Helsingin yliopiston perusti 13-vuotias teinityttö
Tuolloin, vuonna 1640, laitos oli nimeltään Turun kuninkaallinen akatemia, ja perustamisasiakirjan allekirjoittivat alaikäisen kuningatar Kristiinan holhoojat ja hallitus.
Vuosisatojen aikana perustamisasiakirja melkein tuhoutui, koska se ei kestänyt säilyttämistä alkuperäisessä hopealippaassa. Nyt asiakirja on restauroitu ja yliopistomuseon hallussa.
Turun akatemiassa oli aluksi noin 250 opiskelijaa ja neljä tiedekuntaa: teologinen, lääketieteellinen, filosofinen ja lainopillinen. Akatemiasta valmistuttiin pääasiassa virkamiehiksi ja papeiksi. Jos siis ylipäätään valmistuttiin: monet lopettivat opinnot kesken ja menivät töihin.
Kun Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio kirjoitti HS:n mielipidepalstalla (HS 23. 1.), että nykyään ”opiskellaan sitten jos huvittaa ja töistä jää aikaa”, hän jatkoi 375-vuotiaita opiskelijoiden laiskuudesta ja työssäkäynnistä valittamisen perinteitä.
Suomi oli jo siirtynyt Venäjän vallan alle, kun Turussa riehui vuonna 1827 valtava tulipalo, joka tuhosi myös isoja osia akatemiasta. Korjaussuunnitelmia alettiin tehdä kovalla vauhdilla, mutta kaikkien yllätykseksi keisari määräsikin, että yliopisto on siirrettävä Helsinkiin.
Nimeksi tulisi Suomen Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto. Helsinkiin siirrettiin palossa säästyneet puhujankoroke sekä hienot, kullatut ovet. Ne ovat yhä yliopiston juhlasalissa.
Yliopiston tilat ovat olleet valituksen aihe noin 375 vuoden ajan. Viime vuosina on keskusteltu siitä, joutuvatko apurahatutkijat maksamaan vuokraa työhuoneistaan, sekä harmiteltu Uuden ylioppilastalon vesivahinkoja.
Yliopiston päärakennukseksi valitussa Turun kymnaasissa oli sielläkin aikoinaan märkää. Ikkunaruutuja puuttui tai ne olivat säpäleinä, joten opiskelijat palelivat ja kastuivat. Rakennuksesta myös puuttui penkkejä ja tuoleja. Konsistorin eli ylimmän päättävän elimen jäsenille hankittiin tuolit vuonna 1707, siis 67 vuotta yliopiston perustamien jälkeen.
Opiskelijoiden alkoholinkäytöstä on huolestuttu kaikkina aikoina. Neljä vuotta perustamisensa jälkeen yliopisto kielsi opiskelijoitaan osallistumasta julmia fuksiaisia muistuttavien sarvenheittäjäisten juominkeihin eli sarvi-oluisiin.
Tilaisuuksia juhlinnalle riitti yhä 200 vuotta myöhemmin, ruukinpatruuna Anders Gustaf Ramsayn muistelmissa kerrotaan, että hän saattoi 1850-luvulla osallistua lukukauden aikana 60:iin yliopiston tanssiaisiin tai muihin tilaisuuksiin. Ramsay ei koskaan valmistunut.
Ylioppilailla oli osin tiukemmat säännöt kuin tavallisella kansalla ja yliopisto päätti heidän rangaistuksistaan. Esimerkiksi vuoden 1828 kurinpito-ohjesääntö määräsi, että opiskelijat eivät saaneet pelata korttia tai noppaa, tupakoida kadulla tai lähteä Helsingistä ilmoittamatta siitä rehtorille. Iltakymmenen jälkeen ei saanut liikkua.
Yliopistossa oli jopa omat vankilasellit, karsserit, kurittomille opiskelijoille. Yliopiston päärakennuksessa sellainen oli Senaatintorin puoleisen osan ensimmäisessä kerroksessa.
Tila on yhä olemassa – nyt siinä on naisten vessa.
Lähteinä mm. Matti Klinge, Rainer Knapas, Anto Leikola ja John Strömberg: Helsingin yliopisto, osat I-III ja Matti Klinge: Ylioppilaskunnan historia, osat I ja II
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti