Aurajokirannasta Turun Niuskalasta on hiiltyneestä ohranjyvästä saatu radiohiiliajoitus vuoden 1500 eaa tienoille; siitepölytutkimukset osoittavat myös, että Aurajoen alueella viljeltiin ohraa viimeistään pronssikauden 1300 - 500 eaa alussa. Oluenpanon ja viljanviljelyn tänne toi viikinkien mieltymys tähän jaloon juomaan.
Ohran ja oluen jumalana Suomessa toimi Pekko, Pellonpekko, myyttinen kylväjä, joka edisti kevätkylvöä ja takasi hyvän vierteen. Mikael Agricolakin mainitsee Pellonpekon muinaisjumalien luettelossaan vuodelta 1551.
Tai niin kuin A.Kivi sen Olviretkellään näki;
Terve ruskee ohraneste,terve jumal kultasuu,
sua aina tahdon kunnioittaa
kumartuen tomuhun!
Oluen historiaa
Olut on terveellistä, ravitsevaa ja lämmittävää, vaikka sitä juotaisiin jääkylmänä, tiesi jo Z. Topelius 1850-luvulla. Nykyään olut on maailman yleisin alkoholipitoinen juoma ja sitä pannaan teollisesti n. 130 miljardia litraa vuodessa. Suomessa tuotanto oli vuonna 2000 460 miljoonaa litraa.
Olutta on pantu eräiden olettamusten mukaan jo 10 000 vuotta, ja jotkut tutkijat sijoittavat syntyseudun nykyisen Irakin alueelle. Varhainen olut tehtiin liottamalla vehnästä tai ohrasta leivottua leipää mäskiksi, joka sai sitten käydä. Egyptissä olutteollisuus oli jo varsin kehittynyttä ja olutta verotettiin ja myytiin pienissä saviruukuissa ajan "kapakoissa".
Pohjoismaihin jalo juoma rantautui jo ensimmäisten tänne tulleiden ihmisten mukana, ja muinaissuomalaiset uhrasivat oluen jumalalle Pekolle sekä laittoivat olutta vainajien mukaan hautaan. Viikinkien olut on muistuttanut meidän simaamme; mausteena on käytetty puolukoita, pihlajanmarjoja ja suomyrttiä. Suomyrtti oli tuhannen vuotta oluen päämauste ja mm. Ruotsin vanhimmissa laeissa kielletään ankarasti keräämästä myrttiä toisten mailta. Idempänä, missä suomyrtti ei kasvanut, olut maustettiin suopursulla.
Liemessä ollaan
Aurajoella 01-02-20-10
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti