Unikeonpäivä (esim. Latviassa nimeltään Septinu Guletaju Diena, seitsemän nukkujan päivän juhla.)
Unikeonpäivä, monissa maissa nimeltään seitsemän nukkujan päivä, on vanha kristillinen merkkipäivä, jolla muistettiin Efesoksen seitsemää unikekoa. Legendan mukaan nuorukaiset pakenivat 200-luvulla kristittyjä vainonnutta keisari Deciusta luolaan ja heräsivät vasta 200 vuotta myöhemmin.
Unikeonpäivä on muun muassa Saksassa, Tanskassa, Englannissa ja Virossa 27. kesäkuuta. Sen sijaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa se on kuukautta myöhemmin, 27. heinäkuuta.
Seitsemän unikekoa saksalaisessa votiivimaalauksessa 1800-luvulta. Maalauksessa teksti "Bittet für uns Ihr hl. sieben Schläfer" (rukoilkaa puolestamme, pyhät seitsemän nukkujaa).
Seitsemän unikekoa eli Efesoksen seitsemän unikekoa olivat vanhan, sekä kristittyjen että muslimien keskuudessa laajalti tunnetun legendan mukaan seitsemän nuorta miestä, jotka Deciuksen kristittyjen vainojen aikana noin vuonna 250 piiloutuivat erääseen lähellä Efesoksen ulkopuolella sijaitsevaan luolaan siellä nukahdettuaan heräsivät vasta lähes 200 vuotta myöhemmin.
Legenda pitää ihmeen tapahtumapaikkana ns. Seitsemän nukkujan luolaa (turk. Eihan Ül-Kehf) Efesoksen raunioalueen ulkopuolella.
Tiettävästi ensimmäisenä seitsemän unikekoa mainitsi syyrialainen piispa Jaakob Sarugilainen eräässä saarnassaan vain puoli vuosisataa unikekojen väitetyn heräämisen jälkeen. Gregorius Toursilainen käänsi 500-luvulla legendan syyriasta latinaksi, minkä jälkeen se tuli nopeasti yleisesti tunnetuksi. Kertomus seitsemästä unikeosta esiintyy myös Koraanissa, minkä vuoksi se tunnetaan myös muslimien keskuudessa.
Päivä on ollut Hemminki Maskulaisen virsikirjan kalenterissa vuodelta 1652, mutta lienee Suomessa vietetty jo keskiajalla. Aikoinaan se oli Suomessakin kesäkuun lopulla, mutta siirrettiin 1720-luvulla nykyiselle päivälleen.
Tunnetuin perinne on Naantalissa vietettävä Naantalin Unikeonpäivä jossa valitaan valtakunnan virallinen Unikeko. Naantalissa tapahtuman juuret ulottuvat 1880-luvulle, ja nykyisessä muodossaan jossa valitaan vuosittain Unikeko se on ollut vuodesta 1959 lähtien.
Hemminki Maskulaisen laadintama virsikirja.
Hemminki Maskulainen (Hemming Henrikinpoika Hollo, Hemmingius Henrici, myös Maskun Hemminki; noin 1550–1619) oli suomalainen pappi, virsirunoilija ja suomentaja. Hän laati varhaisen suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja ja vaikutti työllään vahvasti myöhempään suomenkieliseen virsirunouteen.
Hemminki Henrikinpoika syntyi noin 1550 Turussa porvarisperheeseen. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa, jossa häntä opettivat mm. ulkomailla opiskelleet Eerik Härkäpää ja Jacobus Finno (Jaakko Suomalainen). Hemminki saattoi itsekin opiskella jonkin aikaa ulkomailla, kuten yleisenä tapana oli, mutta varmuutta asiasta ei ole.
Valmistuttuaan papiksi Hemminki sai Maskun kirkkoherran viran 1586. Työnsä ohessa hän laati aikaisempaa Jacobus Finnon virsikirjaa laajemman suomenkielisen virsikirjan. Hemminki Maskulaisen virsikirja ilmestyi luultavasti vuonna 1605 nimellä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja, joka tunnetaan vain virsikirjan toisesta painoksesta 1639.
Hemmingin puumerkki.
Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja sisälsi kaikki Jacobus Finnon virsikirjan 101 virttä. Niiden lisäksi kirjaan sisältyi 141 uutta virttä. Suurin osa oli varsin vapaita ja suomen kielelle mukautettuja käännöksiä ruotsista, saksasta, latinasta ja tanskasta. Hemmingin mahdollisesti itse kirjoittamia virsiä oli 26. Lisäksi kirjaan sisältyi viisi tuomiorovasti Petrus Melartopaeuksen virsirunoa. Kaikkiaan virsiä oli 242.
Hemminki Maskulaisen virsikirja muodosti rungon myös vuoden 1701 ns. Vanhaan virsikirjaan, jota käytettiin yleisesti aina 1800-luvun lopulle asti ja Lounais-Suomen rukoilevaisten keskuudessa osittain edelleenkin. Vuoden 1986 virsikirjassa on 17 Hemmingin omiin virsiin ja 28 hänen käännöksiinsä pohjautuvaa virttä.
Hemminki Maskulainen laati myös latinankielisen Piae Cantiones -laulukokoelman suomennoksen, joka ilmestyi 1616 nimellä Vanhain Suomen maan pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud. Kokoelmassa on myös seitsemän laulua, jotka eivät sisälly vuosien 1582 ja 1625 latinankielisiin laitoksiin.
Unikeon päivänä juhlistamme siis jälleen kerran myös lukua 7. Seitsemän unikekoa, Seitsemän marttyyria (Septem fratrum) tai vaikkapa Seitsemän kääpiötä ja Seitsemän veljestä.
Numeron "7" ulkonäön kehitys intialaisesta numerosta nykyiseen muotoonsa
Suomalais-ugrilaisilla kansoilla seitsemällä oli pyhä merkitys. Viikossa on seitsemän päivää, maailmassa Seitsemän Ihmettä. Kuolemansyntejä on seitsemän, Seitsemän on iankaikkisen täydellisyyden symboli, jota käytetään mystisenä taikalukuna.
Raamatun Ilmestyskirjassa kerrotaan seitsemästä karitsasta, seitsemästä pasuunasta ja seitsemästä enkelistä, jotka tuovat kärsimystä maan päälle.
Meillä on 7 Helvetin porttia, joista riittää yksi kullekin seitsemälle mantereelle. Yksi noista porteista sijaitsee Pariisissa Père-Lachaisen hautausmaalla. En kyllä löytänyt sitä, vaikka varmaan läheltä liippasi kun kävin viimeksi mm. Apollinairen, Wilden, Proustin, Lacanin, Faurén, Molièren ja Jim Morrisonin haudalla.
Ja Esran Ilmestys kertoo;
Esra rukoili Herraa, sanoen: ’Suo minulle rohkeutta, oi Herra, etten pelkäisi, kun näen synnintekijöiden kaikki tuomiot.’ Ja hänelle suotiin seitsemän syvyyden enkeliä, jotka kantoivat hänet yli seitsemännen helvetin maakunnan.
Ja hän näki tuliset portit, ja astuessaan tämän liekin läpi, hän näki 70-jalkaa pitkät sotilaat portin ulkopuolella. Ja porteilla hän näki kaksi leijonaa makaamassa, joiden suusta ja korvista ja silmistä lähti mitä voimallisimmat liekit. Kaikista voimallisimman näköiset miehet kulkivat tuon tulen läpi, eikä tuli vahingoittanut heitä.
Tekstissä esiintyvä Esra ei liity raamatun pappi Esraan, Esra on yleinen juutalainen nimi, ja tämä teksti on peräisin arviolta 500-luvulta. Kerrotaan, että tämä ilmestyskirja oli Dante Alighierin (1265 - 1321) inspiraation lähteenä hänen kirjoittaessaan teostaan "La divina commedia".
Komediassa mukana
Turussa 27-7 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti