Tänään 20-09 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä kun ensimmäiset Cannesin elokuvafestivaalit avattiin vuonna 1946. Minullakin on ollut ilo ja kunnia osallistua noihin kekkereihin, se tapahtui vuonna 1972, kun toimin Turun Sanomien elokuvakriitikkona.
Tuli mm. bongattua samassa hississä pari isoa gorillaa ja kun alemmas katsoi, huomasi heidän välissään myös vartioitavan - Dustin Hoffmanin. Tuona vuonna Kultaisen Palmun jakoivat Francesco Rossin Tapaus Mattei ja Elio Petrin Työväenluokka pääsee taivaaseen, joten sopii tuota vuotta muistella näin vaalienkin alla.
Palkittuihin elokuviin kuuluivat myös kirjapohjaiset Tarkovskin Solaris (Lemm) ja George Roy Hillin Teurastamo 5 (Vonnegut). Jonkin palkinnon sai myös unkarilainen pitkien otosten ja vallankumoushuuman runoilija Miklós Jancsó teoksellaan Punainen Psalmi.
Kaiken kaikkiaan ahkeroin juhlien aikana läpi noin 60 pitkää elokuvaa, joista aika moni on täällä edelleen näkemättä. Juhlahumun kuvatuimpia taisi tuolloin olla kaunotar Maria Schneider, kun Bertolucci oli valinnut hänet tanssimaan tuona vuonna sen kuuluisan Viimeisen tangon Pariisissa Marlon Brandon kanssa.
Mutta katoavaista on cannesilainen maine, sen sai minun onnekseni kokea edellisen vuoden Cannesin suuri tähtiohjaaja, jugoslavi Dusan Makavejev, joka nyt sai istuskella kaikelta hälyltä rauhassa ravintolan syrjäpöydässä, kunnes allekirjoittanut hänet bongasi. Mies oli ohjannut vuotta aiemmin hienon seksuaalis-poliittisen teoksen WR - organismin mysteerit. WR oli yhtä kuin Wilhelm Reich, yksi psykoanalyysin pioneereista.
Että sellainen päivä tänään
20-09-08
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti