turun kukkulat

 ihan se oikea kukkulalista on:

Kiikartorninmäki 50m (Vartiovuori)
Tallimäki 42m (Kakolanmäki)
Samppalinnanmäki 39m
Ryssänmäki 38,8m (Yliopistonmäki)
Korppolaismäki 37m
Puolalanmäki 35,2m
Kerttulinmäki 27m

15.2.2010 noihin lukemiin lisättiin vielä 46,4cm maankohoamisen vuoksi

Tukholman verilöyly

Tänään 8-11 tulee kuluneeksi tasavuosia Tukholman verilöylystä  vuonna 1520:

1520 – Tukholman verilöyly alkoi ja menestyksellinen tanskalaisvaltaus johti noin sadan ihmisen teloittamiseen Ruotsissa.



Kuningas Kristianin muotokuva vuodelta 1521, tekijänä P. van Coninxloo.
 
Tukholman verilöylyssä 7.–10. marraskuuta 1520 osa Ruotsin ylimmästä rälssistä mestattiin tanskalaisen unionikuningas Kristian II:n kruunajaisten jälkeen pidettyjen kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä. Kristianin tarkoituksena oli pelotella ruotsalaisia, jotta hän saisi heidät tottelemaan. Muodollisena syynä kuninkaan vastustajien tuomitsemiselle toimi syyte kerettiläisyydestä.

 

Tukholman verilöyly. Kaksi näkymää Padt-Bruggen kaiverruksesta vuodelta 1676; perustuu Kort Steinkampin ja Hans Krusen puukaiverruksiin (Antwerp 1524).

 
Sten Sture kannattajineen tuomittiin syyllisinä; noin sata Sture-puolueen kannattajaa teloitettiin muutaman päivän kuluessa. Verilöyly ei lujittanut Kristianin asemaa, vaan sitä seurasi lopulta Kustaa Vaasan nousu unionivaltaa vastaan ja siten Ruotsin irtaantuminen 1523 Kalmarin unionista.

Mestauksia jatkettiin 9. marraskuuta, jolloin moni herransa palvelijakin kohtasi pyövelin miekan. Surmansa sai kaikkiaan 80–100 ihmistä. Mestattujen ruumiit ja Sten Sturen haudasta kaivettu ruumis poltettiin roviolla. Sitä pidettiin ainoana mahdollisena hautaustapana kerettiläisille.

Verituomiot ulotettiin myöhemmin muuallekin. Suomessa niistä huolehti Hemming Gadh.

Hemming Gadh (1450–1520) oli ruotsalainen poliitikko ja kirkonmies, joka eli vaiheikkaan elämän ja hirtettiin Raaseporin linnassa nykyisessä Tammisaaressa.

Gadh opiskeli Rostockin yliopistossa. Vuonna 1479 hänestä tuli arkkipiispan kansleri, ja samana vuonna Sten Sture lähetti Gadhin lähettilääkseen Roomaan. Vuosina 1510–1512 Gadh oli Ruotsin suurlähettiläänä Lyypekissä. Hän sekaantui useisiin sotilasoperaatioihin, mm. Kalmarin linnan valtaukseen. Sanotaan hänen järjestäneen myös edeltäjänsä murhan Linköpingin piispanvirkaa tavoitellessaan.

Kirjailija Sakari Topelius piirtää omaleimaisen kuvan Hemming Gadhista teoksessaan Jungarin taru - tosin hän ottaa huomattavia taiteellisia vapauksia mm. kuvatessaan Gadhin loppua.

Topelius, Zacharias: Jungarin taru; Rautakylän vanha paroni; Sumutarinoita

6.p. WSOY 1996. 811 s.: kuv.

 

Jungarin taru kertoo ritari Bo Knuutinpoika Jungarin seikkailuista Suomen viimeisen katolisen piispan Arvid Kurjen aikana Turussa, Ulvilassa ja Naantalissa.

Lohjan kirkon rakentamisen aikana Turun piispana oli Arvid Kurki, minkä vuoksi enkeli kantaa hänen vaakunaansa.

Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti – 22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 1510–1522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin. Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa.
 
Hemming Gadh (c. 1450 – 16 December 1520) was a Swedish priest and politician. He was a staunch ally of Sten Sture and a fierce opponent of Denmark and the Kalmar Union.

Hemming was born around 1450 in Hossmo, Kalmar County, Sweden. He studied at the University of Rostock.

In 1479 he became chancellor and secretary for Henrik Tideman, bishop in the Diocese of Linköping. Hemming was later that year promoted to envoy of Sture in Rome.


Hän oli taitava haalimaan itselleen rahakkaita virkoja, joita hyödynsi kauppamalla niitä edelleen muille. Sturen käskystä hän kuitenkin otti vastaan Linnköpingin piispan viran, joskin sen edellinen haltija ilmeisesti murhattiin pois Gadhin tieltä.
 
He was a master in gaining well paid posts, which he did not take up, but rather sold for a good price. He did however choose to take up his new position when he, at the request of Sture, was elected as bishop of the diocese after his predecessor Tideman died in 1501. It has been suspected that either he or Sture might have killed Henrik as they both visited him at the time of his death.


Gadh ei onnistunut saamaan piispanviralleen paavin siunausta ajallaan ja virkaan astui lopulta Hans Brask.

His new post came to cause him problems as he did not manage to get the post confirmed by the pope within the statuted three months. This had as a consequence the Spanish cardinal Jacoubs Serra appointed as administrator. In 1506 Gadh was excommunicated by the pope and in 1513 Hans Brask gained the position as bishop.

He worked as a Swedish ambassador in Lübeck between 1510 and 1512.


Tanskalaiset vangitsivat Gadhin 1518 ja hänellä oli tärkeä roolinsa tanskalaisten valloittaessa Tukholman vuonna 1520. Myöhemmin Kristian II toimitti vankinsa Raaseporin linnaan Suomeen, jossa Gadh mestattiin 16-12 1520.

 
 Kung Kristian och drottning Elisabet på en altartavla i Helsingör.
 
The Danes captured him in 1518. He was on Christian II's fleet to Stockholm in 1520 and played a role in allowing the Danes entrance to the city. Afterwards he was taken to Raseborg Castle in Finland where he was beheaded on 16 December by order of Christian II.


Jäljelle jääneen kirjeenvaihdon perusteella Hemming ei oikein tosissaan ottanut kymmenen käskyn määräyksiä ja vieraili nyös säännöllisesti hollituvissa ja bordelleissa. Hänen elämäntyylinsä antoi hyvän pohjan kaikenlaisille tarinoille.

 
Letters written by Hemming prove that he did not take the Ten Commandments very seriously as he uses foul language and mentions visits to pubs and brothels. His lifestyle resulted in a rather negative profusion of rumours.



Mikähän mahtoi olla syynä piispa Hemming Gadhin teloittamiseen Raaseporin linnan hirsipuumäellä vuonna 1520 joulukuussa?


Tukholma antautui Tanskan ja Norjan kuningas Kristianille syyskuun 5. päivänä vuonna 1520. Kristian lähetti Hemmingin sovittelumatkalle miehitysjoukkojensa kanssa Turkuun. Suomen linnat antautuivat ilman taistelua. Tämä lasketaan Hemmingin ansioksi.


 
 Kristian II

Kristian II (1481–1559), tanskalaissyntyinen kuningas, oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kalmarin unionin aikana. Hän oli Tanskan kuninkaan Juhanan ja Saksin Kristiinan poika.

Mm. Turun linna antautui tuolloin Kristianille ja linnan isännäksi tuli Wolf von Grewendorp ja päälliköksi Junker Tuomas eli Thomas Leben.


Tanskalaiset valtasivat Raaseporin ja Turun linnan 1520 ja Kristian II nimitti Raaseporin päälliköksi entisen kaapparilaivan päällikön Tile Giselerin ja Turun linnan päälliköksi Thomas Leben.

Tuomas "junkkerin" julmuus ja väkivaltaisuus linnanpäällikkönä jäi vuosisadoiksi elämään turkulaisten tarinoissa.

Tanskalaisen amiraali Severin Norbyn laivaston tulo Turkuun toukokuussa 1522 sai hyvin merirosvomaisia piirteitä ja palautti elävästi mieleen Otto Rudin ryöstöretken. Kaupunki ja Kuusiston piispanlinna ryöstettiin putipuhtaaksi. Kun Kustaa Vaasan joukot vihdoin vapauttivat Turun ja Turun linnan tanskalaisten vallasta 10.8.1523. 

 Søren Norby, selfstyled as Severin Norbi (died 1530) was a Danish leading naval officer in the fleets of Danish kings Hans I and Christian II.  Tämä on ehkä kuva Norbystä, tallenne vuodelta 1525.

Søren Norby (k. 1530 Firenzessä) oli tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö. Hän toimi Tanskan kuningas Kristian II:n nimissä kaapparina Itämerellä. Suomessa Norby muun muassa hävitti Turun kaupunkia ja ryösti Kastelholman linnan.


Tuomas junkkeri oli jo joutunut Tukholman saaristossa ruotsalaisten käsiin ja kuollut maineensa mukaisesti hirsipuussa.



Junkkeri Tuomas vietiin vangittuna Kustaa Vaasan eteen ja hirtettiin tammeen julmien tekojensa palkinnoksi. Se häntä enimmin harmitti, ettei häntä, muka ritarimiestä, hirtetty edes hamppunuoralla, vaan niiniköydellä

Kristian kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi marraskuussa, jonka jälkeen hän järjesti Ruotsin aateliston joukkoteurastuksen. Ns. Tukholman verilöylyssä surmattiin noin 80 Sten Sturen kannattajaa.

Hemming kuvitteli olevansa turvassa Raaseporissa, mutta toisin kävi. Tanskan sotavoimien päällikkö Rolf Madsinpoika teloitutti kuninkaan käskystä vaarallisen Hemmingin Raaseporin Hirsipuumäellä joulukuun 16. tai 17. päivänä. Kansan suussa mäkeä sanottiin Gadhin mäeksi.




 Kristian II i sitt fängelse i tornet på Sønderborgs slott. Oljemålning av Carl Bloch, 1871.

Kristian Tyranni (Tanskaksi Kristian Hyvä) teloitutti myös muita suomalaisia ylimyksiä tuona verisenä syksynä. Virallisena syynä oli kerettiläisyys. Kristian kirjoitti voudilleen Hämeenlinnaan, että he, jotka kieltäytyvät alistumasta, joutuvat kärsimään saman rangaistuksen.

Zacharias Topelius maalaa Maamme-kirjassa tunteellisen ja ei täysin puolueettoman kuvan Kristian II:n viimeisistä vuosista:

»Kolme vuosikymmentä entinen tyranni istui pienessä kivityrmässä johon ruokakin annettiin pienestä aukosta seinässä. Vasta harmaapäisenä ukkona hänet vapautettiin ja hän eli vielä kauan varoittavana esimerkkinä Jumalan ankarasta tuomiosta».

Junkkerina
Turussa 8-11 2017 / 2021
Simo Tuomola

Pohjolan Leijona

 Tänään 6-11 liput liehuvat, kun tulee kuluneeksi tasavuosia Kustaa II Aadolfin kuolemasta vuonna 1632:



 1632 – Kustaa II Aadolf, Ruotsin kuningas (juliaaninen kalenteri).

Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myösSuomen hallitsija vuosina 1611–1632. 
  

Pohjoisen Leijona oli Euroopan sotaretkistään huolimatta ahkera Suomessa kävijä, hän vieraili maassamme peräti kuudesti. Miehen löydät myös Turun linnan pelikorteista: Ruutu 13.



Kustaa II Aadolf.

1633 Åke Tott toi kuninkaan ruumiin Tukholmaan, jossa hänet haudattiin kuninkaalisten hautakirkkoon Riddarholmenilla. Siellä häntä kävin tervehtimässä viimeksi Tukholmankiertueellani. Samana vuonna 1300 kirkko oli vihitty käyttöön kuin Turun tuomiokirkkokin, johon puolestaan kuninkaan luottomies, Pohjolan Lumiaura, sotamarsalkka Åke Tott on haudattu.

Kuninkaan veriset vaatteet löytyvät puolestaan museoituina Kuninkaalisesta Asekammarista. Ohessa 9.12. aiempi synttäriblogini Kustaalle ja Sakari Topeliuksen kuulu versio kuninkaan kuolemasta. 


Kustaa Aadolf
9-12 vietetään Kustaa II Aadolfin (1594-1632) syntymäpäivää. Kuningas vieraili useaan otteeseen Turussa, viihtyen täällä välillä pitkäänkin. Hän perusti Turun hovioikeuden 1623 ja hänen aikanaan Turku oli melkoinen sotakaupunki kun laivat rahtasivat tätä kautta sotilaita, hevosia ja sotakalustoa kuninkaan sotaretkille pitkin Eurooppaa.

Kun kuningas kaatui taistelukentälle 6.11.1632 osoittautui todeksi myös ennustusten voima, toki ilman niitäkin mies olisi aiemmin tai myöhemmin miekkaansa hukkunut.

Vuonna 1601 kuollut astronomi Tyko Brahe oli kuitenkin ihan oikeasti ennustanut vuoden 1572 komeetan perusteella suuren johtajan syntymän Pohjolaan ja Ruotsi-Suomen nousun, sekä johtajan kuoleman Keski-Euroopan taistelukentällä juuri vuonna 1632.

Kustaa II Aadolfin kuoleman ennusmerkkinä pidettiin myös hänen lippulaivansa Wasan uppoamista neitsytmatkallaan 1628 Tukholman edustalle.


Kustaa II Aadolfin voitto Breitenfeltin ensimmäisessä taistelussa (1631).



Kuninkaan kuolema

"Sumussa ja ruudinsavussa hän (kuningas) joutui vihollisten keskelle. Kiväärinluoti murskasi hänen käsivartensa. Hän vaipui verissään satulasta maahan ja jäi luotien ja miekkain lävistämänä makaamaan hevosten jalkoihin. Yksi ainoa ystävä, eräs saksalainen nuorukainen, makasi verissään hänen vieressään. Kohta ilmaisi kuninkaan hevonen, verinen satula selässä, herransa kaatuneen.

Saatuaan tiedon kuninkaan kuolemasta sotilaat unhottivat haavansa ja väsymyksensä. Tuntuipa kuin olisi elämä kadottanut arvonsa, kun suurin, paras sankari oli kaatunut.

Kuningas Kustaa Aadolfin ruumis löydettiin vasta myöhään yöllä soihtujen valossa ruumiskasojen keskeltä ryöstettynä, alastomana, ystävien ja vihollisten polkemana, jotka olivat hänen ylitsensä ratsastaneet.

Harvoin on maallinen suuruus ollut niin kuolemassa rikkitallattuna ja kuitenkin kaikiksi ajoiksi jälkeensä jättänyt kuolemattoman, rakastetun muiston. Hänen ruotsalainen, hänen suomalainen kansansa suri häntä suurimpana sankarinaan, ystävät ja viholliset, itse Saksan keisarikin, itkivät hänen kuolemaansa."

Sakari Topelius, Maamme-kirja. 1875.




Karl Gustav Hellqvist: Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633, 1885.

Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633 (ruots. Vid hamnen i Wolgast den 15 juni 1633) on ruotsalaisen taidemaalari Karl Gustav Hellqvistin tekemä historiamaalaus. Teos on öljyvärimaalaus ja se valmistui 1885. Se esittää edellisvuoden lopulla Lützenin taistelussa kuolleen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ruumiin saattoa laivaan kuljetettavaksi edelleen Tukholmaan.

Kuningas Kustaa II Aadolf kuoli Lützenin taistelussa kolmikymmenvuotisessa sodassa v. 1632. Kutsumanimen "Pohjoisen Leijona" saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.

Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.

Vastaavasti Suomen uhritkin 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan 50000 – 60000 mieheen. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.

Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin patsas seisoo Turun hovioikeuden rakennuksen edustalla sormi ojennettuna kohti jalkojensa juurta kuin käskemässä alamaisiaan kumartumaan.

Uudistuksia toimeenpannut kuningas on katsottu Turussakin historian henkilöksi, joka halutaan muistaa. Kuninkaan saavutuksiksi lasketaan muun muassa Turun hovioikeuden perustaminen ja Ruotsin suurvaltakauden aloittaminen.

Kuninkaallisesti
Turussa 6-11 2021
Simo Tuomola

Turun Sofia

Tänään 5-11 tulee kuluneeksi tasavuosia erään Sofia Dorotea Augustan kuolemasta vuonna 1828. Itse elelen täällä Portsan Sofiankadulla, joka on ehkä saanut nimensä juuri hänen mukaansa.

 
1828 – Maria Fjodorovna, Venäjän keisari Paavali I:n puoliso.

Paavali I (venäjäksi Павел I Петрович, 1. lokakuuta 1754 Pietari – 23. maaliskuuta 1801 Pietari) oli Venäjän keisarikunnan keisari vuosina 1796–1801.


Maria Fjodorovna (ven. Мария Фёдоровна) (25. lokakuuta 1759 Stettin – 5. marraskuuta 1828 Pavlovsk) oli Venäjän keisari Paavali I:n puoliso, keisari Aleksanteri I:n ja keisari Nikolai I:n äiti. Syntyään hän oli Württembergin prinsessa Sofia Dorotea Augusta.

 

 

Ad Extirpanda

Näin Sofianpäivän 15.5.2009 kunniaksi voisin taas kirjoitella jotakin tähänkin blogiin, kun kerran satun asumaan täällä Portsassa Sofiankadulla. Engelin suunnitelmissa 1828 kadun nimi oli vielä Högbergs Tvär Gatan eli Korkeavuoren Poikkikatu ja tämä kortteli Castor, tähtikuvio Kaksosten toisen päätähden kunniaksi .

Kreikan Sofia merkitsee viisautta ja 1800-luvun kadunnimenä sillä kaiketi kunnioitetaan Venäjän keisarinna Sofia Dorotea Augustaa, Paavali I:n puolisoa. Ainakin virallisesti, vaikka itse luulenkin, että todellisen kunnioituksen kohteena on kuitenkin Ruotsinvallan Sofia, eli Kustaa III:n puoliso, kuningatar Sofia Magdalena.

 

 Carl Gustaf Pilon maalaama Sofia Magdalenan muotokuva noin vuodelta 1765.

Sofia Magdalena (3. heinäkuuta 1746 – 21. elokuuta 1813) oli Ruotsin kuningatar vuosina 1771–1792. Hän oli Ruotsin kuningas Kustaa III:n puoliso ja Tanskan kuningas Fredrik V:n tytär.


Jo silloin Ruotsin hovissa harrastettiin seksiä miten haluttiin, tässä näyte:

Carl August Ehrensvärds nidbild av hur "Muncken" assisterar Gustav III vid dennes första samlag med Sofia Magdalena. Från vänster Sofia Magdalena, Gustav III och Adolf Fredrik Munck. Circa 1790.

 

Mutta palataanpa seksistä Sofiankadulle. Engelin asemakaavan nimistö vahvistettiin 26.10.1830 ja muutoksia siihen tehtiin ensimmäisen kerran toimittaja Ernst Rönnbäckin ehdotuksesta 16.5.1890, Keisarillisen senaatin vahvistaessa muutokset 14.10.1890. Muutoksen kohteeksi kirjattiin tuolloin 44 kadunnimeä.

Uusien nimien tahtotila oli hyvinkin turkulainen ja nekin kadut, joilla on vastineensa Helsingissä (Portsan Annankatu ja Sofiankatu sekä Martin Vilhelminkatu eli Vilhonkatu) eroavat helsinkiläisten kaimojensa nimihistoriasta. 

Tässä muutoksessa Turku sai myös ensimmäistä kertaa suomenkieliset katukilvet, kun suomi nousi ruotsin ja venäjän rinnalle kolmikielisiin katukilpiin. Helsingissä suomen kieltä katukylteissä oli jo nähty aiemmin. Näin entisestä Högbergs Tvär Gatanista, Korkeavuoren poikkikadusta tuli virallisesti Sofiankatu.

 "Virallisten taustojen" lisäksi toimittaja Rönnbergin vaikutteisiin liittyivät tuon ajan kulttuurihenkilö ja näyttelijätär Sophia Wilhelmiina Backlund, liikemies Ernst Abraham Dahlströmin puoliso Rosina Sophia, sekä kauppaneuvos Nils Cajanderin edesmennyt puoliso Karoliina Sofia Avellan. 

Rönnbäckin innoittajiin kuului myös kauppaneuvos Fredrik Rettigin puoliso Maria Sofia von Horn. Todellisia vaikutteita ei täällä tarvinnut hakea siis idästä tai lännestä, kun niitä riitti omastakin takaa. 

Me itte Turussa

 5-11 2021 / 2010

Simo Tuomola

 

Lisää viiniä

Tänään 24-10 liputellaan YK:n päivän kunniaksi kun järjestö 1945 perustettiin San Franciscossa, tänään voisi myös juhlistaa Allenden valintaa Chilen presidentiksi tai synkistellä ajankohtaisesti Mustan torstain merkeissä, tulee näet kuluneeksi tasavuosia New Yorkin suuresta pörssiromahduksesta 1929.

Mutta minäpä pitäydyn viinissä ja kohotan lasini tanskalaisen astrologin ja alkemistin Tyge Ottesen Brahen kadonneen nenän kunniaksi. Mies menetti nuorena gogolilaisesti nenänsä miekkataistelussa ja hänelle sovitettiin hopeasta ja kullasta tilalle nenäproteesi. Tänään vietämme Tyko Brahen kuolinpäivää vuodelta 1601.

1601 – Tyko Brahe, tanskalainen astrologi, tähtitieteilijä ja alkemisti.

Tyko Brahe (oik. Tyge Ottesen Brahe; 14. joulukuuta 1546 – 24. lokakuuta 1601) oli tanskalainen tähtitieteilijä. Hän oli omana aikanaan myös tunnettu astrologi ja alkemisti. 

Hän rakennutti Venin saarelle kaksikin observatoriota, ensin Stjerneborgin ja hiukan myöhemmin isomman ja paremmin varustetun Uranienborgin, mistä tuli varhainen "tutkimusinstituutti". Kummastakaan rakennuksesta ei ole edes peruskiviä jäljellä. Rakennusten ulkonäkö tunnetaan vain niistä tehtyjen piirrosten ja maalausten perusteella.









Mies kuoli juotuaan kekkereillä liikaa viiniä, eikä uskaltanut kohteliaisuussyistä käväistä välillä vessassa; vaikkakin jotkut uskoivat hänen työnsä jatkajan Johannes Keplerin myrkyttäneen elohopealla mestarinsa. Brahe havaitsi 1572 ihan uuden tähden taivaalla Kassiopeian tähdistössä ja kirjoitti siitä teoksensa De Stella Nova. Papisto tyrmäsi moisen väitteen, eihän Jumalan luomistyön enää pitänyt jatkua.










Vuonna 1572 Brahe havaitsi Kassiopeian tähdistössä uuden tähden. Hän tarkkaili sitä tiiviisti ja tuli siihen johtopäätökseen, että kyseessä oli uusi taivaalla paikallaan pysyvä tähti. Seuraavana vuonna hän julkaisi teoksen De Stella Nova (lat. uudesta tähdestä). Nyt tiedetään, että kyse oli supernovaräjähdyksestä. 

Kirja herätti tyrmistystä papiston keskuudessa. Siihen aikaan nimittäin uskottiin vakaasti, että tähdet olisivat jumalaista alkuperää, eikä maailmankaikkeuteen ollut syntynyt mitään uutta sen jälkeen kun Jumala oli lopettanut luomistyönsä. Tuohon aikaan lähes kaikki tähtitietous oli peräisin Aristoteleen ja Ptolemaioksen ajatuksiin perustuvista kirjoista.

Tarkimmat muistiinpanot Linnunratamme historiallisista supernovista on kiinalaisilla, jotka ovat merkinneet muistiin kaikkiaan seitsemän räjähdystä ajanlaskun alun jälkeen. Kaikkien näiden räjähdysten jäännökset ovat edelleen havaittavissa.

SN 1572 ja SN 1604

Tanskalainen Tyko Brahe havaitsi supernovaa SN 1572 vuonna 1572. Viimeisin nähty oman galaksimme supernovaräjähdys oli Keplerin sekä kiinalaisten, japanilaisten ja korealaisten tähtitieteilijöiden havaitsema vuonna 1604. Käärmeenkantajan tähtikuviossa havaittu SN 1604 oli kirkkaimmillaan jonkin verran Siriusta kirkkaampi, ja se pystyttiin näkemään yötaivaalla paljain silmin noin vuoden ajan.

 Meillä Turussa samanlaiseen hurmokseen päästiin vasta vuosisadan lopulla, kun taivaalle ilmestyi Kirchin eli Newtonin pelottava komeetta vuonna 1680, The Great Comet of 1680.

Laajalla alalla Euroopassa havaittu komeetta näytti syöksyvän suoraan maata kohden, joka vain entisestään lisäsi sen pelotusvoimaa; Jumalan tuomio pohjoisille kansoille - profeetta Jeremian ennustama Kiehuva pata.

 Suuri komeetta Medelplanin tai pikemminkin kappalainen Hasselqvistin hurmoksen kuvana.

 Varsinais- Suomen kulttuuriperintöblogi kertoo näin; Medelplanin kuva on yllä olevaan maalaukseen verrattuna kaavamainen ja kömpelö, mutta kuitenkin erityinen:  yksi varhaisimmista Suomessa tehdyistä ja säilyneistä painokuvista, joilla ei ole esikuvia ulkomailla.  Sen on päätelty siis olevan Medelplanin itsenäinen  työ ja komeetan ulkonäönkin perustuvan siihen, mitä hän Turun taivaalla omin silmin näki.

Suuri vaara tallennettiin siis  tuolloin myös piirroksiin ja maalauksiin, yhtenä tallentajana Turun Akatemian kuvainkaivertaja Daniel Medelplan. Joulukuun puolivälissä 1680 Turun tuomiokirkon kappalainen Andreas Hasselqvist piti näet näkemänsä pyrstötähden innoittamana tulikivenkatkuisen saarnan ja kappalainen antoi myös painattaa ja kuvittaa tuomiopäiväsaarnansa, kuvittajana puulaatan tapahtuneesta kaivertanut Daniel Medelplan.

 
 "Joulukuun puolivälissä 1680 kappalainen Andreas Hasselqvist piti Turun tuomiokirkossa hurmahenkisen saarnan aiheenaan yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta.  Hasselqvist liitti pyrstötähden ilmestymisen Raamatun profeetta Jeremiaan näkyyn kiehuvasta padasta, joka ennusti Jumalan tuomiota pohjoisille kansoille.  Sekä Jeremiaan pata että ”suuri ja kauhea komeetta ja sen hirveä pyrstö” on ikuistettu myös kuvaksi."

Tyko Brahe kuoli vuonna 1601 (2. lokakuuta 1601). Kepler viimeisteli hänen elämäntyönsä ja julkaisi Brahen tähtiluettelon Astronomiae Instauratae Progymnasmata, joka sisälsi 777 tähden sijaintitiedot. Tyko Brahe oli ensimmäisiä jotka tajusivat järjestelmällisen havaitsemisen tärkeyden tähtitieteessä. Tätä saavutusta voisi hyvin verrata Galileo Galileihin, joka alkoi ensimmäisenä soveltaa empiiristä tutkimusta. Ilman hänen tutkimustuloksiaan Kepler ei välttämättä olisi keksinyt lakejaan planeettojen radoista.

 

Lieve Pietersz.Verschuier (1627-1696): Suuri komeetta Rotterdamin yllä.

Mies näki taivaalla muitakin ennusmerkkejä tulevasta ja ennusti vuoden 1572 komeetan mukaan suuren johtajan syntymän Pohjolaan ja Ruotsi-Suomen nousun, sekä johtajan kuoleman Keski-Euroopan taistelukentällä vuonna 1632. Kuningas Kustaa II Aadolfin kuolemaa oli ennustettu myös hänen mahtavan sotalaivansa Vasan upottua 1628 neitsytmatkalla Tukholman edustalle.

Tällä päivämäärällä 24-10 solmittiin 1648 myös 30-vuotinen sodan päättänyt Westfalenin rauha, joka merkitsi juuri Ruotsi-Suomen suuruuden alkua.


Ennusmerkkejä etsien
Turussa 24-10 2021
Simo Tuomola

Marsalkka Horn

Tänään 22-10 muistamme marsalkka Kustaa Hornia hänen syntymäpäivänään vuodelta 1592.

 

 Porin kreivi Kustaa Horn (1592-1657).

 Kustaa Horn af Björneborg (ruots. Gustaf Horn, 22. lokakuuta 1592 – 10. toukokuuta 1657) oli suomalainen marsalkka, valtiomies, kreivi ja vapaaherra. Hänestä tuli valtaneuvos vuonna 1624, sotamarsalkka 1628, Porin kreivi 1651, Liivinmaan kenraalikuvernööri 1652 ja valtakunnanmarsalkka 1653.

 Kolmikymmenvuotisessa sodassa Horn oli Kustaa II Aadolfin lähin mies, ja Hornin taito toi Ruotsille tärkeän voiton Breitenfeldin ensimmäisessä taistelussa 1631. 

 

 

Vuonna 1651 kuningatar Kristiina antoi Hornille Porin kreivikunnan, johon kuului Porin kaupunki sekä yli 350 taloa Ulvilassa, Huittisissa ja Kokemäellä. Turussa hänellä oli joitakin kaupunkikiinteistöjä ja Paimiossa Meltolan kartano, jonka hän oli ostanut Turun pormestari Petter Plagmanilta 1627.

 
Hornin valta-asema tunnustettiin myös Turussa vuonna 1657, kun paikallinen hurjapää Kaarle Jordan joutui Turun linnan vankilaan elämöintinsä vuoksi. Mies lupasi tuolloin Kustaa Hornille 12 ratsuhevosta, jos vain pääsisi jälleen vapaalle jalalle. 

 

Turku oli tämänkin pitkän sotajakson aikana melkoinen sotakaupunki ja täältä sotapäälliköt ovat lähteneet joukkoineen torvet soiden milloin minnekin tantereelle ja osa saanut lopulta hautapaikkansa Turun tuomiokirkosta.

Valtakunta sai Westfalenin 1648 rauhan myötä 5 miljoonaa riikintaalaria korvauksia joukkojensa kärsimyksistä ja huomattava etu oli myös se, että sen tärkeä kauppakumppani Hollanti tunnustettiin tässä rauhassa itsenäiseksi.

 

Kustaa II Aadolf Breitenfeldin taistelussa 1631.

 Suomalaisina sankareina tällä sotajaksolla olivat toimineet mm. Kustaa Horn, Arvid Wittenberg, Torsten Stålhandske ja Eerik Slang. Ruotsin väliintulo sotamelskeeseen ajoittuu vuosille 1630-1635.

Horn kuoli vuonna 1657 valmistellessaan sotaa Tanskaa vastaan, joka oli liittymässä Pohjan sotaan Ruotsia vastaan.

Turussa 22-10 2021

Simo Tuomola

 

 

 

James ja Eva

Tänään 14-10 muistamme sotamarsalkka James Keithiä hänen kuolinpäivänään. James Francis Edward Keith (11. kesäkuuta 1696 Inverugie, Skotlanti – 14. lokakuuta 1758 Hochkirch, Saksi) oli skotlantilaissyntyinen sotamarsalkka.

 

Venäjän miehittäessä Pikkuvihan aikana Suomen, Keith muutti asumaan Turkuun, porvari Grubbin taloon. Grubbin taloa vastapäätä asui Turun silloinen pormestari, Carl Merthen lapsineen. James Keith tutustui Merthenin perheeseen ja hänestä tuli tuttavalliset pormestarin tyttären Eva Merthenin (1723–1811) kanssa.

Carl Merthen kuoli keväällä 1743 lyhyen sairastelun seurauksena ja Merthenien lapset jäivät orvoiksi. Kenraaliksi ylennetty Keith pyysi Eva Mertheniä muuttamaan luokseen ja emännöimään kutsuilla. Vaikka Keith ja Merthen eivät olleet naimisissa, silti Keith esitteli kutsuillaan Eva Merthenin aina puolisokseen.

Preussin ja Itävallan välillä syttyi sota ja Keith johti Preussin armeijaa yhdessä Fredrik II:n kanssa. Itävalta hyökkäsi Saksin Hochkirchissä 14. lokakuuta, 1758, johon Preussin armeija oli leiriytynyt. Keith kuoli luodeista saamiinsa vammoihin. 

Hänet haudattiin sotilaallisin menoin Hochkirchin kirkkoon. Sodan päätyttyä 1763, Keithin arkku siirrettiin Potsdamin varuskuntakirkkoon Fredrik II:n määräyksestä.Vuonna 1786 Berliinin Wilhelmplatzille pystytettiin patsas Keithin muistolle.

Merthen on Zachris Topeliuksen historiallisen romaanin Suomen herttuatar aiheena.

 

Eva Merthen (1723 Turku – 15. lokakuuta 1811 Stralsund)oli  suomalainen nainen, joka tunnettiin älykkyydestään ja kauneudestaan. Hänen isänsä oli Turun pormestari Karl Merthen. Isänsä kuoltua Eva Merthen eli yhdessä venäläisen ylipäällikön James Keithin kanssa. Myöhemmin hän avioitui preussilaisen Johan David von Reichenbachin kanssa. Hän on Zachris Topeliuksen kertomuksen ”Suomen herttuatar” päähenkilö.

Turussa 14-10 2021

Simo Tuomola