perjantai 27. helmikuuta 2015

Suurvallan synty

Tänään 27-2 tulee kuluneeksi tasavuosia Stolbovan rauhan solmimisesta 1617. Kustaa II Aadolf solmi rauhan, jossa Venäjä luovutti Ruotsille Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin. Inkerin sodan  päättäneen Stolbovan rauhan myötä Ruotsi-Suomesta tulikin suurvalta.




Inkerin sota käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä sekasorron aikana 1609-1617. Sen alussa ruotsalaisjoukot, joissa oli suomalaisia mukana, mm. miehittivät Moskovaa. Sota päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsin kuningaskunta sai haltuunsa Inkerinmaan.

 
 Postimerkki "Laiska-Jaakosta" vuodelta 1934.

Sota aloitettiin sillä perusteella, että Ruotsi oli sitoutunut antamaan Vasili Šuiskille tukea. Hyökkäys alkoi 11. maaliskuuta 1609 Viipurista Jakob De la Gardien johtamin 5000-miehisin joukoin. Armeija palasi Moskovan vallattuaan takaisin kesäksi 1610 Viipuriin. Uutta joukkoa ryhdyttiin kokoamaan 1611.

Todellisuudessa Kaarle IX aloittaa sodan Venäjää vastaan päämääränä Jäämerelle pääsy.

Jakob Pontusson De la Gardie (20. kesäkuuta 1583, Tallinna12. elokuuta 1652, Tukholma) oli ruotsalainen kreivi, sotapäällikkö, valtiomies ja marsalkka. Jakob De la Gardieta kutsuttiin Suomessa nimellä Laiska-Jaakko, koska tämän johtamat joukot miehittivät Novgorodia kuusi vuotta. Tämä sai suomalaisjoukot piruilemaan sanomalla: "Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko".


 1617, May 1. Gustav Adolf's ratification of Russia-Sweden peace (RGADA).jpg
 Den svenska versionen av fredsfördraget.
 
Stolbovan rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä 27. helmikuuta 1617 Stolbovassa, Venäjällä. Rauhanneuvotteluissa välittäjinä toimi kaksi valtuuskuntaa, englantilainen ja alankomainen johtajinaan John Mericke ja Reinoud van Brederode.

Inkerin sodan päättäneessä sopimuksessa Venäjän oli luovutettava Ruotsille Käkisalmen (Korelan) kihlakunta ja Inkeri. Ruotsi kohteli niitä voittomaina ja järjesti niille oman hallintonsa, joten Suomen alue ei muuttunut rauhassa, mutta sen seurauksena Retusaaren länsipuoli siirtyi osaksi Inkeriä.

Aluemuutosten myötä Ruotsista tuli pinta-alaltaan Euroopan laajimpia valtioita, joka hallitsi koko Suomenlahtea.



Ruotsi vuonna 1658. Stolbovan rauhassa Ruotsi sai Venäjältä vaaleanvihreällä merkityn Inkerin ja tummanvihreällä merkityn Käkisalmen kihlakunnan.
 Ruotsi vuonna 1658. Stolbovan rauhassa Ruotsi sai Venäjältä vaaleanvihreällä merkityn Inkerin ja tummanvihreällä merkityn Käkisalmen kihlakunnan.

Rauhanneuvottelut käytiin Diderion kylässä Laatokasta kaakkoon, mutta varsinainen sopimus kirjoitettiin Stolbovan kylässä. Jakob De la Gardie johti Ruotsin puolelta neuvotteluja, Ruotsin vaatiessa itselleen mm. Arkangelia, mistä syystä mukana Englannin jäämerenkaupan etuja valvomassa toimi  Jakob I.

Ruotsalaisten tarkoituksena oli sulkea Venäjä Itämereltä ja suojat Suomea Laatokan suunnasta.

Rauhansopimuksen laatijana toimi John Mericke, Englannin Moskovan kauppakomppanian edustaja Venäjällä, jonka kotona Stolbovassa rauhansopimus allekirjoitettiin.

Fördraget undertecknades av

 


Inkerin sodan aikana Turku toimi perinteisesti joukkojen kokoamispaikkana ennen rintamalle lähtöä. Esim. 1610 Antti Boijen johtamat kolmisentuhatta suomalaista suksimiestä lähti täältä Venäjälle Moskovaa valloittamaan. Ispoisten rantaa käytettiin tuolloin sotaväen kuljetuslaivojen lastauspaikkana.

Kustaa II Aadolf saapuu itse Turkuun tarkastamaan sotavalmiuksia huhtikuussa 1614 asuen kuutisen viikkoa Turun linnassa. Marraskuun alussa kuningas majailee puolestaan Corpoströmin suojasatamassa Turun saaristossa. Klaus Laurinpoika Fleming saa käskyn uudistaa Kustaa Aadolfin laivastoa ja siinä rytäkässä Ruissalon tammimetsiä kaadetaan surutta Tukholman laivatelakoiden tarpeisiin.


Kun Suomi luvataan turvata Sigismundilta ja venäläisiltä, säädetään mm. elintarvikkeina maksettava uusi suostuntavero, maaretken vero maaseudun asukkaille, papistolle ja aatelisille Venäjän sodan tarpeisiin.



Kustaa II Aadolf
Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myös Suomen hallitsija vuosina 16111632.

Vuonna 1616 Stolbovan rauhanvälittäjät, hollantilainen Andries van Wouw ja englantilainen Henry Buddel saapuvat 10. maaliskuuta Turkuun Kustaa II Aadolfia tapaamaan. Kuningas asuu jonkin aikaa Torolinnassa, Turun linnan esilinnassa, kun tuli oli turmellut muuta linnaa kuninkaan edellisen vierailun aikana. Rauhanvälittäjät ihastelevat täällä Tuomiokirkkoa ja kaupungin mäkien päällä sijaitsevia noin 400 tuulimyllyä.

Ennen lähtöään allekirjoittamaan Stolbovan rauhaa, kuningas läksyttää vielä mennessään Turun läänin voutia laiminlyönneistä - ehkä te huolehditte enemmän olutkannusta kuin asioista, joista teidän pitäisi pitää huolta.

Olutkannujen parissa
Turussa 27-2 2015
Simo Tuomola

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Veljesmurha

Tänään 26-2 tulee kuluneeksi tasavuosia kuninkaamme Eerik XIV kuolemasta vankeudessa Örbyhusin linnassa Upplandissa vuonna 1577. Hänet ilmeisesti myrkytettiin velipuolensa Juhanan käskystä arsenikilla maustetulla hernekeitolla.


Eerik XIV (13. joulukuuta 153326. helmikuuta 1577) oli Ruotsin kuningas vuosina 15601568.

Eerik XIV nousi vuonna 1560 valtaan isänsä Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen tämän vanhimpana poikana. Eerikin ja hänen velipuolensa Juhanan välillä vallitsi ainainen kilpailu. Eerik oli luonteeltaan tasapainoton. Hän oli perinyt äitinsä synkkämielisyyden ja isänsä kiivauden.

Henkisestä tasapainottomuudesta huolimatta Eerikillä oli selkeät poliittiset tavoitteet. Hän halusi nujertaa nuoremmat velipuolensa, joille Kustaa Vaasa oli jättänyt omat herttuakuntansa, ja Ruotsin ylimmän aatelin. Juhana-herttuan suunnitelmiin kuului suomalais-puolalaisen yhteistyön luominen, kun taas Eerik piti Puolaa vihollisena ja Venäjää ystävänä.

Vuonna 1562 Juhana avioitui Puolan hallitsijan sisaren Katariina Jagellonican kanssa vastoin Eerikin tahtoa. Kesällä 1563 veljesten välinen kiista koki huippunsa Eerikin lähetettyä armeijansa Turkuun kukistamaan Juhanan. Linna antautui 12. elokuuta 1563. Juhana ja hänen puolisonsa vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin.


 File:Erik XIV och Karin Månsdotter.jpg
Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär, Georg von Rosenin maalaus vuodelta 1871. Kuvassa oikealla kuninkaan sihteeri Yrjänä Pietarinpoika.

Vuonna 1565 Eerik tapasi talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären, joka otettiin hoviin kuninkaan sisaren hovineidoksi. Eerik kuohutti Ruotsia menemällä 1568 naimisiin Kaarinan kanssa. Heidän ensimmäinen poikansa Gustaf, joka avioliitossa syntyneenä olisi ollut kruununperimysjärjestyksessä seuraava, oli syntynyt 28. helmikuuta.

Eerikin ja Kaarinan virallinen vihkiminen tapahtui 4. heinäkuuta 1568 Tukholmassa, ja 5. heinäkuuta Kaarina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi.


 Kaarina Månsdotter in a detail from the original painting Erik XIV and Karin Månsdotter.jpg
 Kaarina Maununtytär, yksityiskohta Erik Johan Löfgrenin maalauksesta Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär vuodelta 1864

Kaarina Maununtytär (syntymänimeltään Karin Månsdotter) (6. marraskuuta 155013. syyskuuta 1612) oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n puoliso ja Ruotsin kuningatar 87 vuorokautta vuonna 1568. Hänen sarkofaginsa löytyy Turun tuomiokirkosta.

Kuninkaan veljet eivät hyväksyneet avioliittoa ja kruunausta, aatelisto nousi kapinaan Eerikiä vastaan, ja tämä kukistui syksyllä 1568. Juhana-herttuasta tuli kuningas Juhana III ja Eerik perheineen tuomittiin vankeuteen, aluksi Tukholman linnaan. Eerik oli menettänyt lopullisesti mielenterveytensä ja vain Kaarina sai hänet rauhoittumaan. Vuoden 1570 alussa heille syntyi vankeudessa poika Henrik.


 Heinäkuussa 1570 Juhana siirsi Eerikin perheineen Turun linnaan, koska koki Eerikin uhaksi itselleen. Turussa Eerik ja Kaarina viettivät avioliittonsa onnellisimman ajan.




File:Erik XIV and Karin Månsdotter.jpg
Erik Johan Löfgrenin maalaus Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär vuodelta 1864 kuvaa Kaarinaa lohduttamassa miestään. Kaarina Maununtyttärestä ei ole Eerik XIV:n luonnoksia lukuun ottamatta yhtään oman aikansa muotokuvaa.

Linnan tapahtumien perusteellinen kirjanpito antaa olettaa, että Eerik ja Kaarina viettivät Turun linnassa mukavaa mutta melko tapahtumatonta elämää. Asiakirjoissa on eräs yksityiskohta, joka on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään. Eerik seurueineen siirrettiin Kastelholmaan 5. elokuuta 1571, koska Juhana III pelkäsi venäläisen retkikunnan vapauttavan Eerikin Turun linnasta.

Jo kaksi viikkoa aiemmin perheen lukumäärä oli yhtäkkiä laskenut linnan luetteloista kahdeksasta viiteen. Tutkijat ovatkin olettaneet yhden mahdollisuuden olevan, että Kaarina Maununtytär sekä vanhemmat lapset Sigrid ja Kustaa erotettiin tässä vaiheessa Eerikistä.

Perimätiedon mukaan Eerik olisi tällöin ollut sijoitettuna yksinään esilinnan kuusikulmaiseen torniin jossa hänet oli helpompi pitää tallessa mikäli venäläisten hyökkäys toteutuisi, samanaikaisesti kun Kaarina ja lapset olisivat olleet sijoitettuna Tuupikkalan torppaan Aurajoen vastarannalla Korppoolaismäessä




Piirros Kaarinasta, jonka Eerik on tehnyt muistikirjansa reunaan vankeusaikanaan ollessaan erotettuna Kaarinasta.

Olot kuitenkin muuttuivat, kun Kaarina synnytti parin viimeisen lapsen. Juhana piti heitä uhkana itselleen ja kesäkuussa 1573 Eerik erotettiin vaimostaan ja lapsistaan. Juhana sai valtiopäivät tuomitsemaan Eerikin kuolemaan ja hänet ilmeisesti myrkytettiin vuonna 1577 velipuolensa Juhanan käskystä.





Hernekeitolla
Turussa 26-2 2015
Simo Tuomola





 

Sotamarsalkan haudalla

Tänään 25-2 olemme kokoontuneet Turun tuomiokirkkoon hieman tavallista virallisimmissa merkeissä. Kuudennusmiehet ovat käyneet läpi kirkkoon kokoontuneet vieraat vähän tarkemmalla syynillä ja pian omaan aitioonsa astelee hoviväen saattelemana itsensä kuningas Kustaa II Aadolf.


 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ef/Evert-Horn-1934.jpg
 Evert Kaarlenpoika Horn vuoden 1934 Suomen Punaisen Ristin avustuspostimerkissä

On vuosi 1616. Kuninkaan sotataidon opettaja, sotamarski Evert Kaarlenpoika Horn on kuollut 24. heinäkuuta 1615 sotaretkellä Venäjällä ja hänen ruumiinsa on nyt tuotu Suomeen. Horn on siunattu ensin Kankaisissa kuninkaan läsnäollessa ja haudataan nyt Pyhän Ruumiin kuorin holviin Turun tuomiokirkkoon.

Kuningas on läsnä ystävänsä ja opettajansa hautajaisissa Turussa, asuen Torolinnassa, Turun linnan esilinnassa, siksi että tuli oli turmellut varsinaista päälinnaa pahoin kuninkaan edellisen vierailun aikana 1614.


  Evert Hornin sotaretki Liivinmaalla 1612

Evert Kaarlenpoika Horn af Kanckas (ruots. Evert Karlsson Horn) (11. kesäkuuta 1585 Haapsalu24. heinäkuuta 1615) oli sotilas ja Ruotsin sotamarsalkka vuodesta 1614. Hän oli Kaarle Henrikinpoika Hornin poika.

Evert Horn soti 1600-luvun alussa Liivinmaalla, mutta saavutti sotasankarin maineen vuosina 1609–17 käydyssä Venäjän ja Ruotsin välisessä Inkerin sodassa. Hän oli Jakob De la Gardien lähin mies ja toimi myös tämän sijaisena. 1612 Horn valloitti Kaprion, Jaaman, Iivananlinnan ja Audovan. 1613 hänet nimitettiin Narvan ja Iivananlinnan käskynhaltijaksi.





Inkerin sota käytiin 1609-1617 Ruotsin kuningaskunnan ja Moskovan hallitseman Venäjän välillä sekasorron aikana. Sen alussa vuonna 1610 ruotsalaisjoukot, joissa oli suomalaisia mukana, miehittivät hetken aikaa Moskovaa. Sota päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsin kuningaskunta sai haltuunsa Inkerinmaan.


 
 Evert Hornin ja tämän vaimon Margareta Fincken (k. 1647)  sarkofagi Turun tuomiokirkossa


Tuleva Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf oli enimmäkseen Hornin mukana, opiskellessaan sodankäyntiä Ruotsin armeijassa Inkerin sodan aikana. Horn haavoittui kuolettavasti Pihkovan edustalla käydyssä kahakassa 1615. Evert Hornin poika oli Kustaa Evertinpoika Horn.

 
Päälinnan tuhouduttua pahoin linnan elämä siirtyi kokonaan esilinnaan ja niinpä kuningaskin asusti Torolinnassa keväällä 1616 vieraillessaan tällä kertaa kolmisen kuukautta Turussa.

Kustaa II Aadolf oli luvannut turvata valtakunnan Sigismundilta ja venäläisiltä ja oli kutsunut 13. tammikuuta säätyjen edustajat Helsinkiin maapäiville, ainoaan säätykokoukseen ilman Ruotsin edustajia.


Turusta Helsinkiin matkasivat mm. Sigismundin vanhat kannattajat valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, eversti Aksel Kurki, Turun maaherra Juhana De la Gardie, Henrik Henrikinpoika Horn, Klaus Laurinpoika Fleming, Turun kirkkoherra Jaakkima Stutaeus sekä piispa Eerik Eerikinpoika Sorolainen.
 

Helsingin valtiopäivät avattiin 22. toukokuuta, mutta sitä ennen kuningas ehti olla mukana ystävänsä ja opettajansa Evert Hornin hautajaisissa Turun tuomiokirkossa 25. helmikuuta. Sotamarski Evert Kaarlenpoika Horn, kuningas Kustaa II Aadolfin sotataidon opettaja oli kuollut 24. heinäkuuta 1615 Pihkovan linnoitusta piiritettäessä sotaretkellä Venäjää vastaan. Viimeisen leposijansa hän sai Tuomiokirkossa Pyhän Ruumiin kuorin holvista.


 File:Gustav II of Sweden.jpg

Kustaa II Aadolf (Gustav II Adolf, 9. joulukuuta 1594 Tukholma6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) vuosina 1611–1632. Kutsumanimen ”Pohjoisen Leijona” saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.

Näin kuninkaalla oli Turussa henkilökohtaisiakin syitä vastaanottaa 10-3 1616 tänne saapuneet Stolbovan rauhanväittäjät, hollantilaisen Andries van Wouwn ja englantilaisen Henry Buddelin, joilla oli kummallakin samalla myös oman maansa etuja valvottavana Venäjän suhteen.


 Evert Horn (Karlsson) 1585-1615.

Turussa  rauhanvälittäjät ihastelivat Tuomiokirkkoa ja kaupungin mäkien päällä sijaitsevia noin 400 tuulimyllyä. Kustaa II Aadolf solmi 27. helmikuuta 1617 Stolbovan rauhan, jossa Venäjä luovutti Ruotsille Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin.

Yhteydenpito puolalaisiin kiellettiin valtakunnassa, samoin katolilaisuus. Lähtiessään Turusta kuningas muisti vielä läksyttää Turun läänin voutia laiminlyönneistä; ehkä te huolehditte enemmän olutkannusta kuin asioista, joista teidän pitäisi pitää huolta.


Torolinnassa
Turussa 25-2 2015
Simo Tuomola
 







 

tiistai 24. helmikuuta 2015

"Minä juon nyt kahvia."

Tänään 24-2 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun höyrylaiva Herakles vihdoin saapui sodan jälkeen vuonna 1946 Turkuun lastinaan kauan kaivattua kahvia. Kuponkisäännöstelystä ei vielä päästy irti, mutta merkkejä paremmasta oli jo ilmassa.



Alus valmistui 1910 Russell and Companyltä Port Glasgowista telakkanumerolla 618. Sen pituus oli 128,97 metriä leveyden ollessa 15,91 ja syväyksen 7,83 metriä. Astral Shipping Companyn Drumcraig aloitti 1910 liikennöinnin kotisatamanaan Liverpool. Alus myytiin 1913 Den Norske Afrika- og Australia Linielle, jolloin aluksen nimeksi vaihtui Vinstra ja sen kotipaikaksi Tönsberg. Helsinkiläinen Oceanfart osti aluksen 6. toukokuuta 1936 nimeten sen Heraklesiksi. Toisen maailmansodan aikana alus purjehti Itämerellä. Se muutettiin 1941 hiililämmitteiseksi.
 s/s Herakles oli ensimmäinen laiva, joka toi aitoa kahvia Suomeen jatkosodan jälkeen. Suomessa sodan aikana ei saanut aitoa kahvia koska nautintoaineita ja peruselintarvikkeitakin säännösteltiin. Kahvin hinnaksi arviointiin kupongeilla säännösteltynä 940 markkaa kilolta, millä olisi silloin tilannut kaksi vuotta maakuntalehti Turun Sanomia.




Alus lähti 28. syyskuuta 1945 Kotkasta Rio de Janeiroon, josta se lähti 14. tammikuuta 1946 2500 tonnia Rio-6- ja Rio-7 -luokkaa olevaa raakakahvia lastinaan Bahiaan, mistä lastattiin vielä mm. 300 tonnia tupakkaa, 2.000 tonnia rehukakkuja, puuvillaa Suomen uusien setelien valmistukseen, talkkia, suolattuja nahkoja ja lääkkeitä. Bahiasta laivaan nousi salamatkustaja Antonio de Silva Liman, joka Suomessa sai Pauligilta paahtimossa töitä, kunnes palasi laivalla kotimaahansa.






Alus saapui Turun satamaan sunnuntai-iltana 24. helmikuuta 1946. Laivan avusti Turun satamaan jäänmurtaja Sisu.  Tapaus sai suuren huomion joukkotiedotusvälineissä ja yleisöä lastin maanantaisen purkamisen ajaksi hillitsemään järjestettiin ketju poliiseja. 

Yleisön pettymykseksi kansanhuoltoministeriö päätti, että kahvi saadaan kupongeilla säännösteltynä kauppoihin vasta runsaan kuukauden päästä huhtikuussa 1946. Närkästystä aiheuttivat myös muutamat lastin purkutyön aikana rikkoutuneet säkit, joiden himoittu sisältö vain tylysti lakaistiin pois jaloista.


 Kapteeni Gunnar Mötler, Henrik Paulig ja Eduard Paulig s/s Herakleen ulkokannella Turussa

Laivan päällikkönä toimi Gunnar Möller ja perämiehenä Erik Ahlström, jotka saivat vieraakseen kolme ministeriä, Suomen pankin pääjohtajan, Brasilian Helsingin suurlähettilään, kauppaneuvos Eduard Pauligin, toimitusjohtaja Henrik Pauligin, Turun kaupunginjohtaja Eero Mantereen, Suomi-Etelä-Amerikka-laivalinjan johtajia ja muita elinkeinoelämän johtajia. Perämies Ahlströmistä tuli myöhemmin yleislakon aikana 1956 s/s Herkulesin kapteeni.

Ja itse kahvista puheen ollen: Axel Käg oli tiettävästi ensimmäinen suomalainen, joka maistoi kahvia. Turkulainen Käg oli kamaripalvelija Schleswig-Holsteinin herttuan seurueessa tämän Persian-matkalla ja sai maistaa kahvia vuonna 1637.

Tiettävästi ensimmäinen kahvilasti Ruotsin valtakuntaan saapui vuonna 1685. Kahvinkulutusta rajoitettiin pitkään veroilla ja ylellisyystuotteisiin yleisesti liitetyillä käyttö- ja tuontikielloilla. Maan ensimmäinen kahvila perustettiin Tukholmaan parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1708.  

Suomeen kahvi saapui 1720-luvun alussa. Aluksi kahvia nautittiin lähinnä rannikoseuduilla, luonnollisesti alkuvaiheissa lähinnä säätyläiskodeissa. Suomen ensimmäinen kahvila perustettiin Turkuun vuonna 1778 -- muutaman vuoden kuluttua kaupungissa oli jo toinenkin kahvila. 


Kustaa IV Aadolf
 Kustaa IV Aadolf (1. marraskuuta 17787. helmikuuta 1837) oli Ruotsin kuningas 17921809. Hän oli viimeinen Suomea hallinnut Ruotsin kuningas.

Ylellisyyssäädöksillä ei kuitenkaan pystytty vaikuttamaan kansan nautintotottumuksiin. Siksi vuonna 1802 kuningas Kustaa IV Adolf kumosi kahvinjuomista koskevat rajoitukset todeten seuraavaa: 

"Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi."

Ruotsin valtakunnassa tuli siis vuonna 1756 voimaan kahvinkieltolaki, joka kumottiin vuonna 1761. Sen jälkeen kahvi kiellettiin Ruotsi-Suomessa lähinnä valtiontaloudellisista syistä useita kertoja muutamaksi vuodeksi kerrallaan vuoteen 1802, jonka jälkeen se on pysynyt sallittuna. Kieltojen aikana Suomessa opeteltiin käyttämään kahvinkorvikkeita, joihin käytettiin etenkin rukiinjyviä.

 
 Valtion yleisostokortti vuodelta 1953.

Sota-aikana kahvi kuului säännösteltäviin elintarvikkeisiin. Säännöstely päättyi Suomessa 1954. Sokerin säännöstelystä päästiin eroon 1.2.1954 ja kuukauden kuluttua vihdoin kahvikin vapautui säännöstelystä. Säännöstelyn piiriin kahvi oli määrätty 28. lokakuuta 1939 alkaen.

Juon nyt kahvia
Turussa 24-2 2015
Simo Tuomola





maanantai 23. helmikuuta 2015

Linnan juhlat

Valtakunnassa kaikki hyvin. Tänään 23-2 olemme saaneet uuden kuninkaan, kun 4-vuotias prinssi Kaarle on nostettu valtaan Kaarle X Kustaan kuoltua 13-2 Göteborgissa vuonna 1660. Holhoojahallitus kiittää.

 1660Kaarle XI Ruotsin kuninkaaksi.


Kaarle XI Lundin taistelussa. David Klöcker Ehrenstrahlin maalaus vuodelta 1682.

Kaarle XI (24. marraskuuta 16555. huhtikuuta 1697) oli Ruotsin kuningas 16601697. Kaarle syntyi kuningas Kaarle X Kustaan ja kuningatar Hedvig Eleonooran perheeseen. Hän oli isänsä kuollessa vasta 4-vuotias.

Mutta mepäs suuntaammekin Tukholmasta katseemme Turun linnan suojiin, jossa myös juhlitaan. On vuosi 1559 ja täällä 23-2 syntynyt lapsi saa kasteessa nimekseen Julius. Hän on Juhana-herttuan ja hänen vihkimättömän rakastajattarensa Kaarina Hannuntyttären kolmas yhteinen lapsi. Hänet nimitetään aikanaan vuonna 1580 syntymäpaikkansa Turun linnan käskynhaltijaksi.

Julius Gyllenhielm (Jyllenhjelm) (23. helmikuuta 1559 - 1581, Turku) oli Kaarina Hannuntyttären ja Juhana III:n poika, joka nimitettin vuonna 1580 Turun linnan käskynhaltijaksi. Tällöin myös hänen äitinsä Kaarina palasi Turun linnan suojiin. Paluu jäi kuitenkin lyhyeksi Juliuksen kuollessa Turussa jo seuraavana vuonna. Äiti kuoli joulukuussa 1596 Wäxiössä Kangasalla.

 
 Kaarina Hannuntytär 1539-1596

Kaarina Hannuntytär (kastettuna Katarina Hansdotter) (15391596) oli Juhana-herttuan, myöhemmin Ruotsin kuninkaana Juhana III, rakastajatar. Kaarina Hannuntyttärellä ja Juhanalla oli kaikkiaan neljä lasta. Kaikki Turun linnassa syntyneitä.

Kaarinan isä oli kirkkoherra Hans Klasson Kögemäster ja äiti kuuluisaa ritarisukua Ingeborg Åkesdotter Tott. Juhana tapasi nuoruudenrakastettunsa Kaarinan tämän ollessa Tukholman hovissa palveluksessa vaatekamaripiikana. Juhanan tultua Suomen herttuaksi pari muutti Turkuun ja heidän ensimmäinen lapsensa Sofia Gyllenhjelm syntyi Turun linnassa vuonna 1556.

 Sofia Gyllenhielm.jpg
 Sofia Johansdotter.

Seuraavana vuonna syntyi Augustus, vuonna 1560 siis Julius ja 1561 vielä Lucretia.
Rakastajattarensa Kaarina Hannuntyttären kanssa saamistaan neljästä lapsesta Lucretia oli isänsä lemmikkitytär. Ennen Juhanan avioitumista Puolan kuninkaan sisaren Katariina Jagellonican kanssa, Juhana edesauttoi Kaarinan avioituimisen Juhanan suosikkihovimiehen Klas Vestgöten kanssa.

Juhana ja Katariina saapuivat Turkuun 24. joulukuuta 1562. Turun linnasta muodostui pienimuotoinen renessanssihovi, mutta jo saman vuoden syksyllä Juhanan ja Eerikin ristiriita oli kehittynyt sodaksi. Juhana ja Katariina joutuivat Eerikin vangeiksi, ja heidät vietiin Gripsholmin linnaan. Vankeusaikana Katariina synnytti kolme lasta, Isabellan, joka eli puolitoistavuotiaaksi, Annan ja Sigismundin, josta tuli Puolan ja Ruotsin kuningas.
 

Katariina Jagellonica. Kuva noin vuodelta 1553.
 Katariina Jagellonica (1. marraskuuta 1526 Krakova16. syyskuuta 1583 Tukholma) oli Juhana III:n ensimmäinen vihitty puoliso, Suomen herttuatar ja sittemmin Ruotsin kuningatar. Kuva noin vuodelta 1553.

Kun Juhana ja Katariina vietiin Turusta 24. elokuuta Ruotsiin Gripsholman linnan vankilaan, sotaväki ryösti Turun linnan ja poltti vaakahuoneen. Eerik evakuoi linnan aarteet, eikä niitä sen koomin ole Turkuun palautettu. Laamanni Jöns Knuutinpoika toimi pahimpana ryöstäjänä ja kohdisti huomionsa myös herttuan rakastajattaren Kaarina Hannuntyttären kalleuksiin.

Herttuallisen avoparin esikoistytär Sofia meni naimisiin sotapäällikkö Pontus de la Gardien kanssa. Sofia kuoli Tallinnassa synnyttäessään poikaansa Jakobia 1583. Pontus hukkui Narvan jokeen pari vuotta myöhemmin.


Tombstone of Pontus de la Gardie and Sophia Gyllenhielma

Jakob de la Gardie lähetettiin Wääksyyn isoäitinsä hoiviin. Hänestä tuli niinikään kuuluisa sotapäällikkö, Laiska-Jaakko - yksi harvoista läntisistä kenraaleista, joka onnistui valtaamaan Moskovan.

Juhlissa mukana
Turussa 23-2 2015
Simo Tuomola
 


 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Villi viulisti

Tällä päivämäärällä 22-2 tulee kuluneeksi tasavuosia säveltäjä Erik Tulindbergin syntymästä Vähäkyrössä vuonna 1761.




 
 Tuntemattoman taiteilijan tekemä varjokuva Tulindbergistä.

Erik Eriksson Tulindberg (22. helmikuuta 1761 Vähäkyrö1. syyskuuta 1814 Turku) oli suomalainen säveltäjä ja viulisti, lääninkamreeri sekä hallituskonseljin valtionvaraintoimituskunnan puheenjohtaja (valtiovarainministeri).

Häntä pidetään varhaisimpana tunnettuna taidemusiikin säveltäjänä Suomessa. Ja aikamoisen villinä velikultana Turun seurapiireissä, krouveissa ja bordelleissa.

Erik Tulindberg kuuluu Suomen ensimmäisiin nimeltä tunnettuihin taidemusiikkisäveltäjiin. Hänen tuotantoonsa sisältyy seitsemän suurimuotoista sävellystä. Harrastajamuusikko Tulindberg oli keskeinen henkilö sekä Turun että Oulun musiikkielämässä. Erityistä arvostusta musiikin saralla osoittaa hänen valintansa Tukholman Kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi jo 1797. Ammatiltaan Tulindberg oli kuitenkin valtion korkea virkamies. Talonpoikaissäädyn ehdotuksesta hänet valittiin hallituskonseljin jäseneksi.

Tulindbergin säilyneet teokset:

  • Viulukonsertto B-duuri op. 1
  • Jousikvartetto No. 1 B-duuri op. 2 nro 1
  • Jousikvartetto No. 2 d-molli op. 2 nro 2
  • Jousikvartetto No. 3 C-duuri op. 2 nro 3
  • Jousikvartetto No. 4 G-duuri op. 3 nro 1
  • Jousikvartetto No. 5 c-molli op. 3 nro 2
  • Jousikvartetto No. 6 F-duuri op. 3 nro 3
  • Polonaise con variationi sooloviululle
  •  

Hallituskonseljin kokoontumispaikkana toimi Turussa Richterin talo Aurajoen partaalla.

Hän toimi Turussa 1809 Suomen hallituskonseljin jäsenenä ja valtionvaraintoimikunnan puheenjohtajana eli valtionvarainministerinä, mutta paremmin hänet muistetaan kuitenkin juuri muusikkona ja säveltäjänä. Hän oli varhaisin tunnettu taidemusiikin säveltäjä Suomessa.


Hänen tuotannostaan on säilynyt kuusi jousikvartettoa, viulukonsertto ja sooloviuluteos Polonaise con variazioni. Kun aikoinani etsiskelin Turun vanhalta hautausmaalta arkkitehti Charles Bassin ja kauppaneuvos Eric Julinin hautoja, törmäsin siinä lähellä myös lääninkamreeri Erik Tulindbergin hautamuistomerkkiin, ja kuvittelin sieluni silmin juuri hänen musiikkinsa sopivan soimaan tähän maailmaan.




Hautapaikkana siis V.3.5.7.96-97 Uudenmaantien puolella.


Tulindberg saapui 15-vuotiaana vuonna 1776 opiskelemaan Turun akatemiaan, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1782. Hän muutti virkamieheksi Ouluun 1784, josta palasi Turkuun 1809. Hänet oli valittu vuonna 1797 Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi.



File:Cathedral of Turku 1814.jpg
 
Turun tuomiokirkko vanhassa asussaan 1814 ennen Turun paloa 1827.

Tulindbergin viulukonsertto on esitetty Turussa ilmeisesti jo vuonna 1783. Sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisen säveltäjän luomana suurimuotoisena sävelteoksena. Tulindberg sävelsi myös toisen viulukonserton, mutta se on kadonnut.

Tukholman Kuninkaallisen oopperan vihkiäisissä tammikuun 18. päivänä 1773 esitettiin hovikapellimestari Francesco Antonio Uttinin Johan Wellanderin librettoon säveltämä ooppera Thetis et Pelée. Kumpikin tekijä oli Utile dulcin jäsen. Teos ei jäänyt huomaamatta Suomessakaan: 16-vuotiaalla turkulaisella ylioppilaalla Erik Tulindbergilla oli sen orkesteriääniä hallussaan vuonna 1777.

Kun Tukholmaan perustettiin 1766 salaseura Utile dulci, kuului sen toimintaan musiikin edistäminen. Toiminta huomioitiin myös Suomessa ja se löi leimansa mm. Aurora-seuran toiminnan kehittämiseen. Turun musiikilliset kuviot olisivat olleet Tulindbergille enemmän kuin otolliset, mutta virkamiesura vei hänet muualle, tuoden miehen urhoollisesti takaisin kuitenkin miehitettyyn Turkuun 1809.


 

 Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen.

Tiiviiksi curriculumiksi puristettuna Tulindbergin elämä ei näytä sujuneen erityisen värikkäissä merkeissä. Todellisuus oli kuitenkin aivan toisenlainen, ja varsinkin opiskeluaikoinaan Tulindberg osasi ottaa ilon irti. Läheisen ystävän Nils von Schoultzin luonnostelemassa henkilökuvassa näyttäytyy kiistattoman lahjakas mutta samalla railakkaan boheemi persoonallisuus, joka asettuu luontevasti osaksi bellmanilaisen ajan kirjavaa henkilögalleriaa:

"Tulindbergillä oli harvinaisen hyvä pää, tavattoman nopea käsityskyky ja suuret musikaaliset lahjat, niin että hän oli paras viulisti koko maassa. Sitä paitsi hän oli luonteeltaan erityisen lystikäs, täynnä päähänpistoja ja hupaisia kaskuja; hänen seurustelutapansa olivat suhteellisen sivistyneet, joten hän oli tervetullut kaikkialle.




John Bauer, Freja.


Freija (Freyja, Freya, Freia, Freja, Fröja, muinaisnorjanrouva”) on skandinaavissa mytologiassa vaanien sukuun kuuluva jumalatar. Hän on kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar.

Mutta kevytmielisenä, bakkanaalisena ja hekumoiden Freyjan palvonnassa hän käytti vain vähän aikaa opiskeluun, oli milloin konsertissa, milloin krouvissa, milloin ilotyttöjen parissa; näihin paikkoihin hän aina vei minut mukanaan. Ainoastaan varjelevaa Kaitselmusta samoin kuin vanhempieni helliä neuvoja ja kehotuksia kiitän siitä, etten kokonaan joutunut turmioon..."

Laamanni, Rautalammin tuomikunnan tuomari Nils Fredrik von Schoultz, joka nimitettiin virkaansa vuonna 1799 oli kotoisin Porvoon pitäjästä Kullon kartanosta. Hänen kotiopettajanaan oli ollut ensimmäiseksi suomalaiseksi säveltäjäksi mainittu Erik Tulindberg (1761-1814). Schoultz on eräässä kirjeessään maininnut pääharrastuksekseen musiikin ja kutsuttiinpa hänet vuonna 1799 Ruotsin Kuninkaallisen Musiikkiakatemian jäseneksikin.

Schoultzin kuvaus mainitsee hillittömän juhlimisen ohella myös Tulindbergin viulistinlahjat sekä käynnit konserteissa. Musiikki olikin keskeisessä asemassa hänen elämässään. 




Hän musiikkiopinnoistaan ei tiedetä oikeastaan mitään, mutta hän on luultavasti opiskellut viulunsoittoa Turun akatemian musiikinjohtajan Carl Peter Lenningin johdolla ja kenties saanut tältä muutakin ohjausta. Hänen on kuitenkin täytynyt olla suhteellisen taitava viulisti jo Turkuun saapuessaan. Lisäksi hän soitti myös selloa. Hän sai musiikillisista ansioistaan stipendin vuosina 1780-84, joten häneen oli ilmeisesti asetettu ainakin jonkinlaisia odotuksia.

Carl Petter Lenning (17111788) oli ruotsalais-suomalainen urkuri ja suomalaisen orkesteritoiminnan perustaja.

Turussa olivat tuohon aikaan muodissa ns. assembleet eli illanvietot, joissa aina tarvittiin osaavia esiintyjiä ja seuramiehiä.




File:Academy Turku.jpg
 Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen.

Vasta 1700-luvun puolivälin tienoilla musiikkielämä Turun akatemiassa alkoi kehittyä, kun tuomiokirkon urkuri Carl Petter Lenning (n. 1711—88) vuonna 1747 nimitettiin myös akatemian musiikinjohtajaksi. Käytännössä Lenning sai näin yksinoikeuden musiikin esittämiseen koko kaupungissa, sillä hänen aikaisemmat privilegionsa kattoivat paitsi tuomiokirkon musiikin myös koulun ja kaupungin porvarien yksityistilaisuuksien juhlamusiikin

Tulindbergin tuotanto lienee syntynyt kokonaisuudessaan Turussa vuoteen 1784 mennessä. Teosten tarkemmasta syntyajankohdasta ei kuitenkaan ole varmaa tietoa, ei liioin niiden mahdollisista esityksistä Tulindbergin elinaikana. 

 
Violine von Erik Tulindbergs Streichquartett Nr. 1.
 
Viulukonsertto on saatettu esittää Turussa 1783, ja tuntuisi luontevalta, että myös kuusi jousikvartettoa tai edes jotkut niistä olisi esitetty Tulindbergin ystäväpiirin voimin. Tähän viittaisi sekin, että säilyneistä versioista puuttuu toisen viulun osuus, jonka voisi ajatella unohtuneen tätä osuutta aikanaan soittaneen muusikon haltuun.

Tulindbergin jousikvartetot muodostavat 1700-luvun suomalaisen musiikin merkittävimmän teoskokonaisuuden. Ne edustavat täysipainoisesti ajan klassistisia ihanteita.


Yhtenä vertailukohtana ja ilmeisesti Tulindbergin tietoisena mallina olivat Haydnin kvartetot op. 9 (1769-70), jotka hänen tiedetään hankkineen 1781. Toisaalta Tulindberg ei ollut mikään jäljittelijä vaan loi oman, vapaammin rönsyilevän tyylinsä. 

Tulindberg oli Suomen syrjäisiin oloihin nähden hyvin perillä siitä, mitä maailmalla sävellettiin, sillä hänen laajaan, yli 150 teosta käsittävään nuottikirjastoonsa sisältyi Haydnin lisäksi teoksia mm. sellaisilta klassismin kauden säveltäjiltä kuin Mozartilta, Carl Friedrich Abelilta, Karl Stamitzilta ja Luigi Boccherinilta. 



Franz Joseph Haydn [haidn] (31. maaliskuuta 1732 Rohrau31. toukokuuta 1809 Wien) oli itävaltalainen säveltäjä. Häntä pidetään klassismin musiikin ensimmäisenä suurena säveltäjänä ja yhtenä nykymuotoisen sinfonian luojista. Haydnia on myös nimitetty ”jousikvarteton isäksi”.





 Thomas Hardyn maalaus Joseph Haydnista
 Joseph Haydn vuonna 1792


Vaikka klassismin aikana oli tapana ryhmitellä kvartetot kuuden teoksen opuksiksi, Tulindberg ajatteli ilmeisesti jakavansa kvartetot kahteen kolmen teoksen opukseen, joissa kummassakin olisi ollut keskimmäisenä mollisävellajissa ollut teos. Kaikki kvartetot ovat neliosaisia, jo selvästi lajiltaan divertimentoon kytkeytyneestä varhaisesta kvartetto-traditiosta irtaantuneita teoksia. Kolmessa kvartetossa menuetti on jo toisena, kolmessa totunnaisemmalla paikalla kolmantena.

Jos teosten numerointi vastaa niiden syntyjärjestystä, tuntuu Tulindberg saaneen teossarjan edetessä lisää rohkeutta. Teosten ulkoiset mitat nimittäin kasvavat tasaisesti teos teokselta. Tavallaan tämä pätee myös sisältöön, sillä ensimmäisessä kvartetossa Tulindberg on lähimpänä Haydnia.


Teosten ilmaisu vaihtelee kepeän elegantista klassistisuudesta c-molli-kvarteton dramaattiseen, Sturm und Drang –henkiseen uhmaan. Omaperäisimmillään Tulindberg on epäsovinnaisten muotoratkaisujen rakentajana. 


 


Sturm und Drang (suom. "Myrsky ja kiihko") oli saksalaisessa kirjallisuus- ja musiikkimaailmassa noin vuosina 1767–1785 vaikuttanut liike, jossa painotettiin yksilöiden tunne-elämän voimakasta esittämistä. Liikkeen nimi tulee Friedrich Maximilian von Klingerin näytelmästä. Keskeisimpiä vaikuttajia liikkeessä olivat Johann Wolfgang von Goethe ja Friedrich Schiller.

Polonaisea
Turussa 22-2 2015
Simo Tuomola