maanantai 15. tammikuuta 2024

Uutisia Turusta

 Tänään 15-1 tulee kuluneeksi tasavuosia Suomen ensimmäisen sanomalehden ilmestymisestä Turussa vuonna 1771.  Pian 31-1 saamme juhlia jo lehden toista numeroa.  Aurora-seuran julkaisu "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia" oli ruotsinkielinen ja nimeltään "Tidningar Utgi ne Af et Sällskap i Åbo". 

1771 – Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyi Turussa.



https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/35/Tidningar_Utgifne_Af_et_S%C3%A4llskap_i_%C3%85bo_January_31_1776.gif
Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ("Erään turkulaisen seuran julkaisemia lehtiä") oli Suomen ensimmäinen sanomalehti. Se oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajana oli Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Lehti ilmestyi Turussa vuosina 177178 ja 178285. Puhekielessä lehden nimi lyhentyi nopeasti Åbo Tidningariksi.

Aurora-seura oli Turussa vuosina 1770-1779 toiminut isänmaallis-kirjallinen ja musiikillinen salaseura. Heti ensimmäisenä vuonna alettiin julkaista omaa lehteä. Aluksi lehti oli vain pieni vihkonen, joka ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa, sitten vähitellen kerran viikossa. Se oli kuitenkin lehdistökulttuurimme alku.

Seura julkaisi vuosina 1771-1778 tätä Suomen ensimmäistä sanomalehteä Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, joka lyhentyi jokapäiväisessä käytössä Åbo Tidningariksi. Lehti ilmestyi katkoksen jälkeen vielä 1782-1785.musiikkiosasto perustettiin 1773) salaseura. Sen perustajia olivat Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius.


 
 Henrik Gabriel Porthan.


Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.


Johan Lilius (17. tammikuuta 1724 Längelmäki1803) oli hovioikeudenneuvos ja Aurora-seuran perustajia. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Henrik Lilius ja Hedvig Margareta Wanochius.


Lilius oli vaikuttajana Suomen kirjallisuuden kasvuun. Hän osallistui muun muassa Aurora-seuran julkaiseman lehden Åbo Tidningar toimittamiseen kirjoittamalla siihen kahdeksan artikkelia.





Aurora-seuran kokous Vähätorin laidalla.

Lehti oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajina toimivat Henrik Gabriel Porthan sekä Johan Lilius, molemmat Aurora-seuran perustajia. Kun tidning tarkoitti tässä yhteydessä lähinnä uutista, eikä lehteä, voi lehden nimen kääntää muotoon "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia".

Lehden ensimmäisessä numerossa oli viisi juttua, joista pääartikkeli vertaili unkarin, saamen ja suomen kieliä toisiinsa. Mukana oli myös Porthanin ja kemisti Pehr Adrian Gaddin runo suomalaisista Pohjolan kansana, joka on skyyttain vanhaa sukua. Lisäksi lehti kertoi Turun hovioikeuden ratkaisemista oikeusjutuista.


Tämä kaikki tehtiin ruotsin kielellä, vaikka esim. Gadd oli jo vuonna 1768 julkaissut pienen kirjasen suomeksi; Lyhykäinen ja yxikertainen neuvo kuinga krydimaan yrttein kaswannot Suomen maasa taittaan saatettaa tuleundumaan.





Pehr Adrian Gadd (1727 Pirkkala11. elokuuta 1797 Turku) oli suomalainen luonnontutkija, taloustieteilijä ja kemisti. Hän oli Turun Akatemian ja samalla Suomen ensimmäinen kemian professori vuodesta 1761 alkaen. Hän tutki muun muassa kemian soveltamista metallurgiaan ja maanviljelyyn sekä salpietarin ja potaskan valmistukseen.

Liekö tuolta ajalta sitten peräisin tuo "puhua potaskaa", kun herrat Porthan ja Gadd yhdessä runoilivat lehtykäisessä suomalaisista skyyttain sukujuurista.







 
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/35/Tidningar_Utgifne_Af_et_S%C3%A4llskap_i_%C3%85bo_January_31_1776.gif

Taivallettiin siis tiukasti fennofiili Daniel Jusleniuksen jalanjälkiä. Tuon ajan goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti suomalaisuuden sukujuuret yltävät suoraan raamatun tekstiin Jaafetin jälkeläisten ottaessa vedenpaisumuksen mentyä haltuunsa Turun alueen ja sitä myötä Suomen Maagogin johdolla.

Tänne sijoittui tavaranvaihtoon tarkoitettu paikka turku, josta kasvavan asujamiston myötä varttui kaupunki nimeltä Turcu.


Hesekiel:

 
38:2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan 


39:6 Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.




 Ilmestyskirjan ratsastajat

Ilmestyskirja:

 
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.



Eipäs tarvita suurtakaan ennustusten lukijaa, kun tuosta tekstistä "tunnistaa" Maagogin rantamaan juuri Turun seuduksi, jota tuli on totisesti usein kaltoin kohdellut. Varsinaisen maisterinväitöskirjansa Vindiciae Fennorum, Suomalaisten puolustuksen hyväksynnän 7.10. 1703 myötä Juslenius sai maisterinvihkiäisissä priimuksen arvon.




 Magog Ruotsin ensimmäisenä kuninkaana Johannes Magnuksen kirjasta Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus

Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus (suom. Gööttien ja svealaisten kaikkien kuninkaiden historia, ruots. Historia om alla göternas och svearnas konungar) on Johannes Magnuksen kirjoittama, pitkälti mieli­kuvitukseen perustuva historia­teos, joka ilmestyi postuumisti vuonna 1554.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsija Josephuksen mukaan Magogista polveutuivat skyytit. 1500-luvulla Ruotsin katolinen arkkipiispa Johannes Magnus kirjoitti Magogin, Jaafetin pojan, olleen Ruotsin perustaja ja ensimmäinen kuningas. Suomalainen kirjailija Daniel Juslenius (1676-1752) puolestaan on esittänyt suomalaisten periytyneen Magogista.

Goog eli Maagog oli raamatun mukaan Jaafetin poika, jonka asuinpaikka sijaitsi pohjan perillä. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Skyytiasta ja skyyttalaisista, joiden alue ei tainnut ihan tänne saakka yltää. Turhaa siis Turussa on skyyttien kulta-aarteen etsintä, mutta muinaisuutemme kuvan tuumaus on silti aina ajankohtaista.


Ensimmäinen suomenkielinen lehti "Suomenkieliset Tieto-Sanomat" ilmestyi puolestaan ensin koenumerona Turussa syyskuussa 1775 nimellä "Suomalaiset Tieto-Sanomat" ja sittemmin kahdesti kuukaudessa Turussa vuonna 1776, toimittajana ja päätoimittaja Antti Lizelius, joka korvasi suomen kielessä tuolloin käytetyn c:n k:lla. Täällä Turcu - eikun Turku.

Potaskan makua
Turussa 15-1 2024
Simo Tuomola

sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Valtion perustajia

 Tänään 15-1 tulee kuluneeksi tasavuosia Carl Erik Mannerheimin kuolemasta Turussa 1837. Hän oli marskin isoisän isä, sukunsa ensimmäinen jäsen Suomessa. Alunperin Marhein-suku on kotoisin Saksasta.



Mannerheimin lapsuus: huono oppilas, tappelija, erotettiin koulusta
Vasemmalla Carl ja oikealla Gustaf Mannerheim vuonna 1875.







Kantaisä on Henrik Marhein. Hänen tiedetään toimineen Gävlessä kauppiaana 1645. Hän kuoli Tukholmassa 1667. Suku muutti hansakaupan myötä Ruotsiin 1600-luvun alkupuolella.

1837Carl Erik Mannerheim, ruotsalais-suomalainen sotilas ja valtiomies (Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomessa vaikuttanut jäsen) (s. 1759)

1759Carl Erik Mannerheim, suomalainen kreivi ja valtiomies (k. 1837)






 Mannerheim-vapaaherrasuvun vaakuna

Carl Erik Mannerheim (14. joulukuuta 1759 Säter, Ruotsi15. tammikuuta 1837 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta) oli ruotsalais-suomalainen sotilas ja valtiomies.


Hän oli yksi ”Suomen valtion perustajista” ja ensimmäinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, tavallaan Suomen ensimmäinen pääministeri.

Talousosaston ensimmäiset jäsenet olivat maaherra R. W. de Geer, maaherra K. von Troil, majuri C. E. Mannerheim, lääninkamreeri E. E. Tulindberg, lääninkamreeri H. C. Nordensvan, toimitussihteeri C. F. Rotkirch ja superkargööri P. J. Bladh.

 Halituskonseljin avajaisia päästiin juhlimaan Turussa 2.10. 1809.

 
  
 
 Carl Erik Mannerheim


Carl Erik Mannerheim oli Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomeen muuttanut jäsen ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän Carl Gustaf Mannerheimin isä.


Mannerheim toimi rykmentin komentajana Kustaa III:n sodan aikana 17881789. Hän liittyi kuningas Kustaa III:ta vastustaneeseen Anjalan liittoon ja tuomittiin mestattavaksi vuonna 1790, mutta armahdettiin.

Anjalan liitto oli Ruotsin armeijan upseerien Liikkalan nootista alkunsa saanut kapina kuningas Kustaa III:ta vastaan Kustaan sodan aikana.

Kun Mannerheim oli menettänyt etenemismahdollisuutensa Ruotsin armeijassa, hän erosi omasta pyynnöstään sotapalveluksesta vuonna 1795. Vuonna 1796 hän avioitui Vendla Sofia von Willebrandin (k. 1863) kanssa, joka oli kuvernööri ja kenraalimajuri Ernst von Willebrandin tytär.


Vuonna 1795 Mannerheim hankki Louhisaaren kartanon, jota hän alkoi hoitaa. Vuonna 1805 hänet nimitettiin Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi.

 
 Louhisaaren kartano 1900-luvun alussa.
 
Louhisaari (ruots. Villnäs) on Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella Varsinais-Suomessa sijaitseva kartanolinna, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin synnyinkotina.


Suomen sodan päätyttyä Mannerheimistä tuli tsaari Aleksanteri I:n luokse kutsutun neljää säätyä edustaneen lähetyskunnan puheenjohtaja.


Tässä roolissa hän joutui pitämään puheita tsaarille ja muillekin venäläisille toimijoille. Lähetyskunta sai jättää keisarille luettelon asioista, joihin se toivoi parannuksia Suomen aseman järjestelyjen osalta.

Lähetyskunta valitsi puheenjohtajakseen paroni Carl Erik Mannerheimin, entisen Anjalan liiton jäsenen, joka vastusteluistaan huolimatta oli joutunut lähetyskuntaan.


Hänelle langennut näkyvä rooli lähetyskunnan puhemiehenä korostui niissä puheissa joita hän joutui pitämään venäläisille toimijoille, keisarista alkaen, ja neuvotteluissa kenraali Sprengtportenin ja erinäisten ministerien kanssa Pietarissa. Lähetyskunnan muut jäsenet jäivät pitkälti hänen varjoonsa.



Graf Sprengtporten.jpg
Georg (Göran) Magnus Sprengtporten

Uudempi tutkimus on tulkinnut säätylähetyskunnan esittelyt, puheet ja kirjeenvaihdot venäläisen valloituskäytännön mukaiseksi ns. kapitulaatioksi, jossa valloitetun alueen edustajat tunnustavat uuden hallitsijansa ja tämä puolestaan lupaa taata valloitetun alueen lait ja etuoikeudet.


Tällaisia lähetystöjä nähtiin mm. Baltiassa v. 1710. Ruotsilta vv. 1721 ja 1743 valloitettujen suomalaisten alueiden lait oli vastaavalla tavalla taattu rauhansopimuksissa.

Mannerheimistä tuli helmikuussa 1809 Porvoon valtiopäivien jäsen ja toimi Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljissa talousosaston jäsenenä ja kansliatoimituskunnan päällikkönä aina vuoteen 1816. Hän toimi Turun ja Porin läänin maaherrana 1816–1826.





 Hallituskonselji kokoontui  näillä paikkeilla Turussa 2.10. 1809 Richterin talossa Aurajokirannassa. Talo vajosi Aurajokeen 10.5. 1830. 

Mannerheim tunnettiin vahvoista mielipiteistään, eikä hän loppuaikoinaan nauttinut kovinkaan suurta suosiota Venäjän hallitsijan taholta. Hän kuoli Turussa  1837.


Hallituskonseljissa
Turussa 15-1 2017
Simo Tuomola

lauantai 13. tammikuuta 2024

Rata Turkuun

 Tänään 13-1 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun kauan kaivattu rautatie saatiin vihdoin vedettyä Turkuun saakka.

 Kuvahaun tulos haulle rautatieasema turku

Turun nykyisen päärautatieaseman kohdalla aiemmin sijainnut Turun vanha rautatieasema vihittiin käyttöön 1876. Sieltä liikennöitiin junia aluksi Toijalaan ja Turun satamaan ja myöhemmin Karjaalle ja Helsinkiin. Kaksikerroksisen asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Pehr Erik Degenaer. Aseman alakerrassa oli kolmen eri luokan odotusssalit, naisten huone, lipunmyynti- ja matkatavarahalli, asemakonttori, asemapäällikön konttori, lennätinkonttori, postikonttori, matkatavaroiden säilytyshuone ja huone matkustavia viranhaltijoita varten. Yläkertaan rakennettiin asuntoja.

Nykyisen asemarakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Martti Välikangas ja Väinö Vähäkallio, ja se valmistui vuonna 1940 Helsingin Olympialaisten merkeissä. Rakennuksen toteutti rautatiehallituksen sijaan poikkeuksellisesti rakennushallitus.


Toijola-Turku rata valmistui 13.1. 1876, mutta radan viralllisesti avannut juhlajuna taivalsi kaupunkiin vasta 22.6. 1876. Tilastojen mukaan radalla kulki aluksi vain satunnaisesti matkustajia, mutta kesän lähestyessä päivittäinen matkustajamääräkin kasvoi reilusti.

 
Vuonna 1876 avattu rautatieasema yhdisti Turun entistä kiinteämmin muuhun Suomeen.


Muuttuva kaupunki: Rautatieaseman nolo historia - Paikalliset - Turun  Sanomat
 
Turun rautatieasema kuvattuna 22.6.1876 juhlajunan lähtiessä vasta avatulle Turun ja Toijalan väliselle rataosuudelle. Valokuvannut J.J.Reinberg.

Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa suhteellisen myöhään. Ensimmäinen rataosuus avattiin 17. maaliskuuta 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä; tästä muodostui myöhemmin Suomen päärata.

Vuonna 1870 valmistui yhteys Pietariin, joka siihen aikaan oli tärkeä yhteys tsaarivaltakunnan pääkaupunkiin. Koska Suomi oli osa Venäjän valtakuntaa, täällä alettiin käyttää venäläistä raideleveyttä (1 524 mm / 5', Venäjällä nykyisin 1 520 mm).


Helsingin-Hämeenlinnan rataosan jatke Toijalan kautta Tampereelle sekä haararata Toijalasta Turkuun avattiin liikenteelle 22. kesäkuuta 1876. Näin maan kolme suurinta kaupunkia oli yhdistetty.


 
 

Turkulainen senaattori ja taloustieteilijä, vapaaherra Lars Gabriel von Haartman oli vaikutusvaltainen "Suomen pääministeri" lähes kaksikymmentä vuotta aikana, jolloin valtiopäivät eivät kokoontuneet (valtiollinen yö) eikä valtaapitävillä ollut juuri tapana perustella julkisuudessa ratkaisujaan. 

Taloudelliseen kehitykseen paljolti keskittynyttä Lars Gabriel von Haartmania kutsuttiin Hopea-Lasseksi 1840 aloitetun raharealisaation toteuttajana. Von Haartman sai myös lempinimen Hänen Hirmuisuutensa, mikä johtui hänen kiivaasta ja usein kihdin takia ärtyisästä luonteestaan.

 Lars Gabriel von Haartman.jpg
 Lars Gabriel von Haartman

Syntynyt 23. syyskuuta 1789 Turku
Kuollut 16. joulukuuta 1859 (70 vuotta) Merimasku
Ammatti senaattori, taloustieteilijä


Suomen vaurastumisen myötä liikenneyhteyksien parantaminen alkoi. Haartman uskoi henkilökohtaisesti kanavien hyödyllisyyteen Suomessa, ja Haartmanin toimesta rakennutettiin Saimaan kanava, joka oli avainasemassa Itä-Suomen kehittymisessä. Myös Suomen rautatieverkoston rakentaminen pantiin alulle Haartmanin aikana, jolloin aloitettiin Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien rakentaminen.

Selvimmin von Haartmanin visio Suomen tulevaisuudesta ja asemasta Venäjän keisarikunnassa tulee näkyviin Krimin sodan jälkeen vuonna 1856 laadituissa muistioissa sekä myös kiistassa rakennettavan rautatien suunnasta.

von Haartman ei ollut periaatteellisesta syystä rautatietä vastaan vaan hänen mielestään suunniteltu suunta oli väärä: hän olisi halunnut rakentaa rautatien Pietarista Turkuun eikä Helsingistä Hämeenlinnaan, sillä


 "tuo haluttu suunta menee pohjoiseen ja kulkiessaan maan sydämen läpi kutkuttaa fennomaanisia ja kansallisia toiveita, jotavastoin se suunta, jota minä olen ehdottanut, lähentää meitä keisarikuntaan, yhdistää meidät siihen.  

Mieluummin jääkööt kaikki rautatiet kuin että rakennettaisiin tie demokraattisten hourailujen eduksi."

 Kuvahaun tulos haulle kustaa armfelt
Gustaf Mauritz Armfeltin patsas. veistäjänä Matti Peltokangas.

Hän oli kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ohella niitä johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka kannattivat Suomen tulevaisuuden kehittämistä Venäjän keisarikunnan osana.



"Uskoni on ollut ja on yhä, että isänmaani onni on kuulua Venäjälle, ja taistelen nyt ja elämäni loppuun saakka kaikkea sellaista enemmän tai vähemmän salattua toimintaa vastaan, joka pyrkii horjuttamaan yleisen mielipiteen luottamusta ja lojaalisuutta Venäjää kohtaan."

Radat rakennutti tuohon aikaan Suomen suuriruhtinaskunta, ja Helsinki–Hämeenlinna-radan rakennusvaroja kerättiin muun muassa viinanpolttoverolla, kun kruunu ei juurikaan muualta rahaa saanut. Tämän veron kertymää hidastivat muun muassa suuret katovuodet 1850-luvun lopussa.


 

Suomen rataverkon historian voidaan katsoa ulottuvan ainakin maaliskuun 20. 1849, jolloin tie- ja vesirakennuslaitoksen päällikkö eversti Alfred Stjernvall ehdotti hevosvetoisen rautatien rakentamista Helsingistä Turkhautaan. Rata olisi ylittänyt Salpausselät ja yhdistänyt maan pääkaupungin purjehduskelpoiseen Järvi-Suomeen.


Turkhaudan nimi oli aiemmin Hausteturku ja se sai nimensä majavista saatavasta ihmelääkkeestä, hausteesta. Hausteen uskottiin mm. lisäävän sukupuolista kyvykkyyttä ja auttavan erilaisiin tauteihin. Myös Hausjärvi on saanut nimensä hausteesta. 

Kenraalikuvernööri määräsi asiaa tutkittavaksi, ja vuonna 1851 valmistui suunnitelma veturirautatien rakentamisesta Helsingistä Hämeenlinnaan. Tälle välille avattiinkin vuonna 1862 Suomen rataverkon ensimmäinen rataosuus, joka on nykyään osa Suomen päärataa.


1800-luvun lopulla junat oli Suomessa suunniteltu kulkemaan vain 25 kilometriä tunnissa, joten matkanteko oli hidasta mutta silti hevoskyytiä nopeampaa.


Kuvahaun tulos haulle aurinkoaika
 Jo Juhana III:lla ja Jagellonicalla oli mukana kuljetettava, kullattua hopeaa oleva matka-aurinkokello. Jonkinlainen aurinkokello sijaitsi aikoinaan myös Turun linnan edustan puistossa.


Aurinko on Helsingistä katsoen etelässä keskimäärin 20 min 11 sek kellon osoittaman puolenpäivän jälkeen. Turussa siis 30 min 58 sek. Näin on, joka paikkakunnalla oli ihan oikeesti oma kellonaikansa aikoinaan. Yhteiseen aikaan siirryttiin lähinnä rautatieaikataulujen yhdenmukaisuuden vuoksi.


Asemalaiturilla
Turussa 13-1 2017
Simo Tuomola

torstai 23. marraskuuta 2023

Pormestari Platz

 Tänään 3-1 avaamme Tuomiokirkon hautauskirjan vuoden 1621 kohdalta, kas tuosta:

Hans Platz, kauppias 1612, pormestarina 1620. Kuoli 1620 ja haudattiin 3.1.1621. Hän oli syntynyt Saksassa noin vuoden 1570 tienoilla.




 

Veli-Pekka Toropainen writes in his article "Skottirotta ja Ruotsin koira - Turun ulkomaalainen porvaristo vuosina 1600-1660" (Scottish rat and Swedish dog - foreign merchants in Turku during 1600-1660), Genos 74 (2003), p. 199-215 (not yet digitalized)

Sen sivulta 211 löydämme merkinnän Hans Platzin asemasta Turussa;

p. 211: (in English)
Platz, Hans, German. Mayor 1616-1620. Deputy 1617. Died 1620. Spouse Brita Henriksdr. Storck. - ref. 125: von Bonsdorff 1892-1894:202; Carpelan 1890: 155.

Skottirotta ja Ruotsin koira – Turun ulkomaalainen porvaristo vuosina 1600–1660. Genos 4•2003, s. 199─215. Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja. Vuosikerta 74. 2003.

Saksalainen kauppias Hans Conradsson Platz nousi siis Turun pormestariksi 1616 ja toimi tehtävässä kuolemaansa 1620 saakka. Turkuun hän oli saapunut vuonna 1587. Mies oli sen verran merkittävä hahmo, että hänen oli teetettävä itselleen muiden pormestareiden ja raatimiesten tavoin myös oma sinettinsä valta-asemansa merkiksi.


 http://www.juhasinivaara.fi/sinetit1600/turku/hplatz.jpg
Hans oli naimisissa kahteen otteeseen, hänen ensimmäinen puolisonsa oli Anna Hansdotter (Hannuntytär), jonka edellinen puoliso oli Henrik Scheffer Saksan Mainzista. Henrik toimi kuningas Juhana II:n asiamiehenä Turussa. Hansin toinen puoliso oli Brita Henriksdotter Stork.

undefined
  Juhana II Kasimir (puol. Jan II Kazimierz, saks. Johann Kasimir, 22. maaliskuuta 16096. joulukuuta 1672) oli Puola-Liettuan kuningas ja suuriruhtinas 1648–1668

Vaikka Turun tuolloista ulkomaalaista porvaristoa nimiteltiinkin milloin skottirotaksi tai Ruotsin koiraksi, olivat he kuitenkin oleellisin osa maamme ulkomaanyhteyksistä ja kaupankäynnistä. Tulliluettelon mukaan tuolloin 61 turkulaisporvarilla oli kauppasuhteita ulkomaille.

 
 

Ulkolaisilta kesteiltä oli vähittäiskaupan harjoittaminen kielletty, heidän tuli myydä tavaransa suoraan tukussa Turun porvareille, joilta he myös ostivat vientiin menevät tuotteensa.

Saksankauppa oli vielä tärkeää, joten Hans Platzin saksalaisuudella oli etunsa. Ja tuo skottirottakin oli vähän liioiteltu haukkumanimi. Itse asiassa juuri vuonna 1621 kuolee Turussa Novgorodin sankari, skottieversti Samuel Cockburn ja hänet haudataan hienoin juhlamenoin Tuomiokirkkoon 1622 itsensä kuninkaan, Kustaa II Aadolf, läsnäollessa.

Samuel Cockburn, tunnetaan myös nimellä Samuel Cobron, (n. 1574 Skotlanti1621 Latvia) oli skotlantilainen kenraalimajuri ja palkkasotilas, joka taisteli ruotsalaisissa sotajoukoissa.




 
 Samuel Cockburnin hautamuistomerkki Turun tuomiokirkossa.


Kuninkaan vierailu kaupungissa oli aina suuri tapahtuma, eikä Kustaa II Aadolf ollut hautajaisissa Turun tuomiokirkossa ensimmäistä kertaa. Hänen sotataidon opettajansa, sotamarski Evert Kaarlenpoika Horn oli kuollut 24. heinäkuuta 1615 sotaretkellä Venäjällä ja kun sotapäällikkö haudattiin helmikuun 25. päivä 1616 Turun tuomiokirkkoon, oli kuningas myös tuolloin läsnä.

 Aiheeseen liittyvä kuva
 

 Evert Kaarlenpoika Horn af Kanckas (ruots. Evert Karlsson Horn) (11. kesäkuuta 1585 Haapsalu24. heinäkuuta 1615) oli sotilas ja Ruotsin sotamarsalkka vuodesta 1614. Hän oli Kaarle Henrikinpoika Hornin poika. Tässä Evert Kaarlenpoika Horn vuoden 1934 Suomen Punaisen Ristin avustuspostimerkkiin taltioituna.

Ensimmäinen maininta Turun pormestareista, raatiherroista ja raadista on vuodelta 1324. Tuolloin raadin jäsenen tuli olla talonomistaja. Vuonna 1443 Turussa on samanaikaisesti neljä pormestaria, kaikki saksalaisia. Mikko Suurpää on Turun ensimmäinen kotimainen pormestari. Hän astui virkaansa 1455.

Lopulta vuonna 1471 saksalaisten pitäminen pormestareina ja raatimiehinä kiellettiin kokonaan. Kielto oli häilyvä, kuten Hans Platzin asettaminen virkaan vielä vuonna 1616 osoittaa.

Vuonna 1580 Turun maistraatin kokoonpanoksi vakiintui 4 pormestaria ja 10-12 raatimiestä. Kunnallispormestarin virka oli vähän hankalampi kuin arvostetumpi oikeuspormestarin virka.


Vallankahvassa

Turussa  3-1 2023

Simo Tuomola

perjantai 17. marraskuuta 2023

Katariina Suuri

Tällä päivämäärällä 17-11 on kuolleiden listaan lisätty Suomen suuriruhtinas Juhana III lisäksi (k. 1592) mm. kaksi merkittävää naista; 1796Katariina II Suuri, Venäjän keisarinna (s. 1729) sekä 1988 – Irja Ketonen, suomalainen talouselämän vaikuttaja ja vuorineuvos (s. 1921).

Päivämäärällä 11-7 vuonna 1788:

1788 – Venäjän keisarinna Katariina II Suuri julisi sodan Ruotsille. Tämä johti myöhemmin Suomen menetykseen ja liittämiseen Venäjään Suuriruhtinaskunnaksi.

 


  Vanhan Suomen vaakuna 1788–1811.

Katariina II, myöhemmin Katariina II Suuri, (ven. Екатерина II Великая, 2. toukokuuta 1729 Stettin17. marraskuuta (J: 6. marraskuuta) 1796 Pietari) oli Venäjän keisarinna 17621796, Romanov-sukua avioliiton kautta.

Levitzky Portrait Catherine II 1782.jpg 
 Koko Venäjänmaan keisarinna ja itsevaltias.

Katariina Suuri laajensi Venäjää Keski-Euroopan suuntaan osallistumalla Puolan jakoihin vuosina 1772, 1793 ja 1795. Lisäksi hän siirsi Venäjän rajoja Turkin suuntaan liittämällä Krimin ja Ukrainan valtakuntaansa. Katariina joutui sotaan myös serkkunsa, Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n kanssa, mutta rauha solmittiin Värälässä vuonna 1790 ilman rajamuutoksia.

Värälän rauha päätti Ruotsin ja Venäjän välisen niin sanotun Kustaa III:n sodan 14. elokuuta 1790. Sodan aloitti Ruotsi vuonna 1788. Rauhansopimus ei sisältänyt alueluovutuksia kummaltakaan osapuolelta.

Kustaa III:n sota oli Ruotsin ja Venäjän välinen sota kesäkuusta 1788 elokuuhun 1790. Sota syttyi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n aloitteesta. Se päättyi Värälän rauhaan ilman selvää voittajaa ja ilman rajamuutoksia.

Vuonna 1772 säädyiltä vallan kaapannut Kustaa III halusi vahvistaa omaa asemaansa kuninkaana ja palauttaa Ruotsin mahtia sekä hattujen sodan jälkeisessä Turun rauhassa 1743 menetetyt alueet. Eino Jutikkalan mukaan Kustaa III:n haluun hyökätä Venäjälle vaikutti myös Suomessa esiintynyt itsenäisyysliike, joka haki tukea juuri Venäjältä.


 
2-5 syntyneen valtiaan patsaalla 9-7 2015; vuonna 1873 paljastettu Katariinan suuren muistopatsas kuuluu Pietarin kuuluisien patsaiden joukkoon. Patsaassa on myös pienoishenkilöhahmoja, jotka kuvaavat Katariinan suuren aikaisia merkkihenkilöitä. 


Turun rauha on Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu rauhansopimus, joka päätti Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan, ja sen aiheuttaman pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa.

Vanha Suomi tarkoittaa niitä Suomen alueita, jotka Ruotsi menetti Venäjälle Uudenkaupungin (1721) ja Turun rauhansopimuksissa (1743). Vuonna 1744 voitetuista kahdesta provinssista muodostettiin Viipurin kuvernementti, joka Venäjän keisari yhdisti Suomen suuriruhtinaskuntaan vuoden 1812 alussa. Vuodesta 1803 Viipurin kuvernementti tunnettiin nimellä Suomen kuvernementti.


 
 Vanhan Suomen vaakuna 1788–1811.


Tilanne kävi otolliseksi sodan aloittamiselle idässä, kun Venäjä joutui sotaan Turkin kanssa 1787. Kun Venäjä oli sodassa Mustallamerellä, Kustaa III arveli mahdolliseksi onnistua Pietarin valtaamisessa nopealla iskulla. Poliittisena tavoitteena Kustaa III:lla oli jopa Venäjän keisarinnan Katariina II:n syrjäyttäminen ja hänen poikansa Paavalin nostaminen valtaistuimelle.


Kustaa III:lle oli tärkeää, että Venäjä näyttäisi sodassa hyökkääjältä. Ensinnäkään kuninkaalla ei vuoden 1772 hallitusmuodon mukaan ollut oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa. Toisaalta kyse oli ulkopoliittisesta pelistä: Katariina II:n olisi vaikeaa saada Tanskaa avukseen, jos Venäjä näyttäisi hyökkääjältä.

Keväällä 1788 kuningas järjesti väärennettyjä raportteja Venäjän sotavalmisteluista Suomen rajan tuntumassa. Tällä verukkeella hän sai luvan liikekannallepanoon 21. toukokuuta ja kesäkuussa joukkoja siirrettiin Ruotsista Suomeen.


Kustaa III teetti venäläisiä sotilaspukuja ja lähetti ne Savon prikaatin komentajalle. Tarkoitus oli vielä väärässä asepuvussa järjestää tekosyy sodalle. Kustaan kannalta onnekkaasti venäläissotilaat eksyivät Puumalan Vuolteensalmessa rajan väärälle puolelle. Tästä syntyi 28. kesäkuuta 1788 pieni kahakka, joka riitti syyksi: Savon prikaati ylitti rajan, valtasi Savonlinnan ja aloitti Olavinlinnan piirityksen.

Venäjä julisti sodan Ruotsille 11. heinäkuuta 1788. Ruotsin pääarmeija oli jo tätä ennen ylittänyt Kymijoen määränpäänään Pietari.


 SavPr-lippu.jpg
 Savon prikaatin lippu.


Savon Prikaati oli Suomen puolustusvoimien 31. joulukuuta 2006 lakkautettu joukko-osasto, jonka perinteet ulottuivat vuoteen 1620. Ruotsin Itä-Suomessa olevat suomalaisjoukot yhdistettiin 1775 Savon Prikaatiksi.


Alun perin Kustaa III:n suunnitelmana oli lyödä Venäjän laivasto perinpohjaisesti merellä ja sen jälkeen vallata nopeasti Pietari ja Kronstadt. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Ruotsin ja Venäjän avomerilaivastot kävivät meritaistelun Suursaaren edustalla 17. heinäkuuta 1788. Taistelu päättyi ratkaisemattomaan, ja molemmat menettivät yhden linjalaivan. Ruotsin laivasto vetäytyi Viaporiin.
 
Rauhan solmimisen teki mahdolliseksi Ruotsin laivaston saama murskaava voitto Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa heinäkuussa 1790. Venäjän keisarinna Katariina II suostui serkkunsa Kustaa III:n rauhantarjoukseen, koska myös suurvaltapoliittinen tilanne oli kääntynyt Venäjälle epäsuotuisaksi
.


 
 Rauha on julistettu.


Ruotsille sopimus oli poliittinen voitto, koska siinä kiellettiin Venäjältä puuttuminen Ruotsin sisäisiin asioihin. Tämä Uudenkaupungin rauhansopimuksessa sovittu oikeus oli tosin jo muuttunut lähes kuolleeksi kirjaimeksi Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen 1772. Rauha solmittiin Värälän kylässä silloisessa Elimäen pitäjässä nykyisen Kouvolan alueella.




 
 Värälän rauhassa Turun rauhassa muodostuneet Vanhan Suomen rajat jäivät ennalleen Haminan rauhaan asti


Vanha Suomi janottaa
Turussa 11-7 2023
Simo Tuomola

 

sunnuntai 12. marraskuuta 2023

Pormestari Platz

 Tänään 3-1 avaamme Tuomiokirkon hautauskirjan vuoden 1621 kohdalta, kas tuosta:

Hans Platz, kauppias 1612, pormestarina 1620. Kuoli 1620 ja haudattiin 3.1.1621. Hän oli syntynyt Saksassa noin vuoden 1570 tienoilla.




 

Veli-Pekka Toropainen writes in his article "Skottirotta ja Ruotsin koira - Turun ulkomaalainen porvaristo vuosina 1600-1660" (Scottish rat and Swedish dog - foreign merchants in Turku during 1600-1660), Genos 74 (2003), p. 199-215 (not yet digitalized)

Sen sivulta 211 löydämme merkinnän Hans Platzin asemasta Turussa;

p. 211: (in English)
Platz, Hans, German. Mayor 1616-1620. Deputy 1617. Died 1620. Spouse Brita Henriksdr. Storck. - ref. 125: von Bonsdorff 1892-1894:202; Carpelan 1890: 155.

Skottirotta ja Ruotsin koira – Turun ulkomaalainen porvaristo vuosina 1600–1660. Genos 4•2003, s. 199─215. Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja. Vuosikerta 74. 2003.

Saksalainen kauppias Hans Conradsson Platz nousi siis Turun pormestariksi 1616 ja toimi tehtävässä kuolemaansa 1620 saakka. Turkuun hän oli saapunut vuonna 1587. Mies oli sen verran merkittävä hahmo, että hänen oli teetettävä itselleen muiden pormestareiden ja raatimiesten tavoin myös oma sinettinsä valta-asemansa merkiksi.


 http://www.juhasinivaara.fi/sinetit1600/turku/hplatz.jpg
Hans oli naimisissa kahteen otteeseen, hänen ensimmäinen puolisonsa oli Anna Hansdotter (Hannuntytär), jonka edellinen puoliso oli Henrik Scheffer Saksan Mainzista. Henrik toimi kuningas Juhana II:n asiamiehenä Turussa. Hansin toinen puoliso oli Brita Henriksdotter Stork.


undefined
  Juhana II Kasimir (puol. Jan II Kazimierz, saks. Johann Kasimir, 22. maaliskuuta 16096. joulukuuta 1672) oli Puola-Liettuan kuningas ja suuriruhtinas 1648–1668

Vaikka Turun tuolloista ulkomaalaista porvaristoa nimiteltiinkin milloin skottirotaksi tai Ruotsin koiraksi, olivat he kuitenkin oleellisin osa maamme ulkomaanyhteyksistä ja kaupankäynnistä. Tulliluettelon mukaan tuolloin 61 turkulaisporvarilla oli kauppasuhteita ulkomaille.

 
 

Ulkolaisilta kesteiltä oli vähittäiskaupan harjoittaminen kielletty, heidän tuli myydä tavaransa suoraan tukussa Turun porvareille, joilta he myös ostivat vientiin menevät tuotteensa.

Saksankauppa oli vielä tärkeää, joten Hans Platzin saksalaisuudella oli etunsa. Ja tuo skottirottakin oli vähän liioiteltu haukkumanimi. Itse asiassa juuri vuonna 1621 kuolee Turussa Novgorodin sankari, skottieversti Samuel Cockburn ja hänet haudataan hienoin juhlamenoin Tuomiokirkkoon 1622 itsensä kuninkaan, Kustaa II Aadolf, läsnäollessa.

Samuel Cockburn, tunnetaan myös nimellä Samuel Cobron, (n. 1574 Skotlanti1621 Latvia) oli skotlantilainen kenraalimajuri ja palkkasotilas, joka taisteli ruotsalaisissa sotajoukoissa.




 
 Samuel Cockburnin hautamuistomerkki Turun tuomiokirkossa.


Kuninkaan vierailu kaupungissa oli aina suuri tapahtuma, eikä Kustaa II Aadolf ollut hautajaisissa Turun tuomiokirkossa ensimmäistä kertaa. Hänen sotataidon opettajansa, sotamarski Evert Kaarlenpoika Horn oli kuollut 24. heinäkuuta 1615 sotaretkellä Venäjällä ja kun sotapäällikkö haudattiin helmikuun 25. päivä 1616 Turun tuomiokirkkoon, oli kuningas myös tuolloin läsnä.

 Aiheeseen liittyvä kuva
 

 Evert Kaarlenpoika Horn af Kanckas (ruots. Evert Karlsson Horn) (11. kesäkuuta 1585 Haapsalu24. heinäkuuta 1615) oli sotilas ja Ruotsin sotamarsalkka vuodesta 1614. Hän oli Kaarle Henrikinpoika Hornin poika. Tässä Evert Kaarlenpoika Horn vuoden 1934 Suomen Punaisen Ristin avustuspostimerkkiin taltioituna.

Ensimmäinen maininta Turun pormestareista, raatiherroista ja raadista on vuodelta 1324. Tuolloin raadin jäsenen tuli olla talonomistaja. Vuonna 1443 Turussa on samanaikaisesti neljä pormestaria, kaikki saksalaisia. Mikko Suurpää on Turun ensimmäinen kotimainen pormestari. Hän astui virkaansa 1455.

Lopulta vuonna 1471 saksalaisten pitäminen pormestareina ja raatimiehinä kiellettiin kokonaan. Kielto oli häilyvä, kuten Hans Platzin asettaminen virkaan vielä vuonna 1616 osoittaa.

Vuonna 1580 Turun maistraatin kokoonpanoksi vakiintui 4 pormestaria ja 10-12 raatimiestä. Kunnallispormestarin virka oli vähän hankalampi kuin arvostetumpi oikeuspormestarin virka.


Vallankahvassa

Turussa  3-1 2017

Simo Tuomola