torstai 29. heinäkuuta 2010

Oláfr hinn helgi

Tänään 29-7 vietämme Pyhän Olavin kuolinpäivää ja sen kunniaksi myös Olavin nimipäivää:

1030Olavi Haraldinpoika, pyhimykseksi julistettu Norjan kuningas (s. 995).

Olavi Pyhä tai Pyhä Olavi eli Olavi Haraldinpoika (norj. Olav II Haraldsson den hellige, muinaisnorjaksi Oláfr hinn helgi, 9951030) oli Norjan kuningas 10151030. Olavi Pyhä on Norjan kansallispyhimys ja kaikkien ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimys.


Olavia alettiin pian pitää pyhimyksenä, ja hänen haudastaan Trondheimin tuomiokirkossa tuli pohjoismaiden keskeisin pyhiinvaelluskohde.



Olavi on suomalainen muoto muinaisskandinaavisesta nimestä, joka on esiintynyt muodoissa Aleifr, Anleifr ja Olafr ja tarkoittaa esi-isien jälkeläistä, sukunsa vesaa.

Erityisen suosituksi nimen eri muodoissaan on varsinkin pohjoismaissa tehnyt Norjan ensimmäinen kristitty kuningas Olavi Pyhä (norj. Olav den hellige, alkujaan Oláfr hinn helgi), jonka kuolin- ja muistopäivä, Pyhän Olavin päivä, 29. heinäkuuta, on nykyisinkin Olavin nimipäivä. Hänen mukaansa on myös Olavinlinna saanut nimensä.



Kuparipiirros Olavinlinnasta 1700-luvun loppupuoliskolta. Pohjoisesta päin kuvatussa kuvassa on näkyvissä vielä kaikki linnan viisi tornia.

Meille Turkuun Pyhän Olavin kultti levisi 1000-luvun lopulla viikinkiretkien ja kaupankäynnin välityksellä ja vuonna 1249 perustettiin tänne Koroisten piispanlinnan suojiin Pyhän Olavin Dominikaaniluostari. Vuoden 1287 tienoilla jo alettiin suunnitella nykyisen Kaskenmäen kohdalle konventtia, kerjäläisjärjestön omia rakennuksia, jonne päästiin muuttamaan 1291.


origSinettifotorasteri.jpg
Viime vuosisadan alkupuolella julkaistussa kirjassa julkaistu valokuva Turun dominikaanikonventin sinetistä. Sinettiä säilytetään Tukholmassa.

Konventti Lyypekinmäellä käsitti sisäpihan, 6-7 huoneiston asuinsiiven, hautausmaan ja köyhäinhoitolan. Konventissa työskenteli kymmenkunta mustakaapuista veljestä.


pohjapiirros.jpg



Copyright Kimmo Ojaniemi

Dominikaanien vaikutuksesta kasvavaan Turkuun kertoo sekin, että 1330 dominikaanien liturgia määrättiin koko Suomen hiippakunnan liturgiaksi. Konventti oli voimissaan aina vuoteen 1537 saakka, jolloin se tuhoutui tulipalossa ja lopulta Kustaa Vaasa kuljetutti osan luostarin tiilistä 1543 Kastelholmaan.



-
Foto: Seilo Ristimäki

Dominikaanikonventin muistomerkki Turun Olavinpuistossa Kimmo Ojaniemen toteuttamana. Teos paljastettiin 7.10.2005.

Pyhimystiellä
Suomen Turussa 29-7-2010
Simo Tuomola

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Siniristilippumme

Tällä päivämäärällä 26-7

1139 – Kreivi Alfonsosta tuli Portugalin ensimmäinen kuningas (Alfonso I). Hän julisti Portugalin itsenäiseksi Kastiliasta. Rooman valtakunnan provinssina Portugalin alue tunnettiin nimellä Lusitania.

Portugalin katsotaan perinteisesti syntyneen 24. kesäkuuta 1128, jolloin kreivi Henrikin poika Alfonso I eli Afonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julistautui Portugalin ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi.

Ja kas kummaa, mikäs meitä yhdistääkään:

Afonso Henriquesin aikaisen Portugalin ensimmäinen lippu oli tällainen



Tiedosto:PortugueseFlag1095.svg

Siniristi

Tänään 29-5 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Siniristilippu vahvistettiin Suomen lipuksi 1918. Sitä ennen 5.1.1918 alkaen Suomen lippuna toimi Suomen senaatin punakeltainen lippu, jossa punaisella pohjalla komeilee leijona.

Vuoden 1918 tammikuusta toukokuuhun käytetty valtiolippu mainitaan Jääkärimarssissa: "Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa..."







Jo Krimin sodan aikana Suomen väliaikaisena kauppalippuna liehui siniristilippu, ns. Pyhän Yrjön lippu. Samoilla väreillä esiintyy sinisellä vinoristillä Pyhän Andreaan risti, josta Skotlannin lippuun on siirtynyt valkoinen Andreaan risti sinisellä kentällä, onhan vinolla ristillä kuollut marttyyri skottien suojeluspyhimys.

Kuriositeettina voidaan tässä yhteydessä muistaa myös Portugalin vanhinta lippua vuosilta 1095-1143. Maan perustajan Alfonso Henriquesin aikaan kunnioitettiin siniristilippua valkoisella pohjalla neliömuodossa.

Omassa blogiarkistossani asiaa tuumataan näin:

Sinivalkoista

Siinä se liehuu Eero Snellmanin ja Bruno Tuukkasen luomus aivan ikkunani edessä. Siniristilipun mallina toimi Pohjolan vanhin valtiolippu, Tanskan Dannebrog 1200-luvulta, valkoinen risti punaisella pohjalla. Venäjän laivasto käytti puolestaan sinistä vinoristiä valkoisella pohjalla.




Vanhin havainto varsinaisesta siniristilipusta on varmaan vuodelta 1128 kun Rooman provinssi Lusitania muuttui Portugaliksi. Maan ruhtinas Alfonso Henriques otti tuolloin tunnuksekseen neliönmuotoisen siniristilipun. Kun viikinkilaivat seilasivat tuolloin Välimerellä saakka ja käyttivät juuri neliöpurjeita, ei ole mahdoton ajatus, että sellainen olisi aikoinaan nähty myös Turun saaristossa.

Kansallistunnuksemme sinivalkoisia värejä kantavat myös Israelin, Kreikan, Hondurasin, Somalian ja Mikronesian valtiot. Noin niinkuin vinkkinä tietokilpailukysymykseksi.


Suomen Leijona

Kansalliseen identiteettiimme liittyvät Siniristilipun ohella oleellisesti mm. Suomen Leijona, Suomen Karhu ja Suomen Joutsen. Kaikki ovat myös 1500-luvulla Itämerta kyntäneitä sota-aluksia. Amiraalilaiva Suomen Leijona kävi mm. noutamassa kuningas Sigismundin Turkuun vuonna 1593 ja Suomen Karhu eli Ursus Finlandicus toi jouluaattona 1562 Turun linnan suojiin Juhana-herttuan ja hänen puolisonsa Katariina Jagellonican hoviseurueineen. Tuliaisina Suomeen he toivat mm. haarukat uutuutena.

Suomen Leijona voi tuntua vähän oudolta maamme tunnuksena, mutta jo 1561 Juhana-herttua kaavaili Turun Ruissaloon eläintarhan perustamista ja Turun linnassakin tallusteli tuolloin jo mm. kameleita ja elättikarhuja, miksei myös leijonia. Tukholmassahan leijonahäkki viihdytti ja pelotti kansaa aikoinaan siinä Tre Kronor -linnakkeen portilla. Leijona oli myös Kustaa Vaasan vaakunaeläin 1500-luvulla.


Vaakuna Kustaa Vaasan haudalla.

Ja alunperin Folkunga-suvun tai oikeammin Bjälbo-suvun sukuvaakunasta se on Suomeen kotiutunut. He olivat Ruotsin, Norjan ja Tanskan hallitsijoita 1200- ja 1300-luvuilla. Tunnetuin varmaan Birger-jaarli, Tukholman perustaja 1252. Turku pisti vähän paremmaksi kun sen perustamisvuotena pidetään vuotta 1229.


Folkunga-suvun vaakuna.

Väreillen
Turussa 26-7-2010
Simo Tuomola

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Syntikivi

Tänään 25-7 vietämme Jaakon nimipäivää ja
Suomalaisen perinteen mukaan 25. heinäkuuta ”Jaakko heittää kylmän kiven veteen” (Jaakon nimipäivä). Jaakon päivää on kutsuttu myös ukkosen päiväksi.

Ukkosen päivä on vanha nimitys suomalaisen kalenterin Jaakon päivälle eli 25. heinäkuuta. Ukkosen päivänä ei saanut metelöidä, jotta ukkonen ei suuttuisi ja pilaisi satoa. Ukkosen päivän aikoihin saatettiin aloittaa sadonkorjuu, mutta itse ukkosen päivänä ei saanut työskennellä.

Uskomus Jaakosta ja kylmästä kivestä on syntynyt juliaanisen kalenterin aikana, josta luovuttiin Ruotsissa ja Suomessa vuonna 1753. Luonnon kannalta nykyisessä kalenterissa Jaakonpäivää vastaa Salmenpäivä 5. elokuuta, ja juuri siihen aikaan järvivedet alkavat Suomen ympäristökeskuksen tilastojen mukaan keskimäärin kylmetä. Jaakonpäivästä alkaa vanhan käsityksen mukaan syyskesä.

Syntikivi

Tänään 25-7 Jaakko siis heittää nimipäivänsä kunniaksi sen kuuluisan kylmän kiven vesiä viilentämään. Vanhassa kalenterissa kivi heitettiin vasta 5. elokuuta. Päivä on myös Ukkosen päivä, jolloin ei saa liikoja metelöidä, jottei ukkonen satoa pilaisi. Jo Inkavaltion aikaan vietettiin tässä kohtaa Ilyap'n juhlaa ukkosen, salaman ja sään jumalan kunniaksi tai peloksi.

Vanha kalenteri vuosimallia 1900 kertoo myös näin: Jalot sulhot Jaakoppina, pääpukarit Pärttylinä, päiwänä Pärttylin perästä liikkuwat likaiset sulhot.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c9/Albrecht_D%C3%BCrer_008.jpg

Jaakob vanhempi eli Jaakob Sebedeuksen poika, suomeksi usein Pyhä Jaakko, oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista. Apostolien tekojen mukaan Herodes Agrippa mestautti Jaakobin, joka täten ensimmäisenä apostoleista kärsi marttyyrikuoleman.

Katolisen kirkon piirissä vietetään tänään siis Espanjan suojeluspyhimyksen Jaakob Vanhemman muistopäivää. Jaakob Sebedeuksen poika eli Pyhä Jaakko oli yksi opetuslapsista ja apostoleista. Hän kuoli ensimmäisenä apostolimarttyyrinä Jerusalemissa vuonna 44 kuningas Herodes Agrippan mestauttamana.

Espanjaan Santiago de Compostellaan Pyhän Jaakobin hautapaikalle on vaellettu kaikkialta Euroopasta jo 800-luvulta lähtien ja se on edelleen yksi maailman suosituimmista pyhiinvaelluskohteista.

Itse asiassa juuri tähän pyhiinvaellukseen liittyy alunperin myös tuo kylmän kiven heittäminen. Kivi symboloi syntitaakkaa ja se heitetään pois synneistä vapautumisen merkiksi. Onnistuneen matkan jälkeen pyhiinvaeltajat kiinnittävät viittaansa simpukan, joka on säilynyt Pyhän Jaakobin tien kulkijan tunnuksena näihin päiviin saakka.



P. Jaakobin harmaakivikirkko on rakennettu 1300- tai 1400- luvulla. 1490-luvulla rakentammista on jatkettu. Kalkkimaalauksia 1500-luvun alusta.


Rymättylän kirkko on omistettu Pyhälle Jaakobille. Toinen Jaakobille omistettu keskiaikainen kirkko on Rengon kirkko. Jaakob vanhempi eli Jaakob Sebedeuksen poika oli Jeesuksen opetuslapsi. Perimätiedon mukaan hän saarnasi evankeliumia Espanjassa asti. Kärsittyään marttyyrikuoleman jo vuonna 44 hänet haudattiin Espanjaan, Santiago de Compostellaan. Hänen haudastaan muodostui tärkeä pyhiinvaelluskohde, jollainen Santiago on tänäkin päivänä.

Suomessa tuon reitin yhtenä välietappina toimii Rymättylän kirkko, jonka nimikkopyhimys Pyhä Jaakko on. Kivikirkko on luultavammin rakennettu 1400-luvun lopulla ja sen yhdeksästä säilyneestä keskiaikaisesta puuveistoksesta kaksi esittää Pyhää Jaakobia. Katolisella keskiajalla siellä pidettiin Jaakon päivänä Jaakon messu.


Messuillaan
Turussa 25-7-2010
Simo Tuomola

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Liehakko

Tänään 23-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Pyhän Birgitan kuolemasta Roomassa 1373.

Pyhä Birgitta, Birgitta Birgerintytär (noin 130323. heinäkuuta 1373) oli ruotsalainen profeetta, mystikko ja hengellisen sääntökunnan perustaja. Hänet kanonisoitiin 7. lokakuuta 1391.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4e/Saint_Birgitta_of_Sweden.jpg

Naantalin birgittalaisluostarin perustaminen lienee suurin ja näkyvin Birgitan merkityksistä Suomelle. Päätös kaksoisluostarin perustamisesta tehtiin vuonna 1438 ja se rakennettiin Armon laaksoon, Vallis Gratiae, ja sen ympärille perustettiin Naantalin kaupunki (ruots. Nådens Dal, Armon laakso). Luostarissa oli nunnia jopa 60 ja munkkeja 15. Abbedissa oli koko luostarin johtaja. Luostarin yhteydessä oli myös vanhainkoti ja se oli maan ensimmäinen laitos, jossa jaettiin sivistystä myös naisille. Luostari oli myös tärkeä maallisen kulttuurin kuten kirjoitus- ja käsityötaidon keskus ja tunnettu myös sairaanhoito- ja parannustaidoistaan.

Birgitta oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia vaikuttajia, mutta myös vahva poliittinen vaikuttaja. Pyhä Birgitta oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan-laajuisesti tunnettu nainen, ja hänestä tuli myös Pohjolan ainoa naispyhimys. Pyhä Birgitta on yksi Euroopan kolmesta naissuojelupyhimyksestä Katariina Sienalaisen ja Edith Steinin ohella.


Naantalin luostari (Armonlaakson luostari, lat. Vallis gratiae, ruots. Nådendal) oli piispa Maunu II Tavastin Suomeen perustama birgittalaisluostari. Luostari aloitti toimintansa Maskussa vuonna 1440. Paikka ei kuitenkaan osoittautunut suotuisaksi, ja luostari päätettiin jo vuonna 1443 siirtää Raision Ailosiin, nykyiseen Naantaliin. Rakennustyöt Ailosenniemellä lienevät alkaneet syksyllä 1443, mutta sisaret ja munkit siirtyivät luostariin ilmeisesti kesällä 1444. Luostarin rakennukset ryhmittyivät luostarin kirkon ympärille. Lounaassa ja lännessä sijaitsivat munkkien tilat, pohjoisessa ja luoteessa nunnien tilat. Luostarin rakennuksista on nykyaikaan säilynyt vain vähäisiä muurinkatkelmia.

Luostarin viimeinen abbedissa Birgitta Knutsdotter Kurck kuoli vuonna 1577. Tämän jälkeen luostari koki vielä lyhyen kukoistuskauden Juhana III:n kaudella. Kuningas suosi katolisuutta puolisonsa, ankaran roomalaiskatolisen Katarina Jagellonican tähden.

Jöns Budde (myös Jöns Räk, Johannes Andreas Budde) (noin 14351495) oli Naantalin luostarin munkki ja uskonnollinen kirjailija. Hän on Suomen kirjallisuuden ensimmäisiä nimeltä tunnettuja henkilöitä sekä keskiajan tunnetuimpia suomalaisia.

Budde käänsi pyhimyslegendoja sekä laati vanhimmat Vanhan testamentin kirjojen ruotsinnokset: (Ruutin ja Esterin kirjat). Sen lisäksi häneltä tunnetaan noin 20 muuta teosta, jotka ovat enimmäkseen käännöksiä latinasta ruotsiksi. Näistä tunnetuin on Jöns Buddes bok. Hänen tekstejään käytettiin papiston tarpeisiin, mutta niitä luettiin myös ajanvietteenä.

Turkuun Pyhä Birgitta liittyy mm. Maunu Eerikinpojan kautta, toimien ensin tämän neuvonantajana, sittemmin vihollisena.

Liehakko

Tänään 1-12 muistamme Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpoika Liehakon kuolinpäivää 1.12.1377. Maunu Ladonlukon toinen poika toimi Ruotsi-Suomen kuninkaana 1319-1364 ja vieraili pariinkin otteeseen Turussa. 1.-4. syyskuuta 1347 hän käväisi täällä säätämässä yleisen maanlain ja oleskeli kaupungissa myös 13.-15.5.1351. Vuonna 1350 hän sääti kaupunkilain, jossa Turku sai uudelleen oikeuden ulkomaankauppaan.

Turku-rakkauteen kuninkaalla oli myöhemmin omatkin syynsä. Hänellä oli hovissa oma suosikkinsa, nuori aatelismies, herttua Pentti Algotinpoika, joka oli sekä kuningatar Blanka Namurilaisen että kuningas Maunu Eerikinpojan rakastaja. Hänet kuningas palkitsi Suomen herttuan arvonimellä 1355 ja sai neuvonantajansa Pyhän Birgitan samalla kääntymään itseään vastaan. Sitä se mustasukkaisuus teettää paremmissakin piireissä.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/55/Magnus_Ericson.jpg

Vuonna 1335 Maunu meni naimisiin Blanka Namurilaisen kanssa, ja seuraavana vuonna hänet kruunattiin Tukholmassa. Hänen tärkein suosikkinsa oli nuori aatelismies nimeltä Pentti Algotinpoika, jonka kuningas korotti Hallannin herttuaksi antaen hänelle läänitykseksi myös suuren osan Suomea. Aikalaiset epäilivät homoseksuaalista suhdetta. Maunun poliittiseksi vastustajaksi kääntynyt sukulainen Birgitta Birgerintytär (sittemmin pyhimys) sai tästä propaganda-aseen kuningasta vastaan.


Liehakoiden
Turussa 23-7-2010
Simo Tuomola

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Seilissä ollaan

Tänään Seilin saari on jälleen huomion kohteena:

Venäjän presidentin Seilin-vierailulla tarkat askelmerkit

julkaistu tänään klo 12:22, päivitetty tänään klo 12:38
Saaristomeren tutkimuslaitos Seilin saarella.

Kuva: YLE / Linus Hoffman

Presidentti Dmitri Medvedevin vierailua Seilin saaressa on käsikirjoitettu jo kuukausia. Liikkuminen ja puheenaiheet on sovittu etukäteen.

Ensimmäiset puhelut korkean tason vierailusta soitettiin Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Ilppo Vuoriselle jo kuukausia sitten. Tutustumisvierailu on vaatinut runsaasti ennakkovalmisteluja.

– Paitsi puhelinneuvotteluita, erilaisia delegaatioita ja valtuuskuntia, on ollut käymässä. Heidän kanssa on keskusteltu melkein askeleen tarkkuudella, että missä kuljetaan ja pyritty luomaan hyvin tarkkaan keskustelun suuntia. Sekä liikkuminen että puheenaiheet ovat moneen kertaan punnittuja ja mietittyjä, tutkimusjohtaja Ilppo Vuorinen kertoo.

Viimeksi kirjasin saaresta tällaisia huomioita Jenni Vartiaisen tuoreen levyn myötä:

Seilissä

OK, otetaan tällä kertaa vaikutteita televisiosta, jossa Jenni Vartiainen juuri mainostaa kakkosalbumiaan Seili.


Vartiaisen kakkosalbumin nimi Seili viittaa Saaristomerellä sijaitsevaan saareen. Näin myös sanoituksen perusteella:

”Halki synkän veen, vene hiljalleen, lipuu saareen syrjäiseen. […] Seiliin soudetaan”, Vartiainen laulaa levyn nimiraidalla ja jatkaa dramaattisesti: ”Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää – kuolemaan”!

Teksti taitaa olla Mariskan käsialaa.


http://www.kolumbus.fi/mika.siivola/schavon/pictures/Gustav_II_of_Sweden.jpg

Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. päivänä heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita.

Kuninkaan käskyn toteuttamiseen ryhtyi toimikunta, johon kuuluivat valtakunnanneuvos Johan Skytte, Turun linnan herra Carl Oxenstierna sekä Jochim Berends ja Johan Ottesson. Valinnan kohdistuminen Seilin saareen on ymmärrettävää: saarihan sijaitsi vilkkaan TurkuTukholma-laivareitin lähellä, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.

Potilaita alettiin siirtää Turusta Seiliin syksyllä 1622 ja mukaan piti ottaa tylysti arkku tai laudat arkkuun. Hoitokeinoina olivat Kupittaan lähdevesi ja vapaa viinanpoltto-oikeus, josta kertoo sanonta "olla seilissä".

Saaren ensimmäinen saarnaaja Carl Pictorius kirjattiin potilaaksi 1633 ja ensimmäisenä lääkärinä saarelle saapui kasvitieteilijä Elias Tillandz vuonna 1686. Isonvihan aikana hoitajat karkasivat saarelta Ruotsiin ja kruunu muutti laitoksen 1755 hullujenhuoneeksi, jonne suljettiin köyhiä, osattomia ja mielisairaita. Saaren ylläpitoon ohjattiin mm. sakkotuloja Turusta.

Keskimääräinen elinikä saaressa oleskevilla oli 1-5 vuotta. Mutta esim. ihotautia kärsinyt Malin Mattsdotter tuotiin saarelle jo tyttönä ja hän kuoli siellä 52-vuotiaana. Hulluksi luokitellut naiset olivat saaren yleisiä asukkeja, mutta esim. poliittinen toisinajattelu saattoi johtaa saarelle karkoitukseen, kuten kävi Ruotsista karkoitetulle Olof Norrmanille, joka suututti valtaapitävät vaatimalla kirkon ja valtion erottamista. Hän kuoli saarella eristettynä 85-vuotiaana vuonna 1773.

Lääkkeinä viinan ja veden lisäksi tarjolla oli kokaiinia ja morfiinia. 1785-1840 Seili toimi mielisairaalana ja 1841 se muutettiin parantumattomasti mielisairaiden turvalaitokseksi. 1889 miespotilaat siirrettiin sieltä pois ja keskityttiin vain hankaliin naisiin, jotka oli helppo nimetä mielisairaiksi. Näihin naisiin sovellettiin sitten rotuhygieenistä ajattelutapaa. Mielisairaala Selissä lakkautettiin vasta 1962.


Seilissä

Turussa 21-7-2010

Simo Tuomola

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Turhuuden turuilla

Tänään 18-7 vietämme erään brittikirjailijan synttäreitä:

1811William Makepeace Thackeray, brittiläinen kirjailija (Turhuuden turuilla) (k. 1863)

William Makepeace Thackeray (1811 Kalkutta, Intia1863 Lontoo, Iso-Britannia) oli brittiläinen kirjailija, satiirikko. Hän kuului Charles Dickensin ystäväpiiriin. Hänen pääteoksensa on aikalaisteos Turhuuden turuilla (Vanity Fair), jossa hän ironisoi itsekkyyttä, nuukuutta, tekopyhyyttä, itserakkautta ja mammonanpalvontaa.

Turhuuden turuilla: Romaani vailla sankaria. (Vanity fair: A novel without a hero, 1847–1848.) Suomentanut Aino Tuomikoski. 1. painos kahdessa osassa 1955–1956. Helsingissä: Otava, 2005.

On kirjoittanut myös teoksen The Luck of Barry Lyndon, johon Kubrickin nimileffa perustuu.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a3/William_Makepeace_Thackeray_-_self_caricature_-_Project_Gutenberg_eText_19222.jpg

W. M. Thackerayn omakuva.

Tämän hevonsillan kautta palaammekin Turhuuden turuille pohtimaan kaupunkimme nimen etymologiaa:

Kaupungin vanhin keskus oli maanteiden yhtymäkohta, tori eli turku. Nimi Turku juontunee muinaisvenäjän kauppapaikkaa merkinneestä sanasta turgu. Samasta vanhasta indoeurooppalaisesta sanakannasta ovat peräisin myös Saksan kaupunginnimi Torgau ja Italian kaupunginnimi Trieste.

Muinaisvenäjän sanan oletetaan kulkeutuneen Suomeen novgorodilaisten kauppamiesten mukana. Se elää nykyään enää sellaisissa sanonnoissa kuin "turhuuden turuilla" ja "maailman turuilla". Sana on siirtynyt kauppiaiden matkassa myös Skandinaviaan. Sen perillinen on mm. ruotsin toria merkitsevä sana torg, josta juontuu suomen sana tori.

Samalla tavalla Venäjältä Turun tienoille kulkeutuneeksi on selitetty Aurajokivarren kylännimen Paaskunta alkuelementti, joka olisi peräisin venäjän kylää, kylänosaa ja asutusta merkitsevästä sanasta pogost.

Itse etsisin Turun alkuperää vieläkin kauempaa:


Torin vasara



Kun meillä täällä vietetään Keskiyön Auringon juhlaa juhannustulin, vietettiin Rooman valtakunnassa Summanus-juhlaa, yöllisen ukkosen jumalan kunniaksi.




Ukko vie meidät siis takaisin kokon ääreen. Kokkotulet olivat alunperin uhritulia ja myyttinen tuli syntyi Ukon nuolesta. Suomessa nykykokon lähihistoria palautuu Kupittaan lähteelle Turkuun vuoteen 1650, jolloin se ns. ensimmäinen kokko sytytettiin pahoja henkiä karkottamaan. Siellä myös piispa Henrik kastoi tarun mukaan kansaa kristinuskoon, mutta vain tarun.



http://demi.fi/uploads/groupImage/933_turisas_varangian.jpg



Turisas on muinaissuomalaisen sodanjumalan Tursaan mukaan nimetty folk metalia ja viikinkimetallia soittava yhtye, jonka perustivat Mathias Nygård ja Jussi Wickström Hämeenlinnassa vuonna 1997. Yhtyeen tyyliä kutsutaan myös battle metaliksi yhtyeen debyyttialbumin nimen mukaisesti. Yhtyeen nimi "Turisas" perustuu Mikael Agricolan käyttämään Tursas-nimen kirjoitusmuotoon 1500-luvulta.

Turisas esiintyi myös Ruisrockin 40-vuotisjuhlilla.

E.N. Setälän mukaan tämänkaltainen tursaansydän-merkki on ollut nimensä mukaisesti Tursas-jumalan (tai olennon) merkki.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bc/Tursaansyd%C3%A4n.jpg

Iku-Turso (myös Turso, Tursas, Turisas, Iku Turilas ja Meritursas) on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä vedenhaltija tai merihirviö. Tursas-sanaa on käytetty myös mursuista. Nimi palautunee kantagermaaniseen *thurisaz-sanaan, joka tarkoittaa jättiläistä tai demonia. Nykytutkimus ei enää usko aikaisempiin teorioihin, joiden mukaan Turso/Tursas-nimillä olisi yhteyttä skandinaavisen mytologian Thor- tai Tyr-jumalten nimiin.

Iku-alkuliite on myös eräiden muiden myyttisten olentojen, kuten Iku-Tieran nimessä. Se viitannee ikuiseen olentoon, joka on ollut olemassa jo maailman syntymästä lähtien.

Vanhimmat kirjalliset kuvaukset tästä uskomusolennosta ovat 1500-luvulta Mikael Agricolalta ja Sigfridus Aronus Forsiukselta. Heidän mukaansa "Turisas" on ollut muinainen suomalainen (hämäläinen) sodanjumala. Forsius kertoo, että Turisaksen ase oli jousi.

Toki kokkotulet olivat palaneet täällä aiemminkin. Ensin suurilla kukkuloilla palvottiin uhritulin Ukkosen jumalaa Tuuria, Turisasta, Toria. Sittemmin Kalevalan vaakalintua, ilmalintu Kokkoa ja Louhikäärmettä tulilieskoineen. Griippiä siis. Muinaisissa uskoissa esi-isillämme olivat omat taikamenonsa. Meillä omamme, vaikkakin samaa perua.



Kokko, kotka, lohikäärme oli myös viikinkien palvonnan kohde ja viikinkiveneiden näyttävä keulakoriste. Niinpä Kokkotulet esim. Turun Linnasmäellä ja Vartiovuorenmäellä, Liedon Vanhalinnassa ja Rikalassa tai Helsingin Roihuvuorella kertoivat Kokkoveneiden liikkeistä.



Syntyi muinaistulien ketju, joka varoitti vihollisen liikkeistä, mutta kertoi myös kaupankäynnin mahdollisuuksista. Vartiotulien järjestelmän myötä ehdittiin siirtyä turvaan linnavuorien suojaan, kuten esim. saaristossa Nauvon Kasabergille. Syntyi myös rauhanomaisia kauppapaikkoja, kuten esim. Satavan Samppa tai Samppalinnan paaluvarustus.


Valkoinen kilpi oli viikinkien rauhanomaisen lähestymisen merkki ja Turun Samppalinnan paaluvarustuksen tunnus. Täällä paloivat Muinaistulien Yön viestitulet myös rauhanomaisissa merkeissä.



Sampo, sammas oli pylväs, kauppapaikan merkki, kauppaoikeuden valta- ja oikeussymboli kuin jokin obeliski tai toteemi. Kun Turun nimeä etsitään kauppapaikan ja torin käsitteestä, johtavat jäljet siis vielä senkin yli Ukkosen jumalaan (Tor, Tuuri, Turisas) ja suojaan, turvapaikkaan. Agricolan kielessä turva oli turua.



Turuassa täällä
Turussa 18-7-2010
Simo Tuomola

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Vanha ja Uusi Turku

Tänään 17-7 tulee kuluneeksi tasavuosia turkulaisen fennofiilin Daniel Jusleniuksen kuolemasta.

Daniel Juslenius (10. kesäkuuta 167617. heinäkuuta 1752) oli suomalainen kirjailija ja isänmaanystävä. Hän oli myös Turun akatemian heprean ja kreikan kielten (1712–) sekä teologian (1727–) professori.

Jusleniusta on pidetty Suomen ensimmäisenä fennofiilinä ja innokkaana suomalaisuuden puolestapuhujana. Hän esitti teoksissaan suorastaan liioittelevia kuvauksia Suomen kansan menneisyydestä. Hän kirjoitti muiden muassa teoksen Aboa Vetus et Nova ("Vanha ja uusi Turku", 1700), jossa hän esitti antiikin Rooman ja Kreikan sivistysten olevan peräisin Suomesta.


http://www.helsinki.fi/museologia/arppeanumin_ikkunat/kuvat/yo_elamaa/aboavetus.jpg

Toinen Jusleniuksen teoksista oli Vindiciae Fennorum ("Suomalaisten puolustus", 1703). Molemmat teokset edustavat kotiseutukuvauksia, joiden kirjoittaminen tuli 1600-luvun puolivälistä lähtien muodikkaaksi. Kuvausten tarkoituksena oli inventoida suurvalta-ajan Ruotsin omistuksia.

Näin muistelin viimeksi miestä syntymäpäivänään:

Maagog

Ductore Domino Jehovah! Tänään 10-6 tulee kuluneeksi tasavuosia suomalaisuuden ja turkulaisuuden puolestapuhujan, fennofiili Daniel Danielinpoika Jusleniuksen syntymästä 1676. Miehen ensimmäinen akateeminen opinnäyte Aboa vetus et nova tarkastettiin Turun akatemiassa 12.5.1700.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/82/Daniel_Juslenius.jpg

Tuon ajan goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti suomalaisuuden sukujuuret yltävät suoraan raamatun tekstiin Jaafetin jälkeläisten ottaessa vedenpaisumuksen mentyä haltuunsa Turun alueen ja sitä myötä Suomen Maagogin johdolla. Tänne sijoittui tavaranvaihtoon tarkoitettu paikka turku, josta kasvavan asujamiston myötä varttui kaupunki nimeltä Turku.

Hesekiel:
38:2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan

39:6 Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

Ilmestyskirja:
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.


Eipäs tarvita suurtakaan ennustusten lukijaa, kun tuosta tekstistä "tunnistaa" Maagogin rantamaan juuri Turun seuduksi, jota tuli on totisesti usein kaltoin kohdellut. Varsinaisen maisterinväitöskirjansa Vindiciae Fennorum, Suomalaisten puolustuksen hyväksynnän 7.10.1703 myötä Juslenius sai maisterinvihkiäisissä priimuksen arvon.

Goog eli Maagog oli raamatun mukaan Jaafetin poika, jonka asuinpaikka sijaitsi pohjan perillä. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Skyytiasta ja skyyttalaisista, joiden alue ei tainnut ihan tänne saakka yltää. Turhaa siis Turussa on skyyttien kulta-aarteen etsintä, mutta muinaisuutemme kuvan tuumaus on silti aina ajankohtaista.


Ensimmäistä kertaa latinankielinen sivistyneistö saa kuulla myös suomalaisesta erikoisuudesta, joka herättää vieläkin ihmetystä maailmalla:
Meillä on myös erikoinen ruokalaji, jota ei muualla tavata. Se keitetään ruismaltaista ja paistetaan sitten uuninlämmössä leivän tavoin, kuitenkin niin, että se pannaan ensin tuohiroveeseen. Tämä ruoka on väriltään tummaa, mutta tavattoman makeaa. Sitä sanotaan mämmiksi ja syödään pääsiäisenä happamattoman leivän muistoksi.

Aboa vetus et nova ei ole nykyisestä näkökulmasta tieteellisesti kestävä teos. Jusleniuskin valitteli lähteitten vähäisyyttä. Hän käytti mm. Raamattua todistellessaan suomalaisten tulleen vedenpaisumuksen jälkeen Maagokin johdolla Suomeen. Suomen kielen hän päätteli heprean ja kreikan sukukieleksi, joka on puolestaan mm. venäjän, puolan, unkarin, böömin ja moldavian kantakieli. Huomattavaa Jusleniuksen päättelyissä on se, että hän nojautui yleensä aikansa lähteisiin, eikä sepittänyt asioita omasta päästään.

Aboa vetus et nova -teoksen kestävin ja tämän päivän lukijan kannalta kiinnostavin osuus on kirjoittajan ajan Turun kuvaus. Juslenius selittää seikkaperäisesti kaupungin topografiaa ja antaa tietoa mm. Ryssänmäen ja Multavierun synnystä, Mätäjärvestä, kaupungin hallinnosta, elinkeinoista ja kaupunkilaisten elämästä.

Korppolaismäki oli Vartiovuoren ja nykyisen Kakolanmäen ohella ensimmäisiä kalliosaaria, jotka pilkistivät Turun alueella esiin Litorinameren pinnan alta joskus 4000 eaa. Sinne oli saaristossa matkaavien kauppiaiden ja seikkailijoiden helppo laskea maihin jo rautakaudella.

Korppolaismäen rinteeltä onkin läheltä entisen Sikaojan suualuetta tehty itäbalttilainen polttohautalöytö, joka on ajoitettu vanhemmalle kansainvaelluskaudelle noin 500 jaa. Sinne saapuneen matkalaisen viimeinen leposija piti sisällään hopeisen rengaskoristeisen kaarisoljen ja hopeisen rannerenkaan sekä kaksi keihäänkärkeä. Siitä olisi hyvä lähteä Turussa aarreretkelle menneisyyteen.


Kel aarre on
Turussa 17-7-2010
Simo Tuomola

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Setelit tiskiin

Plootuvoro

Tällä päivämäärällä 16-7-1661 tukholmalainen pankki Stockholms Banco laski liikkeelle Euroopan ensimmäiset setelit, joilla yritettiin korvata hieman hankalasti käsiteltäviä kupariplootuja.

Kuningatar Kristiinan aikanahan 1644 kymmenen hopeataalarin arvoinen kupariplootu painoi maailman suurimpana kolikkona jo 19,72 kiloa ja oli mitoiltaan 33x62,5 cm.Taalarin plootukin painoi 1,5 kg ja sillä sai ostettua lehmän.

Noita jättiplootuja vuosimallia 1644 on jäljellä vielä seitsemän kappaletta, mutta Johan Palmstruchin allekirjoittamia Euroopan ensimmäisiä seteleitä vuodelta 1661 ei ole säilynyt ainuttakaan. Väärentäjät olivat heti setelien kimpussa ja jo syksyllä 1663 pankki itsekin oli laskenut liikkeelle liikaa seteleitä kuparirahavarantoonsa nähden ja se julistettiin konkurssiin 1667. Palmstruch tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin.

http://goran.waldeck.se/pstruch.JPG

Johan Palmstruch (alk. Hans Wittmacher, 13. kesäkuuta 1611 Riika8. maaliskuuta 1671 Tukholma) oli ruotsalainen pankkiiri ja maan pankkitoiminnan isä. Hän perusti 1657 Stockholms Bancon, josta kehittyi maailman ensimmäinen keskuspankki Riksbanken. Stockholms Banco laski ensimmäisenä eurooppalaisena pankkina liikkeelle paperirahan 1661.[1]

Stockholms Banco joutui setelirahoituksen vuoksi talousvaikeuksiin, ja Johan Palmstruch tuomittiin holtittomasta talouden- ja kirjanpidosta vankeuteen ja maanpakoon 1668. Samalla hän menetti liiketoimintaoikeutensa ja arvonimensä.[2]



http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/7e/Sweden-Credityf-Zedels.jpg

Where were the first banknotes printed?
The first banknotes in a modern sense were printed in Sweden in 1661. The banknotes generally considered to be the first in the world were issued by Stockholms Banco, founded by Johan Palmstruch. However, the idea of paper money comes from China, where paper money already was in use in the eighth and ninth centuries. But this Chinese paper money cannot be regarded as banknotes in a proper sense.


A  banknote issued by Stockholms Banco

A banknote issued by Stockholms Banco


Oman kosketukseni tuohon maailman suurimpaan kolikkoon sain edelliskesänä vieraillessani Tukholman Kuninkaalisessa Rahakabinetissa, jossa kävijät saivat omakohtaisesti nostella tuollaista lähes 20 kilon plootua. Höh, ruotsinlaivalla mokoma ei kuiteskaan maksuksi kelvannu eikä pelikoneeseen mahtunut. Piti vaan käyttää Turun aurtuoita.

http://www.tkukoulu.fi/~tomihop/raha3.jpg

Eurohuumassa
Turussa 16-7-2010
Simo Tuomola

torstai 15. heinäkuuta 2010

Regia Academia Aboensis


Regia Academia Aboensis

Tänään 15-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Suomen ensimmäisen yliopiston, Turun Akatemian vihkiäisistä 1640. Aatelisto ja porvaristo kokoontuivat aamulla klo 7 tuhannen ratsumiehen johdolla Turun linnaan, josta he seurasivat juhlasaatossa kenraalikuvernööri Pietari Brahea Akatemiatalolle.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fb/Turun_akatemian_vihki%C3%A4iset2.jpg

Linnan tykeillä ammuttiin kunnialaukaukset ja juhlakulkue purjehti kaleerilaivalla kaupunkiin. Juhlallisten vihkiäisten jälkeen pidettiin jumalanpalvelus Tuomiokirkossa, piispa Isac Rothoviuksen saarnatessa Perkele-uskoa vastaan ja tapahtuman kunniaksi vietettiin illalla muhkeat pidot Turun linnassa.

Yliopistoon tuli ensimmäisenä vuonna 249 opiskelijaa ja rehtorina toimi jumaluusopin professori Eskil Petraeus. Professoreja oli aluksi 11.Turkuun kaavailtiin yliopistoa jo vuonna 1636, kun Axel Oxenstierna ehdotti Tarton yliopiston siirtoa kaupunkiin. Turun Akatemian perustamisasiakirjan allekirjoittivat lopulta alaikäisen hallitsijan, kuningatar Kristiinan nimissä Nyköpingissä 26. maaliskuuta 1640 hänen holhoojansa ja hallituksensa valtakunnandrotsi Gabriel Gustafsson Oxenstiernan johdolla.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e4/Helsinki-University-1940.jpg

Ai sori, se olikin näköjäs Helsingin Yliopisto, joka perustettiin 1640:


Kuninkaallinen Turun akatemia

Perustamisasiakirja ja hopealipas. Kuva Yrjö Lintunen.


Helsingin yliopiston historia alkaa Kuninkaallisen Turun akatemian perustamisesta vuonna 1640. Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen allekirjoittama akatemian perustamiskirja on päivätty 26. maaliskuuta 1640, ja saman vuoden heinäkuun puolivälissä vietettiin akatemian juhlallisia vihkiäisiä. Maaliskuun 26. päivä on Helsingin yliopiston virallinen juhlapäivä.

Turun akatemia sai Upsalan yliopiston esimerkin mukaisesti laajan itsehallinnon erivapauksineen ja tuomio-oikeuksineen. Aluksi akatemiassa noudatettiinkin soveltuvin osin Upsalan yliopiston statuutteja (1626). Kansleri Per Brahe vahvisti 1661 akatemialle omat säännöt, mutta nämä ns. Brahen konstituutiot eivät koskaan saaneet kuninkaallista vahvistusta. Vuonna 1675 annetulla määräyksellä Kuninkaallisessa Turun akatemiassa saatettiin voimaan Upsalan yliopiston uudistetut säännöt, ns. karoliiniset konstituutiot (1655). Niitä noudatettiin - muutamin Brahen konstituutioihin sisältyvin muutoksin - aina vuoteen 1828 saakka, jolloin yliopisto sai muuttuneita oloja vastaavat uudet statuutit.

Akatemian talous järjestettiin veropalkkalaitoksen periaatteiden mukaisesti. Akatemialle läänitettiin 8. heinäkuuta 1644 satojen maatilojen verot ja erinäisten pitäjien kymmenykset. Läänitettyjen tilojen määrä lisääntyi myöhemmin. Useisiin professuureihin liittyi myös erityinen palkkapitäjä (prebendapastoraatti).

Akatemian menosääntö uudistettiin 1743. Olennainen muutos oli, että tilojen veroja ja ulostekoja ei enää kannettu keskitetysti, vaan kullekin palkannauttijalle osoitettiin omat vero- ja kymmenystilansa, joilta hän sai kantaa tulonsa sopivimmaksi katsomallaan tavalla. Vuonna 1755 akatemia sai apteekkiprivilegion. Tämä privilegio yliopistolla on edelleen, vaikka sen kumoamista onkin toistuvasti vaadittu.

Filosofisen tiedekunnan sinettileimasin 1653. Kuva Matti  Ruotsalainen.


Kuninkaallisessa Turun akatemiassa oli neljä tiedekuntaa ja (aluksi) 11 professuuria: teologisessa tiedekunnassa kolme, lainopillisessa ja lääketieteellisessä kummassakin yksi sekä filosofisessa kuusi. Tiedekuntien luokittelussa filosofinen tiedekunta oli alin ja sen tehtävänä oli huolehtia perusopetuksesta, kun taas kolme muuta olivat ns. ylempiä tiedekuntia. Tiedekunnan johdossa oli dekaani. Ajan mittaan akatemian virkarakenne monipuolistui, kun professuurien lisäksi alettiin perustaa mm. apulaisten ja dosenttien virkoja.

Ensimmäisenä vuonna akatemiaan kirjoittautui 250 opiskelijaa, joista enemmistö oli ruotsalaisia. Turun akatemiassa ei ollut enimmilläänkään kuin muutama sata opiskelijaa. Suurin osa ylioppilaista päätyi papeiksi tai virkamiehiksi. Monet kuitenkin lopettivat opiskelunsa suorittamatta mitään tutkintoa. Latina oli pitkään hallitseva opetuskieli. Ruotsin kielen käyttö esim. väitöskirjoissa alkoi lisääntyä vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen ns. hyödyn aikakaudella.

Monissa oppiaineissa oli vallitsevana tapana, että ns. julkiset luennot pidettiin latinaksi, mutta ns. yksityiskollegioissa opetus tapahtui ruotsiksi. Suomen kielellä ei ollut mitään virallista asemaa, mutta käytännön syistä mm. tulevien pappien suomen taitoa kontrolloitiin.

Akatemian hallinnon keskeisin elin oli rehtorin johtama konsistori. Rehtoraatti vaihtui vuosittain tiedekunnittain ja professorien virkaiän mukaan. Kaikkien professorien muodostama suuri konsistori päätti tärkeimmistä kysymyksistä. Pieni konsistori, johon rehtorin lisäksi kuului vain muutama professori, valmisteli asiat suurelle konsistorille ja jakoi oikeutta kurinpitoasioissa. Akatemian kurinpitovaltaan kuuluivat myös katedraalikoulun opettajat ja oppilaat. 1800-luvun alussa taloudellisluonteiset asiat siirtyivät konsistorin talousosaston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Konsistorin pöytäkirjat on toistaiseksi painettu ajanjaksolta 1640-1762 (yht. 18 osaa).

Akatemian korkeimpana hallitusmiehenä oli kansleri. Kanslerin keskeisenä tehtävänä oli huolehtia akatemian ja valtiovallan suhteista. Viranhaltijat olivat ruotsalaisia valtaneuvoksia ja kuuluivat korkea-aateliin. Kreivi Per Brahe (1602-80), joka oli innokkaasti ajanut akatemian perustamista Turkuun, toimi pitkäaikaisena kanslerina aina kuolemaansa asti vuoteen 1680. Kanslerit asuivat poikkeuksetta Ruotsissa ja vierailivat vain satunnaisesti akatemiassa. Varakanslerina toimi Turun piispa. Varakanslerit olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta itse entisiä akatemian professoreita ja he osallistuivat varsin säännöllisesti konsistorin kokouksiin.

Ylioppilaat organisoituivat heti akatemian perustamisen jälkeen (1643) maantieteellisin perustein kansakunniksi eli osakunniksi. Nämä opiskelevan nuorison korporaatiot toimivat oman inspehtorinsa johdossa ja valvonnassa. Inspehtorina oli professori, jolla oli synnyinpaikan, suvun tms. seikan perusteella erityinen suhde kansakuntaan. Professorien vähälukuisuuden vuoksi inspehtori ei aina välttämättä ollut henkilökohtaisesti johtamansa kansakunnan entinen jäsen.

Edelleenkin jatkuva promootioperinne sai alkunsa jo 1643, jolloin ensimmäiset kymmenen ylioppilasta promovoitiin filosofian maistereiksi. Filosofisessa tiedekunnassa promootio järjestettiin akatemian aikana yleensä kolmen vuoden välein, joskin väli saattoi joskus olla pidempikin. Promovendien määrärajoitukset poistettiin vasta 1800-luvulla. Varhaisista promootiojulkaisuista esimerkiksi on otettu kutsu filosofisen tiedekunnan vuoden 1760 promootioon.

Akseli Gallen-Kallela: Väitöstilaisuus Porthanin aikana. Kuva Matti  Ruotsalainen.


Isonvihan aikana akatemian toiminta oli keskeytyksissä (1713-22). Varakansleri ja useimmat professorit olivat maanpaossa Ruotsissa. Miehitysaika aiheutti akatemialle myös suuria taloudellisia menetyksiä. Rauhan olojen palauduttua toiminta jouduttiin osittain aloittamaan aivan tyhjästä. Myös pikkuvihan aika (1742-43) keskeytti akatemian toiminnan.

1806 annettiin määräykset teologisen ja pedagogisen seminaarin perustamisesta. Seminaariopetuksessa kiinnitettiin huomiota tulevien pappien ja opettajien käytännöllisiin taitoihin. Seminaarit toimivat läheisessä yhteydessä akatemiaan, eivät kilpailevina vaan täydentävinä oppilaitoksina. Ne olivat eräänlaisia oman aikansa täydennyskoulutuslaitoksia.


Yliopistolliset symbolit

Kuva: Helsingin yliopistomuseo Hopeavaltikat ovat olleet merkittäviä yliopistollisia symboleja eurooppalaisissa yliopistoissa keskiajalta asti. Helsingin yliopiston hopeavaltikoita käytettiin ensimmäisen kerran akatemian avajaisissa 1640. Valtikat selvisivät täpärästi niin Turun palosta 1827 kuin yliopiston päärakennuksen pommituksesta 1944. Hopeavaltikoita käytetään yhä yliopiston promootioissa ja eräissä muissajuhlatilaisuuksissa.
Kuva: Helsingin yliopistomuseo Yliopiston perustamiskirja vuodesta 1640.
Kuva: Helsingin yliopistomuseo Helsingin yliopiston rehtorin symboliset avaimet vuodelta 1759.

Kaikki nämä "Helsingin yliopiston" symbolit kuuluvat oleellisesti Turun historiaan. Mm. nuo tukholmalaisen kultaseppä Mikael Beckin valmistamat valtikat ovat edelleen käytössä - Helsingissä.


Opin tiellä
Turussa 15-7-2010
Simo Tuomola

torstai 8. heinäkuuta 2010

Kuumaa rokkia

Turussa +35,9 C

Tälle päivämäärälle 9. heinäkuuta on kirjattu korkein Suomessa virallisesti mitattu lämpötila, kun helle nousi Turussa 9.7.1914 lukemiin + 35,9 C. Vastaavasti kylmin Suomessa mitattu lämpötila on kirjattu Kittilän Pokassa 28.1.1999 kun elohopea osoitti lukemia - 51,5 C.

Vuosi 1914 oli Turussa luonnonilmiöiden suhteen myös sikäli merkittävä, että 21. elokuuta 1914 täällä todistettiin täydellistä auringonpimennystä. Maailmanlopun merkit eivät kuitenkaan tätä nykyistä aikaa pahempaan lopputulokseen johtaneet.

Tulkoon pimeys

Alussa oli valkeus. Historian vanhin päivämäärän tarkkuudella ajoitettu tapahtuma kirjataan juuri tälle päivämäärälle 28-5 vuodelta 585 eaa. Tuolloin kreikkalainen filosofi ja tutkija Thales Miletoslainen ennusti näet ensimmäisenä oikein tuolloin tapahtuneen auringonpimennyksen ajankohdan.

Antiikin Kreikan seitsemän viisaan joukkoon lukeutuva Thales pyrki selityksissään eroon uskonnoista ja mytologiasta. Esim. maa oli hänen käsityksensä mukaan vedessä uiva laatta ja maanjäristykset selittyivät sen liikkeistä, eivät menneet jumalien koston piikkiin. Hän oletti kaiken syntyneen vedestä. Ei paha.

Auringon ja kuun pimennykset toistuvat Saros-jakson mukaisesti aina 18 v. 10,3 pvä välein. Jakson tiedostivat jo muinaiset kaldealaiset ja siihen myös Thaleksen ennustus perustui.

Koskas se edellinen täydellinen auringonpimennys Suomessa koettiinkaan, eikös se ollut 22.7.1990. Malttakaas siis; seuraava sattuu Suomessa 16.2.2126, mutta jos kahvinporoni oikein tietävät, totta maar tietävät, saadaan täällä Turussa tapahtumasta esimakua jo 21.6.2039, jolloin ennustan tapahtuvaksi rengasmaisen auringonpimennyksen, jossa kuu ei vaan riitä peittämään koko aurinkoa.



Nyt mittari Turussa näyttää +21, viime vuonna vastaavasti +18C, mutta jo 10 km päässä Portsasta on lämpötila - 55 C. Siis tuolla suunnassa missä lentokoneet lentelee ja vastaavasti alaspäin mennessä kuumenee. Jo 1500-2000 m syvyydessä geoterminen lämpö kohoaa siinä suunnassa + 55-75 C:een.

Pientä on kuitenkin ihmisen tietämys ja toimeliaisuus täällä Telluksella. Syvin porareikä maan pintaan taitaa olla 10km luokkaa ja Mariaanien haudassa 11km syvyydessä ei ole tainnut vierailla kuin kaksi ihmistä, vastaavalla korkeudella avaruudessa on lennelty pikkasen enemmän porukkaa. Ei taida oma planeetta eläinlajia oikein kiinnostaa, avaruuteen kyllä hamuillaan kiivaasti.

http://musicalstewdaily.files.wordpress.com/2009/02/canned-heat-bob-hite-wds.jpg

Bob Hite, lempinimeltään "The Bear", ja Al Wilson ovat Canned Heat-historian tunnetuimmat
nimet. He olivat pääosissa bändin kulta-aikana, joka poiki muun muassa
superhitit "On the Road Again" ja "Goin' Up the Country". Wilson kuoli
(todennäköisesti oman käden kautta) vuonna 1970. Hite menehtyi
sydänkohtaukseen 11 vuotta myöhemmin.
Ruisrockissa yhtye nähtiin 1971 ja Fito de la Parran johdolla uudelleen nyt 2010.

Joskos sitten oltaisiin viisaampia kun 40-vuotisjuhliaan viettävä Ruisrock tästä tänään pyörähtää käyntiin. Se ensimmäinen vietettiin silloin joskus nuoruudessa 21.-23. elokuuta 1970, mukana olin minäkin. Charlies oli festarien ensimmäinen esiintyjä, mutta joku Blue Mink ja Colosseum kiinnostivat sitäkin enemmän. Ja Kalevala vakuutti kaksinen rumpusetteineen.

The Charlies on lahtelainen rockyhtye, joka toimi vuosina 19661975. Vuodesta 1997 alkaen yhtye on esiintynyt muutaman kerran vuodessa nostalgiamielessä. Yhtye oli "hevibluestrio", jonka keikkaesiintymisiin kuuluivat pitkät improvisaatiot, yli kymmenminuuttiset rumpusoolot ja bassosoolot, jotka tuohon aikaan olivat Suomessa perin harvinaisia. Musiikillisena esikuvana olivat Cream-yhtye ja Jimi Hendrix.

Kalevala oli kitaristi/basisti Juha "Lido" Salosen vuonna 1969 perustama suomalainen rock-yhtye. Yhtyeen jäseninä sen alkuvaiheessa olivat mm. Remu Aaltonen (laulu, rummut) ja Albert Järvinen (kitara). Remu Aaltonen erotettiin Kalevalasta vuonna 1971, jonka jälkeen hän perusti Hurriganes-yhtyeen, johon Albert Järvinenkin liittyi. Alkuaikojen suoraviivaisemman rockin ajalta ei ole studiolevytyksiä, mutta heidän esiintymisensä Ruisrockissa 1970 tallennettiin.

Blue Mink varmaan siksi, että solistina siinä oli Madeline Bell:

Blue Mink was a British five-piece pop group, that existed from 1969 to 1974.[1] Over that period they had six Top 20 hit singles in the UK Singles Chart, and released five studio based albums.

Roger Coulam (organ) (born 26 April 1944) formed the band in the autumn of 1969, with Madeline Bell (vocalist), Roger Cook (vocalist), Herbie Flowers (bassist), and Barry Morgan (drummer).[1] Most of the songs were written by Cook and Roger Greenaway.


Colosseum is a British progressive jazz-rock band formed in 1968 by drummer Jon Hiseman, tenor sax player Dick Heckstall-Smith and bass player Tony Reeves, who had previously worked together in John Mayall's Bluesbreakers on the Bare Wires album. Dave Greenslade, on organ, was immediately recruited, and the line-up was completed by Jim Roche on (guitar). Roche only recorded one track before being replaced by James Litherland, (guitar and vocals).

http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/teema/T00211_iso.jpg

Ja yllätys yllätys, tipan linssiin Turku International Pop & Rock Festivaaleilla 1970 heristi kansanmusiikki kun Konsta Jylhä ja Purppurapelimannit viritti Peltoniemen Hinrikin surumarssin soimaan. Jestas! Tämä vuonna Konsta täyttäisi muuten 14. elokuuta 100-v.

"Peltoniemen Hintrikin surumarssi" (myös "Peltoniemen Hintriikan surumarssi") on kaustislainen kansansävelmä. Tutuimpia sovituksia on Reino Helismaan sanoittama ja Tapio Rautavaaran laulama versio. Helismaan sanoituksesta ei kuitenkaan ole Kaustisella pidetty, koska siinä korostetaan liikaa köyhyyttä ja kurjuutta, vaikka Hintrikki oli ollut vauras talollinen. Lisäksi Hintriikin (mies) muuttuminen Hintriikaksi (nainen) ei myöskään ole ollut kaustislaisten mieleen.

Hintrikki Peltoniemi (18541936) oli kaustislainen pelimanni, jonka mukaan kappale on saanut nimensä.

Helsingin Sanomien kesällä 2006 järjestämässä lukijakilpailussa Helismaan sanoittama "Peltoniemen Hintriikan surumarssi" äänestettiin Suomen kaikkien aikojen synkimmäksi lauluksi.


Kaiken kaikkiaan Ruisrock 1970 näytti tältä:

1970

Argent (Iso-Britannia), Blue Mink (Iso-Britannia), Colosseum (Iso-Britannia), Family (Iso-Britannia), Jo-Ann Kelly (Iso-Britannia), Daddy Longlegs (Yhdysvallat), Burnin' Red Ivanhoe (Tanska), Flamengo (Tšekkoslovakia), Metro (Unkari), Pugh Rogefeldt & Hjärtans Ungar (Ruotsi), Made In Sweden (Ruotsi), Wigwam, Tasavallan Presidentti, The Charlies, Kalevala, Hasse Walli Eternal, Tommie Mansfield, Jussi Raittinen, Rauli Badding Somerjoki, Tylympi Kohtalo, Konsta Jylhä & Kaustisen purppuripelimannit.




Lämmöllä
Turussa 9-7-2010
Simo Tuomola

Suomi Herää

Tänään 8-7 tulee kuluneeksi tasavuosia valkoisen Suomen hovirunoilijaksi nimetyn Turun yliopiston rehtorin Veikko Antero Koskenniemen syntymästä 1885.

Koskenniemi oli kotoisin Oulusta ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui maisteriksi 1907. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi kriitikkona ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai kotimaisen ja yleisen kirjallisuushistorian professuurin Turun yliopistosta, jonka rehtorina hän toimi 1924–1932.

Yliopistollinen opetus tuli takaisin Turkuun vuonna 1917, kun kaupunkiin perustettiin ruotsinkielinen Åbo Akademi. Nykyinen Turun yliopisto perustettiin vuonna 1920 Turun Suomalaisen Yliopistoseuran toimesta suomenkieliseksi monialayliopistoksi ruotsinkielisen Åbo Akademin ja kaksikielisen Helsingin yliopiston rinnalle.

Yliopiston alkuaikoja leimasi vahva suomalaiskansallinen henki, ja se toimikin aluksi nimellä Turun Suomalainen Yliopisto. Yliopiston tunnuslause "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle" kuvaa itsenäisyyden alkuajan aatetta ja 22 040 vapaaehtoista lahjoittajaa, jotka mahdollistivat yliopiston perustamisen.



Turun yliopisto aloitti toimintansa entisen Hotelli Phoenix'n rakennuksessa Kauppatorin laidalla. Opetus alkoi 27. kesäkuuta vuonna 1922. Tuolloin yliopiston kirjoissa oli 87 opiskelijaa, ja se koostui kahdesta tiedekunnasta – humanistisesta ja matemaattis-luonnontieteellisestä.

Koskenniemen kansallismielisyys heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten Lippulaulusta ja Finlandiasta. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija Eino Leinon jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.

Finlandia on Jean Sibeliuksen vuonna 1899 orkesterille säveltämän sarjan Historiallisia kuvia viimeinen osa, alun perin nimeltään Suomi Herää.

Nuorsuomalaiset järjestivät mielenosoituksellisen juhlan venäläisten toteuttamaa sortopolitiikkaa vastaan lehtiensä puolesta 4. marraskuuta 1899. Tähän laadittiin suomalaiskansallinen historiallinen kuvaelma, jonka Sibelius sävelsi, Kaarlo Bergbom kuvitti ja Eino Leino sekä Jalmari Finne laativat sille tunteellisen ja kansallisen taustatekstin; Leino vastasi mm. Suomi Herää (Finlandia) -osan tekstistä.

Vaikka Finlandia-hymnin nykyiset sanat kirjoitti V. A. Koskenniemi vasta puoli vuosisataa myöhemmin, ne heijastelevat sävellyksen alkuperäistä suomalaiskansallista henkeä sortovallan vastaisessa taistelussa. Sibelius ei tarkoittanut teosta laulettavaksi, mutta sille tehtiin alusta asti sanoituksia, eikä Sibelius vastustanut tätä. Omat sanansa Finlandiaan on kirjoittanut Wäinö Sola.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6a/Veikko_Antero_Koskenniemi.jpg


FINLANDIA-HYMNI
Music: J. Sibelius
Lyrics: V.A. Koskenniemi

Oi Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois'.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa.

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs' seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus' alkanut, synnyinmaa.


Isänmaallisesti
Suomen Turussa 8-7-2010
Simo Tuomola



maanantai 5. heinäkuuta 2010

Passiruno


Passiruno

Mikäs runo se löytyykään Suomen passista! Kyllä vaan, viranomaiset ovat heittäytyneet hempeiksi ja präntänneet sinne Eino Leinoa; Ruislinnun laulu korvissani ...

Tänään 6-7 vietämme runoilijan syntymäpäivän kunniaksi liput liehuen Eino Leinon päivää, runon ja suven päivää. Paltamossa mies syntyi 1878 ja sai nimen Armas Einar Leopold Lönnbohm - ois voinut olla Mustonenkin.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/57/Eino_Leino.jpg

Työn orja, Rahan orja, Naisen orja, Onnen orja. Romaaniensa lisäksi Jumalten keinussa syntyi hurja joukko uskomattomia runoja, joissa tulkitsijoille on tuskaa piisannut.

Istuimme kerran Juicen kanssa kapakissa, kun tuo haastoi minut tekemään runoriimin itsestään;

keksin kyllä vielä keinon
päästäkseni einoksi paikalle leinon

loihen tuolloin lausumaan ja äijä tykkäs.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/06/Eino-Leino-1978.jpg


Riimihärkänä
Turussa 6-7-2010
Simo Tuomola

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Häpeäpaalussa

Tänään 5-7 voimme syystä muistella vähän valokuvauksen historiaa, kun tulee kuluneeksi tasavuosia Joseph Nicéphore Niépcen kuolemasta ja 10-7 vastaavasti Louis Daguerren kuolemasta. Alan pioneereja molemmat.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/dd/Joseph_Nic%C3%A9phore_Ni%C3%A9pce.jpg

Joseph Nicéphore Niépce (7. maaliskuuta 17655. heinäkuuta 1833 Saint-Loup-de-Varennes) oli ranskalainen keksijä. Parhaiten hänet tunnetaan valokuvauksen pioneerina. Erilaisten kemiallisten kokeiluiden jälkeen hän lopulta onnistui kehittämään ja kiinnittämään maailman ensimmäisen oikean valokuvan vuoden 1826 tienoilla. Hän nimesi keksimänsä menetelmän heliografiaksi.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5c/View_from_the_Window_at_Le_Gras%2C_Joseph_Nic%C3%A9phore_Ni%C3%A9pce.jpg

Heliografia (ransk. héliographie) on ranskalaisen keksijän Joseph Nicéphore Niépcen kehittämä maailman ensimmäinen menetelmä pysyvän valokuvan luomiseksi. Niépce otti vanhimman säilyneen valokuvan, Näkymä ikkunasta Le Grasissa, vuonna 1826 käyttäen camera obscuraa ja 25,8 x 29 cm:n kokoista öljykäsiteltyä bitumilla pinnoitettua tinalevyä.

Niépcen kuoltua 1833 hänen työtään jatkoi Louis Daguerre, joka 1839 julkaisi heliografiaan ja Niépcen havaintoihin perustuvan, mutta huomattavasti kehittyneemmän dagerrotypian.

Louis Jacques Mandé Daguerre (18. marraskuuta 178710. heinäkuuta 1851) oli ranskalainen taiteilija ja kemisti, joka tunnetaan parhaiten kehittämästään valokuvausmenetelmästä, dagerrotypiasta.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/2e/Louis_Daguerre_2.jpg

Daguerre kehitteli valokuvausmenetelmää usean vuoden ajan yhdessä Joseph Nicéphore Niépcen kanssa. Niépce kuoli vuonna 1833, ja Daguerre jatkoi menetelmän kehittelyä yksin. Hän myi menetelmän Ranskan Tiedeakatemialle vuonna 1839. Ranskan valtio osti patentin ja julkisti keksinnön "vapaaseen käyttöön koko maailmalle".


Dagerrotypian myötä valokuvaus lähti maailmanvalloitukselleen. Turkuun dagerrotypia saapui jo vuonna 1842, kun Turun piirilääkäri Henrik Cajander otti täällä Suomen ensimmäisen valokuvan 3.11., kohteena Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut Nobelin talo, taustallaan Turun tuomiokirkko. Paikalta löytyy nykyisin asiaan liittyvä muistolaatta.


Suomen vanhimman valokuvan kuvaaja  Henrik Cajander. Omakuva 15.9.1844.


Henrik Cajander toimi Turussa Suomen kaartin pataljoonanlääkärinä vuodesta 1833 ja Turun piirilääkärinä vuodesta 1836.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a8/Turku_1842_-_Henrik_Cajander.jpg

Cajanderin tallennuksista säilyneet ovat siis myös omakuva ja Vartiovuoren tähtitorni 1844. Mutta hävitetty on sen sijaan häpeällisesti katukuvasta tuo Suomen ensimmäisen valokuvan kohde, kaksikerroksinen upea empirerakennus, Nobelin talo.

Ruudinkeksijä Alfredin isä Immanuel Nobel oli insinööri, arkkitehti ja keksijä. Hän asui Turussa vuosina 1837-38 ja rakennutti tänne nimeänsä kantavan talon, joka hajotettiin turhana uudistusten tieltä 1961. Aikamoinen kulttuurimoka. Ei näihin totu millään.


Häpeäpaalussa
Turussa 5-7-2010
Simo Tuomola