Joakim Scheel oli yliamiraali, joka toimi Turun linnan käskynhaltijana vuosina 1599-1600 ja hänpä sattui Turussa vuonna 1606 myös kuolemaan Turun linnassa. Minne lie haudattu - sitä en tiedä.
Joakim Scheel, Jaakkima Scheel, Joachim Scheel, sukunimi myös: Scheele tai Scheelen (k. 14. huhtikuuta 1606 Turku) oli saksalaissyntyinen sotilas, Ruotsin laivaston yliamiraali vuodesta 1596. Hän johti Kaarle-herttuan laivastoa kummallakin tämän Suomen retkellä vuosina 1597 ja 1599. Hän oli Turun linnan käskyhaltija 1599–1600, sitten yliamiraali Liivinmaan sodassa.
Joakim Scheelin vaakuna.
Amiraali Jaakkima Scheel toi 150 aluksella 5000 miestä Ispoisiin 26.elokuuta 1599 Vaasa-suvun johtavien miesten selvitellessä välejään Turussa. Arvid Stålarm puolustaa Turun linnaa 400-500 miehen voimin Scheelin joukkojen piiritystä vastaan. Korppolaismäelle pistetään seipään nokkaan teloitettujen päitä linnan väen pelotukseksi ja lopulta linna antautuu 16. syyskuuta.
Marraskuun 10. päivä kaupungin väki kokoontuu Turun suurtorille todistamaan Turun verilöylyä, jossa valtaan nouseva Kaarle-herttua kostaa vastustajilleen mestauttamalla torilla 7 aatelista ja 7 aatelitonta miestä muille pelotukseksi.
Joachim Scheel (auch Scheele oder Scheelen, schwedisch: Joakim Scheel) (* 1531 auf Rügen, Pommern, Heiliges Römisches Reich Deutscher Nation; † 14. April 1606 in Åbo, Finnland, damals Teil Schwedens) war ein schwedischer Reichsadmiral und damit der einzige Nichtschwede in diesem höchsten Marineamt.
Ja syntyneiden kirjasta löysimme siis Värmlandissa Ölmessä 14-4 1622 syntyneen Petter Gylleniuksen. Hän kävi koulunsa Karlstadissa ja tuli sittemmin 1648 ylioppilaaksi Turkuun ja sai täällä lahjakkaana oppilaana myös monia stipendejä. Päätyi lopulta Bolstadin kirkkoherraksi, jossa tehtävässä kuoli 11-1 1675.
Ylioppilas Petrus Vermlandus oli myös taitava kynämies ja aikansa toimittaja, tallentaen päiväkirjoihinsa monenmoisia tietoja tuon ajan elämästä Turussa.
Vuonna 1649 Petrus kuvaili päiväkirjaansa muun muassa turkulaisen nuorison juhannuksen viettoa Kupittaalla Pyhän Johanneksen lähteellä. Gylleniuksen kertoman mukaan väki vaelsi paikalle viranomaisten kielloista ja maistraatin paikalle määräämästä vartijasta huolimatta uhraamaan, leikkimään ja kisailemaan tulien ympärille. Osattiin sitä siis olla kansalaistottelemattomia jo tuolloin.
Vuonna 1649 Gylleniuksen päiväkirjan mukaan tuomiokirkkoa korjattiin touko-kesäkuussa ja alttari siirrettiin toiseen paikkaan. Sinne sijoitettiin komea Kristuksen krusifiksi ja uuteen alttarikuoreen pääsi sisään vain kirkon seinustan holvikaaresta kulkuekäytävää pitkin.
Vuotta myöhemmin kirkkoon saadaan uusi komea saarnastuoli esikuvaksi muille kirkoille, kun tilanomistaja Henrik Fleming lahjoittaa ja Michael Michaelson Balt veistää tuomiokirkolle koristeellisen saarnastuolin.
Mikael Balt, myös Michel Sigfredsson Balt (k. 1676 Oulu) oli mahdollisesti ranskalainen sisutus- ja koristetaiteilija, joka toimi myöhemmin Suomessa. Hän suunnitteli kirkkojen sisustuksia, ja oletettavasti hänen töitään ovat sittemmin palanut Turun tuomiokirkon saarnastuoli sekä Oulun ja Raahen kirkkojen saarnastuolit. Turun tuomiokirkkoon tehdyn saarnastuolin mallin mukaan valmistettiin saarnastuoleja useisiin Etelä-Suomen kirkkoihin.
Henrik Klaunpoika Fleming (15. elokuuta 1584, Åkersholm–7. marraskuuta 1650, Tukholma) oli suomalainen soturi ja valtiomies, syntyisin Louhisaaren kartanonherrain suvusta, Turun linnan isännän Klaus Hermaninpoika Flemingin (k. 1616) ja Elin Henriksdotter Hornin (k. 1609) poika.
Saarnastuolin pystys alkaa 11. marraskuuta ja paikalla on myös ylioppilas Petrus Gyllenius, joka kirjaa tapahtuman päiväkirjaansa. Isokokoinen Kristoforos -patsas kannattelee tuolia harteillaan ja yläkatosta koristavat pelikaanit. Korkokuvina upeassa tuolissa on evankelistoja ja apostoleja.
Kristoforos on laajalti suosittu pyhimys, jota pidetään urheilijoiden, merimiesten, lautturien ja matkailijoiden suojeluspyhimyksenä. Häntä kunnioitetaan yhtenä neljästätoista pyhästä auttajasta. Häneltä pyydetään myös suojelusta muun muassa ukkosta, kulkutauteja, epilepsiaa, tulvia ja myrskyjä vastaan, ja hän on myös jousiampujien, opiskelijoiden, merimiesten, kirjansitojien, puutarhurien ja kuljettajien suojeluspyhimys.
Matkailijoiden suojeluspyhimyksenä Kristoforoksella oli ainoana pyhimyksenä myös oma alttaripaikkansa Tuomiokirkon ulkoseinustalla. Tuo syvennys löytyy edelleen siitä nykyisen kahvilan tasanteelta.
Petrus oli myös riiuumiehiä, eikä riiattavaksi kelvannut kuka tahansa tytönhuiska, vaan piispan tyttären sen olla piti:
Turussa opiskellut Per Magnus Gyllenius kertoo 8.elokuuta 1653 päiväkirjassaan käynnistään Koroisissa piispan tyttären seurassa:
”Me kuljimme joen itäisellä puolella. Sen nimi on Aura ja se kulkee läpi Turun. Ja kun me tulimme siellä kylään, me annoimme soutaa itsemme joen yli. Koroisissa saimme ruokaa vanhassa piispantalossa, joka oli muinoin rakennettu pihan keskelle ja on hyvin korkea ja pullea monin suurin aukoin ja rei’in. Tämä oli ollut heidän huvimajansa, missä he olivat juoneet ja pitäneet lystiä.
Kyseisen rakennuksen jälkeen on piispan alueen raja ja Räntämäen pitäjän myöskin. Alempana saman talon luona jakautui joki kahteen osaan ja niemellä joen jakautuessa on ollut Turun kaupunki, mistä vielä on nähtävillä monia vanhoja muureja ja raunioita.”
Koroistennniemi on toiminut varhaisessa vaiheessa kaupan ja kulttuurisuhteiden keskuksena, ja siellä on säilynyt useita muinaisjäännöksiä. Itse niemellä on näkyvissä vain kirkon perustuksia sekä Aurajoen puolella piispantaloon kuuluneiden rakennusten nelikulmaisia perustuksia.
Mukana olleen tytön isä oli siis Turun tuolloinen piispa:
Aeschillus (Eskil) Petraeus (1593 Grums, Ruotsi – 27. syyskuuta 1657 Turku) oli Turun piispa vuosina 1652–1657. Ennen tätä hän oli Turun kymnaasin lehtori ja tuomiorovasti. Hän oli myös Turun akatemian ensimmäinen teologian professori ja yliopiston rehtori. Petraeus toimi valtiopäivämiehenä vuosina 1634, 1638 ja 1640. Petraeus oli ruotsalaissyntyinen, mutta hyvin perehtynyt suomen kieleen. Hän muun muassa johti Raamatun käännöskomiteaa ja julkaisi suomen kielen kieliopin Linguae Finnicae brevis institutio vuonna 1649.
Ruotsalainen ylioppilas Petrus Gyllenius käväisi siis tuolloin Koroisissa ja kirjasi päiväkirjaansa sen kuuluisan Vanhan Turun sijainneen juuri Koroisten niemellä, venäjänkielisen sanan "gorod" merkitessä aitausta ja kaupunkia.
Koroisten Turussa
14-4 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti