Savenvalannalla Turussa ja erityisesti Nummenmäellä on pitkät perinteet. Kupittaan Savea edeltäneestä tiiliruukista on maininta jo vuodelta 1712. Kupittaan Savi katsoi tulleensa perustetuksi vuonna 1755.
Pääraaka-aineensa, saven, saamisen turvaamiseksi tehtaalta rakennettiin kapearaiteinen rautatie ensin Aurajoen rantaan ja sittemmin Aurajoen yli Halisten pelloille. Aluksi junaa vetivät hevoset ja 1930-luvulta lähtien diesel-veturit, joita alettiin kutsua Savipässeiksi. Kuuvuoren sivuitse nykyisen ylioppilaskylän halki kulkeneelle rautatielle rakennettiin diesel-vetureiden myötä silta yli Aurajoen. Silta oli siinä määrin kevytrakenteinen, että joka kevät Halisten Ukkojen lähdettyä sitä piti enemmän tai vähemmän korjailla.
Savijunat liikennöivät vuoteen 1962, jolloin markkinatilanteen vuoksi Halisten punasaven kysyntä lakkasi ja sen korvasi Englannista sekä Saksasta tuotava valkosavi. Savipässit, joita oli kaksi, kävivät sodan aikana näytillä itärintamallakin, mutta ne todettiin sotilaallisiin tarkoituksiin epäsopiviksi, joten ne palautettiin takaisin Turkuun jatkamaan omaa missiotaan.
Vanhalla Hämeentiellä oli tasoristeys Kakkosen raitiotien kanssa.
Lähdettyään tehtaalta juna kulki Viinamäenkatua pitkin ja jatkoi sitten matkaansa Savikatua pitkin, joka ei nykyisin sijaitse samassa paikassa kuin silloin. Entisen savikadun päälle on rakennettu omakotitalo ja entinen Mellasen Grilli, joka on nykyisin vanhantavaran kauppa Adalmiina.
Vanhalla Hämeentiellä oli tasoristeys raitiotien kanssa. Kuvassa vasemmalla oleva talo on edelleen olemassa.
Ylitettyään Vanhan Hämeentien savirata kulki kohtuullisen suoraan yli Hämeentien (valtatie 10) ja jatkoi matkaansa Turun Automyynnin (, jonka tiloissa on nykyään polkupyöraliike ) taitse Ruukuntekijänkujaa pitkin. Ruukuntekijänkujalta rata kulki katuihin nähden diagonaalisesti Nummen puistokadulle. Tälle reitinosalle on sittemmin rakennettu omakotitaloja.
Kupittaan Saviosakeyhtiön 600 mm:n rata valmistui 1921-22 ja liikenne loppui 1963-64.
1922 valmistuessaan rata ei kulkenut Aurajoen yli, vaan savea noudettiin lähempää, Paaskunnan pelloilta. Rataa pidennettiin aina kun kunnollinen savi kohdealueelta alkoi käydä vähiin. Vuonna 1939 rakennettiin pukkisilta ylittämään Aurajokea. Tätä pukkisiltaa jouduttiin korjaamaan joka kevät, koska jäät lähtiessään vaurioittivat sitä.
Tämä silta säilyi jonkinlaisessa kunnossa aina 1960-luvun loppupuolelle asti, vaikka liikenne saviradalla loppuikin jo -64. Saviradan lopetusajankohdasta on tarjolla hieman ristiriitaista tietoa. Perustuen saamiini tietoihin ja omaan muistikuvaani olen päätellyt, että jäiden lähdettyä Aurajoesta jokavuotiseen tapaan silta vaurioitui ja vuonna 1964 ei siltaa enää korjattu. Silloin päättyi junien kulku.
Savipässien rata noudatti koulureittiäni Itäharjunkadulta Kuuvuoren sivuitse Nummen opettajakorkeakouluun, ja tenavia kun oltiin, roikuskeltiin joskus kielloista huolimatta vaarallisesti tietenkin myös näiden savijunien kyydissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti