Viikinkien turuilla
1066 – Stamfordin sillan taistelu merkitsi viikinkiajan loppua.
Stamfordin sillan taistelu käytiin 25. syyskuuta 1066 Englannin kuninkaan Harold Godwinsonin ja Norjan kuninkaan Harald Ankaran välillä. Taistelu päättyi englantilaisten voittoon.
1066 – Harald Ankara, Norjan kuningas (kuoli Stamfordin sillan taistelussa).
Stamfordin sillan taistelu. Peter Nicolai Arbon maalaus.
Elettiin siis vuotta 1066, katsotaanpas mitä täällä pohjoisempana tapahtui noina aikoina; Aurajokilaakso oli tärkeä viikinkiajan kauppapaikka ja meillä viikinkiaika sijoitetaan vuosiin 800-1050.
Suomessa viikinkiaika oli rautakauden jakso, joka seurasi merovingiaikaa ja edelsi ristiretkiaikaa. Skandinaavista tutkimusta seuraillen viikinkiaika on Suomessakin ajoitettu noin vuosiin 800–1050. Monet arkeologit ovat kuitenkin alkaneet suosia viikinkiajan takarajana vuotta 1025. Jälkimmäinen vuosiluku ajoittanee tarkemmin ajankohdan, jona ristiretkiaikaiset korutyypit tulivat käyttöön.
Viikinkien asuttamat alueet sekä retket.
Viikinkien idäntien myötä myös täällä nautittiin kaupankäynnin iloista ja vaaroista. Ruotsin alueen asukkaat, kuten göötalaiset ja svealaiset, tekivät sota- ja verotusretkiä Itämeren rannikkoseuduille ehkä jo 500-luvulla. Heidän kulkunsa suuntasi Itämeren yli ja Venäjälle kahta isoa jokea seuraten. Kaupparetkille skandinaaveja veti erityisesti hopea, jota saatiin islamilaisen maailman hopeakaivoksista.
Kaupankäynnin vilkastuminen: Skandinaviassa syntyi 700-luvulla kaupunkeja, kuten Birka Keski-Ruotsissa. Useimmat näistä muinaiskaupungeista autioituivat 900-luvulla. 900-luvun lopulla oli uusien kaupunkien perustamisaalto (esim. Lund ja Sigtuna). Nämä kuninkaanvallan ja kirkon tukikohdiksi perustetut kaupungit ovat säilyneet nykypäivään saakka.
Liikehdintä Venäjän jokireiteillä: Skandinaaveja oli Laatokan ympäristössä jo 700-luvulla. 800-luvulta on tietoja skandinaaveista Bysantin keisarikunnassa. Skandinaavista uudisasutusta ja valloituksia Venäjän jokireittien varsilla. Viikinkien vilkas idänkauppa hiipui 900-luvun lopulla, mutta tiiviit suhteet Ruotsin ja venäläisten ruhtinaskuntien välillä säilyivät tämän jälkeenkin.
Kaikki tämä heijastui myös Aurajokilaaksoon ja esim. vuoteen 1030 ajoitettu viikinkiaikainen kalmisto nykyisen Turun ylioppilaskylän kohdalla kertoo jo melkoisesta vauraudesta. Vainajia on haudattu tänne juhlavarusteineen ja pronssikoruineen. Runsas polttokalmisto tuolta ajalta sijaitsee myös Ravattulan Muikunvuorella.
Vuonna 1066 kuoli myös Ruotsin kuningas Stenkil:
Stenkil (1028–1066) oli ruotsalainen jaarli ja Ruotsin kuningas 1060–1066.
Stenkil syntyi ja kasvoi Vanhan Laatokan kaupungissa kaupungin jaarlin poikana. Hänen isänsä Ragnvald Ulfssonin kuoltua hänen äitinsä muutti Ruotsiin ja meni naimisiin kuningas Emund Vanhan kanssa. Emundin kuoltua Stenkilistä tuli kuningas. Kirkko kiitti häntä Sigtunan piispanistuimen perustamisesta.
Viikinkiajalla Staraja Ladogan luona sijaitsi suuri kauppakaupunki ja skandinaavinen siirtokunta. Viikinkiaikainen kaupunki perustettiin jo 700-luvun puolivälissä. Sen synty on ajoitettu vuoteen 753 dendrokronologian avulla. Staraja Ladoga oli viikinkien tärkein itäinen kauppakeskus 800-luvun loppuun asti.
Erik Stenkilsson oli kuningas Stenkilin vanhin poika, joka Stenkilin kuoltua 1066 julistautui Ruotsin kuninkaaksi. Erik soti valtaistuimen hallinnasta Erik Hedningenin (Eerik Pakana) kanssa. Molemmat Erikit kuolivat sodan seurauksena 1067, ja kuninkaaksi nousi Stenkilin toinen poika, Halsten.
Näin Aurajokilaaksossa oli valmiina hyvin varustautunut ja vauras yhteisö vastaanottamaan ja vastustamaan pian alkavaa, Ruotsista tulevaa kristinuskon valloittajien painetta. Aika pitkään täällä elettiin kuitenkin omin ehdoin ja vasta 1229 piispanistuin onnistuttiin siirtämään sillanpääasema Nousiaisista Koroisten Turkuun.
Uutta ja Vanhaa
Turussa 25-9-2012
Simo Tuomola
Bwrh Abuwa
1557 – Olaus Magnus, ruotsalainen historioitsija ja kartografi (Pohjoisten kansojen historia) (s. 1490).
Olaus Magnus Gothus (Magni, lat. suuri, lokakuu 1490 Itä-Götanmaa – 1. elokuuta 1557 Rooma) oli varhainen ruotsalainen historioitsija, kirjailija ja kartografi sekä Strängnäsin tuomiorovasti. Hänet tunnetaan parhaiten ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan, Carta marinan, tekijänä ja Pohjoisten kansojen historian kirjoittajana.
Suomen kuvaus
Kartan kuvaamasta Suomesta löytyy runsaasti todellisiin paikkoihin yhdistettäviä nimiä. Rannikot on kuvattu paljon sisämaata tarkemmin. Kartassa on myös paljon tulkinnanvaraisuutta, joka on kiinnostanut tutkijoita. Länsi-Suomessa on teksti: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum ("Finningia Muinainen Kuningaskunta"), joka saattaa viitata saagojen käsityksiin suomalaisista kuninkaista. Nykyisin huonosti tunnetuista tarujen kuvaamista maista ja kansoista löytyvät kartalta muiden muassa Bjarmia, pirkkalaiset ja kveenit.Bjarmia (< skand. Bjarmaland) eli Bjarmien maa on islantilaisissa saagoissa ja eräissä muissa skandinaaviseen traditioon pohjautuvissa keskiaikaisissa lähteissä esiintyvä alue, joka sijaitsi Jäämeren tai Vienanmeren rannoilla.
Lappiin yhdistettäviä alueiden nimityksiä on monta. Lappia-nimisiä paikkoja on merkitty kaksi, itäinen ja läntinen, ja lisäksi on "Finnmarchia" eli Finnmark ja "Scrithifinnia", joka on käännetty "hihnajalkaisten maaksi". "Hihnalappalaisten" kuningas (rex) on kuvattu soittamassa torvea hänen joukkojensa hyökätessä poroilla ratsastaen.
Lukuisat karttaan piirretyt kuvat kertovat paljon. Suomeen on kuvattu muun muassa käräjäkivet, jonkinlaisia paalujen rykelmiä (arveltu pyhiksi paikoiksi), suomalainen kuuluisa olutastia "kousa", veneenveistämöitä, eläimiä, metsästäjiä, sotajoukkoja, tykkejä ja taisteluita. Viipurin lähelle on kuvattu tulivuorta muistuttava Viipurin pamaus. Keskisessä Suomessa paimen iskee sauvallaan käärmeitä, jotka uhkaavat karjaa.
Kaskisten luokse on piirretty rannikolle tuli, ehkäpä kaski tai kaasa eli merkkituli.
Pohjois-Suomeen on kuvattu muun muassa poron vetämiä rekiä, jotka ylittävät jäätyneen Pohjanlahden.
Olaus Magnus kuvasi teoksessaan Pohjoisten kansojen historia siis myös Suomea. Se oli hänen mukaansa merkillinen maailman kolkka, jossa ihmiset kulkivat syvässä lumessa kaarelle taivutetuilla puulaudoilla. Olauksen esittämät tiedot Suomesta olivat etupäässä kuulopuheisiin perustuvia anekdootteja. Näin hän esimerkiksi kuvaa italialaisten matkakokemuksia: "Joskus Italiasta palaavat papit tuovat huvikseen mukanaan Pohjolaan kypressin juuresta tehtyjä levyjä, jotka muistuttavat värivivahteissaan riikinkukon pyrstöä ja niitä pidetään ihmeinä. Lasia ei käytetä lainkaan tai vain perin harvoin näiden kansojen pöydässä juopuneiden mellastuksen vuoksi."
Kääpiöt taistelevat kurkia vastaan
Metsästäjiä suksilla
Merikäärme
Olaus Magnus kuoli Roomassa 1. elokuuta 1557. Hän vietti elämänsä viimeiset vaiheet ruotsalaisen Pyhän Birgitan mukaan nimetyssä luostarissa. Olaus haudattiin Santa Maria dell'Anima-kirkkoon.
Bwrh Abuwa
Al-Idrisi eli Abu Abdillah Muhammad al-Idrisi (noin 1100–1166) (arab. أبو عبد الله محمد الإدريسي) oli arabisyntyinen maantieteilijä joka asui Sisiliassa, kuningas Rogerin hovissa. Hän syntyi almoravidien valtakunnassa nykyisessa Espanjassa, ja kuoli ilmeisesti Sisiliassa. Al-Idrisi väitti olevansa profeetta Muhammadin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.
Al-Idrisiin maailmankartta vuodelta 1154, etelä yläosassa
Al-Idrisi kuvasi maantieteellisessä teoksessaan myös Fmrk- ja Tbst-nimisiä maita, joiden oletetaan tarkoittaneen Lounais-Suomea tai Finnmarkia sekä Hämettä (Tavastland). Al-Idrisi mainitsee muun muassa alueella sijaitsevia kaupunkeja. "Kaupunkien" nimet ovat kuitenkin vääristyneet pahoin arabiankielisessä tekstissä, eikä niitä voida varmuudella tunnistaa. Al-Idrisin mainitsemat paikat ovat ehkä olleet jonkinlaisia markkinapaikkoja. Kaupunkimaisia asutuksia Suomessa ei nykyisen käsityksen mukaan ollut vielä 1100-luvulla.
Al-Idrisin kuvaus Suomesta vuodelta 1154.
Bwrh Abuwa ei tarkoittanut myöskään Liedon Vanhalinnaa, jota sinänsä voidaan pitää Turun varhaisena alkuasteena. Kun Halisten koski syntyi joskus vuoden 800 paikkeilla, se vaikeutti yhteyksiä Linnavuorelle, josta ei ole olemassa varmoja 800- ja 900-luvukujen löytöjä. Vuorella ei ehkä ollut tuolloin pysyvää miehitystä tai varuskuntaa, mutta jossakin Aurajokisuistossa sellainen varmasti sijaitsi.
Syy, miksi otin asian esille nyt on se, että vietämme tänään 26-10 Englannin kuninkaan Alfred Suuren kuolinpäivää vuodelta 899. Mies oli Wessexin kuningas, mitteli viikinkien kanssa ja nimesi itsenä Englannin kuninkaaksi, kun maasta alkoi muodostua valtio.
Alfred Suuri (muinaisenglannin Ælfred, s. 849?, Wantage – k. 26. lokakuuta 899?) oli anglosaksien kuningas, joka hallitsi Wessexiä vuosina 871–899. Hän on tunnettu valtakuntansa puolustamisesta tanskalaisia viikinkejä vastaan ja on ainoa Englannin monarkki, joka sai lisänimen "Suuri". Hän oli myös ensimmäinen Wessexin kuningas, joka nimesi itsensä Englannin kuninkaaksi.
Hän myös aloitti suojattujen kaupunkien, turvalinnakkeiden eli burhien rakentamisen maansa suojaksi. Ja hän myös lähetti slesvigiläisen soturipurjehtija ja kauppamies Wulfstonin tutkimusmatkalle Suomenlahdelle kartoittamaan alueen mahdollisuuksia. Ehkäpä hän oli myös perustamassa bwrh Turkua.
Abuwa
Turussa 1-8-2011
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti