Hakkapeliitta kuvattuna vuonna 1940 julkaistussa postimerkissä.
Toukokuun 19. päivä kuninkaalta käy käsky kerätä suomalaiset ratsuväkijoukot hakkapeliitat Turkuun, josta he purjehtisivat Saksaan. Matkaan lähtee kaksi jalkaväkirykmenttiä ja 7 ratsuväkikomppaniaa, johtajinaan Torsten Stålhandske ja liivinmaalainen aatelismies Reinhold Wunsch. Kuningas Kustaa Aadolf lähtee itse kesäkuussa 1630 Tukholmasta laivoineen Saksaan tukemaan protestantteja.
Varsinais-Suomen rykmentissä on noin 1000 miestä. Ratsuväkeä kootaan Suomesta yhteensä noin 3000 ratsukkoa eli 24 komppaniaa, jalkaväkeä 9 rykmenttiä eli yhteensä noin 14 000 miestä.
Turku oli tämänkin sotajakson aikana siis melkoinen sotakaupunki ja täältä sotapäälliköt ovat lähteneet joukkoineen torvet soiden milloin minnekin tantereelle ja osa saanut lopulta hautapaikkansa Turun tuomiokirkosta.
Torsten Stålhandsken ja Kristina Hornin hautamonumentti löytyy Turun tuomiokirkosta. Vuonna 1629 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi johtamaan suomalaisia hakkapeliittoja.
Laivausta Stralsundiin odottaa Turussa pian 3769 jalkaväkisotilasta ja 1625 ratsumiestä ratsuineen, yhteensä 29 komppaniaa jalka- ja ratsuväkeä. Turusta lähtevät joukot nousevat Pommerin rannikolla maihin juhannuksena 1630 ja ne ehtivät taisteluihin mukaan heinäkuun alussa.
Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa 1618–1648 suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Sodan pääasiallisena alkusyynä olivat katolisten ja protestanttien väliset ristiriidat. Ruotsi soti kolmikymmenvuotisen sodan lopulla (1643–1645) myös Tanskaa vastaan. Voitto tässä sodassa ja alueluovutukset Westfalenin rauhassa merkitsivät Ruotsin suurvalta-aseman alkua.
Kolmikymmenvuotisen sodan melskeissä päättyi itsenäisen Pommerin aika. Jo ennen herttuasuvun sammumista oli Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf miehittänyt koko alueen vuonna 1630. Valta siirtyi lopulta Ruotsille vuonna 1637.
Pohjoisen Leijona Kustaa II Aadolf (Gustav II Adolf, 9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) vuosina 1611–1632.
Westfalenin rauhassa 1648 sai Ruotsi koko Etu-Pommerin ja osan läntistä Taka-Pommeria ja Ruotsin hallintaan siirtyneistä alueista muodostettiin ns. Ruotsin Pommeri. Alueesta kiisteltiin edelleen ja Pommerista muodostui Ruotsille eurooppalaisen valtapolitiikan sillanpääasema. Mm. Puolan sotaa (1655-1657) varten Pommeriin tuotiin muonitettavaksi 26 000 sotilasta.
Ruotsin Pommeri (ruots. Svenska Pommern, saks. Schwedisch-Pommern) oli vuosina 1630–1815 Ruotsin hallinnassa ollut alue, joka käsitti nykyisessä Pohjois-Saksassa sijaitsevan Etu-Pommerin. Ruotsi sai Pommerin ruhtinaskunnan hallintaansa vuosien 1626–1629 Puolan sodan myötä. Esim. Stralsund oli Ruotsin hallinnassa vuosina 1648–1814.
Valtakunta sai Westfalenin rauhan myötä 5 miljoonaa riikintaalaria korvauksia joukkojensa kärsimyksistä ja huomattava etu oli myös se, että sen tärkeä kauppakumppani Hollanti tunnustettiin tässä rauhassa itsenäiseksi.
Suomalaisina sankareina tällä sotajaksolla olivat toimineet mm. Kustaa Horn, Arvid Wittenberg, Torsten Stålhandske ja Eerik Slang. Ruotsin väliintulo sotamelskeeseen ajoittuu vuosille 1630-1635.
Porin kreivi Kustaa Horn (1592-1657)
Kustaa Horn af Björneborg (ruots. Gustaf Horn, 22. lokakuuta 1592 – 10. toukokuuta 1657) oli suomalainen marsalkka, valtiomies, kreivi ja vapaaherra. Hänestä tuli valtaneuvos vuonna 1624, sotamarsalkka 1628, Porin kreivi 1651, Liivinmaan kenraalikuvernööri 1652 ja valtakunnanmarsalkka 1653.
Arvid Wittenberg (1606, Porvoo – 7. syyskuuta 1657, Zamosc) oli ruotsalainen marsalkka ja valtaneuvos. Hän palveli Ruotsin armeijassa kolmikymmenvuotisessa sodassa ja Pohjan sodassa. Wittenberg toimi kahdesti lyhyen aikaa kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin armeijan ylipäällikkönä.
Ruotsalainen sotamarsalkka ja valtaneuvos, kreivi Arvid Wittenberg - syntynyt Porvoossa 1606.
Suomalaiseen aatelissukuun kuuluva Eerik Slang (k. 1642) oli sotapäällikkö, kenraalimajuri. Hän oli Kustaa II Aadolfin mukana Saksassa sotimassa. Rohkeutensa vuoksi hän sai kunnianimen "Ruotsin Leonidas". Hän menetti taistelussa vuonna 1636 oikean käsivartensa ja kaatui 23-10 Leipzigin lähistöllä.
Suomalaisten joukkojen kokonaisosuus Ruotsin sotaväestä 1600-luvulla oli runsaat 30 prosenttia. Ratsuväessä suomalaisten joukkojen osuus oli kuitenkin oleellisesti suurempi: Puolan sodan lopussa suomalaisia ratsukkoja oli yli 3 000, ruotsalaisia 2 300.
Torsten Stålhandske vuonna 1934 julkaistussa postimerkissä.
Torsten Stålhandske (1. syyskuuta 1593 Porvoon pitäjä – 21. huhtikuuta 1644 Haderslev) oli suomalainen Ruotsin armeijassa palvellut ratsuväen kenraali ja hakkapeliittojen päällikkö kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Hänen hautamuistomerkkinsä on Turun tuomiokirkossa.
Hakkapeliittoja käytettiin ensimmäisenä Puolan sodan taisteluissa 1600-luvun aikana. Tunnetuimmat hakkapeliittataistelut ovat Breitenfeld 1631, Rain 1632, Lützen 1632, Nördlingen 1634, Leipzig 1642 sekä Jankov 1645. Torsten Stålhandske oli Suomessa syntynyt hakkapeliittojen päällikkö ja myöhemmin myös koko ratsuväen kenraali.
Pommerin poikia
Turussa 19-5 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti