Iommi, Juice ja Leino

 Tänään 19-2 vietämme tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen syntymäpäivää vuodelta 1473. Ja Tähdistä puuheenollen - synttäripäiviään viettävät tänään myös vuonna 2006 kuollut Juice (s.1950) ja Black Sabbathin kitarataituri Tony Iommi (s.1948).

 

Palatkaamme siis vuoteen 1995, jolloin Sabbath vieraili ensin Tampereen Pakkahuoneella ja seuraavana päivänä Helsingissä. Laulajana tuolloin toiminut Tony Martin antoi krapulaisen haastattelunsa Tampereella ja Polka Tulkin ja Jethro Tullin vaiheista innostunut Tony Iommi puolestaan Hesassa.

 

Ja kun kerran Tampereella oltiin, piti törmättävän myös Juiceen. Asustelin hotelli Vaakunassa ja kas kummaa - juoksuaamiaiselle eksynyt Juice siinä tiesi opastaa, että aseman ravintolan baari olisi jo avoinna. Sinne siis.

Juicen nainen oli kai heittänyt kaverin pihalle, siinä se tallusteli muovikassissa puolitoista kartonkia tupakkia - chercterfiedia taisi olla.

 

Istuimme Juicen kanssa kapakissa, kun tuo haastoi minut tekemään runoriimin itsestään;

keksin kyllä vielä keinon
päästäkseni einoksi paikalle leinon
 
 loihen tuolloin lausumaan ja äijä tykkäs.

Elokuussa 1908 Eino Leino jätti Suomen ja suuntasi kohti Italiaa. Matkan mahdollisti Suomalaisen kirjallisuuden edistämisvaroista annettu apuraha Danten Divina Commedia -teoksen suomentamista varten. Kotiuduttuaan Roomaan Saksassa vietettyjen kuukausien jälkeen Leino ryhtyi intensiivisiin italian opintoihin ja työhön Danten parissa.

»Elomme vaelluksen keskitiessä
ma harhaelin synkkää metsämaata
polulta oikealta poikenneena.
Ah, raskasta on sanoa kuink' oli
tuo salo kolkko, autio ja sankka!
Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy.
Ei kaameampi itse kalma liene;
mut koska hyvää myös ma löysin sieltä,
kuvata muutkin tahdon tapaamani.»

 Paitsi Dante-suomennosta Leino työsti Rooman aikana näytelmäluonnoksiaan ja kirjoitti matkakirjeitä Turun Sanomiin. Lehti etsikööt ne esille ja aarteensa esitelkööt!

 

Turku ja Turun linna piirtyvät leinolaiseen kuvastoon tarkemmin vuonna 1916. Pahennustakin herättänyt suhde virolaisen tutkijan ja diplomaatin suomalaissyntyiseen kirjailijapuolisoon antoi virikkeen renessanssi-tyyliin sommiteltuun runoelmaan Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja (1919).

 Turussa 19-2 2023

Simo Tuomola

 

 

Uutisia Turusta

Tänään 17-1 tulee kuluneeksi tasavuosia Aurora-seuran perustajiin kuuluneen Johan Liliuksen syntymästä. 

Johan Lilius (17. tammikuuta 1724 Längelmäki – 1803) oli hovioikeudenneuvos ja Aurora-seuran perustajia. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Henrik Lilius ja Hedvig Margareta Wanochius.

Tuossa 15-1 tuli kuluneeksi tasavuosia seuran ja Suomen ensimmäisen sanomalehden ilmestymisestä Turussa vuonna 1771 ja 31-1 saimme juhlia jo lehden toista numeroa.  Aurora-seuran julkaisu "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia" oli ruotsinkielinen ja nimeltään "Tidningar Utgi ne Af et Sällskap i Åbo". 

1771 – Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyi Turussa.




Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ("Erään turkulaisen seuran julkaisemia lehtiä") oli Suomen ensimmäinen sanomalehti. Se oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajana oli Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Lehti ilmestyi Turussa vuosina 1771–78 ja 1782–85. Puhekielessä lehden nimi lyhentyi nopeasti Åbo Tidningariksi.

Aurora-seura oli Turussa vuosina 1770-1779 toiminut isänmaallis-kirjallinen ja musiikillinen salaseura. Heti ensimmäisenä vuonna alettiin julkaista omaa lehteä. Aluksi lehti oli vain pieni vihkonen, joka ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa, sitten vähitellen kerran viikossa. Se oli kuitenkin lehdistökulttuurimme alku.

Seura julkaisi vuosina 1771-1778 tätä Suomen ensimmäistä sanomalehteä Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, joka lyhentyi jokapäiväisessä käytössä Åbo Tidningariksi. Lehti ilmestyi katkoksen jälkeen vielä 1782-1785.musiikkiosasto perustettiin 1773) salaseura. Sen perustajia olivat Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius.

 
 Henrik Gabriel Porthan.


Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.


Johan Lilius (17. tammikuuta 1724 Längelmäki – 1803) oli hovioikeudenneuvos ja Aurora-seuran perustajia. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Henrik Lilius ja Hedvig Margareta Wanochius.

Lilius oli vaikuttajana Suomen kirjallisuuden kasvuun. Hän osallistui muun muassa Aurora-seuran julkaiseman lehden Åbo Tidningar toimittamiseen kirjoittamalla siihen kahdeksan artikkelia.

Aurora-seuran kokous Vähätorin laidalla.

Lehti oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajina toimivat Henrik Gabriel Porthan sekä Johan Lilius, molemmat Aurora-seuran perustajia. Kun tidning tarkoitti tässä yhteydessä lähinnä uutista, eikä lehteä, voi lehden nimen kääntää muotoon "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia".

Lehden ensimmäisessä numerossa oli viisi juttua, joista pääartikkeli vertaili unkarin, saamen ja suomen kieliä toisiinsa. Mukana oli myös Porthanin ja kemisti Pehr Adrian Gaddin runo suomalaisista Pohjolan kansana, joka on skyyttain vanhaa sukua. Lisäksi lehti kertoi Turun hovioikeuden ratkaisemista oikeusjutuista.

Tämä kaikki tehtiin ruotsin kielellä, vaikka esim. Gadd oli jo vuonna 1768 julkaissut pienen kirjasen suomeksi; Lyhykäinen ja yxikertainen neuvo kuinga krydimaan yrttein kaswannot Suomen maasa taittaan saatettaa tuleundumaan.

Pehr Adrian Gadd (1727 Pirkkala – 11. elokuuta 1797 Turku) oli suomalainen luonnontutkija, taloustieteilijä ja kemisti. Hän oli Turun Akatemian ja samalla Suomen ensimmäinen kemian professori vuodesta 1761 alkaen. Hän tutki muun muassa kemian soveltamista metallurgiaan ja maanviljelyyn sekä salpietarin ja potaskan valmistukseen.

Liekö tuolta ajalta sitten peräisin tuo "puhua potaskaa", kun herrat Porthan ja Gadd yhdessä runoilivat lehtykäisessä suomalaisista skyyttain sukujuurista.






 


Taivallettiin siis tiukasti fennofiili Daniel Jusleniuksen jalanjälkiä. Tuon ajan goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti suomalaisuuden sukujuuret yltävät suoraan raamatun tekstiin Jaafetin jälkeläisten ottaessa vedenpaisumuksen mentyä haltuunsa Turun alueen ja sitä myötä Suomen Maagogin johdolla.

Tänne sijoittui tavaranvaihtoon tarkoitettu paikka turku, josta kasvavan asujamiston myötä varttui kaupunki nimeltä Turcu.


Hesekiel:
 
38:2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan 

39:6 Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

 Ilmestyskirjan ratsastajat

Ilmestyskirja:
 
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.


Eipäs tarvita suurtakaan ennustusten lukijaa, kun tuosta tekstistä "tunnistaa" Maagogin rantamaan juuri Turun seuduksi, jota tuli on totisesti usein kaltoin kohdellut. Varsinaisen maisterinväitöskirjansa Vindiciae Fennorum, Suomalaisten puolustuksen hyväksynnän 7.10. 1703 myötä Juslenius sai maisterinvihkiäisissä priimuksen arvon.



 Magog Ruotsin ensimmäisenä kuninkaana Johannes Magnuksen kirjasta Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus

Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus (suom. Gööttien ja svealaisten kaikkien kuninkaiden historia, ruots. Historia om alla göternas och svearnas konungar) on Johannes Magnuksen kirjoittama, pitkälti mieli­kuvitukseen perustuva historia­teos, joka ilmestyi postuumisti vuonna 1554.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsija Josephuksen mukaan Magogista polveutuivat skyytit. 1500-luvulla Ruotsin katolinen arkkipiispa Johannes Magnus kirjoitti Magogin, Jaafetin pojan, olleen Ruotsin perustaja ja ensimmäinen kuningas. Suomalainen kirjailija Daniel Juslenius (1676-1752) puolestaan on esittänyt suomalaisten periytyneen Magogista.

Goog eli Maagog oli raamatun mukaan Jaafetin poika, jonka asuinpaikka sijaitsi pohjan perillä. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Skyytiasta ja skyyttalaisista, joiden alue ei tainnut ihan tänne saakka yltää. Turhaa siis Turussa on skyyttien kulta-aarteen etsintä, mutta muinaisuutemme kuvan tuumaus on silti aina ajankohtaista.

Ensimmäinen suomenkielinen lehti "Suomenkieliset Tieto-Sanomat" ilmestyi puolestaan ensin koenumerona Turussa syyskuussa 1775 nimellä "Suomalaiset Tieto-Sanomat" ja sittemmin kahdesti kuukaudessa Turussa vuonna 1776, toimittajana ja päätoimittaja Antti Lizelius, joka korvasi suomen kielessä tuolloin käytetyn c:n k:lla. Täällä Turcu - eikun Turku.

Potaskan makua
Turcussa 31-1 2022
Simo Tuomola

Valtion perustajia

 Tänään 15-1 tulee kuluneeksi tasavuosia Carl Erik Mannerheimin kuolemasta Turussa 1837. Hän oli marskin isoisän isä, sukunsa ensimmäinen jäsen Suomessa. Alunperin Marhein-suku on kotoisin Saksasta.

Kantaisä on Henrik Marhein. Hänen tiedetään toimineen Gävlessä kauppiaana 1645. Hän kuoli Tukholmassa 1667. Suku muutti hansakaupan myötä Ruotsiin 1600-luvun alkupuolella.
1837 – Carl Erik Mannerheim, ruotsalais-suomalainen sotilas ja valtiomies (Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomessa vaikuttanut jäsen) (s. 1759)

1759 – Carl Erik Mannerheim, suomalainen kreivi ja valtiomies (k. 1837)





 Mannerheim-vapaaherrasuvun vaakuna

Carl Erik Mannerheim (14. joulukuuta 1759 Säter, Ruotsi – 15. tammikuuta 1837 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta) oli ruotsalais-suomalainen sotilas ja valtiomies.

Hän oli yksi ”Suomen valtion perustajista” ja ensimmäinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, tavallaan Suomen ensimmäinen pääministeri.

Talousosaston ensimmäiset jäsenet olivat maaherra R. W. de Geer, maaherra K. von Troil, majuri C. E. Mannerheim, lääninkamreeri E. E. Tulindberg, lääninkamreeri H. C. Nordensvan, toimitussihteeri C. F. Rotkirch ja superkargööri P. J. Bladh.

 Halituskonseljin avajaisia päästiin juhlimaan Turussa 2.10. 1809.
 
  
 
 Carl Erik Mannerheim


Carl Erik Mannerheim oli Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomeen muuttanut jäsen ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän Carl Gustaf Mannerheimin isä.

Mannerheim toimi rykmentin komentajana Kustaa III:n sodan aikana 1788–1789. Hän liittyi kuningas Kustaa III:ta vastustaneeseen Anjalan liittoon ja tuomittiin mestattavaksi vuonna 1790, mutta armahdettiin.

Anjalan liitto oli Ruotsin armeijan upseerien Liikkalan nootista alkunsa saanut kapina kuningas Kustaa III:ta vastaan Kustaan sodan aikana.

Kun Mannerheim oli menettänyt etenemismahdollisuutensa Ruotsin armeijassa, hän erosi omasta pyynnöstään sotapalveluksesta vuonna 1795. Vuonna 1796 hän avioitui Vendla Sofia von Willebrandin (k. 1863) kanssa, joka oli kuvernööri ja kenraalimajuri Ernst von Willebrandin tytär.

Vuonna 1795 Mannerheim hankki Louhisaaren kartanon, jota hän alkoi hoitaa. Vuonna 1805 hänet nimitettiin Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi.

 
 Louhisaaren kartano 1900-luvun alussa.
 
Louhisaari (ruots. Villnäs) on Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella Varsinais-Suomessa sijaitseva kartanolinna, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin synnyinkotina.


Suomen sodan päätyttyä Mannerheimistä tuli tsaari Aleksanteri I:n luokse kutsutun neljää säätyä edustaneen lähetyskunnan puheenjohtaja.

Tässä roolissa hän joutui pitämään puheita tsaarille ja muillekin venäläisille toimijoille. Lähetyskunta sai jättää keisarille luettelon asioista, joihin se toivoi parannuksia Suomen aseman järjestelyjen osalta.

Lähetyskunta valitsi puheenjohtajakseen paroni Carl Erik Mannerheimin, entisen Anjalan liiton jäsenen, joka vastusteluistaan huolimatta oli joutunut lähetyskuntaan.

Hänelle langennut näkyvä rooli lähetyskunnan puhemiehenä korostui niissä puheissa joita hän joutui pitämään venäläisille toimijoille, keisarista alkaen, ja neuvotteluissa kenraali Sprengtportenin ja erinäisten ministerien kanssa Pietarissa. Lähetyskunnan muut jäsenet jäivät pitkälti hänen varjoonsa.



Georg (Göran) Magnus Sprengtporten

Uudempi tutkimus on tulkinnut säätylähetyskunnan esittelyt, puheet ja kirjeenvaihdot venäläisen valloituskäytännön mukaiseksi ns. kapitulaatioksi, jossa valloitetun alueen edustajat tunnustavat uuden hallitsijansa ja tämä puolestaan lupaa taata valloitetun alueen lait ja etuoikeudet.

Tällaisia lähetystöjä nähtiin mm. Baltiassa v. 1710. Ruotsilta vv. 1721 ja 1743 valloitettujen suomalaisten alueiden lait oli vastaavalla tavalla taattu rauhansopimuksissa.

Mannerheimistä tuli helmikuussa 1809 Porvoon valtiopäivien jäsen ja toimi Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljissa talousosaston jäsenenä ja kansliatoimituskunnan päällikkönä aina vuoteen 1816. Hän toimi Turun ja Porin läänin maaherrana 1816–1826.




 ^{Hallituskonselji kokoontui  näillä paikkeilla Turussa 2.10. 1809 Richterin talossa Aurajokirannassa. Talo vajosi Aurajokeen 10.5. 1830.} 

Mannerheim tunnettiin vahvoista mielipiteistään, eikä hän loppuaikoinaan nauttinut kovinkaan suurta suosiota Venäjän hallitsijan taholta. Hän kuoli Turussa  1837.


Hallituskonseljissa
Turussa 15-1 2017
Simo Tuomola

"ristiretket"

 

Yleisesti luullaan ruotsalaisten tehneen ristiretkiä Suomeen, ja tuoneen tänne ns. länsimaisen sivistyksen uskontoineen etc..  Asiakirjat osoittavat kuitenkin, että meillä oli kiinteät suhteet Rooman Paaviin ja silloisen Euroopan sivistyskeskuksiin jo ennen Suomen liittämjistä Ruotsiin 1249-50 sodassa. Kristinuskosta Suomessa on olemassa arkeologisia jälkiä jo 800-luvun jKr. alusta, ja eräät dokumentit viittaavat siihen, että 1200-luvulla tapahtuneet Ruotsin hyökkäykset Suomeen pakkokristillistämisen merkeissä aiheuttivat pakanallisen vastareaktion, jota surtiin mm. Vatikaanissa.

Kun Ruotsi, so. Sveanmaan kruununtavoittelija jaarli Birger, oli vieläpä hyökännyt Vatikaanin järjestämät ja tunnustamat kirkolliset rakenteet omaavaan maahan, ei tapausta millään tulkinnalla voida pitää ristiretkenä. Seuraavassa dokumentteihin perustuva historia:

 

Ensimmäinen ristiretki” Suomeen on höpinää.

Kirjoitettu 8.10.2016 julkaissut Summerwar2016

 

Eurooppalaisen identiteetin tarkastelua

Usein kuulee sanottavan,, että "eurooppalaisuus perittiin roomalaisilta, juutalaisilta ja germaaneilta". Mihin eurooppalaiset unohtuivat? Eurooppalainen kulttuurijatkumomme on ollut tällä maaperällä viimeiset 200 000 vuotta ja muotoutunut ymäristömme ja geeniperimääme mukaiseksi. Saadessamme kulttuurivaikutetta muilta olemme sovittaneet sen itsellemme sopivaksi, ja monessa tapauksessa saaneet omaamme takaisin. Eurooppalaisuus on meidän perintömme, ja meidän on myös jätettävä se jälkeemme,

 seuraaville eurooppalaisille sukupolville.

 

Innocentius IV:n turvakirje Suomelle Ruotsia vastaan:

 ”Innocencius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo et dilectis filiis clero et populo Finlandie, salutem et apostolicam benediccionem. Sacrosancta Romana ecclesia deuotos et humiles filios ex assuete pietatis officio propensius diligere consueuit et, ne prauorum hominum
molestiis agitentur, eos tanquam pia mater sue proteccionis munimine confouere. Eapropter, dilectj filij, vestris iustis postulacionibus grato concurrentes assensu, adinstar felicis recordacionis G[regorii] pape, predeccesoris nostri,
vestras et diocesin Finlandie sub beatj Petri et nostra proteccione suscjpimus
et presentis scriptj patrocinio communimus.

Nullj ergo omnino hominum liceat honeste proteccionis paginam infringere
nel ei ausu temerario contraire. Si quis autem attemptare presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Lugdunj vj kalendas Septembris pontificatus nostri anno septima.”27.08.1249:

 Lähde: Registrum Ecclesiæ Aboensis – Åbo Domkyrka Svartbok, toim. R. Hausen 1890. Käännös:  ”Suomen varhaiskeskiajan lähteitä”. Historian aitta XXI. Toim. Martti Linna. Jyväskylä 1989.

1209 AD:   Suomen  piispanistuin on jäänyt  tyhjäksi,  ja  paavi  myöntää  Tanskan  arkkipiispalle  erivapauden  vihkiä  virkaansa  uusi Suomen  piispa,  vaikka  hakija  on  aviotonta  syntyperää  ja  siksi  normaalikäytännön  mukaan  virkaan  kelpaamaton. Erivapaus koskee piispaksi nimitettävän syntyperää. Että Tanskan arkkipiispa nimittää Suomen piispan, ei ole poikkeuksellista.
Tanskalaisen  kronikkatieto  väittää  eräiden ylhäisten tanskalaisten,  Sunen  poikien,  käännyttäneen  suomalaisia  paavin  uskoon,  mutta  kristillinen hautaustapa  on yleistynyt Suomessa  jo 3-4  sataa  vuotta  aiemmin.
1221 AD:  Paavi  antaa  Suomen piispalle  valtakirjan  kieltää  kristittyjä  kauppiaita purjehtimasta ”vieressä  asuvien raakalaisten”  luokse, koska  nämä  vainoavat  suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia.
1229  AD:  Suomi  paavin suojeluvaltioksi.  Kristillistynyt  Suomi  luovuttaa  pakanalliset  kulttipaikat  kirkon haltuun,  ja  paavi  Gregorius IX julistaa  suomalaisille turvatakuun  mm. Ruotsia  vastaan. Paavi  kieltää  myös uudelleen  kristittyjä  käymästä  kauppaa  Suomen vihollisen Novgorodin  kanssa ”kunnes  nämä  lakkaavat  vainoamasta  suomalaisia”.  Tuomiokirkko  siirrtetään  ”Vanhaan  Turkuun”.  Koroisiin.
1232 AD:  Paavi  määrää  uskonnollisen munkkiritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet,  suojelemaan  Suomea.  Baldwin  Adanalainen  nimitetään  paavin legaatiksi  Suomeen, Viroon, Liivinmaalle Kuurinmaalle  ja  Semgalleniin.  Nimitys  osoittaa  että  Rooma  käyttää  suoraa  valtaa  tällä  alueella.
1233 AD:  Saksalaisen aateliston  jälkeläisistä  koostuva  Kalparitaristo  hyökkää  paavin  virolaisten vasallien kimppuun  eräässä  kirkossa  Tallinnassa,  ja  teurastaa  aseettomat  virolaiset.  Teko  on  paavin tahdon  vastainen,  ja  tekee  tyhjäksi  kirkon  suunnitelman perustaa  Itämerenmaihin  paikallisista  kansallisuuksista  koostuvat  kristilliset  valtiot.
1234 AD: Vilhelm Modenalainen nimitetään legaatiksi  Suomeen, Viroon,  Liivinmaalle,  Kuurinmaalle,  Semgalleniin,  Preussiin  ja  Gotlantiin.  Asiakirjan mukaan  Suomen  piispa  Tuomas  lahjoittaa  aeimmin  pakanallisena  kulttipaikkana  käytetyn maa-alueen kappalaiselleen.
1236  AD:  Liettua  voittaa  Kalparitariston  taistelussa, josta  pääsee  pötkimään pakoon  vain kuusi  munkkia.  Saksalainen ritarikunta  riistää  heti  Kalpaveljistön  omaisuuden, linnat  ja  läänit.  Liivinmaalla  puhkeaa  kapina  ritaristoja  vastaan.
1241 AD:  Ruotsin  kaikkien piispojen luettelo  ei  vieläkään mainitse  Suomea.
1245 AD:  Suomen  piispa  Tuomas  eroaa  virastaan.  Suomen  hiippakunnan  hengelliseksi  valvojaksi  määrätään  dominikaanien Daakian  provinssin priori.
1249 AD:   Innocentius IV  uudistaa  paavillisen suojelun Suomelle.  Birger  Jaarli  hyökkää  Suomeen kiellosta  huolimatta,  ja  hävittää  maata.  Myöhemmin  Lyypekin  kaupunginkronikka  mainitsee juuri  Birgerin liittäneen  Suomen  Ruotsin valtakuntaan.  Itse  Ruotsin  arkistoista  ei  noin epäkorrektia  asiakirjaa  ole  löytynyt.   Turkuun  nimitetään uusi  ruotsalainen piispa  Bero,  joka  tilittää  kirkon verotulot  Ruotsin kuninkaalle.  Dominikaanit  saapuvat  Suomeen.  Suomen  hiippakunta  mainitaan Ruotsin  kirkon  asiakirjoissa  1253  alkaen.

 ”Innocentius piispa, Jumalan palvelijain palvelija, lähettää kunnioitettavalle piispaveljelleen sekä rakkaille pojilleen Suomen papistolle ja kansalle tervehdyksen ja apostolisen siunauksen.

Kaikkein pyhin Rooman kirkko on taipuvainen rakastamaan hurskaita ja nöyriä poikiaan enemmän kuin totuttuun hurskauteen kuuluu, jotteivät pahat ihmiset heitä ahdistelisi, vaaliakseen heitä turvallisessa suojeluksessaan kuin hurskas äiti. Sen tähden, rakkaat poikamme, suosiolla hyväksymme oikeutetut pyyntönne ja kuten iäti muistettava paavi Gregorius, edeltäjämme, otamme teidät ja Suomen hiippakunnan pyhän Pietarin ja meidän suojelukseemme, minkä tällä suojelukirjeellä vahvistamme.

Älköön siis kellään ihmisellä olkoon lupaa tämän kirjeen rehellistä suojelua loukata tai nousta sitä uhkarohkeasti vastustamaan. Jos sitä joku kuitenkin aikoo yrittää, saa hän huomata saavansa päälleen Jumalan kaikkivaltiaan ja pyhien Pietarin ja Paavalin, teidän apostolienne, epäsuosion.

Annettu Lyonissa 27. elokuuta paaviutemme seitsemäntenä vuonna.”

 Nullj ergo omnino hominum liceat honeste proteccionis paginam infringere
nel ei ausu temerario contraire. Si quis autem attemptare presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Lugdunj vj kalendas Septembris pontificatus nostri anno septima.”27.08.1249: 

 Upsalan arkkihiippakunta perustettiin siis 1164 paavin käskykirjeellä, jossa uudelle arkkipiispalle ei alistettu mitään kirkollista hallintoa Suomessa. Kun samanaikaisesti asiakirjat kertovat paavin asioineen Suomea koskevissa asioissa joko suoraan tai tanskalaisen tai keskieurooppalaisen kirkkohallinnon kanssa, Ruotsin kirkon osallistuminen Suomen asioihin on poissuljettua.

Paavin turvakirjeet olivat vahvoja ultimaatumeita, mutta vain katolisessa maailmassa. Idän ortodoksikirkkoon kuuluvat novgorodilaiset eivät olisi jättäneet Suomea rauhaan sotaretkiltään Rooman käskystä. Jää siis vain yksi vaihtoehto sille, ketä paavi piti suomalaisten uhkaajana: Ruotsi.

Suomi ei siis säilyneiden asiakirjojen mukaan ole voinut kuulua Ruotsin kuninkaan alamaisuuteen ennen 1249 sotaa. Birger Jaarli näyttää hyökänneen järjestyneet kirkolliset olot, oman hiippakunnan ja paavista Turun piispaan johtaneen vakiintuneen ”virkatien”, omaavaan kristilliseen maahan, -ja vastoin katolisen kirkon kieltoa. Se, että kouluissa edelleen opetetaan ruotsalaisten tuoneen kristinuskon Suomeen, onkin luku sinänsä.

Meille opetetaan ilmiselvää höpinää suomalaisten historiallisen omakuvan vääristämiseksi, eikä tämä asiantila ole irrallaan paljonpuhutusta ”heikosta itsetunnosta”. Useimmat suomalaiset luulevatkin, ettei heillä ole omaa kansallista historiaa. Heille ei sitä kerrota.

1209 AD:   Suomen  piispanistuin on jäänyt  tyhjäksi,  ja  paavi  myöntää  Tanskan  arkkipiispalle  erivapauden  vihkiä  virkaansa  uusi Suomen  piispa,  vaikka  hakija  on  aviotonta  syntyperää  ja  siksi  normaalikäytännön  mukaan  virkaan  kelpaamaton. Erivapaus koskee piispaksi nimitettävän syntyperää. Että Tanskan arkkipiispa nimittää Suomen piispan, ei ole poikkeuksellista.

Tanskalaisen  kronikkatieto  väittää  eräiden ylhäisten tanskalaisten,  Sunen  poikien,  käännyttäneen  suomalaisia  paavin  uskoon,  mutta  kristillinen hautaustapa  on yleistynyt Suomessa  jo 3-4  sataa  vuotta  aiemmin.

1221 AD:  Paavi  antaa  Suomen piispalle  valtakirjan  kieltää  kristittyjä  kauppiaita purjehtimasta ”vieressä  asuvien raakalaisten”  luokse, koska  nämä  vainoavat  suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia.

1229  AD:  Suomi  paavin suojeluvaltioksi.  Kristillistynyt  Suomi  luovuttaa  pakanalliset  kulttipaikat  kirkon haltuun,  ja  paavi  Gregorius IX julistaa  suomalaisille turvatakuun  mm. Ruotsia  vastaan. Paavi  kieltää  myös uudelleen  kristittyjä  käymästä  kauppaa  Suomen vihollisen Novgorodin  kanssa ”kunnes  nämä  lakkaavat  vainoamasta  suomalaisia”.  Tuomiokirkko  siirrtetään  ”Vanhaan  Turkuun”.  Koroisiin.

1232 AD:  Paavi  määrää  uskonnollisen munkkiritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet,  suojelemaan  Suomea.  Baldwin  Adanalainen  nimitetään  paavin legaatiksi  Suomeen, Viroon, Liivinmaalle Kuurinmaalle  ja  Semgalleniin.  Nimitys  osoittaa  että  Rooma  käyttää  suoraa  valtaa  tällä  alueella.

1233 AD:  Saksalaisen aateliston  jälkeläisistä  koostuva  Kalparitaristo  hyökkää  paavin  virolaisten vasallien kimppuun  eräässä  kirkossa  Tallinnassa,  ja  teurastaa  aseettomat  virolaiset.  Teko  on  paavin tahdon  vastainen,  ja  tekee  tyhjäksi  kirkon  suunnitelman perustaa  Itämerenmaihin  paikallisista  kansallisuuksista  koostuvat  kristilliset  valtiot.

1234 AD: Vilhelm Modenalainen nimitetään legaatiksi  Suomeen, Viroon,  Liivinmaalle,  Kuurinmaalle,  Semgalleniin,  Preussiin  ja  Gotlantiin.  Asiakirjan mukaan  Suomen  piispa  Tuomas  lahjoittaa  aeimmin  pakanallisena  kulttipaikkana  käytetyn maa-alueen kappalaiselleen.

1236  AD:  Liettua  voittaa  Kalparitariston  taistelussa, josta  pääsee  pötkimään pakoon  vain kuusi  munkkia.  Saksalainen ritarikunta  riistää  heti  Kalpaveljistön  omaisuuden, linnat  ja  läänit.  Liivinmaalla  puhkeaa  kapina  ritaristoja  vastaan.

1241 AD:  Ruotsin  kaikkien piispojen luettelo  ei  vieläkään mainitse  Suomea.

1245 AD:  Suomen  piispa  Tuomas  eroaa  virastaan.  Suomen  hiippakunnan  hengelliseksi  valvojaksi  määrätään  dominikaanien Daakian  provinssin priori.

1249 AD:   Innocentius IV  uudistaa  paavillisen suojelun Suomelle.  Birger  Jaarli  hyökkää  Suomeen kiellosta  huolimatta,  ja  hävittää  maata.  Myöhemmin  Lyypekin  kaupunginkronikka  mainitsee juuri  Birgerin liittäneen  Suomen  Ruotsin valtakuntaan.  Itse  Ruotsin  arkistoista  ei  noin epäkorrektia  asiakirjaa  ole  löytynyt.   Turkuun  nimitetään uusi  ruotsalainen piispa  Bero,  joka  tilittää  kirkon verotulot  Ruotsin kuninkaalle.  Dominikaanit  saapuvat  Suomeen.  Suomen  hiippakunta  mainitaan Ruotsin  kirkon  asiakirjoissa  1253  alkaen.

1164 AD:  Paavi perustaa Ruotsille Upsalaan arkkihiippakunnan.
1164 ,  1189 ,  1192 AD:  Upsalan arkkipiispan  alaisten  hiippakuntien luettelo  ei  mainitse  mitään  Suomesta.  Suomi  ei  siis  voi  olla  valtakunnan osa  tai  muuten  alamainen Ruotsin  kuninkaalle.
1202 AD: Tanskalaisten sotaretki  Suomeen.
1178 AD: Suomen piispa Rodulf joutuu Halikon Rikalassa kuurilaisten vangiksi, ja nämä vievät hänet vangittuna mukanaan. Piispan arvoesineet onnistutaan kätkemään taistelun aikana, ja ne löydetään satoja vuosia myöhemmin. Aarteet päätyivät Kansallismuseoon.