Ristiretkellä

Ristiretkellä

Tänään 26-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Ruotsin kuningas Valdemarin kuolemasta 1302. Valdemar Birgerinpoika toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1250-1275 Eerik Eerikinpoika Sammalkielen (Eerik XI) jälkeen ja kuoli veljensä Maunu Ladonlukon määräämässä vankityrmässä 26-12-1302.




Kung Valdemar av Sverige
Samtida bildstod i Skara domkyrka (skulptören okänd).


Valdemar Birgerinpoika (1240–26. joulukuuta 1302) oli Ruotsin kuningas 1250–1275. Hänen isänsä oli Birger-jaarli, jolla oli todellinen valta Valdemarin vielä ollessa alaikäinen. Valdemar oli naimisissa tanskalaisen prinsessa Sofian kanssa.



Valdemar Birgerinpojan vaakuna (1252).

Birgerin kuoltua Valdemarin veli Maunu alkoi heti havitella kruunua. Valdemarilla oli myös suhde vaimonsa siskon Tanskan prinsessa Juttan kanssa. Tästä syystä hän joutui tekemään parannuksentekomatkan Roomaan vuonna 1274. Palattuaan Ruotsiin hänen veljensä Maunu ja Eerik, jotka saivat apua Tanskan kuninkaalta Erik Glippingiltä, nousivat kapinaan ja löivät Valdemarin Hovan taistelussa vuonna 1275.

Kung Valdemars sigill.

Vuonna 1275 Maunu katkaisi välit veljiensä kuningas Valdemarin ja nuoremman Eerikin kanssa, ja pakeni Tanskan kuninkaan Erik Klippingin luo Tanskaan. Maunu palasi 100 tanskalaisen sotilaan ja 700 saksalaisen palkkasotilaan kanssa ja kukisti Valdemarin Hovan taistelussa. Heinäkuussa samana vuonna Magnus valittiin Ruotsin kuninkaaksi Moran kivillä.

Valdemar ja Sofia pakenivat Norjaan ja Maunusta tuli kuningas. Vuonna 1277 Valdemar sai Göötanmaan palkaksi siitä, että luopuisi vaatimuksestaan Ruotsin kruunuun. Valdemar joutui maanpakoon Tanskaan sen jälkeen, kun hän otti osaa kapinaan, joka melkein syrjäytti Maunun. Vuonna 1288 Maunu vangitsi Valdemarin Nyköpingshusin linnaan, jossa hän kuoli vuonna 1302.

Valdemar fänglades i 14 år på Nyköpingshus där han avled år 1302.

Av okänd anledning återvände Valdemar till Sverige. Brodern Magnus lät år 1288 sätta honom i fängelse på Nyköpingshus. Officiellt på grund av att han var otillräknelig och hade väckt anstöt genom sitt lättsinniga leverne. Han dog 1302 på Nyköpingshus. Enligt en traditionell uppfattning är han begravd i Vreta kloster. Enligt en nyare hypotes har han dock begravts i Riddarholmskyrkan i Stockholm.

Näistä muinaisista hautapaikoista ei aina voida olla kuitenkaan kovin varmoja; ruotsalaiset arkeologit ovat viimeksi selvittäneet huijauksen viidensadan vuoden takaa. Tukholman Riddarholmenin kirkkoa on pidetty 1200-luvulla kuolleen kuningas Maunu Ladonlukon viimeisenä leposijana. Tutkijoiden mukaan haudassa lepää kuitenkin aivan muita vainajia.

Tukholman (1252) perustaja Birger-jaarli oli talvella 1250 sotaretkellä Suomessa liittämässä Varsinais-Suomea ja Hämettä osaksi Ruotsin valtakuntaa, kun hänen alaikäinen poikansa Valdemar valittiin maan kuninkaaksi.

Todellinen valta Ruotsissa oli kuitenkin koko ajan Birger-jaarlin käsissä. Eikä silloinen Turku, josta nyt tuli osa Ruotsin valtakuntaa, ollut mikä tahansa kyläpahanen. Piispanistuin oli siiretty 1229 Nousiaisista Turun Koroisiin, jonne oli noussut tärkeäksi kauppapaikaksi linnoitettu piispankartano. Hansakaupan myötä saapuivat myös kerjäläismunkit ja perustivat Koroisiin Pyhän Olavin Dominikaaniluostarin 1249.

Viljasuolle Unikankareen rantaan syntyi vanhalle uhripaikalle ensin satamatoimintaa, sittemmin kirkollinen keskus. Turun linnaleirin rakennustyöt pantiin aluille Aurajoen suistossa Aniniemen saarella 1283. Dominikaanit siirsivät konventtinsa Lyypekinmäelle rakennettuun uuteen luostariin 1297 ja 17.6.1300 Pyhän Henrikin kirkko Unikankareen kukkulalla on valmis vihittäväksi käyttöön. Turku oli siis jo aikalailla kaupunkimainen kun kuningas Valdemar 1302 kuoli.


Civitas Aboa
Turussa 26-12-2011
Simo Tuomola

Mihin katosi Ruotsin kuningasperhe haudastaan?

julkaistu pe 9.12. klo 14:11, päivitetty pe 9.12. klo 21:02

Ruotsalaiset arkeologit ovat selvittäneet huijauksen viidensadan vuoden takaa. Tukholman Riddarholmenin kirkkoa on pidetty 1200-luvulla kuolleen kuningas Maunu Ladonlukon viimeisenä leposijana. Tutkijoiden mukaan haudassa lepää kuitenkin aivan muita vainajia.

Hautakammio avattiin viime vuonna ja sieltä löytyi yhdeksän vainajaa, joiden on 1570-luvulta lähtien kerrottu olevan kuningas Maunu Ladonlukko (oikeammin Magnus Birgersson) ja hänen lähimmät perheenjäsenensä.

Uppsalan yliopiston professorin Göran Possnertin mukaan vainajat ovat täysin varmasti peräisin joko 1400-luvulta tai aivan 1500-luvun alusta. Maunu Ladonlukko kuoli jo vuonna 1290.

Ruotsalaiset historiantutkijat arvelevat, että 1500-luvulla hallinnut kuningas Juhana III merkitsi haudan kolmesataa vuotta aiemmin hallinneen edeltäjänsä haudaksi pönkittääkseen omaa vaikutusvaltaansa.

Historiantutkijat pitävät löytöä sensaationa. Historiallinen lähdekritiikki nousee havainnon johdosta uuteen arvoon.

Tutkijat aikovat seuraavaksi avata toisen kirkossa olevan hautaholvin, jossa tulisi olla 1400-luvulla hallinneen Kaarle Knuutinpojan jäännökset. Maunu Ladonlukko saattaa olla tässä haudassa.

Tukholman vanhan kaupungin kupeessa sijaitseva Riddarholmenin kirkko on yksi kaupungin suosituimpia historiallisia nähtävyyksiä. Sinne on haudattu suurin osa Ruotsin entisistä kuninkaista.

YLE Uutiset

Carlen manaus

Carlen manaus

Kuningas Kustaa Vaasa opetti pojilleen myös suomea ja Kaarle-herttua ( kuninkaana Kaarle IX 1604-1611) antoi sen myös näkyä mm. joulurauhan julistuksessa Turussa:

Hänen Cuningalisen Maijestetins, Sen Suriwaldian ja corckiast syndynen förstin ia herran, Carlen, Ruotzin waldacunnan ia caickein meiden armolisen herran ja Cuningan puolest culutetan tässä itze cullengin sekä omaisille että oudoille, ylimäisille että alimaisille, Rickahille että köyhille yxi iloinen Joulu ia Joulun rauha; Sentähden andawat Borgmestari ia Radi tässä Caupungisa hänen Cuningalisen Maijestetins puolest angarasti manata, että idzecukin wiriästi käywät kirckon culeman Jumalan pyhä Sana, iosa meilen edespannan se hyödytyss ia autuuss, cuin meile ombi meidän lunastaian herran Iesuxen Christuxen iloisesta syndymästä.


Mukana manauksessa
Turussa 24-12-2011
Simo Tuomola

Vaivojensa vanki

Vaivojensa vanki

Ken vaivojansa vaikertaa
on vaivojensa vanki
Ei oikeutta maassa saa
ken itse sit ei hanki

Noin komeasti runoili aikoinaan Kaarlo Kramsu (1855-1895), jonka syntymäpäivää tänään 22.12. vietetään. Mies on suomalaisen synkistelyn perushahmo, jossa laji kiteytyy pähkinänkuoreensa; köyhät olot, sairas erakko, velkakierre, epäonniset opinnot, kohtalona sukupuolitauti ja mielisairaus.

Oulun poika onneton onnenani ollut on!

Kaarlo Kramsu (22. joulukuuta 1855 Oulu – 28. elokuuta 1895 Kuopio) oli suomalainen runoilija ja toimittaja.


Niin musta, niin synkkä
yö syksyinen lie
mut synkempi vielä
on eloni tie

Voi yölläki tuikata
tähtönen vielä
mut tähteä yhtään
ei eloni tiellä


ei se siitä
Turussa 22-12-2011
Simo Tuomola

Kruunupäissään

Kruunupäät

Tänään 13-12 tulee kuluneeksi tasavuosia kuningas Eerik XIV syntymästä 1533:

1533 – Eerik XIV, Ruotsin kuningas (k. 1577).


Eerik XIV (13. joulukuuta 1533 – 26. helmikuuta 1577) oli Ruotsin kuningas vuosina 1560–1568.





Eerik XIV.


Eerik XIV nousi valtaan isänsä Kustaa Vaasan kuoltua vuonna 1560. Hänen sisarpuolensa olivat Catharina (1539–1610), Cecilia (1540–1627), Anna (1545–1610) ja Elisabeth (1549–1597) ja hänen velipuoliansa olivat Juhana III (1537 - 1592), Magnus (1542–1595), Karl (1544), Sten (1546–1547) ja Kaarle IX (1550–1611).

Eerik XIV oli lahjakas ja taiteellinen. Hän oli kiinnostunut taiteesta ja musiikista, ja osasi myös monia kieliä. Kustaa Vaasa huolehti siitä, että Eerik, Juhana ja Kaarle saivat opetusta myös suomen kielessä.

Juhana-herttuan suunnitelmiin kuului suomalais-puolalaisen yhteistyön luominen, kun taas Eerik piti Puolaa vihollisena ja Venäjää ystävänä. Vuonna 1562 Juhana meni naimisiin Puolan hallitsijan sisaren Katariina Jagellonican kanssa vastoin Eerikin tahtoa. Kesällä 1563 veljesten välinen kiista koki huippunsa Eerikin lähetettyä armeijansa Suomeen kukistamaan Juhanan.

Eerik sai valtiopäivät tuomitsemaan Juhanan kuolemaan ja lähetti 10 000 miestä piirittämään Turun linnaa. Linna antautui 12.8.1563. Juhana ja hänen puolisonsa vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin.

Vuonna 1565 Eerik tapasi talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären, joka otettiin hoviin kuninkaan sisaren hovineidoksi. Kaarina oppi lukemaan ja kirjoittamaan, mikä oli harvinaista ajan naisille. Pian hänen tiedettiin olevan kuninkaan rakastajatar.


Kaarina Maununtytär (syntymänimeltään Karin Månsdotter) (6. marraskuuta 1550 – 13. syyskuuta 1612) oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n puoliso. Hän oli myös Ruotsin kuningattarena hetken aikaa vuonna 1568.





Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär. Georg von Rosenin maalauksessa vuodelta 1886 (vasemmalta oikealle) Kaarina Maununtytär, Eerik XIV ja kuninkaan sihteeri Jöran Persson.



Eerik kuohutti Ruotsia menemällä 1568 naimisiin Kaarinan kanssa. Heidän ensimmäinen poikansa Gustaf syntyi 28. helmikuuta, joka avioliitossa syntyneenä olisi kruununperimysjärjestyksessä seuraava. Eerikin ja Kaarinan virallinen vihkiminen suoritettiin 4. heinäkuuta Tukholmassa, ja 5. heinäkuuta Kaarina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi.

Kuninkaan veljet eivät hyväksyneet avioliittoa ja kruunausta, aatelisto nousi kapinaan Eerikiä vastaan, ja tämä kukistui syksyllä 1568. Juhana-herttuasta tuli kuningas Juhana III ja Eerik perheineen suljettiin vankeuteen, aluksi Tukholman linnaan. Eerik oli menettänyt lopullisesti mielenterveytensä ja vain Kaarina sai hänet rauhoittumaan. Vuoden 1570 alussa vankeudessa syntyi Henrik.

Heinäkuussa 1570 Juhana siirsi Eerikin perheineen Turun linnaan, koska koki Eerikin uhaksi itselleen. Turussa Eerik ja Kaarina viettivät avioliittonsa onnellisimman ajan. Olot kuitenkin muuttuivat, kun Kaarina synnytti parin viimeisen lapsen. Juhana koki heidät uhaksi itselleen ja kesäkuussa 1573 Eerik ja Kaarina lasten kanssa erotettiin toisistaan.

Juhana sai valtiopäivät tuomitsemaan Eerikin kuolemaan ja hänet ilmeisesti myrkytettiin vuonna 1577, velipuolensa Juhanan käskystä.

Kruununsa menettänyt nuori kuningatar lähetettiin Suomeen, missä hän asui lopun elämäänsä Liuksialan kartanossa Kangasalla. Kaarina Maununtytär oli Ruotsin kuningattarena vain 87 vuorokautta, mikä oli lyhyt aika hänen liki 62 vuotta kestäneestä elämästään. Suomalaiset ovat arvostaneet ja rakastaneet häntä omana kuningattarenaan, koska hän eli vuosikymmenet Suomessa Kangasalan Liuksialassa ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon Tott-suvun kuoriin.

Kaarina Maununtyttären syntyperä on osittain tuntematon. Astrologiasta kiinnostuneen Eerik XIV:n kertoman mukaan Kaarina Maununtytär syntyi Tukholmassa 6.11.1550.

Eerik XIV:n karkaamisajatukset ja hänen perheensä kasvu pelottivat Juhana III:ta, joka keksi lähettää vankinsa Suomeen. Parinkymmenen hengen seurue saapui Turkuun 15.7.1570, ja se eristettiin muusta linnasta, mutta sen oloja ei voi pitää kurjina. Perheellä oli omat kokkinsa, parturinsa ja metsästäjänsä, joten elämänsä yksitoikkoisuudesta huolimatta Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär viettivät Turun linnassa avioliittonsa onnellisimman ajan.

Loppuvaiheessa olot kuitenkin muuttuivat, koska Tukholmaan kantautui huhuja Venäjän tsaarin aikeista vapauttaa entinen kuningas. Kansantarinan mukaan Kaarina Maununtytär ja lapset oleskelivat Tuupikkalan torpassa joen vastarannalla Eerikin istuessa vankitornissa.

Korppolaismäki muodostaa yhdessä Turun linnan kanssa jokisuuhun kaupungin "portin". Mäen kukkuloiden ja linnan välinen yhteys on historiallisesti merkittävä. Korppolaismäki on esihistoriallisena aikana ollut Aurajokea käyttäneen liikenteen pysähdyspaikkana. Myöhemmin mäki on ollut puolustustukikohta. Turun linnan puolustuksessa 1500-luvulla Korppolaismäen pattereilla oli tärkeä osuus. Venäläiset rakensivat mäelle linnoituspattereita 1700-luvun alkupuolella. Alueella on vielä nähtävissä historian eri kausilta peräisin olevia linnoitusrakennelmien jäänteitä. Eerik XIV:n ollessa vankeudessa Turun linnassa hänen puolisonsa Katariina Maununtyttären tiedetään asuneen Tuupikkalan torpassa Korppolaismäellä.

Elokuussa 1571 entinen kuninkaallinen perhe vietiin Kastelholmaan Henrik-poikaa lukuun ottamatta. Hän kuoli syyskuussa 1572, ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon linnan tykkien ampuessa kunnialaukauksia. Kastelholmasta perhe siirrettiin edelleen Tukholman kautta Gripsholmiin puoleksitoista vuodeksi.

E.J.Löfgren: Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär, 1864.

ERIK JOHAN LÖFGREN

Syntynyt 15.10.1825, Turku.
Kuollut 10.12.1884
Vanhemmat kaupp. Johan Gabriel L. ja Katarina Erikintytär o.s. Vahlsten.

Salme Kotivuoren blogissa muistellaan tämän työn vaiheita näin:

Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär

Linnan kaupassa Fataburissa on myynnissä postikortteja, joiden aiheina ovat viime aikoina puhuttaneet maalaukset. Minun kuvani ovat sattumoisin mustavalkoisia.


Erik Johan Löfgrenin öljyvärimaalaus (225x165 cm) Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär on maalttu 1864. Siinä uupunut valtansa menettänyt parrakas kuningas on painanut päänsä nuoren Kaarinan polvelle. Kuningas ja kuningatar ovat puistikossa.

Nyt kun maalaus on lähtenyt Turun linnasta, useissa yhteyksissä korostetaan, kuinka kiinteästi maalauksen sisältö liittyy Turun linnaan. En ole nähnyt missään selostusta, kuinka kiinteästi se liittyy, joten kerron tässä.

Taiteilija Löfgren oli 1862 kotikaupungissaan Turussa ja valmisteli Eerikiä ja Kaarinaa eisttelevää maalausta. Eerikistähän oli tehty muotokuvia, joten taiteilija tiesi, miltä kuningas näytti. Kaarina Maununtyttärestä ei ollut maalattu muotokuvaa. Ainut kuva oli Turun tuomiokirkossa oleva hiekkakivinen reliefi. Löfgren tosin luuli, että Eerikin siskoa Elisabetia esittävä muotokuva esittää Kaarinaa. Ja niin luuli moni muukin, sillä kuvaan oli maalattu nimi Catharin Månsdotter.

Mutta Löfgren halusi tietää enemmän. Hän halusi nähdä Kaarina Maununtyttären. Ja Kaarinahan lepäsi arkussa Turun tuomiokirkossa. Lupaa arkun avaamiseen ei taiteilija saanut, mutta sitten tuli museohenkilö Adolf Lindman apuun. Miehet murtautuivat yöllisellä retkellä suljettuun Tottien hautaholviin ja avasivat Kaarina Maununtyttären puisen arkun.

Löfgren oli Adolf Lindmanin kavereita. Lindman oli vankilasaarnaaja. Oli hän opettajakin ja paljon muuta. Kruununvankila oli valmistunut 1853 Kakolanmäelle, mutta lääninvankila oli edelleen Turun linnassa. Lindman asui esilinnassa ja korjasi omilla rahoillaan linnasaarnaajan virka-asuntoa, josta muotoitui pieni museo.

Taiteilija Löfgren sai nähdä kuningattaren, jonka kauniit nilkat herättivät edelleen ihastusta. Arkun huono kunto huoloestutti Lindmania, olivathan sitä "aika ja vandaaliset kädet huonosti kohdelleet". Hän pisti luvattomalta retkeltä palattuaan alulle rahankeräyksen uuden arkun hankkimiseksi.

Ilman Turun linnan asukasta linnansaarnaaja Adolf Lindmania olisi saattanut Löfgreniltä jäädä Eerikiä ja Kaarinaa esittävä taulu maalaamatta tai ainakin siitä olisi tullut erilainen. Ilman Lindmanin ja Löfgrenin seikkailua Kaarina Maununtytär ei olisi saanut marmorista sarkofagia.

Ja vieläkin oleellisempaa on se, että Eerik XIV ja Kaarina Mununtytär olivat Turun linnassa vankeina. Vangit saapuivat linnaan 15. heinäkuuta 1570 ja lähtivät 5. elokuuta 1571. Kaarina tuli uudelleen Turkuun henäkuussa 1573 ja Eerikin kuoleman (26.7. 1577) jälkeen 1.6. 1577 Kaarina seurueineen siirtyi Liuksialaan. Kaarina oli 20 vuotias tullessaan ensimmäisen kerran Turkuun ja Eerik oli 48 v.

Juhana III ei tuntenut oloaan turvalliseksi vanhimman veljen perheen kasvaessa eikä edes tämän eläessä, joten kesäkuussa 1573 Eerik XIV ja hänen puolisonsa erotettiin toisistaan. Entinen kuningas sai virua vankina Västeråsissa, Kaarina Maununtytär ja elossa olevat lapset vietiin Turkuun.

Kaarina Maununtyttären elämästä Turussa 1573 - 1577 tiedetään vähän, sillä Turun linnan tilit eivät juuri kerro mitään hänestä. Eerik XIV:n tuskat päättyivät helmikuussa 1577 Örbyhusissa, 1900-luvun ruumiinavauksen mukaan arsenikkikuolemaan.

Ruotsin entinen kuningatar oli vasta 26-vuotias menetettyään puolisonsa ja kolme lastaan sekä päästessään Sigrid-tyttärensä kanssa vapaaksi. Juhana III turvasi hänen tulevaisuutensa läänittämällä "rakkaalle rouva Kaarina Maununtyttärelle, velivainajamme kuningas Eerikin leskelle" 20.3.1577 Ylä-Satakunnasta Kangasalta Liuksialan kuninkaankartanon siihen kuuluvine 26 verotaloineen.

Kesäkuun 1. päivänä 1577 Kaarina Maununtytär ja hänen tyttärensä sekä parinkymmenen hengen seurue ynnä kolme pappia, neljä teiniä ja neljä aseistettua miestä lähtivät Turusta. Neljä vuotta myöhemmin hän sai Liuksialan eliniäkseen, ei ainoastaan toistaiseksi. Kaarina Maununtytär eli Liuksialassa 33 vuotta ja hoiti kartanoaan menestyksellisesti niin, että siitä tuli Suomen tuottoisimpia maatiloja.

Liuksialan kartano vuonna 1910.

Liuksialan kartano on Kangasalla sijaitseva kartano. Kartanon alueella on ollut Kangasalan ensimmäinen kirkkorakennus ja nykyään siellä on samalle paikalle vuonna 1930 rakennettu kappeli.

Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär asui Kangasalla Liuksialan kuninkaankartanossa miehensä Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n kuoltua vuodesta 1577 lähtien. Hänen jälkeensä kartano siirtyi Creutz-suvulle, sekä vuodesta 1821 Meurman-suvulle, jolle kartano kuuluu edelleen.

Hänen elämänsä sammui 13.9.1612 kotona Liuksialassa, ja hänet haudattiin 21.3.1613 Turun tuomiokirkkoon. Hautajaisissa luettiin Johannes Petri Parginsulanus -nimisen henkilön laatima Epicedion eli sururuno ja Grafscrift eli hautakirjoitus.

Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären haudat ovat eri maissa, satojen kilometrien päässä toisistaan. Eerik XIV haudattiin 1500-luvulla vaatimattomasti Västeråsin tuomiokirkon lattian alle, mutta Kustaa III teetti hänelle komean sarkofagin ja siirrätti sen päälle Juhana III:n haudan arvonmerkit.

Kaarina Maununtyttären hautaa ryhdyttiin kohentamaan 1860-luvulla. Hänetkin nostettiin kirkon lattian alta Tottien kappelista, josta arkku oli vielä tunnistettavissa. Muistomerkkikomitea keräsi Z. Topeliuksen lehtikirjoituksen avustamana yli 10 000 markkaa ja teetti mustan marmorisarkofagin.

Hautamuistomerkki Turun tuomiokirkossa.

"Tässä haudassa on hänen tuhkansa, joka oli muinoin ensimmäisten joukossa säätyyn, hyveisiin ja onneen nähden ylistetty, Katariinan, Liuksialan valtiattaren, jolle Eerik XIV, svealaisten ja goottien kuningas soi kunnian olla kumppanina kuninkaallisessa aviovuoteessa.

Sen jälkeen hän vietti leskeysaikansa rauhassa aina elämänsä 63:een vuoteen saakka tavoiltaan ylistettynä, hurskaana ja viattomana Liuksialan kartanossa. Hän kuoli uudistetun pelastuksen vuotena 1612. Lisäksi hänen kuninkaallisesta aviovuoteesta laillisesti saamansa tyttären, rouva Sigridin (tuhka), joka oli mitä kuuluisimman herra Henrik Tottin puoliso ja hyvin suuren sankarin Åke Tottin synnyttäjä, minkä osoittaa seikkaperäisemmin vastakkaiselle puolelle asetettu taulu.

Herran vuonna 1678 mitä loistavin Ruotsin valtakunnan drotsi, kreivi Pietari Brahe huolehti tämä epitafin teettämisestä mitä kuuluisimman kreivitär rouva Christina Brahen nimissä ja varoilla, joka oli syntyään Wisingsborgin vapaaherratar, Skoftebyn, Eksholmsundin ja Lehalslähnin läänin valtiatar. Samalla hän lahjoitti tälle Turun seurakunnan katedraadille tuhat riikintaalaria."

Kruunupäissään

Turussa 13-12-2011

Simo Tuomola

Fantomimia

Fantomimia

Tänään 12-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Volter Kilven syntymästä 1874:

1874 – Volter Kilpi, suomalainen kirjailija (k. 1939).


Volter Adalbert Kilpi (12. joulukuuta 1874 Kustavi – 13. kesäkuuta 1939 Turku) oli suomalainen kirjailija. Hänen pääteostaan Alastalon salissa (1933) on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina.

Kilpi työskenteli vuosina 1921–1939 vastaperustetun Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana. Tänä aikana syntyi hänen Saaristo-sarjaksi kutsuttu kirjallinen päätyönsä, johon kuuluvat kaksiosainen romaani Alastalon salissa (1933), novellikokoelma Pitäjän pienempiä (1934) ja romaani Kirkolle (1937).

Kilven kuollessa 1939 häneltä jäi kesken Jonathan Swiftiä mukaileva yhteiskunnallinen satiiri Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, joka julkaistiin postuumisti 1944.

"Elävät ihmiset täällä siten toistensa likistyksissä, että ihmisyys on kulunut ihmisten väliltä, ja että ihmisestä ihmiseen täällä menetellään samalla asiallisuudella, jolla puuseppä käsittelee työkaluaan?" (from Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, 1944).

During the writing process of Alastalon salissa, Kilpi suffered a personal loss – his wife died in 1927 – and he began to feel himself more or less misunderstood. In 1935 he married Gunborg Grönroos, who had been working for him as a home helper. Over his lifetime Kilpi's hearing became progressively worse; his language was called a "deaf's language".

His last works, SULJETUILLA PORTEILLA (1938), religious meditations, and unfinished GULLIVERIN MATKA FANTOMIMIAN MANTEREELLE (1944, Gulliver's Journey to the Continent of Fantomimia), a satire on the future, in which Gulliver is transported into the modern world, revealed his pessimism. This story was written in a simple and straightforward style. Kilpi died on June 13, 1939 in Turku.

Katsotaanpas miten muistelin häntä 13-6:

Paavo Nurmi syntyi tuossa lähellä Jarrumiehenkatu 4:ssä 13-6-1897 ja Vartiovuorenkatu 1:ssä asunut Volter Kilpi kuoli 13-6-1939.



Vanhemmiten Nurmi kielsi koko komean urheilu-uransa arvon; vain todellisella työllä, tieteellä ja taiteella on jotakin arvoa, näki Paavo asian. Ja juuri tuollaista arvoa edusti Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana toiminut Volter Adalbert Kilpi. Kun nuoren koulupojan reitti Sirkkalankadulta Ressuun kulki joka päivä Kilven kilven ohi, aiheutti se väistämättä myös päänsärkyä; pakkohan oli lukea millaista se tajunnanvirta oikein oli mitä tuo Alastalon saliinsa oli taltioinut.

Ja se tie vei mm. James Joycen ja Marcel Proustin opusten ääreen. Siinä sitä Paavo Nurmen edustamaa pitkänmatkan kestävyyttäkin koetellaan ihan tosissaan. Kun joskus aloittelin näitä blogien väsäämisiä, tapahtui se Tuomolan tuvassa näin:

I: Minun pessimismini on optimismia, optimismini pessimismiä

PROLOGI: Mukavaa matkaa Manalaan

Harriet Beecher-Stowe ei ole Samuel Langhorne Clemens vaikka kyntää hänkin amerikkalaista sielunmaisemaa 'kahden sylen' syvyydeltä. Setä Tuomon tupa oli ensimmäinen amerikkalainen romaani, jossa oli mustaihoinen päähenkilö. Orjuuden vastustaja Harriet Beecher-Stowe julkaisi sen aluksi sarjana National Era -sanomalehdessä ja vuotta myöhemmin 1852 se julkaistiin kokonaisena kirjana. Teos suomennettiin nuorisolle sovitettuna 1856 ja julkaistiin pitkänä versiona 1899-1900.
Taiteilijanimen Mark Twain, joka juuri tuota turvallista 3,7 metrin (2 syltä) syväystä Mississippin jokislangissa tarkoittaa, ottanut Clemens julkaisi Tom Sawyerin 1876 ja Huckleberry Finnin seikkailut 1884.

Hän tulee huomenna on myös Harrietin käsialaa. Ja se tie vie meidät Irlantiin, jossa Samuel Barclay Beckett vaikutti; Godot - huomenna hän tulee. Ja tajunnanvirran tietä kun on lähdetty kulkemaan, törmäämme saman tien hänen kaveriinsa nimeltä James ei nyt Morrison eikä Dean, vaan Augustine Aloysius Joyce, suomeksi Volter Adalbert Kilpi, ja Alastalon salista löydämme myös Odysseuksen Troijan hevosineen ja Manalan matkoineen.




James Joyce.

II: Mikään ei valaise - paitsi varjo

Turku on siis Dublin, jonka viikingit perustivat vuoden 840 paikkeilla. Turun, Kilven kuolinpaikan, he olivat perustaneet jo aiemmin kauppapaikakseen, lepopaikakseen ja veneidensä korjauspaikaksi. Valkoinen kilpi oli viikinkien rauhanomaisen lähestymisen merkki ja Turun Samppalinnan paaluvarustuksen tunnus. Täällä paloivat Muinaistulien Yön viestitulet rauhanomaisissakin merkeissä.

Mutta palatkaamme Tuonelan Tulien tunnelmiin kun Manalan rikkauksien jumalan planeetta Pluto on juuri pudotettu kääpiöplaneettojen sarjaan, vaikka alunperin planeettojen joukkoon piti hyväksyttämän myös Pluton kuu Kharon, Manalan Lautturin nimikkokuu, sekä asteroidi Ceres sieltä Marsin ja Jupiterin väliltä ja vielä Plutoakin kauempi kohde Kuiperin vyöhykkeltä, 2003 UB313 eli Xena. Ceres, kasvien kasvun ja äidillisen rakkauden jumalatar. Xena soturiprinsessa.

- Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tienneet mitä tekivät, sanoo Manalan emäntä Hjel pahoitellessaan tapahtunutta Clyde Tombaughille, Pluton löytäjälle.

- Siellä ne loittonevat meistä kuin haaveemme; Pluto kuineen - Hydra, Nix, Kharon - 1,2 km/s pakonopeudella, mutta ei mene hyvin Telluksellakaan, jonka kiertolainen erkanee maasta 4 cm/v. Vaan tulee aika toinenkin. Lähelle on pitkä matka, mutta menneisyys on tätä päivää.

- Käyttivät vain hyväkseen ruuhka-aikaamme USA:n liittolaisineen taas melskatessa sotatantereillaan. Ollaan sitten ristiretkellä, käydään pyhää uskonsotaa, käydään energiasotaa, taloussotaa tai miten Ajan Tytär Historia sen kulloinkin haluaa kirjoittaa, muistuttaa Kharon manatessaan Manalan joen lauttapulaa.

- Sinne se Bushin porukka kuuluisi Saddamin viereen tuomiolle. Enemmän ne ovat 9-11 jälkeisillä kostoretkillään tuhoa tuottaneet sivullisille, syyttömille ja omille joukoilleen kuin Saddam konsanaan.

- Yhdysvaltain osavaltio Israelin veisatessa Euroviisumaana omaa synkkää virttään vieraassa, vaarallisessa viidakossaan voi lähihistorian suuren linjan vetää juutalaisten koston teemaan antiikista Hitlerin kautta nykytapahtumiin. Muut hukkukoot miekkaansa, älä sinä käännä toista poskeasi.

- Historia on aina voittajien historiaa, mutta voittajien historiaa ei voida kirjoittaa tässä päivässä kun ei aina tiedä kuka on voitolla. Miltä tämä aika näyttää 50 vuoden päästä historian lehdillä kun voittajien historiankirjoituksen oheen, viereen ja ohikin on mediasumun takaa ilmestynyt uusi uhka: toisenlainen historia, sen kirjoitus ja oikeutus; ei-vielä-hävinneiden historia.

- Mitä USA tahtoo - sitä on syytä epätahtoa.


No niinpäs
Turussa 12-12-2010
Simo Tuomola

Ja Pekka Tarkka jatkaa 8.11. HS 1993:

Matkoja Gulliverin imussa Eira Stenberg yrittää elvyttää Swiftin ja Volter Kilven perinnettä, mutta saa aikaan piirroselokuvan kohtauksia hyvin tehdyissä raameissa

Julkaistu: 8.11.1993 lehdessä osastolla Kulttuuri | Kommentit 0

A A

Helsingin Sanomat

Logo: KIRJAT

Eira Stenbergin neljäs romaani on jatkoa Volter Kilven Gulliverin matkaan, joka puolestaan jatkoi Jonathan Swiftin klassista satiiria Gulliverin retket.

Tällainen kirjallinen leikki voi tuottaa älykästä huvia, kuten osoitti Erica Jongin Fanny, joka uudisti John Clelandin Fanny Hillin naisen näkökulmasta.

Stenberg nostaa Gulliverin rinnalle tämän tyttären nimeltä Glumdalclitch. Hänet on ristitty sen jättiläistytön mukaan, joka hoivasi Swiftin Gulliveria Brobdingnagin retkellä.

Gulliverin tytär on stressiä, unta ja horrosta tutkiva moderni psykologi, joka purjehtii avaruusasemallaan maan ulkopuolella.

Hänen matkansa suunta tuo mieleen Doris Lessingin avaruusromaanisarjan Canopus Argossa, jonka lajia Lessing väitti nykyhetken alkuperäisimmäksi kirjallisuudeksi.

Stenberg ei pyri Lessingin kaltaiseksi tieteiskirjailijaksi, mutta ajassa ja avaruudessa hänkin kulkee.

Fantomimia

Gulliverin toi nykyaikaan Volter Kilven postuumisti 1944 ja nyt uudestaan julkaistu Gulliverin matka Fantomimian mantereelle (Kensington Limited, 1993).

Kilpi kertoo, miten Gulliver ajautui Swallow Bird -aluksella Napapyörteeseen, joka pani laivan maan kiertoliikettä nopeampaan vauhtiin niin että se ahmi aikaa ja kiisi yhtenä yönä 31 kertaa auringon ohi.

Aikakone vei Kilven sankarin Fantomimiaan, New Yorkia muistuttavaan suurkaupunkiin.

Gulliver oli kokenut mies, mutta "näin tunnottomien ja pelkästään tietohullujen ihmisten pariin en tätä ennen vielä ole joutunut". Kilven mukaan ihminen päätyi jo 50 vuotta sitten "tietokoneen valtoihin".

Romaani jäi kesken kun Kilpi kuoli. Kuvattuaan Napapyörteen kurimuksen hän ehti kirjoittaa pari satiiria Swiftin malliin.

Toinen kertoo nykyajan tiedemiehestä Fantaswrightista, toinen taas hotellista, jossa kummallinen melu tulvii kaiken muun äänen yllä "milloin soittoa räikyvänä, milloin laulua kimivänä".

Kilven Gulliver kysyy: "Onko elämä täällä siten pakenemassa ihmisten käsistä, että todellisuus on kerrattava todellisuuden varjolla?"

Terra

Mitä Eira Stenbergillä on tähän lisättävää?

Hän kertoo, että Gulliver meni Fantomimiassa naimisiin suomalaisen naisen kanssa, sai tyttären ja löysi paratiisisaarilta kasvattityttären. Nämä naiset ovat romaanin kertojia.

Kilven tutkija Vilho Suomi kirjoitti, että Kilven aikomuksena oli päästää Gulliver pois tylystä ja mielettömästä nykyhetkestä.

Stenberg toteuttaa idean avaruusfiktion keinoin. Gulliverin seurueen aikakone räjähtää ja sinkoaa matkalaiset taivaalle, jonne on lentänyt myös Fantomimian avaruuslaboratorio Terra mukanaan Gulliverin tyttäret.

Avaruusaseman horrososastolla on kaksi suomalaista poikaa, jotka alkavat kasvaa petoeläimen karvaa läpi sideharsojen. Miespuoliset suomalaiset ovat kuin Swiftin yahoot, inhimillisten paheiden ruumiistumat.

Karvaiset nuorukaiset laskeutuvat jonnekin Suomen ja Siperian rajamaille. Stenberg vihjaa, että heistä tuli poliitikkoja.

Tästä saisi aikaan swiftiläistä satiiria, mutta sitä ei näy ei kuulu. Romaani lopahtaa kesken.

Laputa

Gulliverin tytär on Eira Stenbergin tuotannossa yritys kohti etäännytettyjä kertaustyylejä. Vanhan romaanin sanontaa tapailevassa esipuheessa "E. S." ilmoittaa joutuneensa "kirjailijan roolista kääntäjän nahkoihin".

Gulliverin tyttären kehystarina on kelvollinen tyylipastissi, jossa on muutama piikikäs huomio nykyisestä maailmanmenosta ja suomalaisesta elämäntavasta.

Hyvin tehtyihin raameihin sijoittuu piirroselokuvaa muistuttavia kohtauksia: sfääreissä kiitää kuorsausta kaikuva avaruusasema, kellotaulu ilman osoittimia sekä nojatuolissa muistiinpanoja tekevä Gulliver.

Parhaiten Stenbergin mielikuvitusta on ruokkinut Swiftin kuvaus Laputan Leijuvasta saaresta. Hän kehittää hauskan kuvaelman virkamiehistä lantteja pyydystävinä jäätanssijoina.

Sellaista vain pitäisi olla monin verroin enemmän.

Päädyn samaan kuin Vilho Suomi kirjoittaessaan Kilven keskeneräisestä romaanista: Gulliverin tytär jää "kohtaan, josta 'tosin työ' vasta olisi alkanut".

PEKKA TARKKA

hauta

Mihin katosi Ruotsin kuningasperhe haudastaan?

julkaistu pe 9.12. klo 14:11, päivitetty pe 9.12. klo 21:02

Ruotsalaiset arkeologit ovat selvittäneet huijauksen viidensadan vuoden takaa. Tukholman Riddarholmenin kirkkoa on pidetty 1200-luvulla kuolleen kuningas Maunu Ladonlukon viimeisenä leposijana. Tutkijoiden mukaan haudassa lepää kuitenkin aivan muita vainajia.

Hautakammio avattiin viime vuonna ja sieltä löytyi yhdeksän vainajaa, joiden on 1570-luvulta lähtien kerrottu olevan kuningas Maunu Ladonlukko (oikeammin Magnus Birgersson) ja hänen lähimmät perheenjäsenensä.

Uppsalan yliopiston professorin Göran Possnertin mukaan vainajat ovat täysin varmasti peräisin joko 1400-luvulta tai aivan 1500-luvun alusta. Maunu Ladonlukko kuoli jo vuonna 1290.

Ruotsalaiset historiantutkijat arvelevat, että 1500-luvulla hallinnut kuningas Juhana III merkitsi haudan kolmesataa vuotta aiemmin hallinneen edeltäjänsä haudaksi pönkittääkseen omaa vaikutusvaltaansa.

Historiantutkijat pitävät löytöä sensaationa. Historiallinen lähdekritiikki nousee havainnon johdosta uuteen arvoon.

Tutkijat aikovat seuraavaksi avata toisen kirkossa olevan hautaholvin, jossa tulisi olla 1400-luvulla hallinneen Kaarle Knuutinpojan jäännökset. Maunu Ladonlukko saattaa olla tässä haudassa.

Tukholman vanhan kaupungin kupeessa sijaitseva Riddarholmenin kirkko on yksi kaupungin suosituimpia historiallisia nähtävyyksiä. Sinne on haudattu suurin osa Ruotsin entisistä kuninkaista.

YLE Uutiset

Liehakko

Liehakko

Tänään 1-12 muistamme Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpoika Liehakon kuolinpäivää 1.12.1377.

• 1377 – Maunu Eerikinpoika, Ruotsin kuningas

Vuonna 1365 Maunu palasi Ruotsiin poikansa Haakonin kanssa. Enköpingin lähistöllä käydyssä Gatan taistelussa Maunu vangittiin ja Haakon pakeni Norjaan. Albrekt vapautti 1371 kuitenkin Maunun joka palasi Norjaan jossa hän kuoli laivansa upotessa Norjan rannikon edustalla vuonna 1377.


Maunu Ladonlukon toinen poika toimi Ruotsi-Suomen kuninkaana 1319-1364 ja vieraili pariinkin otteeseen Turussa. 1.-4. syyskuuta 1347 hän käväisi täällä säätämässä yleisen maanlain ja oleskeli kaupungissa myös 13.-15.5.1351. Vuonna 1350 hän sääti kaupunkilain, jossa Turku sai uudelleen oikeuden ulkomaankauppaan.

Turku-rakkauteen kuninkaalla oli myöhemmin omatkin syynsä. Hänellä oli hovissa oma suosikkinsa, nuori aatelismies, herttua Pentti Algotinpoika, joka oli sekä kuningatar Blanka Namurilaisen että kuningas Maunu Eerikinpojan rakastaja.

Hänet kuningas palkitsi Suomen herttuan arvonimellä 1355 ja sai neuvonantajansa Pyhän Birgitan samalla kääntymään itseään vastaan. Sitä se mustasukkaisuus teettää paremmissakin piireissä.

Suomen herttua oli Ruotsin kuninkaan sukulaisille tai suosikeille toisinaan myönnetty arvonimi, jota käytettiin satunnaisesti 1200-luvun lopulta 1500-luvulle. Arvonimeen yhdistyi läänityksenä annettu herttuakunta Lounais-Suomessa. 1500-luvun kuluessa tilalle tuli Suomen suuriruhtinaan arvonimi kuninkaan tai jonkun hänen lähisukulaisensa nimellisenä tittelinä.

Piispa Kol

Historioitsija Erius Olai esitti 1400-luvun lopulla, että Linköpingin piispa Kol (k. 1196?) oli toiminut Suomen jaarlina (lat. Dux Finlandiae).

Bengt Birgerinpoika

Pääartikkeli: Bengt Birgerinpoika

Ensimmäinen Suomen herttua, Bengt Birgerinpoika (1254–1291, ruots. Bengt Birgersson), sai arvonimen noin vuonna 1284 vanhemmalta veljeltään Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukolta. Hänen nimittämisensä herttuaksi päätti kolmekymmentäviisi vuotta kestäneen, toisesta ristiretkestä alkaneen piispanvallan.

Bengt Birgerinpojan valtakausi ei kestänyt pitkään, sillä hänet valittiin vuonna 1286 Linköpingin piispaksi.

Valdemar Maununpoika

Pääartikkeli: Valdemar Maununpoika

Maunu Ladonlukon nuorin poika, Valdemar Maununpoika (k. 1318, ruots. Valdemar Magnusson) sai Suomen herttuan arvonimen veljensä Birger Maununpojan kruunajaisissa vuonna 1302.

Valdemar liittoutui Kuningas Birgeriä vastaan kuninkaan vanhemman veljen, itsenäistä ruhtinaskuntaa tavoitelleen Eerik Maununpojan kanssa. Seuranneessa sisällissodassa Valdemar sai hallintaansa sekä Turun ja Hämeen linnat ja niiden maakunnat, eli suurimman osan tuolloisesta Suomesta, että Tukholman kuninkaanlinnan ja suurimman osan Upplannin ja Borgholmin maakunnista. Kuningas Birger vangitsi sekä Valdemarin että hänen veljensä Eerikin 10. joulukuuta 1317 Nyköpingissä, ja Valdemar kuoli vankeudessa vuonna 1318.

Pentti Algotinpoika

Pääartikkeli: Pentti Algotinpoika

Pentti Algotinpoika (1330–1360, ruots. Bengt Algotsson), kuningas Maunu Eerikinpojan suosikki ja väitetty rakastaja, sai Suomen herttuan arvonimen vuonna 1353 tai vuonna 1354. Hän ei tiettävästi pyrkinyt lujittamaan asemaansa Suomen hallitsijana, vaan tyytyi keräämään tuloja herttuakunnastaan. Hän toimi Skånen varakuninkaana.

Pentti Algotinpoika joutui vuonna 1357 lähtemään maanpakoon edellisenä vuonna alkaneen aateliston kapinan seurauksena, ja hän kuoli linnan piirityksessä noin vuonna 1360 yrittäessään palata Ruotsiin.

Pentti Algotinpojan hallitsemat maat annettiin vuonna 1357 Eerik Maununpojalle. Eerik Maununpoika toimi isänsä Maunu Eerikinpojan hallitsijakumppanina, eikä tarvinnut herttuan arvonimeä. Hänen myötään Suomen herttuan arvonimi jäi pois käytöstä lähes kahdeksisadaksi vuodeksi.

Maunu Eerikinpoika valtaistuimellaan.


Vuonna 1335 Maunu meni naimisiin Blanka Namurilaisen kanssa, ja seuraavana vuonna hänet kruunattiin Tukholmassa. Hänen tärkein suosikkinsa oli nuori aatelismies nimeltä Pentti Algotinpoika, jonka kuningas korotti Hallannin herttuaksi antaen hänelle läänitykseksi myös suuren osan Suomea.

Namurin Blanche tai Blanka Namurilainen (1318–1363) oli Ruotsin, Norjan ja Skoonen kuningatar ja kuningas Maunu Eerikinpojan vaimo vuosina 1336–1363.



Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka.

Albert Edelfelt kuvitti Zacharias Topeliuksen lastenrunon, joka julkaistiin kirjassa Lukemista lapsille (Läsning för barn) Yhdeksän hopearahaa -kertomuksen yhteydessä. Kuningatar Blanka -maalaus maalattiin tämän lorun pohjalta.

Aja, aja, aja,

Blankan ratsastaja.

Minne matkall' lienen?

Minne pojan vienen?

Sinne missä tiedän,

morsiammen pienen.

Mikä nimi armaan?

Margareta varmaan.

Herttua Pentti Algotinpoika (ruots. Bengt Algotsson) (s. noin 1330) oli Hallannin ja Suomen herttua, Skoonen ylikäskynhaltija sekä Norjan, Skoonemaiden ja Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojan suosikki. Hänen on väitetty olleen sekä kuningatar Blankan että kuningas Maunu Eerikinpojan rakastaja.


Aikalaiset epäilivät homoseksuaalista suhdetta. Maunun poliittiseksi vastustajaksi kääntynyt sukulainen Birgitta Birgerintytär (sittemmin pyhimys) sai tästä propaganda-aseen kuningasta vastaan.


Liehakoiden
Turussa 1-12-2011
Simo Tuomola