Tänään
5-5 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun kansa täällä Turussa
tosissaan pelkäsi Merkuriuksen törmäävän aurinkoon klo 10:29 juuri 5. toukokuuta
1832 ja maahan satavien sirpaleiden polttavan poroksi koko maapallon.
Oli Turussa toki pelätty taivaita ennekin; Kuvankaivertaja Medelplan
oli paikalla Turussa vuonna 1680, kun taivaalle ilmestyi tuhoa
ennustava Kirchin komeetta, jota myös Newtonin komeetaksi kutsutaan. Joulukuun
puolivälissä 1680 kappalainen Andreas Hasselqvist piti Turun tuomiokirkossa
hurmahenkisen saarnan aiheenaan "yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville
ilman tarkoitusta".
Merkurius (symboli:) on aurinkokunnan pienin ja Aurinkoa lähin planeetta. Sen kiertoaika Auringon ympäri on planeetoista lyhyin: 88 vuorokautta.
Viimeisessä Turun almanakassa vuodelta 1832 on sellainen erikoisuus,
että Argelander selostaa siinä tarkasti Merkuriuksen kulkua Auringon
editse Suomessa näkyvien auringon- ja kuunpimennysten puuttuessa.
Almanakassa olevasta lauseesta "Asiasa näkyy se Aurinkoon sisälle
mennesä ja Amerikasa ulostullesa" aiheutui kansan keskuudessa sellainen
väärinkäsitys, että Aasiassa Merkurius todella törmää Aurinkoon.
Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi – 17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä. Argelanderin isänisä oli syntynyt 1729 Suomen Pernajassa ja kuului suomalaiseen Argillander-pappissukuun.
Turun palon aikana Argelander oli tekemässä havaintoja Vartiovuoren tähtitornissa. 4. syyskuuta 1827 hän teki viimeisen havainnon beta Aquilae -tähdestä. Havainnon perässä on saksankielinen merkintä: "Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi."
Lönnrot kertoo kolmannesta matkastaan vuonna 1832:
"Rahvas pelkäsi
näinä aikoina kaikkialla, että Merkurius-tähden yhteentörmäys auringon
kanssa, jonka piti tapahtua Aasiassa ja almanakan mukaan sattua
toukokuun 5. päiväksi, jonkun tärkeän esiytyneen esteen johdosta oli
lykkäytynyt toistaiseksi, ja että kun se kerta oli toteutuva, oli
pelättävä, jos ei juuri auringon täydellistä häviötä, niin ainakin muita
suuria muutoksia.
Moni luuli todella, että Merkurius saattoi räjähyttää
rikki auringon, joka sitten voi sadella alas pieninä sirpaleina ja
polttaa poroksi koko maapallon.
Kysyin mitä Viiliäinen tästä asiasta
arveli, ja hänellä oli heti selvillä, että koska aurinko ei ollut
suvainnut näyttäytyä sinä päivänä, Merkurius ei ollut kaiketi niin pian
sitä voinut löytää, vaan mennyt tiehensä, sillä kun ei ollut paljoa
aikaa hukata. Hän piti siis kaikkea pelkoa tämän asian suhteen nyt enää
vallan aiheettomana. "
Elias Lönnrot (joskus muodossa Lönnroth, 9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, ja Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja.
Pilakuva Lönnrotista hänen ollessaan keruumatkoillaan. Lönnrot oli
noussut alemmasta säädystä ylempään säätyyn. Tämän takia oli huvittavaa,
että hän kulkee paljain jaloin. Kuvan tekstissä lukee Unus homo nobis currendo restituit rem (Yksi ainoa mies meille juoksemalla korjasi kaiken).
(E. Lönnrot, Matkat, Helsinki 1902, s. 145)
Merkkien selityksistä kannattaa huomata se, että mukana ovat myös
pikkuplaneetta Ceres ja Uranus. (Observatorio)
Turun akatemian perustamisen 1640 jälkeen heräsi uudelleen kysymys Suomen
oloihin sopivasta almanakasta. Ensimmäinen säilynyt kappale uuden sarjan
almanakkaa on vuodelta 1660. Tämän jälkeen onkin seurannut lähes
katkeamaton jono suomalaisia almanakkoja aina nykypäivään asti.
Ensimmäinen suomenkielinen almanakka on vuodelta 1705. Sen toimittaja
oli Akatemian matematiikan professori Laurentius Tammelin. Alusta alkaen
almanakan laskemisen katsottiin vaativan oppineisuutta, ja usein
virheellisiä olivatkin ne almanakat, joita muut henkilöt yksityisesti
julkaisivat.
Suomen almanakat laskettiin Turun horisontin mukaan ja painettiin
Turussa. Painopaikka kuitenkin vaihtui 1750, kun Ruotsin Tiedeakatemia
oli kuninkaalta saanut erioikeuden almanakan julkaisemiseen koko Ruotsin
valtakunnassa. Suomenkin almanakat painettiin Tukholmassa vuoteen 1809
asti.
Kun Suomi oli liitetty Venäjään, myönsi Keisari Aleksanteri I vuonna
1811 erioikeuden almanakkojen painamiseen Turun akatemialle, aluksi
vuodeksi kerra11aan, sitten pysyvästi.
Almanakan toimittaminen määrättiin 1817 perustetun observaattorinviran
haltijan tehtäväksi. Kun observaattorin toimi 1828 muutettiin
tähtitieteen professuuriksi, tuli myös almanakan toimittaminen hänen
velvollisuudekseen
Almanakan laatimisvelvollisuuksien takia observaattorin ja professorin
palkkaukseen sisältyi ylimääräisiä etuja, kuten vapaa asunto ja
lämmitys. Tähtitieteen professorilla oli myös pienempi
luennoimisvelvollisuus kuin muilla professoreilla.
Viimeinen
Turussa präntätty almanakka on siis vuodelta 1832 ja siihen tuo
Argelanderin tarjoilema väärinkäsitys maailman tuhosta sisältyy.
Tuhon odotusta
Suomen Turussa 5-5 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti