1874 – Volter Kilpi, suomalainen kirjailija (k. 1939).
Volter Adalbert Kilpi (12. joulukuuta 1874 Kustavi – 13. kesäkuuta 1939 Turku) oli suomalainen kirjailija. Hänen pääteostaan Alastalon salissa (1933) on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina.
Kilpi työskenteli vuosina 1921–1939 vastaperustetun Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana. Tänä aikana syntyi hänen Saaristo-sarjaksi kutsuttu kirjallinen päätyönsä, johon kuuluvat kaksiosainen romaani Alastalon salissa (1933), novellikokoelma Pitäjän pienempiä (1934) ja romaani Kirkolle (1937).
Kilven kuollessa 1939 häneltä jäi kesken Jonathan Swiftiä mukaileva yhteiskunnallinen satiiri Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, joka julkaistiin postuumisti 1944.
"Elävät ihmiset täällä siten toistensa likistyksissä, että ihmisyys on kulunut ihmisten väliltä, ja että ihmisestä ihmiseen täällä menetellään samalla asiallisuudella, jolla puuseppä käsittelee työkaluaan?" (from Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, 1944).
During the writing process of Alastalon salissa, Kilpi suffered a personal loss – his wife died in 1927 – and he began to feel himself more or less misunderstood. In 1935 he married Gunborg Grönroos, who had been working for him as a home helper. Over his lifetime Kilpi's hearing became progressively worse; his language was called a "deaf's language".
His last works, SULJETUILLA PORTEILLA (1938), religious meditations, and unfinished GULLIVERIN MATKA FANTOMIMIAN MANTEREELLE (1944, Gulliver's Journey to the Continent of Fantomimia), a satire on the future, in which Gulliver is transported into the modern world, revealed his pessimism. This story was written in a simple and straightforward style. Kilpi died on June 13, 1939 in Turku.
Katsotaanpas miten muistelin häntä 13-6:
Paavo Nurmi syntyi tuossa lähellä Jarrumiehenkatu 4:ssä 13-6-1897 ja Vartiovuorenkatu 1:ssä asunut Volter Kilpi kuoli 13-6-1939.
Vanhemmiten Nurmi kielsi koko komean urheilu-uransa arvon; vain todellisella työllä, tieteellä ja taiteella on jotakin arvoa, näki Paavo asian. Ja juuri tuollaista arvoa edusti Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana toiminut Volter Adalbert Kilpi.
Kun nuoren koulupojan reitti Sirkkalankadulta Ressuun kulki joka päivä Kilven kilven ohi, aiheutti se väistämättä myös päänsärkyä; pakkohan oli lukea millaista se tajunnanvirta oikein oli mitä tuo Alastalon saliinsa oli taltioinut.
Ja se tie vei mm. James Joycen ja Marcel Proustin opusten ääreen. Siinä sitä Paavo Nurmen edustamaa pitkänmatkan kestävyyttäkin koetellaan ihan tosissaan. Kun joskus aloittelin näitä blogien väsäämisiä, tapahtui se Tuomolan tuvassa näin:
I: Minun pessimismini on optimismia, optimismini pessimismiä
PROLOGI: Mukavaa matkaa ManalaanHarriet Beecher-Stowe ei ole Samuel Langhorne Clemens vaikka kyntää hänkin amerikkalaista sielunmaisemaa 'kahden sylen' syvyydeltä. Setä Tuomon tupa oli ensimmäinen amerikkalainen romaani, jossa oli mustaihoinen päähenkilö. Orjuuden vastustaja Harriet Beecher-Stowe julkaisi sen aluksi sarjana National Era -sanomalehdessä ja vuotta myöhemmin 1852 se julkaistiin kokonaisena kirjana.
Teos suomennettiin nuorisolle sovitettuna 1856 ja julkaistiin pitkänä versiona 1899-1900.
Taiteilijanimen Mark Twain, joka juuri tuota turvallista 3,7 metrin (2 syltä) syväystä Mississippin jokislangissa tarkoittaa, ottanut Clemens julkaisi Tom Sawyerin 1876 ja Huckleberry Finnin seikkailut 1884.
Hän tulee huomenna on myös Harrietin käsialaa. Ja se tie vie meidät Irlantiin, jossa Samuel Barclay Beckett vaikutti; Godot - huomenna hän tulee. Ja tajunnanvirran tietä kun on lähdetty kulkemaan, törmäämme saman tien hänen kaveriinsa nimeltä James ei nyt Morrison eikä Dean, vaan Augustine Aloysius Joyce, suomeksi Volter Adalbert Kilpi, ja Alastalon salista löydämme myös Odysseuksen Troijan hevosineen ja Manalan matkoineen.
James Joyce.
II: Mikään ei valaise - paitsi varjo
Turku on siis Dublin, jonka viikingit perustivat vuoden 840 paikkeilla. Turun, Kilven kuolinpaikan, he olivat perustaneet jo aiemmin kauppapaikakseen, lepopaikakseen ja veneidensä korjauspaikaksi. Valkoinen kilpi oli viikinkien rauhanomaisen lähestymisen merkki ja Turun Samppalinnan paaluvarustuksen tunnus. Täällä paloivat Muinaistulien Yön viestitulet rauhanomaisissakin merkeissä.Mutta palatkaamme Tuonelan Tulien tunnelmiin kun Manalan rikkauksien jumalan planeetta Pluto on juuri pudotettu kääpiöplaneettojen sarjaan, vaikka alunperin planeettojen joukkoon piti hyväksyttämän myös Pluton kuu Kharon, Manalan Lautturin nimikkokuu, sekä asteroidi Ceres sieltä Marsin ja Jupiterin väliltä ja vielä Plutoakin kauempi kohde Kuiperin vyöhykkeltä, 2003 UB313 eli Xena. Ceres, kasvien kasvun ja äidillisen rakkauden jumalatar. Xena soturiprinsessa.
- Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tienneet mitä tekivät, sanoo Manalan emäntä Hjel pahoitellessaan tapahtunutta Clyde Tombaughille, Pluton löytäjälle.
- Siellä ne loittonevat meistä kuin haaveemme; Pluto kuineen - Hydra, Nix, Kharon - 1,2 km/s pakonopeudella, mutta ei mene hyvin Telluksellakaan, jonka kiertolainen erkanee maasta 4 cm/v. Vaan tulee aika toinenkin. Lähelle on pitkä matka, mutta menneisyys on tätä päivää.
- Käyttivät vain hyväkseen ruuhka-aikaamme USA:n liittolaisineen taas melskatessa sotatantereillaan. Ollaan sitten ristiretkellä, käydään pyhää uskonsotaa, käydään energiasotaa, taloussotaa tai miten Ajan Tytär Historia sen kulloinkin haluaa kirjoittaa, muistuttaa Kharon manatessaan Manalan joen lauttapulaa.
- Sinne se Bushin porukka kuuluisi Saddamin viereen tuomiolle. Enemmän ne ovat 9-11 jälkeisillä kostoretkillään tuhoa tuottaneet sivullisille, syyttömille ja omille joukoilleen kuin Saddam konsanaan.
- Historia on aina voittajien historiaa, mutta voittajien historiaa ei voida kirjoittaa tässä päivässä kun ei aina tiedä kuka on voitolla. Miltä tämä aika näyttää 50 vuoden päästä historian lehdillä kun voittajien historiankirjoituksen oheen, viereen ja ohikin on mediasumun takaa ilmestynyt uusi uhka: toisenlainen historia, sen kirjoitus ja oikeutus; ei-vielä-hävinneiden historia.
- Mitä USA tahtoo - sitä on syytä epätahtoa.
No niinpäs
Turussa 12-12 2013
Simo Tuomola
Ja Pekka Tarkka jatkaa 8.11. HS 1993:
Matkoja Gulliverin imussa Eira Stenberg yrittää elvyttää Swiftin ja Volter Kilven perinnettä, mutta saa aikaan piirroselokuvan kohtauksia hyvin tehdyissä raameissa
Eira Stenbergin neljäs romaani on jatkoa Volter Kilven Gulliverin
matkaan, joka puolestaan jatkoi Jonathan Swiftin klassista satiiria
Gulliverin retket.
Tällainen
kirjallinen leikki voi tuottaa älykästä huvia, kuten osoitti Erica
Jongin Fanny, joka uudisti John Clelandin Fanny Hillin naisen
näkökulmasta.
Stenberg nostaa
Gulliverin rinnalle tämän tyttären nimeltä Glumdalclitch. Hänet on
ristitty sen jättiläistytön mukaan, joka hoivasi Swiftin Gulliveria
Brobdingnagin retkellä.
Gulliverin
tytär on stressiä, unta ja horrosta tutkiva moderni psykologi, joka
purjehtii avaruusasemallaan maan ulkopuolella.
Hänen matkansa suunta tuo mieleen Doris Lessingin avaruusromaanisarjan
Canopus Argossa, jonka lajia Lessing väitti nykyhetken
alkuperäisimmäksi kirjallisuudeksi.
Stenberg ei pyri Lessingin kaltaiseksi tieteiskirjailijaksi, mutta ajassa ja avaruudessa hänkin kulkee.
Fantomimia
Gulliverin toi nykyaikaan Volter Kilven postuumisti 1944 ja nyt
uudestaan julkaistu Gulliverin matka Fantomimian mantereelle (Kensington
Limited, 1993).
Kilpi kertoo,
miten Gulliver ajautui Swallow Bird -aluksella Napapyörteeseen, joka
pani laivan maan kiertoliikettä nopeampaan vauhtiin niin että se ahmi
aikaa ja kiisi yhtenä yönä 31 kertaa auringon ohi.
Aikakone vei Kilven sankarin Fantomimiaan, New Yorkia muistuttavaan suurkaupunkiin.
Gulliver oli kokenut mies, mutta "näin tunnottomien ja pelkästään
tietohullujen ihmisten pariin en tätä ennen vielä ole joutunut". Kilven
mukaan ihminen päätyi jo 50 vuotta sitten "tietokoneen valtoihin".
Romaani jäi kesken kun Kilpi kuoli. Kuvattuaan Napapyörteen kurimuksen hän ehti kirjoittaa pari satiiria Swiftin malliin.
Toinen kertoo nykyajan tiedemiehestä Fantaswrightista, toinen taas
hotellista, jossa kummallinen melu tulvii kaiken muun äänen yllä
"milloin soittoa räikyvänä, milloin laulua kimivänä".
Kilven Gulliver kysyy: "Onko elämä täällä siten pakenemassa ihmisten
käsistä, että todellisuus on kerrattava todellisuuden varjolla?"
Terra
Mitä Eira Stenbergillä on tähän lisättävää?
Hän kertoo, että Gulliver meni Fantomimiassa naimisiin suomalaisen
naisen kanssa, sai tyttären ja löysi paratiisisaarilta kasvattityttären.
Nämä naiset ovat romaanin kertojia.
Kilven tutkija Vilho Suomi kirjoitti, että Kilven aikomuksena oli
päästää Gulliver pois tylystä ja mielettömästä nykyhetkestä.
Stenberg toteuttaa idean avaruusfiktion keinoin. Gulliverin seurueen
aikakone räjähtää ja sinkoaa matkalaiset taivaalle, jonne on lentänyt
myös Fantomimian avaruuslaboratorio Terra mukanaan Gulliverin tyttäret.
Avaruusaseman horrososastolla on
kaksi suomalaista poikaa, jotka alkavat kasvaa petoeläimen karvaa läpi
sideharsojen. Miespuoliset suomalaiset ovat kuin Swiftin yahoot,
inhimillisten paheiden ruumiistumat.
Karvaiset nuorukaiset laskeutuvat jonnekin Suomen ja Siperian rajamaille. Stenberg vihjaa, että heistä tuli poliitikkoja.
Tästä saisi aikaan swiftiläistä satiiria, mutta sitä ei näy ei kuulu. Romaani lopahtaa kesken.
Laputa
Gulliverin tytär on Eira Stenbergin tuotannossa yritys kohti
etäännytettyjä kertaustyylejä. Vanhan romaanin sanontaa tapailevassa
esipuheessa "E. S." ilmoittaa joutuneensa "kirjailijan roolista
kääntäjän nahkoihin".
Gulliverin
tyttären kehystarina on kelvollinen tyylipastissi, jossa on muutama
piikikäs huomio nykyisestä maailmanmenosta ja suomalaisesta
elämäntavasta.
Hyvin tehtyihin
raameihin sijoittuu piirroselokuvaa muistuttavia kohtauksia: sfääreissä
kiitää kuorsausta kaikuva avaruusasema, kellotaulu ilman osoittimia sekä
nojatuolissa muistiinpanoja tekevä Gulliver.
Parhaiten Stenbergin mielikuvitusta on ruokkinut Swiftin kuvaus
Laputan Leijuvasta saaresta. Hän kehittää hauskan kuvaelman
virkamiehistä lantteja pyydystävinä jäätanssijoina.
Sellaista vain pitäisi olla monin verroin enemmän.
Päädyn samaan kuin Vilho Suomi kirjoittaessaan Kilven keskeneräisestä
romaanista: Gulliverin tytär jää "kohtaan, josta 'tosin työ' vasta olisi
alkanut".
PEKKA TARKKA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti