1638 – Ruotsalaiset perustivat ensimmäisen siirtokunnan Yhdysvaltain Delawareen, Nya Sverigen.
1600-luvulla Ruotsi oli Euroopan mahtimaita ja kauppakomppanian myötä se halusi myös alusmaita itselleen. Kuvernööri Peter Minuitin johdolla siirtolaiset purjehtivat ensi kertaa yli suuren meren Kalmar Nyckelillä ja Fogel Gripillä.
The original Kalmar Nyckel sailed from Sweden to the New World in 1638 leaving its passengers to establish the first permanent European settlement in the Delaware Valley, the Colony of New Sweden in present-day Wilmington, Delaware.
She made a total of four roundtrip crossings of the Atlantic—more than any other ship of the era. Her first voyage to the New World left 24 settlers of Swedish, Finnish, German and Dutch descent in the Delaware Valley. Joining them was a black freedman who sailed from the Caribbean aboard her companion ship the Fogel Grip.
Maaliskuun 29 p:nä 1638 saapuiwat ruotsalaiset Delawarejoen syrjäjoen Minquasin, nykyisen Christiana Creekin luo. Tässä laskiwat he ankkurinsa ja nousiwat maalle. Seutu oli Minquessa-intiaanien hallussa ja, saatuaan tiedon muukalaisten tulosta, saapui paikalle heidän mahtawa päällikkönsä Mitatsimint. Hän antoi rauhanmerkin ja kutsui muukalaiset neuwotteluun. Minuit osasi intiaanein kieltä ja selitti, että "muukalaiset Lumimaasta owat tulleet rauhallisessa tarkoituksessa ilman wilppiä ja petosta."
Delaware on osavaltio Yhdysvaltojen itärannikolla. Delaware tunnetaan Yhdysvaltojen ensimmäisenä osavaltiona, sillä se vahvisti Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisenä osavaltiona 7. joulukuuta 1787.
Mitatsimint selitti myös olewansa walmis myymään Ruotsin kaikkiwaltiaalle kuningattarelle Kristiinalle kaiken sen maan, mikä oli Minquasin ja Borntien niemen (nykyään Bornbay Hook) wälillä. Toiset läsnäolewat päälliköt oliwat walmiit myymään maan pohjoiseen päin (nykyisen Philadelphian seudut). Maan oli määrä tulla "Ruotsin kruunulle ikuisiksi ajoiksi kuuluwaksi". Myöskin samaan aikaan alkoi Minuit rakentaa Minquasin pohjoisrannalle linnoitusta, jonka nimeksi tuli Kristiina.
Finland, Lapland, Mulikka mäki ...
Uusi Ruotsi antautui Uusien-Alankomaiden joukoille 1655, minkä jälkeen se kuului hollantilaisille, kunnes englantilaiset valloittivat Uudet-Alankomaat lokakuussa 1664.
Ruotsin Afrikkakomppanialla oli myös oma siirtomaalinnakkeensa Afrikassa, josta se osti nykyisen Ghanan alueella, entisellä Ruotsin Kultarannikolla sijaitsevan Cabo Corson siirtomaalinnakkeen vuonna 1650. Se siirtyi hollantilaisille 1663, sitten briteille.
Karta över dåtida Guldkusten.
Cabo Corso (under senare tid ofta även kallat Svenska Guldkusten) var en svensk handelskoloni som köptes in år 1650. Kolonin låg vid den västafrikanska sydkusten i nuvarande Ghana, huvudsakligen i och omkring dagens Cape Coast. Cabo Corso köptes 1650 av det Svenska Afrikanska Kompaniet och var i svensk ägo under elva år mellan 1650-1658 och 1660-1663.
Det svenska Cabo Corso bestod av två handelsstationer - faktorier - och ett huvudfort. Ytterligare 2 mindre fort (Fort Witsen och Fort William) uppfördes längs kusten och övriga togs över från Holland och Danmark.
Tukikohtina toimivat mm.
- Fort Carolusborg (även Karlsborg och Cape Coast Castle)
- svensk ägo 1650-1658 och 1660-1663, nutida Cape Coast, Centralregionen
- Fort Christiansborg (även Frederiksborg och Osu Castle)
- Fort Witsen (även Taccorari)
- svensk ägo 1653-1658, nutida Sekondi-Takoradi, Västregionen
Området förvaltades sammanlagd av tre svenska ämbetsmän, alla hade en egen ämbetstitel:
- Henrik Carloff, 22 april 1650 - 1656, direktör
- Johan Filip von Krusenstierna, 1656 - februari 1658, 1659 - 1660, guvernör
- Tönnies Voss, 16 - 22 april 1663, befälhavare.
Heija Sverige
Suomen Turussa
29-3 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti