Ajattomasti Turussa

Turun linnassa on avattu näyttely, jossa pohditaan ajan olemusta; sen kunniaksi pari poimintaa aiemmista blogeistani Turun horisontista nähtynä:

Aikansa kullakin

Tänään 11-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Mayakalenterin alkumerkinnästä 3114 eaa. Pitkälaskussa kalenterin kuluva 5125 vuoden mittainen perusjakso päättyy talvipäivänseisaukseen 21.12.2012, jota jotkut pitävät maailmanlopun enteenä, toiset uuden jakson alkuna.

Mayakalenterin täysi kierros on 13 Baktunia eli 20 Katunia eli 20 kpl 395 vuoden jaksoa. Kalenterin perusyksikkönä on Kin, vuorokausi. Uinal on 20 vrk, Tun 18 uinalia eli 360 vrk. Katun on 20 Tunia eli noin 20 vuotta ja Baktun 20 Katunia, noin 395 vuotta.

Suomessa ilmestyi ensimmäinen almanakka vuonna 1608 ja ensimmäinen tunnettu suomalainen tähtitieteilijä Sigfridus Aronus Forsius sai yksinoikeuden kalenterien tekoon koko valtakunnassa, kun Kustaa II Aadolf nimitti hänet 1612 kuninkaalliseksi tähtitieteilijäksi. Hän muutti 1618 takaisin Suomeen Tammisaaren kirkkoherraksi ja joutui salatieteistä selkkauksiin vallanpitäjien kanssa. Hän julkaisi vuosina 1608-1623 ruotsinkielisiä almanakkoja, jotka pitivät sisällään myös ennustuskirjoja.

Hän laati almanakkoja Suomessa Turun horisontin mukaan. Ajan tietoa tallennettiin myös puuhun veistettyihin riimukalentereihin, joissa päivät ryhmitettiin kirkollisen opin mukaisesti seitsenpäiväisiksi viikoiksi, mutta vuosi jaettiin 13 kuukauteen, mukana mm. helmenkuu, vaahtokuu, mahlakuu ja ruojakuu.

Toki kalenteri oli tuttu Turussa jo ennen Forsiuksenkin aikaa, kun Suomen vanhin lakikirja Codex Aboensis valmistui 1437 Turun linnanpäällikkö Hans Kröpelinin kirjurin käsistä ja luovutettiin Turun piispa Maunu Tavastille. Se pitää sisällään vanhimman laatuaan kokonaan säilyneen kalenterin, Turun hiippakuntaa varten kirjoitetun latinankielisen kalenterin. Ensimmäinen suomenkielinen kalenteri on vuodelta 1705.

Kalenterit laadittiin tuolloin Turun horisontin mukaan eli:

Kellot siirretään yöllä tunnilla eteenpä

Turun aikaa

Radiota satuin tuossa taannoin kuuntelemaan. Se on semmonen laite, josta tulee ääntä, muttei näy kuin mielikuvia. Siellä kajahtivat Turun tuomiokirkon kellot keskipäivän merkiksi. Ja paskan marjat, ei kello täällä Turussa ihan oikeasti ole puolenpäivän aikaan 12 vaan 12:30:58.

Aurikoaikaan siis uskotaan, eikä mihinkään keksittyyn vyöhykeaikaan.
Vuodesta 1833 alkaen maassa noudatettiin Helsingin keskiaurinkoaikaa ja vappuna 1.5.1921 siirryttiin 30. pituuspiirin mukaiseen Itä-Euroopan vyöhykeaikaan, joka on 2 tuntia edessä maailman yleisaikaa.

Tosiasiassa aurinko on Helsingistä katsoen etelässä keskimäärin 20 min 11 sek kellon osoittaman puolenpäivän jälkeen. Turussa siis 30 min 58 sek. Näin on, joka paikkakunnalla oli ihan oikeesti oma kellonaikansa aikoinaan. Yhteiseen aikaan siirryttiin lähinnä rautatieaikataulujen yhdenmukaisuuden vuoksi.

Nythän ne kahdentoista lyönnit saa vaikka kännykkään ääniksi, ois se kuuluisa joulu ainainen kun Suomen Turku julistaisi joulurauhan joka soitolla. Jos joku nyt joskus sattuis soittamaan.

Suomen ensimmäinen mekaaninen kello oli juuri Turun tuomiokirkon kello. Esim. 1400-luvulla kirkon tuolloin erillisessä kellotapulissa tekivät töitään isokello, tuntikello eli seijari nimeltä Pyhä Henrik ja pienempi nimeltä Pyhä Eerik. Kellot kutsuivat aamukolmesta lähtien kolmen tunnin välein kansaa kirkkoon.

Suomen vanhin, 1200-luvulta peräisin oleva kello löytyy Ahvenanmaalta, Eckeröstä. Turun tuomiokirkon kellosta vanhin tieto on vuodelta 1488. Kello oli valettu Tallinnassa ja siinä oli latinankielinen teksti, joka on suomeksi:"Tämä kello tulee Turkuun; auta Jeesus ja Maria Herran vuonna 1488." Kello on nykyisin Pietarsaaressa.

Kuitenkin jo vuodelta 1286 löytyy myös maininta Turun tulevan tuomiokirkon kellotapulista. Kun Uuden Turun vanha puukirkko puretaan ja Johannes I aloittaa kivikirkon rakentamisen Unikankareelle, tulevat muurarimestarit Turkuun Mälarista. Kirkko omistetaan Neitsyt Marialle ja se saa erillisen kellotapulin.

Ensimmäiset mekaaniset kellot Suomessa otettiin käyttöön keskiajan loppupuolella. Turun linnan kalustoluettelossa mainitaan kello jo vuonna 1550. Kello oli mahdollisesti dominikaanimunkki Petruksen valmistama. Kello oli ilmeisesti puurakenteinen rataskello, joka sai voimansa painosta.

1550-luvun lopussa Turun linnaan tuli toinenkin kello. Tämä tieto on peräisin Juhana-herttuan (1537-1592) vuonna 1559 päiväämästä kirjeestä, jossa hän mainitsee linnan kohentuneen huomattavasti ja että siellä on kaksi ”itsestään käyvää” seinäkelloa.

Herttua suunnitteli myös tornikellon asentamista linnaan, mutta tämä suunnitelma ei toteutunut. Juhana III:lla ja Jagellonicalla oli myös mukana kuljetettava, kullattua hopeaa oleva matka-aurinkokello. Jonkinlainen aurinkokello sijaitsi aikoinaan myös Turun linnan edustan puistossa.

Juhana-herttua, Juhana III oli monessa suhteessa aikaansa edellä, myös kelloissa.


Ajattomasti
Turussa 5-6-2010
Simo Tuomola