Tänään
22-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Suomen viimeisen aidosti katolisen
Turun piispan Arvid Kurjen kuolemasta 1522. Piispa pakeni Turusta
tanskalaisen amiraali Sören Norbyn miesten takaa-ajamana ensin Närpiöön
ja hukkui sitten merelle paettuaan myrskyssä laivoineen Öregrundin
edustalle.
Arvid (Arvi) Kurki (n.
1465 Vesilahti –
22. heinäkuuta 1522 Öregrund,
Ruotsi) toimi
Turun piispana vuosina
1510–
1522.
Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin.
Kurck-suvun vaakuna. Suvun erään jäsenen sinettikuviossa jo 1400-luvun
alkuvaiheilta on kurjen kuva. Piispa käytti kuitenkin Svärdien vaakunaa
miekkoineen ja tähtineen suvun alkuperäisen nimen oltua Svärd, miekka.
Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa. Hänen seuraajansa alkoivat jo edistää uskonpuhdistusta maltillisesti. Kustaa Vaasan kannattajana Kurki joutui pakenemaan tanskalaisia näiden hyökättyä vuonna 1522. Hän hukkui laivansa upotessa Selkämerellä.
Kurki suoritti 1480-luvun lopulla opintoja
Pariisin yliopistossa, josta valmistui
baccalaureukseksi
ja maisteriksi. 1490-luvulla hänen mainitaan olleen Turun kirkkoherra
ja tuomiokapitulin kanunki sekä myöhemmin dekaani. Piispa
Johannes Olavinpojan kuoltua hänet valittiin piispaksi ja vihittiin Strengnäsissä virkaan.
Johannes Olavinpoika toimi
Turun piispana vuosina
1506–
1510. Hänen valtakaudellaan
tanskalaiset hävittivät Suomea ja välirauha
Venäjän kanssa oli vaakalaudalla. Vuonna
1506 piispa lähetti sotilaita
Ahvenanmaalle, tarkoituksena valloittaa se tanskalaisilta. Operaatio epäonnistui. Rauha Venäjän kanssa kuitenkin uudistettiin.
Katolisella
ajalla Arvid Kurjen jälkeen Turun piispoina toimivat vielä Ericus
Svenonius ja Martti Skytte ennen Mikael Agricolan aikakautta.
Ericus Svenonius (k.
1527) toimi 24:ntenä
Suomen piispana ja toiseksi viimeisenä
katolisena piispana vuosina
1523–1527, juuri ennen
uskonpuhdistusta. Hän edisti uskonpuhdistusta maltillisesti.
Martti Skytte (n.
1480–
30. joulukuuta 1550) toimi
Turun piispana vuosina
1528–
50. Hänet lasketaan
Suomen keskiajan viimeiseksi
katoliseksi piispaksi. Hän kuitenkin edisti
uskonpuhdistusta maltillisesti muun muassa kustantamalla suomalaisten nuorten opiskeluja
Saksassa.
Kurjen piispanaikana järjestettiin vuonna 1514 arkkipiispa Jaakko Ulfinpojan läsnäollessa piispa
Hemmingin autuaaksi julistaminen,
joka oli Suomessa ainutlaatuinen juhlatilaisuus. Muuten Kurjen
tiedetään tehneen käräjämatkoja hiippakunnassaan perustaen uusia
kirkkoja ja koristellen vanhoja kirkkoja maalauksilla.
Ajan valtiollisissa riitakysymyksissä hän oli Sten Sturen ja Ruotsin kansallisen puolueen uskollisena ystävänä unionihanketta vastaan. Hän ei saapunut Kristian II:n kruunaukseen Tukholmaan, ja vältti näin Tukholman verilöylyn marraskuussa 1520. Verituomiot ulotettiin myöhemmin muuallekin. Suomessa niistä huolehti Hemming Gadh.
Hemming Gadh (
1450–
1520) oli
ruotsalainen poliitikko ja kirkonmies, joka eli vaiheikkaan elämän ja hirtettiin
Raaseporin linnan Hirsipuunmäellä nykyisessä Raaseporin kunnassa.
Tukholman verilöyly. Kaksi näkymää Padt-Bruggen kaiverruksesta vuodelta
1676; perustuu Kort Steinkampin ja Hans Krusen puukaiverruksiin (Antwerp
1524).
Arvid Kurki avusti Niilo Arvinpoikaa
väellä, tykeillä ja muilla sotilastarpeilla, kun tämä nosti kapinan
Kustaa Vaasan puolesta Suomessa. Mutta kun keväällä 1522 onni kääntyi
tanskalaisten puolelle, täytyi Kurjen paeta ensin Närpiöön ja sieltä laivalla Ruotsin puolelle. Laiva kuitenkin upposi Öregrundin ulkopuolella ja Kurki seurueineen hukkui.
Arvid Kurki
(Arvidus Korke)
1510-22
Syntyi
Vesilahden Laukossa, Satakunnassa. Rälssisukuinen. Vht Turun linnan
vouti, sitt. Ylä-Satakunnan tuomari Klaus Kurki, alk. Svärd ja Elina
Juhontytär.
Baccalaureus Pariisin yliopistosta 28.1.1486,
lisensiaatti 24.3.1478. Mainitaan kotimaassa maisterina 14.10.1488. Oli
kanunkina 26.4.1490, minkä ohella Turun kirkkoherrana samana vuonna. Oli
luult. saanut jo dekaanin viran 19.8.1506, jolloin häntä vielä
asiakirjoissa kutsutaan kanungiksi.
Valittiin dekaanin virasta Suomen
piispaksi Johannes IV Olavin kuoltua. Mainittu electuksena 15.7.1510.
Paavi vahvisti nimityksen Ravennassa 17.3.151 1. Vihittiin virkaan
Strängnäsissä 4.10.151 1. Arvid Kurki liittyi unionitaisteluissa
kansallisen puolueen kantaan.
Osallistui v. 1512 Malmön kokoukseen ja Tukholman valtiopäiville v. 1517. Oli ehdolla Upsalan arkkipiispan virkaan.
Kuoli
haaksirikossa Öregrundin edustalla 22.7.1522. Hän oli samalla Kuusiston
katolisen piispanlinnan viimeiseksi jäänyt piispa. Linna purettiin
Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528, kun katolisen kirkon ei enää haluttu
saavan linnasta itselleen uudelleen tukikohtaa.
Arvid
Kurjen esi-isä, valtaneuvos Niilo Kurki oli ottanut käyttöön aikanaan
äitinsä nimen ja vaakunan. Tässä tallennuksia historian lehdiltä hänen
tekemisistään Turussa ja Turun seudulla:
Niilo" Kurki (Herman Svärd'in poika, Lnk. 1), Louhisaaren (Villnäs)
herra, ritari ja vallaneavos v. 1413 (ks. Uggla, Rådslängd, III siv. 44
N:o 415). Hänellenpä (nNiclissa Korke riddare") möivät Tnrussa v. 1402
Manna Martinpoika Vegas'issa ja hanen vaimonsa Lacia Biörnintytär heidän
tilansa Löpö'ssa Taivassalon pitäjässä' (ks. Arwidss. Hand. II 16—17,
VII 2).
Vnonna 1405 oli ,,herra Niclis Korka" eli ,,her Niclis Knrke"
saapnvilla niissä totkintokäräjissä, jotka Sten Bonpoika
knninkaanluomionhaltia Itämaissa (Suomessa) ja Klaus Fleming, saman
paikkakannan laamanni, pitivät Sandnäs'in kylässä Karjan pitäjässä
sekä Vistalan kylässä Paimion pitäjässä niistä maatiloista, railkä
kuningas Albrekt'in tultna Ruotsintnaalle olivat kruunulta raenneet
aateliston alle Ingon, Lohjan, Karjan, Paimion ja Saavon pitäjissä
(ks. Arwidss. Handl. VII 45—48).
Muutaoiat tilal Lemnn pitäjässä
tulivat, kuten eras ,,vidisseu muutaman tatkintotaomiokirjeen päälle
vuodelta 1455 todistaa, joiloinkin tuomiluiksi pois Klans Fleming'iltä
(Itämaiden laamannilta w. 1402—1424) ja omaksi ,,her Nils Korke"lle (ks.
Arwidss. Handl. VII 25). ,,Nilis Kurke riddare" heitti Ailoisissa
Kesäk. 21 p. 1425 vcljensäpoialle Henrik Svärd'ille kaiken kiinteän
omaisnntensa Hämeessä, Uudellamaalla ja Kemiöllä, nimittäin Harvialan,
toisenpnolen Karelasta ja tiluksensa Vialassa ja Tirmelassa Vanajan
pitajässä,
Hinzaby'ssä Sipon pitäjässä sekä Kaustelassa Kemiön pitäjässä, saaden
sijaan Ailoisten ja Vadion tilat Raisiossa sekä ,,Träskegärden"
Paraisissa; joka vaihtokauppa kuitenkin samana päivänä muodostettiin
sillä tavoin, etta Henrik Svärd sai takaisin ,,Träskegäden" ja
Niilo Kurki Hinzaby'n (ks. Sen. Arkistossa olevat olteet DelaGardie'n
arkistosta; Wieselgren, DelaGard. Arch. XVI siv. 191 N:o 43 ja 43:a;
vert. Arwidss. Handl. VII 5).
Tämän vaihlokirjeen alla vuodelta 1425
löytyy se merkillinen sinetti, jota Niilo Kurki siihen aikaan käytti.
Siinä näkyy päällekirjoitus; n£ [I]Nienlai Kurkwu, sekä kuva joslaknsta
linnusta, joka Wieselgren'in arvaten (main. paik.) ,,
on riikinkukon
kaltainen, alaslasketulla purstolla ja haikarannokalla". Se siis
kyllä saattoi olla knrki (Grus cinerea) olevinansa. Varsin luultavaa on,
kuten Wieselgren arvelee, että tämä vanhin Kurki-snvun vaakuna
silloin vaihdettiin Svärd'ien eli vanhempaan Knrki-vaaknnaan, Kun Niilon
Kurjen knoltua, hänen veljensäpoika Henrik Svärd tali molempain sukuin
päämieheksi. Niilo Karki ei enää elänyt v. 1433.
Hänen puolisonsa:
Ceeilia Filippontytär, joka Tnrussa Heinäk. l p. 1433 niistä tiluksista,
mitkä hän ja hänen mies vainajansa, Niilo Knrki, olivat ostaneet ja
ansainneet (,,afllat") Turun hiippakunnassa, ja joista Niilo Kurki oli
hänelle huomenlahjaksi antanut kaksi-kolmannesta, lahjoitti Pyhän Annan
luostarille, ,,joka aiottu ja aljettu on Raision pitäjässä", (s. t. s.
Naantalin luostarille) kolme tilaa Löpö'ssä Taivassalon pitäjässä,
nmeidän kummankin vanhempaimme ja omien sielujemme tähden".
Cecilia
mainitaan olleen Filippo Kaarlonpoika Läma'n tytär (ks. Arwidss. Handl.
II 96, 97; Anrep, main. teosta Aatelissuku Fleming, tab. 15; Gottlund,
main. teosta siv. 53; Mcssenins, Theatrnm Nobilitatis Suecanae, siv.
102). Cecilia otettiin sisareksi Pyhän Ruumiin veljyyteen (Fraternitas
Corporis Christi, Helge Lekamens gille) Tukholmassa v. 1429, jolloin
Juhana Jung oli veljyyden päällikkö eli vanhin (ks. Murberg, Hist.
afhandl. om Helge Lekamens gille i Stockholm, kirjassa: Witterh. Hist.
och Antiqvit. Academiens Handlin- gar II siv. 281, viitta x). Muutama
minun hallussani oleva kappalo Messenion teosta ,,Theatrum Nobilitatis
Svecanx" sisältää tästä asiasta vanhemman Kurki-snvun polvilnvun alla
(,,Genealo- gia veterum Kurckorum", siv. 102) näin kuuluvan
käsikirjoitetan innistiitaksen: Cecilia Domini Nlcholai korka, Militis Soror fit
Fraternitatis Corporis Xsti [ChristiJ in Stockholm 1429. Ex Libro
memorial! Fraternilatis ejusdem. Ex orig".
Tärnan muistutoksen alla toinen saman käden tekemä ja näin kunluva: ., "renliux
korky. fraler Convivii Corporis Xsti in Stockholm fit 1469, Ex orig.
eoque anno morilur". Tärna Laurentio eli Lauri saattoi mahdollisesti
olla Niilo Rnrjen ja Cecilian poika. Murberg (main. paik.) mainitsee,
etta Cecilia mnka ,,in extremis" (s. o. knolinvuoleella) oli
mainittuun veljyyteen otettu; mutta lama ei kuula ollenkaan
todennäköiseltä eikä ole yllämainilustakaan muistutuksesta arvattava.
| Se kappale Messenion Theatrnm, joka minun hallassani on, mainilsee
kannessaan enlisenä oraistajanansa ,,Carl Gustaf Nordin 1772, som
skrifvit anmärkningarna", joka siis on yllämainitunkln muistntaksen
kirjoiltaja. Tno oivallinen tutkija C. G. Nordin, knollnt Hernösand'in
pispana v. 1812, oli v. 1772 opistolaisena Upsalassa (Anrep'in mukaan)|.
Lapsia:
Jaakko (,,Jeppeu), ks. Luk. 7.
Elina, naitu Maunu Klaunpoika Fleming'ille, asemiehelle, joka
kirjoitti itsensä ,,Uglaioun ja ,,Mojsjöun herraksi (Uhlo ja Moisio
Mynämaellä?). Mannu Fleming eli v. 1450 paik., ja hanen vanherapansa
olivat Itämaiden (eli Snoinen) laamanni Klaas Pietarinpoika Fleming
(josta ylemp.) sekä Cecilia Diekn, Turan päämiehen Klaus Lydekenpoian
tytär. Elina Niilonljtär Kurki ja Maunn Fleming näyttävät molemmat
olleen knolleina v. 1486 (ks. Arwidss. Handl. V 104).
Heidän lapsensa
övat jo sukulanlussamme lueteltuina.
(Eras tytär, naitu valtiohoviinestarille Juho Dufva'\\e, mainitiin
vanhoissa polviluvuissa (ks. Gottlnnd, main. teosta siv. 56).
Puheenalainen mies on arvattavasti se ,,Jusse Duwe", Du\va eli Dwflwa,
joka mainitaan hovimestarina, ritarina eli herrana useissa
asiakirjoissa vuosilla 1403—1405, 1407 ja 1410 (ks. Tidningar ntgifne
af et Sälskap i Åbo 1785, Bihang siv. 190 viilta; Wieselgren,
DelaGard. Arch. Ill siv. 53). Hanen nimensä luetaan Grönblad, Nya källor
I sivv. 31—34 ja Arwidss. Handl. VII 45 —50 nNisste Dwa", joka
luullaksemme on väärin).
Fleming, Magnus Klasson Isä: Fleming, Klas
Pedersson s. 1410 Villnäs, Askainen; Turun lähellä. k. 1450 (jälkeen).
Asemies, väpnare. Vilnäsin herra Vilnäsen kappeliseurakunnassa.
Lisätietoja: Eli vielä 1450.
Övertog Villnäs efter sin svärvfar Nils Kurki. Vilnäsin herra Vilnäsen
kappeliseurakunnassa, asemies, peri appensa valtaneuvos Nils Hermansson
Kurjen Askaisissa omistaman Louhisaaren kartanon, antoi Kaarinan Kulhon
talon
Turun Harmaamunkkiluostarille, elossa 1450. Puoliso ? Elin
Nilsintytär Kurki isä Nils Hermansson Kurki (Anthoni pitää mahdollisena,
että Elin olisi Nilsin I. aviosta??.) Villnäs, Askainen Tarkoittaa
Askaisten Louhisaaren linnaa.
Lähde: Tiedosto Aimo Ranta
Renhuvud/Ketunpää -vaakunan mukaan suvun edustajia on myös mainittu
Finne nimen mukaan.
1. puoliso Kurki / Kurck, äldre ätten, Elin Nilsdotter, Fleming k. 1486.
Isä: Korke, Nils Hermansson, Kurck, äldre ätten Häradshövding, riksråd.
Äiti: Folkunga, Cecilia Filipsdotter, Korke / Kurki.
Louhisaaren ritari
Joitakin Kurkien yhteyksiä kuningashuoneeseen on
siis asiakirjoinkin todistettavissa. 1300-luvun lopulla ja 1400-luvun alussa
elänyt Louhisaaren herra, ritari
Niilo Kurki avioitui tunnetun
Filpus
Kaarlenpojan tyttären, Cecilian kanssa. Filpus oli ruotsalaista
Odygd-sukua, jonka vanhimmat jäsenet olivat tulleet Suomeen ja
Pirkkalaisalueelle
Birger Jaarlin käskystä.
Joka tapauksessa Kurjet olivat tavalla tai toisella lähellä
kuuluisimpia ruotsalaisia kuningassukuja. Siniverisen avioliittonsa myötä mm.
Niilo Kurki sai maatiloja Upplandista sekä kihlakunnantuomarin viran
Frösåkerista. Tästä alkavat myös myöhempien Kurkien
tuomarinvirat
ja yleensä suvun nousu kohti koko valtakunnan huippupaikkoja.
Maunu Ladonlukko antoi eurooppalaisen esimerkin
pohjalla
1279-1281 Alsnön säännön, jonka mukaan ne kuninkaan ja
hänen veljensä
Pentin miehet sekä arkkipiispan ja piispojen
asemiehet, jotka sitoutuivat
ratsain heitä palvelemaan, saivat
vapautuksen kuninkaalle tulevista veroista. Tästä seurasi
rälssioikeus ja vähitellen
aatelisoikeudet. Tähän kastiin
pääsivät harvoina suomalaisina Laukon Kurjet. Ja niin Kurkien suku
olikin sitten 500 vuotta Ruotsin kuningashuoneen erityisessä
suojeluksessa.
Katsotaanpa vielä vähän tarkemmin millaisessa tilanteessa piispa Arvid Kurki joutui aikoinaan Turusta 1522 pakenemaan:
Tänään
6-6, Ruotsin kansallispäivänä tulee kuluneeksi tasavuosia siitä kun
ylimys Kustaa Eerikinpoika Vaasa valitaan 6-6-1523 Ruotsin kuninkaaksi.
Tanskan kuningas Kristianin joukot tyrannisoivat Turkua amiraali Sören
Norbyn johdolla ja Turun linnanisäntä junkkeri Tuomas lähtee kesäkuussa
avustamaan piiritettyä Tukholmaa. Hänen aluksensa Suomen Prinssi
kuitenkin upotetaan ja junkkeri hirtetään.
Yhtä
ratkaisevasti kuin Tanskan kuninkaan vallan luomiseen Pohjolaan, otti
Søren Norby sen puolustamiseenkin osaa ratkaisevasti; kun Kustaa Vaasa
oli kapinassaan vapauttanut suurimman osan Ruotsia, piti amiraali Søren
Norby hyvin tarmokkaasti ja taitavasti puoliaan ja yllä Tanskan
merivaltaa.
Amiraali Søren Norby.
Sitten
hän karkoitti 1521 Kustaa Vaasan lähettämän piiritysjoukon Kasteholman
edustalta ja kaappasi itselleen ruotsalaisten laivaston ko.
taistelussa. Varhain seuraavana keväänä hän avusti Tukholmaa ja yllätti
joukkoineen heti tämän jälkeen Turun kaupungin, joka osaksi paloi,
osaksi ryöstettiin.
Länsirannan asutus Turussa tuhoutui, kun
Niilo Arvidinpojan joukot sytyttivät ruutivarastot tuleen poistuessaan
kaupungista. Varastoa ei haluttu jättää vihollisten käsiin ja niin koko
kaupunki sai kärsiä tilanteesta. Myös piispa Arvid Kurki pakenee Norbyn
miesten
takaa-ajamana ja hukkuu 23. toukokuuta myrskyssä laivoineen Öregrundin
edustalle.
Oikea
päivämäärä tässä haaksirikossa siis 22-7-1522. Mainittuna päivämäärällä
23.5. ruutitulipalo tuhosi Turkua ja sen jälkeen Norbyn miehet saivat
rauhassa ryöstää mitä kaupungista jäljelle jäi.
Syyskuussa 1521 Tanskan kuningas läänitti kaikki
merkittävimmät Suomen linnat Norbylle, sillä ehdolla, että amiraali
Norby asettaisi 400 ratsu- ja jalkaväkimiestä Suomen puolustamiseksi,
pitäisi Suomen linnat kunnossa ja rakentaisi jopa uuden linnoituksen
parin peninkulman päähän Ulvilasta. Tästä päätellen kuningas oli
yhdistänyt Suomen suunnitelmansa kiinteästi Norbyn henkilökohtaisiin
etuihin.
Myöhemmin Suomen linnojen menetys 1523 koski näin ollen
Norbyyn henkilökohtaisesti paljon, koska hän oli käytännöllisesti koko
Suomen valtiohoitaja. Linna linnalta tuli ruotsalaisten haltuun,
kunnes Viipurin linnasta ei enää taisteltu, vaan se vapaaehtoisesti
antautui ko. kaupungin kansainvälisen tyylin mukaisesti; kaupunkiin jäi
paljon tanskalaisia palkkasotureita, koska Tanskan kuninkaan vaihdossa
ja Kristiern II sotilaat olisivat olleet hengenvaarassa
grevefejden-sisällissodassa, jos olisivat palanneet Tanskaan takaisin.
Norbyn joitakin kuuluisia palkkasotureita olivat mm.
Otto Rud,
Lüder von Offensee,
Gisler Tilemann,
Viikinki Rolef,
Thomas Lebe eli Junkkeri Tuomas, joka toimi Turun linnanpäällikkönä 1521-1522, Junkkeri
Jens Staxrud, laivapäällikkö
Arendt.
Søren Norby (s. 1475 Fy - k.
1530 Firenzessä) oli
tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö. Hän toimi Tanskan kuningas
Kristian II:n nimissä
kaapparina Itämerellä.
Suomessa Norby muun muassa hävitti
Turun kaupunkia ja ryösti
Kastelholman linnan.
Kuningas
Kustaa I Vaasa varustaa 400 ratsu- ja 2000 jalkamiehen sotajoukon
Suomeen 1523 Eerik ja Iivari Flemingin johdolla ja joukot nousevat
maihin ensin Kuusiston linnaa piirittämään. Turun linna antautuu 12
päivän piirityksen jälkeen 10. elokuuta. Mauri von Oldenburg taistelee
Turusta, mutta pakenee ratsuväkineen Viipuriin. Suomen läänityksensä
menettävä amiraali Norby asettuu Gotlantiin merirosvoksi.
Yhtä
kaikki Turku vapautuu tanskalaisista vallanpitäjistään ja uusi kuningas
Kustaa Vaasa vierailee Turussa ensimmäisen kerran elokuussa 1530 ja
uudelleen syyskuussa. Kirkon ja luostarien omaisuutta valtiolle
takavarikoitaessa mm. Turun tuomiokirkon piti tuolloin toimittaa
kelloverona Tukholman linnaan suurin ja toiseksi suurin kirkonkellonsa.
Eiköhän haeta ne sieltä pois.
Junkkerina
Turussa 22-7 2013
Simo Tuomola