Johan (Juhana) Vilhelm Snellman (12. toukokuuta 1806 Tukholma, Ruotsi – 4. heinäkuuta 1881 Kirkkonummi, Suomen suuriruhtinaskunta) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies, yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvun Suomessa.
Hän vaikutti merkittävästi suomen kielen asemaan ja Suomen markan käyttöönottoon. Häntä pidetään Suomen kansallisfilosofina ja yhtenä tärkeimmistä kansallisista herättäjistä.
Lapsuudenkoti Tjärhovsgatan 5, Tukholma.
Snellman syntyi Tukholman satamassa Patience-laivalla vuonna 1806. Hänen isänsä oli ruotsinkielinen pohjalaismerikapteeni Christian Henrik Snellman ja äitinsä Maria Magdalena (os. Röring).
Kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809, Snellmanin vanhemmat halusivat palata Ruotsista Suomeen ja muuttivat Keski-Pohjanmaalle, Kokkolaan.
Snellman aloitti opintonsa yksityisopetuksessa Kokkolassa. Vuonna 1816 Snellman muutti tätinsä Anna Piponiuksen luokse Ouluun, jossa hän aloitti opinnot yliopistoon valmistavassa Oulun triviaalikoulussa. Kaupungissa ruotsinkielinen Snellman oppi myös suomen kielen keskustellessaan koulukavereidensa kanssa.
Kahdeksantoistavuotias Johan Ludvig Runeberg saapui Turkuun syksyllä 1822. Yliopiston matrikkeliin hänen nimensä kirjoitettiin lokakuun 3. päivänä. Kaksi päivää myöhemmin kirjaan ilmestyi Johan Wilhelm Snellmanin nimi ja viikon kuluttua Elias Lönnrotin. Runeberg asettui asumaan toverinsa Lars Isak Ahlstubben kanssa yliopistonkursori Häggströmin taloon, joka sijaitsi Kirkkokorttelissa lähellä nykyistä Akatemiantaloa. Nykyään paikalla ovat Brahen ja Porthanin puistot.
Snellman siirtyi 16-vuotiaana Keisarilliseen Turun Akatemiaan. Samaan aikaan opinnot yliopistossa aloittivat myös häntä vanhemmat J. L. Runeberg ja Elias Lönnrot. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat myös Johan Kjemmer, Johan Jakob Nervander ja Fredrik Cygnaeus.
Turun akatemiaan opiskelijoiden keskuuteen oli syntynyt Turun romantiikaksi kutsuttu liike. Se pohjautui pohjoismaiseen ja saksalaiseen romantiikkaan, joka vetosi tunteeseen ja historiaan. Opiskelijat esittelivät suomalaisen rahvaan ja sen kulttuurin ruotsinkielisille sivistyneille.
Opiskelijat alkoivat kiinnostua suomalaisuudesta ja suomen kielestä. Adolf Iwar Arwidsson alkoi vaatia toimia suomalaisuuden henkiin herättämiseksi, koska hänen mielestään samaa kieltä puhuvat muodostavat kokonaisuuden, jota yhdisti "sisäinen sielun ja ajatuksen side, joka on kaikkia ulkonaisia yhdistyksiä mahtavampi ja lujempi".
Snellman tovereineen tutustui Turun romantiikkaan liittyviin aatteisiin, mutta jättivät politikoinnin taka-alalle, koska Arwidsson oli erotettu virastaan vallankumouksellisten kirjoitustensa takia, eivätkä he halunneet samaa kohtaloa.
Snellman sai Akatemiassa opiskellessaan pysyviä kansallisromanttisia vaikutteita, mutta romantikoista hän erosi siten, että häntä kiinnosti historian sijaan tulevaisuus sekä kansojen henkinen toiminta.
Turun romantiikka oli Turun akatemian piirissä 1800-luvun alkupuolella syntynyt poliittis-kirjallinen liike, jossa yhtyivät eurooppalaisen romantiikan vaikutteet ja Henrik Gabriel Porthanin aateperintö. Sen ohjelmana oli suomalaisen kansallistunteen herättäminen ja suomenkielisen kulttuurin kehittäminen. Tätä kutsuttiin fennomaniaksi.
J. V. Snellman vuonna 1956 julkaistussa postimerkissä.
Liikkeen johtohahmoihin kuuluneen Adolf Ivar Arwidssonin erottaminen yliopistosta 1822 heikensi Turun romantiikan vaikutusta. Kun yliopisto siirtyi Turun palon myötä keisarillisella käskykirjeellä 25. lokakuuta 1827 alkaen Helsinkiin, toiminta jatkui siellä Lauantaiseuran piirissä.
Snellmanin nimi piirtyi Turun kaudella mm. maamme ensimmäisen säästöpankin lainansaajien listalle muiden köyhien opiskelijoiden tavoin; Lainansaajien nimilistalta löytyy tuttuja nimiä, kuten J.J. Nervander (200 ruplaa), J-L.Runeberg (300 ruplaa) ja J.V.Snellman (200 pankinruplaa).
Ylioppilaat huvittelivat etupäässä juopottelemalla ja tappelemalla venäläisen sotaväen ja kisällien kanssa. Toki pidettiin ylioppilasjuhlia virallisine puheineen, mutta etupäässä päällimmäisenä näissäkin juhlissa oli juominen. Tämä tapojen raakuus herättikin useaan otteeseen yliopiston hallintoelinten närkästystä.
Ylioppilaat nousivat tavallisesti neljältä aamulla, kertoi J.W. Snellman opiskeluajastaan Turussa. Palvelijatar toi heille kahvia viideltä tai viimeistään kuudelta. Neljältä herääminen ei ollut aivan helppoa. Sen varmistamiseksi oli kehitelty useita eri tapoja.
Kesäkuun kolmanteentoista päivään mennessä 1827 Runeberg oli suorittanut kaikki tenttinsä ja julkisen tutkinnon yhdessätoista eri aineessa. Hän sai arvosanaksi 16 ääntä 33:sta mahdollisesta. Samana päivänä valmistunut Johan Jakob Nervander sai loistavat 30 ääntä, Lönnrot 17, mutta Snellman jäi vielä kypsyttelemään tutkintoaan. Hän valmistui Helsingissä yliopiston siirryttyä sinne Turun palon jälkeen.
Taidemaalart G.W.Finnberg joutui pakenemaan ateljeestaan muutama työ mukanaan ja tallensi palon jälkeisen hävityksen kankaalle.
Turun palossa sekä Runeberg että Snellman osallistuivat aktiivisesti sammutustöihin. Runeberg oli mukana pelastamassa arkkipiispan taloa ja arkistoa.
Lokakuun alussa Runeberg muuttaa Helsinkiin, jonne yliopisto oli määrätty siirrettäväksi. Myös Fredrika äiteineen muuttaa, sillä äiti haluaa olla lähellä poikiaan, jotka aloittavat myös opiskelun Helsingissä. Runeberg asettui asumaan Iso-Roobertinkatu 17:ään ja sai pian asuintovereikseen Fredrik Cygnaeuksen ja J.V. Snellmanin. Tengströmit vuokraavat talon Kruunuhaasta Maneesikatu 7:stä.
J. V. Snellman, Bernhard Reinholdin maalaama muotokuva vuodelta 1874.
Oman tuntumani setä Snellmaniin sain minäkin heti ensimmäisenä opiskeluvuotenani Turussa Koulukadun kansakoulussa. Välikadun koulu aloitti toimintansa vuonna 1903. Vuonna 1928 koulusta tuli sitten Snellmanin koulu kun Turun koulujen nimiä uudistettiin suurmiesten mukaan. Siellä setä tuijotti minua 1956 tuimana eka luokan seinän kuvassa, hui.
Samana vuonna hän ilmestyi myös 25 markan postimerkkinä 12-5. kun tuli kuluneeksi 150 vuotta miehen syntymästä. Niin - markka.
Oskar Nylander: Sininen Snellman, 1849.
Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen lopulta 4. huhtikuuta 1860, kun keisari Aleksanteri II allekirjoitti Keisarillisen Majesteetin Armollisen Ilmoituksen muutetusta raha-yksiköstä Suomen Suuriruhtinanmaalle.
Markan ja pennin ohella muita nimiehdotuksia olivat muun muassa sataikko ja äyri, sampo ja muru sekä suomo ja rahtu.
”Markan isäksi” on mainittu sekä senaatin finanssitoimituskunnan päällikkönä 1858–1863 toiminut Fabian Langenskiöld että hänen seuraajansa J. V. Snellman. Markka otettiin käyttöön Langenskiöldin aikana, mutta sen irrottaminen ruplasta jäi Snellmanille.
Ja mies muuttui itsekin vuonna 1955 markoiksi, päätyen 10 000 markan seteliin:
10000 markkaa: J. V. Snellman tähkistä muodostuvan pyörteisen nauhakuvion keskellä, taka-alalla havunoksia, kääntöpuolella Suomen vaakuna kilven kanssa ja kohokuviomaisena maamies, vaimo ja lapsi, yleisväri tumma violetti.
Ja vuoden 1963 rahauudistuksen jälkeen Snellusta tuli sataikko:
Ja markasta sen verran vielä, että vanha turkulainen keksintöhän se alunperin on.
Kyllä, kyllä. Ensimmäinen maininta Turun markasta kirjataan jo vuonna 1409. Hopeinen markka on 8 äyriä, äyri 3 äyrityistä ja äyrityinen 8 penninkiä. Painossa mitattuna Turun markka oli 210,6 grammaa hopeaa. Vuonna 1412 Turun rahapajassa lyötiin hopeasta kolmenlaisia rahoja; Turun aurtuoita, kuuden penningin aboa ja neljän penningin rahoja. Aurto kaiketi on kolikon oikea nimitys.
Matias Kettilmundinpojan vaakuna
Ja mutta, mutta; kun Turun linnaa vuosina 1324-26 isännöi tuolloin 8-vuotiaan kuningas Maunu Eerikinpojan drotsi Matias Kettilmundinpoika, oli hovin palvelluskunnassa mukana jo myös rahanlyöjä.
Tuskin mies toimettomana pyöri, varmaan teki ainakin kopioita ulkomaan ihmeistä, ellei Matias sitten lyönyt Turussa sitten jo tuolloin aivan omia killinkejään, niitä mahdollisesti Suomen historian ensimmäisiä. Mene ja tiedä.
Viimeksi tuota ihmettelimme Turun keskiaikamarkkinoilla, joilla kuultiin Suomen Numismaattisen yhdistyksen yleisöluentoja muun markkinahumun lomassa. Juha Halén luennoi "Venäläisistä keskiaikaisista tipparahoista", Tuukka Talvio kertoi rahanlyönnin alusta Turussa Eerik Pommerilaisen aikana ja Eeva Jonsson "Rahanlyönnistä Turussa 1453-1558 ja kun Turusta tuli valtakunnan suurin rahapaja."
Turussa rahatonna
4-7 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti