Ilkan vapauttaja

Tänään 5-12 selailemme Turun raastuvanoikeuden vanhoja pöytäkirjoja - kas tuossa. 5. joulukuuta istunnossa vuonna 1642 raatimies Caspar Eckman eli Eichman pyytää vahvistusta tonttikaupalle Luostarinkadulla. Mikäs siinä.

Eichman oli kauppiassuku 1600-luvulla Turussa. Suku on luultavasti lähtöisin Saksasta. Ehkä Lyypekistä, josta tulleet kauppiaat antoivat asuinpaikalleen Turussa aikoinaan nimen Lyypekinmäki - myöhemmin Kask-suvun mukaan Kaskenmäki.

 Turun tuomiokapitulin sinetti ...


Kaupanteon yhtenä osapuolena mainitaan Eichmanin appiukko, eräs hyvinkin oppinut herra Henrik Jacobi Finno, jonka tytär Margaretan kerrotaan olevan Casparin rakas vaimo. Näin astuvat jälleen Turun kuuluisuudet historian valokeilaan.

Henrik Jacobsson Finnon isä on näet Jacobus Petri Finno, tunnetummin Jaakko Finno, välillä suomalaisittain Jaakko Suomalainen, oli suomalainen pappi ja Turun katedraalikoulun rehtori vuodesta 1568, Räntämäen kirkkoherra; syntynyt noin 1540 Varsinais-Suomessa tai Länsi-Uudellamaalla, kuollut syyskuussa 1588 ruttoon Turussa. 

Jacobus Petri Finno (n. 1540–1588), tunnetummin Jaakko Finno, välillä suomalaisittain Jaakko Suomalainen, oli suomalainen pappi ja Turun katedraalikoulun rehtori. Hän julkaisi ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan sekä laati katekismuksen ja rukouskirjan. Opillisesti Finno oli maltillinen uskonpuhdistaja.

 Piae Cantiones - Jaakko Finno.

Viipurilaislähtöinen Theodoricus Petri Rutha julkaisi Saksassa 1582 kokoelman teinien latinankielisiä lauluja nimellä Piae Cantiones. Jacobus Finno sai tehtäväkseen tarkastaa laulut.

Niistä poistettiin keskiajan katolisia aineksia, ja niitä muokattiin paremmin luterilaisuuteen sopiviksi. Suurin osa lauluista liittyi liturgiseen käytäntöön. Mukana ei ollut juoma- ja rakkauslauluja, joita teinien kuitenkin tiedetään laulaneen.

Hän julkaisi ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan 1583 sekä laati katekismuksen ja rukouskirjan. Jacob Finnon puoliso oli Margeta Henriksdotter Myllar, jonka isä oli turkulainen porvari Henrik Henriksson Myllar ja äiti Agnes.

Caspar Eckman on itse Turun porvareita, kauppias ja oluenpanija sekä silkkikankaan myyjä. Hän on työskennellyt Turussa vuodesta 1615 alkaen, asuen Luostarin Jokikadulla. Raatimiehenä hän vaikutti 6-6 1632 lähtien aina vuoteen 1649 saakka, jolloin hän siirtyi pormestariksi Uuteenkaupunkiin. Turun edustajana hän esiintyi valtiopäivillä 1635 ja 1644.


 Vanhin Turusta säilynyt kartta vuodelta 1634. Maanmittarina Olof Gangius.

Caspar kuolee Turussa ja haudataan Tuomiokirkkoon 26-1 1668. Hänen isänsä Henrik Jakobson Finno opiskeli Wittenbergissä noin 1610, oli sitten sotaneuvos Henrik Klaunpoika Flemingin kotiopettaja ja Turun suomalaisen seurakunnan kappalainen; Hämeenkyrön kirkkoherra 1615-50, rovasti.


 
 Henrik Klaunpoika Fleming (15. elokuuta 1584, Åkersholm–7. marraskuuta 1650, Tukholma) oli suomalainen soturi ja valtiomies, syntyisin Louhisaaren kartanonherrain suvusta, Turun linnan isännän Klaus Hermaninpoika Flemingin (k. 1616) ja Elin Henriksdotter Hornin (k. 1609) poika.

Finno oli erittäin varakas mies; hän mainitsee kirjeessään 1641, että oli jopa sijoittanut Itä-Intian kauppakomppaniaan 120 taaleria. Omisti myös Turussa vanhempiensa talon Myllärin ja Kankaanpään Vihteljärvellä tilan. Kyseessä oli ilmeisesti Hollannin kauppakomppania. Ruotsin vastaava perustettiin 1731. Tosin myös Tanskan kauppakomppania perustettin jo 1616.

 
 Ruotsin Itä-Intian Kauppakomppanian purjealus Götheborgin jäljennös

Casparilla on saatavia Mårten Friisiltä vuoden 1637 perunkirjoituksen mukaan ja kas tuosta löytyy 28-11 vuodelta 1640 maininta Joackim Eckmanista, joka vannoo tuolloin porvarinvalan Turussa. Hän on palvellut Casper Eckmanilla jo 12 vuoden ajan.

Turussa vaikutti myös lyypekkiläinen kauppias Joachim Eichman, joka sai porvarinoikeudet Lyypekissä 1617. Joachim Eichman hukkui kauppamatkalla Turkuun 1638, jonka jälkeen hänen leskensä ja lapsensa perivät hänen talonsa Lyypekissä. Tästä päätellen Joachim Eichman oli Caspar Eichmanin aikalainen - luultavasti samaa ikää.

 
Jaakko Ilkan muistomerkki / The Monument of Jaakko Ilkka

Ja jos oikein salapoliiseja ollaan - tämä 1640 mainittu Joackim Eckman auttoi Jaakko Ilkan pakosalle Turun linnasta vuonna 1596 ja ansioitui kaarlelaismielisenä Nuijasodan loppuselvittelyssä vuonna 1599.

Vuonna 1595 koko Pohjanmaan lääni jätti maksamatta kruunulle niinsanottua linnaleiriä eli raskasta verotusta armeijaa varten. Kolmella sotaretkellä oll Jaakko Ilkan johdolla Pohjanmaan miehet tyhjensivät maakunnan nopeasti veroja keräävistähuoveista.

Klaus Flemingin joukot kuitenkin saivat Jaakko Ilkan vangiksi, ja hänet vietiin Turun linnaan. Sieltä hän karkasi vaimonsa turkulaissukulaisten ja Pohjanmaalta tulleiden kaarlelaisten eli Flemingin vastustajan puolella olleiden talonpoikien avustamana syksyllä 1596.

Joidenkin tietojen mukaan hän oli paennut linnan käymälästä ryömimällä ulosteiden poistoon käytetyn aukon kautta ulos. Santeri Ivalo kuvailee kirjassaan Suomalaisia sankareita I Ilkan pakoa ylistävään tapaan: "Huovit olivat unohtaneet ottaa Ilkalta puukon ja tulukset pois, hän kiipesi tyrmänsä katonrajaan kaivamalla laastia kivien välistä, teki vaatteistaan köyden ja pakeni."

Lennart Segerstrålen maalauksen pohjalta painettu koulujen opetustaulu kertoo Jaakko Ilkan leiristä Nokian kartanolla.

Jaakko Pentinpoika Ilkka (noin 1545 Ilmajoki – 27. tammikuuta 1597 Isokyrö) oli suomalainen nimismies ja nuijamiesten päällikkö nuijasodassa.

Jaakko Ilkka: 1587-1590 meni uusiin naimisiin Lyypekistä Turkuun muuttaneen kauppiaan Joachim Eichmannin tyttären kanssa (jonka Caspar-nimisen veljen appiukko Jaakko Finno oli siis tehnyt 1582 suomenkielisen virsikirjan). He saivat ainakin kolme poikaa, 1592 avioliiton ensimmäisenä lapsena syntyi Matti-niminen poika, myöhemmin Josef-niminen sekä kolmas v.1633 Munsalassa kuollut poika, jonka nimeä ei tiedetä.

Jaakko Pentinpoika Ilkka, vihittiin 1587-1590 (tämän toinen avioliitto). S. n.1545 Ilmajoki, Peltoniemi. Ilkkalan isäntä, 1586-1588 Ilmajoen nimismies. Ennen Nuijasodan syttymistä puhjenneessa kapinassa vangittiin, mutta pääsi pakoon Turun linnasta 1596 Turun kaarlelaisten avustuksella, ehkä vaimonsa porvarissukulaisten avulla. Johti 1596 alkanutta Nuijasotaa. Mestattiin 1597 tammikuun lopulla.

Raatimiehenä

Turussa 5-12 2017

Simo Tuomola

Turun Zelis

Tänään 4-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun piispa Jakob Tengströmin syntymästä Kokkolassa vuonna 1755. Kiistelty mies, joka osasi luovia turkulaisten ja muun kansansa eduksi historian suuressa murroksessa.

1755 – Jakob Tengström, suomalainen teologian tohtori (Suomen ensimmäinen arkkipiispa) (k. 1832). Hän syntyi joulukuun 4. pnä 1755 ja oli syntyessään niin heikko, että hänelle toimitettiin hätäkaste.


Jakob Tengström (4. joulukuuta 1755 Kokkola – 26. joulukuuta 1832 Turku) oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa. Hän toimi teologian professorina Turun akatemiassa vuodesta 1790. Turun piispana hän toimi vuodesta 1803, ja sai vuonna 1817 arkkipiispan arvonimen.

Hän toimi piispana kuolemaansa vuoteen 1832 saakka. Viimeiset vuotensa arkkipiispa Jacob Tengström nautti virkavapautta; hänet haudattiin Paraisille.




 Arkkipiispa Jakob Tengströmin hautakappeli, Parainen.

Piispan tehtävien lisäksi hän toimi yliopiston sijaiskanslerina vuosina 1803–1817 ja Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 pappissäädyn puhemiehenä. Vuosien 1808–09 Suomen sodan aikana Tengström osoitti venäläisiä kohtaan suurta myöntyväisyyttä. 

Tengström otti innolla osaa erilaisiin isänmaallisiin ja kirjallisiin rientoihin sekä julkaisi historiallisia tutkimuksia, muun muassa kahden aikaisemman piispan elämäkerrat.




Jakob Tengström.


Tengström tuli ylioppilaaksi Vaasan triviaalikoulusta vuonna 1771 ja lähti opiskelemaan Turun akatemiaan, jossa hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1775.

Köyhyydestä huolimatta Jakob Tengström selviytyi triviaalikoulusta mainioin todistuksin ja jatkoi opintoja v. 1771 ylioppilaana Turun akatemiassa. Maisteriksi hän tuli jo 1775 - mutta ei voinut varattomuutensa takia osallistua edes promotiojuhlallisuuksiin vaikka kuningas Kustaa III olikin niissä läsnä.

Vuosina 1779-1781 hän oleskeli Tukholmassa kotiopettajana ja pääsi pääkaupungin kirjallisiin piireihin. Kirjallisuusakatemian suuren palkinnon hän oli saanut jo 1776 Vergilius-käännöksestään. Turkuun Tengström palasi syksyllä 1781. Vuosina 1803–1817 Tengström oli Turun piispa ja Turun yliopiston varakansleri. Vuonna 1817 hänestä tuli Suomen arkkipiispa.




 Turun katedraali - C. L. Engelin vuonna 1814 maalaamassa akvarellissa.

Erikoisesti hän tuohon aikaan syventyi runouteen, Ossianin laulut olivat hänelle eräs suuri rakkaus, ja antiikin runoilijoita, mm Vergiliusta, hän on kääntänyt ruotsin kielelle. Hän kirjoitteli itsekin runoja. Myös tiedetään hänen tehneen Aleksanteri Suuren aikaa kuvaavan näytelmän, jonka nimi oli Zelis, sitä ei kuitenkaan ole koskaan painettu.


Tengströmin kirjallinen kunnianhimo ilmeni monissa Tukholman ajan ja sitä seuranneen kauden kaunokirjallisissa ja historiallisissa hankkeissa. Etenkin on mainittava tuo Racine-tyyppinen aleksandriinilla kirjoitettu viisinäytöksinen tragedia Zelis, jonka Tengström kirjoitti suosijansa, valtaneuvos kreivi Carl Fredrik Schaefferin ehdotuksesta; Schaeffer korosti kuninkaan kiinnostusta teatteriin. Näytelmää ei kuitenkaan esitetty, ja se painettiin vasta 1899.
Mutta Tengström riistäytyi irti runouden seireenilauluista, lähti Tukholmasta ja tuli tänne Turkuun, jossa Porthan otti hänet apulaiseksi yliopiston kirjastoon. Syynä tuloon saattoivat olla pelkästään taloudelliset seikat.



Kirkko ja silta ennen Turun paloa. Kuvassa myös Suomen ensimmäinen kirjakauppa.
Paitsi yliopiston kirjaston apulaisena Jakob Tengström toimi tuohon aikaan myös kirjakauppiaana.

Kun upsalalainen Magnus Swederus (1748-1836) perusti 1778 maamme ensimmäisen kirjakaupan Aurajoen sillan keskiarkulla sijainneeseen pieneen monikulmaiseen rakennukseen - kaupan hoitajaksi tuli silloinen dosentti Jakob Tengström. Hengen ravinnon lisäksi sillalla myytiin myös ruumiin ravintoa, kirjakaupan lisäksi sillä sijaitsi näet myös lihakauppa.

Swederus ei saanut Turussa haluamiaan kirjojen huutokauppaoikeuksia, mutta joulukuussa 1777 hän sai akatemian kirjakauppiaan tehtävät ja homma kannattikin, kunnes Frenckel avasi kirjapainonsa yhteyteen oman kirjakauppansa 1783 ja Svederus keskittyi toimintaansa Upsalassa.



Siltamyymälässä Tengström myi kirjoja kuutisen vuotta. Hänen jälkeensä jatkoi myyntiä kemian apulaisprofessori Anders Röring. Varmaankin kirjakoppero oli auki vain pienen määräajan, muuten tuskin yliopistomiehet olisivat ehtineet kauppamiehen tointa hoitaa.


Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen.


Kun Tengström 1781 palasi Turkuun, hän pääsi Porthanin piiriin ja siten kirjallisen elämän keskukseen. Tengström avusti Åbo Tidningar -lehteä, oli sen päätoimittajana 1791–1793 ja julkaisi lehdessä senkin jälkeen muun muassa oodeja, opetusrunoja, epigrammeja, seuralauluja ja virsiä.

Runojen lisäksi hän julkaisi lehdessä asiatekstejä, muun muassa Turun kaupungin historiaa käsittelevän kirjoitussarjan, joka julkaistiin vuosina 1782–1783.

 
Suomen ensimmäinen sanomalehti oli Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo. Lehti ilmestyi 1771-78 ja 1782-85 jatkuen tämän jälkeen "Åbo Tidningar" -nimisenä.

Kun venäläiset ottivat eteläisen Suomen haltuunsa Suomen sodan alkuvaiheissa 1808, Turun piispa Tengström ja Porvoon piispa Zacharias Cygnaeus tulivat nopeasti siihen tulokseen, että Suomesta tulisi osa Venäjää. Tämän jälkeen Tengströmin tähtäsi toiminnassaan siihen, että Suomessa sopeuduttaisiin uuteen tilanteeseen ja venäläisten näkemyksiin mahdollisimman nopeasti.

Tengströmin ja hänen tavallaan ajattelevien tavoitteena oli ryhmään kuuluneen vapaaherra Robert Henrik Rehbinderin sanoin "maan pelastaminen täydellisestä perikadosta".
Turkulaiset päättivät olla tekemättä vastarintaa lähestyville venäläisille säästääkseen kaupunkinsa ja maansa hävitykseltä.

Maaliskuun puolenvälin jälkeen venäläiset tekivät majoitustiedusteluretkiä Turkuun ja 22.3.1808 parisen tuhatta venäläistä sotilasta marssi rauhanomaisesti Turkuun. Kaupungin siviilihallinto jatkoi miehittäjien tulosta huolimatta toimintaansa normaalisti. Kutsuipa miehitysjoukkojen kärjessä ratsastanut ruhtinas P.I. Bagration kuusisataa kaupunkilaista tanssiaisiin Brinkkalan taloon.

 
 Pjotr Ivanovitš Bagration (ven. Пётр Иванович Багратион, georg. პეტრე ბაგრატიონი, Petre Bagrationi; 1765–1812) oli alkuaan georgialaissyntyinen venäläinen ruhtinas ja jalkaväenkenraali.

Hän otti osaa Venäjän sotiin Napoleonia vastaan, oli Suomen sodassa vuonna 1808 Ruotsin Suomeen hyökänneen venäläisen 21:nnen divisioonan komentaja ja seurasi Klingsporia Poriin. Hän vartioi sitten lounaisrannikkoa ja johti vuonna 1809 Ahvenanmaalle tehtyä hyökkäystä.

23. maaliskuuta venäläisten ylipäällikkö F.W.Buxhoevden saapui kaupunkiin ja miehityshallinto alkoi. Turkulaiset joutuivat piispa Jakob Tengströmin johdolla vannomaan uskollisuudenvalan keisarille.

Tapahtuneeseen sopeuduttiin, vaikka jonkinasteista vastarintahenkeäkin ilmeni. Ruotsin vallan aika Turussa oli käytännössä päättynyt ja kaupunki siirtyi Venäjän vallan alle yli sadaksi vuodeksi.

Helmikuussa 1809 Tengström kävi Pietarissa, jossa tapasi sekä keisarin että kreivi Speranskin ja silloin laadittiin yksityiskohtainen suunnitelma Porvoon valtiopäivistä. Hänen neuvonsa olivat erittäin tärkeitä tänä ratkaisevana aikana, ja niitä myös noudatettiin.

 

Osa maalauksesta Porvoon maapäivät eli valtiopäivät 1809, Aleksanteri I antaa hallitsijanvakuutuksen. Emanuel Thelning 1812.

Että mieltymys oli molemminpuolista, siitä kertoo se, että piispa Tengström sai Porvoon maapäivien päätyttyä keisarilta jalokivikoristeisen piispanristin sekä aateliskirjan lapsiaan varten, jotka af Tengström-nimisinä otettiin ritarihuoneen jäseniksi.

Tietenkin oli myös toisinajattelevia, jotka syyttivät piispaa liiasta myöntyväisyydestä ja kumartelemisesta, mutta joka tapauksessa nämä vaiheet lopulta johtivat rauhalliseen jälleenrakennustyöhön.


Suomi liitettiin sodan päätteeksi Venäjään Haminan rauhansopimuksella, joka allekirjoitettiin 17.9.1809 ja astui voimaan 13.10.1809. Samalla maamme sai autonomian.

Näin Turku ehti olla maan virallisena pääkaupunkina vain kolme vuotta 1809-1812, kun 12. kesäkuuta 1550 Vantaanjoen suulle perustettu Forsby Helsingfors nimitettiin 22.4.1812 tuolloisen Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.

Rauhan asialla
Turussa 4-12 2017
Simo Tuomola

Fintiaanit

Tänään 3-12 löydämme itsemme Gloria Dein kirkkomaalta Philadelphiasta nuoremman Mårten Mårtensonin haudalta hänen kuolinpäivänään. Tänne meidät on johdattanut turkulainen tiedemies Pietari Kalm, joka suuntasi luonnontieteellisen tutkimusmatkansa Amerikkaan vuosina 1747-1751.
Gloria Dei (Old Swedes’) Church on kirkkorakennus Philadelphiassa. Se on ruotsalaisten uudisasukkaiden rakennettuma. Tiilirakennus valmistui vuonna 1700, sitä edelsi ruotsalaisten luterilaisten 1677 rakennuttama kirkko
 Pehr (Pietari) Kalm, englanninkielisissä teksteissä joskus myös Peter Kalm, (maaliskuu 1716 Ångermanland – 16. marraskuuta 1779 Turku) oli suomalainen kasvitieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi. Hänestä tuli Turun akatemian ensimmäinen talousopin professori ja akatemian rehtori.
 
Ennen Turkuun paluutaan Kalm vietti kolme vuotta Pennsylvaniassa, New Yorkissa ja Kanadassa. Gloria Dein kirkossa vieraillessaan vuonna 1750 hän selaili kirkonkirjoja ja kiinnitti huomionsa kolmeen kuolinviestiin: * 31. toukokuuta 1706 kuollut 100 vuoden iässä vanhempi Mårten Mårtensson, syntynyt Suomessa. * 8. helmikuuta 1713 kuollut 97 vuoden iässä hänen leskensä Helen, syntynyt Ruotsissa. * 3. joulukuuta 1718 kuollut 75 vuoden iässä nuorempi Mårten Mårtensson, syntynyt Ruotsissa, tullut maahan 8-vuotiaana.
Vanhempi Mårten Mårtensson saapui Uuteen Ruotsiin Eagle-aluksella 1654 ja asettui Fort Trinityyn. Vuotta myöhemmin hän vannoi valansa hollantilaisille näiden vallattua linnakkeen ruotsalaisilta ja muutti pian suomalaisten siirtolaisten pariin Ammanslandiin. 
Ammansland (1654; modern Darby, Penn.)
Finland, Finlandia, or Chamassungh (1641 & 1643; modern Marcus Hook, Penn.
Fort Casimir (1654) – also known as Fort Trinity (in Swedish, Trefaldigheten), located at the end of Chestnut Street near Harmony & 2nd streets in New Castle, Delaware.

 
 New Sweden (Swedish: Nya Sverige, Finnish: Uusi Ruotsi, Latin: Nova Svecia) was a Swedish colony along the lower reaches of Delaware River in North America from 1638 to 1655.
Ruotsi-Suomen hallitus perusti Pohjois-Amerikkaan nykyisen Philadelphian kupeeseen Delaware-joen suistoon Uuden Ruotsin siirtokunnan 1638 amiraali Klaus Laurinpoika Flemingin ehdotuksesta. Kalmar Nyckel -alus vei siirtokuntaan sen ensimmäiset asukkaat. Finlandiin eli Finn's Pointiin Fort Christinan linnakkeen suojapiiriin muutti 17 vuoden aikana noin 500-600 suomalaista.
 
 Replika av Kalmar Nyckel. - Kalmar Nyckel eller Calmare Nyckel var ett holländskbyggt skepp byggt runt 1625 och i svensk ägo från 1628. Kalmar Nyckel och Fågel Grip var de två fartyg som 1638 fraktade huvudparten av de svenska kolonisterna till Nya Sverige. Fartygen tillhörde då Söderkompaniet.
Hollantilaiset valloittivat Uuden Ruotsin vuonna 1655. Ruotsi-Suomella oli siirtomaa-alue myös Afrikassa kun Afrikkakomppania osti Cabo Corso -nimisen siirtomaalinnakkeen Ghanan alueelta 1650.


Vuonna 1645 Ruotsissa syntynyt nuorempi Mårten Mårtenson sai vaimonsa Margaret Bärtilsdotterin, jonka äiti oli suomalainen, kanssa 9 lasta, joista senior John Morton syntyi 1. kesäkuuta 1683 ja kuoli 1725. Hänen ja vaimonsa Mary Archerin lapsi, nuorempi John Morton (1724-1777), syntyi Ammanslandissa ja meni aikanaan naimisiin Ruotsin siirtolaistaustaisen Ann Justisin kanssa.
 
Hän oli se mies, jonka nimi löytyy Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen 56 allekirjoittajan joukosta. Hänen antamansa äänen kerrotaan olleen sen ratkaisevan äänestettäessä itsenäisyysjulistuksesta. Hän oli merkittävä pennsylvanialainen poliitikko ja sheriffi. Samaa osavaltiota edusti myös Benjamin Franklin.
  Fort Kristinan pienoismalli
 






Fort Kristina (myöhemmin Fort Altena) oli ensimmäinen rakennettu tukikohta ja asuinpaikka Uuden Ruotsin siirtokunnalle Pohjois-Amerikassa. Se rakennettiin vuonna 1638 ja nimettiin Ruotsin kuningatar Kristinan mukaan.
 Delaware on osavaltio Yhdysvaltojen itärannikolla. Delaware tunnetaan Yhdysvaltojen ensimmäisenä osavaltiona, sillä se vahvisti Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisenä osavaltiona 7. joulukuuta 1787.

Delawaren alueen alkuperäisasukkaissa oli algonkinejä ja irokeesejä. Ensimmäiset eurooppalaiset siirtolaiset tulivat Hollannista 1631. Vuonna 1638 Ruotsi perusti alueelle Uusi Ruotsi -nimisen siirtomaan, jonka keskuksena oli Fort Kristina nykyisessä Wilmingtonissa. Suomalaiset tulivat hyvin toimeen alkuperäisväestön kanssa ja nykyisinhän puhutaan myös fintiaaneista suomalaissiirtolaisten ja intiaanien jälkeläisiä käsiteltäessä.

 
 Algonkinpariskunta (vesivärimaalaus 1700-luvulta).

Rautalammin suurpitäjän historiassa todetaan:
Rautalammin hallintopitäjä oli tärkein lähtöalue 1500–1600-lukujen muuttoliikkeelle Ruotsiin. Silloiset rautalampilaiset olivat päteviä korvenraivaajia ja kaskenpolttajia, joita houkuteltiin asuttamaan Keski-Ruotsin erämaita. Nämä metsäsuomalaiset asuttivat Värmlannin ja Keski-Ruotsin korvet.

Skandinavian metsäsuomalaiset (ruots. skogsfinnar, svedjefinnar, suom. kaskisuomalaiset) olivat suomalaisia, joita siirtyi 1580-luvun lopulta alkaen Savosta ja Pohjois-Hämeestä Keski-Skandinavian havumetsävyöhykkeelle uudisviljelijöiksi. Metsäsuomalaiset levittäytyivät laajalle alueelle Etelä-Ruotsin Tivedenistä Ruotsin Lappiin pohjoisessa, ja idässä Pohjanlahden länsirannikolta Gästriklandista Norjan Telemarkiin asti.



 Pennsylvanian ensimmäisen asutuksen kartta.
Metsäsuomalaisten jälkeläisiä muutti myös Ruotsin Amerikkaan perustamaan Delawaren siirtokuntaan. Valtaosa Delawaren siirtokunnan jäsenistä oli suomalaista syntyperää. 

Eräs heistä oli John Morton, joka antoi Pennsylvanian siirtokunnan puolesta ratkaisevan äänensä Amerikan itsenäisyydelle v. 1776. John Mortonin isoisän isä oli Martti Marttinen, joka oli aikanaan muuttanut Rautalammin suurpitäjän alueelta Ruotsin suomalaismetsiin.
Pietari Kalm riemastuisi nykyistä fintiaanitutkimustakin enemmän yhteyksistä pohjoisiin viikinkeihin. Kuultuaan Pierre La Vérendryeltä tämän löytämästä ”riimuja” sisältävästä kivestä Kalm innostui viikinkien matkoista Pohjois-Amerikkaan. 

Hän antoi tämän oppilaalleen Georg A. Westmanille maisteritutkimuksen aiheeksi. Westmanin aihetta käsittelevä 23-sivuinen pro gradu julkaistiin Turussa vuonna 1757.
Fintiaanina Turussa 3-12 2017 Simo Tuomola

Turun valtias

Tänään 2-12 tulee kuluneeksi tasavuosia mahtimies Gustaf Fincken kuolemasta vuonna  1566 Kemiössä. Hän oli Kustaa Vaasan luottomiehiä Turussa. 

Gustaf Gödekenpoika Fincke eli Kustaa Gödikinpoika Fincke (1510-luku – 2. joulukuuta 1566, Kemiö) oli suomalainen hallintomies ja Suomen käskynhaltija 1561–1563. Juhana-herttuan hallintokaudella hänellä oli Turussa enemmän valtaa kuin herttualla itsellään.

Ensimmäinen maininta hänestä on vuodelta 1531, jolloin hän oli Kustaa Vaasan hovissa. Hän tappoi Kööpenhaminassa 1533 Kristoffer Båk -nimisen miehen ja Kustaa Vaasa pelasti hänet vankilasta maksamalla sadan kultatalarin sakon. Tämä sitoi Fincken Kustaa Vaasan palvelukseen.

Vuodesta 1538 lähtien Fincke alkoi saada luottamustehtäviä perehdyttyään Saksasta Ruotsiin kutsuttujen neuvonantajien hallinto-oppeihin. Vuonna 1540 kuningas lähetti hänet Suomeen palauttamaan sotaväen järjestykseen ja maksamaan sen palkat. 

Hänet nimitettiin 1542 yhdeksi Tukholman linnan päälliköistä juuri Dacken kapinan aikoihin. Palkkiokseen hän sai läänityksen Varsinais-Suomesta Uudenkirkon pitäjästä.

 
 Ruotsin armeija lähdössä kukistamaan Dacken kapinallisia. Vesivärijäljennös kadonneesta viisiosaisesta teoksesta Kustaa Vaasan voitot, neljäs osa.


Dacken sota tai Dacken kapina (ruots. Dackefejden) oli talonpoikaiskapina, joka puhkesi Etelä-Ruotsin Smålandissa vuoden 1542 kesällä. Kapinan syitä olivat tyytymättömyys Kustaa Vaasan verotusta ja kirkkopolitiikkaa kohtaan sekä se, että kuningas oli kieltänyt smålandilaisille tärkeän kaupankäynnin Tanskalle kuuluvan Blekingen kanssa

Vuonna 1545 Fincke avioitui Märta Stenintytär Illen kanssa ja muutti Suomeen. Samana vuonna hänet nimitettiin Viipurin linnan päällikön Måns Nilsinpojan apulaiseksi, jolloin hän pääsi perehtymään Suomen itäosien puolustukseen.

Fincke osoittautui kyvykkääksi ja sai 1547 ylennyksen Olavinlinnan päälliköksi. Savon hallinnollisena johtajana hän edisti erämaiden asuttamista ylimpänä organisaattorina. Tavinsalmen asutuksen vakiinnuttua savolaisten uudisasutus suuntautui Oulujärven seudulle sekä Hämeen ja Pohjanmaan takamaille.

 
Erämaiden asuttaminen katkeroitti hämäläisiä ja johti väkivaltaan. Fincke kukisti vastustuksen hankkimalla kuninkaalta Hollolan kihlakunnan tuomarinviran. Vuosien 1555–1557 Venäjän-sodassa hän valvoi menestyksekkäästi maakuntansa turvallisuutta, organisoi hyökkäyksiä Venäjälle ja solmi hallintoalueensa osalta aselevon ennen virallista aselepoa.

Syksyllä 1561 Fincke oli muutaman kuukauden Viron käskynhaltijana, mutta saman vuoden lokakuussa hänestä tuli koko Suomen käskynhaltija kuolemaansa saakka. Tämä virka vaati tahdikkuutta, sillä nimityksen myötä Juhana-herttua menetti asemansa herttuakunnassaan.

Kuningas Kustaa Vaasa oli kuollut vuotta aiemmin 1560 ja Eerik XIV noussut hänen seuraajakseen. Juhana-herttua ja Puolan kuninkaan sisar Katariina Jagellonica menevät naimisiin 4. lokakuuta 1562 vastoin Eerik-veljen tahtoa.

Fincke ja valtaneuvos Bengt Gylta lähetettiin 1563 Venäjälle neuvottelemaan tsaarin hyväksynnästä Ruotsin valloituksille Liivinmaalla. Neuvottelut päättyivät tuloksettomina ja Fincke palasi keväällä hoitamaan Suomen käskynhaltijan tointaan. Myöhemmin valtaneuvos Gylta toimii kuninkaaksi 1569 nousseen Juhana III:n hovimestarina.

 
 
 Juhana III. Johan Baptista van Utherin maalaus vuodelta 1582. Kuningas on pukeutunut viimeisimmän espanjalaisen hovimuodin mukaisesti.


Juhana-herttua joutuu 1563 riitoihin kuninkaan kanssa haaveillessaan Turussa omasta valtakunnasta, johon kuuluisi Suomen lisäksi osa Baltiasta. Hänet tuomitaan 7. kesäkuuta kuolemaan avunannosta viholliselle ja vehkeilystä kuningasta vastaan. Eerik piirittää Turun linnan ja Juhana joutuu antautumaan 12. elokuuta. Herttuapari viedään Gripsholman vankilaan Ruotsiin.

Mutta palataan vielä Gustaf Gödekenpoika Finckeen.  Hän kuoli maatilallaan Kemiössä siis 2. joulukuuta 1566  ja hänet on haudattu Kemiön kirkkoon. Gustaf Fincken poikia olivat Gödik Fincke ja Sten Fincke.


 
 Kemiön kirkko - Pyhälle Andreakselle pyhitetty kivikirkko on valmistunut todennäköisesti vuonna 1469,

Gödik Gustafinpoika Fincke (noin 1546, Lammi–1617, Ulvila) oli suomalainen aatelinen ja Savonlinnan linnaläänin käskynhaltija. Hän vietti suuren osan lapsuuttaan Olavinlinnassa, jonka päällikkönä hänen isänsä Gustaf Fincke toimi 1547–1563. Gödik Fincke haavoittui 1573 Loden eli Koluveren linnan luona Läänemaalla käydyssä taistelussa ja joutui jättämään asepalveluksen siirtyen hallintotehtäviin.

Sigismundin ja Kaarlen valtataistelussa Fincke toimi varovaisesti. Kaarle-herttuan voitettua 1598 Stångebron taistelun valtataistelun tulos alkoi näyttää selvältä. Savonlinna oli Sigismundia kannattaneiden kuningasmielisten viimeinen linnake, jonne Gödikin veli Sten Finckekin pakeni.

Kaarlen tultua joukkoineen Suomeen 1599 Gödik luovutti Savonlinnan taisteluitta herttualle ja menetti virkansa. Sten mestattiin Turun verilöylyssä.

Kaarle antoi kuitenkin jo 1601 Finckelle hallintotehtäviä ja 1602 hän antoi uskollisuuden vakuutuksen Kaarlelle. Fincken uran loppuvaiheesta ei ole säilynyt tietoja. Vasta 1612 hänen mainitaan olleen iäkäs ja halvaantunut. Hän eli viimeiset vuotensa Sunniemen kartanossa. Hänet on haudattu yhdessä puolisonsa Elisabeth Boijen kanssa Ulvilan kirkkoon. Heidän hautapaatensa ovat nähtävillä kirkon asehuoneessa.

Sten Kustaanpoika Fincke (k. 10. marraskuuta 1599) oli Hämeen linnan käskynhaltija. Hänen isänsä oli Suomen käskynhaltija Kustaa Fincke ja veljensä Olavinlinnan käskynhaltija Gödik Fincke. Sten Fincke liittyi Hämeen linnan varusväkeen 1588 ja tuli sen päälliköksi 1594.

Vuonna 1597 Fincke sai Kaarle-herttualta käskyn estää Sigismundin kannattajien pääsy linnaan, mutta Fincke liittyikin näihin ja varusti linnaa taisteluun Kaarlea vastaan.

Keväällä 1599 suuri osa linnaa tuhoutui ruutiräjähdyksessä ja Fincke pakeni veljensä luo Savonlinnaan. Hän jäi samana vuonna Kaarlen vangiksi Savonlinnassa ja hänet mestattiin Kaarlen käskystä Turun verilöylyssä.

Sten Fincken tytär Kaarina (ruots. Karin) oli naimisissa Ivar Arvidinpoika Tavastin kanssa. Kaarle mestautti Kaarinan isän, miehen ja apen.

Kaarinaa on pidetty yhtenä Suomen varhaisista naiskirjailijoista, sillä hän kirjoitti 1600-luvulla perusteellisen kuvauksen Kaarlen toisesta Suomen-retkestä ja maan poliittisista tapahtumista.

Juhanan valtakunnassa
Suomen Turussa
2-12 2017
Simo Tuomola