Kreivi Armfelt

Tänään 31-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Tarvasjoen suuren pojan, Kustaa Mauri Armfeltin syntymästä 1757:


1757 – Gustaf Mauritz Armfelt, suomalainen diplomaatti ja kreivi, hovimies ja jalkaväenkenraali (k. 1814)


Kreivi Gustaf Mauritz Armfelt (suomeksi usein myös Kustaa Mauri), 31. maaliskuuta 1757 Tarvasjoki  Marttila – 19. elokuuta 1814 Tsarskoje Selo, Pietari) oli hovimies, diplomaatti ja jalkaväenkenraali. Hän syntyi Suomessa ja oli Kaarle XII:n kenraalin, Carl Gustaf Armfeltin, pojanpojanpoika. Gustaf Mauritz Armfeltin poika oli ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt.




Turun läänin maaherran poika Mauritz opiskeli aikansa Turun Akatemiassa, mutta karkasi sitten Tukholmaan yltäen aina kuningas Kustaa III:n neuvonantajien ja kulttuurivaikuttajien piiriin saakka. Kuninkaan kuoltua Armfelt toimi kuninkaan alaikäisen pojan holhoojana ja Tukholman ylikuvernöörinä.

Myöhemmin hän veljeili Venäjän Katariina II kanssa ja Tukholmassa hänet tuomittiin kuolemaan petturina. Aikanaan miehen kunnia palautettiin ja hän palasi Venäjän miehittämään Suomeen, toimien mm. Suomen kenraalikuvernöörinä ja Turun Akatemian kanslerina.

Mies kuoli 1814 ja haudattiin Halikon kirkkoon.
Sittemmin kansalliseksi herättäjäksi nimitetyn Adolf Iwar Arwidssonin suuhun laitettu lentävä lause ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” ("Svenskar äro vi inte längre, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar"), oli jo Armfeltin piirin johtolauseena.

Turussa Armfelt ei ollut niitä pidetyimpiä ihmisiä. Hänen tuiman mielensä mukaan:

"Turku on tyytymättömyyden ja kateuden tyyssija, kurja kylä, jossa ilmapiiri on saastunut ja jossa vallitsee maailman huonoin yhteishenki."

"Turussa asuu leväperäisiä virkamiehiä, laiskoja professoreja, juutalaismielisiä kauppiaita ja häijyjä akkoja. Turku on luola ja hökkelikylä, joka on sytytettävä ja poltettava poroksi".
 

Kun Turku sitten 4-9-1827 lopulta paloi poroksi, oli täällä iloista opiskelijaelämää eläneellä Armfeltin pojalla Alexander Armfeltillä vähän hankalat olot.



Alexander Armfelt ( 18. huhtikuuta 1794 Riika – 8. tammikuuta 1876 Pietari) oli suomalainen sotilas, virkamies ja ministerivaltiosihteeri. Hän oli Gustaf Mauritz Armfeltin poika, mikä auttoi alkuun uralla. Armfelt toimi Suomen kenraalikuvernöörin adjutanttina 1821–1827 ja (ministeri)valtiosihteerin apulaisena 1834 alkaen, kunnes hänet Robert Henrik Rehbinderin kuoleman jälkeen nimitettiin ministerivaltiosihteeriksi 1842.


Isää voitiin syyttää Turun syrjimisestä, mutta oli Armfelt jotain saanut aikaankin; hänen aloitteestaan tänne oli perustettu Kliininen instituutti. Ja Alexander itse asteli eteenpäin isänsä viitoittamaa tietä aina Pietariin Suomen asioiden esittelijäksi, vaikuttaen mm. Suomen markan käyttöönottoon. Sataikko, omena ja suomo olivat markka-sanan vaihtoehtoja tuolloin.






 
Aikoinaan KMF voitti myös Mobilen Suurin turkulainen -kisan:

Kustaa Mauri Armfelt 27.05.2005 / Teksti: Mike Pohjola Mobilen Suurin turkulainen -kisan voitti ylivoimaisella äänienemmistöllä Kustaa Mauri Armfelt (1757-1814). Voittoa edesauttoi, että Armfelt on kauan sitten kuollut konservatiivinen aatelismies, jonka todellisia tekoja ei enää juuri muisteta. Kustaa Mauri tai oikeammin Gustaf Mauritz Armfelt vietti suuren osan elämäänsä Turussa ja teki kaupungissa myös elämäntyönsä. Hänet muistetaan ennen kaikkea Turun ja turkulaisten fanaattisena vihaajana. Itse hän kutsui kaupunkia Suomen liikavarpaaksi ja Sodoman ja Gomorran lihalliseksi serkuksi. Armfeltista tuli vuonna 1811 Suomen asiain komitean puheenjohtaja, siis korkea-arvoisin suomalainen virkamies. Heti seuraavana vuonna Armfelt junaili Helsingistä pääkaupungin, sillä hän uskoi, että Turusta tulivat kaikki Suomessa vallitsevan pahan siemenet. 1800-luvun alussa Ranskan vallankumouksen tasavaltalaiset ihanteet olivat levinneet Ruotsiin ja sitä kautta myös kaikkiin Suomen kulttuurikaupunkeihin - toisin sanoen Turkuun. Armfelt ei voinut sietää ajatusta tasavaltalaisuudesta, jonka henki oli Turussa niinkin vahva, että aatelisille tarkoitettuihin virkamiesasemiin saattoivat päästä porvaritkin. Kaupungissa piti valtaa Turun valhekomissio, johon Armfeltin mukaan kuuluivat laiskat virkamiehet, kapinamieliset yliopistolaiset, juutalaiset kauppiaat ja häijyt akat. Turun akatemia (nyk. Helsingin yliopisto) sai myös osansa kritiikistä. Professorit olivat omavaltaisia, riidanhaluisia, velttoja, sukulaisiaan suosivia, keskinkertaisia tiedoiltaan, vallankumouksellisia periaatteiltaan sekä vailla käytöstapoja tai käsitystä yhteiskunnallisista velvollisuuksista. Kustaa Mauri Armfelt oli Akatemian kansleri vuodesta 1812 kuolemaansa asti. Armfelt osallistui aktiivisesti politiikkaan jo Ruotsin vallan aikana. Hänen merkittävimpiä tekojaan tuolta ajalta on osallistuminen vallankaappausyritykseen vuonna 1793. Tarkoitus oli Venäjän laivaston avulla palauttaa valta holhoojahallitukselta oikealle kuninkaalle. Salaliiton paljastuttua Armfelt tuomittiin menettämään henkensä, kunniansa ja omaisuutensa. Eräs korkeimman oikeuden jäsen toivoi, että tuota pahaa ja vaarallista miestä ei milloinkaan palautettaisi kunniaan eikä varsinkaan käytettäisi valtakunnan tärkeimpiin virkoihin ja toimiin. Ilmeisesti varoitus sittemmin kuitenkin unohtui, sillä Armfelt oli seitsemän kuukauden ajan Suomen kenraalikuvernööri. Autonomian aikana Armfelt kritisoi Suomen, ja erityisesti Turun ja turkulaisten liian läheisiä suhteita Ruotsiin. Turkulaiset pitivät yhteyttä Ruotsin bonapartistisiin kanaljoihin ja kaupungissa vallitsivat ruotsalaiset ennakkoluulot. Armfeltin oma vaimo ja poika Alexander asuivat kuitenkin Ruotsissa. Turkua Armfelt luonnehti pahanhajuiseksi koirankoloksi, jossa oli myrkyttynyt ilmapiiri, kurjat katukiveykset ja maailman huonoin kansalaishenki. Turkulaiset olivat inhottavaa roskaväkeä, ja oikeastaan koko kaupunki olisi pitänyt polttaa poroksi.

Kreivi Gustaf Mauritz Armfelt (suomeksi usein myös Kustaa Mauri), 31. maaliskuuta 1757 Tarvasjoki Marttila – 19. elokuuta 1814 Tsarkoje Selo Pietari) oli hovimies, diplomaatti ja jalkaväenkenraali. Hän syntyi Suomessa ja oli Kaarle XII:n kenraalin, Carl Gustaf Armfeltin, pojanpojanpoika. Gustaf Mauritz Armfeltin poika oli ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt.



Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen.

Armfeltin edeltäjä Turun akatemian kanslerin toimessa oli keisarin valtiosihteeri Mihail Speranski. Venäjän Ranska-politiikan käännekohdassa Speranski joutui keisarin epäsuosioon 1811 ja hänen oli jätettävä kaikki virkansa. Yliopiston johto Turussa toivoi nyt Armfeltin kautta saavansa edelleen nauttia hallitsijan suosiosta, ja kanslerin tehtävässään Armfelt ryhtyikin tarmokkaasti toteuttamaan vuoden 1811 melkein kaksinkertaistettua yliopiston menosääntöä ja saattamaan päätökseen vielä kesken olevaa uutta yliopistorakennusta.

Armfelt saneli yliopiston rakennustoimikunnalle ohjeet uuden päärakennuksen ja sen ympäristön viimeistelystä ja sisustamisesta. Tässäkin asiassa hän käänsi huomionsa Pietarin suuntaan. Sieltä hankittiin hänen välityksellään sekä stukkatöörejä että sisustusesineitä ja kalusteita.

Tärkein taideteoshankinta, jonka Armfelt välitti Pietarista oli kolossaalikokoinen, graniittijalustalle uuden juhlasalin katederin taakse sijoitettu Aleksanteri I:n pronssinen rintakuva. Patsas tilattiin Venäjän uusklassismin johtavalta kuvanveistäjältä Ivan Martosilta ja se siirtyi sittemmin yliopiston mukana Helsinkiin.



Armfelt vanhemmilla päivillään.

Armfeltin viimeisten elinvuosien suuri muutoshanke oli Helsinki-nimisen rannikkokaupungin korottaminen suuriruhtinaanmaan pääkaupungiksi. Hän ei milloinkaan voinut sietää turkulaisten sisäpiirien ("barbarer, bovar och trähuvuden") kotiinpäinvetoa ja näköalattomuutta.

Keisari päätti uudesta pääkaupungista ja vahvisti sen suureellisen uuden asemakaavan vuonna 1812, Armfelt oli keisarille jo edellisenä vuonna esittänyt keskushallinnon siirtoajatuksen. Näyttää myös siltä, että vaikka J. A. Ehrenström, Armfeltin kohtalontoveri Kustaa III:n ajoilta, varsinaisten arkkitehtien puuttuessa laati itse asemakaavan ja siihen liittyvän selostuksen, niin sen ideasisältö kuvastaa Armfeltin käsityksiä Suomen tulevaisuudesta.


Armfelt menehtyi rintatautiin 19. elokuuta 1814 57-vuotiaana Tsarskoje Selossa Pietarin lähellä. Hänet on haudattu sukuhautaan Halikon kirkkoon, lähelle omistamaansa Joensuun (Åminne) kartanoa. Viimeisinä vuosinaan 1811-1814 hän kunnosti kartanon päärakennusta ehtimättä kuitenkaan asua siellä. Armfeltien suku omisti kartanon 1786-1925.

Olkaamme siis turkulaisia
Turussa 31-3 2014
Simo Tuomola

Krimin rauha

Tällä päivämäärällä 30-3 allekirjoitettiin Pariisissa Krimin sodan päättänyt rauhansopimus vuonna 1856.


Krimin sota eli itämainen sota käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856.

Pariisin rauha allekirjoittiin 30. maaliskuuta 1856. Se päätti Krimin sodan Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan ja sen liittolaisten Ranskan ja Ison-Britannian välillä.

 


Sopimuksen nojalla Sevastopol palautettiin Venäjälle, joka luopui vaatimuksista että Osmanien valtakunnan tulisi tunnustaa Venäjän keisari kaikkien kristittyjen suojelijaksi Osmanien valtakunnassa.

 Moldova ja Valakia jäivät autonomisina osmanien alaisiksi valtioiksi, Mustameri ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin. Käytännössä tämä tarkoitti kieltoa korvata brittilaivaston tykeillään hajottama Bomarsundin linnoitus uudella linnoituksella.

Suomi noudattaa edelleen kansainvälistä sopimusta Ahvenanmaan demilitarisoinnista, vaikka Venäjä ilmoitti jo 1870, ettei Mustanmeren demilitarisoiminen sitonut enää Venäjää. Ahvenanmaan demilitarisoitu asema perustuu Suomen tasavallan solmimiin myöhempiin valtiosopimuksiin, mihin Venäjältä periytyvä Pariisin rauhan vaatimus on periytynyt.

Kokonaisuudessaan rauha ei ratkaissut alueen kohtaloa ja parhaimmillaankin onnistui vain vahvistamaan Venäjällä vallinnutta panslavistista liikettä. Aleksanteri II vakuuttui kuitenkin siitä että sota oli paljastanut perusheikkouksia Venäjän valtiossa, mitkä osaltaan johtivat uudistuksiin Venäjällä. Ennen kuin 20 vuotta oli kulunut Pariisin rauhasta, kävi kaikille kuitenkin selväksi, ettei Krimin sota ollut ratkaissut alueen ongelmia.

 
 Englantilais-ranskalainen laivasto-osasto pommittaa Bomarsundin linnoitusta.

Sodan aikana brittiläis-ranskalainen laivasto kävi tuhoamassa Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalla, Svartholman merilinnoituksen Loviisan eteläpuolella sekä Ruotsinsalmen merilinnoituksen Kymissä (nyk. Kotkassa). Myös Viaporin linnoitusta Helsingin edustalla pommitettiin 46 tunnin ajan mereltä. Sotatoimet ulottuivat Kokkolaan ja Ouluun saakka.

 Myös Turku oli miehitysuhan alla, kun elokuun 22. päivä 1854 neljä englantilaista sotalaivaa teki tiedusteluretken kaupungin sisääntuloväylälle.

Viittakarin kohdalla vaihdettiin tykkitulta, kun englantilaiset etenivät kohden Iso Pukin luokse rakennettua sulkua. Puolustus piti ja englantilaiset purjehtivat pois. Amiraali Charles Napierin johtamien joukkojen  pyrkimyksenä oli selvittää liittoutuneiden läpimurtomahdollisuutta Turkuun.


Pariisilaisittain
Turussa 30-3 2014
Simo Tuomola
 

Valtiollinen Suomi

Tällä päivämäärällä 29-3 keisari Aleksanteri I antoi Porvoon maapäivillä 1809 hallitsijavakuutuksen, jossa valloitetusta Suomen maasta muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta.

1809 – Suomen neljä säätyä vannoivat Porvoon valtiopäivillä uskollisuutta Venäjän keisari Aleksanteri I:lle, mikä lopetti Ruotsin vallan Suomessa.


 
 Me Alexander I... Suuri Ruhtinas Suomen maasa... : Wakutus-Kirja... Annettu Borgåsa sinä 15/27 päiwänä Maaliskuusa 1809

Tehtiinkö kokouksessa valtiosopimus ja perustettiin näin Suomen valtio? Mitä tarkoittavat keisarin antaman vakuutuksen ilmaukset "perustuslait" (venäjäksi "korennyje zakony") ja "konstitutioiden mukaiset oikeudet" ja siinä nimenomaan sana "konstitutio"?

Keväällä 1808 Suomen väliaikainen kenraalikuvernööri Göran Magnus Sprengtporten suunnitteli maapäiviä Turkuun. Suomen säätyjen lähetystö kävi kuitenkin jo syksyllä vannomassa uskollisuuttaan keisari Aleksanteri I:lle Pietarissa.

Venäläiset sotilaathan olivat marssineet rauhanomaisesti jo vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagration johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin.

Suomalaissyntyisellä kreivi Gustaf Mauritz Armfeltilla, oli merkittävä rooli Suomen suuriruhtinaskunnan aseman ja maa-alueen muotoutumisessa. Armfelt toimi Suomen Asiain Komitean puheenjohtajana Pietarissa.
 
Maaliskuussa 1809 keisari määräsi säädyt kokoontumaan Porvooseen Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaan. Säädyt vannoivat uskollisuuttaan keisarille, joka puolestaan vakuutti pitävänsä voimassa perustuslailliset oikeudet ja liitti "Suomen kansakuntien joukkoon". Vala ja vakuutus muodostivat jo keskiajalta periytyvän herruussopimuksen ja oikeustradition.

 
 Keisari Aleksanteri I Porvoon tuomiokirkossa valtiopäivien avajaisissa, annettuaan hallitsijanvakuutuksensa (Emanuel Thelningin maalaus Porvoon valtiopäivien avajaiset, 1812).


Aleksanteri I antoi hallitsijanvakuutuksensa 29. maaliskuuta 1809. Suomi sai pitää vanhat lakinsa, uskontonsa ja erioikeutensa, eikä sitä liitetty suoraan Venäjään, vaan siitä muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta, jonka suuriruhtinas Venäjän keisari oli. Aleksanterin seuraajat antoivat edelleen saman vakuutuksen valtaistuimelle noustessaan.

Valtiopäiviä käytiin heinäkuuhun asti, jolloin keisari palasi päättämään ne. Seuraavan kerran valtiopäivät kokoontuivat vasta Aleksanteri II:n kutsuttua Suomen säädyt Helsingin valtiopäiville vuonna 1863. Pitkää valtiopäivien välistä aikaa nimitetään nimillä "valtioyö" ja "virkavaltaisuuden aika". Suomen suuriruhtinaskunnan juoksevat asiat hoidettiin virkamiesten voimin senaatin johdolla.

Porvoon valtiopäivät tai maapäivät tai herrainpäivät (ruots. landtdagar, ransk. diète, ven. sejm) olivat Porvoossa Venäjän keisari Aleksanteri I:n määräyksestä maaliskuussa 1809 järjestetty Suomen säätyjen edustajien kokoontuminen. Suomen sota oli tuolloin vielä käynnissä, mutta Venäjän osalta voitettu.

Suomalaiset historiantutkijat ovat esittäneet erilaisia tulkintoja siitä olivatko Porvoossa kyseessä Suomen historian ensimmäiset säätyvaltiopäivät vai perinteiset maapäivät, joiden kautta Ruotsin entiset kahdeksan maakuntaa siirrettiin Venäjän keisarin valtaan. Myöhemmin 1800-luvulla syntyneen suomalaisen perustuslaillisen tulkinnan mukaan Porvoon valtiopäivillä perustettiin Suomen valtio.

 Turun rauhan venäläinen ratifiointiasiakirja vuodelta 1743. Rauha löytyy Ruotsin Valtionarkistosta.

Yhtäältä Suomesta meinasi tulla valtio jo vuonna 1743 Turun rauhan myötä. Silloin puolestaan Venäjän keisarinna Elisabet antoi kuuluisan manifestin, jossa  suomalaisille luvattiin sovintoa ja ystävyyttä, jos kansa ei auttaisi Ruotsin armeijaa. Muussa tapauksessa Venäjä hävittäisi maan tulella ja miekan terällä.

Julistus sisälsi myös kuuluisan lupauksen, että jos suomalaiset haluavat erota Ruotsin valtakunnasta ja

ylös asettavat yhden oman vapan Hallituxen,

keisarinna tahtoo

häidän oman toivåns ja anomuxens jälcken caickissa tiloissa osotta heille yhden uskollisen avun.

Uskollisesti
Suomen Turussa
29-3 2014
Simo Tuomola
 

Nya Sverige

Tällä päivämäärällä 29-3 1638 ruotsalaiset perustivat ensimmäisen siirtokuntansa Nya Sverigen Delawareen. Siirtokunnan asukkaista valtaosa oli loppuvaiheillla suomalaisia, Värmlannin metsäsuomalaisia. Kun Mercurius-alus purjehti siirtokuntaan 1655, oli sen 106 matkustajasta 92 mainittu suomalaisiksi.
1638 – Ruotsalaiset perustivat ensimmäisen siirtokunnan Yhdysvaltain Delawareen, Nya Sverigen.


1600-luvulla Ruotsi oli Euroopan mahtimaita ja kauppakomppanian myötä se halusi myös alusmaita itselleen. Kuvernööri Peter Minuitin johdolla siirtolaiset purjehtivat ensi kertaa yli suuren meren Kalmar Nyckelillä ja Fogel Gripillä.
The original Kalmar Nyckel sailed from Sweden to the New World in 1638 leaving its passengers to establish the first permanent European settlement in the Delaware Valley, the Colony of New Sweden in present-day Wilmington, Delaware.

She made a total of four roundtrip crossings of the Atlantic—more than any other ship of the era. Her first voyage to the New World left 24 settlers of Swedish, Finnish, German and Dutch descent in the Delaware Valley. Joining them was a black freedman who sailed from the Caribbean aboard her companion ship the Fogel Grip.



Maaliskuun 29 p:nä 1638 saapuiwat ruotsalaiset Delawarejoen syrjäjoen Minquasin, nykyisen Christiana Creekin luo. Tässä laskiwat he ankkurinsa ja nousiwat maalle. Seutu oli Minquessa-intiaanien hallussa ja, saatuaan tiedon muukalaisten tulosta, saapui paikalle heidän mahtawa päällikkönsä Mitatsimint. Hän antoi rauhanmerkin ja kutsui muukalaiset neuwotteluun. Minuit osasi intiaanein kieltä ja selitti, että "muukalaiset Lumimaasta owat tulleet rauhallisessa tarkoituksessa ilman wilppiä ja petosta."

Delaware on osavaltio Yhdysvaltojen itärannikolla. Delaware tunnetaan Yhdysvaltojen ensimmäisenä osavaltiona, sillä se vahvisti Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisenä osavaltiona 7. joulukuuta 1787.


Mitatsimint selitti myös olewansa walmis myymään Ruotsin kaikkiwaltiaalle kuningattarelle Kristiinalle kaiken sen maan, mikä oli Minquasin ja Borntien niemen (nykyään Bornbay Hook) wälillä. Toiset läsnäolewat päälliköt oliwat walmiit myymään maan pohjoiseen päin (nykyisen Philadelphian seudut). Maan oli määrä tulla "Ruotsin kruunulle ikuisiksi ajoiksi kuuluwaksi". Myöskin samaan aikaan alkoi Minuit rakentaa Minquasin pohjoisrannalle linnoitusta, jonka nimeksi tuli Kristiina.



Finland, Lapland, Mulikka mäki ...



Uusi Ruotsi antautui Uusien-Alankomaiden joukoille 1655, minkä jälkeen se kuului hollantilaisille, kunnes englantilaiset valloittivat Uudet-Alankomaat lokakuussa 1664.

Ruotsin Afrikkakomppanialla oli myös oma siirtomaalinnakkeensa Afrikassa, josta se osti nykyisen Ghanan alueella, entisellä Ruotsin Kultarannikolla sijaitsevan Cabo Corson siirtomaalinnakkeen vuonna 1650. Se siirtyi hollantilaisille 1663, sitten briteille.


Karta över dåtida Guldkusten.


Cabo Corso (under senare tid ofta även kallat Svenska Guldkusten) var en svensk handelskoloni som köptes in år 1650. Kolonin låg vid den västafrikanska sydkusten i nuvarande Ghana, huvudsakligen i och omkring dagens Cape Coast. Cabo Corso köptes 1650 av det Svenska Afrikanska Kompaniet och var i svensk ägo under elva år mellan 1650-1658 och 1660-1663.

Det svenska Cabo Corso bestod av två handelsstationer - faktorier - och ett huvudfort. Ytterligare 2 mindre fort (Fort Witsen och Fort William) uppfördes längs kusten och övriga togs över från Holland och Danmark.

Tukikohtina toimivat mm.

• Fort Carolusborg (även Karlsborg och Cape Coast Castle)

svensk ägo 1650-1658 och 1660-1663, nutida Cape Coast, Centralregionen

• Fort Christiansborg (även Frederiksborg och Osu Castle)

huvudort, svensk ägo 1652-1658, nutida Accra

• Fort Witsen (även Taccorari)

svensk ägo 1653-1658, nutida Sekondi-Takoradi, Västregionen

Området förvaltades sammanlagd av tre svenska ämbetsmän, alla hade en egen ämbetstitel:

• Henrik Carloff, 22 april 1650 - 1656, direktör
• Johan Filip von Krusenstierna, 1656 - februari 1658, 1659 - 1660, guvernör
• Tönnies Voss, 16 - 22 april 1663, befälhavare.

Heija Sverige
Suomen Turussa
29-3 2014
Simo Tuomola

Turku sodassa

Aina silloin tällöin maailmanhistoria muuttuu todeksi myös kotinurkilla. Näin kävi Turussakin, kun Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska asettuivat tällä päivämäärällä 28-3 1854 Turkin puolelle Krimin sodassa Venäjää vastaan.
1854 – Krimin sota: Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska julistivat sodan Venäjälle.


Jo samana keväänä englantilais-ranskalainen laivasto purjehti Itämerelle ja suolan hinta lähti nousuun, kun suomalaisia kauppa-aluksia estettiin toimimasta ja kaapattiin. Venäjän sotilasjohto lähti estämään maihinnousua Turkuun 50 000 miehen voimin, joista kaupunkiin asettui 7 pataljoonaa ja 12 kenttätykkiä. Turkuun sijoittui myös tykkilaivue, johon kuului parikymmentä tykkivenettä ja muutama höyrylaiva.




Nikolai I kuoli maaliskuussa 1855 Krimin sodan ollessa vielä kesken.

Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsh kävi itse tarkistamassa kaupungin puolustuksen kesäkuussa 1854 ja lopulta elokuun 22. päivä 1854 neljä englantilaista sotalaivaa teki tiedusteluretken kaupungin sisääntuloväylälle. Viittakarin kohdalla vaihdettiin tykkitulta, kun englantilaiset etenivät kohden Iso Pukin luokse rakennettua sulkua. Muutama puolustaja sai surmansa ennenkuin englantilaiset purjehtivat pois.


Oolannin sodan puhjettua Ruissaloon sijoitetut tykistöpatterit joutuivat jälleen sotanäyttämöksi, kun englantilaisen amiraali Charles Napierin käskystä kapteeni Scott suoritti väkivaltaista tiedustelua 22.8.1854 Turun suunnalla. Amiraalin pyrkimyksenä oli selvittää liittoutuneiden läpimurtomahdollisuutta Turkuun.

Admiral Sir Charles John Napier KCB GOTE RN (6 March 1786 – 6 November 1860) was a Scottish naval officer whose sixty years in the Royal Navy included service in the Napoleonic Wars, Syrian War and the Crimean War, and a period commanding the Portuguese navy in the Liberal Wars.

He refused to attack the great naval bases at Sveaborg (often quoted as the "Gibraltar of the north") and Kronstadt.



Admiral Sir Charles Napier (print, c. 1855).


HMS Odin 16 tykkiä
HMS Driver 6 tykkiä
HMS Gorgon 6 tykkiä


HMS Odin oli Britannian Kuninkaallisen laivaston höyrykäyttöinen, siipirattailla varustettu ensimmäisen luokan fregatti. Alus laskettiin vesille 24. heinäkuuta 1846 ja poistettiin käytöstä 1865. Alus kuului brittiläis-ranskalaiseen Itämeren laivastoon Oolannin sodan aikana.

HMS Odinin kapteeni Francis Scottin johtama neljän höyrylaivan osasto sai kuitenkin vastaansa venäläisen laivaston sekä Ruissaloon ja lähisaarille perustettujen tykistöpattereiden avaaman raivokkaan tulen. Vaikka englantilaiset eivät luultavasti tehokkaamman aseistuksensa ansiosta tässä taistelussa tappioita kärsineetkään, tuli heillekin kuitenkin selväksi, että tunkeutuminen Pukinsalmen kautta Turkuun oli mahdotonta.

Vuonna 1854 lienee Ruissalossa ollut vasta kaksi patteria, mutta seuraavana vuonna jo kuusi. Nämä tukevasti linnoitetut tykistöpattereiden sijaintipaikat ovat vieläkin havaittavissa Ruissalon maastossa.
Paikalle osui taistelun tiimellykseen myös Turun silloinen kaupunginarkkitehti Georg Theodor Policron von Chiewitz, joka teki Pukinsalmen meritaistelusta kuvatallenteen, joka tunnetaan paremmin Reinbergin toteuttamana litografiana. Kuvaa en nyt tähän hätään löytänyt, mutta tässä Reinbergin tyylinäyte samasta suunnasta:


J.Reinbergin litografia Otkantista ulos-
päin, Pikisaari vasemmalla, Ruissalo
oikealla, 1882.

Chiewitz kirjoitti ystävälleen Wahrenille Forssaan vuonna 1854. Hänellä olisi ollut työasioita Somerolla, mutta kanuunoiden pauke Ahvenanmaalta jarrutti poistumista saarelta. "Nyt sitten vain odotetaan engelsmanneja tänne, ja en luonnollisestikaan halua olla poissa, sillä voisipa olla kerran hauskaa kertoa muiden lailla "viime sodan aikana, jolloin olin mukana." Eikä tiedä mitä voi tapahtua, ehkä saan Yrjönristin, se kuuluu olevan helppo saada."

Chiewitz pilaili kirjeessään Krimin sodan kustannuksella. Sodasta tuli totta ja Chiewitz dokumentoi kynällään taistelua niin ansiokkaasti, että keisari palkitsi hänet. Chiewitzin piirroksesta tehtiin litografia. Toisen piirroksen hän antoi hovimaalari Ekmanille, joka teki sen perusteella öljymaalauksen.

Ja se Oolannin sota oli kauhia

— Hur-raa, hur-raa, hur-raa —

Kun kolmella sadalla laivalla

seilas engelsmanni Suomemme rannoilla.

Sunfaraa, sunfaraa, sunfa-ralla-lalla-laa

— Hur-raa, hur-raa, hur-raa —

Sotaisesti
Turussa 28-3 2014
Simo Tuomola

Academia aboensis

Tänään tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Turun akatemian perustamisasiakirja allekirjoitettiin 26.3. 1640. Regia academia aboensis vietti lopulta avajaisiaan 15. heinäkuuta 1640 Pietari Brahen johdolla.
1640 – Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, perustettiin.

Asiakirjan allekirjoittivat tuolloin 13-vuotiaan Suomen suuriruhtinattaren, kuningatar Kristiinan nimissä Nyköpingissä hänen holhoojansa ja hallituksensa; valtakunnandrotsi Gabriel Gustafsson Oxenstierna sekä valtakunnanmarski Jacobus De la Gardie, valtakunnanamiraali Carl Gylldenhielm, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, valtakunnanrahainvartija Gabriel Oxenstierna sekä asian esittelijä Johan Silwerstiärna.



 16-vuotias Kristiina kuningattarena.

Kristiina (18. joulukuuta (J: 8. joulukuuta) 1626 Tukholma – 19. huhtikuuta 1689 Rooma) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti 1654. Kristiina oli viisivuotias, kun hänen isänsä Kustaa II Aadolf kaatui 30-vuotisessa sodassa 1632. Holhoojahallitus hallitsi Ruotsia Kristiinan täysi-ikäisyyteen 1644 asti.


 
Ajatus akatemian perustamisesta kaupunkiin oli virinnyt jo kymmenen vuotta aiemmin, kun katedraalikoulun kolmesta ylimmästä luokasta oli 1630 muodostettu Turun kymnaasi, Collegium aboense piispa Isac Rothoviuksen johdolla.

Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen.



Axel Oxenstierna oli jo 18. elokuuta 1636 ehdottanut valtaneuvostolle Tartton yliopiston siirtoa Turkuun, mutta uuden yliopiston varsinaisia avajaisia päästiin viettämään vasta 15. heinäkuuta 1640 Pietari Brahen johdolla, kun valtaneuvosto oli ensin antanut 11. lokakuuta 1638 määräyksen akatemian perustamisesta.
Pohjoismaissa Ruotsin ensimmäinen yliopisto perustettiin Uppsalaan vuonna 1477, Tanskassa Kööpenhaminaan vuonna 1478 ja Suomessa Turkuun (Turun Akatemia) vuonna 1640 Ruotsin kolmantena yliopistona. Ruotsin toinen yliopisto on Tarton yliopisto Virossa, perustettu 1632.

Aatelisto ja porvaristo kokoontuivat avajaispäivänä tuhannen ratsumiehen johdolla Turun linnaan, josta vihkiäisten juhlasaattue purjehti Pietari Brahen johdolla kaleerilaivalla kaupunkiin ja akatemian avajaisjuhlallisuudet olivat valmiita alkamaan. Akatemian ensimmäiseksi rehtoriksi valittiin jumaluusopin professori Aeschillos Petraeus ja yliopiston ensimmäisenä vuonna sinne tulee 249 opiskelijaa.




Akatemia majoittui alunperin Turun tuomiokirkon kehämuurissa sijainneen katedraalikoulun tiloihin, jonne yläkertaan tuli suuri luentosali Auditorium Maximum ja alakertaan kaksi pienempää luentosalia.

Turun katedraalikoulu eli Tuomiokirkkokoulu oli kirkon keskiajalla ylläpitämä koulu ja palveli lähinnä pappien koulutusta. Katedraalikoulu oli Suomen ensimmäinen koulu. Sen perustivat katoliset munkit 1200-luvulla, todennäköisesti vuonna 1276. Koulussa opetettiin Raamattua, latinan kielioppia, retoriikkaa ja dialektiikkaa sekä musiikkia ja laulua. Oppiaineet kuuluvat vapaiden taiteiden triviumiin. Koulu muutettiin vuonna 1630 Turun kymnaasiksi, josta puolestaan tuli vuonna 1640 Turun akatemia. Katedraalikoulu sijaitsi alun perin tuomiokirkon yhteydessä sen muurissa olleessa rakennuksessa.


Piispa Kondrad Bitz päätti 1460-luvulla sotilaallisista syistä rakentaa tuomiokirkon ympärille puolustusmuurin porttirakennuksineen ja ampuma-aukkoineen.



Opin tiellä
Turussa 26-3 2014
Simo Tuomola

Turun kuningas

Kun Ruotsin kuningas Fredrik I kuoli tällä päivämäärällä 25-3 1751 tuli Aadolf Fredrikistä Ruotsin uusi kuningas.



Fredrik I (1676–1751) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1720 vuoteen 1751.

Hän syntyi Hessen-Kasselin kreivin kolmantena poikana, mutta nousi veljiensä kuoltua isänsä seuraajaksi. Hän oli vahva, kielitaitoinen ja seurallinen. Hän osallistui Espanjan kruununperimyssotaan, ja jäi sen aikana leskeksi.

Fredrik nousi kuninkaaksi kaksi vuotta lankonsa kuoleman jälkeen, ja osa historioitsijoista katsookin, että Kaarlen kuoleman takana oli Fredrikin järjestämä salaliitto. Fredrikin elinaikana huhuttiin että ainakin tämän uskottu mies André Sicre oli sekaantunut murhaan.

Ruotsin kuningas
24. maaliskuuta 1720 – 25. maaliskuuta 1751
Edeltäjä	Ulriika Eleonoora
Seuraaja	Aadolf Fredrik

1751 – Fredrik I, Ruotsin kuningas (1720–1751) (s. 1676).

Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8. 1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8. 1743.

Rauhat olivat aika synkkiä valtakunnalle; ensin menetettiin Suuressa Pohjan sodassa Inkerinmaa, Viro, Liivinmaa, Käkisalmen läänin eteläosa ja läntinen Karjalankannas Venäjälle ja sitten vielä Hattujen sodassa koko Kymijoen itäpuolinen Vanha Suomi Haminaa ja Lappeenrantaa myöten.



Ruotsin kaakkoisraja siirtyi kartan ulkopuolisesta Inkeristä ja Virosta keltaiselle alueelle, jonka se menetti myöhemmin Turun rauhassa.


Turun rauhansopimuksen yhtenä ehtona oli juuri Aadolf Fredrikin valitseminen Ruotsin kruununprinssiksi ja vihdoin kuninkaaksi vuosiksi 1751-1771.
Aadolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän oli siten ensimmäinen Ruotsin kuningas yli 120 vuoteen, joka vieraili Suomessa. Suomalaiset suhtautuivat kuninkaan vierailuun suurella innolla. Esimerkiksi Himangalla pystytettiin kivinen muistomerkki sille paikalle, jossa kuningas suvaitsi syödä lounastaan. Degerbyn kaupunki puolestaan muutti nimensä Loviisaksi, kuningatar Loviisa Ulriikan kunniaksi. Kuningas kävi matkallaan myös katselemassa Suomenlinnan rakennustöiden edistymistä.

Suomenlinnan Kuninkaanportti rakennettiin juuri sille paikalle, jossa Aadolf Fredrik nousi maihin vuonna 1752.


Turun rauhansopimuksen 1743 ehtoihin kuului, että Aadolf Fredrik valittiin Ruotsin kruununprinssiksi.

Toki Turun Suomella oli ollut omia kuninkaita jo aikaisemminkin. Esim. kun Olaus Magnus julkisti Venetsiassa 1539 ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan Carta marina eli Carta gothica oli siinä mukana myös Finningia Muinainen Kuningaskunta.

Kartan latinankielinen otsikko on CARTA MARINA ET DESCRIPTIO SEPTEMTRIONALIVM ERRARVM AC MIRABILIVM RERVM IN EIS CONTENTARVM DILIGENTISSIME ELABORATA ANNO DNI 1539 (suomeksi:Merikartta ja kuvaus pohjoisista maista sekä niissä olevista ihmeellisistä asioista, mitä suurimmalla huolellisuudella valmistettu Herran vuonna 1539).

Kartan kuvaamasta Suomesta löytyy runsaasti todellisiin paikkoihin yhdistettäviä nimiä. Rannikot on kuvattu paljon sisämaata tarkemmin. Kartassa on myös paljon tulkinnanvaraisuutta, joka on kiinnostanut tutkijoita.

Länsi-Suomessa on teksti: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum ("Finningia Muinainen Kuningaskunta"), joka saattaa viitata saagojen käsityksiin suomalaisista kuninkaista. Nykyisin huonosti tunnetuista tarujen kuvaamista maista ja kansoista löytyvät kartalta muiden muassa Bjarmia, pirkkalaiset ja kveenit.


Kuninkaallisesti
Turun Suomessa
25-3 2014
Simo Tuomola

Oopperan lumoissa

Tänään 24-3 tulee kuluneeksi tasavuosia ensimmäisen suomalaisen oopperan, Kaarle-kuninkaan metsästyksen ensi-illasta Helsingissä 1852. Oopperan sävelsi Fredrik Pacius ja libreton kirjoitti Sakari Topelius.

1852 – Kaarle-kuninkaan metsästyksen, ensimmäisen suomalaisen oopperan, ensi-ilta.

Kaarle-kuninkaan metsästys (ruots. Kung Karls jakt) on Fredrik Paciuksen säveltämä ooppera. Libreton kirjoitti Sakari Topelius. Kaarle-kuninkaan metsästys on ensimmäinen suomalainen ooppera. Se sai ensi-iltansa harrastelijavoimin Helsingissä 24. maaliskuuta 1852. Oopperan tekijät saivat suurta kansallista huomioita, ja teosta esitettiin puolenkymmentä kertaa. Ooppera esitettiin myös Kuninkaallisessa oopperassa Tukholmassa 1. joulukuuta 1856.

 
 Emil Wikströmin veistämä Paciuksen rintakuva Helsingin Kaisaniemen puistossa.

Fredrik Pacius (synt. Friedrich Pacius; 19. maaliskuuta 1809 Hampuri – 8. tammikuuta 1891 Helsinki) oli saksalainen säveltäjä ja musiikinopettaja, joka asui suurimman osan elämästään Suomessa. Häntä pidetään suomalaisen taidemusiikin isänä.

 
 Ville Vallgren, "Topelius ja lapset" Helsingin Koulupuistikko.

Zachris (Zacharias, Z., Sakari) Topelius (14. tammikuuta 1818 Uusikaarlepyy – 12. maaliskuuta 1898 Sipoo) oli suomenruotsalainen kirjailija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori.


Oopperan tapahtumat sijoittuvat nuoren Kaarle-kuninkaan metsästysretkelle Ahvenanmaalle vuonna 1672, ja kuninkaan seurueessa juonitaan vallankaappausta. Romanttisen tarinan teemoja ovat kunnianhimo, rakkaus ja valta.


Kaarle XI (24. marraskuuta 1655 – 5. huhtikuuta 1697) oli Ruotsin kuningas 1660–1697. Kaarle syntyi kuningas Kaarle X Kustaan ja kuningatar Hedvig Eleonooran perheeseen. Hän oli isänsä kuollessa vasta 4-vuotias.

 

Kaarlen holhoojahallitus oli heikko, kun Kaarle itse ryhtyi hallitsemaan ja sai täysivaltaisuuden vuonna 1672. Kaarle pani toimeen ison peruutuksen, jossa valtion tulot yksin Suomessa Käkisalmen lääniä lukuun ottamatta lisääntyivät peruutettujen lahjoitusmaiden takia noin 200 000 hopeataalarilla.

Libreton käsittelemä historiallinen aikakausi oli mielenkiintoinen, sillä nuori kuningas oli vielä vailla täysiä hallitsijanoikeuksia ja hänen ympärillään käytiin monenlaista valtapeliä.

Vuonna 1655 syntynyt Kaarle XI oli perinyt kuninkaan kruunun vain nelivuotiaana vuonna 1660. Sijaishallitsijana oli hänen äitinsä, Kaarle X:n leski Hedvig Eleonora (1636-1715), mutta käytännössä valtakunnan vahvoja miehiä olivat Pietari Brahe
ja Magnus de la Gardie.

Kaarlelle oli suunnitteilla suuria tehtäviä ja hänelle päätettiin antaa perusteellinen koulutus niin kielissä kuin historiassakin. Suunnitelmat eivät toteutuneet, sillä Kaarlella oli huomattavia oppimisvaikeuksia, joita nykyaikana nimitettäisiin ehkä lukihäiriöksi. Hän rakasti luontoa enemmän kuin kirjoja eikä koskaan oppinut kirjoittamaan virheettömästi. Sitäkin taitavampi hän oli ratsastajana ja metsästäjänä.

Ulkomailla Kaarle XI ei käynyt koskaan ja Suomessakin vain kerran. Hän teki Ahvenanmaalle metsästysretken ollessaan 15-vuotias ja vielä vailla täysivaltaisuutta. Sen hän sai seuraavana vuonna ja alkoi hallita varsin menestyksekkäästi.

Omalla vaatimattomalla johtamistavallaan hän sai paljon aikaiseksi: aatelisten valta väheni, heidän maaomaisuuttaan siirtyi valtiolle ja valtakunnan sotilaallinen voima vahvistui. Tanskaa vastaan käytiin  voittoisa sota, jonka seurauksena Skåne tuli pysyvästi Ruotsille. Valtion taloudellinen tilannekinparani ja Kaarlen kuollessa nuorena vuonna 1697Ruotsi oli hyvässä kunnossa.

Juhani Koivisto on kirjassaan "Kansa, ooppera ja Kaarle-kuningas"  käsitellyt laajasti oopperan taustoja ja merkitystä;

Juonen kannalta olennaisesta asiasta eli hirvenmetsästyslaista  Topelius oli kirjoittanut jo aiemmin kirjassa Finland framställd  i teckningar. Vuonna 1620 oli todellakin säädetty laki, jonka mukaan hirvenmetsästäminen Ahvenanmaalla on kuninkaan yksinoikeus.

Lain rikkomisesta seurasi kuolemanrangaistus tai vähintään omaisuuden menettäminen ja karkottaminen Inkerinmaalle. Jos oopperan katsojaa jää
vaivaamaan hirvien tuleva kohtalo Ahvenanmaalla, sekin selviää Välskärin kertomuksista.

Kanta harveni uhkaavasti jo vuonna 1710, kun sotilaat metsästivät niitä ruoaksi,  ja Ahvenanmaan viimeinen hirviammuttiin 1778 Lemlandissa.Vielä nykyisinkin hirvi puuttuu Ahvenanmaan eläimistöstä, mutta sen tilalla on saksanhirviä niin metsissä kuin Ahvenanmaan vaakunassakin.

 

 Topelius -vuonna 1948 julkaistu postimerkki.

Eräänä vuoden 1850 kevättalven päivänä Zachris Topelius haetutti  tupakkaa kymmenellä kopeekalla.  Hän sai sanomalehtipaperiin käärityn nyyttinsä, alkoi täyttää piippuaan, sytytti sen ja pian suussa maistuivat  ensimmäiset nautinnolliset savut.

Tapansa mukaan Topelius luki kaiken käsiinsä sattuvan ja rapisteli auki  myös  tupakan käärepaperin. Lehdenpalasessa näytti olevan artikkeli historiallisesta tapahtumasta. Sen mukaan kuningas Kaarle XI oli käynyt Ahvenanmaalla ja hänelle oli siellä järjestetty hirvijahti. Tässä voisi olla tarinanaihe, Topelius huomasi heti.

Ajatus oman oopperan tekemisestä oli selvästi ilmassa 1800-luvun  puolivälissä. Musiikkinäytelmiä olivat Suomessa kirjoittaneet jo Fredrik  Cygnaeus ja Fredrik Berndtson. Turussa oli julkaistu  1847  J. A. von Essenin laulunäytelmä Skärgårdsflickan, johon musiikin oli  sovittanut  saksalaissyntyinen Turussa vaikuttanut muusikko Zeller.  Näytelmässä  oli mukana myös suomalaisia kansanlauluja.

 Johan August von Essen (s. 11. toukokuuta 1815 Laihia – k. 26. elokuuta  1873 Kaarina) oli  suomalainen lehtimies, maanviljelijä, valtiopäivämies ja kuvernööri  Von Essen oli saanut lehtimiehen koulutuksen ja kirjoitti näytelmiä, novelleja,  kaunokirjallisuutta sekä jatkokertomuksia.

Nicolai (Nicolaus) Conrad (Konrad) Peter Otto Greve (8. heinäkuuta 1820    Glückstadt Saksa–  30. heinäkuuta 1851 Tukholma) oli säveltäjä, viulisti ja kapellimestari, joka työskenteli Suomessa ja  muun muassa sävelsi maan ensimmäisen laulunäytelmän.

 

Niinikään saksalaissyntyinen ja Turussa vaikuttanut lahjakas säveltäjä Konrad Greve taas oli tehnyt musiikin laulunäytelmään Den bergtagna,  jonka Pacius oli johtanut 1850. Greven tuotantoon  kuului  myös lähinnä operetiksi tai laulunäytelmäksi luokiteltava En Nylands dragon.

.

Mallia historialliseen oopperaan ei tarvinnut ottaa kaukaa, sillä Ruotsilla  oli jo kunniakas kuningasoopperoiden perinne. Niistä tunnetuin oli  Naumannin säveltämä Kustaa Vaasa (1786), johon Kustaa III oli itse  kirjoittanut libreton proosaluonnoksen. Myös Kustaa Adolfista ja  Birger Jarlista oli tehty oopperat  ja kuningatar Kristiinasta laulunäytelmä.

 

 Kustaa III:n kuolinnaamio. Nordiska museet.

Kustaa III joutui itse ammutuksi Tukholman oopperatalon naamiaisissa  1792 ja 1850-luvulla italialainen Giuseppe Verdi sävelsi tapahtumasta oopperan nimeltä Naamiohuvit.

Hirvijahdissa mukana

Turussa 24-3 2014

Simo Tuomola