1737 – Matthias Calonius, suomalainen lainopin professori ja prokuraattori (k. 1817)
Matthias Calonius (27. joulukuuta 1737 Saarijärvi – 1817) oli suomalainen oikeustieteilijä ja valtiomies. Hänet nimitettiin Turun akatemian lainopin professoriksi vuonna 1778, jossa virassa hän toimi kuolemaansa saakka. Calonius on kirjoittanut lukuisia akateemisia teoksia niin juridiikan kuin historiankin alalta. Ruotsin korkein oikeus valitsi hänet jäsenekseen vuosiksi 1793–1800.
Calonius muutti 1793 Ruotsiin, kun hänet kutsuttiin Korkeimman oikeuden jäseneksi. Myös käytännön tuomarintyössä Calonius toimi korkeatasoisesti. Turkuun hän palasi vuonna 1800, ja vaati Suomen sodan aikana suomalaisilta uskollisuutta Ruotsille
Ruotsin menetettyä Suomen Venäjälle Calonius oli tärkeässä asemassa Suomen suuriruhtinaskunnan hallitusmuotoa ja lainsäädäntöä valmisteltaessa. Hän toimi ensimmäisenä Suomen prokuraattorina eli oikeuslaitoksen ylimpänä valvojana vuosina 1809–1816. Vuonna 1816 hänet nimitettiin valtioneuvokseksi. Calonius jätti jälkeensä mittavan, noin 3 600 niteen kirjaston.
Matthias Calonius.
Prokuraattori voi tarkoittaa lukuisia eri virkamiehiä eri aikoina ja eri yhteiskunnissa. Termi on lähtöisin Rooman valtakunnasta, jossa senaatti saattoi nimittää virkamiehen toimimaan kuraattorin valtuuksin mutta ilman virallista virkaa (pro curator).
Suomen suuriruhtinaskunnan aikana prokuraattori oli virkamies, joka valvoi lakien noudattamista ja oli ylin virallinen syyttäjä, kuten oikeuskansleri nykyään. Hän oli virkahierarkiassa erittäin korkealla, usein kenraalikuvernöörin apulainen.
Matthias Caloniusta esittävä postimerkki vuodelta 1935
Calonius on haudattu Turkuun, Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalle.
Pyhän Katariinan kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Turussa Nummen kaupunginosassa, lähes keskellä ylioppilaskylää. Kirkon vihkivät käyttöön Turun piispa Hemming ja Växjön piispa Tuomas 22. tammikuuta 1351. Kirkko on nimetty Katariina Aleksandrialaisen mukaa.
Ja tältä näytti hallituskonselji, jonka prokuraattoriksi Calonius valittiin:
Hallituskonseljin avajaisjuhlallisuudet pidettiin Turussa 2-10 1809. Aamupäivän avajaisjumalanpalvelusta varten konseljin jäsenet ja virkamiehet kokoontuivat klo 10:45 kenraalikuvernööri M. Barclay de Tollyn asunnolle. Kulkueena sotilaskujaa myöten marssittiin Tuomiokirkkoon.
Ruhtinas Michael Andreas Barclay de Tolly (ven. Михаил Богданович Барклай-де-Толли).
Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööreinä toimivat, aikajärjestyksessä:
- Kenraali Göran Magnus Sprengtporten 1808–1809
- Kenraali Mihail Barclay de Tolly 1809–1810
- Kenraali Fabian Steinheil 1810–1823
- Kreivi Gustav Mauritz Armfelt vt 1812–1813
- Kenraali Arseni Zakrevski 1823–1831
Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin avajaisistuntoon nahkurimestari Christoffer Richterin talon III kerrokseen, joka oli sisustettu valtaistuinsaliksi. Kenraalikuvernööri piti puheen keisarin valtaistuimen edessä, joka oli tuotu Porvoosta. Tämän jälkeen luettiin konseljin ohjesääntö ja jäsenten asettamiskirjeet.
Richterin talo sijaitsi kuvassa olevien kolmen valkoisen rakennuksen vasemmalla puolella. Kuva vuodelta 1914.
Richterin talo oli Turussa sijainnut rakennus, jossa hallituskonselji eli Suomen senaatti piti ensimmäisen istuntonsa 2. lokakuuta 1809. Hallituskonselji piti istuntonsa talossa vuosina 1809–1819. Talo oli rakennettu 1700-luvulla. Kivestä rakennetussa talossa oli kolme kerrosta.
Alueella työskenteli 1700-luvulla nahkureita, joista menestyneimpiä oli saksalaisperäinen Richterin suku. Turun rikkain porvari nahkurimestari Christoffer Richter omisti rakennuksen ja vuokrasi tilat hallituskonseljille vuonna 1809. Sittemmin Senaattiksi muuttunut hallituskonselji siirtyi Helsinkiin vuonna 1819 jolloin Richter otti talon omaan käyttöönsä.
Nahkuri (Hanns Richter 1609)
Turun palossa vuonna 1827 rakennus vauroitui pahasti, mutta se korjattiin ulkoasultaan entisen näköiseksi jo seuraavana vuonna. Richter asui talossa, mutta siihen oli sijoitettu myös viljamakasiini, koska palon jälkeen oli kaupungissa pula varastotiloista. Rakennukseen oli säilötty 17 000 tynnyriä viljoja, joka oli liikaa talon perustuksille ja Aurajoen saviselle maalle.
Talo vajosi maanvyöryssä Aurajokeen 10. toukokuuta 1830. Tapaturmassa menehtyi Richterin tyttärien kotiopettaja.
Talon kohdalle ei rakennettu uusia rakennuksia ja loput vanhat rakennukset tontilta purettiin vuonna 1960, kun paikalle rakennettiin neljä kerrostaloa.
Rakennus sijaitsi Turun tuomiokirkkoa vastapäätä nykyisen Multavierunkatu 1:n kohdalla Aurajoen rannalla. Rakennuksen rauniot ovat muodostaneet matalikon Aurajokeen, joka näkyy edelleen veden ollessa matalalla. Turun tuomiokirkkoa vastapäinen joenpenkka tunnetaankin nimellä Multavieru, ja ainakin jo 1600-luvulta tunnetaan maanvyörymiä jokeen.
Turku talvella Richterin talon kulmilta nähtynä 1827 muutama kuukausi Turun palon jälkeen.
Richterin talossa nähty Valtaistuin symboloi Suomessa Venäjän keisarin valtaa. Valtaistuin ja katos tuotiin Venäjältä. Valtaistuin oli yksi Aleksanteri I:n isän Paavali I:n vuonna 1797 teettämästä kuudesta kopiosta. Valtaistuimet oli tarkoitus sijoittaa eri puolille Venäjän valtakuntaa.
Porvoossa tuomiokirkkoon rakennettiin saarnastuolia vastapäätä vihreällä veralla ja sametilla verhoiltu valtaistuinkoroke. Tuomiokirkossa valtaistuin sijoitettiin baldakiinin alle, jonka seinävaatteessa oli Venäjän kaksoiskotka. Lukion salissa seinävaate vaihdettiin Suomen vaakunalla koristettuun kankaaseen. Venäläiset käsityöläiset pystyttivät ja viimeistelivät istuimen ja katoksen.
Lukion ns. valtiosaliin ja raatihuoneen isoon saliin tehtiin istuinkorokkeet. Keisarin valtaistuin siirrettiin rakennuksesta toiseen tarpeen mukaan.
Valtaistuin siirrettiin Porvoosta Turkuun hallituskonseljin istuntosaliin ja sieltä Helsinkiin senaatintalon valtaistuinsaliin. Suomen itsenäistymisen jälkeen se on ollut nähtävillä Kansallismuseossa.
Kansallismuseossa oleva valtaistuin ei kuitenkaan vastaa ulkonäöltään Emmanuel Thelningin Porvoon valtiopäiviä kuvaavan maalauksen valtaistuinta. Onkin mahdollista, että kyseessä on eri istuin eli se, joka oli keisari Aleksanteri II:n käytössä vuoden 1863 valtiopäivillä Helsingissä.
Vuonna 1809 perustetun hallituskonseljin ensimmäisen kokoontumispaikan eli Richterin talon muistolaatta paljastettiin 2.10.2009. Kuva: Päivi Paasikoski, valtioneuvoston kanslia
Virkavalat otettiin 10 jäseneltä, koska Bladh ei ottanut virkaa vastaan ollenkaan, Rotkirch astui virkaansa 9.10. ja De Geer ja Ervast 14.11.1809. Kenraalikuvernööri antoi käskyn aloittaa työt seuraavana päivänä.
Talousosaston ensimmäiset jäsenet olivat maaherra R. W. de Geer, maaherra K. von Troil, majuri C. E. Mannerheim, lääninkamreeri E. E. Tulindberg, lääninkamreeri H. C. Nordensvan, toimitussihteeri C. F. Rotkirch ja superkargööri P. J. Bladh.
Oikeusosaston ensimmäiset jäsenet olivat hovioikeuden presidentti Adolf Tandefelt, laamanni A. F. von Willebrand, hovioikeudenneuvos Carl Carp, hovioikeudenneuvos H. H. Wallerian, hovioikeudenneuvos C. E. Gyldenstolpe, laamanni F. W. Krogius ja kihlakunnantuomari Henrik Ervast. Prokuraattoriksi nimitettiin Mathias Calonius.
Prince Pyotr Ivanovich Bagration (Georgian: პეტრე ივანეს ძე ბაგრატიონი P'et're Ivanes dze Bagrat'ioni [baɡratʼiɔni], Russian: Пётр Ива́нович Багратио́н; 1765 – 24 September [O.S. 12 September] 1812) was a general of the Russian army. He was a descendant of the Georgian royal family of the Bagrations.
Venäläiset sotilaat marssivat rauhanomaisesti vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I. Bagration johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin. Suurruhtinaskunnan virallinen pääkaupunki Turusta tuli lokakuussa 1809 ja sellaisena se toimi vuoteen 1812 saakka.
Olkaamme siis turkulaisia
Suomen Turussa 27-12 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti