Bwrh Abuwa

Tänään 1-8 tulee kulkuneeksi tasavuosia historioitsija Olaus Magnus Gothusin kuolemasta Roomassa 1557.

1557 – Olaus Magnus, ruotsalainen historioitsija ja kartografi (Pohjoisten kansojen historia) (s. 1490).

 1557 – Olaus Magnus, ruotsalainen historioitsija ja kartografi (Pohjoisten kansojen historia) (s. 1490).

Olaus Magnus Gothus (Magni, lat. suuri, lokakuu 1490 Itä-Götanmaa – 1. elokuuta 1557 Rooma) oli varhainen ruotsalainen historioitsija, kirjailija ja kartografi sekä Strängnäsin tuomiorovasti. Hänet tunnetaan parhaiten ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan, Carta marinan, tekijänä ja Pohjoisten kansojen historian kirjoittajana.

Suomen kuvaus

Kartan kuvaamasta Suomesta löytyy runsaasti todellisiin paikkoihin yhdistettäviä nimiä. Rannikot on kuvattu paljon sisämaata tarkemmin. Kartassa on myös paljon tulkinnanvaraisuutta, joka on kiinnostanut tutkijoita. Länsi-Suomessa on teksti: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum ("Finningia Muinainen Kuningaskunta"), joka saattaa viitata saagojen käsityksiin suomalaisista kuninkaista. Nykyisin huonosti tunnetuista tarujen kuvaamista maista ja kansoista löytyvät kartalta muiden muassa Bjarmia, pirkkalaiset ja kveenit.

Bjarmia (< skand. Bjarmaland) eli Bjarmien maa on islantilaisissa saagoissa ja eräissä muissa skandinaaviseen traditioon pohjautuvissa keskiaikaisissa lähteissä esiintyvä alue, joka sijaitsi Jäämeren tai Vienanmeren rannoilla.

Olaus Magnus (1539) sijoitti Bjarmian Kuolaan, jonka hän kuvitteli kannakseksi Vienanmeren ja Jäämeren välille. Martti Haavio on arvellut kartan kotkan kuvaavan bjarmeille tärkeää myyttistä olentoa.

Lappiin yhdistettäviä alueiden nimityksiä on monta. Lappia-nimisiä paikkoja on merkitty kaksi, itäinen ja läntinen, ja lisäksi on "Finnmarchia" eli Finnmark ja "Scrithifinnia", joka on käännetty "hihnajalkaisten maaksi". "Hihnalappalaisten" kuningas (rex) on kuvattu soittamassa torvea hänen joukkojensa hyökätessä poroilla ratsastaen.

Lukuisat karttaan piirretyt kuvat kertovat paljon. Suomeen on kuvattu muun muassa käräjäkivet, jonkinlaisia paalujen rykelmiä (arveltu pyhiksi paikoiksi), suomalainen kuuluisa olutastia "kousa", veneenveistämöitä, eläimiä, metsästäjiä, sotajoukkoja, tykkejä ja taisteluita. Viipurin lähelle on kuvattu tulivuorta muistuttava Viipurin pamaus. Keskisessä Suomessa paimen iskee sauvallaan käärmeitä, jotka uhkaavat karjaa.
Kaskisten luokse on piirretty rannikolle tuli, ehkäpä kaski tai kaasa eli merkkituli.
Pohjois-Suomeen on kuvattu muun muassa poron vetämiä rekiä, jotka ylittävät jäätyneen Pohjanlahden.

Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi.

Olaus Magnus kuvasi teoksessaan Pohjoisten kansojen historia siis myös Suomea. Se oli hänen mukaansa merkillinen maailman kolkka, jossa ihmiset kulkivat syvässä lumessa kaarelle taivutetuilla puulaudoilla. Olauksen esittämät tiedot Suomesta olivat etupäässä kuulopuheisiin perustuvia anekdootteja.

Näin hän esimerkiksi kuvaa italialaisten matkakokemuksia: "Joskus Italiasta palaavat papit tuovat huvikseen mukanaan Pohjolaan kypressin juuresta tehtyjä levyjä, jotka muistuttavat värivivahteissaan riikinkukon pyrstöä ja niitä pidetään ihmeinä. Lasia ei käytetä lainkaan tai vain perin harvoin näiden kansojen pöydässä juopuneiden mellastuksen vuoksi."



Kääpiöt taistelevat kurkia vastaan


Metsästäjiä suksilla


Merikäärme

Olaus Magnus kuoli Roomassa 1. elokuuta 1557. Hän vietti elämänsä viimeiset vaiheet ruotsalaisen Pyhän Birgitan mukaan nimetyssä luostarissa. Olaus haudattiin Santa Maria dell'Anima-kirkkoon.

Bwrh Abuwa

Turku piirrettiin maailmankartalle vuonna 1154 kun arabimaantieteilijä al-Idrisi julkaisi Italiassa maantieteellisen teoksen ja kartaston, jossa kaupunki esiintyi nimellä bwrh Abuwa. Turulla oli siis ilmeisesti esiasteensa ennen Koroisten kauppapaikkaa, jonka piispa Folkvinus perusti joskus 1180 ja Samppalinnan jokivarsilinnoitusta, josta löytyy maininta vuodelta 1211.
Al-Idrisi eli Abu Abdillah Muhammad al-Idrisi (noin 1100–1166) (arab. ‏أبو عبد الله محمد الإدريسي‎) oli arabisyntyinen maantieteilijä joka asui Sisiliassa, kuningas Rogerin hovissa. Hän syntyi almoravidien valtakunnassa nykyisessa Espanjassa, ja kuoli ilmeisesti Sisiliassa. Al-Idrisi väitti olevansa profeetta Muhammadin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.


Al-Idrisiin maailmankartta vuodelta 1154, etelä yläosassa


Al-Idrisi kuvasi maantieteellisessä teoksessaan myös Fmrk- ja Tbst-nimisiä maita, joiden oletetaan tarkoittaneen Lounais-Suomea tai Finnmarkia sekä Hämettä (Tavastland). Al-Idrisi mainitsee muun muassa alueella sijaitsevia kaupunkeja.

 "Kaupunkien" nimet ovat kuitenkin vääristyneet pahoin arabiankielisessä tekstissä, eikä niitä voida varmuudella tunnistaa. Al-Idrisin mainitsemat paikat ovat ehkä olleet jonkinlaisia markkinapaikkoja. Kaupunkimaisia asutuksia Suomessa ei nykyisen käsityksen mukaan ollut vielä 1100-luvulla.



Al-Idrisin kuvaus Suomesta vuodelta 1154.

Bwrh Abuwa ei tarkoittanut myöskään Liedon Vanhalinnaa, jota sinänsä voidaan pitää Turun varhaisena alkuasteena. Kun Halisten koski syntyi joskus vuoden 800 paikkeilla, se vaikeutti yhteyksiä Linnavuorelle, josta ei ole olemassa varmoja 800- ja 900-luvukujen löytöjä. Vuorella ei ehkä ollut tuolloin pysyvää miehitystä tai varuskuntaa, mutta jossakin Aurajokisuistossa sellainen varmasti sijaitsi.


Syy, miksi otin asian esille nyt on se, että vietämme tänään 26-10 Englannin kuninkaan Alfred Suuren kuolinpäivää vuodelta 899. Mies oli Wessexin kuningas, mitteli viikinkien kanssa ja nimesi itsenä Englannin kuninkaaksi, kun maasta alkoi muodostua valtio.


Alfred Suuri (muinaisenglannin Ælfred, s. 849?, Wantage – k. 26. lokakuuta 899?) oli anglosaksien kuningas, joka hallitsi Wessexiä vuosina 871–899. Hän on tunnettu valtakuntansa puolustamisesta tanskalaisia viikinkejä vastaan ja on ainoa Englannin monarkki, joka sai lisänimen "Suuri". Hän oli myös ensimmäinen Wessexin kuningas, joka nimesi itsensä Englannin kuninkaaksi.


Hän myös aloitti suojattujen kaupunkien, turvalinnakkeiden eli burhien rakentamisen maansa suojaksi. Ja hän myös lähetti slesvigiläisen soturipurjehtija ja kauppamies Wulfstonin tutkimusmatkalle Suomenlahdelle kartoittamaan alueen mahdollisuuksia. Ehkäpä hän oli myös perustamassa bwrh Turkua.


Abuwa
Turussa 1-8 2013
Simo Tuomola

Oláfr hinn helgi

Tänään 29-7 vietämme Pyhän Olavin kuolinpäivää ja sen kunniaksi myös Olavin nimipäivää:

1030 – Olavi Haraldinpoika, pyhimykseksi julistettu Norjan kuningas (s. 995).

Olavi Pyhä tai Pyhä Olavi eli Olavi Haraldinpoika (norj. Olav II Haraldsson den hellige, muinaisnorjaksi Oláfr hinn helgi, 995–1030) oli Norjan kuningas 1015–1030. Olavi Pyhä on Norjan kansallispyhimys ja kaikkien ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimys.


Olavia alettiin pian pitää pyhimyksenä, ja hänen haudastaan Trondheimin tuomiokirkossa tuli pohjoismaiden keskeisin pyhiinvaelluskohde.






Nuoruudessaan Olavi oli menestyksekäs viikinki. Hän osallistui viikinkiretkille muun muassa Itämerellä.

Kun muinaistulien järjestelmä varoitti, väki siirtyi turvaan uhkan alta. Näin kävi mm. kun Norjan kuningas ja myöhempi kansallispyhimys Olavi Pyhä (995-1030) osallistui vuonna 1008 viikinkinä Suomeen suuntautuneelle ryöstöretkelle; merkkitulin varoitettu väki matkasi turvaan rannikolta sisämaahan, kuningas joutui väijytykseen, mutta onnistui pakenemaan.


Olavi on suomalainen muoto muinaisskandinaavisesta nimestä, joka on esiintynyt muodoissa Aleifr, Anleifr ja Olafr ja tarkoittaa esi-isien jälkeläistä, sukunsa vesaa.

Erityisen suosituksi nimen eri muodoissaan on varsinkin pohjoismaissa tehnyt Norjan ensimmäinen kristitty kuningas Olavi Pyhä (norj. Olav den hellige, alkujaan Oláfr hinn helgi), jonka kuolin- ja muistopäivä, Pyhän Olavin päivä, 29. heinäkuuta, on nykyisinkin Olavin nimipäivä. Hänen mukaansa on myös Olavinlinna saanut nimensä.




Kuparipiirros Olavinlinnasta 1700-luvun loppupuoliskolta. Pohjoisesta päin kuvatussa kuvassa on näkyvissä vielä kaikki linnan viisi tornia.

Meille Turkuun Pyhän Olavin kultti levisi 1000-luvun lopulla viikinkiretkien ja kaupankäynnin välityksellä ja vuonna 1249 perustettiin tänne Koroisten piispanlinnan suojiin Pyhän Olavin Dominikaaniluostari. Vuoden 1287 tienoilla jo alettiin suunnitella nykyisen Kaskenmäen kohdalle konventtia, kerjäläisjärjestön omia rakennuksia, jonne päästiin muuttamaan 1291.

Viime vuosisadan alkupuolella julkaistussa kirjassa julkaistu valokuva Turun dominikaanikonventin sinetistä. Sinettiä säilytetään Tukholmassa.

Konventti Lyypekinmäellä käsitti sisäpihan, 6-7 huoneiston asuinsiiven, hautausmaan ja köyhäinhoitolan. Konventissa työskenteli kymmenkunta mustakaapuista veljestä.




Dominikaanien vaikutuksesta kasvavaan Turkuun kertoo sekin, että 1330 dominikaanien liturgia määrättiin koko Suomen hiippakunnan liturgiaksi. Luostari sai rakentamiseen ja ylläpitoon runsaasti lahjoitusvaroja ja yhtenä tulonlähteenä oli osuus Halisten myllystä, jota mustatveljet joutuivat puolustamaan vuonna 1360.

Luostari toimi myös ylimystön turvapaikkana, kun esim. vuonna 1465 kuningas Kaarle Knuutinpoika menetti virkansa ja majaili Turussa mustainveljesten luostarissa puutetta kärsien. 1467 hänet valittiin kuitenkin jälleen Ruotsin kuninkaaksi. Konventti oli voimissaan aina vuoteen 1537 saakka, jolloin se tuhoutui tulipalossa ja lopulta Kustaa Vaasa kuljetutti osan luostarin tiilistä 1543 Kastelholmaan.


Foto: Seilo Ristimäki

Dominikaanikonventin muistomerkki Turun Olavinpuistossa Kimmo Ojaniemen toteuttamana. Teos paljastettiin 7.10.2005.

Pyhimystiellä
Turussa 29-7 2013
Simo Tuomola

Septinu Guletaju

Tänään 27-7 vietämme Unikeon päivää:

Unikeonpäivä (esim. Latviassa nimeltään Septinu Guletaju Diena, seitsemän nukkujan päivän juhla.)

Unikeonpäivä, monissa maissa nimeltään seitsemän nukkujan päivä, on vanha kristillinen merkkipäivä, jolla muistettiin Efesoksen seitsemää unikekoa. Legendan mukaan nuorukaiset pakenivat 200-luvulla kristittyjä vainonnutta keisari Deciusta luolaan ja heräsivät vasta 200 vuotta myöhemmin.


Unikeonpäivä on muun muassa Saksassa, Tanskassa, Englannissa ja Virossa 27. kesäkuuta. Sen sijaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa se on kuukautta myöhemmin, 27. heinäkuuta.






 
Seitsemän unikekoa saksalaisessa votiivimaalauksessa 1800-luvulta. Maalauksessa teksti "Bittet für uns Ihr hl. sieben Schläfer" (rukoilkaa puolestamme, pyhät seitsemän nukkujaa).

Seitsemän unikekoa eli Efesoksen seitsemän unikekoa olivat vanhan, sekä kristittyjen että muslimien keskuudessa laajalti tunnetun legendan mukaan seitsemän nuorta miestä, jotka Deciuksen kristittyjen vainojen aikana noin vuonna 250 piiloutuivat erääseen lähellä Efesoksen ulkopuolella sijaitsevaan luolaan siellä nukahdettuaan heräsivät vasta lähes 200 vuotta myöhemmin.

Legenda pitää ihmeen tapahtumapaikkana ns. Seitsemän nukkujan luolaa (turk. Eihan Ül-Kehf) Efesoksen raunioalueen ulkopuolella

Tiettävästi ensimmäisenä seitsemän unikekoa mainitsi syyrialainen piispa Jaakob Sarugilainen eräässä saarnassaan vain puoli vuosisataa unikekojen väitetyn heräämisen jälkeen. Gregorius Toursilainen käänsi 500-luvulla legendan syyriasta latinaksi, minkä jälkeen se tuli nopeasti yleisesti tunnetuksi. Kertomus seitsemästä unikeosta esiintyy myös Koraanissa, minkä vuoksi se tunnetaan myös muslimien keskuudessa.

Päivä on ollut Hemminki Maskulaisen virsikirjan kalenterissa vuodelta 1652, mutta lienee Suomessa vietetty jo keskiajalla. Aikoinaan se oli Suomessakin kesäkuun lopulla, mutta siirrettiin 1720-luvulla nykyiselle päivälleen.

Tunnetuin perinne on Naantalissa vietettävä Naantalin Unikeonpäivä jossa valitaan valtakunnan virallinen Unikeko. Naantalissa tapahtuman juuret ulottuvat 1880-luvulle, ja nykyisessä muodossaan jossa valitaan vuosittain Unikeko se on ollut vuodesta 1959 lähtien.

 

 
 Hemminki Maskulaisen laadintama virsikirja.

Hemminki Maskulainen (Hemming Henrikinpoika Hollo, Hemmingius Henrici, myös Maskun Hemminki; noin 1550–1619) oli suomalainen pappi, virsirunoilija ja suomentaja. Hän laati varhaisen suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja ja vaikutti työllään vahvasti myöhempään suomenkieliseen virsirunouteen.

Hemminki Henrikinpoika syntyi noin 1550 Turussa porvarisperheeseen. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa, jossa häntä opettivat mm. ulkomailla opiskelleet Eerik Härkäpää ja Jacobus Finno (Jaakko Suomalainen). Hemminki saattoi itsekin opiskella jonkin aikaa ulkomailla, kuten yleisenä tapana oli, mutta varmuutta asiasta ei ole.

Valmistuttuaan papiksi Hemminki sai Maskun kirkkoherran viran 1586. Työnsä ohessa hän laati aikaisempaa Jacobus Finnon virsikirjaa laajemman suomenkielisen virsikirjan. Hemminki Maskulaisen virsikirja ilmestyi luultavasti vuonna 1605 nimellä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja, joka tunnetaan vain virsikirjan toisesta painoksesta 1639.




 

Hemmingin puumerkki.


Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja sisälsi kaikki Jacobus Finnon virsikirjan 101 virttä. Niiden lisäksi kirjaan sisältyi 141 uutta virttä. Suurin osa oli varsin vapaita ja suomen kielelle mukautettuja käännöksiä ruotsista, saksasta, latinasta ja tanskasta. Hemmingin mahdollisesti itse kirjoittamia virsiä oli 26. Lisäksi kirjaan sisältyi viisi tuomiorovasti Petrus Melartopaeuksen virsirunoa. Kaikkiaan virsiä oli 242.

Hemminki Maskulaisen virsikirja muodosti rungon myös vuoden 1701 ns. Vanhaan virsikirjaan, jota käytettiin yleisesti aina 1800-luvun lopulle asti ja Lounais-Suomen rukoilevaisten keskuudessa osittain edelleenkin. Vuoden 1986 virsikirjassa on 17 Hemmingin omiin virsiin ja 28 hänen käännöksiinsä pohjautuvaa virttä.

Hemminki Maskulainen laati myös latinankielisen Piae Cantiones -laulukokoelman suomennoksen, joka ilmestyi 1616 nimellä Vanhain Suomen maan pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud. Kokoelmassa on myös seitsemän laulua, jotka eivät sisälly vuosien 1582 ja 1625 latinankielisiin laitoksiin.

Unikeon päivänä juhlistamme siis jälleen kerran myös lukua 7. Seitsemän unikekoa, Seitsemän marttyyria (Septem fratrum)  tai vaikkapa Seitsemän kääpiötä ja Seitsemän veljestä.

 

Numeron "7" ulkonäön kehitys intialaisesta numerosta nykyiseen muotoonsa

Suomalais-ugrilaisilla kansoilla seitsemällä oli pyhä merkitys. Viikossa on seitsemän päivää, maailmassa Seitsemän Ihmettä. Kuolemansyntejä on seitsemän, Seitsemän on iankaikkisen täydellisyyden symboli, jota käytetään mystisenä taikalukuna.

Raamatun Ilmestyskirjassa kerrotaan seitsemästä karitsasta, seitsemästä pasuunasta ja seitsemästä enkelistä, jotka tuovat kärsimystä maan päälle.

Meillä on 7 Helvetin porttia, joista riittää yksi kullekin seitsemälle mantereelle. Yksi noista porteista sijaitsee Pariisissa Père-Lachaisen hautausmaalla. En kyllä löytänyt sitä, vaikka varmaan läheltä liippasi kun kävin viimeksi mm. Apollinairen, Wilden, Proustin, Lacanin, Faurén, Molièren ja Jim Morrisonin haudalla.

Ja Esran Ilmestys kertoo;

Esra rukoili Herraa, sanoen: ’Suo minulle rohkeutta, oi Herra, etten pelkäisi, kun näen synnintekijöiden kaikki tuomiot.’ Ja hänelle suotiin seitsemän syvyyden enkeliä, jotka kantoivat hänet yli seitsemännen helvetin maakunnan. Ja hän näki tuliset portit, ja astuessaan tämän liekin läpi, hän näki 70-jalkaa pitkät sotilaat portin ulkopuolella. Ja porteilla hän näki kaksi leijonaa makaamassa, joiden suusta ja korvista ja silmistä lähti mitä voimallisimmat liekit. Kaikista voimallisimman näköiset miehet kulkivat tuon tulen läpi, eikä tuli vahingoittanut heitä.

Tekstissä esiintyvä Esra ei liity raamatun pappi Esraan, Esra on yleinen juutalainen nimi, ja tämä teksti on peräisin arviolta 500-luvulta. Kerrotaan, että tämä ilmestyskirja oli Dante Alighierin (1265 - 1321) inspiraation lähteenä hänen kirjoittaessaan teostaan "La divina commedia".

Komediassa mukana
Turussa 27-7 2013
Simo Tuomola
 

Siniristilippumme

Tällä päivämäärällä 26-7
1139 – Kreivi Alfonsosta tuli Portugalin ensimmäinen kuningas (Alfonso I). Hän julisti Portugalin itsenäiseksi Kastiliasta. Rooman valtakunnan provinssina Portugalin alue tunnettiin nimellä Lusitania.

Portugalin katsotaan perinteisesti syntyneen 24. kesäkuuta 1128, jolloin kreivi Henrikin poika Alfonso I eli Afonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julistautui Portugalin ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi.

Ja kas kummaa, mikäs meitä yhdistääkään:
Afonso Henriquesin aikaisen Portugalin ensimmäinen lippu oli tällainen

Siniristi

Tänään 29-5 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Siniristilippu vahvistettiin Suomen lipuksi 1918. Sitä ennen 5.1.1918 alkaen Suomen lippuna toimi Suomen senaatin punakeltainen lippu, jossa punaisella pohjalla komeilee leijona.
Vuoden 1918 tammikuusta toukokuuhun käytetty valtiolippu mainitaan Jääkärimarssissa: "Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa..."







Jo Krimin sodan aikana Suomen väliaikaisena kauppalippuna liehui siniristilippu, ns. Pyhän Yrjön lippu. Samoilla väreillä esiintyy sinisellä vinoristillä Pyhän Andreaan risti, josta Skotlannin lippuun on siirtynyt valkoinen Andreaan risti sinisellä kentällä, onhan vinolla ristillä kuollut marttyyri skottien suojeluspyhimys.

Kuriositeettina voidaan tässä yhteydessä muistaa myös Portugalin vanhinta lippua vuosilta 1095-1143. Maan perustajan Alfonso Henriquesin aikaan kunnioitettiin siniristilippua valkoisella pohjalla neliömuodossa.

Omassa blogiarkistossani asiaa tuumataan näin:

Sinivalkoista

Siinä se liehuu Eero Snellmanin ja Bruno Tuukkasen luomus aivan ikkunani edessä. Siniristilipun mallina toimi Pohjolan vanhin valtiolippu, Tanskan Dannebrog 1200-luvulta, valkoinen risti punaisella pohjalla. Venäjän laivasto käytti puolestaan sinistä vinoristiä valkoisella pohjalla.



Vanhin havainto varsinaisesta siniristilipusta on varmaan vuodelta 1128 kun Rooman provinssi Lusitania muuttui Portugaliksi. Maan ruhtinas Alfonso Henriques otti tuolloin tunnuksekseen neliönmuotoisen siniristilipun. Kun viikinkilaivat seilasivat tuolloin Välimerellä saakka ja käyttivät juuri neliöpurjeita, ei ole mahdoton ajatus, että sellainen olisi aikoinaan nähty myös Turun saaristossa.

Kansallistunnuksemme sinivalkoisia värejä kantavat myös Israelin, Kreikan, Hondurasin, Somalian ja Mikronesian valtiot. Noin niinkuin vinkkinä tietokilpailukysymykseksi.

Suomen Leijona

Kansalliseen identiteettiimme liittyvät Siniristilipun ohella oleellisesti mm. Suomen Leijona, Suomen Karhu ja Suomen Joutsen. Kaikki ovat myös 1500-luvulla Itämerta kyntäneitä sota-aluksia. Amiraalilaiva Suomen Leijona kävi mm. noutamassa kuningas Sigismundin Turkuun vuonna 1593 ja Suomen Karhu eli Ursus Finlandicus toi jouluaattona 1562 Turun linnan suojiin Juhana-herttuan ja hänen puolisonsa Katariina Jagellonican hoviseurueineen. Tuliaisina Suomeen he toivat mm. haarukat uutuutena.

Suomen Leijona voi tuntua vähän oudolta maamme tunnuksena, mutta jo 1561 Juhana-herttua kaavaili Turun Ruissaloon eläintarhan perustamista ja Turun linnassakin tallusteli tuolloin jo mm. kameleita ja elättikarhuja, miksei myös leijonia. Tukholmassahan leijonahäkki viihdytti ja pelotti kansaa aikoinaan siinä Tre Kronor -linnakkeen portilla. Leijona oli myös Kustaa Vaasan vaakunaeläin 1500-luvulla.

Vaakuna Kustaa Vaasan haudalla.

Ja alunperin Folkunga-suvun tai oikeammin Bjälbo-suvun sukuvaakunasta se on Suomeen kotiutunut. He olivat Ruotsin, Norjan ja Tanskan hallitsijoita 1200- ja 1300-luvuilla. Tunnetuin varmaan Birger-jaarli, Tukholman perustaja 1252. Turku pisti vähän paremmaksi kun sen perustamisvuotena pidetään vuotta 1229.

Folkunga-suvun vaakuna.

Väreillen
Turussa 26-7  2013
Simo Tuomola

Syntikivi

Tänään 25-7 Jaakko heittää nimipäivänsä kunniaksi sen kuuluisan kylmän kiven vesiä viilentämään. Vanhassa kalenterissa kivi heitettiin vasta 5. elokuuta.

Päivä on myös Ukkosen päivä, jolloin ei saa liikoja metelöidä, jottei ukkonen satoa pilaisi. Jo Inkavaltion aikaan vietettiin tässä kohtaa Ilyap'n juhlaa ukkosen, salaman ja sään jumalan kunniaksi tai peloksi.

Vanha kalenteri vuosimallia 1900 kertoo myös näin: Jalot sulhot Jaakoppina, pääpukarit Pärttylinä, päiwänä Pärttylin perästä liikkuwat likaiset sulhot.



Jaakob vanhempi eli Jaakob Sebedeuksen poika, suomeksi usein Pyhä Jaakko, oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista. Apostolien tekojen mukaan Herodes Agrippa mestautti Jaakobin, joka täten ensimmäisenä apostoleista kärsi marttyyrikuoleman.

Katolisen kirkon piirissä vietetään tänään Espanjan suojeluspyhimyksen Jaakob Vanhemman muistopäivää. Jaakob Sebedeuksen poika eli Pyhä Jaakko oli yksi opetuslapsista ja apostoleista. Hän kuoli ensimmäisenä apostolimarttyyrinä Jerusalemissa vuonna 44 kuningas Herodes Agrippan mestauttamana.

Espanjaan Santiago de Compostellaan Pyhän Jaakobin hautapaikalle on vaellettu kaikkialta Euroopasta jo 800-luvulta lähtien ja se on edelleen yksi maailman suosituimmista pyhiinvaelluskohteista.

Tänä vuonna juhlintaa synkistää juhlaväkeen kohdistunut Renfen vakava junaonnettomuus Santiago de Compostellan lähellä lukuisine kuolonuhreineen. Itse vaelsin hautapaikalle rautateitse viime joulukuussa hieman turvallisimmissa merkeissä.
 
Itse asiassa juuri tähän pyhiinvaellukseen liittyy alunperin myös tuo kylmän kiven heittäminen. Kivi symboloi syntitaakkaa ja se heitetään pois synneistä vapautumisen merkiksi. Onnistuneen matkan jälkeen pyhiinvaeltajat kiinnittävät viittaansa simpukan, joka on säilynyt Pyhän Jaakobin tien kulkijan tunnuksena näihin päiviin saakka.




P. Jaakobin harmaakivikirkko Rymättylässä on rakennettu 1300- tai 1400- luvulla. 1490-luvulla rakentammista on jatkettu. Kalkkimaalauksia 1500-luvun alusta.
Rymättylän kirkko on omistettu Pyhälle Jaakobille. Toinen Jaakobille omistettu keskiaikainen kirkko on Rengon kirkko. Jaakob vanhempi eli Jaakob Sebedeuksen poika oli Jeesuksen opetuslapsi. Perimätiedon mukaan hän saarnasi evankeliumia Espanjassa asti. Kärsittyään marttyyrikuoleman jo vuonna 44 hänet haudattiin Espanjaan, Santiago de Compostellaan. Hänen haudastaan muodostui tärkeä pyhiinvaelluskohde, jollainen Santiago on tänäkin päivänä.

Suomessa tuon reitin yhtenä välietappina toimii Rymättylän kirkko, jonka nimikkopyhimys Pyhä Jaakko on. Kivikirkko on luultavammin rakennettu 1400-luvun lopulla ja sen yhdeksästä säilyneestä keskiaikaisesta puuveistoksesta kaksi esittää Pyhää Jaakobia. Katolisella keskiajalla siellä pidettiin Jaakon päivänä Jaakon messu.



Tänään 25-7 vietämme siis Jaakon nimipäivää, eli -

Suomalaisen perinteen mukaan 25. heinäkuuta ”Jaakko heittää kylmän kiven veteen” (Jaakon nimipäivä). Jaakon päivää on kutsuttu myös ukkosen päiväksi.

Ukkosen päivä on vanha nimitys suomalaisen kalenterin Jaakon päivälle eli 25. heinäkuuta. Ukkosen päivänä ei saanut metelöidä, jotta ukkonen ei suuttuisi ja pilaisi satoa. Ukkosen päivän aikoihin saatettiin aloittaa sadonkorjuu, mutta itse ukkosen päivänä ei saanut työskennellä.

• Katolinen ja anglikaaninen kirkko: Jaakob vanhemman muistopäivä. Espanjassa pyhäpäivä, Santiago, Espanjan suojeluspyhimyksen päivä. Ennen vuotta 1774 Suomessakin pyhäpäivä.
• Inkavaltio: Ilyap'an juhla (”ukkonen ja salama”, sään jumala).

Uskomus Jaakosta ja kylmästä kivestä on syntynyt juliaanisen kalenterin aikana, josta luovuttiin Ruotsissa ja Suomessa vuonna 1753. Luonnon kannalta nykyisessä kalenterissa Jaakonpäivää vastaa Salmenpäivä 5. elokuuta, ja juuri siihen aikaan järvivedet alkavat Suomen ympäristökeskuksen tilastojen mukaan keskimäärin kylmetä. Jaakonpäivästä alkaa vanhan käsityksen mukaan syyskesä.
 



Messuillaan
Turussa 25-7 2013
Simo Tuomola

Lakkoilua Turussa

Tänään 24-7 tulee kuluneeksi tasavuosia ensimmäisestä lakkotapahtumasta Turussa vuonna 1491.

Tuolloin Turun vetäjät ja kantajat ryhtyivät lakkoon, koska lukuisat Danzigista saapuneet hansakauppiaat olisivat halunneet maksaa laivojen lastinpurkaukseen liittyvästä vetotyöstä vain puoli äyriä ruislästiltä. Vanha taksa oli yksi äyri lästiltä.

Selkkaus kehittyi melko vakavaksi, mutta päättyi kuitenkin lopulta työntekijöiden voittoon, koska viranomaiset eivät halunneet muuttaa vetäjätaksaa työntekijöiden tappioksi. Tätä Turun satamaselkkausta pidetään maamme ensimmäisenä lakkona.

Hansaliitto (muinaisyläsaks. sanasta hansa: ryhmä, joukko) - myös dudische Hanse ja deutsche Hanse, lat. hansa teutonica - oli pohjoiseurooppalaisten kaupunkien (varhaisvaiheissa yksittäisten kauppiaiden) liitto, joka hallitsi kauppaa Itämeren ja Pohjois-Saksan alueella 1200–1400-luvuilla. 1300-luvun alkupuolella Hansaliitto oli myös puolustusliitto ja se tiivistyi vuosisadan puolivälissä Lyypekin johtamaksi suurvallaksi.

Turku oli 1400-luvulla varsin merkittävä hansaliiton markkinapaikka; Aurajoen laivasatamaan johtivat maan tärkeimmät tieyhteydet - rannikkotie Viipurista ja Hämeen härkätie. Turulla oli oikeus ulkomaankauppaan ja vientitavaroina olivat mm. turkikset, kuivattu hauki ja traani, tuontitavaroina mm. suola, kankaat, metalli, viini ja hedelmät. Turun linnan käskynhaltija piti asemapaikaltaan tuontia silmällä.

Ulkolaisilta kesteiltä oli vähittäiskaupan harjoittaminen kielletty, heidän tuli myydä tavaransa suoraan tukussa Turun porvareille, joilta he myös ostivat vientiin menevät tavaransa. Turun linnan käskynhaltijalla oli puolestaan tavarain maahantuonnissa etuosto-oikeus ennen kaupungilla toimivia puotikauppiaita.

Turkulaiset kauppiaat kaavailivat suoria kauppasuhteita Turun ja Danzigin välille jo vuonna 1360, hansakaupan tärkeimmän tuontitavaran Turkuun ollessa tuolloin suola. Pian Turun ja Danzigin välinen kauppa nousikin yhtä merkittäväksi kuin Turun ja Tukholman välinen kauppa.
 
Koggi-laiva mullisti Itämeren kaupan; tavaroiden kuljetus oli halpaa ja entistä laajempi kaupankäynti kannatti. Tässä kogissa on kyllä liikaa mastoja, yksikin riittää.


Ensimmäinen tieto turkulaisen kauppiaan, raatimies Andreas Römerin omasta kauppalaivasta kirjataan 1421 ja ensimmäinen hollantilainen kauppalaiva saapuu vierailulle Turkuun vuonna 1425. Ja missä on kauppamerenkulkua, siellä on myös merirovoja.

Esim. vuonna 1427 turkulainen laivuri Nils Olofsson menettää menettää laivansa, kun se ryöstetään putipuhtaaksi merellä. 1436 Flemingin veljekset purjehtivat kahdella merirosvolaivalla kauppiaiden kiusana 60 hengen miehistön voimin ryöstelemässä kauppalaivoja.

Vuonna 1447 turkulaiskauppiaat yrittävät käydä kauppaa myös Venäjän kanssa, mutta Hansa kieltää sen. Suurpäät ja Karvataskut ovat tuolloin Turun tunnetuimmat suomalaiset kauppiassuvut. Brun ja Wadmal puolestaan tunnetuimmat Turussa toimivat ruotsalaiset liikemiehet.

Turun Suurpäiden porvarissuku tunnetaan parhaiten Turun piispa Laurentius Suurpäästä. Useampikin suvun jäsenistä sai pappiskoulutuksen. Kauppiassuvun kyky investoida pappiskoulutukseen perustui Itämerellä käydyn kaupan tuottamiin voittoihin sekä hyviin suhteisiin Turun hiippakunnan johtoon. Suurpäitä vaikutti myös Suomenlahden toisella puolen Tallinnassa.

Karvataskun alus oli aikoinaan vartavasten rakennettu kestämään kilpailussa merirosvojen kanssa. Se oli hätyyttäjiään sirotekoisempi ja heti vastaselle jouduttaessa näyttäysivät sen edut. Kun suunta otettiin niin ylös tuuleen kuin suinkin sieti, alkoivat kömpelötekoisemmat vihollisalukset huomattavasti jäädä. Tuuli oli täällä saaristossa kuitenkin puuskittaista ja yhtäkkiä kapteeni, joka korkealta asemaltaan jännittyneenä tarkkasi vihollislaivojen liikkeitä, havahtui siitä, että purjeet hänen allaan alkoivat lepattaa.

Merirosvousta pistettiin myös kovalla kädellä kuriin. Danzigissa esim. tuomittiin 69 merirosvoa kuolemaan vuonna 1458, mukana mm. Hannu Henrikinpoika, Hannu Borinpoika, Hannu Jönsinpoika ja Jesse Finne Suomesta. Teloituksia suoritettiin myös Galghabergin kukkulalla Turussa.

Vuonna 1465 Lyypekin raadin Tallinnaan lähettämät tavarat ryövätään merellä ja kuljetetaan Turkuun. Lyypekin raati syyttää Turun piispaa ja Turun linnaläänin käskynhaltija Eerik Akselinpoika Tottia merirosvouksesta. Kuningas Kristian puuttuu peliin ja vakuuttaa heidän syyttömyyttään.

Turun vetäjien ja kantajien lakko iski siis oleelliseen Danzigin kauppaan. Kun Danzigissa kävi esim. vuonna 1475 Turusta yhteensä 34 laivaa, vieraili siellä vain 2 kauppalaivaa muualta Suomesta ja 2 laivaa Wiipurista. Lastina mm. suolaa, humalaa, viiniä, kangasta ja herneitä.


Merenkulkua
Turussa 24-7 2013
Simo Tuomola

 

Vallis Gratiae

Tänään 23-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Pyhän Birgitan kuolemasta Roomassa 1373.



Birgitan kuoltua hänen maalliset jäännöksensä haudattiin aluksi Forum Romanumin lähellä sijaitsevaan San Lorenzo in Panispernan kirkkoon, mutta ratkaisu oli vain väliaikainen. Birgitta oli itse toivonut, että hänen viimeiseksi maalliseksi lepopaikakseen tulisi Vadstenan luostari, ja jo seuraavana vuonna Birgitan ruumis siirrettiin hänen lastensa Katarinan ja Birgerin johdolla Vadstenaan. San Lorenzo in Panispernaan jäi vain hänen kätensä.
 
Pyhä Birgitta, Birgitta Birgerintytär (noin 1303 – 23. heinäkuuta 1373) oli ruotsalainen profeetta, mystikko ja hengellisen sääntökunnan perustaja. Hänet kanonisoitiin 7. lokakuuta 1391.

Birgitta eli pyhä Birgitta eli Birgitta Birgerintytär (Birgitta Birgersdotter; 7. lokakuuta 1303 – 23. heinäkuuta 1373) oli ruotsalainen profeetta, mystikko ja hengellisen sääntökunnan birgittalaisjärjestön Ordo Sanctissimi Salvatoris perustaja. Hänet kanonisoitiin 7. lokakuuta 1391. Birgitan muistopäivä on 7. lokakuuta. Syntymäajaksi on annettu myös epämääräisempi ”uudenvuoden 1303 aikaan” ja myös "keväällä 1303".



Naantalin birgittalaisluostarin perustaminen lienee suurin ja näkyvin Birgitan merkityksistä Suomelle. Päätös kaksoisluostarin perustamisesta tehtiin vuonna 1438 ja se rakennettiin Armon laaksoon, Vallis Gratiae, ja sen ympärille perustettiin Naantalin kaupunki (ruots. Nådens Dal, Armon laakso). Luostarissa oli nunnia jopa 60 ja munkkeja 15. Abbedissa oli koko luostarin johtaja. Luostarin yhteydessä oli myös vanhainkoti ja se oli maan ensimmäinen laitos, jossa jaettiin sivistystä myös naisille. Luostari oli myös tärkeä maallisen kulttuurin kuten kirjoitus- ja käsityötaidon keskus ja tunnettu myös sairaanhoito- ja parannustaidoistaan.


Pyhä Birgitta on elämästään asti vaikuttanut Suomen kulttuuriin ja perinteeseen monella tapaa. Hänen pyhimykseksi julistamisensa jälkeen hänen nimensä lisättiin myös Turun hiippakunnan kalenteriin vuonna 1391 punaisella, mikä tarkoitti vuotuista, valtakunnallista juhlapyhää. Viisi vuotta myöhemmin Birgitasta tuli Ruotsin valtakunnan suojeluspyhimys.

Birgitta oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia vaikuttajia, mutta myös vahva poliittinen vaikuttaja. Pyhä Birgitta oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan-laajuisesti tunnettu nainen, ja hänestä tuli myös Pohjolan ainoa naispyhimys. Pyhä Birgitta on yksi Euroopan kolmesta naissuojelupyhimyksestä Katariina Sienalaisen ja Edith Steinin ohella.




Pyhä Birgitta kuvattuna tunnuksineen kirjoittamassa ilmestyksiään. Kuva birgittalaisjärjestön käyttöön tarkoitetusta messukirjasta.


Naantalin luostari (Armonlaakson luostari, lat. Vallis gratiae, ruots. Nådendal) oli piispa Maunu II Tavastin Suomeen perustama birgittalaisluostari. Luostari aloitti toimintansa Maskussa vuonna 1440. Paikka ei kuitenkaan osoittautunut suotuisaksi, ja luostari päätettiin jo vuonna 1443 siirtää Raision Ailosiin, nykyiseen Naantaliin.

Rakennustyöt Ailosenniemellä lienevät alkaneet syksyllä 1443, mutta sisaret ja munkit siirtyivät luostariin ilmeisesti kesällä 1444. Luostarin rakennukset ryhmittyivät luostarin kirkon ympärille. Lounaassa ja lännessä sijaitsivat munkkien tilat, pohjoisessa ja luoteessa nunnien tilat. Luostarin rakennuksista on nykyaikaan säilynyt vain vähäisiä muurinkatkelmia.

Luostarin viimeinen abbedissa Birgitta Knutsdotter Kurck kuoli vuonna 1577. Tämän jälkeen luostari koki vielä lyhyen kukoistuskauden Juhana III:n kaudella. Kuningas suosi katolisuutta puolisonsa, ankaran roomalaiskatolisen Katarina Jagellonican tähden.

Juhana III (ruotsiksi Johan III, ennen kuninkuutta Juhana-herttua, 20. joulukuuta 1537 – 17. marraskuuta 1592) oli Ruotsin kuningas vuosina 1568–1592. Hän oli myös Suomen herttua vuosina 1556–1563. Juhana otti itselleen 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas.

Katariina Jagellonica (1. marraskuuta 1526 Krakova – 16. syyskuuta 1583 Tukholma) oli Juhana III:n ensimmäinen vihitty puoliso, Ruotsi-Suomen herttuatar ja sittemmin Ruotsin kuningatar.


Eilisestä 22-7 -2012 Kurck- päivityksestä lainaan tähän pienen osan liittyen luostarin saamiin lahjoituksiin:

Hänen puolisonsa: Ceeilia Filippontytär, joka Tnrussa Heinäk. l p. 1433 niistä tiluksista, mitkä hän ja hänen mies vainajansa, Niilo Knrki, olivat ostaneet ja ansainneet (,,afllat") Turun hiippakunnassa, ja joista Niilo Kurki oli hänelle huomenlahjaksi antanut kaksikolmannesta, lahjoitti Pyhän Annan luostarille, ,,joka aiottu ja aljettu on Raision pitäjässä", (s. t. s. Naantalin luostarille) kolme tilaa Löpö'ssä Taivassalon pitäjässä, nmeidän kummankin vanhempaimme ja omien sielujemme tähden".

Jöns Budde (myös Jöns Räk, Johannes Andreas Budde) (noin 1435–1495) oli Naantalin luostarin munkki ja uskonnollinen kirjailija. Hän on Suomen kirjallisuuden ensimmäisiä nimeltä tunnettuja henkilöitä sekä keskiajan tunnetuimpia suomalaisia.

Budde käänsi pyhimyslegendoja sekä laati vanhimmat Vanhan testamentin kirjojen ruotsinnokset: (Ruutin ja Esterin kirjat). Sen lisäksi häneltä tunnetaan noin 20 muuta teosta, jotka ovat enimmäkseen käännöksiä latinasta ruotsiksi. Näistä tunnetuin on Jöns Buddes bok. Hänen tekstejään käytettiin papiston tarpeisiin, mutta niitä luettiin myös ajanvietteenä.


Turkuun Pyhä Birgitta liittyy mm. Maunu Eerikinpojan kautta, toimien ensin tämän neuvonantajana, sittemmin vihollisena.

Liehakko

Tänään 1-12 muistamme Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpoika Liehakon kuolinpäivää 1.12.1377. Maunu Ladonlukon toinen poika toimi Ruotsi-Suomen kuninkaana 1319-1364 ja vieraili pariinkin otteeseen Turussa.

 1.-4. syyskuuta 1347 hän käväisi täällä säätämässä yleisen maanlain ja oleskeli kaupungissa myös 13.-15.5.1351. Vuonna 1350 hän sääti kaupunkilain, jossa Turku sai uudelleen oikeuden ulkomaankauppaan.

Turku-rakkauteen kuninkaalla oli myöhemmin omatkin syynsä. Hänellä oli hovissa oma suosikkinsa, nuori aatelismies, herttua Pentti Algotinpoika, joka oli sekä kuningatar Blanka Namurilaisen että kuningas Maunu Eerikinpojan rakastaja. Hänet kuningas palkitsi Suomen herttuan arvonimellä 1355 ja sai neuvonantajansa Pyhän Birgitan samalla kääntymään itseään vastaan. Sitä se mustasukkaisuus teettää paremmissakin piireissä.





Vuonna 1335 Maunu meni naimisiin Blanka Namurilaisen kanssa, ja seuraavana vuonna hänet kruunattiin Tukholmassa. Hänen tärkein suosikkinsa oli nuori aatelismies nimeltä Pentti Algotinpoika, jonka kuningas korotti Hallannin herttuaksi antaen hänelle läänitykseksi myös suuren osan Suomea. Aikalaiset epäilivät homoseksuaalista suhdetta. Maunun poliittiseksi vastustajaksi kääntynyt sukulainen Birgitta Birgerintytär (sittemmin pyhimys) sai tästä propaganda-aseen kuningasta vastaan.


Liehakoiden
Turussa 23-7 2013
Simo Tuomola

Arvidus Korke

Tänään 22-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Suomen viimeisen aidosti katolisen Turun piispan Arvid Kurjen kuolemasta 1522. Piispa pakeni Turusta tanskalaisen amiraali Sören Norbyn miesten takaa-ajamana ensin Närpiöön ja hukkui sitten merelle paettuaan myrskyssä laivoineen Öregrundin edustalle.

Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti – 22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 1510–1522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin.


 
Kurck-suvun vaakuna. Suvun erään jäsenen sinettikuviossa jo 1400-luvun alkuvaiheilta on kurjen kuva. Piispa käytti kuitenkin Svärdien vaakunaa miekkoineen ja tähtineen suvun alkuperäisen nimen oltua Svärd, miekka.



Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa. Hänen seuraajansa alkoivat jo edistää uskonpuhdistusta maltillisesti. Kustaa Vaasan kannattajana Kurki joutui pakenemaan tanskalaisia näiden hyökättyä vuonna 1522. Hän hukkui laivansa upotessa Selkämerellä.


Kurki suoritti 1480-luvun lopulla opintoja Pariisin yliopistossa, josta valmistui baccalaureukseksi ja maisteriksi. 1490-luvulla hänen mainitaan olleen Turun kirkkoherra ja tuomiokapitulin kanunki sekä myöhemmin dekaani. Piispa Johannes Olavinpojan kuoltua hänet valittiin piispaksi ja vihittiin Strengnäsissä virkaan.

Johannes Olavinpoika toimi Turun piispana vuosina 1506–1510. Hänen valtakaudellaan tanskalaiset hävittivät Suomea ja välirauha Venäjän kanssa oli vaakalaudalla. Vuonna 1506 piispa lähetti sotilaita Ahvenanmaalle, tarkoituksena valloittaa se tanskalaisilta. Operaatio epäonnistui. Rauha Venäjän kanssa kuitenkin uudistettiin.

Katolisella ajalla Arvid Kurjen jälkeen Turun piispoina toimivat vielä Ericus Svenonius ja Martti Skytte ennen Mikael Agricolan aikakautta.

Ericus Svenonius (k. 1527) toimi 24:ntenä Suomen piispana ja toiseksi viimeisenä katolisena piispana vuosina 1523–1527, juuri ennen uskonpuhdistusta. Hän edisti uskonpuhdistusta maltillisesti.

Martti Skytte (n. 1480– 30. joulukuuta 1550) toimi Turun piispana vuosina 1528–50. Hänet lasketaan Suomen keskiajan viimeiseksi katoliseksi piispaksi. Hän kuitenkin edisti uskonpuhdistusta maltillisesti muun muassa kustantamalla suomalaisten nuorten opiskeluja Saksassa.




Kurjen piispanaikana järjestettiin vuonna 1514 arkkipiispa Jaakko Ulfinpojan läsnäollessa piispa Hemmingin autuaaksi julistaminen, joka oli Suomessa ainutlaatuinen juhlatilaisuus. Muuten Kurjen tiedetään tehneen käräjämatkoja hiippakunnassaan perustaen uusia kirkkoja ja koristellen vanhoja kirkkoja maalauksilla.

Ajan valtiollisissa riitakysymyksissä hän oli Sten Sturen ja Ruotsin kansallisen puolueen uskollisena ystävänä unionihanketta vastaan. Hän ei saapunut Kristian II:n kruunaukseen Tukholmaan, ja vältti näin Tukholman verilöylyn marraskuussa 1520. Verituomiot ulotettiin myöhemmin muuallekin. Suomessa niistä huolehti Hemming Gadh.

Hemming Gadh (1450–1520) oli ruotsalainen poliitikko ja kirkonmies, joka eli vaiheikkaan elämän ja hirtettiin Raaseporin linnan Hirsipuunmäellä nykyisessä Raaseporin kunnassa.

 
 Tukholman verilöyly. Kaksi näkymää Padt-Bruggen kaiverruksesta vuodelta 1676; perustuu Kort Steinkampin ja Hans Krusen puukaiverruksiin (Antwerp 1524).


Arvid Kurki avusti Niilo Arvinpoikaa väellä, tykeillä ja muilla sotilastarpeilla, kun tämä nosti kapinan Kustaa Vaasan puolesta Suomessa. Mutta kun keväällä 1522 onni kääntyi tanskalaisten puolelle, täytyi Kurjen paeta ensin Närpiöön ja sieltä laivalla Ruotsin puolelle. Laiva kuitenkin upposi Öregrundin ulkopuolella ja Kurki seurueineen hukkui.

Arvid Kurki

(Arvidus Korke)

1510-22

Syntyi Vesilahden Laukossa, Satakunnassa. Rälssisukuinen. Vht Turun linnan vouti, sitt. Ylä-Satakunnan tuomari Klaus Kurki, alk. Svärd ja Elina Juhontytär.

Baccalaureus Pariisin yliopistosta 28.1.1486, lisensiaatti 24.3.1478. Mainitaan kotimaassa maisterina 14.10.1488. Oli kanunkina 26.4.1490, minkä ohella Turun kirkkoherrana samana vuonna. Oli luult. saanut jo dekaanin viran 19.8.1506, jolloin häntä vielä asiakirjoissa kutsutaan kanungiksi.

Valittiin dekaanin virasta Suomen piispaksi Johannes IV Olavin kuoltua. Mainittu electuksena 15.7.1510. Paavi vahvisti nimityksen Ravennassa 17.3.151 1. Vihittiin virkaan Strängnäsissä 4.10.151 1. Arvid Kurki liittyi unionitaisteluissa kansallisen puolueen kantaan.

Osallistui v. 1512 Malmön kokoukseen ja Tukholman valtiopäiville v. 1517. Oli ehdolla Upsalan arkkipiispan virkaan.

Kuoli haaksirikossa Öregrundin edustalla 22.7.1522. Hän oli samalla Kuusiston katolisen piispanlinnan viimeiseksi jäänyt piispa. Linna purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528, kun katolisen kirkon ei enää haluttu saavan linnasta itselleen uudelleen tukikohtaa.

Arvid Kurjen  esi-isä, valtaneuvos Niilo Kurki oli ottanut käyttöön aikanaan äitinsä nimen ja vaakunan. Tässä tallennuksia historian lehdiltä hänen tekemisistään Turussa ja Turun seudulla:

Niilo" Kurki (Herman Svärd'in poika, Lnk. 1), Louhisaaren (Villnäs) herra, ritari ja vallaneavos v. 1413 (ks. Uggla, Rådslängd, III siv. 44 N:o 415). Hänellenpä (nNiclissa Korke riddare") möivät Tnrussa v. 1402 Manna Martinpoika Vegas'issa ja hanen vaimonsa Lacia Biörnintytär heidän tilansa Löpö'ssa Taivassalon pitäjässä' (ks. Arwidss. Hand. II 16—17, VII 2).

Vnonna 1405 oli ,,herra Niclis Korka" eli ,,her Niclis Knrke" saapnvilla niissä totkintokäräjissä, jotka Sten Bonpoika knninkaanluomionhaltia Itämaissa (Suomessa) ja Klaus Fleming, saman paikkakannan laamanni, pitivät Sandnäs'in kylässä Karjan pitäjässä sekä Vistalan kylässä Paimion pitäjässä niistä maatiloista, railkä kuningas Albrekt'in tultna Ruotsintnaalle olivat kruunulta raenneet aateliston alle Ingon, Lohjan, Karjan, Paimion ja Saavon pitäjissä (ks. Arwidss. Handl. VII 45—48).

Muutaoiat tilal Lemnn pitäjässä tulivat, kuten eras ,,vidisseu muutaman tatkintotaomiokirjeen päälle vuodelta 1455 todistaa, joiloinkin tuomiluiksi pois Klans Fleming'iltä (Itämaiden laamannilta w. 1402—1424) ja omaksi ,,her Nils Korke"lle (ks. Arwidss. Handl. VII 25). ,,Nilis Kurke riddare" heitti Ailoisissa Kesäk. 21 p. 1425 vcljensäpoialle Henrik Svärd'ille kaiken kiinteän omaisnntensa Hämeessä, Uudellamaalla ja Kemiöllä, nimittäin Harvialan, toisenpnolen Karelasta ja tiluksensa Vialassa ja Tirmelassa Vanajan pitajässä,

Hinzaby'ssä Sipon pitäjässä sekä Kaustelassa Kemiön pitäjässä, saaden sijaan Ailoisten ja Vadion tilat Raisiossa sekä ,,Träskegärden" Paraisissa; joka vaihtokauppa kuitenkin samana päivänä muodostettiin sillä tavoin, etta Henrik Svärd sai takaisin ,,Träskegäden" ja Niilo Kurki Hinzaby'n (ks. Sen. Arkistossa olevat olteet DelaGardie'n arkistosta; Wieselgren, DelaGard. Arch. XVI siv. 191 N:o 43 ja 43:a; vert. Arwidss. Handl. VII 5).

Tämän vaihlokirjeen alla vuodelta 1425 löytyy se merkillinen sinetti, jota Niilo Kurki siihen aikaan käytti. Siinä näkyy päällekirjoitus; n£ [I]Nienlai Kurkwu, sekä kuva joslaknsta linnusta, joka Wieselgren'in arvaten (main. paik.) ,,on riikinkukon kaltainen, alaslasketulla purstolla ja haikarannokalla". Se siis kyllä saattoi olla knrki (Grus cinerea) olevinansa. Varsin luultavaa on, kuten Wieselgren arvelee, että tämä vanhin Kurki-snvun vaakuna silloin vaihdettiin Svärd'ien eli vanhempaan Knrki-vaaknnaan, Kun Niilon Kurjen knoltua, hänen veljensäpoika Henrik Svärd tali molempain sukuin päämieheksi. Niilo Karki ei enää elänyt v. 1433.

Hänen puolisonsa: Ceeilia Filippontytär, joka Tnrussa Heinäk. l p. 1433 niistä tiluksista, mitkä hän ja hänen mies vainajansa, Niilo Knrki, olivat ostaneet ja ansainneet (,,afllat") Turun hiippakunnassa, ja joista Niilo Kurki oli hänelle huomenlahjaksi antanut kaksi-kolmannesta, lahjoitti Pyhän Annan luostarille, ,,joka aiottu ja aljettu on Raision pitäjässä", (s. t. s. Naantalin luostarille) kolme tilaa Löpö'ssä Taivassalon pitäjässä, nmeidän kummankin vanhempaimme ja omien sielujemme tähden".

Cecilia mainitaan olleen Filippo Kaarlonpoika Läma'n tytär (ks. Arwidss. Handl. II 96, 97; Anrep, main. teosta Aatelissuku Fleming, tab. 15; Gottlund, main. teosta siv. 53; Mcssenins, Theatrnm Nobilitatis Suecanae, siv. 102). Cecilia otettiin sisareksi Pyhän Ruumiin veljyyteen (Fraternitas Corporis Christi, Helge Lekamens gille) Tukholmassa v. 1429, jolloin Juhana Jung oli veljyyden päällikkö eli vanhin (ks. Murberg, Hist. afhandl. om Helge Lekamens gille i Stockholm, kirjassa: Witterh. Hist. och Antiqvit. Academiens Handlin- gar II siv. 281, viitta x). Muutama minun hallussani oleva kappalo Messenion teosta ,,Theatrum Nobilitatis Svecanx" sisältää tästä asiasta vanhemman Kurki-snvun polvilnvun alla (,,Genealo- gia veterum Kurckorum", siv. 102) näin kuuluvan käsikirjoitetan innistiitaksen: Cecilia Domini Nlcholai korka, Militis Soror fit Fraternitatis Corporis Xsti [ChristiJ in Stockholm 1429. Ex Libro memorial! Fraternilatis ejusdem. Ex orig".

Tärnan muistutoksen alla toinen saman käden tekemä ja näin kunluva: ., "renliux korky. fraler Convivii Corporis Xsti in Stockholm fit 1469, Ex orig. eoque anno morilur". Tärna Laurentio eli Lauri saattoi mahdollisesti olla Niilo Rnrjen ja Cecilian poika. Murberg (main. paik.) mainitsee, etta Cecilia mnka ,,in extremis" (s. o. knolinvuoleella) oli mainittuun veljyyteen otettu; mutta lama ei kuula ollenkaan todennäköiseltä eikä ole yllämainilustakaan muistutuksesta arvattava. | Se kappale Messenion Theatrnm, joka minun hallassani on, mainilsee kannessaan enlisenä oraistajanansa ,,Carl Gustaf Nordin 1772, som skrifvit anmärkningarna", joka siis on yllämainitunkln muistntaksen kirjoiltaja. Tno oivallinen tutkija C. G. Nordin, knollnt Hernösand'in pispana v. 1812, oli v. 1772 opistolaisena Upsalassa (Anrep'in mukaan)|.

Lapsia:
Jaakko (,,Jeppeu), ks. Luk. 7.

Elina, naitu Maunu Klaunpoika Fleming'ille, asemiehelle, joka kirjoitti itsensä ,,Uglaioun ja ,,Mojsjöun herraksi (Uhlo ja Moisio Mynämaellä?). Mannu Fleming eli v. 1450 paik., ja hanen vanherapansa olivat Itämaiden (eli Snoinen) laamanni Klaas Pietarinpoika Fleming (josta ylemp.) sekä Cecilia Diekn, Turan päämiehen Klaus Lydekenpoian tytär. Elina Niilonljtär Kurki ja Maunn Fleming näyttävät molemmat olleen knolleina v. 1486 (ks. Arwidss. Handl. V 104).

Heidän lapsensa övat jo sukulanlussamme lueteltuina.
(Eras tytär, naitu valtiohoviinestarille Juho Dufva'\\e, mainitiin vanhoissa polviluvuissa (ks. Gottlnnd, main. teosta siv. 56). Puheenalainen mies on arvattavasti se ,,Jusse Duwe", Du\va eli Dwflwa, joka mainitaan hovimestarina, ritarina eli herrana useissa asiakirjoissa vuosilla 1403—1405, 1407 ja 1410 (ks. Tidningar ntgifne af et Sälskap i Åbo 1785, Bihang siv. 190 viilta; Wieselgren, DelaGard. Arch. Ill siv. 53). Hanen nimensä luetaan Grönblad, Nya källor I sivv. 31—34 ja Arwidss. Handl. VII 45 —50 nNisste Dwa", joka luullaksemme on väärin).

 Fleming, Magnus Klasson  Isä: Fleming, Klas Pedersson s. 1410 Villnäs, Askainen; Turun lähellä. k. 1450 (jälkeen). Asemies, väpnare. Vilnäsin herra Vilnäsen kappeliseurakunnassa. Lisätietoja: Eli vielä 1450.
Övertog Villnäs efter sin svärvfar Nils Kurki. Vilnäsin herra Vilnäsen kappeliseurakunnassa, asemies, peri appensa valtaneuvos Nils Hermansson Kurjen Askaisissa omistaman Louhisaaren kartanon, antoi Kaarinan Kulhon talon Turun Harmaamunkkiluostarille, elossa 1450. Puoliso ? Elin Nilsintytär Kurki isä Nils Hermansson Kurki (Anthoni pitää mahdollisena, että Elin olisi Nilsin I. aviosta??.) Villnäs, Askainen Tarkoittaa Askaisten Louhisaaren linnaa.

Lähde: Tiedosto Aimo Ranta Renhuvud/Ketunpää -vaakunan mukaan suvun edustajia on myös mainittu Finne nimen mukaan. 1. puoliso Kurki / Kurck, äldre ätten, Elin Nilsdotter, Fleming k. 1486.
Isä: Korke, Nils Hermansson, Kurck, äldre ätten Häradshövding, riksråd.
Äiti: Folkunga, Cecilia Filipsdotter, Korke / Kurki.

Louhisaaren ritari

 Joitakin Kurkien yhteyksiä kuningashuoneeseen on siis asiakirjoinkin todistettavissa. 1300-luvun lopulla ja 1400-luvun alussa elänyt Louhisaaren herra, ritari Niilo Kurki avioitui tunnetun Filpus Kaarlenpojan tyttären, Cecilian kanssa. Filpus oli ruotsalaista Odygd-sukua, jonka vanhimmat jäsenet olivat tulleet Suomeen ja Pirkkalaisalueelle Birger Jaarlin käskystä.

 Joka tapauksessa Kurjet olivat tavalla tai toisella lähellä kuuluisimpia ruotsalaisia kuningassukuja. Siniverisen avioliittonsa myötä mm. Niilo Kurki sai maatiloja Upplandista sekä kihlakunnantuomarin viran Frösåkerista. Tästä alkavat myös myöhempien Kurkien tuomarinvirat ja yleensä suvun nousu kohti koko valtakunnan huippupaikkoja.

 Maunu Ladonlukko antoi eurooppalaisen esimerkin pohjalla 1279-1281 Alsnön säännön, jonka mukaan ne kuninkaan ja hänen veljensä Pentin miehet sekä arkkipiispan ja piispojen asemiehet, jotka sitoutuivat ratsain heitä palvelemaan, saivat vapautuksen kuninkaalle tulevista veroista. Tästä seurasi rälssioikeus ja vähitellen aatelisoikeudet. Tähän kastiin pääsivät harvoina suomalaisina Laukon Kurjet. Ja niin Kurkien suku olikin sitten 500 vuotta Ruotsin kuningashuoneen erityisessä suojeluksessa.


Katsotaanpa vielä vähän tarkemmin millaisessa tilanteessa piispa Arvid Kurki joutui aikoinaan Turusta 1522 pakenemaan:

Suomen Prinssi

Tänään 6-6, Ruotsin kansallispäivänä tulee kuluneeksi tasavuosia siitä kun ylimys Kustaa Eerikinpoika Vaasa valitaan 6-6-1523 Ruotsin kuninkaaksi. Tanskan kuningas Kristianin joukot tyrannisoivat Turkua amiraali Sören Norbyn johdolla ja Turun linnanisäntä junkkeri Tuomas lähtee kesäkuussa avustamaan piiritettyä Tukholmaa. Hänen aluksensa Suomen Prinssi kuitenkin upotetaan ja junkkeri hirtetään.

Yhtä ratkaisevasti kuin Tanskan kuninkaan vallan luomiseen Pohjolaan, otti Søren Norby sen puolustamiseenkin osaa ratkaisevasti; kun Kustaa Vaasa oli kapinassaan vapauttanut suurimman osan Ruotsia, piti amiraali Søren Norby hyvin tarmokkaasti ja taitavasti puoliaan ja yllä Tanskan merivaltaa.


Amiraali Søren Norby.

Sitten hän karkoitti 1521 Kustaa Vaasan lähettämän piiritysjoukon Kasteholman edustalta ja kaappasi itselleen ruotsalaisten laivaston ko. taistelussa. Varhain seuraavana keväänä hän avusti Tukholmaa ja yllätti joukkoineen heti tämän jälkeen Turun kaupungin, joka osaksi paloi, osaksi ryöstettiin.

Länsirannan asutus Turussa tuhoutui, kun Niilo Arvidinpojan joukot sytyttivät ruutivarastot tuleen poistuessaan kaupungista. Varastoa ei haluttu jättää vihollisten käsiin ja niin koko kaupunki sai kärsiä tilanteesta. Myös piispa Arvid Kurki pakenee Norbyn miesten takaa-ajamana ja hukkuu 23. toukokuuta myrskyssä laivoineen Öregrundin edustalle.



Oikea päivämäärä tässä haaksirikossa siis 22-7-1522. Mainittuna päivämäärällä 23.5. ruutitulipalo tuhosi Turkua ja sen jälkeen Norbyn miehet saivat rauhassa ryöstää mitä kaupungista jäljelle jäi.

Syyskuussa 1521 Tanskan kuningas läänitti kaikki merkittävimmät Suomen linnat Norbylle, sillä ehdolla, että amiraali Norby asettaisi 400 ratsu- ja jalkaväkimiestä Suomen puolustamiseksi, pitäisi Suomen linnat kunnossa ja rakentaisi jopa uuden linnoituksen parin peninkulman päähän Ulvilasta. Tästä päätellen kuningas oli yhdistänyt Suomen suunnitelmansa kiinteästi Norbyn henkilökohtaisiin etuihin.

Myöhemmin Suomen linnojen menetys 1523 koski näin ollen Norbyyn henkilökohtaisesti paljon, koska hän oli käytännöllisesti koko Suomen valtiohoitaja. Linna linnalta tuli ruotsalaisten haltuun, kunnes Viipurin linnasta ei enää taisteltu, vaan se vapaaehtoisesti antautui ko. kaupungin kansainvälisen tyylin mukaisesti; kaupunkiin jäi paljon tanskalaisia palkkasotureita, koska Tanskan kuninkaan vaihdossa ja Kristiern II sotilaat olisivat olleet hengenvaarassa grevefejden-sisällissodassa, jos olisivat palanneet Tanskaan takaisin.

Norbyn joitakin kuuluisia palkkasotureita olivat mm. Otto Rud, Lüder von Offensee, Gisler Tilemann, Viikinki Rolef, Thomas Lebe eli Junkkeri Tuomas, joka toimi Turun linnanpäällikkönä 1521-1522, Junkkeri Jens Staxrud, laivapäällikkö Arendt.

Søren Norby (s. 1475 Fy - k. 1530 Firenzessä) oli tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö. Hän toimi Tanskan kuningas Kristian II:n nimissä kaapparina Itämerellä.
Suomessa Norby muun muassa hävitti Turun kaupunkia ja ryösti Kastelholman linnan.




Kuningas Kustaa I Vaasa varustaa 400 ratsu- ja 2000 jalkamiehen sotajoukon Suomeen 1523 Eerik ja Iivari Flemingin johdolla ja joukot nousevat maihin ensin Kuusiston linnaa piirittämään. Turun linna antautuu 12 päivän piirityksen jälkeen 10. elokuuta. Mauri von Oldenburg taistelee Turusta, mutta pakenee ratsuväkineen Viipuriin. Suomen läänityksensä menettävä amiraali Norby asettuu Gotlantiin merirosvoksi.

Yhtä kaikki Turku vapautuu tanskalaisista vallanpitäjistään ja uusi kuningas Kustaa Vaasa vierailee Turussa ensimmäisen kerran elokuussa 1530 ja uudelleen syyskuussa. Kirkon ja luostarien omaisuutta valtiolle takavarikoitaessa mm. Turun tuomiokirkon piti tuolloin toimittaa kelloverona Tukholman linnaan suurin ja toiseksi suurin kirkonkellonsa. Eiköhän haeta ne sieltä pois.

Junkkerina
Turussa 22-7 2013
Simo Tuomola