Yleisesti luullaan ruotsalaisten tehneen ristiretkiä
Suomeen, ja tuoneen tänne ns. länsimaisen sivistyksen uskontoineen
etc.. Asiakirjat osoittavat kuitenkin, että meillä oli kiinteät suhteet
Rooman Paaviin ja silloisen Euroopan sivistyskeskuksiin jo ennen Suomen
liittämjistä Ruotsiin 1249-50 sodassa. Kristinuskosta Suomessa on
olemassa arkeologisia jälkiä jo 800-luvun jKr. alusta, ja eräät
dokumentit viittaavat siihen, että 1200-luvulla tapahtuneet Ruotsin
hyökkäykset Suomeen pakkokristillistämisen merkeissä aiheuttivat
pakanallisen vastareaktion, jota surtiin mm. Vatikaanissa.
Kun Ruotsi, so. Sveanmaan kruununtavoittelija jaarli Birger,
oli vieläpä hyökännyt Vatikaanin järjestämät ja tunnustamat kirkolliset
rakenteet omaavaan maahan, ei tapausta millään tulkinnalla voida pitää
ristiretkenä. Seuraavassa dokumentteihin perustuva historia:
Ensimmäinen ristiretki” Suomeen on höpinää.
Usein kuulee sanottavan,, että
"eurooppalaisuus perittiin roomalaisilta, juutalaisilta ja
germaaneilta". Mihin eurooppalaiset unohtuivat? Eurooppalainen
kulttuurijatkumomme on ollut tällä maaperällä viimeiset 200 000 vuotta
ja muotoutunut ymäristömme ja geeniperimääme mukaiseksi. Saadessamme
kulttuurivaikutetta muilta olemme sovittaneet sen itsellemme sopivaksi,
ja monessa tapauksessa saaneet omaamme takaisin. Eurooppalaisuus on
meidän perintömme, ja meidän on myös jätettävä se jälkeemme,
seuraaville
eurooppalaisille sukupolville.
Innocentius IV:n turvakirje Suomelle Ruotsia vastaan:
”Innocencius
episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo et dilectis
filiis clero et populo Finlandie, salutem et apostolicam benediccionem.
Sacrosancta Romana ecclesia deuotos et humiles filios ex assuete
pietatis officio propensius diligere consueuit et, ne prauorum hominum
molestiis agitentur, eos tanquam pia mater sue proteccionis munimine
confouere. Eapropter, dilectj filij, vestris iustis postulacionibus
grato concurrentes assensu, adinstar felicis recordacionis G[regorii]
pape, predeccesoris nostri,
vestras et diocesin Finlandie sub beatj Petri et nostra proteccione suscjpimus
et presentis scriptj patrocinio communimus.
Nullj ergo omnino hominum liceat honeste proteccionis paginam infringere
nel ei ausu temerario contraire. Si quis autem attemptare presumpserit,
indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum
eius, se nouerit incursurum. Datum Lugdunj vj kalendas Septembris
pontificatus nostri anno septima.”27.08.1249:
Lähde: Registrum Ecclesiæ Aboensis – Åbo Domkyrka Svartbok, toim. R.
Hausen 1890. Käännös: ”Suomen varhaiskeskiajan lähteitä”. Historian
aitta XXI. Toim. Martti Linna. Jyväskylä 1989.
1209 AD: Suomen piispanistuin on jäänyt tyhjäksi, ja paavi myöntää Tanskan arkkipiispalle erivapauden vihkiä virkaansa uusi Suomen piispa,
vaikka hakija on aviotonta syntyperää ja siksi
normaalikäytännön mukaan virkaan kelpaamaton. Erivapaus koskee
piispaksi nimitettävän syntyperää. Että Tanskan arkkipiispa nimittää
Suomen piispan, ei ole poikkeuksellista. | | |
Tanskalaisen kronikkatieto väittää eräiden ylhäisten tanskalaisten, Sunen poikien,
käännyttäneen suomalaisia paavin uskoon, mutta kristillinen
hautaustapa on yleistynyt Suomessa jo 3-4 sataa vuotta aiemmin. |
1221 AD:
Paavi antaa Suomen piispalle valtakirjan kieltää kristittyjä
kauppiaita purjehtimasta ”vieressä asuvien raakalaisten” luokse,
koska nämä vainoavat suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia. |
1229 AD: Suomi paavin suojeluvaltioksi. Kristillistynyt Suomi luovuttaa pakanalliset kulttipaikat kirkon haltuun, ja paavi Gregorius IX
julistaa suomalaisille turvatakuun mm. Ruotsia vastaan. Paavi
kieltää myös uudelleen kristittyjä käymästä kauppaa Suomen
vihollisen Novgorodin kanssa ”kunnes nämä lakkaavat vainoamasta
suomalaisia”. Tuomiokirkko siirrtetään ”Vanhaan Turkuun”. Koroisiin. |
1232 AD: Paavi määrää uskonnollisen munkkiritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet, suojelemaan Suomea. Baldwin Adanalainen
nimitetään paavin legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle
Kuurinmaalle ja Semgalleniin. Nimitys osoittaa että Rooma
käyttää suoraa valtaa tällä alueella. |
1233 AD:
Saksalaisen aateliston jälkeläisistä koostuva Kalparitaristo
hyökkää paavin virolaisten vasallien kimppuun eräässä kirkossa
Tallinnassa, ja teurastaa aseettomat virolaiset. Teko on paavin
tahdon vastainen, ja tekee tyhjäksi kirkon suunnitelman perustaa
Itämerenmaihin paikallisista kansallisuuksista koostuvat
kristilliset valtiot. |
1234 AD: Vilhelm Modenalainen nimitetään
legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle, Kuurinmaalle,
Semgalleniin, Preussiin ja Gotlantiin. Asiakirjan mukaan Suomen
piispa Tuomas lahjoittaa aeimmin pakanallisena kulttipaikkana käytetyn maa-alueen kappalaiselleen. |
1236 AD: Liettua voittaa Kalparitariston taistelussa, josta pääsee pötkimään pakoon vain kuusi munkkia. Saksalainen ritarikunta riistää heti Kalpaveljistön omaisuuden, linnat ja läänit. Liivinmaalla puhkeaa kapina ritaristoja vastaan. |
1241 AD: Ruotsin kaikkien piispojen luettelo ei vieläkään mainitse Suomea. |
1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori. |
1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli
hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata.
Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin
liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista
ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään
uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa 1253 alkaen. | |
”Innocentius piispa, Jumalan palvelijain
palvelija, lähettää kunnioitettavalle piispaveljelleen sekä rakkaille
pojilleen Suomen papistolle ja kansalle tervehdyksen ja apostolisen
siunauksen.
Kaikkein pyhin Rooman kirkko on taipuvainen rakastamaan hurskaita ja
nöyriä poikiaan enemmän kuin totuttuun hurskauteen kuuluu, jotteivät
pahat ihmiset heitä ahdistelisi, vaaliakseen heitä turvallisessa
suojeluksessaan kuin hurskas äiti. Sen tähden, rakkaat poikamme,
suosiolla hyväksymme oikeutetut pyyntönne ja kuten iäti muistettava
paavi Gregorius, edeltäjämme, otamme teidät ja Suomen hiippakunnan pyhän
Pietarin ja meidän suojelukseemme, minkä tällä suojelukirjeellä
vahvistamme.
Älköön siis kellään ihmisellä olkoon lupaa tämän kirjeen rehellistä
suojelua loukata tai nousta sitä uhkarohkeasti vastustamaan. Jos sitä
joku kuitenkin aikoo yrittää, saa hän huomata saavansa päälleen Jumalan
kaikkivaltiaan ja pyhien Pietarin ja Paavalin, teidän apostolienne,
epäsuosion.
Annettu Lyonissa 27. elokuuta paaviutemme seitsemäntenä vuonna.”
Nullj ergo omnino hominum liceat honeste proteccionis paginam infringere
nel ei ausu temerario contraire. Si quis autem attemptare presumpserit,
indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum
eius, se nouerit incursurum. Datum Lugdunj vj kalendas Septembris
pontificatus nostri anno septima.”27.08.1249:
Upsalan
arkkihiippakunta perustettiin siis 1164 paavin käskykirjeellä, jossa
uudelle arkkipiispalle ei alistettu mitään kirkollista hallintoa
Suomessa. Kun samanaikaisesti asiakirjat kertovat paavin
asioineen Suomea koskevissa asioissa joko suoraan tai tanskalaisen tai
keskieurooppalaisen kirkkohallinnon kanssa, Ruotsin kirkon
osallistuminen Suomen asioihin on poissuljettua.
Paavin turvakirjeet olivat vahvoja ultimaatumeita,
mutta vain katolisessa maailmassa. Idän ortodoksikirkkoon kuuluvat
novgorodilaiset eivät olisi jättäneet Suomea rauhaan sotaretkiltään
Rooman käskystä. Jää siis vain yksi vaihtoehto sille, ketä paavi piti
suomalaisten uhkaajana: Ruotsi.
Suomi ei siis
säilyneiden asiakirjojen mukaan ole voinut kuulua Ruotsin kuninkaan
alamaisuuteen ennen 1249 sotaa. Birger Jaarli näyttää hyökänneen
järjestyneet kirkolliset olot, oman hiippakunnan ja paavista Turun
piispaan johtaneen vakiintuneen ”virkatien”, omaavaan kristilliseen
maahan, -ja vastoin katolisen kirkon kieltoa. Se, että kouluissa
edelleen opetetaan ruotsalaisten tuoneen kristinuskon Suomeen, onkin
luku sinänsä.
Meille opetetaan ilmiselvää höpinää suomalaisten historiallisen
omakuvan vääristämiseksi, eikä tämä asiantila ole irrallaan
paljonpuhutusta ”heikosta itsetunnosta”. Useimmat suomalaiset
luulevatkin, ettei heillä ole omaa kansallista historiaa. Heille ei sitä
kerrota. 
1209 AD: Suomen piispanistuin on jäänyt tyhjäksi, ja paavi myöntää Tanskan arkkipiispalle erivapauden vihkiä virkaansa uusi Suomen piispa,
vaikka hakija on aviotonta syntyperää ja siksi
normaalikäytännön mukaan virkaan kelpaamaton. Erivapaus koskee
piispaksi nimitettävän syntyperää. Että Tanskan arkkipiispa nimittää
Suomen piispan, ei ole poikkeuksellista. |
Tanskalaisen kronikkatieto väittää eräiden ylhäisten tanskalaisten, Sunen poikien,
käännyttäneen suomalaisia paavin uskoon, mutta kristillinen
hautaustapa on yleistynyt Suomessa jo 3-4 sataa vuotta aiemmin. |
1221 AD:
Paavi antaa Suomen piispalle valtakirjan kieltää kristittyjä
kauppiaita purjehtimasta ”vieressä asuvien raakalaisten” luokse,
koska nämä vainoavat suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia. |
1229 AD: Suomi paavin suojeluvaltioksi. Kristillistynyt Suomi luovuttaa pakanalliset kulttipaikat kirkon haltuun, ja paavi Gregorius IX
julistaa suomalaisille turvatakuun mm. Ruotsia vastaan. Paavi
kieltää myös uudelleen kristittyjä käymästä kauppaa Suomen
vihollisen Novgorodin kanssa ”kunnes nämä lakkaavat vainoamasta
suomalaisia”. Tuomiokirkko siirrtetään ”Vanhaan Turkuun”. Koroisiin. |
1232 AD: Paavi määrää uskonnollisen munkkiritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet, suojelemaan Suomea. Baldwin Adanalainen
nimitetään paavin legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle
Kuurinmaalle ja Semgalleniin. Nimitys osoittaa että Rooma
käyttää suoraa valtaa tällä alueella. |
1233 AD:
Saksalaisen aateliston jälkeläisistä koostuva Kalparitaristo
hyökkää paavin virolaisten vasallien kimppuun eräässä kirkossa
Tallinnassa, ja teurastaa aseettomat virolaiset. Teko on paavin
tahdon vastainen, ja tekee tyhjäksi kirkon suunnitelman perustaa
Itämerenmaihin paikallisista kansallisuuksista koostuvat
kristilliset valtiot. |
1234 AD: Vilhelm Modenalainen nimitetään
legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle, Kuurinmaalle,
Semgalleniin, Preussiin ja Gotlantiin. Asiakirjan mukaan Suomen
piispa Tuomas lahjoittaa aeimmin pakanallisena kulttipaikkana käytetyn maa-alueen kappalaiselleen. |
1236 AD: Liettua voittaa Kalparitariston taistelussa, josta pääsee pötkimään pakoon vain kuusi munkkia. Saksalainen ritarikunta riistää heti Kalpaveljistön omaisuuden, linnat ja läänit. Liivinmaalla puhkeaa kapina ritaristoja vastaan. |
1241 AD: Ruotsin kaikkien piispojen luettelo ei vieläkään mainitse Suomea. |
1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori. |
1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli
hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata.
Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin
liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista
ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään
uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa 1253 alkaen. |
1164 AD: Paavi perustaa Ruotsille Upsalaan arkkihiippakunnan. |
1164 , 1189 , 1192 AD:
Upsalan arkkipiispan alaisten hiippakuntien luettelo ei mainitse
mitään Suomesta. Suomi ei siis voi olla valtakunnan osa tai
muuten alamainen Ruotsin kuninkaalle. |
1202 AD: Tanskalaisten sotaretki Suomeen. | | |
1178 AD: Suomen piispa Rodulf
joutuu Halikon Rikalassa kuurilaisten vangiksi, ja nämä vievät hänet
vangittuna mukanaan. Piispan arvoesineet onnistutaan kätkemään taistelun
aikana, ja ne löydetään satoja vuosia myöhemmin. Aarteet päätyivät
Kansallismuseoon. | | | | | | | | | | | |