Aikalaistutkimuksen valossa kolera oli kuin Jumalan miekka. Von Haartmanin tutkielman ”Tankar oma Choleran” mukaan koleraan sairastuneista 377 turkulaisesta menehtyi kaikkiaan 234.
Kaupunginvanhimmat kannattivat pormestarin ehdotusta ja päättivät 16-paikkaisen sairaalan varustamisesta epidemiaa vastaan. Seuraavana päivänä maistraatti päätti maaherran käskystä muistuttaa kaupunkilaisille ehdottoman puhtauden tärkeydestä epidemian torjumisessa.
Katujen puhtauteen oli kiinnitettävä paremmin huomiota, epäilyttäviin paikkoihin oli siroteltava kalkkia. Majatalot, kapakat ja verstaat oli savustettava aamuin illoin. Asuinhuoneiden osalta riitti kertasavustaminen. Kaupunginviskaalin ja hänen alaistensa tehtäviin kuului määräysten valvonta ja rikkeistä annettaisiin 2 hopearuplan ja 40 kopeekan sakot.
Kupittaan lähteellä.
23. heinäkuuta maistraatissa keskusteltiin sopivien tilojen löytämiseksi kolerasairaalalle. Tarjolla oli porvari Johan Maskulinin talo Kupittaanmäellä ja Kupittaan kylpylälaitoksen yhteydessä olevat tilat, jotka tohtori Carl Daniel von Haartman oli luvannut luovuttaa sairaalakäyttöön.
Jo 1680-luvun alkupuolella Kupittaan lähdettä ryhdyttiin käyttämään terveyslähteenä Turun Akatemian professorin Elias Tillandzin aloitteesta. Lähteen vierelle rakennetussa sairastuvassa hoidettiin muun muassa spitaalia ja myöhemmin 1830-luvulla kolerapotilaita. Sairaille oli oma lähde ja terveille omansa.
Kupittaan kylpylä ja Pyhän Henrikin lähde - Aminoff G.F. Reinberg Johan Jakob - Åbo Stentryckeri Aktiebolag 1852.
Näin Turku valmistautui pormestari Gaddin ja etenkin von Haartmanien, Carlin ja Larsin johdolla kohtaamaan uhkaavaa vaaraa. Carl Daniel von Haartman (5. toukokuuta 1792 Turku – 15. elokuuta 1877 Piikkiö) oli suomalainen lääketieteilijä ja
Lars Gabriel von Haartman (myös suom. Lauri), vapaaherra, liikanimeltään "Hänen Hirmuisuutensa" (ruotsiksi "Hans Förskräcklighet") (23. syyskuuta 1789 Turku - 16. joulukuuta 1859 Merimasku) oli suomalainen, syntyjään ruotsinkielinen talouspoliitikko.
Carld Daniel von Haartman, Carl Timoleon von Neffin maalaama muotokuva.
Kun tieto Helsingin ensimmäisestä koleratapauksesta 18-8 sitten kiiri Turkuun, kutsuttiin kaupungin porvaristo ja maitraatti koolle hätäkokoukseen. Kaupunki ja sen lähiympäristö jaettiin kymmeneen piiriin, joita tehtävään asetetut komissaarit ja valvojat tarkkailisivat. Markkinoita ei saanut järjestää ja kaikki maataloustuotteet oli myytävä kaupungintullien takana.
Maskulinin talo ja Kupittaan kylpylälaitoksen tilat olivat valmiustilassa ja länsirannan asukkaille oli perustettu oma sairaalansa Linnanfältille. Sairastuneille sotilaille oli varattu majuri J.W. Hästeskon talo uudenkaupungin korttelista 1-2 eli nykyisen Sairashuoneenkatu 6:n kohdalta.
Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta kolera tunkeutui Turkuun 4. syyskuuta 1831. Hatuntekijäkisälli ja kaupungin vitsarangaistusten toimeenpanija olivat taudin ensimmäiset uhrit, jotka menehtyivät siihen vuorokaudessa. Gadd oli antanut aidata koleran uhreille omat hautausmaat - toisen Itäharjulle Hämeentullin taakse, toisen Kakolanmäelle.
Itäharjun kolerahautausmaa.
Kaiken kaikkiaan tautiin menehtyi 234 turkulaista, kun sairastuneita oli 377. Köyhät korttelit kokivat taudin pahiten, mutta ei se silmäätekeviäkään säästänyt. Uhreiksi joutuivat mm. kunnallispornestari Claës Sacklen, hovioikeudenneuvos Tandefelt, lääninkamreeri Vaenerberg ja leipurinvanhin Carl Wahlgren, sekä hovioikeudenasessori Johan Dickman.
1.3.1807 Claes Sacklén 12102. * Vehmaalla 18.3.1789. Vht: kihlakunnantuomari Lars Sacklén 8297 (yo 1761, † 1814) ja Maria Kristina Alanus. Ylioppilas Turussa 1.3.1807 [Sacklén] Claud. Borealis _ 944. Boreaalisen osakunnan jäsen 9.3.1807 [1807] Mart. IX. Claudius Sacklén natus die XVIII Martii 1789 | Imp. Dicasterio Aboënsi nomen dedit 1810. | Consul urbis Aboënsis | Eques Ord. Imp. de S. Wladimiro in IV:a Classe 1830. | Denatus 31/12 1831. Tuomarintutkinto. Turun hovioikeuden auskultantti 16.2.1810. — Turun hovioikeuden ylim. notaari 1813. Varatuomari 1815. Turun kunnallispormestari 1816, oikeuspormestari 1825. † koleraan Turussa (ruots. seurak.) 31.12.1831.
Vainajat oli haudattava jo poismenon jälkeisenä yönä ja hautajaismenot rajoitettava mahdollisimman lyhyiksi. Tästä säännöstä kuitenkin poikettiin, kun pormestari Sacklén haudattiin uudenvuodenpäivänä 1832 klo 17.
Hänen muistoaan kunnioittaen kaupungin virkamiehet ja suuri joukko porvareita muodosti lyhdyt kädessä kunniakujan Ison Hämeenkadun varrelle, rivistön ulottuessa Itäharjulle saakka, jossa haudalla paloivat soihdut.
Soihtukujalla
Turussa 9-6 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti