Uutisia Turusta

Tänään 17-1 tulee kuluneeksi tasavuosia Aurora-seuran perustajiin kuuluneen Johan Liliuksen syntymästä. 

Johan Lilius (17. tammikuuta 1724 Längelmäki – 1803) oli hovioikeudenneuvos ja Aurora-seuran perustajia. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Henrik Lilius ja Hedvig Margareta Wanochius.

Tuossa 15-1 tuli kuluneeksi tasavuosia seuran ja Suomen ensimmäisen sanomalehden ilmestymisestä Turussa vuonna 1771 ja 31-1 saimme juhlia jo lehden toista numeroa.  Aurora-seuran julkaisu "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia" oli ruotsinkielinen ja nimeltään "Tidningar Utgi ne Af et Sällskap i Åbo". 

1771 – Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyi Turussa.




Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ("Erään turkulaisen seuran julkaisemia lehtiä") oli Suomen ensimmäinen sanomalehti. Se oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajana oli Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Lehti ilmestyi Turussa vuosina 1771–78 ja 1782–85. Puhekielessä lehden nimi lyhentyi nopeasti Åbo Tidningariksi.

Aurora-seura oli Turussa vuosina 1770-1779 toiminut isänmaallis-kirjallinen ja musiikillinen salaseura. Heti ensimmäisenä vuonna alettiin julkaista omaa lehteä. Aluksi lehti oli vain pieni vihkonen, joka ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa, sitten vähitellen kerran viikossa. Se oli kuitenkin lehdistökulttuurimme alku.

Seura julkaisi vuosina 1771-1778 tätä Suomen ensimmäistä sanomalehteä Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, joka lyhentyi jokapäiväisessä käytössä Åbo Tidningariksi. Lehti ilmestyi katkoksen jälkeen vielä 1782-1785.musiikkiosasto perustettiin 1773) salaseura. Sen perustajia olivat Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius.

 
 Henrik Gabriel Porthan.


Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.


Johan Lilius (17. tammikuuta 1724 Längelmäki – 1803) oli hovioikeudenneuvos ja Aurora-seuran perustajia. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Henrik Lilius ja Hedvig Margareta Wanochius.

Lilius oli vaikuttajana Suomen kirjallisuuden kasvuun. Hän osallistui muun muassa Aurora-seuran julkaiseman lehden Åbo Tidningar toimittamiseen kirjoittamalla siihen kahdeksan artikkelia.

Aurora-seuran kokous Vähätorin laidalla.

Lehti oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajina toimivat Henrik Gabriel Porthan sekä Johan Lilius, molemmat Aurora-seuran perustajia. Kun tidning tarkoitti tässä yhteydessä lähinnä uutista, eikä lehteä, voi lehden nimen kääntää muotoon "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia".

Lehden ensimmäisessä numerossa oli viisi juttua, joista pääartikkeli vertaili unkarin, saamen ja suomen kieliä toisiinsa. Mukana oli myös Porthanin ja kemisti Pehr Adrian Gaddin runo suomalaisista Pohjolan kansana, joka on skyyttain vanhaa sukua. Lisäksi lehti kertoi Turun hovioikeuden ratkaisemista oikeusjutuista.

Tämä kaikki tehtiin ruotsin kielellä, vaikka esim. Gadd oli jo vuonna 1768 julkaissut pienen kirjasen suomeksi; Lyhykäinen ja yxikertainen neuvo kuinga krydimaan yrttein kaswannot Suomen maasa taittaan saatettaa tuleundumaan.

Pehr Adrian Gadd (1727 Pirkkala – 11. elokuuta 1797 Turku) oli suomalainen luonnontutkija, taloustieteilijä ja kemisti. Hän oli Turun Akatemian ja samalla Suomen ensimmäinen kemian professori vuodesta 1761 alkaen. Hän tutki muun muassa kemian soveltamista metallurgiaan ja maanviljelyyn sekä salpietarin ja potaskan valmistukseen.

Liekö tuolta ajalta sitten peräisin tuo "puhua potaskaa", kun herrat Porthan ja Gadd yhdessä runoilivat lehtykäisessä suomalaisista skyyttain sukujuurista.






 


Taivallettiin siis tiukasti fennofiili Daniel Jusleniuksen jalanjälkiä. Tuon ajan goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti suomalaisuuden sukujuuret yltävät suoraan raamatun tekstiin Jaafetin jälkeläisten ottaessa vedenpaisumuksen mentyä haltuunsa Turun alueen ja sitä myötä Suomen Maagogin johdolla.

Tänne sijoittui tavaranvaihtoon tarkoitettu paikka turku, josta kasvavan asujamiston myötä varttui kaupunki nimeltä Turcu.


Hesekiel:
 
38:2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan 

39:6 Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

 Ilmestyskirjan ratsastajat

Ilmestyskirja:
 
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.


Eipäs tarvita suurtakaan ennustusten lukijaa, kun tuosta tekstistä "tunnistaa" Maagogin rantamaan juuri Turun seuduksi, jota tuli on totisesti usein kaltoin kohdellut. Varsinaisen maisterinväitöskirjansa Vindiciae Fennorum, Suomalaisten puolustuksen hyväksynnän 7.10. 1703 myötä Juslenius sai maisterinvihkiäisissä priimuksen arvon.



 Magog Ruotsin ensimmäisenä kuninkaana Johannes Magnuksen kirjasta Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus

Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus (suom. Gööttien ja svealaisten kaikkien kuninkaiden historia, ruots. Historia om alla göternas och svearnas konungar) on Johannes Magnuksen kirjoittama, pitkälti mieli­kuvitukseen perustuva historia­teos, joka ilmestyi postuumisti vuonna 1554.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsija Josephuksen mukaan Magogista polveutuivat skyytit. 1500-luvulla Ruotsin katolinen arkkipiispa Johannes Magnus kirjoitti Magogin, Jaafetin pojan, olleen Ruotsin perustaja ja ensimmäinen kuningas. Suomalainen kirjailija Daniel Juslenius (1676-1752) puolestaan on esittänyt suomalaisten periytyneen Magogista.

Goog eli Maagog oli raamatun mukaan Jaafetin poika, jonka asuinpaikka sijaitsi pohjan perillä. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Skyytiasta ja skyyttalaisista, joiden alue ei tainnut ihan tänne saakka yltää. Turhaa siis Turussa on skyyttien kulta-aarteen etsintä, mutta muinaisuutemme kuvan tuumaus on silti aina ajankohtaista.

Ensimmäinen suomenkielinen lehti "Suomenkieliset Tieto-Sanomat" ilmestyi puolestaan ensin koenumerona Turussa syyskuussa 1775 nimellä "Suomalaiset Tieto-Sanomat" ja sittemmin kahdesti kuukaudessa Turussa vuonna 1776, toimittajana ja päätoimittaja Antti Lizelius, joka korvasi suomen kielessä tuolloin käytetyn c:n k:lla. Täällä Turcu - eikun Turku.

Potaskan makua
Turcussa 31-1 2022
Simo Tuomola

Valtion perustajia

 Tänään 15-1 tulee kuluneeksi tasavuosia Carl Erik Mannerheimin kuolemasta Turussa 1837. Hän oli marskin isoisän isä, sukunsa ensimmäinen jäsen Suomessa. Alunperin Marhein-suku on kotoisin Saksasta.

Kantaisä on Henrik Marhein. Hänen tiedetään toimineen Gävlessä kauppiaana 1645. Hän kuoli Tukholmassa 1667. Suku muutti hansakaupan myötä Ruotsiin 1600-luvun alkupuolella.
1837 – Carl Erik Mannerheim, ruotsalais-suomalainen sotilas ja valtiomies (Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomessa vaikuttanut jäsen) (s. 1759)

1759 – Carl Erik Mannerheim, suomalainen kreivi ja valtiomies (k. 1837)





 Mannerheim-vapaaherrasuvun vaakuna

Carl Erik Mannerheim (14. joulukuuta 1759 Säter, Ruotsi – 15. tammikuuta 1837 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta) oli ruotsalais-suomalainen sotilas ja valtiomies.

Hän oli yksi ”Suomen valtion perustajista” ja ensimmäinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, tavallaan Suomen ensimmäinen pääministeri.

Talousosaston ensimmäiset jäsenet olivat maaherra R. W. de Geer, maaherra K. von Troil, majuri C. E. Mannerheim, lääninkamreeri E. E. Tulindberg, lääninkamreeri H. C. Nordensvan, toimitussihteeri C. F. Rotkirch ja superkargööri P. J. Bladh.

 Halituskonseljin avajaisia päästiin juhlimaan Turussa 2.10. 1809.
 
  
 
 Carl Erik Mannerheim


Carl Erik Mannerheim oli Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomeen muuttanut jäsen ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän Carl Gustaf Mannerheimin isä.

Mannerheim toimi rykmentin komentajana Kustaa III:n sodan aikana 1788–1789. Hän liittyi kuningas Kustaa III:ta vastustaneeseen Anjalan liittoon ja tuomittiin mestattavaksi vuonna 1790, mutta armahdettiin.

Anjalan liitto oli Ruotsin armeijan upseerien Liikkalan nootista alkunsa saanut kapina kuningas Kustaa III:ta vastaan Kustaan sodan aikana.

Kun Mannerheim oli menettänyt etenemismahdollisuutensa Ruotsin armeijassa, hän erosi omasta pyynnöstään sotapalveluksesta vuonna 1795. Vuonna 1796 hän avioitui Vendla Sofia von Willebrandin (k. 1863) kanssa, joka oli kuvernööri ja kenraalimajuri Ernst von Willebrandin tytär.

Vuonna 1795 Mannerheim hankki Louhisaaren kartanon, jota hän alkoi hoitaa. Vuonna 1805 hänet nimitettiin Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi.

 
 Louhisaaren kartano 1900-luvun alussa.
 
Louhisaari (ruots. Villnäs) on Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella Varsinais-Suomessa sijaitseva kartanolinna, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin synnyinkotina.


Suomen sodan päätyttyä Mannerheimistä tuli tsaari Aleksanteri I:n luokse kutsutun neljää säätyä edustaneen lähetyskunnan puheenjohtaja.

Tässä roolissa hän joutui pitämään puheita tsaarille ja muillekin venäläisille toimijoille. Lähetyskunta sai jättää keisarille luettelon asioista, joihin se toivoi parannuksia Suomen aseman järjestelyjen osalta.

Lähetyskunta valitsi puheenjohtajakseen paroni Carl Erik Mannerheimin, entisen Anjalan liiton jäsenen, joka vastusteluistaan huolimatta oli joutunut lähetyskuntaan.

Hänelle langennut näkyvä rooli lähetyskunnan puhemiehenä korostui niissä puheissa joita hän joutui pitämään venäläisille toimijoille, keisarista alkaen, ja neuvotteluissa kenraali Sprengtportenin ja erinäisten ministerien kanssa Pietarissa. Lähetyskunnan muut jäsenet jäivät pitkälti hänen varjoonsa.



Georg (Göran) Magnus Sprengtporten

Uudempi tutkimus on tulkinnut säätylähetyskunnan esittelyt, puheet ja kirjeenvaihdot venäläisen valloituskäytännön mukaiseksi ns. kapitulaatioksi, jossa valloitetun alueen edustajat tunnustavat uuden hallitsijansa ja tämä puolestaan lupaa taata valloitetun alueen lait ja etuoikeudet.

Tällaisia lähetystöjä nähtiin mm. Baltiassa v. 1710. Ruotsilta vv. 1721 ja 1743 valloitettujen suomalaisten alueiden lait oli vastaavalla tavalla taattu rauhansopimuksissa.

Mannerheimistä tuli helmikuussa 1809 Porvoon valtiopäivien jäsen ja toimi Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljissa talousosaston jäsenenä ja kansliatoimituskunnan päällikkönä aina vuoteen 1816. Hän toimi Turun ja Porin läänin maaherrana 1816–1826.




 ^{Hallituskonselji kokoontui  näillä paikkeilla Turussa 2.10. 1809 Richterin talossa Aurajokirannassa. Talo vajosi Aurajokeen 10.5. 1830.} 

Mannerheim tunnettiin vahvoista mielipiteistään, eikä hän loppuaikoinaan nauttinut kovinkaan suurta suosiota Venäjän hallitsijan taholta. Hän kuoli Turussa  1837.


Hallituskonseljissa
Turussa 15-1 2017
Simo Tuomola

"ristiretket"

 

Yleisesti luullaan ruotsalaisten tehneen ristiretkiä Suomeen, ja tuoneen tänne ns. länsimaisen sivistyksen uskontoineen etc..  Asiakirjat osoittavat kuitenkin, että meillä oli kiinteät suhteet Rooman Paaviin ja silloisen Euroopan sivistyskeskuksiin jo ennen Suomen liittämjistä Ruotsiin 1249-50 sodassa. Kristinuskosta Suomessa on olemassa arkeologisia jälkiä jo 800-luvun jKr. alusta, ja eräät dokumentit viittaavat siihen, että 1200-luvulla tapahtuneet Ruotsin hyökkäykset Suomeen pakkokristillistämisen merkeissä aiheuttivat pakanallisen vastareaktion, jota surtiin mm. Vatikaanissa.

Kun Ruotsi, so. Sveanmaan kruununtavoittelija jaarli Birger, oli vieläpä hyökännyt Vatikaanin järjestämät ja tunnustamat kirkolliset rakenteet omaavaan maahan, ei tapausta millään tulkinnalla voida pitää ristiretkenä. Seuraavassa dokumentteihin perustuva historia:

 

Ensimmäinen ristiretki” Suomeen on höpinää.

Kirjoitettu 8.10.2016 julkaissut Summerwar2016

 

Eurooppalaisen identiteetin tarkastelua

Usein kuulee sanottavan,, että "eurooppalaisuus perittiin roomalaisilta, juutalaisilta ja germaaneilta". Mihin eurooppalaiset unohtuivat? Eurooppalainen kulttuurijatkumomme on ollut tällä maaperällä viimeiset 200 000 vuotta ja muotoutunut ymäristömme ja geeniperimääme mukaiseksi. Saadessamme kulttuurivaikutetta muilta olemme sovittaneet sen itsellemme sopivaksi, ja monessa tapauksessa saaneet omaamme takaisin. Eurooppalaisuus on meidän perintömme, ja meidän on myös jätettävä se jälkeemme,

 seuraaville eurooppalaisille sukupolville.

 

Innocentius IV:n turvakirje Suomelle Ruotsia vastaan:

 ”Innocencius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo et dilectis filiis clero et populo Finlandie, salutem et apostolicam benediccionem. Sacrosancta Romana ecclesia deuotos et humiles filios ex assuete pietatis officio propensius diligere consueuit et, ne prauorum hominum
molestiis agitentur, eos tanquam pia mater sue proteccionis munimine confouere. Eapropter, dilectj filij, vestris iustis postulacionibus grato concurrentes assensu, adinstar felicis recordacionis G[regorii] pape, predeccesoris nostri,
vestras et diocesin Finlandie sub beatj Petri et nostra proteccione suscjpimus
et presentis scriptj patrocinio communimus.

Nullj ergo omnino hominum liceat honeste proteccionis paginam infringere
nel ei ausu temerario contraire. Si quis autem attemptare presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Lugdunj vj kalendas Septembris pontificatus nostri anno septima.”27.08.1249:

 Lähde: Registrum Ecclesiæ Aboensis – Åbo Domkyrka Svartbok, toim. R. Hausen 1890. Käännös:  ”Suomen varhaiskeskiajan lähteitä”. Historian aitta XXI. Toim. Martti Linna. Jyväskylä 1989.

1209 AD:   Suomen  piispanistuin on jäänyt  tyhjäksi,  ja  paavi  myöntää  Tanskan  arkkipiispalle  erivapauden  vihkiä  virkaansa  uusi Suomen  piispa,  vaikka  hakija  on  aviotonta  syntyperää  ja  siksi  normaalikäytännön  mukaan  virkaan  kelpaamaton. Erivapaus koskee piispaksi nimitettävän syntyperää. Että Tanskan arkkipiispa nimittää Suomen piispan, ei ole poikkeuksellista.
Tanskalaisen  kronikkatieto  väittää  eräiden ylhäisten tanskalaisten,  Sunen  poikien,  käännyttäneen  suomalaisia  paavin  uskoon,  mutta  kristillinen hautaustapa  on yleistynyt Suomessa  jo 3-4  sataa  vuotta  aiemmin.
1221 AD:  Paavi  antaa  Suomen piispalle  valtakirjan  kieltää  kristittyjä  kauppiaita purjehtimasta ”vieressä  asuvien raakalaisten”  luokse, koska  nämä  vainoavat  suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia.
1229  AD:  Suomi  paavin suojeluvaltioksi.  Kristillistynyt  Suomi  luovuttaa  pakanalliset  kulttipaikat  kirkon haltuun,  ja  paavi  Gregorius IX julistaa  suomalaisille turvatakuun  mm. Ruotsia  vastaan. Paavi  kieltää  myös uudelleen  kristittyjä  käymästä  kauppaa  Suomen vihollisen Novgorodin  kanssa ”kunnes  nämä  lakkaavat  vainoamasta  suomalaisia”.  Tuomiokirkko  siirrtetään  ”Vanhaan  Turkuun”.  Koroisiin.
1232 AD:  Paavi  määrää  uskonnollisen munkkiritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet,  suojelemaan  Suomea.  Baldwin  Adanalainen  nimitetään  paavin legaatiksi  Suomeen, Viroon, Liivinmaalle Kuurinmaalle  ja  Semgalleniin.  Nimitys  osoittaa  että  Rooma  käyttää  suoraa  valtaa  tällä  alueella.
1233 AD:  Saksalaisen aateliston  jälkeläisistä  koostuva  Kalparitaristo  hyökkää  paavin  virolaisten vasallien kimppuun  eräässä  kirkossa  Tallinnassa,  ja  teurastaa  aseettomat  virolaiset.  Teko  on  paavin tahdon  vastainen,  ja  tekee  tyhjäksi  kirkon  suunnitelman perustaa  Itämerenmaihin  paikallisista  kansallisuuksista  koostuvat  kristilliset  valtiot.
1234 AD: Vilhelm Modenalainen nimitetään legaatiksi  Suomeen, Viroon,  Liivinmaalle,  Kuurinmaalle,  Semgalleniin,  Preussiin  ja  Gotlantiin.  Asiakirjan mukaan  Suomen  piispa  Tuomas  lahjoittaa  aeimmin  pakanallisena  kulttipaikkana  käytetyn maa-alueen kappalaiselleen.
1236  AD:  Liettua  voittaa  Kalparitariston  taistelussa, josta  pääsee  pötkimään pakoon  vain kuusi  munkkia.  Saksalainen ritarikunta  riistää  heti  Kalpaveljistön  omaisuuden, linnat  ja  läänit.  Liivinmaalla  puhkeaa  kapina  ritaristoja  vastaan.
1241 AD:  Ruotsin  kaikkien piispojen luettelo  ei  vieläkään mainitse  Suomea.
1245 AD:  Suomen  piispa  Tuomas  eroaa  virastaan.  Suomen  hiippakunnan  hengelliseksi  valvojaksi  määrätään  dominikaanien Daakian  provinssin priori.
1249 AD:   Innocentius IV  uudistaa  paavillisen suojelun Suomelle.  Birger  Jaarli  hyökkää  Suomeen kiellosta  huolimatta,  ja  hävittää  maata.  Myöhemmin  Lyypekin  kaupunginkronikka  mainitsee juuri  Birgerin liittäneen  Suomen  Ruotsin valtakuntaan.  Itse  Ruotsin  arkistoista  ei  noin epäkorrektia  asiakirjaa  ole  löytynyt.   Turkuun  nimitetään uusi  ruotsalainen piispa  Bero,  joka  tilittää  kirkon verotulot  Ruotsin kuninkaalle.  Dominikaanit  saapuvat  Suomeen.  Suomen  hiippakunta  mainitaan Ruotsin  kirkon  asiakirjoissa  1253  alkaen.

 ”Innocentius piispa, Jumalan palvelijain palvelija, lähettää kunnioitettavalle piispaveljelleen sekä rakkaille pojilleen Suomen papistolle ja kansalle tervehdyksen ja apostolisen siunauksen.

Kaikkein pyhin Rooman kirkko on taipuvainen rakastamaan hurskaita ja nöyriä poikiaan enemmän kuin totuttuun hurskauteen kuuluu, jotteivät pahat ihmiset heitä ahdistelisi, vaaliakseen heitä turvallisessa suojeluksessaan kuin hurskas äiti. Sen tähden, rakkaat poikamme, suosiolla hyväksymme oikeutetut pyyntönne ja kuten iäti muistettava paavi Gregorius, edeltäjämme, otamme teidät ja Suomen hiippakunnan pyhän Pietarin ja meidän suojelukseemme, minkä tällä suojelukirjeellä vahvistamme.

Älköön siis kellään ihmisellä olkoon lupaa tämän kirjeen rehellistä suojelua loukata tai nousta sitä uhkarohkeasti vastustamaan. Jos sitä joku kuitenkin aikoo yrittää, saa hän huomata saavansa päälleen Jumalan kaikkivaltiaan ja pyhien Pietarin ja Paavalin, teidän apostolienne, epäsuosion.

Annettu Lyonissa 27. elokuuta paaviutemme seitsemäntenä vuonna.”

 Nullj ergo omnino hominum liceat honeste proteccionis paginam infringere
nel ei ausu temerario contraire. Si quis autem attemptare presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Lugdunj vj kalendas Septembris pontificatus nostri anno septima.”27.08.1249: 

 Upsalan arkkihiippakunta perustettiin siis 1164 paavin käskykirjeellä, jossa uudelle arkkipiispalle ei alistettu mitään kirkollista hallintoa Suomessa. Kun samanaikaisesti asiakirjat kertovat paavin asioineen Suomea koskevissa asioissa joko suoraan tai tanskalaisen tai keskieurooppalaisen kirkkohallinnon kanssa, Ruotsin kirkon osallistuminen Suomen asioihin on poissuljettua.

Paavin turvakirjeet olivat vahvoja ultimaatumeita, mutta vain katolisessa maailmassa. Idän ortodoksikirkkoon kuuluvat novgorodilaiset eivät olisi jättäneet Suomea rauhaan sotaretkiltään Rooman käskystä. Jää siis vain yksi vaihtoehto sille, ketä paavi piti suomalaisten uhkaajana: Ruotsi.

Suomi ei siis säilyneiden asiakirjojen mukaan ole voinut kuulua Ruotsin kuninkaan alamaisuuteen ennen 1249 sotaa. Birger Jaarli näyttää hyökänneen järjestyneet kirkolliset olot, oman hiippakunnan ja paavista Turun piispaan johtaneen vakiintuneen ”virkatien”, omaavaan kristilliseen maahan, -ja vastoin katolisen kirkon kieltoa. Se, että kouluissa edelleen opetetaan ruotsalaisten tuoneen kristinuskon Suomeen, onkin luku sinänsä.

Meille opetetaan ilmiselvää höpinää suomalaisten historiallisen omakuvan vääristämiseksi, eikä tämä asiantila ole irrallaan paljonpuhutusta ”heikosta itsetunnosta”. Useimmat suomalaiset luulevatkin, ettei heillä ole omaa kansallista historiaa. Heille ei sitä kerrota.

1209 AD:   Suomen  piispanistuin on jäänyt  tyhjäksi,  ja  paavi  myöntää  Tanskan  arkkipiispalle  erivapauden  vihkiä  virkaansa  uusi Suomen  piispa,  vaikka  hakija  on  aviotonta  syntyperää  ja  siksi  normaalikäytännön  mukaan  virkaan  kelpaamaton. Erivapaus koskee piispaksi nimitettävän syntyperää. Että Tanskan arkkipiispa nimittää Suomen piispan, ei ole poikkeuksellista.

Tanskalaisen  kronikkatieto  väittää  eräiden ylhäisten tanskalaisten,  Sunen  poikien,  käännyttäneen  suomalaisia  paavin  uskoon,  mutta  kristillinen hautaustapa  on yleistynyt Suomessa  jo 3-4  sataa  vuotta  aiemmin.

1221 AD:  Paavi  antaa  Suomen piispalle  valtakirjan  kieltää  kristittyjä  kauppiaita purjehtimasta ”vieressä  asuvien raakalaisten”  luokse, koska  nämä  vainoavat  suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia.

1229  AD:  Suomi  paavin suojeluvaltioksi.  Kristillistynyt  Suomi  luovuttaa  pakanalliset  kulttipaikat  kirkon haltuun,  ja  paavi  Gregorius IX julistaa  suomalaisille turvatakuun  mm. Ruotsia  vastaan. Paavi  kieltää  myös uudelleen  kristittyjä  käymästä  kauppaa  Suomen vihollisen Novgorodin  kanssa ”kunnes  nämä  lakkaavat  vainoamasta  suomalaisia”.  Tuomiokirkko  siirrtetään  ”Vanhaan  Turkuun”.  Koroisiin.

1232 AD:  Paavi  määrää  uskonnollisen munkkiritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet,  suojelemaan  Suomea.  Baldwin  Adanalainen  nimitetään  paavin legaatiksi  Suomeen, Viroon, Liivinmaalle Kuurinmaalle  ja  Semgalleniin.  Nimitys  osoittaa  että  Rooma  käyttää  suoraa  valtaa  tällä  alueella.

1233 AD:  Saksalaisen aateliston  jälkeläisistä  koostuva  Kalparitaristo  hyökkää  paavin  virolaisten vasallien kimppuun  eräässä  kirkossa  Tallinnassa,  ja  teurastaa  aseettomat  virolaiset.  Teko  on  paavin tahdon  vastainen,  ja  tekee  tyhjäksi  kirkon  suunnitelman perustaa  Itämerenmaihin  paikallisista  kansallisuuksista  koostuvat  kristilliset  valtiot.

1234 AD: Vilhelm Modenalainen nimitetään legaatiksi  Suomeen, Viroon,  Liivinmaalle,  Kuurinmaalle,  Semgalleniin,  Preussiin  ja  Gotlantiin.  Asiakirjan mukaan  Suomen  piispa  Tuomas  lahjoittaa  aeimmin  pakanallisena  kulttipaikkana  käytetyn maa-alueen kappalaiselleen.

1236  AD:  Liettua  voittaa  Kalparitariston  taistelussa, josta  pääsee  pötkimään pakoon  vain kuusi  munkkia.  Saksalainen ritarikunta  riistää  heti  Kalpaveljistön  omaisuuden, linnat  ja  läänit.  Liivinmaalla  puhkeaa  kapina  ritaristoja  vastaan.

1241 AD:  Ruotsin  kaikkien piispojen luettelo  ei  vieläkään mainitse  Suomea.

1245 AD:  Suomen  piispa  Tuomas  eroaa  virastaan.  Suomen  hiippakunnan  hengelliseksi  valvojaksi  määrätään  dominikaanien Daakian  provinssin priori.

1249 AD:   Innocentius IV  uudistaa  paavillisen suojelun Suomelle.  Birger  Jaarli  hyökkää  Suomeen kiellosta  huolimatta,  ja  hävittää  maata.  Myöhemmin  Lyypekin  kaupunginkronikka  mainitsee juuri  Birgerin liittäneen  Suomen  Ruotsin valtakuntaan.  Itse  Ruotsin  arkistoista  ei  noin epäkorrektia  asiakirjaa  ole  löytynyt.   Turkuun  nimitetään uusi  ruotsalainen piispa  Bero,  joka  tilittää  kirkon verotulot  Ruotsin kuninkaalle.  Dominikaanit  saapuvat  Suomeen.  Suomen  hiippakunta  mainitaan Ruotsin  kirkon  asiakirjoissa  1253  alkaen.

1164 AD:  Paavi perustaa Ruotsille Upsalaan arkkihiippakunnan.
1164 ,  1189 ,  1192 AD:  Upsalan arkkipiispan  alaisten  hiippakuntien luettelo  ei  mainitse  mitään  Suomesta.  Suomi  ei  siis  voi  olla  valtakunnan osa  tai  muuten  alamainen Ruotsin  kuninkaalle.
1202 AD: Tanskalaisten sotaretki  Suomeen.
1178 AD: Suomen piispa Rodulf joutuu Halikon Rikalassa kuurilaisten vangiksi, ja nämä vievät hänet vangittuna mukanaan. Piispan arvoesineet onnistutaan kätkemään taistelun aikana, ja ne löydetään satoja vuosia myöhemmin. Aarteet päätyivät Kansallismuseoon.

Juhannus saa

 Nyt pistän pahan: missä päin Turkua vietetään keskikesän juhlaa juhannusta samaan aikaan kuin minä tässä valmistaudun jouluun. Ja maassa todellakin ollaan, eikä kuussa. Itse asiassa ollaan Kuningatar Maudin maassa Etelämantereen pohjoisosassa, jossa vuodenaikana on menossa kesä.

Siellä myös sijaitsee Aboa, Turku 73 03 E, 13 25 L. Se on Suomen antarktinen tutkimusasema Basen-nunatakilla. Ruotsin vastaava asema Wasa sijaitsee aivan sen vieressä ja yhdessä ne muodostavat Nordenskiöld Base Campin. Riittää sitä tutkittavaa maan ja jäänkin päällä, mm. meteoriittien löytöpaikkana etelänapa-alue on kuin sienimetsä.

 

Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa (73°03'S, 13°25'W) sijaitsee Kuningatar Maudin maalla 130 kilometrin päässä rannikolta ja noin 5 000 kilometrin päässä Etelä-Afrikan Kapkaupungista. Tutkimusasema avattiin 4. helmikuuta 1989.

Taas elämme myös sitä aikaa, jolloin Joulupukin olemusta ja historiaa pohditaan moneltakin eri kantilta. Laivareissun jäljiltä se voisi olla vaikkapa Olvin Tuplapukki, 24-tölkin satsi 8,5% olutta. Sen voimin sitten voikin pohtia ilmiötä syvällisemmin pikku hiljaa nirvanaan vajoten.
 

Pakana-Suomessa kun kerran vieläkin eletään, täällä pukki edustaa shamanistista samastumista, yhtä hedelmällisyysriitin muodoista; sarvet päähän, nuttu nurinpäin niskaan ja paanalle vaeltamaan talosta taloon juomaan tarjottua viinaa. Kilteille lahjoja, vitsaa tuhmille.

Ja jos taloihin vielä joulun jäljiltä jotakin jäi, saapuivat paikalle taljaan pukeutuneina nuoremmat Nuuttipukit syömään ja juomaan mitä heille oli juhlasta jäänyt. Maaseudulla vaelsivat näinä aikoina myös mustakaapuiset kerjäläismunkit sanomaansa levittämässä, olihan Turkuun perustettu Dominikaaniluostari jo vuonna 1249.

Turussa 22.12. 2022

Simo Tuomola

 

Tähtien Turku

Tällä päivämäärällä 21-12  1936 – Yrjö Väisälä löysi Turun Iso-Heikkilän tähtitornissa taivasta tutkiessaan asteroidin 1407 Lindelöf.

1407 Lindelöf on tähtitieteilijä Yrjö Väisälän vuonna 1936 löytämä asteroidi eli pikkuplaneetta. Se on nimetty matemaatikko Ernst Lindelöfin mukaan. Kansainvälisissä yhteyksissä asteroidin nimi voidaan kirjoittaa myös ilman ö-kirjainta, muodossa Lindelof.

 

Lindelöfin likimääräinen läpimitta on 33 kilometriä. Kohde sijaitsee Auringosta suunnilleen 2,76 kertaa niin kaukana kuin Maa, ja sen kierros Auringon ympäri kestää noin 4 vuotta ja 7 kuukautta.

 

Ernst Leonard Lindelöf (7. maaliskuuta 1870 Helsinki – 4. kesäkuuta 1946) oli suomalainen matemaatikko ja Helsingin yliopiston matematiikan professori vuosina 1903–1938.

Päivämäärällä 22-9:

1938 - Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1496 Turun ja 1497 Tampereen tarkkaillessaan taivaita Turun Iso-Heikkilän tähtitornista.   

1938 – Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1496 Turun ja 1497 Tampereen.

Edellisenä päivänä 21-9 mies kirjasi myös asteroidilöydöksen:

1938 – Yrjö Väisälä löysi asteroidin 1495 Helsinki.

(1497) Tampere on päävyöhykkeen asteroidi eli pikkuplaneetta, joka kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykeellä. Kohteen löysi 22. syyskuuta 1938 suomalainen astronomi Yrjö Väisälä Turusta. Pikkuplaneetan läpimitta on 19 km, ja se nimettiin Tampereen kaupungin mukaan. Ennen nimeämistään kohde tunnettiin tunnuksella 1938 SB1.

Vastaavasti 12,9 km kokoinen asteroidi 1496 Turku tunnettiin ennen nimeämistään tunnuksella 1938 SA1. 

Physical characteristics. Absolute magnitude (H), 12.9. 1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku. Is 1496 Turku (1938 SA1) classified as a Potentially Hazardous Asteroid (PHA)? (unknown). Its minimum orbit intersection distance (MOID) is 2.20512 AU. Objects with an AU less than .05 are considered PHA. Näin Turku ei ole vaarassa törmätä Turkuun.





The asteroid belt (shown in white) is located between the orbits of Mars and Jupiter. Täältä löytyvät mm. Turku, Helsinki ja Tampere.


Yrjö Väisälä (6. syyskuuta 1891 Utra, Kontiolahti – 21. heinäkuuta 1971) oli suomalainen geodeetti, tähtitieteilijä ja fyysikko.

Yrjö Väisälä opiskeli tähtitiedettä Helsingin yliopistossa Anders Donnerin oppilaana. Hän osallistui Ursan perustamiseen. Väisälä nimitettiin uuteen Turun yliopistoon fysiikan professoriksi 1924 ja hoiti oman toimensa ohella myös 1928 perustettua tähtitieteen professuuria. Hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi 1951.

Hänen mukaansa on nimetty yksi Kuun kraattereista, samoin asteroidi 1573 Väisälä.

Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa hän löysi Turun yliopiston Ison-Heikkilän tähtitornissa useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Kun toiminta 1950-luvulla Isossa-Heikkilässä päättyi ja siirtyi Piikkiössä sijaitsevaan Tuorlan tähtitorniin, ryhtyi Väisälä pikkuplaneettatutkimusten jälkeen tutkimaan maapallon pyörimistä ja siinä erityisesti maantieteellisen leveysasteen pieniä muutoksia.

Itse tapasin lehtimiesurani alkuvuosina Tuorlan Velhon kertaalleen, kun kävimme kollegani Jimi Martinkarin kanssa haastattelemassa häntä kotiluolassaan Tuorlan observatoriossa Kaarinassa.

Velho olikin maineensa veroinen ja kyseli heti alkuunsa, että mitäs mitäs toimittajilla siinä oikein käsissään on, pistäkääs heti kynä ja muistilehtiö pois. Asiat pitää muistaa ulkoa.

Kaiken kaikkiaan Yrjö Väisälä havaitsi ja nimesi 128 asteroidia, ensimmäisenä Carelian:
1391 Carelia is a main belt asteroid with a perihelion of 2.1183552 AU. It has an eccentricity of 0.1674461 and an orbital period of 1484.2736262 days (4.06 years). It has an average orbital speed of 18.66764903 km/s and an inclination of 7.58649°.
The asteroid was discovered in February 16, 1936 at the Turku Observatory by Yrjö Väisälä.



Iso-Heikkilä Observatory (Finnish: Iso-Heikkilän tähtitorni) is an amateur astronomical observatory in the Iso-Heikkilä district of Turku, Finland. It was operated by the University of Turku from 1936 to 1972 but is now used by a local division of Ursa Astronomical Association.

Jo heti ensimmäisenä havaintovuotena Väisälä paikallisti ja nimesi kaikkiaan kuusi eri asteroidia. Tässä muutamia poimintoja myöhemmistä havainnoista:

1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1497 Tampere (1938 SB1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1495 Helsinki (1938 SW) is a main-belt asteroid discovered on September 21, 1938 by Yrjö Väisälä at Turku.

1740 Paavo Nurmi is a minor planet. It was discovered by Y. Vaisala on October 18, 1939 in Turku, Finland. It is named for famed Finnish distance runner Paavo Nurmi, who won nine Olympic gold medals.

1551 Argelander (provisional designation: 1938 DC1) is a main belt asteroid discovered on February 24, 1938 by Yrjö Väisälä at the Iso-Heikkilä Observatory in Turku, Finland. It is named after Friedrich Wilhelm Argelander, a nineteenth century head of the observatory at Turku.



Friedrich Wilhelm August Argelander.

Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi – 17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä.

Argelander opiskeli Friedrich Besselin johdolla Königsbergissä ja suoritti tohtorin tutkintonsa vuonna 1822. Suomessa Argelander oli vuosina 1823–1837 ensin Turussa observaattorina ja sitten Helsingissä observatorion johtajana.

Turun Vartiovuoren observatorion ensimmäisenä tähtitieteilijänä toimi Henrik Johan Walbeck vuosina 1817-1822, mutta mies päätyi itsemurhaan observatoriossa.

Kun Argelander saapui Turkuun, hän ryhtyi panemaan uutta observatoriota ja kalustoa havaintokuntoon. Akatemian vanhempia instrumentteja, joita oli varsin vähän ja jotka olivat pieniä, Argelander ei juuri katsonut käyttökelpoisiksi. Uusista kojeista kahdeksan jalan ohikulkukone oli saapunut. Sen havaintohuone observatoriossa valmistui vasta vuoden 1825 lopussa, ja kone saatiin paikoilleen maaliskuussa 1826.

Argelanderin havaintopäiväkirjassa on syyskuun 4. päivän iltana 1827 kello 9 ß Aquilae-tähdestä tehdyn havainnon perässä merkintä: "Hier wurden die Beobachtungen durch eine grässliche Feuersbrunst unterbrochen, die Åbo in Asche legte." (Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhaksi.) Syyskuun 8. iltana havaintopäiväkirja jatkuu: "Das allerschönste Nordlicht, was ich je gesehen habe;..." (Kaikkein kauneimmat revontulet, jotka koskaan olen nähnyt;...) .

Kun korkealla Vartiovuorenmäellä sijainnut observatorio oli yksi harvoja tuholta säästyneitä rakennuksia, siirtyi Akatemian välttämätön toiminta, kuten konsistorin kokoukset ja rehtorin kanslia, sinne.

Lokakuun 21. päivänä annettiin keisarillinen manifesti, jolla Akatemia määrättiin siirrettäväksi Helsinkiin, joka oli ollut vuodesta 1812 lähtien maan pääkaupunki. Samalla Akatemian nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi Suomessa.

Tähtien kaupungissa

Turussa 21-12 2022

Simo Tuomola

 

 

 

Turkua pommitetaan

Tänään 19-12 löydämme itsemme Turun Portsasta keskeltä talvisodan hävitystä. On vuosi 1939. Vihollinen on iskenyt pommituksin Viipurin ja Helsingin lisäksi nyt myös ensimmäistä kertaa Turkuun, jossa iskuja kirjataan päivän mittaan kolme; yksi niistä merelle saariston suuntaan.

 
Pommitusten pääkohteena olevan sataman sijasta pommit tekevät tuhoansa lähinnä puutalovaltaisella asuinalueella.

   Talvisodan pommituspalojen sammutusta Turun Portsassa 19.12.39. Kuva Turun
vpk:n kokoelmat.

 
  Talvisota oli alkanut 30-11 ja Turku oli tärkeänä satamakaupunkina pommitusten kohteena heti lentosäiden salliessa. Ilmatorjuntaan saatiin tarpeellista vahvistusta vasta  21-1 1940, kun panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen asettuivat sataman edustalle. Torjuntatulellaan Ilmarinen Pikisaarenlahdelta ja Väinämöinen Iso-Pukin luota onnistuivatkin pudottamaan ainakin neljä viholliskonetta.

 
 Sataman ja teollisuusalueiden lisäksi Turun keskustaan pudotettiin paljon pommeja.

Vaikka Turku sijaitsi kaukana rintamalinjasta, niin sota koetteli Turkua kovalla otteella. Turusta tuli sodan aikana Suomen toiseksi eniten pommitettu kaupunki. Pommeja putosi 4 401 ja ilmahälytyksiä oli 126. Pommituksissa kuoli 53 ihmistä ja 319 rakennusta tuhoutui kokonaan tai osittain. Haavoittuneita kirjattiin 145.

Se Turun tuhoisin pommitus sattui 29. 1. 1940. Turkulaiset nimittivät päivän myöhemmin yllätysmaanantaiksi. Tapahtuma tunnetaan myös nimellä postitalon pommitus. Vieläkin Turun pääpostin seinässä on pommituksen jättämiä ruhjeita. Seinässä on myös asiasta kertova laatta.

  

 Pommituksen jäljet näkyvät edelleen vanhan Postitalon seinässä. Kuolomuhreja postitalon luona kirjattiin 29. Suurin tuhoalue tuolloin oli juuri pääpostitalon tienoo, jonne putosi yli 200 erilaista pommia.

Yllätysmaanantain pommituksissa kuoli kaupungissa kaikkiaan 36 ihmistä. Jostain syystä hälytys annettiin niin myöhään, että koneet olivat melkein saman tien kaupungin päällä. Pahinta jälkeä tuli Kristiinankadun, Eerikinkadun, Eskelinkadun ja Linnankadun rajaamassa korttelissa.

Eerikinkadulla postin kohdalla kuoli ja haavoittui kymmeniä ihmisiä. He olivat juoksemassa postitalon pommisuojaan, mutta postin Eerikinkadun puolella sijainnut portti oli yllättäen kiinni ja ihmiset joutuivat kiertämään kulman ympäri. Kaikki eivät ehtineen.

Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelman mukaan pommitusten tarkoituksena oli tuhota Turun sataman alue, liikenneyhteydet sekä teollisuus- ja hallintokohteet. Siviiliväestön pommittaminen ei ollut sallittua. Ajan koneilla ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta täsmäpommituksiin ja pommit levisivät myös asutusalueille. Etenkin alussa lennot lähtivät päiväsaikaan useammassa, tavallisimmin kolmessa aallossa.
 
 Turun pommituksissa tuhoutui 319 rakennusta.

Turkua pommitettiin 19., 23. ja 25. joulukuuta 1939 sekä 1., 12., 17.  20. ja 29. tammikuuta ja 26. ja 29. helmikuuta sekä 2. maaliskuuta 1940. Yhteensä pommituskertoja oli 61 ja konesuorituksia laskettiin 440. Palokunta hälytettiin Turussa ilmapommitusten vuoksi vuonna 1939 21 kertaa ja vuonna 1940 130 kertaa. 

19-12 Turussa kirjattiin neljä ilmahälytystä ja kaksi pommitusta. Ensimmäinen hälytys tuli puolenpäivän aikaan. Saaristossa oli havaittu viholliskoneita ja pian kaupungin ylle kaartui 3 konetta, jotka pudottivat 19 pommia lähinnä Martinkirkon alueelle, vaurioiden ollessa vähäisiä.

 
 

Kahden tunnin kuluttua ensimmäisestä pommituksesta, seurasi toinen hyökkäys. Koneet pudottivat nyt 11 pommia lähinnä Ruissalontien ja sataman suunnalle. Ensimmäinen pommituspalo oli Portsassa Puutarhakatu 40:ssä As Oy Vuorelan talossa.Sammutustöiden aikana annettiin päivän neljäs ilmahälytys, pommien pudotessa tällä kertaa Airistolle.

Tällä päivämäärällä 19-12 1939 julkaistiin muuten myös säveltäjämestari Jean Sibeliuksen vetoomus Amerikan kansalle amerikkalaisissa päivälehdissä. Sibelius korostaa Suomen kohtalon riippuvan ennen muuta kansasta itsestään, mutta myös siitä, mitä tekevät ne kansat, jotka panevat arvoa vapaudelle.

 
 Kallio Mannerheimin kanssa Helsingin päärautatieasemalla 19. joulukuuta 1940

Ja tällä samalla päivämäärällä 19-12 1940 kuoli sydänkohtaukseen Helsingin rautatieasemalla presidenttimme Kyösti Kallio, joka oli juuri päättämässä virkakautensa ja lähdössä junalla kotiinsa Nivalaan.

 
Tarinan mukaan Kallio menehtyi marsalkka Mannerheimin käsivarsille, mutta todellisuudessa apua olivat antamassa presidentin adjutantti eversti Aladár Paasonen ja eversti A.F. Airo.

Aladár Antero Zoltán Béla Gyula Árpád Paasonen (11. joulukuuta 1898, Budapest, Itävalta-Unkari – 6. heinäkuuta 1974 Flourtown, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli suomalainen eversti, joka toimi Päämajan tiedustelujaoston päällikkönä jatkosodan aikana. Ollessaan sodan jälkeen Sveitsissä marsalkka Mannerheimin sihteerinä hän käytti nimeä Herra Bartha

Aksel Fredrik Airo (vuoteen 1906 Johansson, 14. helmikuuta 1898 Turku – 9. toukokuuta 1985 Heinolan mlk) oli suomalainen kenraali, joka vastasi operaatioiden suunnittelusta talvi- ja jatkosodan aikana.

Allekirjoittaessaan valtioneuvoston istunnossa 12. maaliskuuta 1940 valtakirjan, joka oikeutti Moskovassa olleet suomalaiset rauhanneuvottelijat allekirjoittamaan Moskovan rauhansopimuksen, Kallio lausui katkerana:

Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi!

 
 Neuvostoliitolle luovutetut alueet Moskovan rauhansopimuksessa 1940.

Moskovan rauha oli Suomen ja Neuvostoliiton 12. maaliskuuta 1940 välillä solmittu rauhansopimus, joka päätti talvisodan

Savun seassa
Turussa 19-12 2017
Simo Tuomola