Matias Kettilmundinpoika (noin 1280 – 1326) oli valtaneuvos, drotsi ja Suomen käskynhaltija.
Matias Kettilmundinpojan sinetti.
Matias Kettilmundinpoika oli Ruotsin päämies ja drotsi vuosina 1318–1319. Hänet nimitettiin Turun linnan päälliköksi vuonna 1324 ja häntä kutsuttiin arvonimellä capitaneus Finlandensis eli Suomen päämies. Hänen kuoltuaan Turun linnan isännyys siirtyi käskynhaltija Kaarle Näskonunginpojalle.
Mats Kettilmundinpoika,, Suomenmaan päämies 1324-1326 "capitaneus terrae Finlandensis","Capitaneus Finlandensis", "Capitaneus Finlandiae","Finlandiae Capitaneus", "Qvondam terrarum Finlandiae Capitaneus"; capitaneus aboensis 1324.
Karl Näskonungsson, Suomen käskynhaltija, Suomen päämies 1326-1330 "advocatus Finlandensis", "advocatus Finlandie", "Terrarum Finlandiae Capitaneus", "capitaneus Finlandensis", "tunc advocatus super Finlandiam et Alandiam" "Regens terram Finlandiae" ja "dominus terrae Finlandiae".
Virassaan Matias käytti hyvin suurta valtaa, sillä hänellä oli kuninkaan tuomiovalta sekä korkein hallinnollinen ja sotilaallinen valta Suomessa, tarkkaan ottaen Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja läntisellä Uudellamaalla.
Matias toi Turun linnaan ritariajan loiston ja järjesti juhlia sekä sisusti linnan arvokkaasti. Hän ehti toimia virassaan vain pari vuotta, sillä hänen testamenttinsa on vuodelta 1326. Matias Kettilmundinpojan testamentissa vuodelta 1326 mainitaan myös hänen haukankesyttäjänsä (falkiner).
Turun linnan varhaisvaiheen kuuluisimpia asukkaita oli Matias Kettilmundinpoika.
Mathias Kettilmundsson, d 11 maj 1326 i Finland. Föräldrar: riddaren Kettilmund o möjligen en dotter till Birger jarls illegitime son Gregers (bd 16, s 265). Nämnes tidigast 1299, riddare trol vid konung Birgers kröning 2 dec 02, ledamot av hertigarna Eriks o Valdemars råd senast 11 juni 07, hertiginnorna Ingeborgs drots senast 27 juni 18, därjämte capitaneus Sveciae (rikshövitsman) senast 21 mars o ännu 12 juni 19, nämnes som konung Magnus' drots 8 juli—20 okt så men endast som riksråd från 25 nov så, blev capitaneus finlandensis mellan 1 dec 23 o 30 aug 24. G senast 1326 m Aleydis, d sannolikt tidigast 1329, trol syster till Otto Zwerin.
Kun Ruotsin vanhin historiateos Eerikinkronikka kirjoitettiin Turussa 1300-luvulla, kuvasi se voittajien historiaa. Matias Kettilmundinpoika oli toiminut Ruotsin päämiehenä ja drotsina vuosina 1318-1319 ennenkuin hänet nimitettiin Turun linnan päälliköksi 1324 arvonimellä capitaneus Finlandensis eli Suomen päämies.
Eerikinkronikka (ruotsiksi Erikskrönikan) on Ruotsin vanhin historiateos ja varhaisin säilynyt ruotsalaisperäinen kirjallinen teos. Se on kirjoitettu 1300-luvun alussa. Kronikka on värikkäästi ja jännittävästi kirjoitettu kuvaus keskiajalta, joka oli täynnä juonitteluja ja politikointia kuninkaan kruunusta. Kronikan kirjoittajaa eikä laatimispaikkaa ei tunneta varmuudella: vaihtoehtoina on esitetty ainakin Turkua ja Tukholmaa.
Ja valtaa Kettilmundinpojalla Suomessa totta tosiaan olikin; korkein tuomiovalta, hallintovalta ja sotilasvalta oli yksin hänen käsissään. Matias toi Turun linnaan ennenkokemattoman ritariajan loiston, järjesti suuria juhlia ja sisusti linnan arvokkaaseen malliin.
Ja siihen hänellä oli myös veronkantajana varaa; Härkätien haltijana tämä aikansa huomattavin turkiskauppias peri alueelta vuosittain veroina noin 15 000 - 20 000 nahkaa. Käskynhaltijana hän kauppasi ne edelleen ulkomaille. Entisenä Ruotsi-Suomen laivaston ylipäällikkönä tällainen toiminta oli hänelle tuttua.
1300-luvun uudistuksista Turun linnassa vastasivat todennäköisimmin linnan päälliköt Lyder de Kyren (päällikkönä 1315–1322) sekä Matias Kettilmundinpoika (1324–1326).
Komean hovin palveluskuntaan Turun linnassa kuului viisi pappia, kaksi kokkia, parturi, rahanlyöjä, muurari, tarjoilija ja runsaasti muuta palveluskuntaa ja mm. haukankesyttäjä. Trubaduurit viihdyttivät hovia lauluin ja soitoin ja kas kummaa - mieluiten Matias kuunteli juuri Eerikin kronikkaa, jonka uljaimman ristiritarin esikuvana hän itse oli ollut; että sellainen veijari tämä 1326 kuollut Turun drotsi oli.
De sista åren av sitt liv var han hövitsman i Finland, varvid han kom i konflikt med staden Reval med anledning av avrättning av fyra personer där.
Matias ei siis ollut viime vuosinaan hyvissä väleissä Tallinnan kanssa ja vasta hänen kuolemansa jälkeen Turun uusi käskynhaltija Kaarle Näskonunginpoika pääsi 31. toukokuuta 1326 solmimaan tärkeän kaupparauhan Tallinnan kanssa.
Eerikinkronikan lisäksi tärkein tietolähde Matias Kettilmundinpojan vaikutusvaltaan on hänen testamenttinsa. Jaettavaa riitti niin Ruotsiin kuin Suomeenkin - rahaa, kultaa, hopeaa ja ennenkaikkea turkiksia.
Den vid sidan av Erikskrönikan viktigaste källan för kunskapen om M är hans testamente (DS, nr 2601). Genom detta gjorde han stora donationer till samtliga sv domkyrkor och kloster, en rad uppräknade stormän samt tjänare. M framstår där som kolossalt förmögen med donationer av gods i framför allt mälarlandskapen och Östergötland men även i Västergötland och Finland, mer än 5000 mark penningar i kontanter, en rad guld- och silverföremål, 240 hermelinskinn, 320 mårdskinn, mer än 11 000 ekorrskinn och diverse skinnfodrade kläder. Sin gravplats valde han i dominikanklostret i Västerås, som därför genom testamentet fick 200 mark penningar, två tvättfat av silver och en altartavla av elfenben.
Näin Eerikinkronikan synnyn jäljet johtavat sylttytehtaalle Turkuun, kun ruotsalaissyntyinen Pentti, Benedictus Gregoriuksenpoika nousee 1321 Turun ja Suomen piispaksi.
Matias muistuttaa tuolloin häntä ritarivärien tarkoituksesta: punainen on Kristuksen veri, valkoinen puhtaus ja musta kuolema. Niinpä Pentti ottaa käyttöön dominikaanisen kultin "ordinarium predicatorum instituit" ja sehän sopii Kettilmundinpojalle pyhimysmaailman nostaessa päätään entisestään.
Drotsina Turussa
12-5 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti