lauantai 1. lokakuuta 2022

Pääkaupunki Turku

 Tänään 2-10 tulee kuluneeksi tasavuosia suomalaisen hallinnon lähtölaukauksesta, kun maan pääkaupunki Turussa vietettiin 2. lokakuuta 1809 hallituskonseljin avajaisjuhlia. 


 
 Turun tuomiokirkon alue ennen vuoden 1827 tuhoisaa tulipaloa.
 
Kun valtiovalta haluaa juhlistaa "säännöllisen valtiopäivätoiminnan" alkamista Helsingissä 18-9 1863, me Turussa voimme olla viisaampia ja juhlia valtioneuvoston perustamista täällä tänään 2-10 1809.



Hallituskonseljin avajaisjuhlallisuudet pidettiin Turussa 2.10.1809. Aamupäivän avajaisjumalanpalvelusta varten konseljin jäsenet ja virkamiehet kokoontuivat klo 10.45 kenraalikuvernööri M. Barclay de Tollyn asunnolle. Kulkueena sotilaskujaa myöten marssittiin Turun tuomiokirkkoon.


 
Ruhtinas Michael Andreas Barclay de Tolly (ven. Михаил Богданович Барклай-де-Толли).

Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööreinä toimivat, aikajärjestyksessä:

Rykmentin ja seminaarin pastori Alexander Lauraeus saarnasi Psalmista 45:5. Tekstissä kehotettiin kiiruhtamaan totuuden puolesta ja pitämään viheliäiset oikealla tiellä; muistutettiin oikeamielisen tuomarin velvollisuudesta edistää ja puolustaa totuutta ja oikeudenmukaisuutta veljien keskuudessa.

Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin avajaisistuntoon nahkurimestari Christoffer Richterin talon III kerrokseen, joka oli sisustettu valtaistuinsaliksi. Kenraalikuvernööri piti puheen keisarin valtaistuimen edessä, joka oli tuotu Porvoosta. Tämän jälkeen luettiin konseljin ohjesääntö ja jäsenten asettamiskirjeet.



 
 
 



Valtaistuin symboloi Suomessa Venäjän keisarin valtaa. Valtaistuin ja katos tuotiin Venäjältä. Valtaistuin oli yksi Aleksanteri I:n isän Paavali I:n vuonna 1797 teettämästä kuudesta kopiosta. Valtaistuimet oli tarkoitus sijoittaa eri puolille Venäjän valtakuntaa.

Porvoossa tuomiokirkkoon rakennettiin saarnastuolia vastapäätä vihreällä veralla ja sametilla verhoiltu valtaistuinkoroke. Tuomiokirkossa valtaistuin sijoitettiin baldakiinin alle, jonka seinävaatteessa oli Venäjän kaksoiskotka. Lukion salissa seinävaate vaihdettiin Suomen vaakunalla koristettuun kankaaseen. Venäläiset käsityöläiset pystyttivät ja viimeistelivät istuimen ja katoksen.

Lukion ns. valtiosaliin ja raatihuoneen isoon saliin tehtiin istuinkorokkeet. Keisarin valtaistuin siirrettiin rakennuksesta toiseen tarpeen mukaan.



Tiedosto:Kansallismuseo valtaistuin.jpg


Valtaistuin siirrettiin Porvoosta Turkuun hallituskonseljin istuntosaliin ja sieltä Helsinkiin senaatintalon valtaistuinsaliin. Suomen itsenäistymisen jälkeen se on ollut nähtävillä Kansallismuseossa.

Kansallismuseossa oleva valtaistuin ei kuitenkaan vastaa ulkonäöltään Emmanuel Thelningin Porvoon valtiopäiviä kuvaavan maalauksen valtaistuinta. Onkin mahdollista, että kyseessä on eri istuin eli se, joka oli keisari Aleksanteri II:n käytössä vuoden 1863 valtiopäivillä Helsingissä.





 
Hallituskonseljin kokoontumispaikka sijaitsi Richterin talossa, kuvassa näkyvien kolmen rakennuksen kokonaisuuden vasemmanpuolisessa osassa. Nykyinen tapahtuman muistolaatta sijoitettiin Yliopistonkatu 2:n kohdalla oikeanpuolisen rakennuksen kohdalle. Talo vajosi Aurajokeen 10.5.1830.



Virkavalat otettiin 10 jäseneltä, koska Bladh ei ottanut virkaa vastaan ollenkaan, Rotkirch astui virkaansa 9.10. ja De Geer ja Ervast 14.11.1809. Kenraalikuvernööri antoi käskyn aloittaa työt seuraavana päivänä.

Talousosaston ensimmäiset jäsenet olivat maaherra R. W. de Geer, maaherra K. von Troil, majuri C. E. Mannerheim, lääninkamreeri E. E. Tulindberg, lääninkamreeri H. C. Nordensvan, toimitussihteeri C. F. Rotkirch ja superkargööri P. J. Bladh.

Oikeusosaston ensimmäiset jäsenet olivat hovioikeuden presidentti Adolf Tandefelt, laamanni A. F. von Willebrand, hovioikeudenneuvos Carl Carp, hovioikeudenneuvos H. H. Wallerian, hovioikeudenneuvos C. E. Gyldenstolpe, laamanni F. W. Krogius ja kihlakunnantuomari Henrik Ervast. Prokuraattoriksi nimitettiin Mathias Calonius.

Pro curator
Suur-Suomi
Lääninviulisti E.T.




Venäläiset sotilaat marssivat rauhanomaisesti vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagrationin johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin. Suurruhtinaskunnan virallinen pääkaupunki Turusta tuli lokakuussa 1809 ja sellaisena se toimi vuoteen 1812 saakka.




 
 Prince Pyotr Ivanovich Bagration
 

Petr Ivanovich Bagration (1765-1812) a well-known Russian general, a participant of Suvorov's campaigns and the war of 1812, General of Infantry.


In the war against Sweden (1808-1809) Bargation commanded an infantry division and gained several victories (he seized Tammerfors, Abo and forced the Swedish out from the Southern Finland). In March of 1809 he commanded of a column of Russian troops in crossing the Gulfof Bothnia on ice to the Aland Islands and then to Sweden.






 
22. maaliskuuta 2009 tuli kuluneeksi 200 vuotta, kun venäläiset miehittivät Turun. Miehityksen myötä Turku käytännössä siirtyi Ruotsin vallasta Venäjän valtapiiriin.
Suomen sota 1808 -1809 puhkesi, kun venäläiset ylittivät Kymijoen 21. helmikuuta 1808. Sodan seurauksena Suomen ja Ruotsin vuosisatainen valtioyhteys katkesi.

Jo sodan alussa Ruotsin armeija vetäytyi Turusta pohjoiseen. Ankaran talven takia ruotsalaisten saaristolaivasto, Turun eskaaderi oli kiinni jäissä. Vetäytyessään ruotsalaiset sytyttivät laivastonsa palamaan. Turkulaiset päättivät olla tekemättä vastarintaa lähestyville venäläisille säästääkseen kaupunkinsa hävitykseltä.

Maaliskuun puolenvälin jälkeen venäläiset tekivät majoitustiedusteluretkiä Turkuun ja 22.3.1808 parisen tuhatta venäläistä sotilasta marssi rauhanomaisesti Turkuun. Kaupungin siviilihallinto jatkoi miehittäjien tulosta huolimatta toimintaansa normaalisti. Kutsuipa miehitysjoukkojen kärjessä ratsastanut ruhtinas P.I. Bagration kuusisataa kaupunkilaista tanssiaisiinkin Brinkkalan taloon (nykyiseen joulurauhan julistuksen taloon).

23. maaliskuuta venäläisten ylipäällikkö F.W.Buxhoevden saapui kaupunkiin ja miehityshallinto alkoi. Turkulaiset joutuivat piispa Jakob Tengströmin johdolla vannomaan uskollisuudenvalan keisarille.



Jakob Tengström (4. joulukuuta 1755 Kokkola26. joulukuuta 1832 Turku) oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa. Hän toimi teologian professorina Turun akatemiassa vuodesta 1790. Turun piispana hän toimi vuodesta 1803, ja sai vuonna 1817 arkkipiispan arvonimen.




Tapahtuneeseen sopeuduttiin, vaikka jonkinasteista vastarintahenkeäkin ilmeni. Ruotsin vallan aika Turussa oli käytännössä päättynyt ja kaupunki siirtyi Venäjän vallan alle yli sadaksi vuodeksi.

Suomi liitettiin sodan päätteeksi Venäjään Haminan rauhansopimuksella, joka allekirjoitettiin 17.9.1809 ja astui voimaan 13.10.1809. Samalla maamme sai autonomian.


2-10 2009 sai Turun linnassa kantaesityksensä säveltäjä Kalevi Ahon neliosainen kävelykonsertti 'Historiallisia kuvia' valtioneuvoston perustamisen 200-vuotisjuhlan kunniaksi.
 
Näin Turku ehti olla maan virallisena pääkaupunkina vain kolme vuotta 1809-1812, kun 12. kesäkuuta 1550 Vantaanjoen suulle perustettu Helsingfors nimitettiin 22.4.1812 tuolloisen Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.



Olkaamme siis turkulaisia
Suomen Turussa 2-10 2017
Simo Tuomola

tiistai 16. elokuuta 2022

Turun hallituskonselji

 

Turun hallituskonselji

Tänään 18-8 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun

1809 – Keisarillinen Suomen senaatti (hallituskonselji) pantiin alulle.


Keisarillinen Suomen senaatti, ns, Amiraalisenaatti, senaatin suuressa  kokoussalissa | Helsingin kaupunginmuseo | Finna.fi  
 

Keisarillinen Suomen senaatti oli vuosina 1809–1918 toiminut Suomen suuriruhtinaskunnan korkein siviilihallintoelin ja tuomioistuin. Se jakautui kahteen erilliseen osastoon, talousosastoon ja oikeusosastoon, jotka vastasivat nykyisiä valtioneuvostoa ja korkeinta oikeutta.

 
Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809 ja autonominen Suomen suuriruhtinaskunta perustettiin, sille oli luotava oma keskushallinto. Suunnitelmia hallinnon järjestämiseksi tehtiin jo Suomen sodan (1808–1809) alussa, ja 1. joulukuuta 1808 perustettiin Suomen kenraalikuvernöörin virka.

Myös oman hallituksen perustamisesta Suomeen päätettiin jo vuonna 1808, mutta koska voimassa pidetyn Ruotsin lain mukaan päätökselle oli saatava säätyjen suostumus, asia joutui odottamaan maaliskuussa 1809 avattuja Porvoon valtiopäiviä.

Valtiopäivillä hallituskysymystä valmistelemaan asetettiin komitea, jonka puheenjohtajana toimi Turun piispa Jakob Tengström ja juridisena asiantuntijana Turun akatemian lainopin professori Matthias Calonius, ja joka teki säädyille ehdotuksen Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljin ohjesäännöksi.



Jakob Tengström – Wikipedia  

Jakob Tengström (4. joulukuuta 1755 Kokkola26. joulukuuta 1832 Turku) oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa. Hän toimi teologian professorina Turun akatemiassa vuodesta 1790. Turun piispana hän toimi vuodesta 1803, ja sai vuonna 1817 arkkipiispan arvonimen. Hän toimi piispana kuolemaansa vuoteen 1832 saakka.
 

 
 Piispa Jakob Tengström.


Komitean ohjesääntöehdotus sai valtiopäivillä hyvän vastaanoton, vaikka Sprengtportenin seuraaja, kenraalikuvernööri Michael Barclay de Tolly vastustikin koko hallituskonseljin perustamista ja katsoi kenraalikuvernöörin kanslian riittävän Suomen hallinnoimiseen.


Ruotsin menetettyä Suomen Venäjälle Calonius oli tärkeässä asemassa Suomen suuriruhtinaskunnan hallitusmuotoa ja lainsäädäntöä valmisteltaessa. Hän toimi ensimmäisenä Suomen prokuraattorina eli oikeuslaitoksen ylimpänä valvojana vuosina 1809–1816. Vuonna 1816 hänet nimitettiin valtioneuvokseksi. Calonius jätti jälkeensä mittavan, noin 3 600 niteen kirjaston.

 

Matthias Calonius – Wikipedia
 
 Professori Matthias Calonius.


Säädyt hyväksyivät Caloniuksen ehdotuksen pienin muutoksin, joista merkittävin oli se, että konseljin jäseniltä edellytettiin suomalaista syntyperää. Keisari vahvisti hallituskonseljin ohjesäännön 18. elokuuta 1809.

Hallituskonseljin avajaisia päästiin lopulta juhlimaan Turussa 2.10. 1809.



Hallituskonseljin avajaisjuhlallisuudet pidettiin Turussa 2.10.1809. Aamupäivän avajaisjumalanpalvelusta varten konseljin jäsenet ja virkamiehet kokoontuivat klo 10.45 kenraalikuvernööri M. Barclay de Tollyn asunnolle. Kulkueena sotilaskujaa myöten marssittiin Tuomiokirkkoon.


 
Ruhtinas Michael Andreas Barclay de Tolly (ven. Михаил Богданович Барклай-де-Толли).

Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööreinä toimivat, aikajärjestyksessä:




Rykmentin ja seminaarin pastori Alexander Lauraeus saarnasi Psalmista 45:5. Tekstissä kehotettiin kiiruhtamaan totuuden puolesta ja pitämään viheliäiset oikealla tiellä; muistutettiin oikeamielisen tuomarin velvollisuudesta edistää ja puolustaa totuutta ja oikeudenmukaisuutta veljien keskuudessa.

Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin avajaisistuntoon nahkurimestari Christoffer Richterin talon III kerrokseen, joka oli sisustettu valtaistuinsaliksi. Kenraalikuvernööri piti puheen keisarin valtaistuimen edessä, joka oli tuotu Porvoosta. Tämän jälkeen luettiin konseljin ohjesääntö ja jäsenten asettamiskirjeet.


Valtaistuin symboloi Suomessa Venäjän keisarin valtaa. Valtaistuin ja katos tuotiin Venäjältä. Valtaistuin oli yksi Aleksanteri I:n isän Paavali I:n vuonna 1797 teettämästä kuudesta kopiosta. Valtaistuimet oli tarkoitus sijoittaa eri puolille Venäjän valtakuntaa.


Porvoossa tuomiokirkkoon rakennettiin saarnastuolia vastapäätä vihreällä veralla ja sametilla verhoiltu valtaistuinkoroke. Tuomiokirkossa valtaistuin sijoitettiin baldakiinin alle, jonka seinävaatteessa oli Venäjän kaksoiskotka. Lukion salissa seinävaate vaihdettiin Suomen vaakunalla koristettuun kankaaseen. Venäläiset käsityöläiset pystyttivät ja viimeistelivät istuimen ja katoksen.

Lukion ns. valtiosaliin ja raatihuoneen isoon saliin tehtiin istuinkorokkeet. Keisarin valtaistuin siirrettiin rakennuksesta toiseen tarpeen mukaan.



Porvoon valtiopäivät – Wikipedia
Valtaistuin siirrettiin Porvoosta Turkuun hallituskonseljin istuntosaliin ja sieltä Helsinkiin senaatintalon valtaistuinsaliin. Suomen itsenäistymisen jälkeen se on ollut nähtävillä Kansallismuseossa.

Kansallismuseossa oleva valtaistuin ei kuitenkaan vastaa ulkonäöltään Emmanuel Thelningin Porvoon valtiopäiviä kuvaavan maalauksen valtaistuinta. Onkin mahdollista, että kyseessä on eri istuin eli se, joka oli keisari Aleksanteri II:n käytössä vuoden 1863 valtiopäivillä Helsingissä.



 



Richterin talo – Wikipedia




 

Vuonna 1809 perustetun hallituskonseljin ensimmäisen kokoontumispaikan eli Richterin talon muistolaatta paljastettiin 2.10.2009. Kuva: Päivi Paasikoski, valtioneuvoston kanslia

Virkavalat otettiin 10 jäseneltä, koska Bladh ei ottanut virkaa vastaan ollenkaan, Rotkirch astui virkaansa 9.10. ja De Geer ja Ervast 14.11.1809. Kenraalikuvernööri antoi käskyn aloittaa työt seuraavana päivänä.

Talousosaston ensimmäiset jäsenet olivat maaherra R. W. de Geer, maaherra K. von Troil, majuri C. E. Mannerheim, lääninkamreeri E. E. Tulindberg, lääninkamreeri H. C. Nordensvan, toimitussihteeri C. F. Rotkirch ja superkargööri P. J. Bladh.

Oikeusosaston ensimmäiset jäsenet olivat hovioikeuden presidentti Adolf Tandefelt, laamanni A. F. von Willebrand, hovioikeudenneuvos Carl Carp, hovioikeudenneuvos H. H. Wallerian, hovioikeudenneuvos C. E. Gyldenstolpe, laamanni F. W. Krogius ja kihlakunnantuomari Henrik Ervast. Prokuraattoriksi nimitettiin Mathias Calonius.



 Portrait of the Prince P. I. Bagration - Vasily Tropinin
Prince Pyotr Ivanovich Bagration (Georgian: პეტრე ივანეს ძე ბაგრატიონი P'et're Ivanes dze Bagrat'ioni [baɡratʼiɔni], Russian: Пётр Ива́нович Багратио́н; 1765 – 24 September [O.S. 12 September] 1812) was a general of the Russian army. He was a descendant of the Georgian royal family of the Bagrations.



Venäläiset sotilaat marssivat rauhanomaisesti vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagration johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin. Suurruhtinaskunnan virallinen pääkaupunki Turusta tuli lokakuussa 1809 ja sellaisena se toimi vuoteen 1812 saakka.


Hallituskonseljissa
Turussa 18-8 2022
Simo Tuomola

torstai 28. heinäkuuta 2022

Pikkuvihassa

 Tänään 30-7 juhlimme Turun raatihuoneella vähän pitkin hampain venäläisen vallan keulakuvan synttäreitä, tulee näet kuluneeksi tasavuosia Suomen kenraalikuvernööri Johan Balthasar von Campenhausenin syntymästä Tukholmassa 1689. Eletään pikkuvihan viimeistä vuotta 1743.


 
 Vapaaherra, kenraaliluutnantti Johan Balthasar von Campenhausen.

Johan Balthasar von Campenhausen (30. heinäkuuta 1689 Tukholma28. tammikuuta 1758 Pietari) oli kenraali ja venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri pikkuvihan aikana 1742-1743.

После увольнения из русской армии, он служил два года в качестве генерал-губернатора Финляндии с 1742 по 1744 год.

Von Campenhausenin vanhemmat olivat Pohjanmaan rykmentin eversti Johan Herman von Campenhausen ja Agnes Margareta Gyldenhoff. Hän tuli 1708 kuningas Kaarle XII:n drabanttijoukkoihin,  joutui Puolassa vangiksi 1710 ja siirtyi ensin puolalaisten ja sitten venäläisten palvelukseen. Everstiksi hänet ylennettiin 1717 ja myöhemmin kenraalimajuriksi.


 Бальтазар I фон Кампенгаузен
 Suvun aatelisvaakuna.



Katsotaanpas vähän miltä Turussa tuolloin oikein näyttikään;

 
Asuinrakennusten pitkä sivu oli kadulle tai joelle päin. Pihan puolella sijaitsivat ulkorakennukset: puuvaja, vaunuvaja, varastoaitat, talli, lantavaja ja pihatto. 1700-luvulla loppui sikojen pito kaupungissa niiden aiheuttaman epäsovun ja vaivan vuoksi - siat kun karkailivat minne mielivät.




Vanha raatihuone Turku - Matkailu-opas

  Vanha Raatihuone (Turku) – Wikipedia
 
Turun raatihuone, piirros vuodelta 1735. 
 
Vuonna 1735-1736 Turun suurtorin äärelle oli rakennettu tornillinen raatihuone. Tiilestä rakennetussa ja keltaiseksi rapatussa raatihuoneessa oli aikaa ilmoittava tuntikello. Rakennuksen piirsi muurarimestari Samuel Berner, joka oli saanut oppinsa Tukholman kuninkaanlinnan työmaalla.


Samuel Berner (k. 10. elokuuta 1759 Siuntio) oli Suomessa 1700-luvulla vaikuttanut saksalaissyntyinen muurimestari ja arkkitehti, jonka suunnittelemia rakennuksia on useissa Suomen kaupungeissa. Häntä on pidetty Suomen rakennustaiteen historian ensimmäisenä varsinaisena arkkitehtina.



Turun linnan alue vuonna 1799.
 
Kun Suomi joutui hattujen sodassa venäläisten miehittämäksi, von Campenhausen nimitettiin syksyllä 1742 Suomen kenraalikuvernööriksi Turkuun ja hän sai hoitoonsa taloudelliset, oikeudelliset ja kirkolliset asiat.  Piispa Jonas Fahlenius pakeni pikkuvihan aikana monien muiden kaupungin johtomiesten tavoin Ruotsiin ja hänen sijaisenaan toimi Johan Wallenius.

 
 Johan Fredrik Wallenius

 Jonas Fahlenius (16741747) oli ruotsalais-suomalainen piispa. Hän toimi Turun piispana vuosina 1734–1746. Fahlenius oli syntyisin Falunista, Ruotsista. Hän muutti Suomeen vasta Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721. Ennen piispaksi tuloaan hän toimi logiikan ja metafysiikan sekä teologian professorina ja vuodesta 1728 tuomiorovastina.
 
 Turun piispa, professori Jonas Fahlenius

Johan Wallenius (1698-1746) oli suomalainen teologian tohtori ja Turun akatemian logiikan ja metafysiikan professori. Kun piispa Jonas Fahlenius pakeni pikkuvihan aikana Ruotsiin Wallenius toimi piispan sijaisena.

 

 Turun linna vuonna 1724.

Ylimpiin hallintovirkoihin nimitettiin kenraalikuvernöörin esityksestä virolaisia ja liivinmaalaisia henkilöitä ja suomalaisia taas alempiin. Turun rauhan jälkeen 1743 syksyllä von Campenhausen palasi Venäjälle, missä hän sai tehtäväkseen laatia esityksen Viipurin läänin hallintoa varten.



Vesivärityö kirkkoalueesta 1814.

 1751Fredrik I, Ruotsin kuningas (1720–1751) (s. 1676).

Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8. 1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8. 1743.

Turun rauha on Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu Venäjän ja Ruotsin välinen rauhansopimus, joka päätti vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan ja sen aiheuttaman pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa.



 Turku vuonna 1811.

1700-lukua leimasi kaupungissa myös teollisuuden kasvu. Turussa toimi 1700-luvulla kaksi valtakunnan suurimpiin kuulunutta tupakkatehdasta. Laivojen rakentaminen alkoi Turussa vuonna 1732 perustetulla Åbo Gamla Skeppswarf -telakalla, ja telakkateollisuudesta kehittyi aikaa myöten kaupungin merkittävin teollisuudenhaara.

Myös asukasluku nousi ja oli vuosisadan vaihtuessa jo noin 11 000. 1700-luvun lopulla myös kulttuuri ja tiede kukoistivat kaupungissa. Tästä esimerkkeinä olivat esimerkiksi ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan ja laboratorioiden perustaminen, sekä Suomen vanhimman sanomalehden Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyminen vuonna 1771.


Vuonna 1790 Turussa perustettiin myös Suomen vanhin yhä toimiva yhdistys, Musikaliska Sällskapet i Åbo eli Turun Soitannollinen Seura.

Pikkuvihassa
Turussa 30-7 2022
Simo Tuomola

lauantai 23. heinäkuuta 2022

Palkan puolitus

 Tänään 24-7 tulee kuluneeksi tasavuosia maamme ensimmäisestä lakkotapahtumasta Turussa vuonna 1491. Riita syntyi palkan puolittamisesta. Eletään vahvan kauppa- ja puolustusliitto Hansan aikaa ja kinastellaan mm. suhteista Venäjän suuntaan.


 Kuvahaun tulos haulle hansaliitto

Tuolloin Turun vetäjät ja kantajat ryhtyivät lakkoon, koska lukuisat Danzigista saapuneet hansakauppiaat olisivat halunneet maksaa laivojen lastinpurkaukseen liittyvästä vetotyöstä vain puoli äyriä ruislästiltä. Vanha taksa oli yksi äyri lästiltä.

 Lästi (ruots. läst) on vanha Keski- ja Pohjois-Euroopassa käytössä ollut tilavuus- ja painomitta. Sen suuruus on vaihdellut ajan, tavaralajin ja paikkakunnan mukaan.







Selkkaus kehittyi melko vakavaksi, mutta päättyi kuitenkin lopulta työntekijöiden voittoon, koska viranomaiset eivät halunneet muuttaa vetäjätaksaa työntekijöiden tappioksi. Tätä Turun satamaselkkausta pidetään maamme ensimmäisenä lakkona.

Hansaliitto (muinaisyläsaks. sanasta hansa: ryhmä, joukko) - myös dudische Hanse ja deutsche Hanse, lat. hansa teutonica - oli pohjoiseurooppalaisten kaupunkien (varhaisvaiheissa yksittäisten kauppiaiden) liitto, joka hallitsi kauppaa Itämeren ja Pohjois-Saksan alueella 12001400-luvuilla. 1300-luvun alkupuolella Hansaliitto oli myös puolustusliitto ja se tiivistyi vuosisadan puolivälissä Lyypekin johtamaksi suurvallaksi.




 
Turku oli 1400-luvulla varsin merkittävä hansaliiton markkinapaikka; Aurajoen laivasatamaan johtivat maan tärkeimmät tieyhteydet - rannikkotie Viipurista ja Hämeen härkätie. Turulla oli oikeus ulkomaankauppaan ja vientitavaroina olivat mm. turkikset, kuivattu hauki ja traani, tuontitavaroina mm. suola, kankaat, metalli, viini ja hedelmät. Turun linnan käskynhaltija piti asemapaikaltaan tuontia silmällä.

Ulkolaisilta kesteiltä oli vähittäiskaupan harjoittaminen kielletty, heidän tuli myydä tavaransa suoraan tukussa Turun porvareille, joilta he myös ostivat vientiin menevät tavaransa. Turun linnan käskynhaltijalla oli puolestaan tavarain maahantuonnissa etuosto-oikeus ennen kaupungilla toimivia puotikauppiaita.

 

 
Turkulaiset kauppiaat kaavailivat suoria kauppasuhteita Turun ja Danzigin välille jo vuonna 1360, hansakaupan tärkeimmän tuontitavaran Turkuun ollessa tuolloin suola. Pian Turun ja Danzigin välinen kauppa nousikin yhtä merkittäväksi kuin Turun ja Tukholman välinen kauppa.

 
Koggi-laiva mullisti Itämeren kaupan; tavaroiden kuljetus oli halpaa ja entistä laajempi kaupankäynti kannatti. Tässä kogissa on kyllä liikaa mastoja, yksikin riittää. Lisa von Lübeck. Kolmimastoinen Hansan koggi 1400-luvulta.


Ensimmäinen tieto turkulaisen kauppiaan, raatimies Andreas Römerin omasta kauppalaivasta kirjataan 1421 ja ensimmäinen hollantilainen kauppalaiva saapuu vierailulle Turkuun vuonna 1425. Ja missä on kauppamerenkulkua, siellä on myös merirovoja.

Esim. vuonna 1427 turkulainen laivuri Nils Olofsson menettää menettää laivansa, kun se ryöstetään putipuhtaaksi merellä. 1436 Flemingin veljekset purjehtivat kahdella merirosvolaivalla kauppiaiden kiusana 60 hengen miehistön voimin ryöstelemässä kauppalaivoja.

Vuonna 1447 turkulaiskauppiaat yrittävät käydä kauppaa myös Venäjän kanssa, mutta Hansa kieltää sen. Suurpäät ja Karvataskut ovat tuolloin Turun tunnetuimmat suomalaiset kauppiassuvut. Brun ja Wadmal puolestaan tunnetuimmat Turussa toimivat ruotsalaiset liikemiehet.

Turun Suurpäiden porvarissuku tunnetaan parhaiten Turun piispa Laurentius Suurpäästä. Useampikin suvun jäsenistä sai pappiskoulutuksen. Kauppiassuvun kyky investoida pappiskoulutukseen perustui Itämerellä käydyn kaupan tuottamiin voittoihin sekä hyviin suhteisiin Turun hiippakunnan johtoon. Suurpäitä vaikutti myös Suomenlahden toisella puolen Tallinnassa.


 
 Missale Aboense, joka on painettu vuonna 1488, on ainoa suomalaisen kirjallisuuden inkunaabeli.



Lauri Suurpää tai Laurentius Michaelis (n. 1440 - 8. syyskuuta 1506 Turku) toimi Turun piispana 15001506.

Suurpään isä oli Turun pormestari Mikael Suurpää, joka kuului Turussa ja Tallinnassa toimineeseen porvarissukuun. Nimi esiintyy Suomessa edelleen. Mikael Suurpää toimi Turun pormestarina 1450, äidin puolelta Suurpäällä oli suhteitä rälssisäätyyn. Suurpää opiskeli Pariisissa ja valmistui noin 1472 tai 1473 ensin baccalaureaukseksi ja sitten maisteriksi.


Karvataskun alus oli aikoinaan vartavasten rakennettu kestämään kilpailussa merirosvojen kanssa. Se oli hätyyttäjiään sirotekoisempi ja heti vastaiselle jouduttaessa näyttäysivät sen edut. Kun suunta otettiin niin ylös tuuleen kuin suinkin sieti, alkoivat kömpelötekoisemmat vihollisalukset huomattavasti jäädä. Tuuli oli täällä saaristossa kuitenkin puuskittaista ja yhtäkkiä kapteeni, joka korkealta asemaltaan jännittyneenä tarkkasi vihollislaivojen liikkeitä, havahtui siitä, että purjeet hänen allaan alkoivat lepattaa.

Merirosvousta pistettiin myös kovalla kädellä kuriin. Danzigissa esim. tuomittiin 69 merirosvoa kuolemaan vuonna 1458, mukana mm. Hannu Henrikinpoika, Hannu Borinpoika, Hannu Jönsinpoika ja Jesse Finne Suomesta. Teloituksia suoritettiin myös Galghabergin kukkulalla Turussa.



 

Vuonna 1465 Lyypekin raadin Tallinnaan lähettämät tavarat ryövätään merellä ja kuljetetaan Turkuun. Lyypekin raati syyttää Turun piispaa ja Turun linnaläänin käskynhaltija Eerik Akselinpoika Tottia merirosvouksesta. Kuningas Kristian puuttuu peliin ja vakuuttaa heidän syyttömyyttään.


 Eerik Akselinpoika Tott, ruots. Erik Axelsson Tott, (synt. 1415 Skånessa, k. 1481 Viipurin linnassa), valtaneuvos, toimi Ruotsin valtiohoitajana vuonna 1457 Jöns Pentinpoika Oxenstierna kanssa kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonden ollessa syrjäytettynä ja yksin vuosina 14661467.

Turun vetäjien ja kantajien lakko iski siis oleelliseen Danzigin kauppaan. Kun Danzigissa kävi esim. vuonna 1475 Turusta yhteensä 34 laivaa, vieraili siellä vain 2 kauppalaivaa muualta Suomesta ja 2 laivaa Wiipurista. Lastina mm. suolaa, humalaa, viiniä, kangasta ja herneitä.



Merenkulkua
Turussa 24-7 2022

Simo Tuomola

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Kuolonmarssilla

 Tänään 19-7 kilistelemme maljoja Erik Bruunin kunniaksi. Hän on juuri päässyt Turussa ylioppilaaksi. Vuotta aiemmin 1699 hän aloitti 10-3 opiskelut Tartton yliopistossa, mutta on nyt siirtynyt Turkuun opiskelemaan uskontotieteiden pariin ja kirjautunut täällä Viipurilaiseen osakuntaan.


Onnittelut myös isälleen, Karjalan ratsuväen luutnantti Johan Bruunille ja äidille Gertrud Freudenbergille. Teit isäin astumaan poika käy jatkossakin ja hän etenee 1710 Turun läänin jalkaväkirykmentin rykmentinpastoriksi. Puolisokseen hän saa vuonna 1711 Kristina Doestin.

 

 Kaarle XII (17. kesäkuuta 1682 Tukholma30. marraskuuta 1718 Fredrikshald (nyk. Halden), Norja) oli Ruotsin kuningas 1697–1718. 


Tammikuussa 1716 kuningas Kaarle XII keräsi Lundiin 40 000 miehen armeijan. Suojasää pilasi suunnitelman hyökätä jään yli Tanskaan, joten armeija suuntasi kulkunsa helmikuussa Norjaan. Ilman tykistöä Kaarle ei kuitenkaan pystynyt valloittamaan norjalaisten linnoituksia, joten huhtikuussa hän joutui palaamaan tyhjin käsin ensimmäiseltä Norjan matkaltaan.

 
Ja piankos pastori Bruunin tie vie myös kohden sotaa. Syksyllä 1718 kuningas Kaarle XII päättää taas kerran hyökätä Norjaan. Etelässä Kaarlen komentamat pääjoukot marssivat kohti Kristianiaa (nykyinen Oslo), pohjoisella rintamalla Armfeltin komentama osasto marssii tunturien yli kohti Trondheimia.


 Carl Gustaf Armfelt vanhempi (nimi kirjoitetaan myös Armfeldt, 9. marraskuuta 1666, Inkeri24. lokakuuta, 1736 Isnäsin kartano, Pernaja) oli suomalainen kenraali ja Suomessa olleiden joukkojen ylipäällikkö suuressa Pohjan sodassa vuosina 1713–1714.
 
 Mukana Armfeltin komentamassa rykmentissä on myös rykmentinpastori Erik Bruun, jonka pitää valaa sotauskoa parilletuhannelle Suomesta ja Turusta tulleelle karoliinille, jotka joutuvat pian kohtalokkain seurauksin sodan sijasta ankarien luonnonvoimien armoille.  

 
 
Lokakuussa 1718 sotaoperaatio siis aloitettiin uudestaan. Tarkoitus oli välttää suuria taistelukenttiä ja valloittaa sen sijaan maavoimin Tanskan linnoituksia pitkien piiritysten avulla. Ruotsin 40 000 miehen kokoinen pääarmeija ylitti rajan 30. lokakuuta 1718. Fredrikstenin linnoituksen piiritys alkoi kolme viikkoa myöhemmin. Pohjoisempana aloitettiin Trondheimin sotaretki.
 
 Uudenmaan karoliinit tutkimassa karttaa 2012 (kuva Markku Arvonen).

Marraskuun viimeisen päivän iltana kuningas sai luodin päähänsä ja kuoli. Karoliinijoukot vetäytyivät ja koko sota oli Ruotsin osalta päättynyt.


Trondheimiä piirittäneet Carl Gustaf Armfeltin ruotsalais-suomalaiset joukot joutuivat perääntyessään uudenvuoden aattona 31. joulukuuta 1718 lumimyrskyyn, ja noin puolet 5 000 miehen armeijasta menehtyi tunturimaastoon lähelle Duvedin kylää. Heitä oli yritetty marssittaa mahdollisimman nopeasti omalle puolelle, ja he olivat joutuneet yöpymään useina peräkkäisinä myrskyöinä taivasalla.

 
Myös rykmentinpastori Erik Bruunin maallinen taival päättyi tällä sotaretkellä, hänen kuollessa Trondheimin läheisessä vuonokylässä Hanebossa 11-1 vuonna 1719. 



 


Kaarle XII:n Norjan sotaretki oli Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n epäonnistunut yritys Norjan valtaamiseksi Tanskalta suuren Pohjan sodan loppuvaiheessa vuosina 1716–1718. Gustaf Cederströmin maalaus Karoliinit kantamassa Kaarle XII:n ruumista (1884).


Piirittäessään Osloon vievän reitin varrella olevaa Fredrikstenin linnoitusta Kaarle XII kuoli ohimoon osuneesta kuulasta 30. marraskuuta 1718. Ruotsalaiset perääntyivät Kaarlen langon, Hessenin prinssin johdolla Norjasta.


Kuultuaan kuninkaan kuolemasta Armfelt lähti myös vetäytymään takaisin Ruotsiin. Huoltoa vailla olevat joukot joutuivat paluumatkalla Trondheimista vuodenvaihteessa 1718–1719 poikkeuksellisen kovaan lumimyrskyyn Ruotsin ja Norjan välisillä tuntureilla lähellä Duvedin kylää Ruotsin puolella, ja 3 000 miestä menehtyi pakkaseen. Heistä kaksi kolmasosaa oli kotoisin Suomesta. Armfeltin joukkojen perääntymistä kutsutaan karoliinien kuolonmarssiksi.


Karoliinina Turussa

 19-7 2022

  Simo Tuomola

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Suomen Joutsen

 Tänään 7-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun ryövääjä Otto Rudin kohtalonpäivistä:

 REVOLUTION: Suomen Joutsen
  Bornholmin ja Rügenin välisellä merialueella käyty taistelu 07.07.1565

 
Klaus Kristerinpoika Horn (n. 15181566) oli sotilas ja valtiomies. Hänestä tuli vuonna 1556 Viipurin käskynhaltija ja vuonna 1561 Tallinnan käskynhaltija. Vuonna 1561 hänestä tuli myös Liivinmaan joukkojen ylipäällikkö ja 1564 laivaston yliamiraali.

Otto Rud oli tanskalainen amiraali. Hänen johtamansa joukot ryöstivät Turun kaupungin vuonna 1509. Rud haavoittui ja jäi sotavangiksi 7. heinäkuuta 1565 Klaus Hornin johtamaa ruotsalaista laivastoa vastaan käydyssä meritaistelussa.  Otto Rud kuoli vankeuden aikana 11.10.1565 Tukholmassa.

Svante Niilonpojan kaudella tanskalaiset tekivät voimakkaammalla laivastollaan tuhoisia hyökkäyksiä Ruotsiin ja Suomeen hävittäen mm. Porvoon,

Porvoon lisäksi kohteena oli myös mahtikaupunki Turku ja Turun saaristo. Vuonna 1507 Severin Norby tekee yhdeksällä märssylaivalla ryöstöretken Ahvenanmaalle Kastelholmaan, vieden käskynhaltija Sten Tuuresson Bielken vankina Tanskaan.


 

Turussa riehuu ruttoepidemia ja kuningas asettaa 1508 Tukholman saaristoon kymmenen laivaa turvaamaan liikennettä merirosvoilta. Niinpä Tanskan kuninkaan Hansin merirosvojoukot suuntaavatkin hyökkäyksensä aamuyöllä 3. elokuuta 1509 Turkuun.

Soturi Otto Rudin johdolla ryöstetään mm. kirkon aarteet Kaikkien Pyhien Kappelista. Ryöstetyksi tulee mm. kirkon arvokkain esine, Särkilahden kalkki eli ns. Ejbyn kalkki - ehtoollismalja ja pateeni, ehtoollisleipälautanen.

Murhaaminen ja ryöstely kestää viisi päivää. Piispanhiipan ja sauvan lunastukseksi vaaditaan 12 000 markkaa, samoin kaupungin polttamatta jättämisestä. Jooseppi Pietarinpojan isännöimää Turun linnaa Rud ei kuitenkaan pysty valloittamaan.


 




Bornholmin ja Rügenin välisellä merialueella käyty taistelu 7-7 1565


Kesällä 1565 Tanskan laivasto oli jälleen merikelpoisena merellä. Sitä johti nyt Otto Rud. Tanskalaiseen laivastoon kuului 36 alusta.  Laivasto tapasi Hornin laivaston Bornholmin ja Rügenin välillä, jonne Horn oli vetäytynyt käytyään uudelleen Kööpenhaminan edustalla tullia kantamassa. Hornin komennossa oli nyt 46 alusta, joista pari oli vasta Suomesta  tullutta.


Bornholmin ja Rügenin välissä suoritettiin ratkaiseva taistelu 7-7 1565. Tanskalainen amiraalilaiva Jägmästaren aloitti taistelun purjehtien Hornin laivaston keskelle ja ryhtyen valtausyrityksiin. Se joutui heti alussa vierekkäin Hornin amiraalilaivan St Erikin kanssa. Amiraalilaivojen kesken käytiinkin sitten ankaraa kaksintaistelua tuntikausia, kunnes Rudin oli pakko antautua huolimatta siitä, että hän sai lopussa avukseen kaksi muuta laivaa.



 Horn, Klas Kristersson i VJs julnummer 1942.jpg
 Klas Kristersson Horn

 Klas Kristersson Horn var en svensk amiral av finländsk härkomst. Han föddes omkring år 1517 i Åminne. Han deltog i sjuårskriget mellan Danmark och Sverige 1563-1570, där han vann en avgörande seger över den danska flottan den 7 juli 1565 och den 26 juli 1566 vann han över en kombinerad dansk-lübecksk flotta nära Öland. Han dog den 9 september samma år i pesten. Gift (1551-01-03) med Kerstin Krumme (1532-1611)


Yliamiraali, valtaneuvos, vapaaherra (n.1518 - 1566)

Klaus Kristerinpoika Horn oli sukunsa merkittävimpiä sotilaita ja hallintomiehiä. Häntä voi oikeutetusti pitää Ruotsin Itämeren vallan luojana ja Ruotsin laivaston uudistajana ja rakentajana. Yliamiraalina hänelle ei löytynyt kykenevää seuraajaa, ja hänen jälkeensä Ruotsin laivasto pääsi rappeutumaan.
Myöhempien aikojen Suomen Joutsen.

Jägmästaren oli taistelun melskeessä uppoamassa ja sen miehistöstä (1500 miestä) oli 2/3 osaa taistelukyvyttömiä. St Erikin vieressä taisteli Suomen Joutsen (Finska Svan 82 tykkiä, vara-amiraali Sten Sture ja laivankapteenina Baner, jotka kaatuivat taistelun kuluessa) tanskalaisia aluksia Kristoferia (Nils Trolle) ja Jungfrua (Erik Rud) vastaan. Tuuli ajoi niitä vastaan Troiluksen (44 tykkiä) ja erään suuren lyypekkiläisen, jotka olivat kiinnittyneet toisiinsa valtauspuomeilla, ja näin muodostuneessa viiden aluksen ruuhkassa oli taistelu tavattoman kiivas.

Kristofer upposi pian, vieden mukanaan mm tanskalaisen aliamiraalin Niilo Trollen, mutta osa miehistöä valtasi ruotsalaisen St Göranin ja sen onnistuikin Ruotsin lipun turvin päästä pakoon taistelupaikalta. Taistelu oli muuallakin ankaraa. Kun se illalla taukosi tanskalaiset olivat menettäneet  3 alusta (Kristopher, kapteenina Nils Trolle, Lübeck) uponneina ja 2 alusta (lippulaiva Jägmästaren 90) vallattuina sekä 5000 miestä. Pahoin runneltuna Tanskan laivasto purjehti ensin Bornholmiin ja sitten Kööpenhaminaan.

Taistelu oli Hornin johtamalle Ruotsin laivastollekin  maksanut paljon: muun muassa kolme laivaa (Grip uponnut, Gyllende Lejon palanut ja St Göran vallattu) ja noin 2000 miestä oli menehtynyt. Mutta ratkaiseva voitto oli saavutettu. Tämän jälkeen hän Horn oli Itämeren herra. Ettei hänen suurta voittoaan voitu erikoisemmin käyttää hyväksi sodan lopputuloksen kannalta, johtuu siitä, että samoihin aikoihin Ruotsin maavoimat kärsivät tappion Axtornassa.



Ottoa kaatamassa
Suomen Turussa 7-7 2022
Simo Tuomola