Maununtytär

Tällä päivämäärällä 5-8 historian tapahtumista löytyy tieto, että

 1654 – Tulipalo tuhosi kolme neljäsosaa Helsingistä. Taisi tuli polttaa kaupungin neljästä talosta kolme.


Helsingin Vanhankaupungin kartta vuodelta 1645.

Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suulle Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle 12. kesäkuuta 1550 Tulipalo tuhosi pienen asutuksen melkein kokonaan 1654.

Vuonna 1640 Pietari Brahe siirrätti kaupungin meren äärelle Vironniemelle, jolla nykyisin sijaitsee muun muassa ydinkeskustan Senaatintori.

ja syntyneiden listalta mm.

1787 – John Jacob von Julin, suomalainen vuorineuvos (k. 1853)

John (Johan) Jacob Julin, vuodesta 1849 von Julin (5. elokuuta 1787 Oulu – 11. maaliskuuta 1853 Helsinki) oli apteekkari, tehtaanomistaja ja vuorineuvos.


Mutta me selaamme tällä kertaa Turun linnan historian sivuja ja löydämme vuoden 1571  päivämäärältä 5-8 merkinnän, joka liittyy kuninkaallisiin:

Kuningas Eerik XIV siirretään Turun linnasta 5. elokuuta 1571 Kastelholman linnaan kun Eerik oli lähettänyt avunpyynnön ja yhteistyötoiveen Venäjän tsaari Iivana IV:lle.

 Kaarina Maununtytär on koettu Pohjanlahden molemmin puolin yhdeksi Ruotsin historian mielenkiintoisimmista henkilöistä. Hiekkareliefiin taltioitu aikalaiskuva Kaarinasta löytyy Turun tuomiokirkosta.

Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär olivat aikoinaan Turun linnassa siis myös vankeina. Vangit saapuivat linnaan 15. heinäkuuta 1570 ja lähtivät 5. elokuuta 1571. Kaarina tuli uudelleen Turkuun heinäkuussa 1573 ja Eerikin kuoleman (26.7. 1577) jälkeen 1.6. 1577 Kaarina seurueineen siirtyi Liuksialaan. Kaarina oli 20-vuotias tullessaan ensimmäisen kerran Turkuun ja Eerik 48 v.

Kaarina Maununtytär (syntymänimeltään Karin Månsdotter) (6. marraskuuta 1550 – 13. syyskuuta 1612) oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n puoliso. Hän oli myös Ruotsin kuningattarena hetken aikaa vuonna 1568.




Juhana III ei tuntenut oloaan turvalliseksi vanhimman veljensä perheen kasvaessa eikä edes tämän eläessä, joten kesäkuussa 1573 Eerik XIV ja hänen puolisonsa erotettiin toisistaan. Entinen kuningas sai virua vankina Västeråsissa, Kaarina Maununtytär ja elossa olevat lapset vietiin Turkuun.

Kaarina Maununtyttären elämästä Turussa 1573 - 1577 tiedetään vähän, sillä Turun linnan tilit eivät juuri kerro mitään hänestä. Eerik XIV:n tuskat päättyivät helmikuussa 1577 Örbyhusissa, 1900-luvun ruumiinavauksen mukaan arsenikkikuolemaan.

Ruotsin entinen kuningatar oli vasta 26-vuotias menetettyään puolisonsa ja kolme lastaan sekä päästessään Sigrid-tyttärensä kanssa vapaaksi. Juhana III turvasi hänen tulevaisuutensa läänittämällä "rakkaalle rouva Kaarina Maununtyttärelle, velivainajamme kuningas Eerikin leskelle" 20.3.1577 Ylä-Satakunnasta Kangasalta Liuksialan kuninkaankartanon siihen kuuluvine 26 verotaloineen.

Kesäkuun 1. päivänä 1577 Kaarina Maununtytär ja hänen tyttärensä sekä parinkymmenen hengen seurue ynnä kolme pappia, neljä teiniä ja neljä aseistettua miestä lähtivät Turusta. Neljä vuotta myöhemmin hän sai Liuksialan eliniäkseen, ei ainoastaan toistaiseksi. Kaarina Maununtytär eli Liuksialassa 33 vuotta ja hoiti kartanoaan menestyksellisesti niin, että siitä tuli Suomen tuottoisimpia maatiloja.



Liuksialan kartano vuonna 1910.

Liuksialan kartano on Kangasalla sijaitseva kartano. Kartanon alueella on ollut Kangasalan ensimmäinen kirkkorakennus ja nykyään siellä on samalle paikalle vuonna 1930 rakennettu kappeli.

Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär asui Kangasalla Liuksialan kuninkaankartanossa miehensä Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n kuoltua vuodesta 1577 lähtien. Hänen jälkeensä kartano siirtyi Creutz-suvulle, sekä vuodesta 1821 Meurman-suvulle, jolle kartano kuuluu edelleen.



Kaarinan elämä sammui 13.9.1612 kotona Liuksialassa, ja hänet haudattiin 21.3.1613 Turun tuomiokirkkoon. Hautajaisissa luettiin Johannes Petri Parginsulanuksen laatima Epicedion eli sururuno ja Grafscrift eli hautakirjoitus.

Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären haudat ovat eri maissa, satojen kilometrien päässä toisistaan. Eerik XIV haudattiin 1500-luvulla vaatimattomasti Västeråsin tuomiokirkon lattian alle, mutta Kustaa III teetti hänelle komean sarkofagin ja siirrätti sen päälle Juhana III:n haudan arvonmerkit.

Kaarina Maununtyttären hautaa ryhdyttiin kohentamaan 1860-luvulla. Hänetkin nostettiin kirkon lattian alta Tottien kappelista, josta arkku oli vielä tunnistettavissa. Muistomerkkikomitea keräsi Z. Topeliuksen lehtikirjoituksen avustamana yli 10 000 markkaa ja teetti mustan marmorisarkofagin.


Hautamuistomerkki Turun tuomiokirkossa.

"Tässä haudassa on hänen tuhkansa, joka oli muinoin ensimmäisten joukossa säätyyn, hyveisiin ja onneen nähden ylistetty, Katariinan, Liuksialan valtiattaren, jolle Eerik XIV, svealaisten ja goottien kuningas soi kunnian olla kumppanina kuninkaallisessa aviovuoteessa."

"Sen jälkeen hän vietti leskeysaikansa rauhassa aina elämänsä 63:een vuoteen saakka tavoiltaan ylistettynä, hurskaana ja viattomana Liuksialan kartanossa. Hän kuoli uudistetun pelastuksen vuotena 1612. Lisäksi hänen kuninkaallisesta aviovuoteesta laillisesti saamansa tyttären, rouva Sigridin (tuhka), joka oli mitä kuuluisimman herra Henrik Tottin puoliso ja hyvin suuren sankarin Åke Tottin synnyttäjä, minkä osoittaa seikkaperäisemmin vastakkaiselle puolelle asetettu taulu."

"Herran vuonna 1678 mitä loistavin Ruotsin valtakunnan drotsi, kreivi Pietari Brahe huolehti tämä epitafin teettämisestä mitä kuuluisimman kreivitär rouva Christina Brahen nimissä ja varoilla, joka oli syntyään Wisingsborgin vapaaherratar, Skoftebyn, Eksholmsundin ja Lehalslähnin läänin valtiatar. Samalla hän lahjoitti tälle Turun seurakunnan katedraadille tuhat riikintaalaria."

Kruunupäissään
Turussa 5-8 2016
Simo Tuomola

Turun ihmissudet

Tänään 4-8 selailemme Turun tuomiokapitulin pöytäkirjamerkintöjä vuodelta 1700. Kas tuossa 4. elokuuta kapituli joutuu pidättämään juopottelevan kirkkoherra Barthollus Rajaleniuksen virastaan.

Kirkkoherra valittaa tuomiosta Kuninkaalliselle Majesteetille, joka päästääkin 16-9 1701 annetulla kuninkaallisella päätöksellä hänet takaisin virkaansa, kunnes asia tulisi laillisessa järjestyksessä ratkaistuksi.
 

Kirkkoherran alkoholinkäyttö karkaa kuitenkin taas käsistä ja niinpä hänen lopulta todetaan rikkoneen virkavalansa ja kunniansa menettäneenä hänet myös tuomitaan lopullisesti viralta pantavaksi, jonka tuomion Kuninkaallinen Majesteetti vahvistaa 13-7 1703.

Vuotta myöhemmin railakas kirkkoherra jo kuoleekin ja hänet haudataan Rauman kirkkoon 11-12 1704. Rauman kirkkoherran virkaan hänet oli vihitty 1-5 1683.

Barthollus Thomae Rajalenius oli syntynyt ilmeisesti Huittisissa joskus 1650-luvun alkuvuosina. Turussa hän oli opiskellut Satacundensis osakunnan kirjoissa ja tullut ylioppilaaksi lukukaudella 1672 / 1673. Respondentiksi hänet kirjataan 18-11 1676 ja ensi kertaa hänet mainitaan vallattomuuteen syyllistyneenä konsistorin pöytäkirjassa 28-4 1677.
 
 

Turun pappeinkokouksen synodaaliväitöksen opponentti (opp.) 1688, respondentti (resp.) 1690, saarnaaja (conc.) (ruotsiksi) 1696.

Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 22.2.1696 ja 22.12.1698.

Viinapannu on iät ja ajat porissut iloja ja riemuja ja vähän murheitakin suomalaiseen arkeen ja juhlaan ja kuului mm. 1566 Turun linnan irtaimistoon.

Rajalenius oli hyvin kiivasluontoinen sekä omavaltainen ja käyttäytyi juovuspäissään toistuvasti ja monella tavoin pahennusta herättävästi. Hän muun muassa vuonna 1691 juopuneena mellasteli Rauman kaupungin kaduilla, oli käsirysyssä nimismiehen kanssa, solvasi karkeasti kihlakunnantuomaria.

Tuomiokapitulin lähetettyä notaarinsa suorittamaan tutkintaa asiassa hän syytti notaaria väärästä pöytäkirjanpidosta, uhkasi ampua pormestarin ja veronkantokirjurin.


P1 Mouhijärvi 29.12.1691 Kristina Påhlsdotter Paulina, K Rauma noin 1695, P1 V Mouhijärven kirkkoherra Paulus Simonis Raumannus ja Agneta Henriksdotter; P2 Rauma 1698 Katarina Tomasdotter Takku (Tackou/ Tacku) hänen 2. avioliitossaan, K Tukholma myöhemmin isonvihan aikana, P2 V Huittisten nimismies, Takkulan ratsutilan omistaja Tuomas Matinpoika Takku / Thomas Matthiae Tacku (ylioppilas Turku 1640) ja Maria Niilontytär / Nilsdotter Barck. Rouva Katarina eli leskenä miehensä jälkeen, pakeni kahden lapsensa kanssa isonvihan aikana Ruotsiin ja mainitaan siellä pakolaiskomission luetteloissa 1714–1716.

Katarina Takun P1 1680 Rauman kaupungin porvari Henrik Pungman, K Rauma 1694.

Tämänkertaisen murheenkryynimme vanhemmat olivat Huittisten kappalainen, myöhemmin Tyrvään kirkkoherra, lääninrovasti Thomas Bartholdi Rajalenius ja Katarina Klemetsdotter Molis.

Myös isän nimi on piirtynyt vahvasti historian lehdille. Kun Peter Hansson painoi 1654 Turussa Thomas B. Rajaleniuksen teoksen "Muutamat Christilliset saarnat", oli sen kansilehden puupiirros samalla ensimmäinen Suomessa painettu taidejäljennös.


 
 Ihmissusi, noin 1512.

Se oli kopio Lucas  Granachin työstä 1500-luvun alusta. 



 Omakuva 77-vuotiaana, 1550.

Lucas Cranach vanhempi (1472 Kronach – 1553) Weimar) oli saksalainen taidemaalari. Hän asui Wienissä vuosina 1501–1504, minkä jälkeen hänestä tuli Fredrik Viisaan hovimaalari. Hän teki myös puuleikkauksia ja kaiverruksia, muun muassa Raamatun kertomuksiin.

Ja kas - enpäs aiemmin tiennytkään, että Turku tunnetaan maailmalla nimenomaan ihmissusistaan. Ryanairin matkaopas sen täsmensi tiedoksi;

 
Ihmissusi saksalaisessa puupiirroksessa 1722.

Ihmissusi on myyteissä ja kansantaruissa esiintyvä peto: ihminen, joka kykenee muuttumaan sudeksi tai sudenkaltaiseksi olennoksi. Ihmissusi, tai muuksi petoeläimeksi muuttuva ihminen, on esiintynyt myyteissä ja taruissa läpi historian ja ympäri maailmaa

 5 of the best ...
PLACES TO SEE A WEREWOLF
 
There have been werewolf sightings across Europe for hundreds of years, so surely the furry fellas do exist! Here's where to spot one ( well, maybe)
1) MORBACH, GERMANY 2) MARGERIDE MOUNTAINS, FRANCE 3) TALLINN, ESTONIA 4) TURKU, FINLAND 5) COLOGNE, GERMANY

 
From 1880 to 1881, a pack of wolves roamed this area and a werewolf legend was born. All the Turku wolves were killed, and today one taxidermied specimen stands in the hunting museum of Riihimäki, with another in St Olof's school. Recently, wolf expert Eirik Granqvist concluded that the Turku killers were likely wolf-dog hybrids, with the wolf's predatory instinct and the dog's familiarity with humans - a deadly combination.

Kaikki 1800-luvun lopun Turun ihmisudet siis lahdattiin - metsästysmuseosta Riihimäeltä ja St Olofin koulun kokoelmista Turusta taitaa vielä täytettynä jokunen löytyäkin.

Hää on sus
Turussa 4-8 2016
Simo Tuomola

Turkua ryöväämässä

Tällä päivämäärällä 3-8 vuonna 1509 Turku koki kovia, kun Tanskan kuninkaan Hansin valtuuttamat merirosvojoukot hyökkäsivät kaupunkiin varhain perjantaina aamuyöllä.

 
 Kuningas Hannu, Hans, Johannes.

Hannu (Juhana II) (1455–1513) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas. Hän oli Tanskan kuninkaana 1481–1513, Norjan kuninkaana 1483–1513 sekä Ruotsin ja samalla kaikkien kolmen maan kuninkaana 1497–1501.

 
Vuonna 1493 Hannu solmi liiton Venäjän kanssa Ruotsia ja sen valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Liittoa pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana.

Venäjän ja Ruotsin välinen sota, vanha viha, käytiin vuosina 1495–1497, ja heti rauhanteon jälkeen Hannu julisti sodan Ruotsille. Hän voitti Sten Sturen joukot Rotebron luona 1497. Sture joutui myöntämään Hannulle oikeuden kruunuun, ja sai vastineeksi koko Suomen läänikseen.

Hannu kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1497. Vuonna 1499 Hannu katsoi asemansa olevan niin vahva, ettei hänen tarvinnut enää suosia Sten Sturea, jolta otettiin pois Viipuri, Olavinlinna ja Turku.

 
Kuningas Hannun vaakuna.

Vuonna 1501 Hannun ja venäläisten tekemät sopimukset paljastuivat Ruotsin valtaneuvostolle. Tämä yhdessä sen kanssa, ettei ylimystölle ollut annettu sen mielestä riittävästi läänityksiä, johtivat Hannun syrjäyttämiseen Ruotsin kuninkuudesta 1501. Sten Sturesta tuli jälleen valtionhoitaja.

Vuonna 1504 maasäädyt kokoontuvat 3. maaliskuuta Turun Raatihuoneelle valitsemaan maalle valtionhoitajaa. Turun piispa Lauri Suurpään johdolla Svante Niilonpoika saa kannatuksen taakseen ja samalla Joosef Pietarinpoika tulee Turun linnanisännäksi puolustamaan Itämaan etuja.

Hansakauppa vahvistuu alueella ja Severin Norby tekee yhdeksän märssylaivan voimin ryöstöretken Ahvenanmaalle Kastelholmaan 1507 vieden käskynhaltija Sten Tuuresson Bielken vankina Tanskaan.
 

Søren Norby (k. 1530 Firenzessä) oli tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö. Hän toimi Tanskan kuningas Kristian II:n nimissä kaapparina Itämerellä. Suomessa Norby muun muassa hävitti Turun kaupunkia 1522 ja ryösti Kastelholman linnan.


Kristian II (1481–1559) oli tanskalaissyntyinen kuningas, joka hallitsi Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia Kalmarin unionin aikana. Hän oli Tanskan kuninkaan Hannun ja Saksin Kristiinan poika. Kristian vaikutti Tanskan kuninkaana vuosina 1513-1523.

 Vuonna 1508 kuningas asettaa Tulholman saaristoon kymmenen laivaa turvaamaan maan pääkaupunkia Tukholmaa ja kauppaliikennettä merirosvoilta. Niinpä merirosvot suuntaavatkin katseensa toissaalle ja Tanskan kuningas Hansin joukot hyökkäävät lopulta perjaintaina aamuyöllä 3. elokuuta 1509 Turkuun soturipäällikkö Otto Rudin johdolla.


Otto Rud oli tanskalainen amiraali. Hänen johtamansa joukot ryöstivät Turun kaupungin vuonna 1509.

Rud haavoittui ja jäi sotavangiksi 7. heinäkuuta 1565 Klaus Hornin johtamaa ruotsalaista laivastoa vastaan käydyssä meritaistelussa.

Turun linnaa Rud ei pysty valtaamaan, mutta kaupunki saa muuten kokea kovia. Murhaaminen ja ryöstely kestää viisi päivää. Ryöstetyksi tulee myös kirkko aarteineen. Merirosvojen saaliiksi joutuu mm. Särkilahden kalkki eli Ejbyn kalkki - ehtoollismalja ja pateeni, ehtollisleipälautanen.



 

Piispanhiipan ja sauvan lunastukseksi vaaditaan 12 000 markkaa, samoin kaupungin polttamatta jättämisestä. Vaatimukset esitetään kaupungin raadille ja Turun piispa Johannes IV Olavinpojalle.

Johannes Olavinpoika toimi Turun piispana vuosina 1506–1510. Hänen valtakaudellaan tanskalaiset hävittivät Suomea ja välirauha Venäjän kanssa oli vaakalaudalla. Vuonna 1506 piispa lähetti sotilaita Ahvenanmaalle, tarkoituksena valloittaa se tanskalaisilta. Operaatio epäonnistui. Rauha Venäjän kanssa kuitenkin uudistettiin.
 

Vuonna 1512 todetaan rauhan tie välttämättömäksi, kun Sten Sture nuoremmasta tulee valtionhoitaja Svante Sturen kuoleman jälkeen. Hän solmii välirauhan Tanskan kanssa. Myös rauha Venäjän kanssa uusitaan.


 
 Sten Sture nuorempi tuntemattoman taiteilijan maalauksessa

 
Sten Sture nuorempi (s. 1493 – k. 3. helmikuuta 1520) toimi Ruotsin valtionhoitajana vuosina 1512–1520. Valtionhoitajana oli hetken vuonna 1512 valtaneuvos Eerik Trolle, joka ajoi neuvotteluja Tanskan kanssa Kalmarin unionin palauttamiseksi.

Kun Svante Niilonpojan 20-vuotias poika Stenkin lupasi kannattaa neuvotteluja, teki valtaneuvosto hänestä valtionhoitajan. Todellisuudessa Stenin pyrkimyksenä oli erottaa Ruotsi unionista. Hän otti kaukaisen esiäitinsä Sture-nimen, koska se Sten Sture vanhemman kautta symboloi Ruotsin itsenäisyyspyrkimyksiä.

Sture tiesi joutuvansa ennen pitkää sotaan Tanskan kuninkaan Kristian II:n kanssa ja solmi siksi vuonna 1513 välirauhan Venäjän kanssa. Sten Sture joutui ristiriitaan arkkipiispan, Eerik Trollen pojan Kustaa Trollen kanssa, joka olisi halunnut kirkolle enemmän autonomiaa. Trolle erotettiin virastaan.


Merirosvoilua
Suomen Turussa
3-8 2016
Simo Tuomola

Itään uskoen

Tänään 2-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun akatemian rehtori Gabriel Erik von Haartmanin kuolemasta Turussa vuonna 1815.


 
 Gabriel Erik von Haartman, Nils Schillmarkin maalaama muotokuva.

Gabriel Erik von Haartman (vuoteen 1810 pelkkä Haartman, 9. maaliskuuta 1757 Nauvo – 2. elokuuta 1815 Turku) oli Turun akatemian rehtori ja lääketieteen professori. Hänet aateloitiin vuonna 1810.


Haartman sai vuonna 1782 viran Turun kaupunginlääkärinä, ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin Turun akatemiaan anatomian, kirurgian ja obstetriikan professoriksi. Vuonna 1789 hän siirtyi lääketieteen professoriksi. 

Syksyllä 1808 Haartman nimettiin akatemian rehtoriksi. Venäjän valloitettua maan Suomen sodassa Haartman aktivoitui myös valtakunnanpolitiikassa.

Vuonna 1785 Haartman oli avioitunut viisitoistavuotiaan apteekkarintyttären Fredrika Lovisa von Mellin kanssa. Pariskunnan esikoinen, tytär Lovisa Dorothea, syntyi vuonna 1788. Häntä seurasi Lars Gabriel 1789 ja Hedvig Margaretha 1790.

Fredrika kuoli kuitenkin lapsivuodekuumeeseen vuonna 1792 pian neljännen lapsensa Carl Danielin syntymän jälkeen. Haartmanin sisar Jeanne huolehti lapsista, kunnes neljä vuotta myöhemmin Haartman avioitui uudestaan Fredrika Sofia Fockin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta, muun muassa pojat Gustaf Reinhold ja Johan Robert.

Teit isäin astumaan; Haartmanin lapsista kehittyi huomattavia vaikuttajia isänmaan historian käänteissä.

 
 Lars Gabriel von Haartman

Vapaaherra Lars Gabriel von Haartman (myös suom. Lauri), liikanimeltään "Hänen Hirmuisuutensa" (ruotsiksi "Hans Förskräcklighet") (23. syyskuuta 1789 Turku - 16. joulukuuta 1859 Merimasku) oli suomalainen, syntyjään ruotsinkielinen talouspoliitikko.

Hän oli kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ohella niitä johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka kannattivat Suomen tulevaisuuden kehittämistä Venäjän keisarikunnan osana.


 
 Carld Daniel von Haartman, Carl Timoleon von Neffin maalaama muotokuva.

Carl Daniel von Haartman (5. toukokuuta 1792 Turku – 15. elokuuta 1877 Piikkiö) oli suomalainen lääketieteilijä. Hän opiskeli ulkomailla ja toimi Turussa Lääninsairaalan toisena lääkärinä, lääkintätoimen johtajana sekä myöhemmin 1831 alkaen Helsingin yliopiston kirurgian professorina.

Kirurgia oli tuohon aikaan varsin vaativaa, sillä anestesiaa ei ollut vielä keksitty, vaan potilaan kädet sidottiin leikkausten ajaksi. Haartman oli perustamassa Suomen lääkäriseuraa, johon nykyisin kuuluu pääasiassa ruotsinkielisiä lääkäreitä.

Carl Daniel von Haartmanin isä oli lääketieteen professori Gabriel Erik von Haartman ja vanhempi veli talouspoliitikko Lars Gabriel von Haartman. Hänen lapsiaan olivat lääkäri Carl Frans Gabriel von Haartman, liikemies ja valtioneuvos Fridolf Rafael von Haartman sekä Suomen Pelastusarmeijan alkuvuosien johtajana toiminut Hedvig von Haartman (1862–1902).

Carl Frans Gabriel von Haartman (8. joulukuuta 1819 – 1. toukokuuta 1888 Luzern, Sveitsi) oli suomalainen lääketieteilijä, salaneuvos ja Nikolai I:n puolison, keisarinna Aleksandra Fjodorovnan, henkilääkäri.

 

Lars Gabriel von Haartman oli Turun akatemian lääketieteen professorin ja rehtorin Gabriel Haartmanin poika. Lars matkusti isänsä mukana Pietariin 1808 ollessaan 19-vuotias. Isä Gabriel Haartman toimi Pietarissa Turun akatemian edustajana. Isän motiiveina oli saada pojalle jokin korkea virka Pietarista.

Lars Gabriel von Haartman pääsikin nuorella iällä Venäjän ulkoasiainministeriön palvelukseen ja jo vuonna 1811 hänestä tuli Suomen asiain komitean virkamies ja Turun akatemian kanslerin sihteeri, vaikka hän jäikin edelleen Pietariin.

 
 
Lars toimi Pietarissa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1827 saakka. Hän tottui Venäjällä vallinneeseen virkavaltaiseen ja taantumukselliseen henkeen, joka näkyi hänen toiminnassaan myöhemminkin.

Palattuaan Suomeen 1829 Lars Haartman kutsuttiin senaatin jäseneksi, mutta jo 1831 hänestä tehtiin Turun ja Porin läänin maaherra. Toimiessaan maaherrana Haartman oli paljolti tekemisissä talouden kanssa ja osallistui muun muassa Venäjän ja Ruotsin kanssa tehtyjen kauppasopimuksien solmimiseen.

Vuonna 1840 Haartman palasi senaattiin, jossa hän nousi seuraavana vuonna talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä aina vuoteen 1858 saakka ja tuona aikana hän sai aikaan suuria mullistuksia Suomen talouselämässä. Haartmanin ansiota oli hyvin pitkälti Suomen sekavien rahaolojen järjestäminen.

Haartmanin tultua Suomen raha-asioitten hoitajaksi ruotsalaiset setelit poistettiin käytöstä. Ne vaihdettiin Tukholmassa hopearahoiksi, jotka taaseen lyötiin Pietarissa hopearupliksi. Haartmanin toiminnan seurauksena Ruotsin raha poistui Suomesta ja hopearuplasta tuli virallinen rahayksikkö ennen vuoden 1860 hopeamarkan tuloa. Myös Suomen Pankin asema muuttui ja siitä tuli keskuspankki.
 

Rautatiet olivat 1800-luvun alkupuolella aloittaneet voittokulun Euroopassa. Suomessa rautateihin kiinnitettiin varsin vähän huomiota ennen Saimaan kanavan rakentamista.

Suomen vaurastumisen myötä liikenneyhteyksien parantaminen alkoi. Haartman uskoi henkilökohtaisesti kanavien hyödyllisyyteen Suomessa, ja Haartmanin toimesta rakennutettiin Saimaan kanava, joka oli avainasemassa Itä-Suomen kehittymisessä. Myös Suomen rautatieverkoston rakentaminen pantiin alulle Haartmanin aikana, jolloin aloitettiin Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien rakentaminen.

Selvimmin von Haartmanin visio Suomen tulevaisuudesta ja asemasta Venäjän keisarikunnassa tulee näkyviin Krimin sodan jälkeen vuonna 1856 laadituissa muistioissa sekä myös kiistassa rakennettavan rautatien suunnasta.

von Haartman ei ollut periaatteellisesta syystä rautatietä vastaan vaan hänen mielestään suunniteltu suunta oli väärä: hän olisi halunnut rakentaa rautatien Pietarista Turkuun eikä Helsingistä Hämeenlinnaan, sillä 

"tuo haluttu suunta menee pohjoiseen ja kulkiessaan maan sydämen läpi kutkuttaa fennomaanisia ja kansallisia toiveita, jotavastoin se suunta, jota minä olen ehdottanut, lähentää meitä keisarikuntaan, yhdistää meidät siihen. Mieluummin jääkööt kaikki rautatiet kuin että rakennettaisiin tie demokraattisten hourailujen eduksi."

Saaristolaivasto suunniteltiin 1700-luvulla hyödyntämään Suomen sokkeloista meripuolustusta.

 

Turunmaa (ruots. turuma) oli Ruotsin saaristolaivaston sotalaivatyyppi, jonka Fredrik Henrik af Chapman suunnitteli talvella 1760-1761 Karlskronassa. Turunmaa oli neljästä saaristolaivastolle suunnitellusta laivatyypistä toiseksi suurin. Sen kannelle mahtui 43 tykkiä, kuuden viikon juomat ja kahden kuukauden ruoka.

Krimin sodan aikana von Haartman oli suunnitellut saaristolaivaston rakentamista, ja tätä hän edelleen kannatti sodan jälkeenkin todeten, että saaristolaivaston avulla olisi mahdollista torjua lännestä tulevia liberaaleja ja demokraattisia virtauksia. Venäjä saisi siten Suomesta uskollisen ja tehokkaan meripuolustustukikohdan.


Itään uskoen - mitään usko en
Turussa 2-8 2016
Simo Tuomola