Tänään 25-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Venäjän tsaari Iivana Julman syntymästä vuonna 1530. Alkukielisessä nimityksessä Ivan Groznyi (ven. Иван Грозный) sana groznyi ei tarkoita julmaa, vaan toisaalta enemmänkin ”ankaraa”, pelonsekaista kunnioitusta herättävää, toisaalta suurta, suurenmoista.
1530 – Iivana Julma, Venäjän tsaari (k. 1584)
Iivana IV Julma Viktor Vasnetsovin maalauksessa vuodelta 1897.
Iivana Julma eli Iivana IV (25. elokuuta 1530 Moskova – 28. maaliskuuta (J: 18. maaliskuuta) 1584 Moskova) oli Venäjän ensimmäinen tsaari (keisari) Venäjän traditiossa hänestä käytetään nimitystä Ivan Vasiljevitš isänsä ja edeltäjänsä Vasili III:n mukaan.
Iivana nousi valtaistuimelle Moskovan suuriruhtinaaksi kolmivuotiaana 1533 ja hänet kruunattiin tsaariksi 16-vuotiaana 16. tammikuuta 1547.
Iivana avasi uusia kauppareittejä, perusti Vienanmeren Arkangelin englantilaisille kauppiaille ja liitti Venäjään Kazanin (1552) ja Astrakanin (1556) mongolivaltakunnat, jolloin Volga avautui kaupalle
Iivanan hallinnon jälkipuolisko oli vähemmän menestyksekäs. Länsilaajeneminen pysähtyi Liivinmaan sotiin Ruotsia, Puola-Liettuaa ja Saksalaista ritarikuntaa vastaan. 25-vuotinen sota vuosina 1570–1595 raunioitti talouden ja armeijan, ja pieniä alueita länsirajan läheisyydestä jouduttiin luovuttamaan.
Iivana Julma surmaa poikansa, Ilja Repin 1885, Tretjakovin galleria.
Sotaväenotot Liivinmaan sotaa varten johtivat väestökatoon ja nälänhätään. Venäjän ennen rikkaimmasta alueesta tuli köyhin. Erimielisyydestä Novgorodin
kanssa hän määräsi kaupungin asukkaat tapettaviksi. 1 500 ylimystä ja
lukuisa, erikseen laskematon joukko vähäisempää väkeä surmattiin.
Vuonna
1581 Iivanan väitetään raivokohtauksen saatuaan surmanneen oman
poikansa Ivanin päähän osuneella kepin huitaisulla.
Iivanan kuoleman jälkeen valtakunta jäi hänen mielisairaalle pojalleen Fjodor I:lle (1584–1598). Käytännön asiat jäivät langolle, Boris Godunoville.
Iivana Julman aikana käytiin Liivinmaan sota, joka kosketti myös Ruotsia ja näkyi ja kuului myös Turussa.
Liivinmaan sota käytiin vuosina 1558–1583 Liivinmaan hallinnasta, eli nykyisten Viron ja Latvian alueesta.
"Venäläisten hirmutöitä Liivinmaalta", piirros vuodelta 1561.
Ruotsi oli pysytellyt sodan alkuvaiheen puolueettomana, vaikka ruotsalaisilla oli esimerkiksi Tallinnassa paljon kannatusta. Kustaa Vaasa
oli solminut Venäjän kanssa Moskovan rauhansopimuksen ennen Liivinmaan
sotaa ja hänen mukaansa Ruotsi ei olisi voinut sekaantua Liivinmaan
tapahtumiin ilman vaaraa Venäjän suhteiden huonontumisesta.
Ruotsilla
oli kuitenkin vuoden 1557 syksystä lähtien tarkkailijoita Tallinnassa.
Suomen herttua Juhana neuvotteli Turussa itsenäisesti ritarikunnan kanssa Suomen aatelin tukemana joidenkin tukikohtien luovuttamisesta Ruotsille. Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään.
Ruotsalaiset aloittivat aktiivisemman toiminnan Liivinmaalla Kustaa Vaasan kuoltua ja Eerik XIV:n
noustua valtaan. Eerikin käskystä ruotsalaiset lähettivät lähetystön
Tallinnaan, jossa neuvoteltiin Harju- ja Järvamaan liittämisestä
Ruotsiin.
Neuvottelujen tuloksena Tallinnan porvarit sekä Harju- ja
Virumaan vasallit sanoivat irti uskollisuutensa Saksalaiselle
keisarikunnalle ja vannoivat 4.–6. kesäkuuta 1561 uskollisuudenvalan
Eerikille. Näin kaikki Liivinmaan naapurivallat olivat osallistuneet sen
maiden jakamiseen keskenään. Sota ei kuitenkaan päättynyt tähän.
Tallinnalaisen Balthasar Russowin Liivinmaan kronikka sisältää silminnäkijäkertomuksia Liivinmaan sodasta.
Viron valtauksen jälkeen Eerikille ja Juhanalle tuli erimielisyyksiä
ulkopolitiikan suunnasta. Juhanan mielestä tuli liittoutua
Puola-Liettuan kanssa Venäjän laajentumisen estämiseksi.
Eerikin
mielestä suhteita Venäjään ei pitäisi heikentää, jotta Ruotsi voisi
hyötyä sen länteen suuntautuvasta kaupasta. Ruotsin pitäisi sitä vastoin
estää Tanskan ja Puolan vallan liiallinen kasvu.
Juhanan ja Eerikin
erimielisyydet johtivat Juhanan vangitsemiseen ja sotaan Tanskaa,
Puola-Liettuaa ja Pohjois-Saksan hansakaupunkeja vastaan. Alkoi niin sanottu Pohjoismainen seitsenvuotinen sota. Baltia oli sodan sivunäyttämö.
Narvan piiritys 1558, maalannut Boris Tšorikov vuonna 1836. Взятие Нарвы.
Ливо́нская война́
Оборона Пскова
Ruotsin ja Venäjän välillä sota jatkui pitkään ja se päättyi lopulta 19. elokuuta 1583
solmittuun kolmevuotiseen välirauhaan, jota jatkettiin myöhemmin
vuoteen 1590 saakka.
Sopimuksella Venäjä vahvisti Ruotsin Virossa valloittamien Läänemaan,
Harjumaan, Virumaan ja Järvamaan omistusoikeuden. Ruotsi yhdisti
valloituksensa vuonna 1584 Viron herttuakunnaksi.
Mutta palataan vielä Kustaa Vaasan aikaan ja Turkuun.
13-8
vuonna 1555 kuningas Kustaa Vaasa saapuu Suomeen lähes vuodeksi ja
viettää tuosta ajasta 5 kuukautta Turun linnassa, mm. joulun 1555.
Kuninkaan läsnäolo sotajoukkoineen oli välttämätöntä Venäjän kanssa aloitetun sotatoimen vuoksi. Suuri Venäjän sota eli Kustaa Vaasan Venäjän sota oli vuosina 1555–1557 käyty Kustaa I Vaasan johtaman Ruotsin ja Iivana IV Julman Venäjän välinen sota, joka päättyi 25. maaliskuuta 1557 solmittuun Moskovan rauhaan.
Kustaa Vaasa Jakob Binksin muotokuvassa vuodelta 1542.
Se oli yksi tuon ajan rajasodista ja sitä kävivät pääasiassa suomalaiset
Suomen aateliston johdolla. Sota osoitti muutenkin sen, että
suomalaisten merkitys Ruotsin armeijassa oli kasvamaan päin. Esimerkiksi
tässä sodassa muodostettiin ensimmäinen täysin suomalainen
joukko-osasto, joita kolmikymmenvuotisen sodan aikana oli jo noin kaksikymmentä.
Rauha solmittiin 40 vuodeksi ilman uusia rajankäyntejä. Pähkinäsaaren rauhan raja jäi näin ollen voimaan. Seuraava sota (Pitkä viha) syttyi kuitenkin jo 1570. Suomalaisia oli mukana sodassa noin 3500 jalkamiestä ja 500 ratsumiestä. Ruotsista
vahvistuksina lähetettiin 9248 jalkamiestä ja 478 ratsumiestä. Yhteensä
noin 22874 jalkamiestä ja 978 ratsumiestä. Ruotsalaisten vahvistusjoukkojen tappiot olivat 723 jalkamiestä.
Kustaa Vaasa kehotti jo helmikuussa 1555 Suomen johtajia
valmistelemaan hyökkäystä Pähkinälinnaan. Hänen käskystään rakennettiin
Ruotsissa sotalaivoja, jotka kesällä kuljetettiin Viipuriin 3700 miehen
kanssa.
Heinäkuussa Novgorodin ruhtinas Paletski lähetti Iivana Julman
ohjeiden mukaisesti Viipuriin kirjeen, jossa hän valitti "ruotsien"
Venäjän puolella tekemistä vahingoista ja ehdotti rajakokouksen
pitämistä syyskuun alussa.
Koska Viipuri oli kaukana Tukholmasta, Viipurin linnalääniä
hallittiin kuin itsenäistä valtakuntaa. Hämeen ja Turun linnalääneillä
oli Viipuria kiinteämpi yhteys Tukholmaan ja vähemmän
itsemääräämisoikeutta. Linnan ympärille kehittynyt kaupunki oli
linnanherran suojeluksessa ja Viipuri oli ainoa Suomen kaupunki, jonka
ympärillä oli kaupunginmuuri.
Vasta Juhana-herttua kaavaili Turun ympäröimistä tykkitornein puolustusmuurilla.
Suomen aateliston voimakkaasti tukemat
sotavalmistelut olivat kesken, joten Viipurin linnan päällikkö Maunu
Niilonpoika joutui lähettämään 23. heinäkuuta 1555 neuvottelutarjoukseen kieltävän vastauksen.
Tilanne muodostui Moskovan Venäjälle vaikeaksi, koska se oli sidottu
samaan aikaan tataarisotiin. Lisäksi oli mahdollista, että Ruotsi saisi
Saksalaisen ritarikunnan liittolaisekseen.
Kustaa Vaasakin oli laskenut
Saksalaisen ritarikunnan varaan, mutta kun ritarikunta ei suostunutkaan
taistelemaan Ruotsin rinnalla, yritti hän vielä peruuttaa sotaretken. Se
oli kuitenkin jo liian myöhäistä, koska Suomen aatelisto oli valmis
sotaan, ja se oli jo lähettänytkin nopeasti liikkuvan ruotsalaisilla
apujoukoilla vahvistetun armeijansa Viipurista kohti Pähkinälinnaa.
Pähkinälinna
Näissä
merkeissä Kustaa Vaasan oli itsekin pakko lähteä mukaan rintamalle,
käyttäen Turkua 13. elokuuta alkaen tukikohtanaan. Vaasa palasi
joulukuun alussa Turkuun turvaan itärintamalta matkalla Ahvenanmaalle,
viettäen joulun Turun linnassa. Marraskuun 21. kuningas antoi myös
ensimmäisen tunnetun suomenkielisen kuninkaan julistuksen, koskien
voimien keskittämistä maanpuolustukseen.
Kustaa
Vaasa palaa uudelleen Turkuun toukokuussa 1556 ja lähtee Turusta
Tukholmaan 1. heinäkuuta, jättäen 18-vuotiaan Juhana-herttuan Turun
linnaa isännöimään.
Turun
kirkkoherra Canutus Johannis eli Knut Juhananpoika lähtee Turusta
Moskovan hoviin audienssille rauhantoivein 31. heinäkuuta. Ja lopulta
varsinainen rauhanlähetyskunta saapuu Moskovaan 1557 21. helmikuuta
Turusta mukanaan mm. piispa Agricola.
Emil Wikström, Mikael Agricolan muistomerkki 1908, Viipuri.
Moskovan
rauhansopimus solmitaan 2. huhtikuuta 1557 Venäjän kanssa 40 vuodeksi.
Piispa Mikael Agricola on Turulle rauhan hintana, sillä hän kuolee 9.
huhtikuuta paluumatkalla Moskovan rauhanneuvotteluista. Kustaa Vaasa vie
Tuomiokirkosta viimeisetkin kalleudet; 20 kiloa hopeaa ja kultaa.
Juhana-herttua
sentään kiittelee turkulaisten taitoa panna olutta ja pyytää sitä 2-3
lästiä lisää hoviinsa. Nestemittana tuo lästi oli 12 tynnyriä eli 1500
litraa.
Lästissä mukana
Turussa 25-8 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti