli tuhonnut 3/4 kaupungista.

Turku on aina noussut tuhkasta kuin Phoenix-lintu, niin myös vuoden 1827 tuhon jälkeen, mutta tällä kertaa isku oli todella luja; kaupunki oli raunioina, pääkaupunkioikeudet oli siirretty Turulta Helsingille jo vuonna 1812, mutta nyt kun myös yliopisto pakkosiirrettiin uuteen pääkaupunkiin, seurasi maan sivistyneistö hallinnon jalanjälkiä Helsinkiin, jossa Turussa palon aikana opiskelleet Runebergit, Snellmannit, Lönnrotit, Cygnaeukset ja Nervanderit loivat näyttävät uransa, mutta vahva usko eli Suomen kansallispyhättö ja maan kirkollinen hallinto jäivät sentään jatkossakin Turkuun.

Feeniks-symboliikan kautta Turku on Heliopoliksen, nousevan Auringon kaupunki, aamuruskon jumalatar Auroran sanansaattaja. Jälleensyntymisen symboli Feeniks tulee aina apuun, kun sitä kipeimmin tarvitaan ja sen kyyneleet parantavat vaikka kuolemasta.

Mutta nyt ne tekevät sen taas! Turku palaa -tunnusta käyttävän projektin nimi on Euroopan kultuuripääkaupunki Turku 2011. Ensin sen puitteissa luotiin 999 unelmaa, sitten ne heitettiin roskakoriin. Säätiö kaappasi valtion ja kaupungin verovarat ja kaupunginjohtaja pakenee paikalta ennenkuin joutuu toteamaan johtamansa Turun tulleen huijatuksi.

Vasta sitten, kun hyeenat ovat poistuneet saaliilta, tulevat ne oikeat turkulaiset kulttuurin luojat ja kuluttajat; älkää kysykö mitä Turku antaisi minulle, vaan mitä minä voisin antaa Turulle.

Turku 2011 -hankkeen alkuperäinen 55 miljoonan euron kaavailtu budjetti on supistumassa jonnekin 30 miljoonan luokkaan, mutta valtavasta summasta verovaroja kuitenkin on kyse; mitä niillä saadaan aikaiseksi, se kuuluu kaupunkilaisille, vaikka säätiön sumuverhon takana toimitaankin.

Taide ei koskaan voi olla demokraattista, eikä kannettu vesi kaivossa pysy, mutta olkoot; kerrankos sitä voidaan iloitella kulttuurin puitteissa kunnolla kokonaisen vuoden ajan. Tämä olympialuokan hanke ei kertakaikkiaan saa epäonnistua! Meillä on oikeus odottaa siltä paljon ja sen toteuttajilla on velvollisuus olla haasteen mittaisia, maksoi mitä maksoi.


Tunteen palolla
Turussa 4-9-2009
Simo Tuomola

1666

Tällä päivämäärällä 2-9-1666 syttyi Lontoossa aamuyöstä Thomas Farrineri leipomossa tulipalo, joka tuhosi kolmessa päivässä 80% vanhasta kaupungista, mukaan lukien vuonna 1300 käyttöön vihityn St Paulin katedraalin.

Farriner ei kuitenkaan saanut syytä suurpalosta niskoilleen, vaan syntipukiksi valittiin lopulta ranskalainen Robert Hubert, joka tunnusti palon sytyttämisen ja hirtettiin 27.10.1666. Ulkomaalaisten salaliittoa epäiltiin ja myös katollisia, kun Lontoo oli protestanttinen kaupunki.

Kuten huomasitte, sielunyhteydet Turun suurpaloon 4.-5. syyskuuta 1827 ovat ilmeiset. Pohjoismaiden suurin kaupunkipalo sai alkunsa illalla klo 9 maissa 4/9 kauppias Carl Gustav Hellmanin talosta Aninkaistenmäellä ja klo 3 aikaan yöllä tuli jo romautti alas vuonna 1300 käyttöön vihityn tuomiokirkon kellotornin. Palo riehui 20 tuntia tuhoten 3/4 kaupungista.

Näin kuvaili Turun palon etenemistä Adolf Moberg, joka myöhemmin toimi muun muassa yliopiston rehtorina:

"Näky oli kauhistuttava mutta kiehtova. Koko Aningaistenmäen rinne jokeen päin sekä Multavierun seutu oli kietoutunut savuun ja moniväristen liekkien mereen, jota kukaan ei voinut lähestyä ja joka hillitöntä vauhtia levisi yhä laajemmalle.

Toivottiin vielä, että joki olisi esteenä tuhon tiellä ja että eteläinen eli ns. kaupungin suuri puoli säästyisi. Mutta sitten kun professori Hällströmin talo joen sillä puolen ja sen vieressä sijaitsevat talot rupesivat palamaan, huomattiin kaiken olevan hukassa, varsinkin, kun kaikkien palokalujen, jotka oli viety pohjoispuolelle, sanottiin palaneen. Miehistökin oli hajaantunut korjaamaan talteen mitä mahdollisesti voitiin liekeistä pelastaa. Näin kuinka tuli lähestyi, kuinka tuomiokirkon ulkokatto alkoi palaa. Pian alkoi tuli loistaa tornin luukkujen läpi ja saavutti kohta ylimmän puurakennelman. Tämä kohosi korkeana tulipatsaana ympärillä lainehtivasta tulimerestä, kunnes vihdoin palava puurykelmä moneen otteeseen kelloineen ja kellokoneistoineen rytisten ja paukkuen romahti alas levittäen liekkejä aukoista ja ajaen niitä ylöspäin".

Näky oli kauhistuttava, mutta kiehtova kuin 9-11 aikoinaan.


London Calling
Turussa 2-9-2009
Simo Tuomola

Niin Hectorhan se siinä ...

Woyzeck

------------------------------

Säv & san: Hector
------------------------------

Aurinko laskee, kaupunki hehkuu, tuli taivaan lävistää.
Sinun aurinkosi laskee... vaikka maa vain muuttaa siihen suhdettaan!
Nainen on saanut kultaiset renkaat köyhän hintaan ainoaan.
Sinun naisesi sua pettää, vaikka tuskin mahtuu muuhun maailmaan...

Kapteeni pelkää, rykmentin aivo, järjen esiin-luiskahdus.
Ja hän alistaa sua Woyzeck vaikka katsot häntä niin kuin tykki kohteeseen!
Sulle ihminen on kuilu ja sua pyörryttää kun katsot syvyyteen!

Sun mikä nyt on Woyzeck, sotilas?
Marie on tanssimassa, sun ainoas.
Sun naisesi on kuuma!

Pistä narttu kuoliaaksi!
Antaa mennä, antaa mennä!
Viulut soittaa: tiitaa tiitaa...
Viulut soittaa: tiitaa tiitaa...

Halpa on veitsi, leikata leipää jota syödä saanut et.
Podet kuumetta kylmää. Ota ruutiryyppy pääset sairaalaan!
Kuumat on huulet, naisesi huulet. Kuu jo nousee, punainen
niinkuin verinen rauta! Ei kylmä ruumis tunne kylmää ollenkaan!

Sun mikä nyt on Woyzeck, oi Jumala!!?
Marie on yötä vasten kalpea!
Mikä sinun on, maailma?!

Piparkakkuhevosella
hullu lahjoo huoran lasta
Aina jollain lahjuksella
hyvä myydään maailmasta...

Aurinko laskee, kaupunki hehkuu, tuli taivaan lävistää.
Sinun aurinkosi laskee vaikka maa vain muuttaa siihen suhdettaan!
Maailma sykkii, valtimo villi! Petos johtaa petokseen,
sinun harhasi on totta! Antaa mennä, antaa mennä, antaa mennä uudelleen!

Aurinko laskee!!! Maailma sykkii!! Sinut hirteen tuomitaan!!
Nyt on edessäsi kuilu! Sinne joudut vielä kerran katsomaan!
Maailma sykkii, valtimo villi Petos johtaa petokseen Sinun harhasi on totta!!
Antaa mennä, antaa mennä, antaa mennä....

Tulindberg

Tänään 1-9 tulee kuluneeksi tasavuosia Erik Tulindbergin kuolemasta Turussa 1814. Hän toimi täällä 1809 Suomen hallituskonseljin jäsenenä ja valtionvaraintoimikunnan puheenjohtajana eli valtionvarainministerinä, mutta paremmin hänet muistetaan kuitenkin muusikkona ja säveltäjänä. Hän oli varhaisin tunnettu taidemusiikin säveltäjä Suomessa.

Hänen tuotannostaan on säilynyt kuusi jousikvartettoa, viulukonsertto ja sooloviuluteos Polonaise con variazioni. Kun aikoinani etsiskelin Turun vanhalta hautausmaalta arkkitehti Charles Bassin ja kauppaneuvos Eric Julinin hautoja, törmäsin siinä lähellä myös lääninkamreeri Erik Tulindbergin hautamuistomerkkiin, ja kuvittelin sieluni silmin juuri hänen musiikkinsa sopivan soimaan tähän maailmaan.

Tulindberg saapui 15-vuotiaana vuonna 1776 opiskelemaan Turun akatemiaan, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1782. Hän muutti virkamieheksi Ouluun 1784, josta palasi Turkuun 1809. Hänet oli valittu vuonna 1797 Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi.

Tulindbergin viulukonsertto on esitetty Turussa ilmeisesti jo vuonna 1783. Sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisen säveltäjän luomana suurimuotoisena sävelteoksena. Tulindberg sävelsi myös toisen viulukonserton, mutta se on kadonnut.


Viulut soittaa tii-taa tii-taa
Turussa 1-9-2009
Simo Tuomola

Silloin jo juotiin

Maailma luotiin bysanttilaisen ajanlaskun mukaan tänään 1. syyskuuta vuonna 5509 eaa. Siksi bysanttilaisen eli itä-roomalaisen kalenterivuoden ensimmäinen päiväkin on juuri 1.9. Kalenterin otti käyttöön keisari Basileos II vuonna 988.

Se oli yhteneväinen juliaanisen kalenterin kanssa, joka on tällä hetkellä 13 vrk gregoriaanista kalenteria jäljessä. Suomessa käytettiin juliaanista kalenteria 28. helmikuuta 1700 asti ja uudelleen 1. maaliskuuta 1712 - 17. helmikuuta 1753 välisenä aikana. Siinä välissä meillä oli käytössä täysin oma ruotsalainen kalenterimme.

Ja tällainen tarina on kirjattu ajanlaskusta blogiini päivämäärälle 23-10-08:

Apinajuttu

Tänään aamulla se sitten tapahtui, maailmankaikkeus luotiin klo 9 aikaan. Näin siis armon vuonna 4004 ennen ajanlaskun alkua. Asian päätteli aikoinaan Vanhan testamentin aikakirjoja tutkiessaan piispa James Ussher, jonka 1600-luvulla julkaistun kalenterin mukaan maailma luotiin 4004 eaa, vedenpaisumus sattui vuonna 2348 eaa ja Kristus syntyi 4 eaa.

Tiede väittää, että maapallon ikä olisi aikuisten oikeesti 4,6 mrd vuotta, mutta etenkin Amerikan kreationistit ovat vankasti luomisteorian kannalla. Jumalaa ei ole saatu oikeuteen haastetuksi asiaa todistamaan, mutta oikeutta asiasta kuitenkin on käyty. Daytonissa Darwinin apinajuttua puitiin vuonna 1925 ja lännen lokari Hiski Salomaa, Hiskias Möttö, teki tapausta tunnetuksi esittämällä toisen amerikansuomalaisen kupletistin, Antti Syrjäniemen vuonna 1929 julkaiseman kappaleen Daytonin apinajuttu.

Silloin jo juotiin kun maailma luotiin
eli kenen lauluja laulat ...
Turussa 23-10-08
Simo Tuomola


Miten se Antti Syrjäniemi taannoin laulun sanoja kirjoittikaan:

Ai ai ai ai apina
Oi voi voi mikä napina
siitä nyt nous
kun se mestari Scopes
tiesi ja antoi ymmärtää
että kävi vaan sellanen rapina
ku ihminen ennen ol apina
puita myöten kuorta syöden
ennenmuinoin rapusimme vaan

mutta se tiukalle otti
Daytonissa kehitysoppi
apinako niin paljo muuttuupi
johan siitä hullukin suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Oli Daytoni tuollainen tienoo
mis ei ollunna tietoa hienoo
siellä yhtään ei ihme nytkään
ne kehityksestänsä kerskaile
ne nousivat kaikkien raivoon
heittäkää se vietävä kaivoon
siel' nikkaroikoon lempo soikoon
ukkoja akkoja apinoistaan

mutta kun isä sen ol pappi
siksi lauhtu vähä niitten sappi
tuosta kyl hulluki suuttuupi
apinako niin paljo muuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Tuli oikeudenkäynti siit julma
mis selville saatav' ol pulma
miten ja milloin nytkö vai silloin
elikkä passaako ollenkaan

seinien sisälle se oppi
että ihminen on kehittyvä kloppi
vaiko tallaa maata allaan
ny ja aina ennallaan

mutta se tiukalle otti
Daytonissa kehitysoppi
apinako niin paljo muuttuupi
siitä hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Kun väittely oikeen tul tiukka
ni Bryanil liiku vaan viuhka
siin ilmaki kiehu kun Darrow se riehu
ja vaati siihen vastinta
kuinka valaskala Joonaan nieli
kun sen kurkku on niin vietävän pieni
kuink' Joona hyöri ja maako pyöri
aurinko kun ol alallaan

vastaa nyt ees tämän kerran
ei ei mun on turvani Herran
ja apinako niin paljo muuttuupi
siitä nyt hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Siinä Darrow oikoili syltään
ja sieppasi pois takin yltään
hihat se kääri kun se hääri
tutkien ja toruen
kuka pani sen raamatun lehtiin
että Aatami ensiksi tehtiin
silloin jo juotiin kun maailma luotiin
ja tanssittiin ja hurrattiin

ne tuhansia vuosia katto Kiinas' jo kieroon
ennenku Aatamil ol Eevasta tietoo
ja apinakin niin paljon muuttuupi
siitä nyt hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apina


Ajattomasti
Turussa 1-9-2009
Simo Tuomola

Les Litanies de Satan

Tänään 31-8 ollaan vähän runollisella päällä, tulee näet kuluneeksi tasavuosia Pahan kukkien runoilija Charles Pierre Baudelairen kuolemasta Pariisissa vuonna 1867. Yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventaminen on runouden työtä ja sitä myöten minäkin jouduin nuorna poikana ranskalaisen onomatopoeetikan valtaan, vaikken kielestä mitään ymmärtänytkään.

Maan viinin tekijän Yrjö Kaijärven suomentamana Pahan kukkia ilmestyi 1962 ja mies suomenteli ansiokkaasti myös Paul Verlainea ja André Gidea, T.S. Eliotia sekä Michelangeloa. Raskasmielisyys ja ihanne; Pahan kukkia; Kapina; Viini; Kuolema. Pakko niitä oli yrittää tavailla myös alkuperäiskielellä, olihan runoilla merkittävä vaikutus myös ihaillun teiniboheemi Arthur Rimbaudin tuotantoon.

Modernismi ja dekadenssi saneli jo tuolloin myös Saatanalliset säkeensä:


LES LITANIES DE SATAN

Ô toi, le plus savant et le plus beau des Anges,
Dieu trahi par le sort et privé de louanges,

Ô Satan, prends pitié de ma longue misère !

Ei kurjuutta kummempaa/ Turussa 31-8-2009/ Simo Tuomola

An nescis

Tänään 28-8 tulee kuluneeksi tasavuosia valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan kuolemasta vuonna 1654. Hän oli noussut korkeaan asemaansa vuonna 1611 Kaarle IX kuoltua ja aikoinaan hänestä tuli yksi maan historian merkittävimmistä valtiomiehistä.

Sigismundin vanhana kannattajana hän osallistui yhtenä Turun edustajista Kustaa II Aadolfin kokoon kutsumille Helsingin maapäiville 1616, ainoaan säätykokoukseen ilman Ruotsin edustajia. Hän oli kuninkaan käskystä Turussa myös 1626 järjestämässä suomalaisten joukkojen laivausta sotaan Preusiin ja Liivinmaalle. Jalkaväkeä Turussa oli tuolloin 16 komppaniaa ja ratsuväkeä 5 komppaniaa, jotka lähtivät 30 laivalla 19. elokuuta Turusta Pillauhuun.

Hänen esityksestään kuningas nimitti 1627 entisen hovisaarnaajansa Isac Rothoviuksen Turun piispaksi. Kesäkuun 17. päivä piispa saapui Turkuun noitien, taikauskon ja juopottelun keskelle, vaatien saarnoissaan parannusta. Vuonna 1633 Axel Oxenstierna nousi alaikäisen kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen johtoon johtamaan Ruotsin politiikkaa.

Hänen johdollaan allekirjoitettiin Turun Akatemian perustamisasiakirja 1640, mutta hän kieltäytyi Akatemian kanslerin nimityksestä 1646. Tontin hän kuitenkin otti vastaan Turusta Aurajokirannan Herrainkulmasta Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahelta vuonna 1650.

Lentäväksi lauseeksi ovat muodostuneet Oxenstiernan sanat: Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan. Alun perin lainaus kuuluu latinaksi: An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur. Näillä sanoilla hän opasti poikaansa kohtaamaan 30-vuotisen sodan rauhanneuvotteluissa tärkeät valtiomiehet ja diplomaatit.

Oxenstierna sai 1621 Kustaa Ii Aadolfilta kruununläänityksenä Kemiönsaaren, nykyisten Kemiön, Dragsfjärdin ja Västanfjärdin kuntien alueen. Samalla kuningas myönsi hänelle oikeudet perustaa kaupunki läänityksensä alueelle; sellaista Axel ei kuitenkaan koskaan ehtinyt tontilleen perustaa.


Jospa tietäisimme
Turussa 28-8-2009
Simo Tuomola

Jumalaa paossa

Tänään 26-8 vietämme Mika Toimi Waltarin kuolinpäivää 26-8-1979. Hänen ensimmäinen virallinen tarinansa oli Merimieslähetyksen tilaama uskonnollinen kertomus Jumalaa paossa, jonka Waltari kirjaili 17-vuotiaana.

Oma huomioni kirjailijan laajassa tuotannossa on aina kiinnittynyt vuonna 1949 ilmestyneeseen teokseen Neljä päivänlaskua. Se on "Romaani romaanista. Tarkoitettu täysikasvuisille lapsille ja onnellisille aikuisille, jotka eivät koskaan tule täysikasvuisiksi." Se on hauska huumehöyryissä kirjoitettu juttu Sinuhen tapaamisesta ja surrealismista, johon opastaa taulu kolmijalkaisesta miehestä.

Kyseessä on turkulaisen surrealistin Otto Mäkilän teos Vaellus, jonka Waltari oli hankkinut työhuoneensa seinälle. Luonnon mystiikka kukkii ja erotiikka jyllää, kun konjakkia maustelee vähän kärpässienellä; on siinä sitten kiva kuunnella sisäistä ääntään ja Sinuhen sanelua. Ja sukeltaa samalla Mäkilän unenomaiseen, mystiseen ja runolliseen kuvamaailmaan.


Unessa
Turussa 26-8-2009
Simo Tuomola

Spöring

Tänään 22-8 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun tutkimusmatkailija James Cookin retkikunta 1770 tavoitti Australian itärannikon. Kapteeni Cookin ensimmäinen tutkimusmatka suoritettiin Endeavour-aluksella 1768-1771 ja mukana oli tuolloin 84 merimiestä ja upseeria sekä 8 tiedemiestä, joita johti kasvitieteilijä Sir Joseph Banks.

Matkalla mukana oli myös ruotsalainen Daniel Solander ja sihteerinsä Herman Dietrich Spöring, turkulainen kasvitieteilijä ja kelloseppä.

Tässä retkestä ja Spöringistä hyvä artikkeli:

Sihteeri Spöring teki puoli kierrosta maailman ympäri (30.11.-1)

Suomalaisten löytöretket -sarja:

TEKSTI:Markku Löytönen

Englantilainen James Cook ei esittelyä kaipaa. Kukapa ei muistaisi
tätä kuulua Tyynenmeren-kävijää. Sen sijaan Herman Spöring on outo
nimi useimmille. Cookin retkikunnan suomalaisjäsenen ansiot on
ymmärretty vasta viime vuosina.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2003

Löytöretket olivat aikansa maailmanpolitiikkaa James Cookin aloittaessa tutkimusmatkansa Tyynellä-merellä maailman merialueet tunnettiin Euroopassa jo melko hyvin. Suuria vesiä oli retkeilty useita vuosisa-toja rikkauksien perässä. Kun Osmanien valtakunta 1000-luvun alkupuoliskolla levittäytyi itäisen Välimeren piiriin, se alkoi verottaa idän mantereisen kauppatien karavaaneja. Meritien löytäminen Aasiaan oli Euroopan valtakuntien ainoa keino välttää verot ja tuoda idän eksoottiset kauppa-tavarat, kulta, silkki ja mausteet, omille markkinoille. Afrikan ja Aasian eteläisen rannikon ääriviivat opittiin tuntemaan 1400-luvun lopulla, kun portugalilaiset kaar-toivat pitkin Afrikan rannikkoa Intian valtameren pohjoisosiin ja edelleen kaakkoisen Aasian saariin Sumatraan, Jaavaan ja Uuteen-Guineaan saakka. Seuraava askel oli etsiä meritietä Intiaan purjehtimalla länteen yli Atlantin. Näin Kristoffer Kolumbus ehkä ensimmäisenä eurooppalaisena löysi tien Länsi-Intiaan ja samalla käynnisti Uuden maailman valloittamisen. Viimeistään Kolumbuksen retken jälkeen kaikkialla Vanhalla mantereella ymmärrettiin, että meren takaiset valloitukset lisäsivät kauppaa ja toivat vaurautta. Valloituksista tuli yhä tärkeämpi osa maailmanpolit-iikkaa, ja yhä useampi maa lähetti laivojaan kau-kaisille merille rikkauksien toivossa. Asialla olivat sekä kuningashuoneet että mahtavat kauppahuoneet, joiden toiminta ulottui kaikkialle tunnettuun maailmaan. Kuitenkin vielä 1700-luvun loppupuolella yksi alue oli hukassa: Terra australis incognita, Tuntematon eteläinen maa. James Cookin matka oli osa juuri tämän mantereen löytämisestä käytyä suurvaltapoliittista kilpailua. Manner mielissä pitkään Euroopassa oli jo antiikin ajoista saakka vallinnut käsitys, että eteläisellä pallonpuoliskolla oli suuri yhte-näinen manneralue. Sen olemassaoloa pidettiin välttämättömänä, koska muuten mantereet eivät olisi tasa-painossa maapallon kiertoliikkeen kannalta. 1200-luvulla Aasiaa ristiin rastiin kierrelleen Marco Polon silminnäkijälausunnot lisäsivät uskoa eteläisen mantereen olemassaoloon. Venetsialainen matkaaja kertoi tuntemattomista alueista, jotka sijaitsivat Aasian kaakkoispuolella ja joilla oli runsaasti kultaa ja mausteita. 1350-luvulla englantilainen John Mandeville väitti matkakirjassaan Travels and Voyages käyneensä lähellä etelänapaa sijaitsevilla asumattomilla alueilla. Hänen kertomuksensa olivat pelkkää fantasiaa, mutta vielä 1500-luvulla niitä pidettiin lähes yhtä luotettavina kuin Marco Polon tietoja. 1500-luvun löytöretket vahvistivat myyttiä edelleen. Kun portugalilaisen Fernão de Magalhãesin retkikunta 1522 palasi maailmanympäripurjehdukseltaan, miehet kertoivat, että Etelä-Amerikan eteläpuolella sijaitsee maa-alue, jota he kutsuivat Tulimaaksi. Tämä vaikutti kartografeihin, ja muun muassa tunnettu hollantilainen Abraham Ortelius piirsi 1570 maailmankartastoonsa mantereen, joka ulottuu Etelä-Amerikan eteläkärjestä yli Tyynenmeren Uuden-Guinean eteläpuolelle. Vielä 1600-luvulla, kun oli tutkittu Australiaa, Uutta-Seelantia ja Tasmaniaa, usko etelän suurmanteree-seen eli sitkeästi. Sitä etsivät etenkin hollantilaiset ja lopulta myös ranskalaiset ja englantilaiset. Briteistä merten herroja Britannia oli pitkään noudattanut varovaista ulko-politiikkaa, sillä se pelkäsi Manner-Euroopan mahti-maiden taloudellista ja sotilaallista ylivoimaa. Maan ulkopolitiikka kuitenkin muuttui, kun Espanja ja Portugali ylsivät menestykseen meren takaisissa valloituksis-saan. Vuonna 1585 Espanja ja Britannia ajautuivat so-taan, joka kolme vuotta vuotta myöhemmin päättyi Espanjan voittamattoman armadan tuhoutumiseen ja maan meriherruuden kukistumiseen. Uusi tilanne johti kasvaviin eturistiriitoihin Manner-Euroopan suurvallaksi nousseen Ranskan kanssa. Kiistat huipentuivat suureen siirtomaasotaan 1754–1763. Samaan aikaan maat sotivat Euroopassa seit-senvuotista sotaansa. Vihollisuudet päättyivät Pariisin rauhaan, jossa Britannia sai Ranskalta muun muassa ranskalaisen Kanadan, Louisianan ja Senegalin sekä Espanjalta Floridan. Britannian kaksi vuosisataa kestänyt haparoiva valloituspolitiikka oli ohi. Maasta oli tehty maailman mahtavin siirtomaavalta. Sen lippu liehui kaikilla merillä. Kilpaa kohti etelää Ranskalaiset eivät luovuttaneet. He osoittivat jatkuvasti suurta kiinnostusta eteläistä merialuetta ja siellä olevaa tuntematonta mannerta kohtaan. Niinpä Britannia päätti 1760-luvun loppuvuosina lähettää useita laivoja alueel-le. Samuel Wallis ja Philip Carteret saivat tehtäväk-seen etsiä mannerta Kap Hornin ja Uuden-Seelannin välisiltä vesiltä. Wallis ei ottanut tarpeeksi huomioon länsituulten vaikutusta ja päätyi Tahitiin. Carteret taas purjehti pohjoisemmaksi ja nousi maihin Salomon-saarille. Heti perään Ranska varusti Louis Antoine de Bougainvillen retkikunnan tutkimaan Uusia-Hebridejä eli nykyisen Vanuatun, Australian ja Salomonsaarten väliin jäävää aluetta. Britannia ei halunnut hävitä kilpai-lua eteläisen mantereen löytämisestä, ja 1768 James Cook, muun muassa Newfoundlandin kartoit-tajana kunnostautunut tutkimusmatkailija, sai tehtäväkseen etsiä tätä salaperäistä maata etelästä. Tiede mukaan retkille James Cookin retki Tyynellemerelle ei ollut enää harrastelijoiden löytöretki vaan oikea tutkimusmatka. Useimmat aiemmat tuntemattomien seutujen koluajat olivat tehneet havaintojaan ja keränneet näytteitään harrastuksekseen, mutta Cookin matkan päätavoit-teisiin kuului paneutua asioihin tieteellisesti. Tieteellisen tutkimusmatkailun innoittajana toimi aikakauden suuri ja arvostettu luonnontieteilijä, Upsalan yliopiston kasvitieteen professori Carl von Linné. Linné itse ei juuri tehnyt matkoja, mutta hän lähetti oppilaitaan retkikuntien mukana kaikkialle maailmaan. Oppilaidensa ja muiden tutkijoiden keräämien näyt-teiden avulla hän saattoi kotimaassa työskennellen kehittää oivaltamaansa kasvien ja eläinten luokitus-järjestelmää ja edistää luonnontieteiden harrastusta.

26.8.1768 Endeavour-parkki on lähdössä maailmanympäripurjehdukselle Englannin Plymouthista. Aluksen varustus on poikkeuksellinen. Mukaan on pakattu kojeita luonnontieteellisiä mittauksia ja kasvi- ja eläinnäytteiden keruuta ja konservointia varten. Tieteellistä kirjallisuutta laivassa on kokonaisen kirjaston verran.

Myös matkan tavoite on erikoinen: ensin tähtitieteellisiä havaintoja Tahitissa, sitten jotain salaista, mikä selviää vasta perillä.

Näissä oloissa miehistökään ei ole tavanomainen. Komentajaksi laivaan asettuu James Cook, Britannian kuninkaallisen laivaston luutnantti ja kartografi. Alukseen nousee myös varakkaan ja maineikkaan harrastajakasvitieteilijän Joseph Banksin johtama tutkimusryhmä, jonka jäsenet eivät hekään ole keitä tahansa.

Tiedemiehistä tunnetuin on ruotsalainen Daniel Solander, Lontooseen muuttanut Ruotsin akatemian kuulun kasvitieteilijän Carl von Linnén oppilas. Hänen matkansa on tosin ollut kompastua ulkomaalaisuuteen; Britannian amiraliteetti epäröi pitkään, ennen kuin myönsi Solanderille luvan osallistua retkeen. Hänen puolestaan puhuivat sekä hänen ystävyytensä Banksin kanssa että arvostettu asema Britannian tiedemaailmassa.

Kun Solander sai luvan astua laivaan, oli luonnollista, että hänen sihteerinsä seurasi häntä. Tämä sihteeri oli suomalainen Herman Dietrich Spöring.

Kuka ihmeen Spöring?

James Cookin ensimmäisen Tyynenmeren-tutkimusretkikunnan suomalaisjäsenestä Herman Dietrich Spöringistä ei tiedetä juuri mitään, sillä hänen elämästään kertova lähdemateriaali on hyvin niukka. Edes yhtään kuvaa Spöringistä ei ole säilynyt jälkipolville.

Joka tapauksessa Herman Dietrich Spöring oli sivistyneistöä. Hänen isänsä, niin ikään Herman Dietrich Spöring, toimi Turun akatemian lääketieteen professorina. Myös äidin Hedvig Ulrika Meurmanin kolme sisarta olivat naimissa Akatemian professorin kanssa.

Kasvuympäristö herätti Spöringissä kiinnostuksen tieteeseen. Hän opiskeli lääketiedettä Turun akatemiassa vuosina 1745–1746, mahdollisesti jopa vuoteen 1753, jolloin hän matkusti Upsalaan jatkaakseen ja laajentaakseen opintojaan. Tekikö hän näin, on epävarmaa.

Spöringin perheellä oli läheiset suhteet Carl von Linnéhen, mutta tämän kirjeissä ei ole mainintoja pojasta eikä häntä mainita Linnen oppilaiden luettelossa eikä yliopiston matrikkelissa. Myös kysymys, miksi Spöring mahdollisesti jätti opiskelunsa kesken, jää hämärän peittoon.

Spöring vietti Ruotsissa kaksi vuotta, minkä jälkeen tiedot hänestä muuttuvat entistäkin vaillinaisemmiksi. Todennäköisesti hän lähti Tukholmasta 1755 ja luultavasti merille. Millä laivoilla hän purjehti ja mikä hänen tehtävänsä niillä oli, on arvoitus. Tavalla tai toisella hän lienee ollut tekemisissä hollantilaisten kanssa (näin voi päätellä Cookin Jaavan-merkinnöistä, joiden mukaan Spöring ymmärsi hollantia), ennen kuin hän mitä ilmeisimmini asettui Lontooseen.

Seuraava varmaksi katsottava tieto Spöringistä on kirjeessä, jonka Solander lähetti opettajalleen Linnélle Endeavourin matkan alkuvaiheessa. Rio de Janeirossa päivätyssä viestissä Solander kertoo:

Turun edesmenneen professorin Spöringin poika on täällä kanssani, kirjurina; hänen nimensä on Herman Dietrich, hän on lähtenyt merille Ruotsista 1755 ja ollut 11 vuotta Lontoossa kelloseppänä. Viime vuosina minä olen teettänyt hänellä kirjallisia töitä.

Näytteiden keruu alkaa heti

Endeavourin ensimmäinen varsinainen pysähdyspaikka oli Madeiran saari Atlantilla. Banks ja Solander apulaisineen kävivät heti töihin. Kokoelmiin kerättiin kasveja ja hyönteisiä, isompia eläimiä tarkkailtiin ja piirrettiin.

Tuohon maailmanaikaan, kun ei ollut valokuvaajia, piirtäjät tai taiteilijat olivat korvaamattoman tärkeitä dokumentoijia. He laativat tutkimuskohteista, olivat ne kasveja, eläimiä, esineitä tai ihmisiä, luonnokset, joista sitten kotona viimeisteltiin tutkimusaineiston tulokset.

Madeiraan tutustuttiin viisi päivää. Sitten otettiin suunta Etelä-Amerikkaan. Kun Endeavour ylitti Atlanttia, miehistö sai esimakua siitä, ettei tutkimusmatkailu ollut mitään huviretkeilyä. C-vitamiinin puutoksen ja siitä johtuvan keripukin torjuntaan tarkoitetut tuoreet hedelmät, vihannekset ja mehut loppuivat.

Kokeneena meriupseerina Cook kuitenkin tiesi, että keripukki voidaan torjua myös hapankaalilla, joka säilyi pilaantumatta kuukausia. Merisotilaat kuitenkin inhosivat hapankaalia, ja osa jätti sen salaa syömättä. Cook huomasi asian ja määräsi kahdelle merisotilaalle raipparangaistuksen. Tämän jälkeen hapankaali maistui miehistölle mainiosti.

Kuolema tekee taiteilijan

Kap Hornin jälkeen retkikunnan eteen avautui Tyynimeri, maapallon meristä suurin ja tuntemattomin. Pitkä purjehdus sujui hyvin, ja matkan ensimmäiseen viralliseen määränpäähän Tahitiin saavuttiin huhtikuun puolivälissä.

Vain muutamaa päivää myöhemmin sattui ikävä tapaus, joka muutti sihteeriksi ja luonnontieteelliseksi apulaiseksi lähteneen Spöringin tehtäviä ratkaisevasti.

Retkikunnan piirtäjistä toinen sai vakavan epilepsiakohtauksen ja kuoli. Spöring, joka tiedettiin taitavaksi piirtäjäksi, määrättiin toimimaan muiden tehtävien ohessa ryhmän toisena taiteilijana.

Kelloseppä korjaa kvadrantin

Tahitissa oli määrä suorittaa retken virallinen tutkimustehtävä, tarkkailla Venuksen liikkeitä. Englantilainen tähtitieteilijä Edmund Halley oli laskenut Venuksen liikkuvan Auringon editse 3. kesäkuuta vuonna 1769. Mittausten avulla voitaisiin laskea Maan ja Auringon välinen etäisyys. Tätä varten retkikunnalla oli mukanaan aivan uusi

kvadrantti, kulmamittauskoje.

Paikalliset asukkaat suhtautuivat matkaajiin vieraanvaraisesti, ja retkikunta viihtyi hyvin. Kuukautta ennen laskettua havaintopäivää uteliaat tahitilaiset kuitenkin pihistivät kvadrantin. Arvokas laite löytyi kiivaiden etsintöjen jälkeen muutaman päivän kuluttua, mutta se oli huolellisesti ja varovaisesti purettu osiin.

Kaikkea muuta kuin huviretki Entisaikojen tutkimusmatkailijat olivat rohkeita miehiä, jotka henkensä kaupalla tekivät pitkiä ja raskaita reissuja karsi-essaan maapallon valkeiden läikkien listaa. James Cookin ensimmäinen maailmanympäripurjehdus kesti lähes kolme vuotta ja vei kymmenien miesten hengen. Yksi meneh-tyneistä oli Suomen Turusta maailmalle lähtenyt Herman Spöring. Hän sai viimeisen leposijansa Intian valta-merestä. Plymouth Endeavour lähtee kohti Tyyntämerta. Tutkimusretkikuntaan kuuluvat: James Cook, 40, matkan johtaja, Joseph Banks, 25, luonnontieteellisten tutkimusten johtaja, Daniel Solander, 35, tunnettu ruotsalainen kasvitieteilijä, Herman Spöring, 35, Solanderin suomalainen sihteeri ja tieteellinen avustaja, Charles Green, 33, Greenwichin observatorion astronomi, Sydney Parkinson, 23, luonnontieteellinen piirtäjä, Alexander Buchan, maisemapiirtäjä. Madeira Endeavour pysähtyy ennen Atlantin ylitystä. Kasvien ja hyönteisten kerääminen ja eläinten ja maisemien piirtäminen alkaa. Rio de Janeiro Retkikunta hengähtää Atlantin ylityksen jälkeen. Endeavour huolletaan ja ruoka- ja vesivarastot täydennetään. Luontoa tutkitaan vain vähän, koska Portugali ei halua vieraita nuuskimaan siirtomaataan. Tulimaa Etelä-Amerikan kärjen myrskyisiltä vesiltä löytyy suojaisa lahti ja retkikunta pääsee maihin tutkimuk-siinsa. Banksin palvelijoista kaksi menehtyy hypo-termiaan lumimyrskyn yllättäessä. Kap Horn Merenkävijäin kauhu kierretään ongelmitta tyynessä säässä. Tahiti Retkikunta on pysähtynyt tekemään amiraliteetin määrämät tähtitieteelliset mittaukset ja tutkimaan Etelä-meren luontoa. 16.4. Buchan menehtyy epilepsiakohtaukseen. Spöringistä tehdään piirtäjä. 3.5. Spöring korjaa alkuasukkaiden rikkoman kvadrantin. 3.6. Green seuraa Venuksen ja Auringon kohtaamista. Spöring avustaa tutkimusta. Raiatea Cook ottaa suunnan etelään etsiäkseen Tuntematonta eteläistä maata. Tehtävä sisältyi amirali-teetin kirjeeseen, jonka Cook avasi Tahitista lähdet-täessä. Lounais-Tyynenmeren allas Endeavour on edennyt 40. leveyspiirille. Merkkejä suurmantereesta ei ole näkynyt. Cook päättää purjehtia ”tutuille” seuduille; Tyynenmeren suuret saaret Uusi-Seelanti ja Australia piirtyivät maailmankarttaan jo 1640-luvulla hollantilaisten käytyä niissä. Poverty Bay Retkikunta rantautuu Uuteen-Seelantiin. Ensitapaaminen maorien kanssa päättyy nujakkaan. Tolaganlahti Spöring istuu piirtämässä pienessä saaressa ja näkee ihmeellisen linnun. Cook nimeää havaintopaikan Spöringinsaareksi, kenties kiitokseksi kvadrantin korjaamisesta Tahitissa. Cookinsalmi Cook kapuaa kukkulalle ja varmistuu siitä, ettei Uusi-Seelanti olekaan yhtenäinen vaan koostuu kahdesta saaresta. Tasmaninmeri Uuden-Seelannin rantaviivan puoli vuotta kestänyt kartoitusurakka on päättynyt. Matka jatkuu kohti Australiaa. Botany Bay Retkikunta nousee maihin Australiassa. Cook julistaa saaren Englannin kruunun alaiseksi. Ryhmä näkee monia tuntemattomia eläimiä, mm. kengurun, ja kasveja niin paljon, että maihinnousupaikka saa nimekseen Kasvitieteenlahti. Iso valliriutta Endeavour vaurioituu, kun maininki heittää sen iltahämärissä koralliriuttaan. Rannikon kartoitus katkeaa pariksi kuukaudeksi, jona aikana retkikunta tutkii luontoa. Cape York Australian itärannikko on nähty. Cook suuntaa Jaavaan, jossa on tarkoitus viimeistellä Endeavourin korjaustyö ennen pitkää kotimatkaa. Jakarta Endeavour kunnostetaan. Trooppiset taudit, malaria, kolera ja punatauti, iskevät matkalaisiin. Useita merisotilaita ja laivan lääkäri William Monkhouse kuolee. Tutkimusryhmä sairastuu. Kaikki ovat kipeitä, kun matka jatkuu kohti Afrikkaa. Intian valtameri 103ºE, 10ºS Spöring kuolee jotakuinkin tarkalleen 300 kilometrin päässä Joulusaaresta. Hänet haudataan mereen. 26.1. Parkinson kuolee. 29.1. Green kuolee. Kapkaupunki Retkikunta hengähtää Intian valtameren ylityksen jälkeen. Endeavourin ruoka- ja vesivarastot täydennetään. Cook palkkaa uutta miehistöä tauteihin menehtyneiden merisotilaiden tilalle. Saint Helena Melkein kuin kotona. Vesi- ja ruoka-varastot täydennetään englantilaisten hallinnoimassa saaressa. Dover Endeavour saapuu kotiin. Cook, Banks ja Solander ovat selvinneet hengissä takaisin. Tuntematon-ta eteläistä maata ei löytynyt, mutta luonnontieteellinen saalis on runsas: uusia kasveja noin 1 400, eläimiä noin 1 000. Tuula Kinnarinen

Kaikeksi onneksi Spöring oli pakannut matkatavaroihinsa kellosepän työkalunsa ja onnistui korjaamaan laitteen. H-hetkellä taivas oli kirkas, ja Venuksen mittaukset sujuivat hyvin. Maan ja Auringon välinen etäisyys saatiin lasketuksi aikaisempaa paljon tarkemmin.

Salainen käsky jatkaa matkaa

Tahitista lähdettäessä Cook amiraliteetin määräyksen mukaan avasi sinetöidyn kirjeen, joka hänelle oli annettu matkan alkaessa. Kirje sisälsi käskyn etsiä Tuntematon eteläinen maa, Terra australis incognita, eteläisiltä merialueilta.

Kotimatkan sijaan Endeavourin keula suunnattiin Tahitista kohti etelää aina 40. leveyspiirille ja sitten mutkitellen kohti länttä. Lokakuussa 1769 Endeavour saapui entuudestaan tunnetun Uuden-Seelannin rannikolle.

Alus kiersi saaria maaliskuuhun 1770. Samalla kun kartoitettiin yli 3 000 kilometriä pitkää rannikkoa, tehtiin monia merkittäviä tieteellisiä havaintoja, esimerkiksi se, että Pohjoissaaren ja Eteläsaaren välissä on salmi.

Retkikunta koki tapaamansa asukkaat paikoin vihamielisiksi ja kävi muutamia yhteenottojakin näiden kanssa. Toisin paikoin asukkaiden kanssa ystävystyttiin ja vaihdettiin lahjoja.

Uudesta-Seelannista retkikunta jatkoi matkaansa kohti länttä ja saapui Australian, silloisen Uuden-Hollannin, rannikolle. Huhtikuun 29. päivänä vuonna 1770 James Cook miehineen nousi maihin eräässä suojaisessa lahdenpoukamassa ja julisti Australian Englannin kruunun alueeksi.

Uutta suurta mannerta ei ollut löytynyt. Cook kuitenkin otaksui, että tuntematon manner saattoi olla olemassa. Sitä voitaisiin etsiä purjehtimalla Uudesta-Seelannista itään.

Haveri pakottaa Jaavaan

Endeavourin miehistö kartoitti Australian itärannikkoa niin ikään 3 000 kilometrin matkalta. Jokainen poukama, jokisuu ja lahti tarkastettiin huolellisesti. Luonnonsatamat merkittiin muistiin seuraavia retkikuntia varten. Sopivissa paikoissa laskettiin maihin, ja retkikunnan tiedemiehet pääsivät keräämään näytteitä. Tutkijat löysivät monta uutta eläinlajia, kuten kengurun.

Eräällä tällaisella retkellä sattui haveri, joka myöhemmin osoittautui kohtalokkaaksi onnettomuudeksi.

Endeavour oli laskemassa maihin pieneen lahdelmaan, jossa haluttiin täyttää vesivarastot. Laivaa ohjattiin varovaisesti rannikon koralliriuttojen ohi. Yllättäen mereltä vyöryi maininki, joka heitti laivan päin riuttaa. Terävät korallit repivät laivan pohjan auki, ja Endeavour alkoi vajota. Merisotilaiden ripeyden ansiosta laiva kuitenkin saatiin pysymään pinnalla. Kun vauriot tutkittiin, huomattiin, ettei alus kestäisi kunnostamatta pitkää purjehdusta kotiin.

Endeavouria paikattiin mikä pystyttiin, ja Cook suuntasi Uuden-Guinean, Timorin ja Sawusaaren kautta kohti Jaavaa ja Bataviaa, nykyistä Jakartaa. Se oli lähin suojaisa satama, jossa alus voitiin telakoida kunnostamista varten.

Punatauti tappaa Spöringin

Laivan purjehdusmiehistön ja tieteellisen retkikunnan jäsenten terveys oli pysynyt hyvänä. Taiteilijan kuolemaa lukuun ottamatta vain jokunen merisotilas oli loukkaantunut tai sairastunut. Keripukki oli onnistuttu torjumaan hapankaalin, tuoreiden vihannesten, sitruuna- ja appelsiinimehun ja maltaiden avulla.

Jaavassa miehistöön iskivät trooppiset taudit, joista vakavin oli punatauti. Laivan lääkäri kuoli, ja muun muassa Banks, Solander ja Spöring sairastuivat vaikeasti. Kun Endeavour joulukuussa 1770 suuntasi kulkunsa kotimatkalle kohti Kapkaupunkia, suuri osa merisotilaista ja tutkijoista oli sairaana.

Herman Spöring kuoli kuumana tammikuun päivänä 1771. Kapteeni Cook merkitsi tapahtuneen lokikirjaan: Ajasta ikuisuuteen siirtynyt Herra Sporing, herrasmies, joka kuului Herra Banksin seurueeseen.

Spöringin hautapaikaksi tuli 10° eteläistä leveyttä ja 103° itäistä pituutta. Paikka sijaitsee Intian valtameressä jotakuinkin tarkalleen 300 kilometrin päässä nykyään Australialle kuuluvasta Joulusaaresta.

Spöringin jälkeen menehtyi monta merisotilasta ja Banksin retkikunnan jäseniä. Kun Endeavour saapui takaisin kotiin 13. heinäkuuta 1771, matkalle lähteneistä oli hengissä vain hieman yli puolet – tavallinen luku tuohon aikaan.

Markku Löytönen on Helsingin yliopiston kulttuurimaantieteen professori.

ja oma blogipäivitykseni päivämäärältä

21. kesäkuuta 2009

Vega

Aamukävelyllä tuossa Aurajokirannassa pysähdyin hetkeksi Aboa Vetus & Nova -museon luona Herman Dietrich Spöringin 1733-1771 muistovitriinin ääreen. Hän oli turkulainen kasvitieteilijä, kelloseppä ja taitava piirtäjä. Hän osallistui löytöretkeilijä James Cookin ensimmäiselle tutkimusmatkalle Australiaan ja Uuteen Seelantiin 1769-1771 ruotsalaisen kasvitieteilijä Daniel Solanderin sihteerinä.

Tolaganlahti Spöring istuu piirtämässä pienessä saaressa ja näkee ihmeellisen linnun. Cook nimeää havaintopaikan Spöringinsaareksi, kenties kiitokseksi kvadrantin korjaamisesta Tahitissa.

Spöring kuolee matkalla punatautiin tammikuussa 1771 ja haudataan Intian valtamereen. Hautapaikaksi tulee 103 astetta itäistä pituutta E, 10 astetta eteläistä leveyttä S, liki tarkalleen 300km päässä Joulusaaresta. Kapteeni Cook merkitsee tapahtuman lokikirjaan: Ajasta ikuisuuteen siirtynyt Herra Sporing, herrasmies, joka kuului Herra Banksin seurueeseen.

Ja Cookin parkki Endeavour jatkoi matkaansa, päättäen reissunsa lopulta vuonna 1778 meren pohjaan, jonne se upotettiin Rhode Islandin luona Amerikan sisällissodan melskeissä. Nyt se lentelee sukkulana avaruudessa ja esittäytyy replikana Australian Sydneyssä.

Meidän oma sukkulamme ja endeavourimme voisi olla replikana suomalaisen tutkimusmatkailija Nils Adolf Erik Nordenskiöldin Vega-laiva. Hän onnistui ensimmäisenä kartoittamaan kolmimastoparkillaan pohjoisen meritien Atlantilta Tyynellemerelle. Koillisväylän avauspurjehdukselle naparetkeilijä, tiedemies ja geologi lähti Vegalla 22-6-1878. Kas kummaa, juuri tällä päivämäärällä siis.

Tähtitaivaalla Vega on Lyyran tähdistön päätähti, se kesäkolmion tähdistä, josta aikoinaan tulee uusi Pohjantähti. Kolmimastoparkkina se koki kohtalonsa 1903 upotessaan kalastustehtävissä Grönlannin vesillä. Tukholman luonnonhistoriallisen museon edustalta Vega-monumentti laivamalleineen on toki bongattavissa, mutta oman replikansa se ilman muuta myös ansaitsisi Nordenskiöldin urotyön kunniaksi.

Löytöretkellä

Turussa 22-6-2009 ja 22-8-2009

Simo Tuomola