1520 – Tukholman verilöyly alkoi ja menestyksellinen tanskalaisvaltaus johti noin sadan ihmisen teloittamiseen Ruotsissa.
Kuningas Kristianin muotokuva vuodelta 1521, tekijänä P. van Coninxloo.
Tukholman verilöylyssä 7.–10. marraskuuta 1520 osa Ruotsin ylimmästä rälssistä mestattiin tanskalaisen unionikuningas Kristian II:n kruunajaisten jälkeen pidettyjen kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä. Kristianin tarkoituksena oli pelotella ruotsalaisia, jotta hän saisi heidät tottelemaan. Muodollisena syynä kuninkaan vastustajien tuomitsemiselle toimi syyte kerettiläisyydestä.
Tukholman verilöyly. Kaksi näkymää Padt-Bruggen kaiverruksesta vuodelta 1676; perustuu Kort Steinkampin ja Hans Krusen puukaiverruksiin (Antwerp 1524).
Sten Sture kannattajineen tuomittiin syyllisinä; noin sata Sture-puolueen kannattajaa teloitettiin muutaman päivän kuluessa. Verilöyly ei lujittanut Kristianin asemaa, vaan sitä seurasi lopulta Kustaa Vaasan nousu unionivaltaa vastaan ja siten Ruotsin irtaantuminen 1523 Kalmarin unionista.
Mestauksia jatkettiin 9. marraskuuta, jolloin moni herransa palvelijakin kohtasi pyövelin miekan. Surmansa sai kaikkiaan 80–100 ihmistä. Mestattujen ruumiit ja Sten Sturen haudasta kaivettu ruumis poltettiin roviolla. Sitä pidettiin ainoana mahdollisena hautaustapana kerettiläisille.
Verituomiot ulotettiin myöhemmin muuallekin. Suomessa niistä huolehti Hemming Gadh.
Hemming Gadh (1450–1520) oli ruotsalainen poliitikko ja kirkonmies, joka eli vaiheikkaan elämän ja hirtettiin Raaseporin linnassa nykyisessä Tammisaaressa.
Gadh opiskeli Rostockin yliopistossa. Vuonna 1479 hänestä tuli arkkipiispan kansleri, ja samana vuonna Sten Sture lähetti Gadhin lähettilääkseen Roomaan. Vuosina 1510–1512 Gadh oli Ruotsin suurlähettiläänä Lyypekissä. Hän sekaantui useisiin sotilasoperaatioihin, mm. Kalmarin linnan valtaukseen. Sanotaan hänen järjestäneen myös edeltäjänsä murhan Linköpingin piispanvirkaa tavoitellessaan.
Kirjailija Sakari Topelius piirtää omaleimaisen kuvan Hemming Gadhista teoksessaan Jungarin taru - tosin hän ottaa huomattavia taiteellisia vapauksia mm. kuvatessaan Gadhin loppua.
Topelius, Zacharias: Jungarin taru; Rautakylän vanha paroni; Sumutarinoita
6.p. WSOY 1996. 811 s.: kuv.
Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti – 22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 1510–1522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin. Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa.
Hemming Gadh (c. 1450 – 16 December 1520) was a Swedish priest and politician. He was a staunch ally of Sten Sture and a fierce opponent of Denmark and the Kalmar Union.
Hemming was born around 1450 in Hossmo, Kalmar County, Sweden. He studied at the University of Rostock.
In 1479 he became chancellor and secretary for Henrik Tideman, bishop in the Diocese of Linköping. Hemming was later that year promoted to envoy of Sture in Rome.
Hän oli taitava haalimaan itselleen rahakkaita virkoja, joita hyödynsi kauppamalla niitä edelleen muille. Sturen käskystä hän kuitenkin otti vastaan Linnköpingin piispan viran, joskin sen edellinen haltija ilmeisesti murhattiin pois Gadhin tieltä.
He was a master in gaining well paid posts, which he did not take up, but rather sold for a good price. He did however choose to take up his new position when he, at the request of Sture, was elected as bishop of the diocese after his predecessor Tideman died in 1501. It has been suspected that either he or Sture might have killed Henrik as they both visited him at the time of his death.
Gadh ei onnistunut saamaan piispanviralleen paavin siunausta ajallaan ja virkaan astui lopulta Hans Brask.
His new post came to cause him problems as he did not manage to get the post confirmed by the pope within the statuted three months. This had as a consequence the Spanish cardinal Jacoubs Serra appointed as administrator. In 1506 Gadh was excommunicated by the pope and in 1513 Hans Brask gained the position as bishop.
He worked as a Swedish ambassador in Lübeck between 1510 and 1512.
Tanskalaiset vangitsivat Gadhin 1518 ja hänellä oli tärkeä roolinsa tanskalaisten valloittaessa Tukholman vuonna 1520. Myöhemmin Kristian II toimitti vankinsa Raaseporin linnaan Suomeen, jossa Gadh mestattiin 16-12 1520.
Kung Kristian och drottning Elisabet på en altartavla i Helsingör.
The Danes captured him in 1518. He was on Christian II's fleet to Stockholm in 1520 and played a role in allowing the Danes entrance to the city. Afterwards he was taken to Raseborg Castle in Finland where he was beheaded on 16 December by order of Christian II.
Jäljelle jääneen kirjeenvaihdon perusteella Hemming ei oikein tosissaan ottanut kymmenen käskyn määräyksiä ja vieraili nyös säännöllisesti hollituvissa ja bordelleissa. Hänen elämäntyylinsä antoi hyvän pohjan kaikenlaisille tarinoille.
Letters written by Hemming prove that he did not take the Ten Commandments very seriously as he uses foul language and mentions visits to pubs and brothels. His lifestyle resulted in a rather negative profusion of rumours.
Mikähän mahtoi olla syynä piispa Hemming Gadhin teloittamiseen Raaseporin linnan hirsipuumäellä vuonna 1520 joulukuussa?
Tukholma antautui Tanskan ja Norjan kuningas Kristianille syyskuun 5. päivänä vuonna 1520. Kristian lähetti Hemmingin sovittelumatkalle miehitysjoukkojensa kanssa Suomeen. Suomen linnat antautuivat ilman taistelua. Tämä lasketaan Hemmingin ansioksi.
Kristian II
Kristian II (1481–1559), tanskalaissyntyinen kuningas, oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kalmarin unionin aikana. Hän oli Tanskan kuninkaan Juhanan ja Saksin Kristiinan poika.
Mm. Turun linna antautui tuolloin Kristianille ja linnan isännäksi tuli Wolf von Grewendorp ja päälliköksi Junker Tuomas eli Thomas Leben.
Tanskalaiset valtasivat Raaseporin ja Turun linnan 1520 ja Kristian II nimitti Raaseporin päälliköksi entisen kaapparilaivan päällikön Tile Giselerin ja Turun linnan päälliköksi Thomas Leben.
Tuomas "junkkerin" julmuus ja väkivaltaisuus linnanpäällikkönä jäi vuosisadoiksi elämään turkulaisten tarinoissa.
Tanskalaisen amiraali Severin Norbyn laivaston tulo Turkuun toukokuussa 1522 sai hyvin merirosvomaisia piirteitä ja palautti elävästi mieleen Otto Rudin ryöstöretken. Kaupunki ja Kuusiston piispanlinna ryöstettiin putipuhtaaksi. Kun Kustaa Vaasan joukot vihdoin vapauttivat Turun ja Turun linnan tanskalaisten vallasta 10.8.1523.
Søren Norby (k. 1530 Firenzessä) oli tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö. Hän toimi Tanskan kuningas Kristian II:n nimissä kaapparina Itämerellä. Suomessa Norby muun muassa hävitti Turun kaupunkia ja ryösti Kastelholman linnan.
Tuomas junkkeri oli jo joutunut Tukholman saaristossa ruotsalaisten käsiin ja kuollut maineensa mukaisesti hirsipuussa.
Junkkeri Tuomas vietiin vangittuna Kustaa Vaasan eteen ja hirtettiin tammeen julmien tekojensa palkinnoksi. Se häntä enimmin harmitti, ettei häntä, muka ritarimiestä, hirtetty edes hamppunuoralla, vaan niiniköydellä
Kristian kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi marraskuussa, jonka jälkeen hän järjesti Ruotsin aateliston joukkoteurastuksen. Ns. Tukholman verilöylyssä surmattiin noin 80 Sten Sturen kannattajaa.
Hemming kuvitteli olevansa turvassa Raaseporissa, mutta toisin kävi. Tanskan sotavoimien päällikkö Rolf Madsinpoika teloitutti kuninkaan käskystä vaarallisen Hemmingin Raaseporin Hirsipuumäellä joulukuun 16. tai 17. päivänä. Kansan suussa mäkeä sanottiin Gadhin mäeksi.
Kristian II i sitt fängelse i tornet på Sønderborgs slott. Oljemålning av Carl Bloch, 1871.
Kristian Tyranni (Tanskaksi Kristian Hyvä) teloitutti myös muita suomalaisia ylimyksiä tuona verisenä syksynä. Virallisena syynä oli kerettiläisyys. Kristian kirjoitti voudilleen Hämeenlinnaan, että he, jotka kieltäytyvät alistumasta, joutuvat kärsimään saman rangaistuksen.
Zacharias Topelius maalaa Maamme-kirjassa tunteellisen ja ei täysin puolueettoman kuvan Kristian II:n viimeisistä vuosista:
»Kolme vuosikymmentä entinen tyranni istui pienessä kivityrmässä johon ruokakin annettiin pienestä aukosta seinässä. Vasta harmaapäisenä ukkona hänet vapautettiin ja hän eli vielä kauan varoittavana esimerkkinä Jumalan ankarasta tuomiosta».
Junkkerina
Turussa 8-11 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti