Kalmin matkassa

Tänään 6-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Pietari Kalmin syntymästä 1716:
1716 – Pehr Kalm (Pietari Kalm), suomalainen tieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi (k. 1779)

Pehr (Pietari) Kalm (1716 Ångermanland – 16. marraskuuta 1779 Turku) oli suomalainen tieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi, joka saavutti mainetta myös ulkomailla. Kalmin tarkkaa hautapaikkaa ei tiedetä, mutta hänen muistolaattansa on kiinnitetty Turun Maarian kirkon seinään.

Kalm vihittiin papiksi 1757. Hänen näkemyksensä mukaan papiston tehtävänä oli hyödyttää valtakuntaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kalm toimi sekä Piikkiön seurakunnan että Turun Maarian seurakunnan kirkkoherrana.


Triviaalikoulun Kalm oli käynyt Vaasassa, yliopisto-opinnot hän aloitti Turun akatemiassa 1735. 1740-luvulla Kalm opiskeli Uppsalan yliopistossa luonnontieteitä Carl von Linnén oppilaana. Linné piti Kalmia parhaana oppilaanaan. Kalm jätti kuitenkin opintonsa kesken ja ryhtyi löytöretkeilijäksi.



Pietari Kalmin (1716–1779) 200-vuotismuiston kunniaksi julkaistu postimerkki.

Hänen Amerikan matkasta julkaisemansa retkikertomus En resa till Norra Amerika on ilmestynyt monella kielellä, ruotsiksi se painettiin 1753. Matkan aikana hän lähetti Linnélle sieniä ja siemeniä. Palatessaan Tukholmaan 1751 hän toi Pohjois-Amerikasta mukanaan kasvinäytteitä ja lisää siemeniä.


 

Kalmin keräämiä kasveja kokeiltiinTurussa Hirvensalon Sipsalossa ja Kalmin perustamassa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, nykyisellä Sibeliusmuseon tontilla. Kaikki kokeet eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia, sillä ilmastoerot olivat liian suuret. Tuoduista kasveista viljellään Suomessa edelleen yleisesti vain kolmea lajia: aitaorapihlajaa, villiviiniä ja tuoksuvatukkaa.

Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa, osa on Lontoossa ja loput – yli 400 kasvinäytettä – ovat Kalmin kuningatar Loviisa Ulriikalle lahjoittamassa kokoelmassa, jota säilytetään Uppsalassa.


Kuvan arvellaan esittävän Pehr Kalmia, mutta jotkut historiantutkijat ovat epäilleet, että kuva voisi esittää Kalmin kollegaa Pehr Gaddia.

Pehr Adrian Gadd (1727 Pirkkala – 11. elokuuta 1797 Turku) oli suomalainen luonnontutkija, taloustieteilijä ja kemisti. Hän oli Turun Akatemian ja samalla Suomen ensimmäinen kemian professori vuodesta 1761 alkaen. Hän tutki muun muassa kemian soveltamista metallurgiaan ja maanviljelyyn sekä salpietarin ja potaskan valmistukseen. Hän aloitti suomalaisen kemian opetuksen aikakauden Turun Akatemiassa vuonna 1761.

^{Pehr (Pietari) Kalm (6 mars 1716 - 16 novembre 1779) est un explorateur et un botaniste né en Suède de parents finlandais. Kalm est célèbre pour avoir le premier décrit les chutes du Niagara et avoir fourni la première étude détaillée d'histoire naturelle de l'Amérique du Nord.}

 Turun Akatemiaan päätettiin hyödyn aikakauden innoittamana perustaa luonnonhistorian ja talousopin oppituoli vuonna 1747. Professuuri rahoitettiin lakkauttamalla runousopin oppituoli.

Uudeksi talousopin professoriksi nimitettiin Kalm, vaikkei tällä itsellään ollut yliopistollista loppututkintoa. Samana vuonna Kalm aloitti Amerikan-matkansa. Hän oli virassa kuolemaansa saakka vuoteen 1779. Hänen seuraajansa professorina oli Salomon Kreander.


 


Yliopistonopettajana Kalm oli suosittu. Häntä pidetäänkin eräänä taloudellisen hyödyn ajan keskeisimpänä henkilönä Turun Akatemiassa. Kalmin johdolla valmistui 146 väitöskirjaa, joista valtaosa ruotsin kielisiä, muut latinaksi. Turun akatemian rehtorina hän toimi 1756–1757, 1765–1766 sekä 1772–1773. Kalm oli myös Ruotsin tiedeakatemian jäsen vuodesta 1745.



 

Kalmin matkassa
Turussa 6-3 2015
Simo Tuomola

Kaniikkien taisto

Tällä päivämäärällä 4-3 joudumme Turussa keskelle kaniikkien valtataistelua. On vuosi 1513 ja paavi on juuri antanut Roomassa tuolloin kyläilleelle pappismies Ericus Svenonikselle varauksen Pyhän Sigfridin prependaan Turussa. Samalla Svenonis korotettiin Turun arvovaltaisten kanunkien joukkoon.

Prebenda (lat. praebe'nda, tarjottava) on kirkollisen viran haltijalle tai kirkollisen oppilaitoksen tai muun laitoksen virkamiehelle luovutettu palkkaetu, joka saadaan jonkin seurakunnan tai maatilan tuottamasta tulosta. Alkuaan prebenda oli katolisen kirkon pappien ja munkkien yhteisellä aterialla nauttima ruoka ja juomat.


 
 Kaniikki

Kaniikki tai kanunki (lat. canonicus) on joko tuomiokirkon pappi tai tuomiokapitulin jäsen. Esimerkiksi Turun hiippakunnan tuomiokapituliin kuului 1200-luvulla neljä kaniikkia. Vuonna 1416 piispa Maunu II Tavast määräsi kuoripappien ja kaniikkien lukumääräksi 10. Nimitys on alun perin johdettu kreikan sanasta κανωνικος "säännösten alainen", jolla tarkoitettiin kirkonmiestä, joka asui tuomiokirkon alueella ja oli omistautunut noudattamaan kirkon säännöstöä eli kaanonia.

Ongelmana Pyhän Sigfridin prependassa oli vaan se, että Aninkaisten alueella sijaitseva kirkollinen maa-alue sillalta Multavieruun oli jo tuomiorovasti Paulus Scheelin hallussa, eikä sitä haluttu antaa Svenoniuksen tulonlähteeksi sanoi paavi mitä lystäsi. Asiasta kehkeytyi pitkällinen kina ja lopulta Ericus Svenonius sai prependan haltuunsa vasta Paulus Scheelin kuoltua vuonna 1516.

Itä-Göötanmaalta kotoisin ollut Svenonis kirjoittautui Greifswaldin yliopistoon v. 1498. K.G. Leinbergin (1896, 29) mukaan mahd. sama "Ericus Smasuen de Nicopia Szwecus", joka mainitaan Rostockin yliopistossa kesäkuussa 1500. Mainitaan maisterina v. 1506.

Sten Sturen kappalainen v. 1505. Linköpingin tuomiokapitulin dekaani viimeistään v. 1506. Sai paavin vahvistuksen nimitykselleen 19.9.1509. Ennen pitkää Ericus Svenonis suljettiin kuitenkin pois kapitulin toiminnasta, mutta virkatulonsa hän silti säilytti.

Kirjoittautui Rostockin yliopistoon marraskuussa 1509. Oleskeli Roomassa 1509 ja 1513-17, jonka jälkeen palasi Ruotsiin paavin legaatti Archimbaldin seurassa. Kanonisen oikeuden lisensiaatti Roomassa viimeistään v. 1515.

 
Paavi Leo X, oikealta nimeltään Giovanni di Lorenzo de' Medici (s. 11. joulukuuta 1475, Firenze – k. 1. joulukuuta 1521, Rooma), oli paavina 11. maaliskuuta 1513 – 1. joulukuuta 1521. Kuvamme Leo X on yksityiskohta Rafaelin maalauksesta.

Pirisen (1956, 266) tutkimusten mukaan Ericus Svenoniksen ilmoitetaan luopuneen prebendasta 17.3.1517. Samassa yhteydessä hänet mainitaan Turun kanunkina, mikä asema hänelle lienee tullut juuri mainitun prebendan myötä jo 4.3.1513.

Sai paavin 6.2., 2.3. ja 7.8.1517 hyväksymillä supliikeilla Turun tuomiorovastin viran, mutta jo 14.3.1519 hänen ilmoitetaan luopuneen siitä. Virallisesti Ericus Svenonis luopui virasta vasta 25.3.1521. Hän toimi Kustaa Vaasan kanslerina vuosina 1522-23, toisen otaksuman mukaan vasta heinäkuun alusta 1523. Hoiti Turun piispan virkaa electuksena 1523-1527, sillä paavi ei vahvistanut vaalia.

Ericus Svenonis saapui Suomeen luultavasti kesällä 1524. Vuonna 1526 hän anoi Kustaa Vaasalta itselleen takaisin Linköpingin dekaanin virasta aiemmin nauttimiaan virkatuloja, jotka hänelle myönnettiin 9.10.1526. Hänen Turussa ollessaan kyseiset tulot oli peruutettu kruunulle.

 
 Kustaa Vaasa (ruots. Gustav Vasa, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti – 29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560.

Palattuaan vielä kerran Suomeen Ericus Svenonis luopui piispan virastaan v. 1527, luultavasti juuri ennen Västeråsin valtiopäiviä juhannuksena 1527. Hänen muuttonsa Linköpingiin vahvistettiin 9.10.1527 ja dekaanin virkansa hän sai uudelleen v. 1528. Mies kuoli viimeistään v. 1541.

Uskonpuhdistus pantiin virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä  juuri vuonna 1527, ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. 1529 Agricolasta tuli kansleri. Agricola vihittiin papiksi 1530-luvun alkupuolella.

Konkreettisesti Ruotsin uskonpuhdistus merkitsi kirkon omaisuuden takavarikoimista valtiolle ja suhteiden katkeamista paaviin. Ruotsin uskonpuhdistajista merkittävimmäksi nousi Wittenbergissä opiskellut Olaus Petri.


 

 Olaus Petriä esittävä patsas Tukholman Suurkirkon luona. Hän oli Ruotsin Agricola.

Olaus Petri, latinalaistettu, alkuaan Olof Persson,(6. tammikuuta 1493 – 19. huhtikuuta 1552) oli Wittenbergissä opiskellut ruotsalainen uskonpuhdistaja ja pappi.
 
Vuonna 1527 Kustaa Vaasa pistää tuulemaan myös Turussa. Kirkon ja luostarien omaisuutta ja maata otetaan valtiolle ja latinankielisen messun tilalle tulee suomenkielinen saarna.
 
Mm. Aninkaisten alueen kirkolliset alueet, Pyhän Sigfridin maa sillalta Multavieruun, Pyhän Henrikin maa etelään ja Pyhän Pietarin sarat läntisellä jokirannalla tulevat kruunulle.

 
 Sigfrid i Överselö kyrka, Södermanland

Ruotsissa Sigfriedin nimen on tehnyt suosituksi erityisesti Pyhä Sigfrid, Ruotsin apostolina tunnettu keski­aikainen lähetyssaarnaaja, josta tuli myös Ruotsin ensimmäinen piispa.
 
Sigfrid (Sigfridus) var en engelsk missionsbiskop som under 1000-talets första hälft var verksam i Norge och i Sverige.

Kustaa Vaasa nimittää dominikaanivanhus Martti Skytten Turun piispaksi Eerik Sveninpojan jälkeen ilman paavin vahvistusta. Jöns Vestgöte kerää Turusta rahaa papeilta heidän jalkavaimojensa aviottomista lapsista ja kuningas määrää papit pitämään laillisia aviovaimoja.

Paavillisesti
Turussa 4-3 2015
Simo Tuomola
 


 

Vanha viha

Tänään 3-3 tulee kuluneeksi tasavuosia vähemmän tunnetun Novgorodin rauhan solmimisesta vuonna 1497. Sen myötä Tanskan kuningas Hannu nousee valtaan myös Ruotsissa ja Sten Sture vanhemman valtionhoitajuus päättyy sotatappioon. Kalmarin Unioni palautetaan ja se jatkuu aina vuoteen 1501 saakka.





Hannu (Juhana II) (1455–1513) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan 1481–1513, Norjan 1483–1513 ja Ruotsin 1497–1501).

Hannu tuli Tanskan ja Norjan hallitsijaksi isänsä Kristianin kuoltua 1481. Ruotsin kanssa hän neuvotteli vuonna 1483 Kalmarin resessin, jossa määriteltiin ja rajattiin unionikuninkaan valta Ruotsissa. Hän ei kuitenkaan lopulta saapunut allekirjoittamaan sopimusta, ja yritys palauttaa Ruotsi Kalmarin unioniin raukesi. Vuonna 1493 Hannu solmi liiton Venäjän kanssa Ruotsia ja sen valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Liittoa pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana.



 
 Kuningas Hannu.

Vanha viha tarkoittaa Ruotsin ja Moskovan ruhtinaskunnan välistä sotaa, joka käytiin 1495–1497. Sota liittyi Ruotsin ja Venäjän rajaerimielisyyksiin sekä Ruotsin ja Tanskan kiistaan Kalmarin unionin säilymisestä. Sodan aikana Suomea, varsinkin Hämettä ja Savoa, hävitettiin pahasti. Sota ei johtanut rajamuutoksiin. Nimitystä vanha viha on toisinaan käytetty myös vuosien 1570–1595 Ruotsin ja Venäjän välisestä 25-vuotisesta sodasta, mutta sen yleisempi nimitys on pitkä viha.

Tanskan kuningas Hannu oli jo vuonna 1494 tehnyt salaisen sopimuksen Iivana III:n kanssa siitä, että Iivana saisi Suomeen hyökätessään hämmennyksen aikaan ja Hannu sen varjolla Ruotsin kruunun haltuunsa. Palkkioksi Iivana saisi Ruotsilta Suomen.

Vuonna 1495 Uppsalan kirkon aarre Pyhän Eerikin lippu lainataankin Turkuun turvaamaan maata venäläisten sotatoimilta. Valtionhoitaja Sten Sture saapuu Turkuun lippuineen ja 900 miehen joukkoineen 30. marraskuuta. Venäläisen suuriruhtinas Iivana III:n sotajoukot piirittävät Viipuria ja Viipurin pamaus ja venäläisten tappio koetaan 30. marraskuuta.


 
 Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi.

Venäjän ja Ruotsin välinen sota, vanha viha, käytiin vuosina 1495–1497, ja heti rauhanteon jälkeen Hannu julisti sodan Ruotsille. Hän voitti Sten Sturen joukot Rotebron luona 1497. Sture joutui myöntämään Hannulle oikeuden kruunuun, ja sai vastineeksi koko Suomen läänikseen. Hannu kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1497.

Vuonna 1499 Hannu katsoi asemansa olevan niin vahva, ettei hänen tarvinnut enää suosia Sten Sturea, jolta otettiin pois Viipuri, Olavinlinna ja Turku. 

Vuonna 1501 Hannun ja venäläisten tekemät sopimukset paljastuivat Ruotsin valtaneuvostolle. Tämä yhdessä sen kanssa, ettei ylimystölle ollut annettu sen mielestä riittävästi läänityksiä, johtivat Hannun syrjäyttämiseen Ruotsin kuninkuudesta 1501. Sten Sturesta tuli jälleen valtionhoitaja.

 

 Iivana III eli Iivana Suuri (ven. Иван III Васильевич tai Иван Великий, Ivan III Vasiljevitš, Ivan Veliki; 22. tammikuuta 1440 – 27. lokakuuta 1505) oli Moskovan suuriruhtinas ja ensimmäinen koko Venäjän hallitsija. Iivana Suuri yhdisti Venäjän maat valloittamalla Novgorodin ja lyömällä Kultaisen ordan.

Hän rakennutti Moskovan Kremlin ja nai Bysantin viimeisen keisarin Konstantinos XI:n veljentyttären, minkä takia Venäjää alettiin kutsua hänen seuraajansa Iivana Julman kaudella kolmanneksi Roomaksi. Iivana Suuri oli toistaiseksi kauimmin Venäjällä vallassa ollut hallitsija (1462–1505).

Suurruhtinas Ivan valloitti Novgorodin ja sen alueen 1471. Tämän jälkeen hän siirsi askel askeleelta asemiaan Suomen rajoja kohti. Vuonna 1492 hän perusti Ivangorodin linnan Narvan viereen Suomen lahden etelärannikolle. Wiipurin valloittaminen oli tämän jälkeen hänen tavoitteensa, jotta hän voisi kahdesta linnasta käsin kokonaan hallita kauppaa Suomenlahden pohjukassa.

Vuonna 1495 venäläiset lopulta hyökkäsivät ja Wiipuria piiritettiin kahden kuukauden ajan. Legendaarinen sankari Knut Posse johti puolustusta. Ratkaiseva rynnäkkö tapahtui 30.11.1495. Kiviä lingottiin kohti kaupunginmuuria, ja muutama torni sortui. Wiipurilaiset puolustautuivat sitkeästi ja urhoollisesti.

Jälkeenpäin kerrottiin, että venäläiset olivat päässeet muurin harjalle ja olivat kiipeämässä alas kun "ihme" tapahtui: Pyhän Andreaksen loistava risti näyttäytyi taivaalla. Venäläiset vetäytyivät pelästyneinä. Piiritys keskeytettiin, ja kolme viikkoa myöhemmin venäläiset marssivat pois.

Myöhemmin syntyi legenda "Wiipurin pamauksesta"; kerrottiin, että Knut Posse olisi saanut aikaan räjähdyksen "helvetinkattilassa" ja että venäläiset tämän vuoksi olisivat pelästyneet. Kattila oli Wiipurissa vielä 1600-luvulla, mutta 1710 Pietari I otti sen haltuunsa, minkä jälkeen se hävisi jäljettömiin.





 Knut Jönsson Posse (n. 1440–1500) oli ruotsalainen soturi, joka muistetaan Suomessa Viipurin linnan menestyksekkäästä puolustamisesta venäläisiä vastaan vuonna 1495. Knut Possen kerrotaan myös olleen Viipurin pamauksen kansantarinan tapahtumien takana.

Knut Posse oli Jöns Lage Possen ja Märta Knutsdotterin (Tre Rosor) poika. Knut Posse on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

  Posse-suvun vaakuna Tuuloksen sakastin ulkoseinässä. Vesimaalauksen mukaan (Kansallismuseossa).

Wiipurin piirityksen jälkeen Knut Posse päätti kostaa venäläisille. Seuraavana vuonna hän purjehti Ivangorodiin valloitaen ja polttaen linnan kuuden tunnin piirityksen jälkeen. Vuonna 1497 hänen lopulta onnistui neuvotella noin viisikymmentä vuotta kestävä rauha Novgorodissa.

Tässä vielä TS-kooste Idän vaarasta:

Miten usein idästä

on hyökätty?

Extra | Turun Sanomat 8.1.2005 03:00 |

Hyvä Aimo! Kun suomalaisten nuivasta suhtautumisesta venäläisiin puhutaan, sillä on oma historiallinen taustansa. Suomalaiset ovat saaneet pelätä idästä tulevaa uhkaa, sillä niin usein sieltä on tänne hyökätty. Mutta miten usein? Olisi kiva saada jonkinlainen selvitys. Ruotsin vallan aikana hyökkäyksiä oli varmasti myös toisinpäin, lännestä itään? Olisiko liian suuri työ selvittää näitä sotia ja kahakoita?

Historiasta kiinnostunut

Suomen ja Venäjän välinen kahakointi on ollut tiheää. Itselleni tämän historian selvittäminen olisi varmasti ollut ylivoimaista, mutta sain avukseni Turun yliopistosta Suomen historian lehtorin Veikko Laakson, joka ystävällisesti kävi läpi tämän tuhatvuotisen historian. Varhaisemmalta kaudelta on vaikea määrittää, mitkä olivat sotia, mitkä kostoretkiä ja mitkä hyökkäyksenomaisia hävitysretkiä tai milloin on kysymys vain maakunta- tai heimotason välienselvittelystä.

Laakso sai kuitenkin listatuksi kaikkiaan noin 40 sotaa tai kahakkaa Suomen (tai Ruotsin) ja Venäjän välillä tuhannessa vuodessa. Mutta mikä yllättävintä, puntit sotien tai kahakoiden aloittamisessa ovat suurin piirtein tasan. Tämänkin historian valossa on vaikea täsmälleen sanoa, mistä kulkee se ”oikea” Suomen ja Venäjän välinen raja.

”Uhraan” poikkeuksellisesti tällä kertaa lähes koko palstan yhden ainoan kysymyksen selvittelylle. Seuraavassa pitkä, mutta mielenkiintoinen lista, jossa plus-merkki edessä merkitsee hyökkäystä täältä lännestä itään ja miinus-merkki Venäjän hyökkäystä tänne päin:

- 1049 novgorodilaisen Vladimirin hyökkäys Hämeeseen

+ 1142 hämäläisten ja ruotsalaisten retki Novgorodin alueille

+ 1149 Hämeen hyökkäys itään

+ 1164 ruotsalaislaivaston epäonnistunut yritys vallata Laatokanlinna
- novgorodilaisten useita hävitysretki Hämeeseen 1100-luvun lopulla, ainakin vuosina 1186 ja 1191

+ 1240 Ruotsin epäonnistunut laivastoretki Nevalle

+ 1256 ruotsalaisten, suomalaisten ja hämäläisten sotaretki Narvaan - ruhtinas Aleksanterin vastahyökkäys Hämeeseen 1257

+ 1283-84 kaksi saksalais-ruotsalais-suomalaista hyökkäystä nevalle ja Laatokalle (epäonnistuivat)

- 1292 Novgorodin sotaretki Hämeeseen ja suomalaisten kostoretki itään

+ 1293 Tyrgils Knuutinpoika laivastoineen valtasi Länsi-Karjalan ja pani alulle Viipurin linnan

+ 1295 ruotsalaisten retki Laatokan Karjalaan; valtasivat Käkisalmen, jonka novgorodilaiset ottivat pian takaisin

+ 1300 marski Tyrgils ja Ruotsin laivasto iskivät Nevalle, jonka suuhun alettiin rakentaa linnaa (Maankruunu); Novgorod hävitti linnan ja tuhosi varusväen 1301

- 1311 Novgorod hyökkäsi Hämeen linnaan, samana vuonna kostoretki Nevalle

+ 1313 kuningas Birgerin joukkojen hyökkäys Laatokanlinnaan




 
 Kuusiston linnan raunioita.

- 1318 novgorodilaisten hyökkäys Turun seudulle: kirkko, kaupunki ja Kuusiston piispanlinna poltettiin, Turun linna kesti

+ 1322 Viipurin linnan päällikkö yritti vallata Käkisalmen mutta epäonnistui

- 1322 Novgorodin suuriruhtinas Juri hyökkäsi Viipurin linnaa vastaan (1323 Pähkinäsaaren rauha)

+ 1337-38 Viipurin ruotsalaisjoukot valtasivat Käkisalmen

+ 1348 Ruotsin joukot kuningas Maunu Eerikinpojan johdolla valtasivat Pähkinälinnan ja saivat Nevan valvontaan; novgorodilaiset valtasivat sen takaisin 1349, kunnes taas 1350 uusi sotaretki novgorodilaisia vastaan, jotka vastasivat 1351 polttamalla Viipurin

- 1377 novgorodilaisten hyökkäys Oulujokisuulle, hävittivät aluetta

+ 1411 Viipurin linnanpäällikkö Tord Bonde iski ilman kuninkaan lupaa Käkisalmen seudulle; venäläiset polttivat kostoksi Viipurin kaupungin samana vuonna

- 1415 venäläiset tekivät ryöstö- ja hävitysretken Oulun seudulle

- 1430-luvulta lähtien puolen vuosisadan ajalta tietoja ainakin viidestä venäläisten tekemästä hävitysretkestä Pohjois-Pohjanmaalle sekä 1460-luvun lopulta karjalaisten hävitysretkestä Savoon

(1470-luvulla idässä valtaan Moskovan suuriruhtinas Iivana III, jonka tavoitteeksi tuli Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaisten alueiden palauttaminen; 1473 saatiin umpeutunut välirauha uusituksi ja Ruotsi ryhtyi asutustaan turvaaviin toimiin, mm. Olavinlinnan rakentamiseen)

- 1479 karjalaisten hävitysretki Pohjanmaalle

+ 1480 Erik Akselinpojan hyökkäys yhdessä saksalaisen ritarikunnan kanssa Novgorodin alueille

- 1495-96 venäläiset hyökkäsivät Kuolasta Kemijokea pitkin Pohjanmaalle sekä Länsi-Karjalaan, Savoon ja jopa Hämeeseen asti; Viipurin linna (Viipurin pamaus) ja Olavinlinna jäivät valtaamatta (Novgorodin rauha 1497)

- 1499 venäläiset hyökkäsivät Olavinlinnan alueelle ja Pohjois-Pohjanmaalle

+- 1520-luvulta lähtien rajaselkkauksia ja hävitysretkiä savolaisten ja karjalaisten kesken; taustalla asutuksen eteneminen ja pyyntialuekiistat

- 1555 Kustaa Vaasan Venäjän sota, ryöstöretkiä ja sissisotaa molemmin puolin (Novgorodin rauha 1557)

- 1570-73 pohjoismaisen 25-vuotisen sodan (Venäjän sota ja ns. pitkä viha) alku, hävitysretkiä puolin ja toisin

+ pohjoismaisen sodan toinen pääjakso pitkän aselevon (1573-1577) jälkeen; hävitysretkiä puolin ja toisin (Täyssinän rauha 1595)



 
 Jakob De la Gardie

+ 1609 Jakob de la Gardien Venäjän-retki (Viipurin sopimus) - Venäjän-sota (Stolbovan rauha

- 1656 Kaarle X Kustaan Venäjän-sota (Kardisin rauha 1661)

- 1700 suuri Pohjan sota ja isoviha (Uudenkaupungin rauha 1721)

+ 1741 hattujen sota ja pikkuviha (Turun rauha 1743)

+ 1788 Kustaa III:n sota (Värälän rauha 1790)

- 1808 Suomen sota (Haminan rauha 1809)

(1918, sisällissota, kansalaissota, vapaussota, jossa myös Venäjä yhtenä osapuolena)

+ 1918-1922 heimosotia

- 1922 läskikapina

- 1939 talvisota (Moskovan rauha 1940)

+ 1941 jatkosota (Moskovan välirauha 1944, Pariisin rauha 1947)



Suojassa Turussa
3-3 2015
Simo Tuomola

kukkulat

ihan se oikea kukkulalista on:
Kiikartorninmäki 50m (Vartiovuori)
Tallimäki 42m (Kakolanmäki)
Samppalinnanmäki 39m
Ryssänmäki 38,8m (Yliopistonmäki)
Korppolaismäki 37m
Puolalanmäki 35,2m
Kerttulinmäki 27m
15.2.2010 noihin lukemiin lisättiin vielä +46,4cm maankohoamisen vuoksi