Kustaa IV Aadolf Albert Edelfeltin piirtämänä
Kustaa IV Aadolf (1. marraskuuta 1778 Tukholma, Ruotsi – 7. helmikuuta 1837 Sankt Gallen, Sveitsi) oli Ruotsin kuningas 1792–1809. Hän oli viimeinen Suomea hallinnut Ruotsin kuningas.
Kustaa IV Aadolf luopui vapaaehtoisesti vallasta 29. maaliskuuta 1809, säästääkseen kruununsa pojalleen, mutta 19. toukokuuta 1809 valtiopäivät päättivät, että hänen jälkeläisensä ovat menettäneet oikeuden Ruotsin kuninkuuteen.
Lisäksi hänet päätettiin joulukuussa 1809 karkottaa perheineen Ruotsista. Perhe matkusti Badeniin Saksaan, jonne perhe jäi syrjäytetyn kuninkaan jatkaessa matkaa Sveitsiin. Kustaa IV Aadolf oli aluksi hyvin masentunut kohtalostaan, ja hänen avioliittonsakin päätyi eroon vuonna 1812.
Kustaa IV Aadolf vietti kiertelevää elämää eurooppalaisissa kaupungeissa vuoteen 1833 asti, jolloin hän asettui asumaan St. Galleniin, Sveitsiin. Siellä Kustaa IV Aadolf kuoli vuonna 1837.
Kustaa IV Aadolf ja Fredrika af Baden
Ainoa tapa, jolla entinen kuningas saattoi maanpaossa ollessaan vaikuttaa politiikkaan, oli kirjoittaminen sanomalehtien mielipidepalstoille. Vähäisestä vaikutusvallastaan huolimatta hän toisinaan epäili, että ruotsalaiset agentit yrittivät tappaa hänet.
Niinpä hän käytti maanpakolaisvuosinaan muun muassa salanimiä ”eversti Gustafsson” ja ”Gottorpin kreivi”. Kuningas Oskar II:n aikana Kustaan ruumis tuotiin Ruotsiin ja haudattiin Riddarholmskyrkaniin, Tukholmaan.
Päivämäärälle 13-3-1809 Ruotsin valtaneuvosto julisti viimeisen Suomea hallinneen Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolf erotetuksi.
13. maaliskuuta vuonna 1809 seitsemän sotilasta Carl Johan Adlercreutzin johdolla ryntäsivät kuninkaan linnaan ja pidättivät ja vangitsivat kuninkaan ja tämän perheen. Hänet vietiin Gripsholmin linnaan jossa kuningas oli kotiarestissa. Valta siirrettiin väliaikaiselle hallitukselle jonka johtoon oli Kaarle-herttua, josta tuli kuningas Kaarle XIII. Hän kutsui valtiopäivät koolle jotta vallankumous vältettäisiin.
Kuningas yritti vielä siirtää kruununsa pojalleen, mutta hänet karkoitettiin perheineen Ruotsista ensin Saksaan ja sitten Sveitsiin, jossa Kustaa IV Aadolf kuoli 7-2 1837. Kuningas haudattiin lopulta Tukholman Riddarholmin kirkkoon.
Suomen sota 1808-1809 oli Kustaa IV Aadolfille ja koko Ruotsille sotilaallinen katastrofi; lähes koko Suomi menetettiin viholliselle muutamassa kuukaudessa ja lopulta Ruotsi joutui luovuttamaan peräti kolmasosan alueestaan Venäjälle.
29.3.1809 Porvoon maapäivillä Suomen edustajat vannoivat uskollisuutta Venäjän tsaari Aleksanteri I:lle ja 17.9.1809 Haminan rauhassa Ruotsi luovutti Suomen alueen Venäjälle.
Kustaa IV Aadolf maanpaossa noin vuonna 1830.
Venäläiset sotilaat marssivat rauhanomaisesti vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagrationin johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin. Suurruhtinaskunnan virallinen pääkaupunki Turusta tuli lokakuussa 1809 ja sellaisena se toimi vuoteen 1812 saakka.
Turussa katkeruus oli erityisen suuri, kun keisari 12.6. 1812 meni ja korotti Helsingin maan pääkaupungiksi. Kun Aleksanteri I vielä vieraili Turussa 1812 tavatakseen Ruotsin kruununperillisen Kaarle Juhanan, oli kyse maailmanhistoriasta, jossa Juhana lupasi tukea Aleksanteria taistelussa Napoleonia vastaan, mutta turkulaiset kokivat asian syystäkin henkilökohtaisemmin:
täällä kansa kilisteli kapakoissa maljojaan Jean-Baptiste Jules Bernadotten kunniaksi tyyliin "siinä on vapahtajamme".
Toisinkinpäin tämä pääkaupunkiasetelma meinasi historian saatossa kerran jo keikahtaa. Presidentti, marsalkka Mannerheim oli jatkosodan jälkeen sitä mieltä, että pääkaupunki pitäisi siirtää Helsingistä Turkuun, sillä Suomi joutui Moskovan välirauhassa vuonna 1944 luovuttamaan aivan Helsingin vierestä Porkkalan Neuvostoliitolle tukikohdaksi.
Kustaa IV Aadolf oli viimeinen Suomea hallinnut Ruotsin kuningas. Per Krafft nuoremman maalaus vuodelta 1809.
Kuninkaallisesti
Turussa 7-2 2018
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti