tiistai 11. kesäkuuta 2024

Tulkittu Somen Turws


Tänään 11-6 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun kuningas Kustaa Vaasa päätti vuonna 1554 jakaa Suomen kahteen hiippakuntaan, ettei yhden piispan valta täällä kasvaisi liian suureksi.

1554 – Kuningas Kustaa Vaasa perusti Suomeen toisen hiippakunnan, jonka piispanistuin sijoitettiin Viipuriin.





Kun kuningas halusi vähentää uskonpuhdistuksen varmistamiseksi piispan valtaa Suomessa, hän nimitti Turkuun paimeneksi Mikael Agricolan (1554-57) ordinarius-virkanimellä. Samalla hän jakoi Suomen vielä varmuuden vuoksi kahteen hiippakuntaan, nimeten Paavali Juusteenin Viipurin piispaksi.

Mikael Agricola (s. noin 1510 Pernaja9. huhtikuuta 1557 Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan kehitti pohjan suomen kirjakielelle, sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat.




Oskari Jauhiaisen vuonna 1952 valmistunut Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon edustalla. Sen ajan läppäri kainalossa: "Tulkittu Somen Turws".


Juusten nimitettiin Mikael Agricolan jälkeen Turun katedraalikoulun rehtoriksi vuonna 1548. Hän toimi tuomiokapitulin jäsenenä vuosina 1553 ja 1554. Vuonna 1554 hänet nimitettiin Viipurin piispaksi ja vuonna 1563 Turun piispaksi.

Juusten nimitettiin lähettilääksi Venäjälle vuonna 1569, jossa hän oli yli kahden vuoden ajan vankina. Joidenkin tietojen mukaan hänet aateloitiin vuonna 1573, kun hän palasi Suomeen. Juusten on haudattu Turun tuomiokirkkoon. Paavalin osuus Suomen kielen kehityksessä on jäänyt pahasti Agricolan nimen varjoon.


Piispa Juusteenin vaakuna.

 
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/2/25/Paavali_juusteen.jpeg





Paavali Juusten (Påvel Pedersson Juusteen, s. n. 1516 Viipurin pitäjän Juustilassa - k. 1576) oli Viipurin ja Turun piispa, rehtori ja lähettiläs. Hän kirjoitti niin kutsutun Juustenin piispainkronikan, joka on tärkeä Suomen historian lähde. Kuten mm. Jarl Gallén, Herman Schück ja Erkki Lehtinen ovat tutkimuksissaan osoittaneet, Juustenin piispainkronikkaa ei, toisin kuin ns. Palmsköldin katkelmaa, kuitenkaan voi käyttää varhaishistorian lähteenä.


Pietari Follingius (Petrus Nicolai Follingius, k. 1565) toimi Turun piispana Mikael Agricolan jälkeen vuosina 1558–1563 ja tämän jälkeen Tallinnan piispana vuonna 1565.

Follingius, joka näyttää käyttäneen maallisen esivallan kanssa asioidessaan ordinarius-titteliä (näin muun muassa palkkakuiteissaan 20.12.1558 ja 20.6.1660 ”iag petrus follingius ordinarius tiill Åbo”), mutta muun muassa statuuteissaan papistolle 1559 virkanimeä Turun piispa (”Petrus Follingius Svecus Episcopus Aboensis”), saapui Turkuun uutta virkaansa hoitamaan toukokuussa 1558.




Tuhon komeetta Medelplanin puulaatalle kaivertamana. "Yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta". Tässä Medelplanin tulkinta Turun taivaalla 1559 nähdystä pyrstötähdestä.


Kun Turun taivaalla nähtiin sitten elokuussa 1558 suuri pyrstötähti, pidettiin sitä suurena taivaallisena ennusmerkkinä vähän samaan tapaan kuin vuoden 1680 suurta komeettaa. Silloinhan kappalainen Andreas Hasselqvist julisti Jumalan tuomiota pohjoisille kansoille; "Yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta".

Tarkastusmatkoilla ja muussakin toiminnassa esiintulleet liiallinen mahtipontisuus ja vallanhalu herättivät tyytymättömyyttä paitsi hiippakkunnan papistossa myös kuninkaassa, joka jo parin vuoden kuluttua kirjeessään Turun linnanpäällikölle moitti Follingiusta.

Kuningas käski linnanpäällikön ”pitää häntä silmällä, ettei tämä asettaisi piispanhattuaan liian korkealle, jotta se ei putoaisi hänen päästään ennen kuin hän aavistaakaan”. Follingiuksen seuraaja Turun piispana Paulus Juusten luonnehtii piispainkronikassaan – ehkei kovin objektiivisena asiantuntijana – edeltäjäänsä muun muassa ahneeksi, viekkaaksi ja kavalaluonteiseksi.

 
 

 
Ruotsin kuningas Eerik XIV erotti Follingiuksen vuonna 1563 Juhana-herttuan kukistumisen jälkeen, koska hän epäili Follingiuksen kannattavan Juhanaa. Tästä huolimatta Eerik nimitti Follingiuksen Tallinnan piispaksi vuonna 1565. Follingius kuoli ennen kuin matkusti Tallinnaan.

 Paulus Juustenin mukaan Kuningas Kustaa Vaasa nimitti Turussa vaikuttaneiden ”suomen kieltä vihaavien” neuvonantajiensa neuvoja noudattaen Michael Agricolan työn jatkajaksi Petrus Follingiuksen helmikuussa 1558. Follingiuksella ei tiedetä ennestään olleen minkäänlaisia yhteyksiä Suomeen, eikä hän liioin ollut tuolloin Turussa vaikuttaneen Suomen herttuan Juhanan piispaehdokas.


 





Petrus Follingius osallistui useiden muiden Suomen pappien kanssa vuoden 1560 valtiopäiville, ja seuraavana vuonna hän edusti hiippakuntaansa kuningas Eerik XIV:n kruunajaisissa. Uusi kuningas erotti Follingiuksen sitten ordinariuksen virasta toukokuussa 1563.

Erottamisen syynä olivat paitsi papiston tyytymättömyys ja runsaat valitukset myös Juustenin piispainkronikan mukaan ”kuningas Eerikin hänestä saamat epäilykset”, tai siis kuninkaan ja hänen Juhana-veljensä välisen kiistan kärjistämässä tilanteessa hiippakunnan johdon syyksi laskettu Suomen papiston myötämielisyys herttuaa kohtaan.


Kovin raskauttavina kuningas ei kuitenkaan näytä pitäneen Follingiukseen kohdistuneita ”epäilyksiä”, sillä hän nimitti tämän jo seuraavana vuonna linnansaarnaajaksi Tukholmaan ja 1565 Tallinnan piispaksi.

Petrus Follingius kuoli Turussa vähän epäselvissä oloissa 1565 ollessaan Viroon muuttoa varten hakemassa tavaroitaan Suomesta.


Paavali Juusteenin piispankronikasta löytyy Agricolan piispanvihkimyksestä 1554 seuraava kuvaus:

Herran vuonna 1554 ne, jotka vielä olivat jäljellä tuomiokapitulin vanhasta kokoonpanosta, nimittäin dekaani herra Petrus Ragvaldi, pyhän Lauritsan kanunki maisteri Mikael Agricola, Turun kirkkoherra maisteri Knuut sekä Turun koulun rehtori maisteri Paavali Juusten, jonka hallussa tuolloin oli Pappisalttarin prebenda, lähtivät kuuluisan ja lempeän herran kuningas Kustaan käskystä Tukholmaan toukokuun alussa.





Sida ur Juustens biskopskrönika

Kun kaikista muista asioista oli neuvoteltu, hänen Majesteettinsa kutsui heidät erilleen erääseen paikkaan Gripsholman linnan ulkopuolella olevalle tasangolle ja sanoi, ettei Ruotsin tuomiokirkkojen prelaattien enää ollut tarpeen käydä Rooman kuuriassa saadakseen vahvistuksen piispanvirkaan, koska tämä oikeus oli jo Hänen Majesteetillaan kotona Ruotsissa.

Maineikas herra kuningas näki myös hyväksi, että Suomi jaetaan kahteen hiippakuntaan, nimittäin Turun ja Viipurin, kuten muitakin Ruotsin hiippakuntia oli jaettu samoihin aikoihin. Tämä jako ei kuitenkaan erityisesti miellyttänyt maisteri Mikaelia, jolle tällöin uskottiin Turun hiippakunta.


Tarkkaa päivämäärää tapahtumille ei Juustenin kertomuksessa esitetä. Hän mainitsee suomalaisten seurueen palanneen Turkuun 17.6. Nimittämisen ja vihkimisen päivät on siis sijoitettava muutamaa päivää aiemmin, tutkimuksessa on nimitys sijoitettu noin 12. päiväksi kesäkuuta.




Robert Wilhelm Ekmanin maalaus vuodelta 1853: Mikael Agricola ojentaa suomentamansa Uuden Testamentin Kustaa Vaasalle.
 
Sekä Agricola että Juusten käsittivät saamansa vihkimyksen piispanvihkimykseksi. Juusten käytti annetusta valasta nimitystä piispanvala (juramentum Episcopale) sekä puhuu Suomen jakamisesta kahteen piispakuntaan (Episcopatus).

Kun Agricola palasi Suomeen ja oli tehnyt ensimmäisen laajan tarkastusmatkansa saaristoseurakuntiin kesällä 1554, hän toimitti Turussa neitsyt Marian syntymäjuhlana 8. päivänä syyskuuta piispanmessun puettuna piispanhiippaan. Tämä oli selvästikin tietoinen osoitus siitä, että hän piti itseään piispana ja tahtoi sen osoittaa muillekin.

Juusten kertoi kronikassaan, että tämä piispanmessun toimittaminen mitra päässä erityisesti suututti kuningas Kustaata. Vanhaan piispanmessuun kuului paitsi mitran käyttö myös piispallisen siunauksen lukeminen kansalle Te Deum hymnin kaikuessa. Agricola käytti johdonmukaisesti itsestään piispa-nimitystä.



http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/17/%C3%85bo_domkyrka_och_bron_%C3%B6ver_Aura_%C3%A5_under_den_svenska_tiden..jpg


Ordinariuksena
Turussa 11-6 2017
Simo Tuomola

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Maagog

 Tänään 10-6 tulee kuluneeksi tasavuosia Daniel Jusleniuksen syntymästä 1676. 

 1676Daniel Juslenius, suomalainen kirjailija, piispa ja isänmaanystävä (Aboa Vetus et Nova) (k. 1752)



 

Daniel Juslenius (10. kesäkuuta 167617. heinäkuuta 1752) oli suomalainen kirjailija ja isänmaanystävä. Hän oli myös Turun akatemian heprean ja kreikan kielten (1712–) sekä teologian (1727–) professori.
 
Ductore Domino Jehovah! Tänään tulee siis kuluneeksi tasavuosia suomalaisuuden ja turkulaisuuden puolestapuhujan, fennofiili Daniel Danielinpoika Jusleniuksen syntymästä 1676. Miehen ensimmäinen akateeminen opinnäyte Aboa vetus et nova tarkastettiin Turun akatemiassa 12.5.1700.


.http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/82/Daniel_Juslenius.jpg
Tuon ajan goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti suomalaisuuden sukujuuret yltävät suoraan raamatun tekstiin Jaafetin jälkeläisten ottaessa vedenpaisumuksen mentyä haltuunsa Turun alueen ja sitä myötä Suomen Maagogin johdolla. Tänne sijoittui tavaranvaihtoon tarkoitettu paikka turku, josta kasvavan asujamiston myötä varttui kaupunki nimeltä Turku. 


Hesekiel:
38:2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan

39:6 Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

Ilmestyskirja:
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.




  Eipäs tarvita suurtakaan ennustusten lukijaa, kun tuosta tekstistä tunnistaa Maagogin rantamaan juuri Turun seuduksi, jota tuli on totisesti usein kaltoin kohdellut. Varsinaisen maisterinväitöskirjansa Vindiciae Fennorum, Suomalaisten puolustuksen hyväksynnän 7.10.1703 myötä Juslenius sai maisterinvihkiäisissä priimuksen arvon.

Goog eli Maagog oli raamatun mukaan Jaafetin poika, jonka asuinpaikka sijaitsi pohjan perillä. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Skyytiasta ja skyyttalaisista, joiden alue ei tainnut ihan tänne saakka yltää. Turhaa siis Turussa on skyyttien kulta-aarteen etsintä, mutta muinaisuutemme kuvan tuumaus on silti aina ajankohtaista.


  Akademitorget i Åbo på 1700-talet.
Ensimmäistä kertaa latinankielinen sivistyneistö saa kuulla myös suomalaisesta erikoisuudesta, joka herättää vieläkin ihmetystä maailmalla:



Meillä on myös erikoinen ruokalaji, jota ei muualla tavata. Se keitetään ruismaltaista ja paistetaan sitten uuninlämmössä leivän tavoin, kuitenkin niin, että se pannaan ensin tuohiroveeseen. Tämä ruoka on väriltään tummaa, mutta tavattoman makeaa. Sitä sanotaan mämmiksi ja syödään pääsiäisenä happamattoman leivän muistoksi.


Aboa vetus et nova ei ole nykyisestä näkökulmasta tieteellisesti kestävä teos. Jusleniuskin valitteli lähteitten vähäisyyttä. Hän käytti mm. Raamattua todistellessaan suomalaisten tulleen vedenpaisumuksen jälkeen Maagokin johdolla Suomeen. Suomen kielen hän päätteli heprean ja kreikan sukukieleksi, joka on puolestaan mm. venäjän, puolan, unkarin, böömin ja moldavian kantakieli.

Huomattavaa Jusleniuksen päättelyissä on se, että hän nojautui yleensä aikansa lähteisiin, eikä sepittänyt asioita omasta päästään.


Aboa vetus et nova -teoksen kestävin ja tämän päivän lukijan kannalta kiinnostavin osuus on kirjoittajan ajan Turun kuvaus. Juslenius selittää seikkaperäisesti kaupungin topografiaa ja antaa tietoa mm. Ryssänmäen ja Multavierun synnystä, Mätäjärvestä, kaupungin hallinnosta, elinkeinoista ja kaupunkilaisten elämästä.


 

Korppolaismäki oli Vartiovuoren ja nykyisen Kakolanmäen ohella ensimmäisiä kalliosaaria, jotka pilkistivät Turun alueella esiin Litorinameren pinnan alta joskus 4000 eaa. Sinne oli saaristossa matkaavien kauppiaiden ja seikkailijoiden helppo laskea maihin jo rautakaudella.




Skara stifts biskopslängd finns inristad i Skara domkyrkas vapenhus. Daniel Juslenius namn hittas emellan Petrus Schyllberg och Engelbert Halenius.

Korppolaismäen rinteeltä onkin läheltä Sikaojan suualuetta tehty itäbalttilainen polttohautalöytö, joka on ajoitettu vanhemmalle kansainvaelluskaudelle noin 500 jaa. Sinne saapuneen matkalaisen viimeinen leposija piti sisällään hopeisen rengaskoristeisen kaarisoljen ja hopeisen rannerenkaan sekä kaksi keihäänkärkeä. Siitä olisi hyvä lähteä Turussa aarreretkelle menneisyyteen.


Ja kuinkas ollakaan - tänään paikalla myllertävät armottomat rakennuskoneet tuhoten varhaisen Suomen historiaa ...




Brunsbo biskopsgård, blev Daniel Juslenius sista hem. Juslenius stannade kvar i Sverige till sin död och dog 1752 i Brunsbo, vid 76 års ålder. Högsommaren 1752 blev Daniel Juslenius begravd i sin sockenkyrka i Skånings-Åsaka, där biskopsgården Brunsbo var belägen. Juslenius toimi myös piispana Porvoossa (1735–42) ja Skarassa (1744–52), jossa kuoli ja jonne haudattiin.

No, tutkimatta jää vielä se kuuluisa Jusleniuksenkin mainitsema tunnelirakennelma kirkon ja vanhan Turun välillä, siellä se on maan povessa. Yltää ehkä Koroisiin, ei sentään Topeliusta mukaillen aina Turun linnaan saakka.

Turkulaisten rakennustaitoja kehuessaan Daniel kertoo näin;

"On myös hyvin vanha Turun linna ja muita uudempia linnoja, puhumattakaan pitkästä maanalaisesta käytävästä, jonka munkkien kerrotaan muinoin rakentaneen katedraalikoulusta Pyhän Maarian kirkkoon asti. Vaikka se kulkee painavien talojen, peltojen ja jopa joen alitse, se ei kuitenkaan tietääkseni ole vuosien varrella kärsinyt vahinkoa todistaen näin rakentajansa todella erinomaisen ammattitaidon."
 
    

Kel aarre on
Turussa 10-6 2017
Simo Tuomola

tiistai 4. kesäkuuta 2024

Kemisti Gadolin


Tänään 5-6 pysähdymme Kaskenmäen päällä sijaitsevan kiviaidan luo erään muistolaatan ääreen. Tällä paikalla on sijainnut maailmankuulun kemistin, Johan Gadolinin, laboratorio ja muhkea puutarha. Tänään 5-6 tulee kuluneeksi tasavuosia miehen syntymästä vuonna 1760.

 
 Johan Gadolinin syntymästä 200 vuotta vuoden 1960 juhlapostimerkissä.
Johan Gadolin (5. kesäkuuta 176015. elokuuta 1852) oli suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi. Gadolin löysi alkuaine yttriumin vuonna 1794, ja laajemmin hänen työnsä johti harvinaisten maa­metallien eli lantanoidien löytämiseen.
Johan Gadolinin isä Jakob Gadolin oli Turun Akatemian astronomian ja fysiikan professori, sittemmin teologian professori ja  Turun piispa.
 

Kun professori Johan Gadolin meni vuonna 1794 naimisiin Hedvig Magdalena Thielemanin kanssa, lahjoitti morsiamen isäpuoli sotakomissaari Algot Björkbom nuorelle parille talon osoitteesta Luostarikortteli 44. Gadolin laajensi omistuksiaan alueella saman tien ostamalla postitarkastaja Erik Johan Alleenin perikunnalta itselleen Vartiovuoren rinteellä sijainneet pellot.

 
Gadolinilla oli tuolloin omistuksia myös mm. tupakkatehtaassa, viinanpolttimossa ja olutpanimossa, joten pelloille oli myös hyötykäyttöä humalan, tupakanlehtien ja mausteiden viljelyksessä. Gadolin istutti alueelle myös runsaasti puita ja teetti sinne leveitä puutarhakäytäviä.


Kaikkiaan Gadolinin omistama alue, jolla oli myös oma elintärkeä kaivonsa, käsitti 8,5 tynnyrinalaa, yhden tynnyrinalan, jolle tynnyrillinen viljaa kylvettiin, vastatessa noin 0,5 hehtaaria. Aika iso puutarha siis, rajoittuen nykyisen Kaskenkadun, Sirkkalankadun ja Vartiovuorenkadun välille.

Vuonna 1812 alueen omenapuiden lukumäärä ylsi kolmeensataan ja kirsikkapuiden kahteensataan. Yksi Suomen suurimmista hedelmätarhoista sijaitsi silloin siis Turussa Kaskenmäen laella, jonne Gadolin pystytti lankonsa kanssa myös kemiallisen laboratorionsa, jossa valmistettiin mm. maalarinvärejä ja keinotekoista mineraalivettä.
Vuonna 1811 Gadolin aikoi myydä laboratorionsa puutarhoineen kaikkineen Turun akatemialle 10000 hopearuplalla ja laboratoriosta suunniteltiin teknologian instituuttia hyödyntämään maan teollisuutta. Hanke kuitenkin hautautui ja vuonna 1816 Gadolin lopulta myi puutarhansa 4000 hopearuplalla. Ostajana oli apteekkari Henrik Johan Kjöllerfeldt, jolla oli kaupungissa tuolloin jo omakin puutarhansa lääkekasveille.
 

Lopulta apteekkari vuokrasi alueen puistoksi ja vuonna 1819 sotakamreeri Pehr Magnus Lewison perusti paikalle Surutoin huvipuiston keinuineen ja karuselleineen. Laboratorioon pystytettiin tuolloin olutpanimo. Vuonna 1821 tilan hyvin vakuutettu päärakennus sattui palamaan ja apteekkari myi lopulta kiinteistönsä.
Vuonna 1822 oluenpanija Pehr Lundberg hankki Gadolinin puutarhan omistukseensa. Ravintolaoikeuksia Lundberg haki alueelle vuonna 1824 ja ne myös myönnettiin maaliskuun alusta elokuun loppuun. Surutoin-huvipuiston kukoistuskausi sattuukin juuri vuosiin 1824-1826.

 
Lundbergin osalta toiminta päätyi konkursiin vuonna 1825, mutta konkurssihallinto vuokrasi alueen uudelleen Lewisonille, joka siirsi Ruissaloon perustamansa Manillan huvipuiston toiminnat ja laitteet Surutoin-alueelle Kaskenmäelle. Toiminta alkoi vapun päivänä vuonna 1826.
 
 Gadolin esitti muun muassa käsityö- ja manufaktuurikoulujen perustamista maahan. Tämä oli ensi askel teknisen opetuksen aloittamiseksi Suomessa.

 
Syyskuussa konkurssihallinto piti julkisen huutokaupan, jossa puutarhan perustaja ja ensimmäinen omistaja Johan Gadolin huusi alueen itselleen takaisin huimaan 13500 ruplan hintaan, lainaten osan rahoista Akatemialta.
Turun palon jälkeen 1827 puutarhaan perustettiin joukkoruokintapaikka hätään joutuneille kaupunkilaisille. Palon jälkeinen ruutukaava koitui lopulta puutarhan kohtaloksi kaupungin pakkolunastaessa alueen 19000 ruplalla tonttimaaksi.
 

Laboratoriorakennukseen suunniteltiin köyhäintaloa, mutta lopulta sinne perustettiin vuonna 1833 kuumesairaala. Kun Suruttoman kukkivat hedelmäpuut lopulta hävitettiin suuren kohun saattelemana, puhuttiin jo silloin barbaarisesta kaupunginhallinnosta.
Turkuseura on esittänyt laboratorion palauttamista alkuperäiseen asuunsa. Luostarinkatu 5:ssä säästynyt talo saisi näin 1700-luvun lopun asunsa ja sisustettaisiin vanhoin laboratoriovälinein ja Gadolinin työtä kunnioittavin tiedoin.


Suruttomasti Turussa 5-6 2017 Simo Tuomola

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Kaupunginparturi

 Tänään 2-6 tulee kuluneeksi tasavuosia suomalaisen apteekkilaitoksen perustamisesta, kun  Johan Albrecht Relausta tuli ensimmäinen Suomessa toiminut apteekkari. Hän avasi vuonna 1689 ensimmäisen varsinaisen yleisölle avoinna olevan apteekin Turkuun.
 
1989 Apteekkilaitos Suomessa 300 v

  1689Suomen ensimmäisen apteekin perustamisoikeus myönnettiin Turkuun.


 




Turun Kauppatorin apteekki - Suomen vanhin apteekki - on perustettu 2.6.1689. Apteekin historiaan mahtuu monenlaista. On koettu ruttoa, koleraa, kaupungin miehitystä ja sotia. On eletty Ruotsin ja Venäjän alamaisina sekä itsenäisessä Suomessa. On oltu mukana lääketieteen huimassa kehityksessä ruttojuuren keitosta tämän päivän täsmälääkkeisiin. 
 
Sen apteekkarit ovat olleet usein edelläkävijöitä. Ensimmäinen apteekkari Relau aloitti koko apteekkitoiminnan Suomessa. 1800- luvulla Johan Julin oli perustamassa kiinamyllyä nykyisen TYKSin paikalle, jossa jauhettiin kiinapuun kuorta kuumelääkkeeksi. Sitä vietiin täältä Saksaan, Ruotsiin ja Venäjälle. Hänen poikansa kauppaneuvos Erik Julin perusti Suomen ensimmäisen lääketukkukaupan ja Turun VPK:n. Hän toimi myös senaatin asiantuntijana. 

 
Ensimmäiset tiedot järjestetystä lääkevarastosta maassamme ovat peräisin 1300-luvulta. Turun linnassa tiedetään nimittäin olleen lääkevaraston, kun käskynhaltija Matts Kettilmundson piti siellä hoviaan vuosina 1324—1326. Hänen palveluskuntaansa kuului silloin lääkkeiden valmistukseen perehtynyt parturi. Vähän myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan myös linnanparturi. 

Parturiammattikunnan mestareita kutsuttiin myöhemmin välskäreiksi. Myös he toimivat toisinaan lääkevarastojen hoitajina, vaikka he hoitivatkin yleensä enimmäkseen tapaturmia ja haavoja.

 
 Skiss av den planerade kompositionen ”Wilhelm von Schwerin” i födelsedagsbrev till Alexandra Edelfelt den 19 augusti 1874. (Edelfeltska släktarkivet SLSA 367, SLS arkiv)

Näitä mestariksi mainittuja partureita olivat Turussa 1500-luvun alussa mm. Mathys, Jöran ja Jakob. Toisinaan kaupunki palkkasi asukkaittensa avuksi mestariparturin, josta käytettiin silloin kaupunginparturin nimitystä.

Johann Copp oli ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut lääkäri Suomessa. Hän kävi Suomessa Kustaa Vaasan kanssa vuosina 1555–1556 ja toimi Juhana-herttuan (myöh. Juhana III) henkilääkärinä Turun linnassa vuosina 1558–1559.






Johann Copp von Raumenthal. Tuntemattoman tekijän puuleikkaus
Coppin vuonna 1522 ilmestyneen teoksen "Czwen neuw Dialogi"
nimiölehdellä. Johann Copp (n. 1490–1559) oli Kustaa Vaasan ja Juhana-herttuan hovilääkäri Turussa.

Ensimmäinen varsinainen linnanapteekkari Turussa oli mestari Mathias Erbach, jonka Juhana-herttua kutsui vuonna 1558 linnan parturiksi ja apteekkariksi. Tuohon aikaan linnassa oli myös lyhyen ajan lääkärinä böömiläissyntyinen Johann Copp (noin 1490—1559). Erbachia avustettiin monin tavoin apteekin perustamisessa.

Säilyneiden asiakirjojen mukaan hänelle luovutettiin linnasta kolme kyynärää palttinaa siiviläkankaaksi marjojen puristamista varten, nauloja hyllyjen pystyttämiseksi, kolme tammipuista lankkua rohdoskirstujen tekemistä varten sekä kaksitoista kyynärää kangasta säkkien valmistamiseksi sokeria ja ryytejä varten.








Turun kaupungissa mainitaan vuonna 1594 ensimmäisen kerran ainoastaan apteekkarina toiminut ”Erik apotekare”, joka asui ja piti apteekkia Lasse Tylenin talossa Luostarikorttelissa. Hänen apteekkinsa kannatti ilmeisesti kohtuullisesti, koska hänellä oli varaa pitää apulaista. Hänen viimeisenä apulaisenaan mainitaan ”Simon apotekare”, jolla oli aikaisemmin ollut oma apteekki Viipurissa.

Simon oli omaisuutensa menettäneenä, vanhana ja sairaana tullut Turkuun. Hän kuoli vuonna 1601 ja hänet haudattiin kirkon tilikirjojen mukaan vaatimattomasti "med tvenne klockor". Apteekkari Erik kuoli 1610-luvulla ja hänen jälkeensä kaupunki oli pitkän aikaa ilman apteekkia.






Turussa lääketieteen professori Elias Til-Landz (1670—1693), Eric Achreliuksen seuraaja, oli innokas kasvitieteilijä. Hän jopa perusti laboratorion lääkkeiden valmistamiseksi potilaitaan varten.

Hänen aikanaan Turkuun tuli kuitenkin ensimmäinen uusien säännösten mukainen apteekki vuonna 1689. Sen apteekkari Johan Albrecht Relau (1658—1737) valitti niukan toimeentulonsa syyksi, että maustekauppiaiden ohella varsinkin välskäri ja sittemmin akatemian kirurgi Brandt harjoitti kaupungissa luvatonta lääkekauppaa.

Johan Albrecht Relau (1658—1737),
turkulainen apteekkari


Johan Albrecht Relausta tuli ensimmäinen Suomessa toiminut apteekkari, joka avasi vuonna 1689 myös yleisölle avoinna olevan apteekin Turussa. Relau toimi apteekkarina Turussa melkein kolme vuosikymmentä eräitä välivuosia lukuunottamatta. Hänen apteekkitoimintansa kehittäminen kärsi sekä taloudellisista vaikeuksista että sotavuosista.

Turussa oli ollut lyhytaikaisesti joitakin apteekkareita jo 1550-luvulta alkaen. Ainakin eräillä oli ollut toimintaan oikeuttanut virallinen valtakirja, mutta kaikesta päätellen kellään ei ollut varsinaista yleisölle avointa apteekkia.


Kaupunki oli kokonaan ilman apteekkaria melkein koko 1680-luvun ajan. Kun Turun akatemia ja hovioikeus olivat epäonnistuneet yrityksissään saada apteekki kaupunkiin, ryhtyi Turun ja Porin läänin maaherra Lorentz Creutz ajamaan asiaa.


 
 Lorentz Creutz (1615 Tartto1. kesäkuuta 1676 Öölannin edusta) oli suomalainen aatelismies, joka loi virkamiesuransa ennen kaikkea vuorihallinnossa eli kaivosteollisuutta valvovassa byrokratiassa. Myös maaherrana toiminut Creutz kaatui vuonna 1676 Öölannin meritaistelussa lippulaivansa räjähtäessä.


Maaherra Creutz otti vuonna 1689 yhteyden Johan Albrecht Relauhun, joka palveli apteekkarinkisällinä eräässä Tukholman apteekissa. Hampurissa vuonna 1658 syntynyt Relau oli avioitunut Tukholmassa tammikuussa 1689 kultaseppä Henrik Möllerin tyttären Dorothean kanssa.


Relau lupasikin muuttaa Turkuun ja perustaa tänne apteekin omalla kustannuksellaan. Collegium medicum myönsi hänelle 2.6.1689 erioikeuskirjeen ensimmäistä Suomessa toimivaa itsenäistä apteekkia varten. Samana vuonna myönnettiin erioikeus myös Viipurin perustettavaa apteekkia varten.





Relaun avaama apteekki sijaitsi Turussa aluksi Uudella Kirkkokadulla lähellä tuomiokirkkoa. Sieltä se muutettiin muutaman vuoden kuluttua nykyisen Kirkkosillan lähellä olleeseen kaupunkitaloon, jonka maistraatti luovutti tähän tarkoitukseen 100 kuparitaalarin vuotuisella vuokralla.

Apteekin toiminta oli alunperin vähäistä. Suurina kuolovuosina 1695—1697 köyhyys lisääntyi ja apteekin pito kannatti entistä huonommin. Huoneiston rappeutumisen vuoksi Relau siirsi apteekkinsa vuonna 1699 Vanhan Kirkkokadun varrella olevaan huoneistoon, jossa se oli pitkän aikaa.



 

 Apteekin nimi oli alunperin luultavasti "Apoteket Salamandern". Sittemmin Relau käytti siitä nimeä "Kaupungin ja piirikunnan apteekki".

Ensimmäisinä vuosina Relau kaikesta päätellen hoiti apteekkiaan hyvin. Liikevaihto oli kuitenkin niin pientä, että hän ei pystynyt pitämään varastoaan "hyvin varustettuna, kelvollisessa järjestyksessä ja kunnollisesti säilytettynä", kuten erioikeuskirjeessä vaadittiin.

Turun akatemian lääketieteen professori Laurentius Braunerskjöld (aik. Braun) valitti jo vuonna 1694 konsistorille apteekin kehnosta toiminnasta. Hänen mielestään Relau hankki kovin hitaasti apteekkiinsa sellaisia lääkkeitä, joita potilaiden hoidossa tarvittiin.


Braunerskjöld pyysi konsistoria valitsemaan keskuudestaan jäsenen, joka voisi hänen kanssaan käydä tarkastamassa apteekin. Silloin hän voisi puutteita todetessaan paremmin velvoittaa apteekkarin hankkimaan tarvittavia lääkeaineita. Tarkastuksessa apteekin ja sen varastojen todettiinkin olevan heikossa kunnossa.




Relau syytti apteekin vaikeuksista kaupungin maustekauppiaita ja varsinkin välskäri Brandtia, jotka laitonta lääkekauppaa harjoittamalla tekivät apteekin täysin kannattamattomaksi. Lääketieteen professorin Petrus Hielmin mielestä asiantila olikin asetusten vastainen.

Relau toivoi pääsevänsä akatemian suojelukseen ja Hielm teki vuonna 1706 asiasta esityksen konsistorille, joka lähetti sitä koskevan kirjelmän maaherralle. Apteekki otettiinkin akatemian suojelukseen, kun terveyskollegion puheenjohtaja Urban Hjärne oli toimittanut asian vaatimat selvitykset. Sen jälkeen apteekin nimenä oli jonkin aikaa "Kaupungin, piirikunnan ja akatemian apteekki". Erioikeuskirjaan ei tehty kuitenkaan mitään muutoksia.




 Apteekin varastojen puutteista esitettiin toistuvasti valituksia. Tammikuussa 1707 konsistori päätti, että Relaun apteekissa pidettäisiin tarkastus, jonka suorittaisivat lääketieteen professori Petrus Hielm, kaksi muuta professoria sekä kaksi edustajaa jokaisesta kaupungissa olevasta virastosta. Siinä todettiin, että apteekki oli edelleen puutteellisessa kunnossa ja että sen varastot olivat vanhentuneita ja kelvottomia. Hielm ilmoitti, että hänkin oli joutunut etsimään parempia lääkkeitä maustekauppiailta. Konsistori päätti silloin, että apteekkarilta oli vaadittava erioikeuskirjeen mukainen takaus toiminnasta.

Välskäri Brandt jatkoi lääkkeiden myyntiä Turussa Relaun, kaupunginkirurgin sekä Hielmin valituksista huolimatta. Maaherra puuttui asiaan nimittämällä Brandtin Ahvenanmaan maakuntavälskäriksi, mutta Brandt ei välittänyt maaherran päätöksestä eikä maistraatin muuttomääräyksestä, vaan jatkoi toimintaansa Turussa.

 
 Kuninkaallinen Turun Akatemia koki 1700-luvulla merkittävän kehitysvaiheen. Käytännönläheisistä tieteistä siirryttiin teoreettisempaan tutkimukseen.

Kaiken lisäksi Brandt hankkiutui vuonna 1707 akatemian välskärin toimeen. Häntä pidettiinkin kokeneena miehenä, jolla oli varastossaan tuoreita ja hyvin valmistettuja lääkkeitä.

Relauta koskevien moitteiden kohdalla on otettava huomioon, että hän ei ollut viranomaisten taholta kaikkea sitä tukea, jota hänelle oli luvattu. Relau valitti asioistaan toistuvasti myös Collegium medicumille.


Erään valituksen johdosta Collegium medicum huomautti hänelle, että se voisi paremmin pitää hänen puoliaan, jos hän olisi suorittanut apteekkarintutkinnon. Lopulta Relau suoritti vuonna 1708 Tukholmassa Collegium medicumille apteekkarintutkintonsa, toimittuaan sitä ennen apteekkarina peräti 17 vuoden ajan.







Collegium medicumin pöytäkirjaan on merkitty, että Relaulta ei vaadittu varattomuuden vuoksi mitään tutkintomaksua. Häntä kehotettiin kyllä suorittamaan maksu myöhemmin, kun hänen taloudellinen tilansa olisi parempi.

Relau pyysi vuonna 1708 Collegium medicumilta suositusta muuttaakseen Pohjanmaalle tai muulle paikkakunnalle, koska hänen apteekkinsa Turussa ei kannattanut maustekauppiaiden kilpailun ja muiden syiden vuoksi.


Hänen tilalleen oli ilmoittautunut Lorenz Hagaeus, joka oli saanut suosituskirjeen arkkiatri Urban Hjärneltä. Kenraalikuvernööri Carl Nieroth yrittikin saada aikaan, että Collegium medicum määräisi Hagaeuksen Relaun tilalle.



 




Uuden apteekkarin määräämisestä ei kuitenkaan tullut mitään. Muuttoaikeissaan Relau oli lyönyt laimin varastojensa täydentämisen, mistä oli haittaa varsinkin kulkutautien raivotessa. Niinpä vuoden 1710 ruttoepidemian puhjetessa ruttojuuren (Petasites ovatus) varasto loppui heti. Kaupunkilaiset saivatkin kerätä sitä omatoimisesti, sillä onneksi sitä kasvoi Auran rantamilla munkkien entisen yrttitarhan paikalla.

Relau katsoi toimintansa jatkamisen Turussa vaikeaksi siitäkin syystä, että suurin osa hänen omaisuudestaan ja varastoistaan oli tuhoutunut tulipalossa. Venäläisten valloittaessa Suomen vuosina 1713—1714 isonvihan aikana Relau lähti välillä Ruotsiin. Siellä hän hoiti Tukholmassa jonkin aikaa Suomesta siirtyneiden pakolaisten lääkehuoltoa.


Tilanteen rauhoituttua Relau palasi Turkuun ja hänen apteekkinsa oli toiminnassa aina vuoteen 1718 saakka, jolloin hän joutui jälleen pakenemaan venäläisten miehityksen tieltä. Maaherra Justus von Palmenbergin kirjeessä todettiinkin, "ettei täällä [Varsinais-] Suomessa eikä Pohjanmaalla ole yhtäkään apteekkia."




Albert Edelfelt: Isoviha
 

Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 17131721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika

Välillä Turussa ehti olla apteekkarina Nils Wasström vain lyhyen ajan, sillä hän kuoli pian. Turun ja Porin läänin maaherra O. R. Yxkull anoi kirjelmällään lokakuussa 1722, että Collegium medicum mahdollisimman nopeasti määräisi Turkuun uuden apteekkarin. Hän ehdotti sopivaksi apteekinpitäjäksi apteekkarinkisälli Jonas Synnerbergiä. Tämä suoritti marraskuussa 1722 apteekkarintutkinnon ja sai maaliskuussa 1723 erioikeuden perustaa apteekin Turkuun.

Otto Reinhold Yxkull (11. elokuuta 1670 Tallinna10. joulukuuta 1746 Turku) oli Ruotsissa aateloituun baltiansaksalaiseen Uexküllin sukuun kuulunut kenraalimajuri ja vapaaherra. Hän vaikutti Suomessa Suuren Pohjan sodan aikana karoliiniarmeijassa ja toimi myöhemmin myös Turun ja Porin läänin maaherrana




Sotilasuransa jälkeen Yxkull toimi Turun ja Porin läänin maaherrana vuodesta 1722 lähtien aina kuolemaansa 1746 saakka. Hän osoitti tehtävässä taitavuutta etenkin elinkeinojen kehittäjänä. Hänet aateloitiin vapaaherraksi 1730. Yxkull oli naimisissa kahdesti saaden yhdeksän lasta, joista kahdeksan oli tyttöjä. Hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Relau jäi Ruotsiin ja eleli aluksi Tukholmassa. Hän sai syyskuussa 1729 erioikeuden perustaa apteekin Linköpingiin. Hanke ei kuitenkaan toteutunut ennenkuin asiasta annettiin uusi kuninkaallinen päätös joulukuussa 1735.


Relau sai jo vuonna 1737 luvan siirtää erioikeutensa apteekkia hoitaneelle proviisori Conrad Theodor Rosenthalille. Relau kuoli Linköpingissä pian sen jälkeen, 2.12.1737, jolloin hän oli 79-vuotias. Hänet haudattiin kirkkotarhassa kasvaneen puun juurelle 4.12.1737.

Parturin tarpeessa
Turussa 2-6 2017
Simo Tuomola