sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Bwrh Abuwa

Tänään 1-8 tulee kuluneeksi tasavuosia historioitsija Olaus Magnus Gothusin kuolemasta Roomassa vuonna 1557:

1557Olaus Magnus, ruotsalainen historioitsija ja kartografi (Pohjoisten kansojen historia) (s. 1490).






 
Olaus Magnus Gothus (Magni, lat. suuri, lokakuu 1490 Itä-Götanmaa1. elokuuta 1557 Rooma) oli varhainen ruotsalainen historioitsija, kirjailija ja kartografi sekä Strängnäsin tuomiorovasti. Hänet tunnetaan parhaiten ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan, Carta marinan, tekijänä ja Pohjoisten kansojen historian kirjoittajana.





Kartan kuvaamasta Suomesta löytyy runsaasti todellisiin paikkoihin yhdistettäviä nimiä. Rannikot on kuvattu paljon sisämaata tarkemmin. Kartassa on myös paljon tulkinnanvaraisuutta, joka on kiinnostanut tutkijoita.

Länsi-Suomessa on teksti: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum ("Finningia Muinainen Kuningaskunta"), joka saattaa viitata saagojen käsityksiin suomalaisista kuninkaista. Nykyisin huonosti tunnetuista tarujen kuvaamista maista ja kansoista löytyvät kartalta muiden muassa Bjarmia, pirkkalaiset ja kveenit.

Bjarmia (< skand. Bjarmaland) eli Bjarmien maa on islantilaisissa saagoissa ja eräissä muissa skandinaaviseen traditioon pohjautuvissa keskiaikaisissa lähteissä esiintyvä alue, joka sijaitsi Jäämeren tai Vienanmeren rannoilla.



Olaus Magnus (1539) sijoitti Bjarmian Kuolaan, jonka hän kuvitteli kannakseksi Vienanmeren ja Jäämeren välille. Martti Haavio on arvellut kartan kotkan kuvaavan bjarmeille tärkeää myyttistä olentoa.

Lappiin yhdistettäviä alueiden nimityksiä on monta. Lappia-nimisiä paikkoja on merkitty kaksi, itäinen ja läntinen, ja lisäksi on "Finnmarchia" eli Finnmark ja "Scrithifinnia", joka on käännetty "hihnajalkaisten maaksi". "Hihnalappalaisten" kuningas (rex) on kuvattu soittamassa torvea hänen joukkojensa hyökätessä poroilla ratsastaen.

Lukuisat karttaan piirretyt kuvat kertovat paljon. Suomeen on kuvattu muun muassa käräjäkivet, jonkinlaisia paalujen rykelmiä (arveltu pyhiksi paikoiksi), suomalainen kuuluisa olutastia "kousa", veneenveistämöitä, eläimiä, metsästäjiä, sotajoukkoja, tykkejä ja taisteluita.

Viipurin lähelle on kuvattu tulivuorta muistuttava Viipurin pamaus. Keskisessä Suomessa paimen iskee sauvallaan käärmeitä, jotka uhkaavat karjaa. Kaskisten luokse on piirretty rannikolle tuli, ehkäpä kaski tai kaasa eli merkkituli.

Pohjois-Suomeen on kuvattu muun muassa poron vetämiä rekiä, jotka ylittävät jäätyneen Pohjanlahden.


Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi.



Olaus Magnus kuvasi teoksessaan Pohjoisten kansojen historia siis myös Suomea. Se oli hänen mukaansa merkillinen maailman kolkka, jossa ihmiset kulkivat syvässä lumessa kaarelle taivutetuilla puulaudoilla. Olauksen esittämät tiedot Suomesta olivat etupäässä kuulopuheisiin perustuvia anekdootteja.

Näin hän esimerkiksi kuvaa italialaisten matkakokemuksia: "Joskus Italiasta palaavat papit tuovat huvikseen mukanaan Pohjolaan kypressin juuresta tehtyjä levyjä, jotka muistuttavat värivivahteissaan riikinkukon pyrstöä ja niitä pidetään ihmeinä. Lasia ei käytetä lainkaan tai vain perin harvoin näiden kansojen pöydässä juopuneiden mellastuksen vuoksi."


Kääpiöt taistelevat kurkia vastaan


Metsästäjiä suksilla


Merikäärme

Olaus Magnus kuoli Roomassa 1. elokuuta 1557. Hän vietti elämänsä viimeiset vaiheet ruotsalaisen Pyhän Birgitan mukaan nimetyssä luostarissa. Olaus haudattiin Santa Maria dell'Anima-kirkkoon.

Turku piirrettiin maailmankartalle vuonna 1154 kun arabimaantieteilijä al-Idrisi julkaisi Italiassa maantieteellisen teoksen ja kartaston, jossa kaupunki esiintyi nimellä bwrh Abuwa. Turulla oli siis ilmeisesti esiasteensa ennen Koroisten kauppapaikkaa, jonka piispa Folkvinus perusti joskus 1180 ja Samppalinnan jokivarsilinnoitusta, josta löytyy maininta vuodelta 1211.

Aurajokilaakso oli tuolloin tärkeä viikinkiajan kauppapaikka ja meillä viikinkiaika sijoitetaan vuosiin 800-1050.


Al-Idrisi eli Abu Abdillah Muhammad al-Idrisi (noin 1100–1166) (arab. ‏أبو عبد الله محمد الإدريسي‎) oli arabisyntyinen maantieteilijä joka asui Sisiliassa, kuningas Rogerin hovissa. Hän syntyi almoravidien valtakunnassa nykyisessa Espanjassa, ja kuoli ilmeisesti Sisiliassa. Al-Idrisi väitti olevansa profeetta Muhammadin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.



Al-Idrisiin maailmankartta vuodelta 1154, etelä yläosassa


Al-Idrisi kuvasi maantieteellisessä teoksessaan myös Fmrk- ja Tbst-nimisiä maita, joiden oletetaan tarkoittaneen Lounais-Suomea tai Finnmarkia sekä Hämettä (Tavastland). Al-Idrisi mainitsee muun muassa alueella sijaitsevia kaupunkeja.

"Kaupunkien" nimet ovat kuitenkin vääristyneet pahoin arabiankielisessä tekstissä, eikä niitä voida varmuudella tunnistaa. Al-Idrisin mainitsemat paikat ovat ehkä olleet jonkinlaisia markkinapaikkoja. Kaupunkimaisia asutuksia Suomessa ei nykyisen käsityksen mukaan ollut vielä 1100-luvulla.




Al-Idrisin kuvaus Suomesta vuodelta 1154.

Bwrh Abuwa ei tarkoittanut myöskään Liedon Vanhalinnaa, jota sinänsä voidaan pitää Turun varhaisena alkuasteena. Kun Halisten koski syntyi joskus vuoden 800 paikkeilla, se vaikeutti yhteyksiä Linnavuorelle, josta ei ole olemassa varmoja 800- ja 900-luvukujen löytöjä. Vuorella ei ehkä ollut tuolloin pysyvää miehitystä tai varuskuntaa, mutta jossakin Aurajokisuistossa sellainen varmasti sijaitsi.

26-10 puolestaan vietämme Englannin kuninkaan Alfred Suuren kuolinpäivää vuodelta 899. Mies oli Wessexin kuningas, mitteli viikinkien kanssa ja nimesi itsenä Englannin kuninkaaksi, kun maasta alkoi muodostua valtio.




Alfred Suuri (muinaisenglannin Ælfred, s. 849?, Wantage – k. 26. lokakuuta 899?) oli anglosaksien kuningas, joka hallitsi Wessexiä vuosina 871899. Hän on tunnettu valtakuntansa puolustamisesta tanskalaisia viikinkejä vastaan ja on ainoa Englannin monarkki, joka sai lisänimen "Suuri". Hän oli myös ensimmäinen Wessexin kuningas, joka nimesi itsensä Englannin kuninkaaksi.

Hän juuri aloitti suojattujen kaupunkien, turvalinnakkeiden eli burhien rakentamisen maansa suojaksi. Ja hän myös lähetti slesvigiläisen soturipurjehtija ja kauppamies Wulfstonin tutkimusmatkalle Suomenlahdelle kartoittamaan alueen mahdollisuuksia. Ehkäpä hän oli myös perustamassa bwrh Abuwa Turkua.






Viikinkien asuttamat alueet sekä retket.
 
Viikinkien idäntien myötä myös täällä nautittiin kaupankäynnin iloista ja vaaroista. Ruotsin alueen asukkaat, kuten göötalaiset ja svealaiset, tekivät sota- ja verotusretkiä Itämeren rannikkoseuduille ehkä jo 500-luvulla. Heidän kulkunsa suuntasi Itämeren yli ja Venäjälle kahta isoa jokea seuraten. Kaupparetkille skandinaaveja veti erityisesti hopea, jota saatiin islamilaisen maailman hopeakaivoksista.

Kaupankäynnin vilkastuminen: Skandinaviassa syntyi 700-luvulla kaupunkeja, kuten Birka Keski-Ruotsissa. Useimmat näistä muinaiskaupungeista autioituivat 900-luvulla. 900-luvun lopulla oli uusien kaupunkien perustamisaalto (esim. Lund ja Sigtuna). Nämä kuninkaanvallan ja kirkon tukikohdiksi perustetut kaupungit ovat säilyneet nykypäivään saakka.

Liikehdintä Venäjän jokireiteillä: Skandinaaveja oli Laatokan ympäristössä jo 700-luvulla. 800-luvulta on tietoja skandinaaveista Bysantin keisarikunnassa. Skandinaavista uudisasutusta ja valloituksia Venäjän jokireittien varsilla. Viikinkien vilkas idänkauppa hiipui 900-luvun lopulla, mutta tiiviit suhteet Ruotsin ja venäläisten ruhtinaskuntien välillä säilyivät tämän jälkeenkin.





Kaikki tämä heijastui myös Aurajokilaaksoon ja esim. vuoteen 1030 ajoitettu viikinkiaikainen kalmisto nykyisen Turun ylioppilaskylän kohdalla kertoo jo melkoisesta vauraudesta. Vainajia on haudattu tänne juhlavarusteineen ja pronssikoruineen. Runsas polttokalmisto tuolta ajalta sijaitsee myös Ravattulan Muikunvuorella.

Uusin kirkkolöydös Ravattulan Ristimäessä 1100-1200 luvun vaihteesta tuonee lisävalaistusta myös alueen koko muinaishistoriasta.
 

Abuwa
Turussa 1-8 2016
Simo Tuomola

Salomon Illen pää

Tänään 31-7 löydämme itsemme Kastelholman linnasta Ahvenanmaalta. On vuosi 1599 ja Kaarle-herttua on jälleen kerran päättänyt valloittaa linnakkeen itselleen kuningas Sigismundin joukoilta.

 




Tällä kertaa hyökkäys myös onnistuu ja lopulta Kastelholma antautuu taisteluitta, kun herttuan hyökkäystä johtava amiraali Joakim Scheel oli edellisenä päivänä ilmoittanut linnaketta puolustaneelle käskynhaltija Salomon Illelle, että hänellä on mukanaan neljä järeää tykkiä murjomaan linnoitusta tarvittaessa. Linnakkeen upseerit toimitettiin Turkuun mestattavaksi.


Salomon (t. Salomo) Ille (k. 6. syyskuuta 1599 Turku) oli sotilas ja linnanpäällikkö.
Illen syntymäaika ja -paikka eivät ole tiedossa, mutta hänen vanhempansa olivat amiraali Maunu Ille ja Margareta Stålarm.

Ille toimi Käkisalmen linnan päällikkönä ja Klaus Flemingin alipäällikkönä nuijasodassa vuonna 1591. Talonpojat ryöstivät kostoksi hänen kartanonsa Rövarnäsin Paraisilla vuonna 1598.

Sittemmin Ille toimi Savossa ja Pohjanmaalla Sigismundin hyväksi. Flemingin seuraaja Arvid Stålarm määräsi hänet Kastelholman linnan päälliköksi 1599, mutta hän joutui antautumaan Kaarle-herttuan amiraalin Jaakkima Scheelin johtamille joukoille 31. heinäkuuta. Ille mestattiin Turussa.




 
 Wappen der von Scheel(e)

 Joakim Scheel, Jaakkima Scheel, Joachim Scheel, sukunimi myös: Scheele tai Scheelen (k. 14. huhtikuuta 1606 Turku) oli saksalaissyntyinen sotilas, Ruotsin laivaston yliamiraali vuodesta 1596. Hän johti Kaarle-herttuan laivastoa kummallakin Suomen retkellä vuosina 1597 ja 1599. Hän oli Turun linnan käskyhaltija 1599–1600, sitten yliamiraali Liivinmaan sodassa.

Kastelholma (ruots. Kastelholm) on linna Ahvenanmaan Sundissa. Sitä alettiin rakentaa 1300-luvun loppupuolella, ja siitä tuli Ahvenanmaan hallintokeskus 1400-luvun alussa. Linna piti asemansa vuoteen 1634.


 .
 Kastelholma vuonna 1944.

Ahvenanmaa kiinnosti Kustaa Vaasaa, ja hän vietti kevättalvella 1556 muutaman kuukauden Kastelholmassa. Samana vuonna kuninkaan pojasta Juhanasta tuli Suomen herttua.

Juhana oleskeli linnassa 1557, 1559 ja 1561 ja piti siellä syksyllä 1571 vankina veljeään Eerik XIV:ttä ja tämän vaimoa Kaarina Maununtytärtä. Eerikin vankikamarina ollaan pidetty Kuretornin pientä huonetta sen kolmannessa kerroksessa.

Juhana III läänitti Kastelholman Katariina Stenbockille eliniäksi vuonna 1569. Arvid Stålarm lähti tammikuussa 1599 18 reen ja 40 miehen kanssa jäiden yli Ahvenanmaalle, kun Kaarle-herttuan käskynhaltija Hans Klaunpoika oli lähtenyt Tukholmaan. Stålarm valtasi Kuningas Sigismundin puolesta Kastelholman taisteluitta ja asetti käskynhaltijaksi Salomon Illen.


 
Katariina Stenbock (22. heinäkuuta 1535 Torpa stenhus, nykyinen Tranemon kunta13. joulukuuta 1621) oli Ruotsin kuningatar 15521560. Hän oli viimeinen Kustaa Vaasan kolmesta puolisosta. Katariinan edeltäjä oli hänen tätinsä Margareeta Leijonhufvud. Hän eli leskikuningattarena yli kuusi vuosikymmentä ja oli äitipuoli kahdeksalle serkulleen. Kustaan kuoleman jälkeen Katariina asettui Strömsholmin linnaan ja hänellä oli eläkelääninään myös Ahvenanmaa.

Kaarle-herttua pyrki valtaamaan linnan takaisin Sigismundilta ja lähetti huhtikuussa 1599 Hans Klaunpojan Ahvenanmaalle 400 miehen kanssa. Kastelholman piiritys epäonnistui täysin, kuten kävi myös seuraavellekin yritykselle heinäkuun puolivälissä. 


Ratkaiseva taistelu Kastelholmasta käytiin 31. heinäkuuta, kun herttuan hyökkäystä johti amiraali Joakim Scheel, joka oli edellisenä päivänä ilmoittanut Illelle tuoneensa mukanaan neljä järeää tykkiä. Kastelholma antautui taisteluitta. Upseerit vietiin Turkuun mestattaviksi.

Kun kuningas Sigismund pannaan 24. heinäkuuta 1599 viralta ja Kaarle-herttuasta tulee kuningas Kaarle IX, alkavat Vaasa-suvun miehet selvitellä välejään Turussa. Amiraali Scheel tuo 150 aluksella 5000 miestä Ispoisiin 26. elokuuta ja myös herttua itse purjehtii Turun saaristoon.




 
 Albert Edelfeltin maalaus Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista vuodelta 1878 Ebba Stenbock uhmakkaana.

Ebba Stenbock (k. 8. maaliskuuta 1614 Ruotsi) oli ruotsalainen valtarouva. Hän oli käskynhaltija Klaus Flemingin aviopuoliso ja Ruotsin kuningatar Katariina Stenbockin sisar ja sitä kautta kuningas Kustaa Vaasan käly. Vuonna 1597 hän toimi väliaikaisesti Suomen käskynhaltijana.

Arvid Eerikinpoika Stålarm puolustaa Turun linnaa 400-500 miehen voimin. Scheel piirittää linnaa ja mestauttaa varoitukseksi 7 Kastelholmassa 31-7 vangittua miestä, pistäen seipään nokkaan mm. Salomon Illen pään. Linna antautuu 16. syyskuuta 1599.

Arvid Eerikinpoika Stålarm (1549–1620) oli ruotsalainen sotilas ja hallintomies, joka toimi Suomen käskynhaltijana 1597–1599.
Stålarm oli 1561 paašina Juhana-herttuan (myöhemmin Juhana III) hovissa Turussa, yleni 1571 ratsumestariksi ja 1579 ylimajoitusmestariksi.

 Sigismund at horse.jpg
 Kung Sigismund till häst. Kuningas Sigismund.

Myöhemmin, kun paljastui että Stålarm oli ollut kirjeenvaihdossa Sigismundin kanssa, Kaarle menetti luottamuksensa Stålarmiin ja vangitutti hänet. Vuonna 1605 hänet tuomittiin Linköpingissä uudelleen kuolemaan, mutta tuomiota ei pantu täytäntöön, vaan hän sai elää vankina Gripsholmin linnassa kuolemaansa saakka.

Kaarle-herttua teki siis  toisen retken Turkuun 1599 murtaen Marttilan taistelussa suomalaisten vastarinnan ja vallaten Turun linnan uudelleen. Stålarm antautui ja sai kuolemantuomion, mutta hänet armahdettiin ja vietiin vangittuna Ruotsiin ja näin hän vältti Turun verilöylyn.



Tiedosto:Stockholm Bloodbath.jpg

Kuvamme Tukholma sai verilöylynsä 1520 - Turku 1599. Tukholman verilöylyssä 7.–10. marraskuuta 1520 osa Ruotsin ylimmästä rälssistä mestattiin tanskalaisen unionikuningas Kristian II:n kruunajaisten jälkeen pidettyjen kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä.

 Turun verilöyly oli Turussa 10. marraskuuta 1599 toimeenpantu joukkorangaistus, jossa mestattiin 14 Kaarle-herttuan (myöhemmin kuningas Kaarle IX) Suomessa vaikuttanutta vastustajaa. Sigismundin ja Kaarlen valtataistelussa Kaarle löi Sigismundin joukot Ruotsissa Stångebron taistelussa 1598 ja teki sen jälkeen retken Suomeen nujertaen vastarinnan ja mestauttaen säätyjä kuulematta Suomen johtavia aatelisia.

Verilöylyssä mukana
Turussa 31-7 2016
Simo Tuomola

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Pikkuvihassa

Tänään 30-7 juhlimme Turun raatihuoneella vähän pitkin hampain venäläisen vallan keulakuvan synttäreitä, tulee näet kuluneeksi tasavuosia Suomen kenraalikuvernööri Johan Balthasar von Campenhausenin syntymästä Tukholmassa 1689. Eletään pikkuvihan viimeistä vuotta 1743.

 
 Vapaaherra, kenraaliluutnantti Johan Balthasar von Campenhausen.

Johan Balthasar von Campenhausen (30. heinäkuuta 1689 Tukholma28. tammikuuta 1758 Pietari) oli kenraali ja venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri pikkuvihan aikana 1742-1743.

После увольнения из русской армии, он служил два года в качестве генерал-губернатора Финляндии с 1742 по 1744 год.

Von Campenhausenin vanhemmat olivat Pohjanmaan rykmentin eversti Johan Herman von Campenhausen ja Agnes Margareta Gyldenhoff. Hän tuli 1708 kuningas Kaarle XII:n drabanttijoukkoihin,  joutui Puolassa vangiksi 1710 ja siirtyi ensin puolalaisten ja sitten venäläisten palvelukseen. Everstiksi hänet ylennettiin 1717 ja myöhemmin kenraalimajuriksi.

 Бальтазар I фон Кампенгаузен
 Suvun aatelisvaakuna.



Katsotaanpas vähän miltä Turussa tuolloin oikein näyttikään;

 
Asuinrakennusten pitkä sivu oli kadulle tai joelle päin. Pihan puolella sijaitsivat ulkorakennukset: puuvaja, vaunuvaja, varastoaitat, talli, lantavaja ja pihatto. 1700-luvulla loppui sikojen pito kaupungissa niiden aiheuttaman epäsovun ja vaivan vuoksi - siat kun karkailivat minne mielivät.




Turun raatihuone
Turun raatihuone, piirros vuodelta 1735. 
 
Vuonna 1735-1736 Turun suurtorin äärelle oli rakennettu tornillinen raatihuone. Tiilestä rakennetussa ja keltaiseksi rapatussa raatihuoneessa oli aikaa ilmoittava tuntikello. Rakennuksen piirsi muurarimestari Samuel Berner, joka oli saanut oppinsa Tukholman kuninkaanlinnan työmaalla.


Samuel Berner (k. 10. elokuuta 1759 Siuntio) oli Suomessa 1700-luvulla vaikuttanut saksalaissyntyinen muurimestari ja arkkitehti, jonka suunnittelemia rakennuksia on useissa Suomen kaupungeissa. Häntä on pidetty Suomen rakennustaiteen historian ensimmäisenä varsinaisena arkkitehtina.



Turun linnan alue vuonna 1799.
 
Kun Suomi joutui hattujen sodassa venäläisten miehittämäksi, von Campenhausen nimitettiin syksyllä 1742 Suomen kenraalikuvernööriksi Turkuun ja hän sai hoitoonsa taloudelliset, oikeudelliset ja kirkolliset asiat.  Piispa Jonas Fahlenius pakeni pikkuvihan aikana monien muiden kaupungin johtomiesten tavoin Ruotsiin ja hänen sijaisenaan toimi Johan Wallenius.
 
 Johan Fredrik Wallenius

 Jonas Fahlenius (16741747) oli ruotsalais-suomalainen piispa. Hän toimi Turun piispana vuosina 1734–1746. Fahlenius oli syntyisin Falunista, Ruotsista. Hän muutti Suomeen vasta Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721. Ennen piispaksi tuloaan hän toimi logiikan ja metafysiikan sekä teologian professorina ja vuodesta 1728 tuomiorovastina.
 
 Turun piispa, professori Jonas Fahlenius

Johan Wallenius (1698-1746) oli suomalainen teologian tohtori ja Turun akatemian logiikan ja metafysiikan professori. Kun piispa Jonas Fahlenius pakeni pikkuvihan aikana Ruotsiin Wallenius toimi piispan sijaisena.

 

 Turun linna vuonna 1724.

Ylimpiin hallintovirkoihin nimitettiin kenraalikuvernöörin esityksestä virolaisia ja liivinmaalaisia henkilöitä ja suomalaisia taas alempiin. Turun rauhan jälkeen 1743 syksyllä von Campenhausen palasi Venäjälle, missä hän sai tehtäväkseen laatia esityksen Viipurin läänin hallintoa varten.



Vesivärityö kirkkoalueesta 1814.

 1751Fredrik I, Ruotsin kuningas (1720–1751) (s. 1676).

Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8. 1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8. 1743.

Turun rauha on Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu Venäjän ja Ruotsin välinen rauhansopimus, joka päätti vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan ja sen aiheuttaman pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa.



 Turku vuonna 1811.

1700-lukua leimasi kaupungissa myös teollisuuden kasvu. Turussa toimi 1700-luvulla kaksi valtakunnan suurimpiin kuulunutta tupakkatehdasta. Laivojen rakentaminen alkoi Turussa vuonna 1732 perustetulla Åbo Gamla Skeppswarf -telakalla, ja telakkateollisuudesta kehittyi aikaa myöten kaupungin merkittävin teollisuudenhaara.

Myös asukasluku nousi ja oli vuosisadan vaihtuessa jo noin 11 000. 1700-luvun lopulla myös kulttuuri ja tiede kukoistivat kaupungissa. Tästä esimerkkeinä olivat esimerkiksi ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan ja laboratorioiden perustaminen, sekä Suomen vanhimman sanomalehden Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyminen vuonna 1771.


Vuonna 1790 Turussa perustettiin myös Suomen vanhin yhä toimiva yhdistys, Musikaliska Sällskapet i Åbo eli Turun Soitannollinen Seura.

Pikkuvihassa
Turussa 30-7 2016
Simo Tuomola

torstai 28. heinäkuuta 2016

Oláfr - sukunsa vesa

Tänään 29-7 vietämme Pyhän Olavin kuolinpäivää ja sen kunniaksi myös Olavin nimipäivää. Turussa Olavin kultista muistuttaa mm. Mustainveljestenkuja.

1030Olavi Haraldinpoika, pyhimykseksi julistettu Norjan kuningas (s. 995).




Medeltida sankt Olofskulptur i Sankt Olofs kyrka i byn Sankt Olof i Skåne.

 
Olavi Pyhä tai Pyhä Olavi eli Olavi Haraldinpoika (norj. Olav II Haraldsson den hellige, muinaisnorjaksi Oláfr hinn helgi, 9951030) oli Norjan kuningas 10151030. Olavi Pyhä on Norjan kansallispyhimys ja kaikkien ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimys.


Olavia alettiin pian pitää pyhimyksenä, ja hänen haudastaan Trondheimin tuomiokirkossa tuli pohjoismaiden keskeisin pyhiinvaelluskohde.






Nuoruudessaan Olavi Haraldinpoika Vahva oli menestyksekäs viikinki. Hän osallistui viikinkiretkille muun muassa Itämerellä.

Kun muinaistulien järjestelmä varoitti, väki siirtyi turvaan uhkan alta. Näin kävi mm. kun Norjan kuningas ja myöhempi kansallispyhimys Olavi Pyhä (995-1030) osallistui vuonna 1008 viikinkinä Suomeen suuntautuneelle ryöstöretkelle; merkkitulin varoitettu väki matkasi turvaan rannikolta sisämaahan, kuningas joutui väijytykseen, mutta onnistui pakenemaan.

Olavi on suomalainen muoto muinaisskandinaavisesta nimestä, joka on esiintynyt muodoissa Aleifr, Anleifr ja Olafr ja tarkoittaa esi-isien jälkeläistä, sukunsa vesaa.

Erityisen suosituksi nimen eri muodoissaan on varsinkin pohjoismaissa tehnyt Norjan ensimmäinen kristitty kuningas Olavi Pyhä (norj. Olav den hellige, alkujaan Oláfr hinn helgi), jonka kuolin- ja muistopäivä, Pyhän Olavin päivä, 29. heinäkuuta, on nykyisinkin Olavin nimipäivä. Hänen mukaansa on myös Olavinlinna saanut nimensä.





Kuparipiirros Olavinlinnasta 1700-luvun loppupuoliskolta. Pohjoisesta päin kuvatussa kuvassa on näkyvissä vielä kaikki linnan viisi tornia.

Meille Turkuun Pyhän Olavin kultti levisi 1000-luvun lopulla viikinkiretkien ja kaupankäynnin välityksellä ja vuonna 1249 perustettiin tänne Koroisten piispanlinnan suojiin Pyhän Olavin Dominikaaniluostari. Vuoden 1287 tienoilla jo alettiin suunnitella Lyypekinmäelle nykyisen Kaskenmäen kohdalle konventtia, kerjäläisjärjestön omia rakennuksia, jonne päästiin muuttamaan 1291.


 origSinettifotorasteri.jpg
Viime vuosisadan alkupuolella julkaistussa kirjassa julkaistu valokuva Turun dominikaanikonventin sinetistä. Sinettiä säilytetään Tukholmassa. 
 Konventti Lyypekinmäellä käsitti sisäpihan, 6-7 huoneiston asuinsiiven, hautausmaan ja köyhäinhoitolan. Konventissa työskenteli kymmenkunta mustakaapuista veljestä. Hautausmaa sijaitsi aikoinaan nykyisen Kaskenmäen alarinteessä.

 pohjapiirros.jpg

Copyright Kimmo Ojaniemi

Dominikaanien vaikutuksesta kasvavaan Turkuun kertoo sekin, että 1330 dominikaanien liturgia määrättiin koko Suomen hiippakunnan liturgiaksi. Luostari sai rakentamiseen ja ylläpitoon runsaasti lahjoitusvaroja ja yhtenä tulonlähteenä oli osuus Halisten myllystä, jota mustatveljet joutuivat puolustamaan vuonna 1360.

Luostari toimi myös ylimystön turvapaikkana, kun esim. vuonna 1465 kuningas Kaarle Knuutinpoika menetti virkansa ja majaili Turussa mustainveljesten luostarissa puutetta kärsien. 1467 hänet valittiin kuitenkin jälleen Ruotsin kuninkaaksi. Konventti oli voimissaan aina vuoteen 1537 saakka, jolloin se tuhoutui tulipalossa ja lopulta Kustaa Vaasa kuljetutti osan luostarin tiilistä 1543 Kastelholmaan.


 -
Foto: Seilo Ristimäki 

Dominikaanikonventin muistomerkki Turun Olavinpuistossa Kimmo Ojaniemen toteuttamana. Teos paljastettiin 7.10.2005.

Pyhä Olavi eli Olavi Haraldinpoika oli viikinkiylimystöön kuuluva henkilö (995–1030). Viikinkimatkojensa aikana hänet kastettiin kristityksi. Vuonna 1015 Olavista tuli monien vaiheiden jälkeen Norjan kuningas, joka joutui kuitenkin 1028 luopumaan vallasta ja pakenemaan Novgorodiin.

Olavin pahimman vastustajan kuolema sai hänet palaamaan 1030 Norjaan, missä hän kuoli Stiklestadissa (Trondheimin lähellä) taistelussa 29.7.1030. Tämä päivä on nykyisessäkin kalenterissa Olavin nimipäivä.

Mikä oli Olavi-kultin nopean leviämisen salaisuus? Pohjoismaalaiset ilmeisesti kokivat hänet omaksi pyhimyksekseen siksi, että hänen viikinkipersoonassaan oli monia kansanomaisia piirteitä.

 
 Kuningas Olavin kuolema Stiklarstadin taistelussa 29.7. 1030. Olavi sai kolme kuolettavaa iskua, ensimmäisen kirveestä, toisen keihäästä ja kolmannen miekasta. Halfdan Egediuksen kuvitusta Snorri Sturlusonin Norjan kuningassaagoihin.

Pyhän Olavin ajateltiin jo 1000–1100-luvuilla suojelevan talonpoikia Norjan ikuisena kuninkaana ja taistelussa voittaneena sankarina. Hänen suosioonsa vaikuttivat myös kertomukset hänen ihmeteoistaan. Englantilaiset ja saksalaiset lähetystyöntekijät käyttivät hyväkseen Olavi-kulttia opetustyössään Pohjoismaissa.

Pyhän Olavin kultti levisi Suomeen kolmessa vaiheessa. Ensiksi se rantautui 1200-luvun alkupuolella Ahvenanmaalle, Varsinais-Suomen saaristoon, Turun ympäristöön, Vakka-Suomeen, Kokemäenjoen suualueelle ja vesistöön Vanajalle sekä Länsi-Uudellemaalle. 

Pyhä Olavi oli 1200-luvun puolivälissä neitsyt Marian ohella Suomen suosituin pyhimys sen perusteella, mitä noin 40 kirkollisen rakennuksen suojelijoista tiedetään. Olavi tunnettiin tuolloin muutenkin Lounais-Suomen seuduilla.


1500-luvun puolivälissä noin puolet Turun hiippakunnan seurakunnallisista rakennuksista oli Olavi-kirkkoja. Siten Olavi oli merkittävä pyhimys koko hiippakunnassa 1200-luvun alkupuolelta 1500-luvun puoliväliin. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä piispa Maunu Särkilahti mainitsi vuonna 1493 Olavin kultin suosiosta.


 Tiedosto:Maunu Sarkilahti piispansinetti.gif

 Maunu Niilonpoika Särkilahti (k. 2. maaliskuuta 1500, Kuusiston piispanlinna) toimi Turun piispana vuosina 1489–1500. Tätä ennen hän toimi Turun tuomiorovastina vuosina 14651489. Tuomiorovastina hän aloitti vuonna 1474 kansliauudistuksen, jonka seurauksena todennäköisesti syntyi Turun tuomiokirkon Mustakirja.
 




Pyhän Olavin kulttia harjoitettiin osittain myös kansankielellä. Tämä tapahtui messuin ja rukoushetkin Olavin päivänä 29.7. ja sitä edeltävänä aattona ja yönä. Kunnioituksen paikka oli Olavi-alttari, jolla saattoi olla Olavi-veistos tai kaappi. Olavin päivän yhteydessä järjestettiin markkinoita.  Joillakin paikkakunnilla oli myös markkinoita, joille kokoontuneet olivat kosketuksissa päivän kirkolliseen teemaan ja sen opetuksiin.

Turun hiippakunnassa oli 1200–1500-luvuilla ainakin 84 Pyhää Olavia esittävää veistosta ja maalausta. Veistoksia oli 65 ja ne työstettiin veistämällä tai eri tavoin valamalla. Erilaisia Olavi-maalauksia oli yhteensä 19. Olavi-taidetta oli kaikissa Suomen keskiaikaisissa maakunnissa Karjalaa ja Savoa lukuun ottamatta.


 File:Olof den helige.JPG
Rostfri ryttarstaty föreställande Olof den helige skapad av Allan Ebeling. Placerad i studentbostadskvarteret Triangeln, Uppsala. Uppsalasta löytyy Olavi Vahvan ratsastajapatsas.

Pyhimystiellä
Turussa 29-7 2016
Simo Tuomola