Akatemian avajaiset

 Tänään 15-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Suomen ensimmäisen yliopiston, Turun Akatemian vihkiäisistä 1640. Aatelisto ja porvaristo kokoontuivat aamulla klo 7 tuhannen ratsumiehen johdolla Turun linnaan, josta he seurasivat juhlasaatossa kenraalikuvernööri Pietari Brahea Akatemiatalolle.
1640 – Suomen ensimmäisen yliopiston Turun Akatemian vihkiäiset.


  Linnan tykeillä ammuttiin kunnialaukaukset ja juhlakulkue purjehti kaleerilaivalla kaupunkiin. Juhlallisten vihkiäisten jälkeen pidettiin jumalanpalvelus Tuomiokirkossa, piispa Isac Rothoviuksen saarnatessa Perkele-uskoa vastaan ja tapahtuman kunniaksi vietettiin illalla muhkeat pidot Turun linnassa.

Yliopistoon tuli ensimmäisenä vuonna 249 opiskelijaa ja rehtorina toimi jumaluusopin professori Eskil Petraeus. Professoreja oli aluksi 11.Turkuun kaavailtiin yliopistoa jo vuonna 1636, kun Axel Oxenstierna ehdotti Tarton yliopiston siirtoa kaupunkiin.

 

Turun Akatemian perustamisasiakirjan allekirjoittivat lopulta alaikäisen hallitsijan, kuningatar Kristiinan nimissä Nyköpingissä 26. maaliskuuta 1640 hänen holhoojansa ja hallituksensa valtakunnandrotsi Gabriel Gustafsson Oxenstiernan johdolla.


Ai sori, se olikin näköjäs Helsingin Yliopisto, joka perustettiin 1640:

Kuninkaallinen Turun akatemia

Helsingin yliopiston historia alkaa Kuninkaallisen Turun akatemian perustamisesta vuonna 1640. Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen allekirjoittama akatemian perustamiskirja on päivätty 26. maaliskuuta 1640, ja saman vuoden heinäkuun puolivälissä vietettiin akatemian juhlallisia vihkiäisiä. Maaliskuun 26. päivä on Helsingin yliopiston virallinen juhlapäivä.

Turun akatemia sai Upsalan yliopiston esimerkin mukaisesti laajan itsehallinnon erivapauksineen ja tuomio-oikeuksineen. Aluksi akatemiassa noudatettiinkin soveltuvin osin Upsalan yliopiston statuutteja (1626). Kansleri Per Brahe vahvisti 1661 akatemialle omat säännöt, mutta nämä ns. Brahen konstituutiot eivät koskaan saaneet kuninkaallista vahvistusta.

Vuonna 1675 annetulla määräyksellä Kuninkaallisessa Turun akatemiassa saatettiin voimaan Upsalan yliopiston uudistetut säännöt, ns. karoliiniset konstituutiot (1655). Niitä noudatettiin - muutamin Brahen konstituutioihin sisältyvin muutoksin - aina vuoteen 1828 saakka, jolloin yliopisto sai muuttuneita oloja vastaavat uudet statuutit.

Akatemian talous järjestettiin veropalkkalaitoksen periaatteiden mukaisesti. Akatemialle läänitettiin 8. heinäkuuta 1644 satojen maatilojen verot ja erinäisten pitäjien kymmenykset. Läänitettyjen tilojen määrä lisääntyi myöhemmin. Useisiin professuureihin liittyi myös erityinen palkkapitäjä (prebendapastoraatti).
Akatemian menosääntö uudistettiin 1743.

Olennainen muutos oli, että tilojen veroja ja ulostekoja ei enää kannettu keskitetysti, vaan kullekin palkannauttijalle osoitettiin omat vero- ja kymmenystilansa, joilta hän sai kantaa tulonsa sopivimmaksi katsomallaan tavalla. Vuonna 1755 akatemia sai apteekkiprivilegion. Tämä privilegio yliopistolla on edelleen, vaikka sen kumoamista onkin toistuvasti vaadittu.



Kuninkaallisessa Turun akatemiassa oli neljä tiedekuntaa ja (aluksi) 11 professuuria: teologisessa tiedekunnassa kolme, lainopillisessa ja lääketieteellisessä kummassakin yksi sekä filosofisessa kuusi.

Tiedekuntien luokittelussa filosofinen tiedekunta oli alin ja sen tehtävänä oli huolehtia perusopetuksesta, kun taas kolme muuta olivat ns. ylempiä tiedekuntia. Tiedekunnan johdossa oli dekaani. Ajan mittaan akatemian virkarakenne monipuolistui, kun professuurien lisäksi alettiin perustaa mm. apulaisten ja dosenttien virkoja.

Ensimmäisenä vuonna akatemiaan kirjoittautui 250 opiskelijaa, joista enemmistö oli ruotsalaisia. Turun akatemiassa ei ollut enimmilläänkään kuin muutama sata opiskelijaa. Suurin osa ylioppilaista päätyi papeiksi tai virkamiehiksi.

 
 Turun akatemian alkuaikojen rakennuksista on kuvaus Tauno Torpon suunnittelemassa pronssisessa muistolaatassa, jonka Turkuseura paljasti Tuomiokirkon eteläsivulle vuonna 1962. Reliefissä on kuvattu kaksikerroksinen kirkon muurirakennus, entinen Turun lukion talo, jossa Turun akatemia toimi 1640–1801.


 Monet kuitenkin lopettivat opiskelunsa suorittamatta mitään tutkintoa. Latina oli pitkään hallitseva opetuskieli. Ruotsin kielen käyttö esim. väitöskirjoissa alkoi lisääntyä vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen ns. hyödyn aikakaudella.

Alkuperäinen akatemia sijaitsi Turun tuomiokirkon kehämuurissa.

Monissa oppiaineissa oli vallitsevana tapana, että ns. julkiset luennot pidettiin latinaksi, mutta ns. yksityiskollegioissa opetus tapahtui ruotsiksi. Suomen kielellä ei ollut mitään virallista asemaa, mutta käytännön syistä mm. tulevien pappien suomen taitoa kontrolloitiin.

Akatemian hallinnon keskeisin elin oli rehtorin johtama konsistori. Rehtoraatti vaihtui vuosittain tiedekunnittain ja professorien virkaiän mukaan. Kaikkien professorien muodostama suuri konsistori päätti tärkeimmistä kysymyksistä. Pieni konsistori, johon rehtorin lisäksi kuului vain muutama professori, valmisteli asiat suurelle konsistorille ja jakoi oikeutta kurinpitoasioissa.

Akatemian kurinpitovaltaan kuuluivat myös katedraalikoulun opettajat ja oppilaat. 1800-luvun alussa taloudellisluonteiset asiat siirtyivät konsistorin talousosaston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Konsistorin pöytäkirjat on toistaiseksi painettu ajanjaksolta 1640-1762 (yht. 18 osaa).




  Brahe - Akatemian pitkäaikainen kansleri.

Akatemian korkeimpana hallitusmiehenä oli kansleri. Kanslerin keskeisenä tehtävänä oli huolehtia akatemian ja valtiovallan suhteista. Viranhaltijat olivat ruotsalaisia valtaneuvoksia ja kuuluivat korkea-aateliin. Kreivi Per Brahe (1602-80), joka oli innokkaasti ajanut akatemian perustamista Turkuun, toimi pitkäaikaisena kanslerina aina kuolemaansa asti vuoteen 1680.

Kanslerit asuivat poikkeuksetta Ruotsissa ja vierailivat vain satunnaisesti akatemiassa. Varakanslerina toimi Turun piispa. Varakanslerit olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta itse entisiä akatemian professoreita ja he osallistuivat varsin säännöllisesti konsistorin kokouksiin.
 

Ylioppilaat organisoituivat heti akatemian perustamisen jälkeen (1643) maantieteellisin perustein kansakunniksi eli osakunniksi. Nämä opiskelevan nuorison korporaatiot toimivat oman inspehtorinsa johdossa ja valvonnassa.

Inspehtorina oli professori, jolla oli synnyinpaikan, suvun tms. seikan perusteella erityinen suhde kansakuntaan. Professorien vähälukuisuuden vuoksi inspehtori ei aina välttämättä ollut henkilökohtaisesti johtamansa kansakunnan entinen jäsen.

Austr. osak. on Austraalinen osakunta eli Aurajoen eteläpuolisten pitäjien osakunta. Turkulainen ja Austraalinen osakunta yhdistyivät 1813 ja uuden osakunnan nimeksi tuli Turkulainen osakunta.

Osakuntien historiaa Suomessa:

1640 perustettiin Turun Akatemia
 
1643 nimitettiin osakunnille ensimmäiset inspehtorit; 14 osakuntaa jaettiin 9 professorin kesken: Aboenses, Vestrogothi et Vermelandi, Vestmanni et Dalekarli, Uplandi, Ostrogothi ja Helsingii, Smolandi, Suder- ja Når-Finnar, Nericii, Alandi, Nylandi ja Bothinienses sekä Sudermanni.
 
1653 inspehtorijaossa oli mukana uusia suomalaisosakuntia: Viburgenses, Savolaxi, Tavasthi ja jo erillään Satacundi.
 
1680-luvulla astuivat tehtäviinsä ensimmäiset kuraattorit. Jokaisella osakunnalla on kuraattori. Kuraattori on kaiken nähnyt ja paljon kokenut vanhempi osakuntalainen, joka useimmiten on jo valmistunut tai pitkällä opinnoissaan. Pääsääntöisesti kuraattorin tehtävä on johtaa ja valvoa osakunnan toimintaa. Kuraattorilla on paljon myös edustuksellisia ja seremoniallisia tehtäviä.
 
1681 konsistori päätti, että osakuntiin kuulumattomien tuli liittyä sopiviin osakuntiin.
 
1688 konsistori uhkasi erottamisella osakuntiin kuulumattomia ylioppilaita.

  Albert Edelfelt: Isoviha
 
1713 yliopisto suljettiin Isonvihan takia ja avattiin uudestaan vasta 1728.
 
1742 yliopisto suljettiin Pikkuvihan takia ja avattiin taas 1743.
 
1768 konsistori päätti kiistelyn jälkeen, että yhdellä inspehtorilla voi olla korkeintaan kaksi osakuntaa.
 
1800-luvun alussa oli 9 osakuntaa: Turkulainen, Austraalinen, Boreaalinen, Uusmaalainen, Satakuntalainen, Hämäläinen, Pohjalainen, Viipurilainen ja Sveogoottilainen.
 
1813 Turkulainen ja Austraalinen eli Aurajoen eteläpuolisten pitäjien osakunta yhdistyivät, ja uuden osakunnan nimeksi tuli Turkulainen osakunta.
 
1827 Turku paloi.




 Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen.

Edelleenkin jatkuva promootioperinne sai alkunsa jo 1643, jolloin ensimmäiset kymmenen ylioppilasta promovoitiin filosofian maistereiksi. Filosofisessa tiedekunnassa promootio järjestettiin akatemian aikana yleensä kolmen vuoden välein, joskin väli saattoi joskus olla pidempikin.

Promovendien määrärajoitukset poistettiin vasta 1800-luvulla. Varhaisista promootiojulkaisuista esimerkiksi on otettu kutsu filosofisen tiedekunnan vuoden 1760 promootioon.


Akseli Gallen-Kallela: Väitöstilaisuus Porthanin aikana. Kuva Matti Ruotsalainen.

Isonvihan aikana akatemian toiminta oli keskeytyksissä (1713-22). Varakansleri ja useimmat professorit olivat maanpaossa Ruotsissa. Miehitysaika aiheutti akatemialle myös suuria taloudellisia menetyksiä. Rauhan olojen palauduttua toiminta jouduttiin osittain aloittamaan aivan tyhjästä. Myös pikkuvihan aika (1742-43) keskeytti akatemian toiminnan.

1806 annettiin määräykset teologisen ja pedagogisen seminaarin perustamisesta. Seminaariopetuksessa kiinnitettiin huomiota tulevien pappien ja opettajien käytännöllisiin taitoihin. Seminaarit toimivat läheisessä yhteydessä akatemiaan, eivät kilpailevina vaan täydentävinä oppilaitoksina. Ne olivat eräänlaisia oman aikansa täydennyskoulutuslaitoksia.

Yliopistolliset symbolit

	Hopeavaltikat ovat olleet merkittäviä yliopistollisia symboleja eurooppalaisissa yliopistoissa keskiajalta asti. Helsingin yliopiston hopeavaltikoita käytettiin ensimmäisen kerran akatemian avajaisissa 1640. Valtikat selvisivät täpärästi niin Turun palosta 1827 kuin yliopiston päärakennuksen pommituksesta 1944. Hopeavaltikoita käytetään yhä yliopiston promootioissa ja eräissä muissa juhlatilaisuuksissa.
	Yliopiston perustamiskirja vuodesta 1640.
	Helsingin yliopiston rehtorin symboliset avaimet vuodelta 1759.

Kaikki nämä "Helsingin yliopiston" symbolit kuuluvat oleellisesti Turun historiaan. Mm. nuo tukholmalaisen kultaseppä Mikael Beckin valmistamat valtikat ovat edelleen käytössä - Helsingissä.


Opin tiellä
Turussa 15-7 2021
Simo Tuomola

Herttuakunta Turku

 Tällä päivämäärällä 27-6 Kustaa Vaasa antoi vuonna 1556 Turun linnassa läänityskirjan, jossa Juhana-herttua sai hallittavakseen hänelle perustettavan Suomen herttuakunnan.

 
  
 

 Juhana Herttuan vaakuna Turun linnan esilinnan porttikäytävän yläpuolella. Vaakunan teki 1562 todennäköisesti kivenhakkaaja Antonius Timmerman."Nelijakoisessa kilvessä on oikea yläkenttä ja vasen alakenttä katkaistu kahteen puolikkaaseen, joista toinen on väriltään sininen ja siinä kaksi hopeanväväristä seitsensakaraista tähteä, kun taas alempi puolikas on kullanvärinen. Molempien näiden värien päällä on karhu, joka pitää kämmentensä välissä kultaista paljastettua miekkaa". "Muut kentät, vasen yläkenttä ja oikea alakenttä, ovat punaiset. Niissä on kummassakin avonainen kullanvärinen turnajaiskypärä, jonka päällä on kruunu. Kypärän takana on ristissä kaksi kultakärkistä turnajaispeistä. Niistä kummastakin riippuu sotalippu, jossa on kultaristi sinisellä pohjalla".

 

 

Suomen herttua oli Ruotsin kuninkaan sukulaisille tai suosikeille toisinaan myönnetty arvonimi, jota käytettiin satunnaisesti 1200-luvun lopulta 1500-luvulle. Arvonimeen yhdistyi läänityksenä annettu herttuakunta Lounais-Suomessa. 1500-luvun kuluessa tilalle tuli Suomen suuriruhtinaan arvonimi kuninkaan tai jonkun hänen lähisukulaisensa nimellisenä tittelinä.

Ensimmäinen Suomen herttua, Bengt Birgerinpoika (1254–1291, ruots. Bengt Birgersson), sai arvonimen noin vuonna 1284 vanhemmalta veljeltään Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukolta. Hänen nimittämisensä herttuaksi päätti kolmekymmentäviisi vuotta kestäneen, toisesta ristiretkestä alkaneen piispanvallan.

Juhanan herttuakuntaan kuuluivat Itämaana tunnetun Suomen alueen lounaiset läänit Varsinais-Suomea, Satakuntaa ja Ahvenanmaata myöten, mutta Juhana oli samalla myös koko Suomen käskynhaltija. Pohjanmaata hallittiin vielä suoraan Tukholmasta aina 1500-luvun lopulle saakka.
 
 Suomen herttua Juhana III

Vuonna 1556 tuolloin 18-vuotias Juhana (1537–1592, ruots. Johan) sai Suomen herttuan arvonimen isältään Kustaa Vaasalta. Juhana oli Suomen herttuoista ainoa, joka perusti herttuakuntaansa todellisen itsenäisen ruhtinaskunnan. Hänen herttuakuntansa käsitti Varsinais-Suomen maakunnan, Raaseporin linnan ja läntisen Uudenmaan sekä eteläisen Satakunnan.

1555: Kustaa Vaasa saapuu Ruotsista sotavoimineen Venäjän sodan vuoksi 13. elokuuta lähes vuodeksi Suomeen ja viettää 5 kuukautta Turussa. Vaasa palaa joulukuun alussa Turkuun turvaan itärintamalta, viettäen joulun Turussa. Marraskuun 21. kuningas antoi ensimmäisen tunnetun suomenkielisen kuninkaan julistuksen, koskien voimien keskittämistä maanpuolustukseen.

1556: Kustaa Vaasa tulee uudelleen Turkuun toukokuussa ja lähtee 1. heinäkuuta Turusta Tukholmaan, jättäen 18-vuotiaan Juhana-herttuan Turkuun. Vaasa piti tärkeänä, että Juhana osaa maan kieltä ja palkkasi hänelle Turun linnaan suomenkielen opettajan. Suomen herttuakunta perustetaan 27. kesäkuuta, Juhana-herttuan noustessa lääninherraksi.

 Vanhassa opetustaulussa Kustaa Vaasa kohtaa Mikael Agricolan.

Suomen vierailun päätteeksi Kustaa Vaasa perusti siis pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Herttua sai alueellaan kuninkaan valtuudet omaa ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta.

1555. Kuningas Kustaa antoi Savonlinnan läänin asukkaille suomenkielisen julistuksen, joka on ensimmäinen tunnettu tämänlaatuinen asiakirja. Siinä ilmoitettiin “Ja nyt Itze tullehet tähen Somen Mahan swren Sotawäghen kansa”.

1556-1563. Juhana Suomen herttuana. Hänen kerrotaan käyttäneen suomen kieltä diplomaattisessa kirjeenvaihdossaan Ranskaan osoituksena asemastaan.

Itämaa (ruots. Österland) on nykyisen eteläisen Suomen aluetta tarkoittava nimitys, joka esiintyy keskiaikaisissa asiakirjoissa 1300- ja 1400-luvuilla.

Turun ja muitten läntisten linnaläänien asiota hoiti varsin itsenäisesti Turun linnan päällikkö eli ”Suomen päämies” (lat. capitaneus Finlandiae) ja vastaavasti Viipurin linnaläänin asioita Viipurin linnan päällikkö.


Itämaan ja Ruotsin valtakunnan muiden keskiaikaisten pääalueiden summittainen alue on merkitty karttaan vaaleanvihreällä. Tummemmilla vihreän sävyillä varjostetut alueet ilmaisevat Ruotsin valtakunnan myöhemmän laajenemisen 1600-luvun suurvaltakaudelle asti. Nimitys "Itämaa" oli tällöin jo jäänyt käytöstä.

 
1400-luvulta lähtien nimi Finland (Suomi), joka oli siihen saakka tarkoittanut vain Varsinais-Suomea, laajeni merkitykseltään ja syrjäytti nimityksen Itämaa.
Esimerkiksi Mikael Agricola, sen sijaan että olisi kirjoittanut ”Itämaasta”, käytti vuonna 1548 nimeä Suomi rinnan sekä vanhassa että uudessa merkityksessä:

”Sille echke teme coco Somen Makunda ombi yxi Hijppakunda nin se quitengin Seitzemen Päruchtinan Länein iaetan ninquin Jacobus Zeiglerus Landanus kirioittapi. Joista se Ensimeinen ia ylimeine ombi se Etele ia pohia Some."



Suomen vaakunan mallityyppi on se vaakuna, jonka flaamilainen kuvanveistäjä Willem Boy (k. 1592) veisti Kustaa Vaasan hautamonumenttiin (1571-91).

  Herttuakuntaan kuuluivat maan lounaiset läänit, mutta Juhana oli koko Suomen käskynhaltija. Pohjanmaa ei kuulunut vielä hallinnollisesti Suomeen, vaan sitä hallittiin 1500-luvun lopulle saakka suoraan Ruotsista.

Kustaa Vaasan kaksi muuta poikaa, Kaarle ja Maunu, saivat omat herttuakuntansa Ruotsista. Suomen herttuakunta ei siis ollut Juhanalle mikään poikkeuksellinen armonosoitus. Sillä oli ulkopoliittinen tausta, sillä kuningas halusi korostaa omaa valta-asemaansa Venäjän Iivana Julmalle, joka rinnasti Ruotsin kuninkaan Novgorodin käskynhaltijaan.  
 
Nuori Juhana oli Turun linnassa ajoittain yksinäinen ja turhautunut. Ruotsalainen hovineiti Kaarina Hannuntytär sulostutti nuoren Juhanan elämää ja synnytti hänelle neljä lasta. Vuonna 1562 Juhana avioitui Puolan kuninkaan sisaren, Katariina Jagellonican kanssa. Kaarina Hannuntytär joutui muuttamaan perillisineen hänelle lahjoitettuun Vääksyn kartanoon Kangasalalle.

 

 

Turun linnassa alkoi loistelias renessanssielämä. Salit koristeltiin kuvakudoksilla ja taide-esineillä, ja juhlat seurasivat toisiaan. Linnan loistokaudesta ei tullut pitkäaikaista. Kustaa Vaasan jälkeen vuonna 1560 valtaistuimelle nousseen Eerik XIV:n ja Juhanan välille syntyi erimielisyyksiä Juhanan itsenäisen ulkopolitiikan ja Eerikin epäluuloisuuden vuoksi.

Kuningas antoi valloittaa Turun linnan kesällä 1563, ja vain yhdeksän kuukautta Katariinan saapumisen jälkeen herttuapari vietiin vangittuna Ruotsiin. Samalla tyhjennettiin Turun linna kalustosta ja sisustuksesta.

Eerik XIV joutui luopumaan kruunustaan v. 1568. Hänet siirrettiin pari vuotta myöhemmin vangiksi Turun linnaan. Kun Eerik kuoli 1577, hänen puolisolleen ja lapsilleen lahjoitettiin Kangasalan Liuksialan kartano, jossa Kaarina Maununtytär vietti elämänsä loppuvuodet.

Suomen herttuana
Turussa 27-6 2021
Simo Tuomola

Thorin vasara

 Tänä vuonna vietämme juhannuspäivää 26-6.

Juhannuspäivän perinteinen paikka on 24. kesäkuuta. Esimerkiksi Norjassa, Virossa ja Latviassa juhannus on vieläkin aina perinteisellä paikallaan. Suomessa juhannusta on vietetty vuodesta 1955 alkaen välille 20. kesäkuuta – 26. kesäkuuta sattuvana lauantaina.

 

 

Kirkollisessa kalenterissa juhannuspäivä on Johannes Kastajan päivä. Juhlan nimi juhannus tulee Johannes-nimen vanhasta muodosta Juhannus. Johannes Kastajalle omistetuista juhlista Suomessa säilyi reformaation jälkeen pyhäpäivänä vain Johannes Kastajan syntymäpäiväksi julistettu päivä eli juhannus 24. kesäkuuta.

Juhlaa on vietetty 400-luvun alkupuolelta lähtien. Sen ajankohta, kuusi kuukautta ennen joulua, perustuu Luukkaan evankeliumin ensimmäiseen lukuun, jossa olevien mainintojen perusteella Johanneksen on oletettu syntyneen noin kuusi kuukautta ennen Jeesusta.

Ukon Malja

Kristillinen maailma kaappasi vanhan pakanajuhlan Johannes Kastajan syntymäpäiväksi, mutta kokkojen polton ja viinanjuonnin perinnettä oppi ei pystynyt kumoamaan.

Ukon juhla on Sateen antajan juhla, Ukko on ylijumala itse, ukkosen jumala, sään ja sadon jumala, sateen jumala ja Ukon kirves on se Thorin vasara. Ukon vakkajuhlilla pyydettiin sadetta, ja vakkahan merkitsi hyvää satoa, josta se juhlajuoma, pyhä olut tehtiin. Thorin kunniaksi poltettiin korkeilla mäkipaikoilla uhritulia.

Tor oli viikinkien ukkosenjumala. Tor käytti vasaraansa hallitsemiseen ja oikeuden jakamiseen. Ukkosmyrskyllä Torin uskottiin ajavan pukkien vetämissä vaunuissa pitkin taivaankantta. Vasaran iskuista syntyi ukkosen jyrinä, kipinöistä salamat. Vasaraa esittävästä riipuksesta tuli yleinen Torin symboli, jonka uskottiin sisältävän myös pahalta suojelevia voimia. Riipusta kantoivat etenkin hurjamaineiset viikingit. Nykyisten korujen esikuvat ovat peräisin 800-1050-lukujen viikinkiajalta. Isompi riipus on löytynyt Liedon Ylipäästä, pienemmän malli on saatu Laitilan Kansakoulumäen riipuksesta.

Ukon Malja juotiin kevätkylvöjen yhteydessä ja siitä naiset nyt etenkin juopuivat. Ja jumalatkin rakastelivat, saatiin sadetta ja lopulta hyvä ilma.

Kupittaan lähteillä vietettiin kesäisiä juhlia kokkotulia polttaen jo esim. vuonna 1550 ja kun Agricola julkaisi Turussa 1551 Dauidin Psalttarin, listasi hän siinä samalla myös vanhat suomalaiset pakanajumalat, mainiten myös Ukon vakat.

”Ja quin Kevekylvö kylvettin silloin ukon malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin. Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon.”

Summanus

Kun meillä täällä vietetään keskiyön auringon juhlaa, vietettiin Rooman valtakunnassa Summanus-juhlaa, yöllisen ukkosen jumalan kunniaksi.

Ja Ukko vie meidät takaisin kokon ääreen. Kokkotulet olivat alunperin uhritulia ja myyttinen tuli syntyi Ukon nuolesta. Suomessa nykykokon lähihistoria palautuu Kupittaan lähteelle Turkuun vuoteen 1550, jolloin se ns. ensimmäinen kokko sytytettiin pahoja henkiä karkoittamaan.

Toki kokkotulet olivat palaneet täällä aiemminkin. Ensin suurilla kukkuloilla palvottiin uhritulin Ukkosen jumalaa Tuuria, Turisasta, Toria. Sittemmin Kalevalan vaakalintua, ilmalintu Kokkoa ja Louhikäärmettä tulilieskoineen. Muinaisissa uskoissa esi-isillämme olivat omat taikamenonsa. Meillä omamme, vaikkakin samaa perua.



Sanassa vaakalintu esiintyvä 'vaaka' tulee mahdollisesti sanasta vaa'as, joka tarkoittaa myyttistä tulta, aaltoa ja kipua. Toinen mahdollisuus on vuokko, saamelaisten kertomusten tietäjän apulintu.

Kokko, kotka, lohikäärme oli myös viikinkien palvonnan kohde ja viikinkiveneiden näyttävä keulakoriste. Niinpä Kokkotulet esim. Turun Linnasmäellä ja Vartiovuorenmäellä, Liedon Vanhalinnassa ja Rikalassa tai Helsingin Roihuvuorella kertoivat Kokkoveneiden liikkeistä.


Kokkotulista syntyi muinaistulien ketju, joka varoitti vihollisen liikkeistä, mutta kertoi myös kaupankäynnin mahdollisuuksista. Vartiotulien järjestelmän myötä ehdittiin siirtyä turvaan linnavuorien suojaan, kuten esim. saaristossa Nauvon Kasabergille. Syntyi myös rauhanomaisia kauppapaikkoja, kuten esim. Satavan Samppa tai Samppalinnan paaluvarustus.

Nauvon Kassberget eli Kaasavuori on yksi koko saaristomeren korkeimmista kallioista +64 m meren pinnan yläpuolella. Voi ajatella, että kyseinen kallioluoto on paljastunut merestä ensi kerran joskus 7000-8000 vuotta sitten jolloin ympärillä avautui laaja ulappa. Kallioinen mäki ulottuu läheisten puiden yläpuolelle ja on hyvä maamerkki saaristossa. Vuorelta avautuu laaja maisema koko eteläisen saaristomeren ylitse.

Paikan nimi voikin viitata juuri saaristossa olleeseen varoitustulijärjestelmään, jossa korkeille kallioille oli rakennettu varoitustulet, joilla viestitettiin vihollisaluksista saariston kulkureiteillä. Historiallisista lähteistä tämä rannikon uloin puolustuslinja ja varhainen viestintälinja tunnetaan varmuudella vasta 1600-1700 -luvulta, mutta jo 1000 vuotta vanhojen viikinkitarinoiden mukaan Suomen rannikolla oli käytössä varoitusjärjestelmä jo paljon varhaisemmin.

 

Sampo, sammas oli pylväs, kauppapaikan merkki, kauppaoikeuden valta- ja oikeussymboli kuin jokin obeliski tai toteemi. Kun Turun nimeä etsitään kauppapaikan ja torin käsitteestä, johtavat jäljet siis vielä senkin yli Ukkosen jumalaan (Tor, Tuuri, Turisas) ja suojaan, turvapaikkaan. Agricolan kielessä turva oli turua.

Sammas tarkoittaa myös rajakiveä ja kiviröykkiötä ja lounais-suomen murteessa sen genetiivi on samppa.


Samppaillaan
Turussa 26-6-2021
Simo Tuomola

Kirjojen Turku

 Tänään 23-6 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun

1642 – Suomen ensimmäinen kirjakauppias, Pietari Brahen suosituksella varustettu lyypekkiläinen Laurentius Jauchius, hyväksyttiin yliopiston kirjakauppiaaksi Turussa. Sopimuksen ja siihen liittyneen valtakirjan vahvisti juhlallisesti Turun Akatemian rehtori Swen Wigelius.

Turun akatemiantori. Grekenborgin paikalle valmistui vuonna 1764 kaksikerroksinen uudisrakennus sovelletuille tieteille eli anatomialle.


Ruotsissa vuonna 1483 Riddarholmenin fransiskaaniveljet perustivat ensimmäisen kirjapainon. Saksalainen Johann Snell painoi ensimmäisen Ruotsissa painetun teoksen nimeltä Dyalogus creaturarum moralizatus (Luomisen opettavainen keskustelu).

Suomen kustannus- ja kirjakauppatoiminnan historian juuret löytyvät siitä, kun Turun hiippakuntaa varten tilattiin katolisen kirkon julkaisema ”Missale Aboense”, Bartholomaeus Ghotanilta Lyypekistä 1488. Tilaajana ja julkaisijana oli Turun tuomiokapituli, jota voidaan pitää ensimmäisenä kirjankustantajana.

Vuonna 1642 Turkuun perustettiin Turun akatemian julkaisutarpeita tyydyttämään kirjapaino Pietari Brahen toimesta. Pietari Eerikinpoika Wald oli Suomen ensimmäisen kirjapainon esimies.

Venäläinen sotilastopografi Gavril Sergejev matkasi vuonna 1811 halki eteläisen Suomen ja maalasi näkymistä 64 akvarellia matkansa varrella. Suurtorin ja nykyisen Vähätorin yhdistävä Pennisilta näkyy kuvassa hienosti. Keskellä siltaa on 1700-luvulla rakennettu pörssihuone, joka toimi myöhemmin muun muassa kirjakauppana.

Kirjapainotaidon 300-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin postimerkit 10.10. 1942.

Peder Eriksson Wald eli Pietari Wald (1602 Uppsalan lähistö –15. helmikuuta 1653 Turku) oli ruotsalaissyntyinen, ensimmäinen Suomessa toiminut kirjanpainaja.

Waldin vanhemmat olivat Eerik Pietarinpoika ja Anna Laurintytär. Hän toimi 1631-1635 Uppsalassa professori L.O. Walleniuksen omistaman kirjapainon johtajana ja sitten Västeråsissa. Suomeen Wald otettiin 1641 johtamaan Turun Akatemian yhteyteen perustettua kirjapainoa, jonka toiminta alkoi syksyllä 1642.

Waldin merkittävimpiä painotöitä olivat Manuale Finnonicum (1646), joka oli Jonas Matinpoika Raumannuksen 1082-sivuinen virsikirjasarja, ja Eskil Petraeuksen suomen kielioppi (1649). Ensimmäinen hänen Suomessa painamansa teos oli Mikael Wexoniuksen väitöskirja, ensimmäinen suomeksi painettu kirja taas Ylimmäisen Keisarin Jesuxen Christuksen mandati eli Käsky vuodelta 1643.




 
Wexioniuksen latinankielinen väitöskirja Discursus politicus de prudentia vuodelta 1642 oli ensimmäinen Turussa puolustettu väitöskirja ja ensimmäinen Suomessa painettu teos.

Kirjapainon kirjasinmäärä oli aluksi niin pieni, että kerralla voitiin painaa vain puoli arkkia. Waldin kuollessa erilaisia kirjasimia oli käytössä kuitenkin jo 54 leiviskän verran. Wald oli arvostettu ammattimies, hänen hautajaisissaan ruumispuheen piti itse piispa, Turun Akatemian varakansleri Eskil Petraeus.

Waldin puoliso noin vuodesta 1630 oli Ingeborg Pietarintytär, joka Waldin kuoltua avioitui tämän seuraajan kanssa vuonna 1654.

Turun akatemian perustaminen sai siis aikaan myös ensimmäisen kirjakauppaliikkeen syntymisen. Vuonna 1642 Turkuun saapui lyypekkiläinen kirjamyyjä Laurentius Jauchius (Lorentz Jauch), mukanaan kirjavarasto Pietari Brahen suosituksesta.
 

 

 Se oikea Pennisilta sijaitsi aikanaan Suurtorin ja Vähätorin välillä. Tämä Turun ensimmäinen silta sai rakennusluvan vuonna 1414 ja se tuhoutui lopullisesti Turun palossa vuonna 1827. Suuri tulva vei sillan mukanaan 1612, mutta aikanaan sen keskellä sijainneessa pörssirakennuksessa toimi mm. lihakauppa ja Suomen ensimmäinen kirjakauppa.


Jauchiukselle anomuksesta myönnettiin oikeus kirjakaupan harjoittamiseen ja etuoikeuksia ja vapautuksia kaupungin maksuista, tulleista ja lisensseistä. Konsistorin ehtona oli ettei hän saisi tavoitella häpeällistä voittoa, uskollisesti huolehdittava akatemian kirjatarpeista ja varottava tuomasta tai tuottamasta uskonnolle vahingollisia kirjoja, sekä laadittava akatemialle luettelo Saksan, Hollannin ja muiden maiden kirjoista tehtäviä tilauksia varten.

Jauchiuksella oli liiketoimintaa myös Baltian maissa. Vuonna 1655 hän ilmoitti konsistorille, ettei voi pitää enää vakinaista kirjakauppaa Turussa, koska hän toimi Tallinnassa.

Erostaan huolimatta Jachius lupautui edelleen kuitenkin toimittamaan Turkuun kirjoja tilauksesta, ja niin hän toimikin aina vuoteen 1666 saakka. Hän sai myös privilegion myydä kirjoja Viron ja Turun lisäksi  muissa Suomen kaupungeissa, kuten Viipurissa.

Kirjan kannet kiinni; Sampo eli kirjokansi on suomalaisessa mytologiassa ihmeellinen kone tai esine, kosintalahja ja sotasaalis, joka liittyy usein Pohjolaan. Sampo on tunnettu erityisesti suomalaisesta kansanrunoudesta kootusta Kalevala-eepoksesta, jossa sillä on tärkeä rooli.

Kirjokansien Turussa
 23-6 2021
Simo Tuomola