Vallan kuolema

Tänään 15-6 olemme taiteellisella päällä ja pysähdymme National Museumissa Tukholmassa erään historiallista tapahtumaa kuvaavan taulun ääreen. Maalauksen tekijä on ruotsalainen Carl Gustaf Hellqvist ja se kuvaa kuollutta hallitsijaa.

Juuri vallan kuoleman kuvauksesta Hellqvist nykyisin tunnetaan. Mies on Ruotsin 1800-luvun taiteen merkittävin aiheeltaan historiallisten maalausten  tekijä.


 


 Carl Gustaf Hellqvistin omakuva Nationalmuseum.

Pariisin salongissa oli 1882 esitelty hänen teoksensa "The Death of Sten Sture the Younger on the Ice of Lake Mälaren, 1520" (Swedish, "Sten Sture d y:s död på Mälarens is 1520").

Sten Sture nuorempi (s. 1493 – k. 3. helmikuuta 1520) toimi Ruotsin valtionhoitajana vuosina 1512–1520. Sten Sture haavoittui Länsi-Göötanmaalla käydyssä Bogesundin taistelussa ja kuoli 1520. 



 "The Death of Sten Sture the Younger on the Ice of Lake Mälaren, 1520"

Juuri Mälarin rannalla Kungsörissä maalari oli nuoruutensa viettänyt ja koulunsa käynyt.

1882 hänet palkittiin Itävallan Wienissä kultamitalilla teoksestaan  "Valdemar Atterdag Holding Visby to Ransom, 1361" (Swedish, "Valdemar Atterdag brandskattar Visby 1361").

 Vuonna 1889 hänet passitettiin Münchenissä mielisairaalaan, jossa hän kuoli 1890 38-vuotiaana. Sinne hänet myös haudattiin.

  


Valdemar Atterdag holding Visby to ransom, 1361 is a historical painting (oil on canvas, signed in 1882) by the Swedish historical painter Carl Gustaf Hellqvist (1851 – 1890).


 
 Detail from the painting.

Valdemar IV Atterdag (noin 1320 – 24. lokakuuta 1375) oli Tanskan kuningas 1340–1375. Hän oli Kristofer II:n nuorin poika. Valdemar vietti suurimman ajan nuoruudestaan maanpaossa. Kun interregnumin aikana suurinta osaa Tanskasta hallinnut Gerhard III oli murhattu, julistettiin Valdemar kuninkaaksi vuonna 1340. Valdemar pyrki saattamaan koko Tanskan lujan valtansa alle..Valdemar myi Viron Saksalaiselle ritarikunnalle vuonna 1346 ja valloitti Tanskan aiemmin menettämät Skånen, Hallandin, Öölannin ja Gotlannin.

Mutta me olemme nyt 15-6 Wolfgastin satamassa, Itämeren rannalla Saksan koillisimmassa kaupungissa. 

Wolgast perustettiin vuoden 1250 tienoilla ja sille myönnettiin kaupunginoikeudet vuonna 1257. Kaupunki oli keskiajalla myös Hansaliiton jäsen. Vuosien 1648 ja 1815 välisenä aikana kaupunki kuului Ruotsille. Ruotsin jälkeen kaupunkia hallitsi Preussi.

 
 Karl Gustav Hellqvist: Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633, 1885

Päivämäärä on 15. kesäkuuta ja vuosi 1633. Ruotsalaisen historiamaalari Karl Gustaf Hellqvistin maalaus Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633 esittää edellisvuoden lopulla Lützenin taistelussa kuolleen Kustaa II Aadolfin ruumiin saattoa laivaan kuljetettavaksi edelleen Tukholmaan.

Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633 (ruots. Vid hamnen i Wolgast den 15 juni 1633) on ruotsalaisen taidemaalari Karl Gustav Hellqvistin tekemä historiamaalaus. Teos on öljyvärimaalaus ja se valmistui 1885. Se esittää edellisvuoden lopulla Lützenin taistelussa kuolleen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ruumiin saattoa laivaan kuljetettavaksi edelleen Tukholmaan.

 
 Pohjoisen Leijona oli Euroopan sotaretkistään huolimatta ahkera Suomessa kävijä, hän vieraili maassamme peräti kuudesti. Miehen löydät myös Turun linnan pelikorteista: Ruutu 13.

Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myösSuomen hallitsija vuosina 1611–1632. 

1633 Åke Tott toi kuninkaan ruumiin Tukholmaan, jossa hänet haudattiin kuninkaalisten hautakirkkoon Riddarholmenilla. Siellä häntä kävin tervehtimässä viimeksi Tukholmankiertueellani. Samana vuonna 1300 kirkko oli vihitty käyttöön kuin Turun tuomiokirkkokin, johon puolestaan kuninkaan luottomies, Pohjolan Lumiaura, sotamarsalkka Åke Tott on haudattu.


Åke Henrikinpoika Tott (4. kesäkuuta 1598 Lohja, Kirkniemi – 15. heinäkuuta 1640 Eurajoki, Lavilan kartano) oli suomalainen sotilas, josta tuli sotamarsalkka 1631. Tott oli serkkunsa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin luottosotilas. Hänet tunnettiin nimellä Pohjolan lumiaura.

 

Åke Tott

Kuninkaan veriset vaatteet löytyvät puolestaan museoituina Kuninkaalisesta Asekamarista.

Kuningas vieraili useaan otteeseen Turussa, viihtyen täällä välillä pitkäänkin. Hän perusti Turun hovioikeuden 1623 ja hänen aikanaan Turku oli melkoinen sotakaupunki kun laivat rahtasivat tätä kautta sotilaita, hevosia ja sotakalustoa kuninkaan sotaretkille pitkin Eurooppaa.

Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin patsas seisoo Turun hovioikeuden rakennuksen edustalla sormi ojennettuna kohti jalkojensa juurta kuin käskemässä alamaisiaan kumartumaan.

Uudistuksia toimeenpannut kuningas on katsottu Turussakin historian henkilöksi, joka halutaan muistaa. Kuninkaan saavutuksiksi lasketaan muun muassa Turun hovioikeuden perustaminen ja Ruotsin suurvaltakauden aloittaminen.

Sotakaupunki
Turussa 15-6 2015
Simo Tuomola

Ukkosen loitsu

Tänään 12-6 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun novgorodilaiset hyökkäävät 1318 Turkuun ryöstäen ja polttaen kaupungin ja tuomiokirkon. Samalla päivämäärällä hieman myöhemmin 1550 Kustaa Vaasa perustaa Helsing Forsbyn kaupungin.

1318 – Novgorodilaiset tulivat ryöstöretkelle Turkuun polttaen kaupungin ja sen tuomiokirkon:

Venäläiset hävittävät Suomea ja polttavat Kuusiston linnan sekä ryöstävät Turun 12. kesäkuuta. Vanhoja asiakirjoja tuhoutuu.

Aluksi vuonna 1300 käyttöön vihitty Tuomiokirkko oli hyvinkin yksikertainen, kirkkokuorin ja sakariston muodostama pyhättö.

 Hallikirkko sai 1310-luvulla jatkeekseen harjan tasalle nousevan harmaakivisen tornin, jolloin pääsisäänkäynti muuttui etelästä länteen.


Vuosina 1136–1478 Novgorod oli Novgorodin tasavallan pääkaupunki. Kaupunki johti Venäjän taistelua Ruotsin ja Saksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä vastaan.

 Saksalaisen ritarikunnan vaakuna.

Vuonna 1240 Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski löi ruotsalaiset Nevan taistelussa ja vuonna 1242 kaupungissa muodostettu sotajoukko kukisti ristiritarit Peipsijärven jäällä (Peipsijärven taistelu). Novgorodin ja Ruotsin välillä vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rauha jakoi Karjalan. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 määriteltiin raja Ruotsia vastaan.

 
 Birger Maununpoika

Ruotsi yritti 1300-luvun alkupuoliskolla ulottaa valtaansa suuremmalle alueelle ja ajanjakso sisälsikin jatkuvia sotia, ryöstöretkiä ja rajakahakoita, joissa osapuolet pyrkivät joko laajentamaan tai puolustamaan omaa nautinta-aluettaan ja valtapiiriään. Kaupan keskuksena Turku joutui kostoretken kohteeksi aikana, jolloin kuninkaana vaikutti Birger Maununpoika.

Birger Maununpoika (n. 1280 – 31. toukokuuta 1321) oli Ruotsin kuningas 1290–1318. Hänen isänsä Maunu Ladonlukko antoi julistaa poikansa kuninkaaksi jo vuonna 1284. Maunun kuoltua vuonna 1290 maata johti Torgils Knuutinpoika (joka mm. teki ristiretken Karjalaan vuonna 1293) aina vuoteen 1298 asti.

Hyökkäyksessä mm. tuomiokirkko ja Kuusiston piispankartano tuhottiin, linna sen sijaan jäi valtaamatta. Tältä ajalta on peräisin myös Ryssänmäen nimi, sotilaiden pidettyä sitä leiripaikkanaan.

 

Pähkinäsaaren rauha oli Ruotsin alaikäistä kuningasta Maunu Eerikinpoikaa ohjanneen holhoojahallituksen ja Novgorodin tasavallan välillä 12. elokuuta 1323 solmittu rauhansopimus. Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson näiden kahden valtion välillä. Se on vanhin tunnettu Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus

 

Maunu aloitti jälleen sodan Novgorodia vastaan vuonna 1348. Maunu julisti sodan ristiretkeksi ja pian sota sai myös paavin suostumuksen. Maunu Eerikinpojan ristiretki alkoi hyvin kun ruotsalaiset valtasivat Pähkinäsaaren, mutta he menettivät sen pian. Sota päättyi vuonna 1351. Maunu joutui lopulta vaikeuksiin Ruotsin ylimystön kanssa eikä pystynyt jatkamaan sotaa.

 

 

 

 Perinteinen tulkinta Pähkinäsaaren rauhan säätämästä rajasta.

 

 

Ensimmäinen Kuusiston linnaan liitetty piispa on ruskolainen Maunu I, joka päiväsi yhden säilyneen kirjeensä Kuusistossa 1295. Tällöin linnan paikalla todennäköisesti oli puurakenteinen rakennusryhmä. Kivilinnan rakennustyöt alkoivat 1300-luvulla piispa Ragvald II:n aloitteesta.

 

Maunu I (k. 1308) toimi Turun piispana vuosina 1291–1308. Hän oli ensimmäinen syntyperältään suomalainen mies, joka pääsi tähän virkaan, syntyisin Ruskon Merttelän kylästä. Hänen aikanaan piispanistuin siirrettiin Koroisista Turkuun Unikankareelle. Tämä tuomiokirkko vihittiin vuonna 1300. Hän oli myös ensimmäinen Turun piispa, joka haudattiin Unikankareella sijaitsevaan tuomiokirkkoon. Piispa Maunun sinetti vuodelta 1299 on säilynyt Niin ikään on säilynyt kopiona latinankielinen Maunun vahvistuskirje vuodelta 1295

 

Ragvald II toimi Suomen piispana vuosina 1309–1321. Hän pani alulle Kuusiston piispanlinnan rakentamisen. Oli Turun kanunkina 25.5.1309 tullessaan valituksi Suomen piispaksi.Vihittiin virkaansa Tukholman Suurkirkossa v. 1312. Turun tuomiokirkko valmistui lopullisesti hänen aikanaan, mutta tuhoutui tulipalossa v. 1318. Ragvaldus II:n aikana Kuusistoon rakennettu piispanlinna tuhoutui niin ikään v. 1318.

Viimeinen piispan elinvaiheita valaiseva maininta on marraskuulta 1320, jolloin hänen tiedettiin oleskelleen Tukholmassa. Kuoli 1321.

 

 

 

 

Kuusiston linnan raunioita. Venäläiset hävittivät aikoinaan piispan puisen asunnon Kuusistossa - Datum in Custu.

Piispoilla oli Kuusistossa jonkinlainen tukikohta viimeistään 1200-luvun lopulta alkaen, sillä piispa Maunu I päiväsi yhden säilyneen kirjeensä Kuusistossa vuonna 1295; Datum in Custu.

 

Kauppapolitiikasta näissä kahakoissa kaiketi oli jälleen kyse. Ja kostoretkille löytyy perinteitä aina Ruotsin pääkaupungin Sigtunan tuhosta 1187 lähtien. Silloin vastaisku suuntautui Koroisten kauppapaikkaa vastaan, siellä kun itämerensuomalaiset viikingit sattuivat paluuretkellään pitämään talvileiriä.

Tuohikirje numero 292 on vanhin tunnettu itämerensuomalaisilla kielillä kirjoitettu teksti.

 

Novgorodilaisiin yhteyksiin liittyy myös vanhin säilynyt itämerensuomalaisilla kielillä kirjoitettu viesti. Sikäläisistä savimaista on löydetty 1000-1400 -luvuilla kirjoitettuja tuohikirjeitä, joista kyrillisin kirjaimin karjalan kielellä kirjoitettu Ukkosen loitsu eli Tuohikirje 292 on ajoitettu 1200-luvun alkuun.

»юмолануолиїнимижи
ноулисѣханолиомобоу
юмоласоудьнииохови»

Teksti Juri Jelisejevin translitteroimana latinalaiseen kirjaimistoon vuonna 1959 ja tulkittuna nykysuomeen.

»jumolanuoli ï nimiži
nouli se han oli omo bou
jumola soud'ni iohovi»

»Jumalannuoli, kymmenen [on] nimesi
Tämä nuoli on Jumalan oma
Tuomion-Jumala johtaa.»

 

 

Myös Turun arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt Turun oma Tuohikirje, joskaan sen ajoituksia ja sisältöä ei vielä kaiketi ole virallisesti julkaistu.

Tuohikirje, 1400-luku (Turku, Turun museokeskus, TMM 22367TU1671:001)

Arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet uusia puolia keskiajan kirjallisen kulttuurin arkisista muodoista. Turun tuomiokirkon läheisyydestä on löydetty aikanaan Suomen maineikkaimman opinahjon, Turun katedraalikoulun, oppilaitten kirjoitusharjoituksiinsa käyttämiä vahatauluja ja stylus-piirtimiä, tyypillisiä koululaisten ja opiskelijoitten kirjoitusvälineitä.

 

Samoin Turusta on löytynyt useita vahataulujen kuljetukseen tarkoitettujen nahkalaukkujen – siis keskiaikaisten koululaukkujen – jäänteitä. Jännittävä löytö on myös 1400-luvulle ajoitettu tuohikirje. Tuohen valkealle pinnalle piirretyt goottilaiset kirjainmerkit kertovat edelleen arjen kirjoittamisesta ja sen käytännönläheisista sovelluksista.

 

 

 Onfim-pojan piirroksia 1200-luvun tuohikirjeessä.

 

Kauppapolitiikkaa tehtiin myös 12-6 1550 kun Kustaa Vaasa perusti Helsing Forsbyn määräämällä Rauman, Ulvilan, Tammisaaren ja Porvoon asukkaat muuttamaan Vantaanjoen suulle rakennettavaan kaupunkiin. Tarkoituksena oli kilpailla Venäjän kaupassa Tallinnan kanssa. Alunperin kuningas kaavaili uuden kauppapaikan perustamista Santahaminaan.


Ukkostellaan
Turussa 12-6 2015
Simo Tuomola

Ordinarius tiill Åbo

Tänään 11-6 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun kuningas Kustaa Vaasa päätti 1554 jakaa Suomen kahteen hiippakuntaan, ettei yhden piispan valta täällä kasvaisi liian suureksi.

1554 – Kuningas Kustaa Vaasa perusti Suomeen toisen hiippakunnan, jonka piispanistuin sijoitettiin Viipuriin.

Kun kuningas halusi vähentää uskonpuhdistuksen varmistamiseksi piispan valtaa Suomessa, hän nimitti Turkuun paimeneksi Mikael Agricolan (1554-57) ordinarius-virkanimellä. Samalla hän jakoi Suomen vielä varmuuden vuoksi kahteen hiippakuntaan, nimeten Paavali Juusteenin Viipurin piispaksi.

Mikael Agricola (s. noin 1510 Pernaja – 9. huhtikuuta 1557 Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan kehitti pohjan suomen kirjakielelle, sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat.




Oskari Jauhiaisen vuonna 1952 valmistunut Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon edustalla. Sen ajan läppäri kainalossa: "Tulkittu Somen Turws".


Juusten nimitettiin Mikael Agricolan jälkeen Turun katedraalikoulun rehtoriksi vuonna 1548. Hän toimi tuomiokapitulin jäsenenä vuosina 1553 ja 1554. Vuonna 1554 hänet nimitettiin Viipurin piispaksi ja vuonna 1563 Turun piispaksi.

Juusten nimitettiin lähettilääksi Venäjälle vuonna 1569, jossa hän oli yli kahden vuoden ajan vankina. Joidenkin tietojen mukaan hänet aateloitiin vuonna 1573, kun hän palasi Suomeen. Juusten on haudattu Turun tuomiokirkkoon. Paavalin osuus Suomen kielen kehityksessä on jäänyt pahasti Agricolan nimen varjoon.

Piispa Juusteenin vaakuna.

Paavali Juusten (Påvel Pedersson Juusteen, s. n. 1516 Viipurin pitäjän Juustilassa - k. 1576) oli Viipurin ja Turun piispa, rehtori ja lähettiläs. Hän kirjoitti niin kutsutun Juustenin piispainkronikan, joka on tärkeä Suomen historian lähde. Kuten mm. Jarl Gallén, Herman Schück ja Erkki Lehtinen ovat tutkimuksissaan osoittaneet, Juustenin piispainkronikkaa ei, toisin kuin ns. Palmsköldin katkelmaa, kuitenkaan voi käyttää varhaishistorian lähteenä.




Pietari Follingius (Petrus Nicolai Follingius, k. 1565) toimi Turun piispana Mikael Agricolan jälkeen vuosina 1558–1563 ja tämän jälkeen Tallinnan piispana vuonna 1565.

Follingius, joka näyttää käyttäneen maallisen esivallan kanssa asioidessaan ordinarius-titteliä (näin muun muassa palkkakuiteissaan 20.12.1558 ja 20.6.1660 ”iag petrus follingius ordinarius tiill Åbo”), mutta muun muassa statuuteissaan papistolle 1559 virkanimeä Turun piispa (”Petrus Follingius Svecus Episcopus Aboensis”), saapui Turkuun uutta virkaansa hoitamaan toukokuussa 1558.

Tuhon komeetta Medelplanin puulaatalle kaivertamana.


Kun Turun taivaalla nähtiin sitten elokuussa 1558 suuri pyrstötähti, pidettiin sitä suurena taivaallisena ennusmerkkinä vähän samaan tapaan kuin vuoden 1680 suurta komeettaa. Silloinhan kappalainen Andreas Hasselqvist julisti Jumalan tuomiota pohjoisille kansoille; "Yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta".

Tarkastusmatkoilla ja muussakin toiminnassa esiintulleet liiallinen mahtipontisuus ja vallanhalu herättivät tyytymättömyyttä paitsi hiippakkunnan papistossa myös kuninkaassa, joka jo parin vuoden kuluttua kirjeessään Turun linnanpäällikölle moitti Follingiusta.

Kuningas käski linnanpäällikön ”pitää häntä silmällä, ettei tämä asettaisi piispanhattuaan liian korkealle, jotta se ei putoaisi hänen päästään ennen kuin hän aavistaakaan”. Follingiuksen seuraaja Turun piispana Paulus Juusten luonnehtii piispainkronikassaan – ehkei kovin objektiivisena asiantuntijana – edeltäjäänsä muun muassa ahneeksi, viekkaaksi ja kavalaluonteiseksi.
 
 

Ruotsin kuningas Eerik XIV erotti Follingiuksen vuonna 1563 Juhana-herttuan kukistumisen jälkeen, koska hän epäili Follingiuksen kannattavan Juhanaa. Tästä huolimatta Eerik nimitti Follingiuksen Tallinnan piispaksi vuonna 1565. Follingius kuoli ennen kuin matkusti Tallinnaan.

 Paulus Juustenin mukaan Kuningas Kustaa Vaasa nimitti Turussa vaikuttaneiden ”suomen kieltä vihaavien” neuvonantajiensa neuvoja noudattaen Michael Agricolan työn jatkajaksi Petrus Follingiuksen helmikuussa 1558. Follingiuksella ei tiedetä ennestään olleen minkäänlaisia yhteyksiä Suomeen, eikä hän liioin ollut tuolloin Turussa vaikuttaneen Suomen herttuan Juhanan piispaehdokas.

 

Petrus Follingius osallistui useiden muiden Suomen pappien kanssa vuoden 1560 valtiopäiville, ja seuraavana vuonna hän edusti hiippakuntaansa kuningas Eerik XIV:n kruunajaisissa. Uusi kuningas erotti Follingiuksen sitten ordinariuksen virasta toukokuussa 1563.

Erottamisen syynä olivat paitsi papiston tyytymättömyys ja runsaat valitukset myös Juustenin piispainkronikan mukaan ”kuningas Eerikin hänestä saamat epäilykset”, tai siis kuninkaan ja hänen Juhana-veljensä välisen kiistan kärjistämässä tilanteessa hiippakunnan johdon syyksi laskettu Suomen papiston myötämielisyys herttuaa kohtaan.

Kovin raskauttavina kuningas ei kuitenkaan näytä pitäneen Follingiukseen kohdistuneita ”epäilyksiä”, sillä hän nimitti tämän jo seuraavana vuonna linnansaarnaajaksi Tukholmaan ja 1565 Tallinnan piispaksi.

Petrus Follingius kuoli Turussa vähän epäselvissä oloissa 1565 ollessaan Viroon muuttoa varten hakemassa tavaroitaan Suomesta.

Paavali Juusteenin piispankronikasta löytyy Agricolan piispanvihkimyksestä 1554 seuraava kuvaus:

Herran vuonna 1554 ne, jotka vielä olivat jäljellä tuomiokapitulin vanhasta kokoonpanosta, nimittäin dekaani herra Petrus Ragvaldi, pyhän Lauritsan kanunki maisteri Mikael Agricola, Turun kirkkoherra maisteri Knuut sekä Turun koulun rehtori maisteri Paavali Juusten, jonka hallussa tuolloin oli Pappisalttarin prebenda, lähtivät kuuluisan ja lempeän herran kuningas Kustaan käskystä Tukholmaan toukokuun alussa.

Sida ur Juustens biskopskrönika

Kun kaikista muista asioista oli neuvoteltu, hänen Majesteettinsa kutsui heidät erilleen erääseen paikkaan Gripsholman linnan ulkopuolella olevalle tasangolle ja sanoi, ettei Ruotsin tuomiokirkkojen prelaattien enää ollut tarpeen käydä Rooman kuuriassa saadakseen vahvistuksen piispanvirkaan, koska tämä oikeus oli jo Hänen Majesteetillaan kotona Ruotsissa.

Maineikas herra kuningas näki myös hyväksi, että Suomi jaetaan kahteen hiippakuntaan, nimittäin Turun ja Viipurin, kuten muitakin Ruotsin hiippakuntia oli jaettu samoihin aikoihin. Tämä jako ei kuitenkaan erityisesti miellyttänyt maisteri Mikaelia, jolle tällöin uskottiin Turun hiippakunta.

Tarkkaa päivämäärää tapahtumille ei Juustenin kertomuksessa esitetä. Hän mainitsee suomalaisten seurueen palanneen Turkuun 17.6. Nimittämisen ja vihkimisen päivät on siis sijoitettava muutamaa päivää aiemmin, tutkimuksessa on nimitys sijoitettu noin 12. päiväksi kesäkuuta.



Robert Wilhelm Ekmanin maalaus vuodelta 1853: Mikael Agricola ojentaa suomentamansa Uuden Testamentin Kustaa Vaasalle.
 
Sekä Agricola että Juusten käsittivät saamansa vihkimyksen piispanvihkimykseksi. Juusten käytti annetusta valasta nimitystä piispanvala (juramentum Episcopale) sekä puhuu Suomen jakamisesta kahteen piispakuntaan (Episcopatus).

Kun Agricola palasi Suomeen ja oli tehnyt ensimmäisen laajan tarkastusmatkansa saaristoseurakuntiin kesällä 1554, hän toimitti Turussa neitsyt Marian syntymäjuhlana 8. päivänä syyskuuta piispanmessun puettuna piispanhiippaan. Tämä oli selvästikin tietoinen osoitus siitä, että hän piti itseään piispana ja tahtoi sen osoittaa muillekin.

Juusten kertoi kronikassaan, että tämä piispanmessun toimittaminen mitra päässä erityisesti suututti kuningas Kustaata. Vanhaan piispanmessuun kuului paitsi mitran käyttö myös piispallisen siunauksen lukeminen kansalle Te Deum hymnin kaikuessa. Agricola käytti johdonmukaisesti itsestään piispa-nimitystä.





Ordinariuksena
Turussa 11-6 2015
Simo Tuomola

Maagog

Tänään 10-6 tulee kuluneeksi tasavuosia Daniel Jusleniuksen syntymästä 1676. 

 1676 – Daniel Juslenius, suomalainen kirjailija, piispa ja isänmaanystävä (Aboa Vetus et Nova) (k. 1752)

Daniel Juslenius (10. kesäkuuta 1676 – 17. heinäkuuta 1752) oli suomalainen kirjailija ja isänmaanystävä. Hän oli myös Turun akatemian heprean ja kreikan kielten (1712–) sekä teologian (1727–) professori.
 
Ductore Domino Jehovah! Tänään tulee siis kuluneeksi tasavuosia suomalaisuuden ja turkulaisuuden puolestapuhujan, fennofiili Daniel Danielinpoika Jusleniuksen syntymästä 1676. Miehen ensimmäinen akateeminen opinnäyte Aboa vetus et nova tarkastettiin Turun akatemiassa 12.5.1700.


.

Tuon ajan goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti suomalaisuuden sukujuuret yltävät suoraan raamatun tekstiin Jaafetin jälkeläisten ottaessa vedenpaisumuksen mentyä haltuunsa Turun alueen ja sitä myötä Suomen Maagogin johdolla. Tänne sijoittui tavaranvaihtoon tarkoitettu paikka turku, josta kasvavan asujamiston myötä varttui kaupunki nimeltä Turku. 

Hesekiel:
38:2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan

39:6 Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

Ilmestyskirja:
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.




 
Eipäs tarvita suurtakaan ennustusten lukijaa, kun tuosta tekstistä tunnistaa Maagogin rantamaan juuri Turun seuduksi, jota tuli on totisesti usein kaltoin kohdellut. Varsinaisen maisterinväitöskirjansa Vindiciae Fennorum, Suomalaisten puolustuksen hyväksynnän 7.10.1703 myötä Juslenius sai maisterinvihkiäisissä priimuksen arvon.

Goog eli Maagog oli raamatun mukaan Jaafetin poika, jonka asuinpaikka sijaitsi pohjan perillä. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Skyytiasta ja skyyttalaisista, joiden alue ei tainnut ihan tänne saakka yltää. Turhaa siis Turussa on skyyttien kulta-aarteen etsintä, mutta muinaisuutemme kuvan tuumaus on silti aina ajankohtaista.

 
Akademitorget i Åbo på 1700-talet.

Ensimmäistä kertaa latinankielinen sivistyneistö saa kuulla myös suomalaisesta erikoisuudesta, joka herättää vieläkin ihmetystä maailmalla:

Meillä on myös erikoinen ruokalaji, jota ei muualla tavata. Se keitetään ruismaltaista ja paistetaan sitten uuninlämmössä leivän tavoin, kuitenkin niin, että se pannaan ensin tuohiroveeseen. Tämä ruoka on väriltään tummaa, mutta tavattoman makeaa. Sitä sanotaan mämmiksi ja syödään pääsiäisenä happamattoman leivän muistoksi.

Aboa vetus et nova ei ole nykyisestä näkökulmasta tieteellisesti kestävä teos. Jusleniuskin valitteli lähteitten vähäisyyttä. Hän käytti mm. Raamattua todistellessaan suomalaisten tulleen vedenpaisumuksen jälkeen Maagokin johdolla Suomeen. Suomen kielen hän päätteli heprean ja kreikan sukukieleksi, joka on puolestaan mm. venäjän, puolan, unkarin, böömin ja moldavian kantakieli.

Huomattavaa Jusleniuksen päättelyissä on se, että hän nojautui yleensä aikansa lähteisiin, eikä sepittänyt asioita omasta päästään.

Aboa vetus et nova -teoksen kestävin ja tämän päivän lukijan kannalta kiinnostavin osuus on kirjoittajan ajan Turun kuvaus. Juslenius selittää seikkaperäisesti kaupungin topografiaa ja antaa tietoa mm. Ryssänmäen ja Multavierun synnystä, Mätäjärvestä, kaupungin hallinnosta, elinkeinoista ja kaupunkilaisten elämästä.

 
Korppolaismäki oli Vartiovuoren ja nykyisen Kakolanmäen ohella ensimmäisiä kalliosaaria, jotka pilkistivät Turun alueella esiin Litorinameren pinnan alta joskus 4000 eaa. Sinne oli saaristossa matkaavien kauppiaiden ja seikkailijoiden helppo laskea maihin jo rautakaudella.




Skara stifts biskopslängd finns inristad i Skara domkyrkas vapenhus. Daniel Juslenius namn hittas emellan Petrus Schyllberg och Engelbert Halenius.

Korppolaismäen rinteeltä onkin läheltä Sikaojan suualuetta tehty itäbalttilainen polttohautalöytö, joka on ajoitettu vanhemmalle kansainvaelluskaudelle noin 500 jaa. Sinne saapuneen matkalaisen viimeinen leposija piti sisällään hopeisen rengaskoristeisen kaarisoljen ja hopeisen rannerenkaan sekä kaksi keihäänkärkeä. Siitä olisi hyvä lähteä Turussa aarreretkelle menneisyyteen.


Ja kuinkas ollakaan - tänään paikalla myllertävät armottomat rakennuskoneet tuhoten varhaisen Suomen historiaa ...



Brunsbo biskopsgård, blev Daniel Juslenius sista hem. Juslenius stannade kvar i Sverige till sin död och dog 1752 i Brunsbo, vid 76 års ålder. Högsommaren 1752 blev Daniel Juslenius begravd i sin sockenkyrka i Skånings-Åsaka, där biskopsgården Brunsbo var belägen. Juslenius toimi myös piispana Porvoossa (1735–42) ja Skarassa (1744–52), jossa kuoli ja jonne haudattiin.

No, tutkimatta jää vielä se kuuluisa Jusleniuksenkin mainitsema tunnelirakennelma kirkon ja vanhan Turun välillä, siellä se on maan povessa. Yltää ehkä Koroisiin, ei sentään Topeliusta mukaillen aina Turun linnaan saakka.

Turkulaisten rakennustaitoja kehuessaan Daniel kertoo näin;

"On myös hyvin vanha Turun linna ja muita uudempia linnoja, puhumattakaan pitkästä maanalaisesta käytävästä, jonka munkkien kerrotaan muinoin rakentaneen katedraalikoulusta Pyhän Maarian kirkkoon asti. Vaikka se kulkee painavien talojen, peltojen ja jopa joen alitse, se ei kuitenkaan tietääkseni ole vuosien varrella kärsinyt vahinkoa todistaen näin rakentajansa tosella erinomaisen ammattitaidon."
 
    

Kel aarre on
Turussa 10-6 2015
Simo Tuomola