Hyviä simoja

Tänään 1-5 vietämme Vapun ja Valpurin nimipäivää. Nimet ovat muunnelmia germaanisesta nimestä Walburga, joka merkitsee linnoituksen valtiasta.

Nimen on tehnyt suosituksi katolinen pyhimys Valburg (710 - 25.2.779). Vappua vietetäänkin juuri abbedissa Valborgin pyhimykseksi julistamisen kunniaksi, joka tapahtui erään lähteen mukaan jo 1. toukokuuta vuonna 749, toisen 1.5. 870.

 

Valburg tai Walburga (710- Hildesheim 25. helmikuuta 779) on katolinen pyhimys, joka syntyi varakkaaseen perheeseen Englannissa. Aluksi Valburg asui nunnaluostarissa, mutta siirtyi vuonna 761 Heidenheimin miesluostarin johtoon. Se oli saksalaisen lähetystyön tukipaikkoja. Valburg kuoli Heidenheimin luostarin vuosikirjojen mukaan 25. helmikuuta 779.



Sata vuotta myöhemmin paavi Hadrianus II julisti Valburgin pyhimykseksi, ja hänen muistopäiväkseen tuli katolisessa kalenterissa kuolinpäivä 25.2. Valburgin luut siirrettiin pyhimykseksi julistamisen jälkeen 1. toukokuuta 870 Eichstättin Pyhän ristin kirkkoon, joka on nykyään pyhän Valburgin benediktiiniläisluostari. Tästä tuli Valburgin muistopäivä, suomeksi vappu, ensin Englannissa ja myöhemmin myös Pohjoismaissa.

 
Pyhän Valpurgin luostarikirkko Ylä-Baijerissa.

  Ja Turun historiasta löydämme tietenkin parikin huomattavaa Valpuria. Heistä Valpuri Innamaa oli merkittävä kauppias Turussa 1500-luvulla ja Turun museokeskuksen tutkija Nina Lepokorpi yhdistää hänet myös vappujuoma siman paikalliseen historiaan.

 
- Simaa on kyllä juotu jo esihistoriallisena aikana ja nimenomaan siis ympäri vuoden. Ero nykyiseen vappusimaan on silti melkoinen, raottaa Lepokorpi.




 Valpuri Eerikintytär Innamaa (kuoli noin 1602) oli varakas turkulainen kauppias.


Lepokorpi kertoo, kuinka simaa käytettiin hyvin pitkään ja sen alkoholipitoisuus saattoi nousta jopa 17 prosenttiin.

- Se ei todellakaan ollut mitään lasten juomaa! Lapsille tarjoiltiin enemmän heille sopivaa hunajavettä.

Lepokorpi kertoo, että kuningas Kustaa Vaasa oli erityisen ihastunut simaan. Sitä tuotiin hänelle esimerkiksi Lyypekistä asti. Simaa tehtiin toki Suomessakin ja Turun Linnassa. Koostumus poikkesi nykysimasta.

- Siinä oli paljon hunajaa ja se oli eri näköistä, vahvaa ja makeaa. Linnan simaa vietiin myös ulkomaille.

Valpuri Innamaa oli hyvin merkittävä henkilö 1500-luvulla.

- Hän oli aikanaan ehkä Turun merkittävin kauppias, niin nainen kuin olikin, kertoo tutkija Lepokorpi.

- Valpurin elämä liittyi jo nimenkin puolesta vappuun ja toimintansa puolesta simaan. Neljä kertaa naimisissa ollut Valpuri Innamaa harjoitti vilkkaasti sekä vientiä että tuontia Turun ja muun maailman välillä.

Ensimmäiseltä mieheltään kauppiaan ammatin saanut nainen jatkoi kaupantekoa koko elämänsä ja toi paljon tavaraa Tallinnan kautta Turun hoviin. Hänen ansiostaan turkulainen sima matkasi länteen muiden oivallisten kauppatavaroitten mukana, Lepokorpi tarinoi.
 



Kristiina Vuoren viidennessä romaanissa Kaarnatuuli hänen pääaiheenaan on ensi kertaa historiallinen henkilö, Valpuri Innamaa, lannistumaton renessanssinainen.

 Valpuri Eerikintytär Innamaa (kuoli noin 1602) oli varakas turkulainen kauppias.
Valpuri Innamaan mies Henrik Hannunpoika Innamaa oli turkulainen kauppias, jonka nimi mainitaan asiakirjoissa vuonna 1549. Henrik osallistui Juhana-herttuan kosiomatkalle Puolaan ja Turun raadin toimintaan. Juhanan vagitsemiseen vuonna 1563 päättyi myös Henrik Innamaan ura.

Leskeksi jäänyt Valpuri jatkoi miehensä perustaman kauppahuoneen toimintaa. Koska kuningas Eerik XIV ja Juhana riitaantuivat ja Juhana vangittiin 1563, odottivat myös Juhanan lähipiiriä kovat ajat. Innamaan laiva takavarikoitiin Danzigissa 1563 ja hänen kauppahuoneensa ryöstettiin.

Valpuri kirjoitti kuningas Eerikille vaatien oikeutta. Juhanan syrjäytettyä Eerikin vuonna 1568 toiveet omaisuuden palauttamisesta kasvoivat, mutta vasta vuonna 1582 Valpuri sai takaisin omaisuutensa. Valitusten lähettämistä Tukholmaan hän ei kuitenkaan lopettanut.

Valpuri Innanamaan laivat kuljettivat tavaraa Tukholmaan ja muualle Itämeren satamiin, ja hän itse kävi kauppaa omassa maakunnassa. Rahansa hän sijoitti ostamalla maata Turun seudulta. Lisäksi hän varusti Ruotsin armeijan joukkoja 1580-luvulla ja avusti kuningasta rahallisesti.

Kruunu antoi hänelle rahojen vastineeksi 15 maatilan verotulot vuonna 1590 ja veronkanto-oikeutta jatkettiin tämän jälkeenkin.

Valpuri Innamaalla oli ainakin neljä laivaa 1580–1590-luvuilla, ja hän olikin Turun laivanvarustajista mahtavin. Suurin laiva oli vetoisuudeltaan 60 lästiä.

Valpurilla oli asuintalot sekä keskikaupungilla Aninkaisten korttelissa, lähellä nykyistä pääkirjastoa, että Kakskerran Kollissa.

Valpuri Innamaa oli neljästi naimisissa. Hänen toinen miehensä oli Pietari Ingvaldinpoika, kolmas Olavi Kaarlenpoika ja neljäs Luukas Laurinpoika.

Toinen historian kirjoihin piirtynyt merkittävä Valpuri olikin sitten noitanainen Valpuri Kyni, joka ainoana Suomessa joutui vesikokeeseen Aurajoessa 1635. Hän selviytyi kokeesta pitämällä suunsa kiinni, mutta poltettiin myöhemmin roviolla. Häntä syytettiin mm. oluenpanon epäonnistumisesta.

 
 

Valpuri Kyni oli 1600-luvulla Tyrvään seudulla elänyt suomalainen nainen, joka tuomittiin noituudesta. Hän on ainoa todistetusti Suomessa vesikokeeseen noituudesta epäiltynä joutunut henkilö.


Jo Valpuri Kynin äiti ja äidinisä poltettiin roviolla noitina. Hän itse joutui Aurajoessa vesikokeeseen ja sai siitä selvittyään vuonna 1635 kuolemantuomion, joka muutettiin piiskaukseksi ja karkotukseksi.

 

Vuonna 1649 hänet tuomittiin käräjillä poltettavaksi roviolla syytettynä muun muassa tyrän noitumisesta kirkkoherralle ja susien noitumisesta hyökkäämään karjan kimppuun, mutta tuomio lieveni Turun hovioikeudessa raippojen antamiseksi ja molempien korvien menettämiseksi. Perimätiedon mukaan hänet olisi lopulta myöhemmin poltettu roviolla Hämeenlinnassa.

Kun alioikeus oli tuominnut Huittisissa Valpuri Kynin ensin kuolemaan noituuden harjoittamisesta, tapaus siirretään Turkuun hovioikeuden tutkittavaksi. Täällä hänet alistetaan Aurajoessa vesikokeeseen, jossa hän sidottuna veteen pudotettuna "kelluu kuin joutsen pitämällä suunsa kiinni".

Selitykseen uskottiin, koska muuten itse Paholainen olisi auttanut häntä pysymään pinnalla. Hänen suvustaan on äidinäiti ja äiti aiemmin tuomittu kuolemaan noitina. Tällä kertaa Valpurin henki säästyy ja hänet karkoitetaan Turusta.

Valpurin Kynin tapauksessa historioitsijat lähtevät liikkeelle tavallisesti Huittisten käräjiltä vuonna 1649. Syynä on se, että kesäkuun 11.-12. päivä pidettyjen ylimääräisten käräjien pöytäkirja on toinen niistä yhtenäisistä selvityksistä, jotka Valpuri Kynistä on löydetty.



 
Valpuri oli saanut kuolemantuomion jo vuonna 1635, mutta tuomio lievennettiin kaakinpuurangaistukseksi eli piiskaukseksi ja karkotukseksi. Vielä mainitaan, että Valpuri oli joutunut vesikokeeseen Turussa Aurajoella eli Turun joella, kuten pöytäkirjassa sanotaan.Näillä Huittisten ylimääräisillä käräjillä kesäkuussa 1649 Valpuri Kyni tuomittiin noituutensa vuoksi roviolla poltettavaksi.


Oikeus kysyi Valpurilta erikseen, oliko hän joutunut aikaisemmin oikeuden eteen ja jos, niin kuinka usein. Valpurin vastaus oli mielenkiintoinen:

Siihen hän vastasi, ettei häntä ole oikeuteen viety, vielä vähemmän Turun jokeen pyövelin toimesta heitetty, enempää kuin että hän olisi tukehtunut tai veteenkään hukkunut..
 
Kun häneltä kysyttiin uudelleen, oliko hän ollut vesikokeessa Turussa, hän lopulta vastasi. Oikeus on merkinnyt hänen vastauksensa sanatarkasti suomeksi, sillä tietenkin Valpuri puhui suomea, vaikka pöytäkirjat pidettiin ruotsiksi. Siis oliko hän ollut vesikokeessa Turussa? Vastaus kuului:

ej siellä Jäätä sillon ollut.

 
 Alioikeuden tuomio lähti tarkistettavaksi hovioikeuteen Turkuun.

Mitä luultavammin Valpuri seurasi papereita Turkuun mutta päätyi hovioikeuden kanslian sijasta Turun linnaan säilöön. Marraskuun 17. päivä hänet kutsuttiin kuultavaksi hovioikeuteen.

Valpurin henkilötiedoista selvisi hovioikeuden kuulusteluista seuraavaa:

1. Valpuri oli joutunut vesikokeeseen Turussa. Kun asiaa kysyttiin ja tiedusteltiin, miten tällainen noita oli pysynyt pinnalla, Valpuri kertoi pitäneensä suutaan kiinni. 
2.  Valpuri oli tuomittu jo aikaisemmin Tyrväällä kaakinpuuhun – eli piiskattavaksi – ja sitten karkotettavaksi. Valpuri "ei voinut tätä kieltää". 
3.  Hovioikeudessa kävi myös ilmi, että Valpuri Kyni oli noitien sukua. Sekä hänen äidinisänsä (Moderfader) että äitinsä oli joskus 1600-luvun alussa tuomittu noituuden vuoksi roviolla kuolemaan. Se oli tapahtunut edesmenneen Nils Bielken aikana eli ilmeisesti joskus vuosina 1623-30, jolloin Nils Bielke oli hovioikeuden presidentti. Valpuri vastasi, ettei muista eikä tiedä vanhempiensa tulleen poltetuksi. He eivät olleet opettaneet hänelle pahaa.
4. Heti perään hän kuitenkin muisti enemmän. Kun häneltä kysyttiin ikää, hän vastasi, että ei tiedä. Mutta hän täydensi edellistä vastaustaan sanoen, että kun hänen äitinsä oli poltettu, hän oli ollut kolmen peninkulman päässä. Äidinisästään hän ei sanonut muistavansa mitään.

Erikoista on, että myös hovioikeuden kuulusteluissa Valpuri yritti kieltää aikaisemmat syytteet ja oikeudenkäynnit, vaikka luultavasti hovioikeudella oli niistä varsin hyvät tiedot. Kun Valpurilta kysyttiin, että miksi hän kieltää selvän asian, vastasi hän vähän moniselitteisesti, että "miksi sellaista tunnustaisi, jonka arvon herrat paremmin itse tietävät".

Kuoleman edessä Valpuri oli yhtä peloton kuin kuulustelijoidensa edessä. Kun hovioikeus totesi, että hänen pitäisi tunnustaa, sillä hänellä on edessään vain kuolema, sanoi Valpuri, että ennen kuin pisaraakaan hänen vertaan valuu maahan, on Jumala ottanut hänen sielunsa. Valpuri totesi myös, että usein olivat häntä paremmatkin menettäneet henkensä.

Kuulustelun lopussa hovioikeus kehotti Valpuria valmistautumaan kuolemaan, sillä muuta hän ei olisi pahanteollaan ansainnut. Vastaus tuli taas napakasti ja pelotta:

- Jo seitsemän minua parempaa on henkensä menettänyt!

Valpuri Kyniltä ei saatu tunnustusta. Hänet vietiin takaisin Turun linnaan vankeuteen. Hovioikeus ei vahvistanut Huittisten käräjien antamaa kuolemantuomiota. Asia tiedetään kolmesta lähteestä, vaikka hovioikeuden päätöstä ei ole löytynyt. Luultavasti se ei ole säilynyt arkiston tuhojen vuoksi.

 


 

Paras todistus saadaan mestaajan kuitista vuodelta 1650. Kuitti, joka on säilynyt läänintileissä, selvittää kruunun hallinnon parhaiden perinteiden mukaan – joita toivottavasti nykyisinkin noudatetaan – kuluja, joita linnannihdille ja pyövelille oli koitunut, kun kahden noituudesta tuomitun rangaistus oli pantu täytäntöön.

Nämä kulut sai vähentää Tukholmaan lähetettävistä verotuloista. Toinen tuomituista oli Valpuri Kyni, toinen noitamies Olavi Luikko. Luikko oli matkalla mestattavaksi Vesilahdelle. Valpurin vuoksi Turusta piti matkata Huittisiin tuomiota täytäntöön panemaan, sillä tuomio pantiin täytäntöön siinä pitäjässä, missä tuomio oli saatu. Kuluja koitui ajohevosista ja niiden ruokinnasta, aterioista – myös tuomituille – ynnä muusta kaikkiaan 12 taalaria 12 äyriä.




 
Mestaajan kuitti on kuitenkin yksinään riittämätön todistus, koska siinä ei mainita Valpurille tulevasta tuomiosta tarkemmin. Se ei kuitenkaan voi koskea Valpurin mestausta, koska Valpuri eli vielä vuosia myöhemmin. Mutta jo mainitun vuoden 1658 oikeustapauksen pöytäkirjoista käy ilmi mitä todennäköisemmin juuri se tuomio, mistä hovioikeus Valpurille rangaistukseksi päätti.

Hovioikeus oli päättänyt rankaista Valpuria ankarasti, vaikka säästi tämän hengen. Valpuri tuomittiin menettämään selkänahkansa – siis saamaan raippoja – sekä menettämään molemmat korvansa. Lisäksi hänet tehtiin lainsuojattomaksi eli henkipatoksi.

Melkoisella varmuudelle tämä on vuonna 1649 alkaneen prosessin lopullinen tuomio eli tuomio, jonka täytäntöönpanon kuluista läänintileissä on kuitti. Muista Valpurin vastaisista oikeudenkäynneistä 1640- ja 50-luvun vaihteessa ei ole tietoa.

Vesikokeessa
Turussa 1-5 2016
Simo Tuomola