1266 – Birger Maununpoika (”Birger-jaarli”), Ruotsin jaarli (s. 1210)
Den store fursten Birger jarl som Erik Dahlbergh föreställde sig honom på 1600-talet. 1600-luvulla eläneen arkkitehti, kreivi Dahhlberghin näkemys suuriruhtinas Birgeristä.
Birger Maununpoika (Birger Magnusson) (n. 1200 – 21. lokakuuta 1266) tunnetaan paremmin nimellä Birger-jaarli. Birgeristä tuli Ruotsin jaarli vuonna 1248.
Tuossa yhtenä kesänä Tukholman-kiertueellani poikkesin Kungsholmenilla sijaitsevalla Tukholman kaupungintalolla katsomassa Birger-jaarlin komeaa kullattua kenotafia, mutta arkku oli tyhjä.
Tukholman kaupungin vuonna 1252 (Turku 1229) perustaneen miehen maallisia jäännöksiä ei koskaan saatu siirrettyä Varnhemin luostarista pääkaupunkiin. Birger Maununpoika kuoli 21-10 1266 ja haudattiin tahtonsa mukaisesti Varnhemin luostariin.
Birger-jaarli teki ruotsalaisen Eerikinkronikan mukaan Suomeen laajan sotaretken (ns. toinen ristiretki), jonka seurauksena ainakin Häme liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Retki on ajoitettu joko vuoteen 1239 tai 1249. Saksalaisen Lyypekin kronikan mukaan Birger alisti Suomen Ruotsin herruuteen.
Perimätiedon mukaan Birger-jaarli nousi maihin hämäläisten satamassa, jonka on tulkittu tarkoittavan Halikossa sijaitsevaa Rikalaa, ja marssi sieltä Hämeeseen.
Toisaalta Birger-jaarlin retki on voinut olla myös ns. ledung-retki.
Ledung (anglosaksien Englannissa fyrd) oli alun perin keskiajalla Pohjoismaissa käytössä ollut puolustusjärjestelmä, jonka mukaan vapaiden talonpoikien velvollisuutena oli asettaa täysin varustettuja laivoja kuninkaan käyttöön. Se muuttui sittemmin verotusjärjstelmäksi. Ledung-laitoksen alkuperästä on eri teorioita. Laitoksen perustaminen on ajoitettu joskus viikinkiajan lopulle, joskus vasta 1100-luvun lopulle tai 1200-luvun alkuun.
Kuitenkin ruotsalaisissa annaaleissa (Annales 1208-1288) kerrotaan, että Sparrsätran taistelun jälkeen vuonna 1247 siirryttiin veroledungiin eli vanha ledungjärjestelmä on tuolloin korvattu verosuorituksilla. Yhtäpitävästi tämän kanssa itse Eerikinkronikkakin kertoo sotaretken kestäneen talven yli, mikä ei ollut ledung-retkillä mahdollista.
Birger-jaarli. Fantasiamuotokuvassa Birger on kuvattu 1600-luvun asussa.
Skänningessä helmi-maaliskuussa vuonna 1248 pidetyn suuren kirkolliskokouksen päätösasiakirjassa, jossa säädettiin muun muassa piispan kinkerin eli kestityksen järjestämisestä piispan tarkistusmatkoilla eri Ruotsin hiippakunnissa, ei sanallakaan mainita Suomea. J. W. Ruuthin mukaan Suomen hiippakunta olisi ehdottomasti pitänyt mainita kyseisen kokouksen päätösasiakirjassa, mikäli Suomi tuolloin olisi kuulunut Ruotsin valtakuntaan.
Vasta 11.2.1253 Suomen piispa mainitaan ensimmäisen kerran Ruotsin piispojen luetteloissa. Muun muassa Tuomas Heikkilän mukaan tämä on "samalla ensimmäinen lähdemaininta, jossa Suomi esiintyy selkeästi Ruotsin osana"
Birgers samtida bildstod i Varnhems kyrka. Aikalaiskuvaus Birgeristä löytyy Varnhemin kirkosta, jonne jaarli on haudattu.
Birgerin poika Valdemar valittiin alaikäisenä Ruotsin kuninkaaksi 1250, mutta todellinen valta oli isällä. Birger-jaarli teki Eerikinkronikan mukaan 1249 Suomeen ns. toisen ristiretken, jolloin Varsinais-Suomi ja Häme liitettiin Ruotsiin. Valdemarin jälkeen Ruotsin kuninkaaksi nousi 1275 Birgerin toinen poika Maunu Ladonlukko.
Birger-jaarlin komea patsas löytyy Riddarholmin kirkon aukiolta.
Kun Ruotsin vanhin historiateos Eerikinkronikka kirjoitettiin Turussa 1300-luvulla, kuvasi se voittajien historiaa. Matias Kettilmundinpoika oli toiminut Ruotsin päämiehenä ja drotsina vuosina 1318-1319 ennenkuin hänet nimitettiin Turun linnan päälliköksi 1324 arvonimellä capitaneus Finlandensis eli Suomen päämies. Mieluiten Matias kuunteli juuri Eerikin kronikkaa, jonka uljaimman ristiritarin esikuvana hän itse oli ollut; että sellainen veijari tämä 1326 kuollut Turun drotsi oli.
Maunu Ladonlukko tai Maunu Birgerinpoika (Magnus Birgersson, Magnus Ladulås) (noin 1240 – 18. joulukuuta 1290) oli Ruotsin kuningas vuosina 1275–1290. Hän oli Birger-jaarlin poika. Isän kuoltua hänestä tuli herttua.
Birger-jaarlin vaakuna.Bjälbo-suku oli suku, johon kuului Ruotsin, Norjan ja Tanskan hallitsijoita 1200- ja 1300-luvulla. Suvun kuuluisimpia jäseniä on Birger-jaarli.
Birgerillä oli myös kolmas poika, Bengt Birgerinpoika, jonka veljensä kuningas Maunu Ladonlukko nimitti 1284 ensimmäiseksi Suomen herttuaksi Turkuun. Herttua Pentti valittiin kuitenkin jo vuonna 1286 Linköpingin piispaksi. Sikäläinen piispa Kol (k.1196) oli toiminut jo aiemmin Suomen jaarlina Dux Finlandiae.
Herttua Pentti Birgerinpojan alaisuudessa ja kustannuksella pistettiin aluille sotilaallisen tukikohdan, Turun linnaleirin rakennustyöt Aniniemen saarella Aurajoen suistossa. Suomi sai herttuan lisäksi myös oman käskynhaltijansa, kun Kaarle Kustaanpoika asettui nimikkeellä Prefectus Finlandiae asumaan linnakastellin ainoaan kivirakennukseen.
| 1280-1310 Käskynhaltijan (prefectus Finlandiae)
nimittäminen v. 1280 merkitsi käännettä Suomen historiassa, sillä
se vakiinnutti Suomen aseman Ruotsin valtiokoneistossa.
Ensimmäiseksi käskynhaltijaksi nimitettiin Kaarle Kustaanpoika. Turun linnan perustaminen on yhdistetty juuri tähän ajankohtaan, 1280-luvulle. Rakennustyöt aloitettiin kallioiselle saarelle Aurajoen suulla. Tuloksena oli suorakaiteen muotoinen (59 x 38 m) leirilinna. Muurin harjaa kielsi ampumakäytävä. Itä- ja länsipäädyssä olivat porttitornit ja molempien sivumuurien keskellä portit. Luoteisnurkkauksessa oli linnanpäällikön asuinrakennus, koillisnurkkauksessa kaksikerroksinen varastorakennus. (Knut Draken tutkimuksien mukaan rakennus on ollut linnan ensimmäinen kirkko ja itätorni on rakennettu myöhäisemmässä vaiheessa.) Muuri rakennettiin säännöllisen muotoisesta harmaakivistä. Ovi- ja ikkuna-aukoissa oli kolmikaaret. Lähimmät esikuvat leirilinnalle löytyvät Gotlannista, joista kenties rakentajatkin tulivat. Historian havinaa Turussa 21-10 2016 Simo Tuomola |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti