Synnin palkka - spitaali

Tänään 11-11 vuonna 1619 kuningas Kustaa II Aadolf kehottaa kirjeessään Turun linnan käskynhaltija Carl Oxenstiernaa noudattamaan tarkasti annettuja spitaalisia koskevia määräyksiä ja aloittamaan mahdollisimman nopeasti uuden Seilin hospitaalin rakennustyöt.
  

"Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin tiedon mukaan spitaalitauti leviää voimakkaasti Suomessa synnin rangaistuksena."

 »Niiden, joita epäillään jostain vaarallisesta taudista, ei voi sallia oleskella muiden kanssa ennen kuin lääkärit ovat vapauttaneet heidät sellaisista epäilyistä »
(Gezelius)

Seili oli ainakin jo 1500-luvulta lähtien Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä tiedetään olleen maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa. Myöhemmin maatilan velvollisuuksiin lisättiin Seilin hospitaalin omavaraisuudesta huolehtiminen ruoan ja eläinten rehun suhteen.

Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi.

Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita.

 
 Kustaa II Aadolf. Voittoisa soturi­-kuningas teki Ruotsista 1600-luvulla Euroopan suurvallan

Eletään vuotta 1619 ja Kustaa II Aadolf on määrännyt Turun spitaalisairaalan siirrettäväksi tartuntavaaran vuoksi Seilin saareen. Kuninkaan asettama toimikunta oli jo 8-11 påivätyssä selvityksessään määrännyt spitaalituvan asettamisesta Seilin talonpoikien vastuulle ja pian 11-11 linna sai määräyksen ajattaa tulevana talvena Seilin talonpojille puutavaraa hospitaalin rakennuspaikalle, jotta rakennustyöt pystyttäisiin aloittamaan keväällä 1620.

 
 Johan Skytte ent. Schroderus, (1577–1645) oli ruotsalainen valtiomies.

Kuninkaan käskyn toteuttamiseen ryhtyi toimikunta, johon kuuluivat valtakunnanneuvos Johan Skytte, Turun linnan herra Carl Oxenstierna sekä Jochim Berends ja Johan Ottesson. Valinnan kohdistuminen Seilin saareen on ymmärrettävää: saarihan sijaitsi vilkkaan Turku–Tukholma-laivareitin lähellä, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.

Kuningas Kustaa II Adolf määräsi vuonna 1619 tartuntavaaran vuoksi Turun spitaalisairaalan siirron Turun kaupungista Seilin saareen. Seilin "leprosorium" perustettiin 1620 Turun saaristoon Seilin saareen. Tällöin sinne siirrettiin sekä Pyhän Yrjänän hospitaalin että Turun Pyhän Henrikin Huoneen leprapotilaat. Spitaalisairaalan kappeli Puolalanmäeltä purettiin ja siirrettiin Seiliin vuonna 1624. Muut sairaalarakennukset poltettiin tartuntavaan pelossa.

 

Seilin maisemia.

Vuonna 1620 hospitaalin rakennusmestari Hans Bånghille määrättiin Turun linnasta toimitettavaksi viljaa ja muonatarpeita. Vuonna 1622 rakennustöihin määrättiin 96 tynnyriä kalkkia, 2000 tiiltä ja 1055 ja puoli päivää taksvärkkiä.

Tiedot käyvät mm. ilmi Mikko Helmisen Turun yliopistossa tehdystä tuoreesta (2014) pro gradu -tutkielmasta, aiheena "kruunuhospitaalien sosiaalinen ympäristö: tutkimus Seilin ja Kruunupyyn hospitaalien erityisalueista 1600- ja 1700-luvuilla".

Rakennustyöt Seilissä valmistuivat syyskuun 1624 alkuun mennessä, jolloin hospitaalin tilikirjassa mainitaan neljä "kirkon ympärillä" sijaitsevaa sairastupaa, vanha ja kookas leivintupa ja pesutupa sekä saaren pohjoispuolelle valmistunut pappila, taloudenhoitajan tupaja vaivaisten asuintupa.

Ensimmäiset potilaat tuotiin saarelle jo 1300-luvulla toiminnassa olleesta Turun Pyhän Yrjön hospitaalista, joka toimi kaupungin leprahoitolana. Ensimmäisessä vaiheessa leprapotilaita tuli saarelle noin 20. Vuonna 1624 tuotiin Turusta myös Pyhän Yrjön hospitaalin kirkko Seiliin ja se kasattiin saarella uudelleen.

Suomessa lepra mainitaan ensimmäisen kerran Pyhän Yrjänän hospitaalille vuonna 1355 osoitetussa testamentissa . Samalla se on ensimmäinen sairaus, josta on Suomesta kirjallista lähdeaineistoa. Hospitaali toimi Maarian kunnan Aninkaistenkylässä, Puolalanmäen rinteellä.

Turkuun perustettiin 1300-luvulla kaksi hospitaalia, Pyhän Hengen talo (1396) ja Pyhän Yrjänän hospitaali (1335), joista edellinen oli lähinnä sairaalaan ja vanhainkotiin verrattava, jälkimmäinen tarttuvia tauteja sairastaville tarkoitettu.

Turussa lepraparantola toimi vakituisesti, sillä Turun piispa Bero Balk mainitsee sen toiminnan kirjeessään vuonna 1396. Turun kaupunki pyrki tasaamaan Pyhän Yrjänän hospitaalin taloutta vuonna 1440. Viipuriin perustettiin Suomen toinen leprasairaala vuonna 1475. Tästä on jäänyt todisteeksi Eerik Akselinpoika Tottin perustamiskirje.


 
 Turun piispa Bero II Balkin sinetti. Sen mallina on ilmeisesti ollut Vilhelm Sabinalaisen sinetti.

Bero II Balk (k. 1412) toimi Turun piispana vuosina 1385–1412. Hän oli ensimmäinen Suomessa syntynyt rälssisukuinen piispa.

Jo aiemmin, vuonna 1622, Turun hospitaalirakennukset oli poltettu maan tasalle tartuntavaaran pelossa. Turussa sairaita ja raihnaisia hoidettiin myös Pyhän Hengen huoneessa, joka toimi läheisessä yhteydessä Pyhän Yrjön hospitaalin kanssa. Sieltä tuotiin ”pyhänhengenvaivaisia” Seiliin vuodesta 1624 lähtien.

Turun Pyhän Yrjänän hospitaalista vuonna 1624 Sjukholmenille Seiliin siirretty kirkkorakennus mainitaan asiakirjoissa satunnaisesti 1600-luvun mittaan. Vuonna 1601 salvottu rakennus esitettiin viipymättä purettavaksi ja siirrettäväksi Seiliin heinäkuussa 1624. Seilissä se sijoitettiin luodolle vastikään valmistuneiden tupaparien yhteyteen.

Kirkko oli neliskulmainen lautakattoinen hirsirakennus, jossa oli pieni, leprasairaiden istuinosan kohdalla sijainnut kellotorni. Kirkossa oli kymmenkunta ikkuna-aukkoa ja kaksi ovea, joista toisesta käytettiin nimitystä suuri kirkko-ovi. Sakaristoa kirkossa ei ollut ja eteishuone sai toimia asehuoneena.

 
 Seilin kirkko. rakennusmestarina Kaarle Jaakonpoika.

Tämä kooltaan pienempi kirkko sijaitsi samalla paikalla kuin vuonna 1733 paikalle pystytetty kookkaampi ristikirkko. Isonvihan saavuttaessa Seilin saaren, vanhan kirkon kellot otettiin 1713 mukaan pakomatkalle Tukholmaan. Uuteen kirkkoon ei enää rakennettu kellotornia, vaan kellot sijoitettiin uuteen kellotapuliin kirkon eteläpuolelle.

 Vuonna 1624 suoritetun Turun Pyhän Yrjänän hospitaalin kirkon siirron yhteydessä Seiliin siirtyi myös osa kirkon esineistöstä. Tällaisia olivat mm. jo ennen vuotta 1453 hospitaalille lahjoitettu hopeakalkki, myöhäiskeskiaikainen puinen krusifiksi, vanha messukasukka ja rautainen kaksiosainen kynttilänjalka.

Rahoitusta Seilin leprahospitaali sai esimerkiksi sakoista. Kuningas Kustaa II Adolf muutti esimerkiksi vuonna 1624 aatelisen Klaus Munckin hovioikeudelta saaman kuolemantuomion 400 taalarin sakoksi Seilin leprahospitaalille . Vouti Antti Haren kuolemantuomio muutettiin vuonna 1627 sakoiksi, joista 100 taalaria Seilin lepraparantolaan  Ahvenanmaalle perustettiin Kumlingen Glökärille vuonna 1653 oma leprahospitaali, joka pysyi toiminnassa vuoteen 1672 asti .


Tarinan mukaan yksi suomenkielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville laivoille saaren laiturilta ja kun Turkuun matkalla olleet merimiehet olivat nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan täydessä seilissä

Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana.

Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra. Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita; viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.

Seilissä useasti
Turussa 11-11 2015
Simo Tuomola

Turun verilöyly

Tänään 10-11 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun verilöylystä vuonna 1599. Sen toimeenpanijana oli Julma-Kalle, joka muistetaan Turussa lähinnä Klaus Fleming -vainaan parran kiskomisesta, veljiensä Eerikin ja Juhanan vainoamisesta ja lopulta siis Turun verilöylystä 10.11.1599.


 
Kaarle IX.

Kaarle IX (ruots. Karl IX, 4. lokakuuta 1550 – 30. lokakuuta 1611) oli Ruotsin kuningas 1604–1611. Hän oli yksi kuningas Kustaa Vaasan pojista. Kaarlesta on käytetty myös nimitystä Kaarle-herttua viitattaessa tapahtumiin ennen hänen kuninkuuttaan.

Turun kannalta ongelmallisinta Vaasan poikain valtataistelussa oli se, että kaupunki oli katolisen Sigismundin vankka tukikohta, kun taas Kaarle oli intohimoinen luterilaisen kryptokalvinismin sanansaattaja.

Ristiriidat pahenivat, kun katolinen Sigismund tuli isänsä Juhanan kuoltua Puolan ja Ruotsin kuninkaaksi. Kaarle painosti Sigismundin allekirjoittamaan Uppsalan sopimuksen, jossa hän tunnusti Ruotsin olevan protestanttinen valtio.

Tämä ei riittänyt Ruotsin ylimystölle, jonka enemmistö piti Sigismundia ulkomaalaisena ja harhaoppisena. Vuonna 1595 Söderköpingin valtiopäivät valitsi Kaarlen valtionhoitajaksi. Kaarle vaati Suomen käskynhaltijaa Klaus Flemingiä itsensä eikä Sigismundin alaiseksi, minkä seurauksena maassa syttyi sisällissota.




 
 Klaus Fleming

Kaarle suoritti maihinnousun Suomeen syyskuussa 1597 kukistaakseen Sigismundia yhä kannattavan aateliston. Turun linna antautui muutamien viikkojen taisteluiden jälkeen, ja sen johto korvattiin Kaarlen kannattajilla. Kaarle joutui kuitenkin palaamaan pian Ruotsiin, jota uhkasi Puolan maihinnousu. Harvalukuiset Kaarlen puolustajat joutuivat Suomessa pian tappiolle, ja Turun linna oli jälleen Sigismundin kannattajien käsissä.

Lopulta Sigismund palasi Puolaan, ja sotaretkeen pettyneenä erotti joukon Suomen johtomiehiä, joita ei pitänyt riittävän luotettavina. Syksyllä 1599 ennen kuin Sigismund ja Suomen aateliset ehtivät toteuttaa uusia suunnitelmiaan, tapahtui jälleen pelätty Kaarlen maihinnousu Suomeen.




 Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 1566 – 30. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 1593–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632.

Suomen kaikki linnat vallattiin ja taistelujen päätyttyä Kaarle toimeenpani oikeudenkäynnit, joiden päätteeksi useita Suomen johtohenkilöitä mestattiin muun muassa Turun verilöylyssä. Kaikkiaan mestattuja aatelisia oli viitisenkymmentä, ja useat muut tuomittiin vankeuteen. Kaarle myös korvasi suomalaista ylimystöä ruotsalaisilla.

Turun verilöyly on Turussa 10. marraskuuta 1599 toimeenpantu joukkorangaistus, jossa mestattiin 14 Kaarle-herttuan (myöhemmin Kaarle IX) Suomessa vaikuttanutta vastustajaa. Sigismundin ja Kaarlen valtataistelussa Kaarle löi Sigismundin joukot Ruotsissa Stågebron taistelussa 1598 ja teki sen jälkeen retken Suomeen nujertaen vastarinnan ja mestauttaen säätyjä kuulematta Suomen johtavia aatelisia.

Oikeudenkäynti Sigismundin kannattajia vastaan käytiin Turussa, josta mestaukset ja vangitsemiset ulotettiin muualle maahan.

Kaarlen tavoitteena oli Sigismundin suomalaisten kannattajien murskaaminen. Tuomioiden seurauksena Suomen poliittinen asema heikkeni huomattavasti, sillä kuninkaaksi noussut Kaarle piti maan johtavia aatelisia epäluotettavina.

Arvid Stålarm.

Suomen kuningasmielisten varsinaiset johtajat Arvid Stålarm ja Aksel Kurki saivat kuolemantuomion, mutta poliittisista syistä heidät vietiin vangittuina Tukholmaan. Nimekkäimpiä mestattuja olivat

• Johan Fleming, Klaus Flemingin poika
• Olavi Fleming, Klaus Flemingin poika
• Niilo Iivarinpoika, Klaus Flemingin avioton poika
• Sten Fincke, Hämeen linnan päällikkö
• Hartikka Henrikinpoika, Vuolteen säteriratsutilan omistaja
• Krister Martinpoika Björnram
• Mikael Paavalinpoika Munck, Vehmaan Nuhjalan säteritilan omistaja ja Turun linnan alipäällikkö
• Sigfrid Sigfridinpoika, huovipäällikkö.

Tapahtuma oli rahvaalle suuri kansanjuhla ja keräsi Suurtorin täynnä väkeä seuraamaan mestaustoimenpiteitä.

Miekka, jolla mm. Juhana Fleming mestattiin, on nähtävillä Tukholman kuninkaanlinnan kokoelmissa. Miekan säilään Ebba Stenbock antoi kaivertaa tekstin poikansa kuoleman muistoksi; "Claes Flemingz ena Son halshuggen, efter Konung Carl den IX. befalning." 

Halshuggen
Turussa 10-11 2015
Simo Tuomola



 

Maagikon maine

Tänään 9-11 juhlistamme Martinus Henricin syntymää Turussa vuonna 1590. Onnellisina vanhempina toimivat kauppapurjehdusta harjoittanut Turun linnankirjuri Henrik Hansson (Puujalka) Kill ja Liisa Martintytär eli Elisabet Månsdotter Kyrö.

Muuten kaupungissa onkin kaikki hyvin - Klaus Fleming pitää linnaa hallinnassaan, Halisten koskesta nousee saaliina 11 leiviskää 16 naulaa vimpoja kuivattavaksi ja Juhana III suunnittelee kaupungin ympäröimistä puolustusmuurilla, niin että Vartiovuorelle, Kerttulinmäelle ja Ryssänmäelle pystytettäisiin tykkitornit.

 Magiaa ja okkultista kirjallisuutta Turun akatemiassa 1600-luvulla
 
Martin (Martti, Martinus) Stodius (9. marraskuuta 1590 Turku – 1675 Naantali) oli Turun akatemian professori, teologi, filosofi ja Raamatun suomentaja.

Stodiuksen isä oli Turun linnan kirjuri Henrik Hannunpoika eli Puujalka. Martti kävi koulua Turussa ja opiskeli sitten ilmeisesti Rostockissa ja Wittenbergissä, jossa valmistui maisteriksi. Stodius toimi valmistuttuaan ensin opettajana Turussa ja Viipurissa, vuodesta 1634 vuoteen 1640 Turun kymnaasin ylimääräisenä kreikan lehtorina ja ajoittain myös rehtorina.

 

Vuonna 1640 hänestä tuli ns. pyhien kielten opettaja ja professori Turun akatemiaan, yksi yhdeksästä ensimmäisestä professorista. Vuonna 1654 hän siirtyi jumaluusopin kolmanneksi professoriksi ja 1658 toiseksi professoriksi. Stodius toimi akatemian eli yliopiston rehtorina kahteen otteeseen, 1658–1659 ja 1646–1647. Vuonna 1660 Stodiuksesta tuli palkkapitäjänsä Naantalin kirkkoherra.

 
Tutkijana Stodiusta ei juurikaan arvostettu, hän ei julkaissut yhtään itsenäistä tieteellistä teosta. Hänen työnsä 1638 asetetussa Raamatun käännöskomiteassa oli kuitenkin merkittävä, komitea sai koko Raamatun suomennettua vuonna 1642.

Stodiusta epäiltiin noituudesta hänen luonnontieteellisten ja kabbalististen harrastustensa takia ja hän oli menettää virkansa. Yliopiston kansleri Pietari Brahe ei vahvistanut konsistorin erottamispäätöstä.

Kabbalismi on Tooran mystistä tulkintaa. Kabbalaan kuuluu muun muassa lukujen ja geometrian mystiikkaa. Kabbalan harjoittajat uskovat saavansa salattua tietoa tai keinoja päästä paratiisiin ohi erilaisten vartijoiden ja ovien.

 
 Elämän puu ja kymmenen sefiraa, joista kukin ilmentää tiettyjä olemassaolon piirteitä. Keskiaikainen kaiverrus.


Vuonna 1638 piispa Rothovius määrää papit vastustamaan kaikkea taikuutta. Samana vuonna asetetaan uusi toimikunta Turun kymnaasin rehtori Eskil Petraeuksen johdolla suorittamaan koko raamatun suomennostyötä, mukana komiteassa Martti Stodius.

Kun Turkuun saadaan Akatemia vuonna 1640, toimivat sen ensimmäisinä suomalaisina professoreina Martti Stodius ja Yrjö Alanus. Turun linnanvoudin poika Stodius on ainoa fennus eli varsinais-suomalainen, aineinaan kreikka ja heprea, Alanuksella fysiikka ja kasvioppi.

Vuonna 1644 ylioppilas Eerik Mikonpojan vanhemmat syyttävät professori Martti Stodiusta salatieteistä ja siitä että tämä on tehnyt heidän poikansa mielenvikaiseksi. Stodius on käyttänyt mm. näkymätöntä alunavesikirjoitusta, joka paljastuu vasta liekissä lämmittämällä ja taikonut tulta taivaasta polttolasilla.

 
 Rothovius postimerkissä 1933. Merkin on suunnitellut Eric O. Ehrström.

Piispa Rothovius ilmoittaa Stodiuksen joutuneen maagikon maineeseen ja vaatii Stodiusta puhdistautumaan epäilystä, että tällä olisi spiritus familiaris. Linnankirjurin poika Stodius on opiskellut Wittenbergissä ja tutustunut siellä mm. noitakirjallisuuteen. Stodius vapautetaan syytteistä.

Kotihengetär, noidan valmistama henkiolento spiritus familiaris, para toi omistajalleen onnea, taitoja ja vaurautta. Sitä saatettiin käyttää myös tulevaisuuden ennustamiseen ja erilaisiin tehtäviin ja sen käskeminen perustui salattuun tietoon. Apuhengen myötä myös esim. rikollisen sielu oli mahdollista vangita johonkin esineeseen.

 Pietari Brahe oli tolkun mies.

Vuonna 1656 uuden noitajutun yhteydessä Martti Stodius saa taas salaoppisyytöksiä ja menettää arvonsa, mutta Pietari Brahe puuttuu tilanteeseen ja palauttaa menetetyn viran takaisin Stodiukselle.

Brahe joutuu järjen edustajana myöhemminkin puuttumaan kuumana käyvään noitaväittelyyn. Esim. vuonna 1661 ylioppilas Henrik Tuomaanpoika Eolenius joutuu Turussa syytteeseen taikuudesta ja yhteydestä piruun, kun oppilas on oppilas on liian helpolla "tuosta vaan" oppinut syyrian ja arabian aakkoset.

Samaan aikaan Stodius saa jatkaa töitään jo vähän normaalimpaan tapaan. Hän osallistuu tuomiokapitulissa ratkaisuun, jossa pappi Johannes Tuderus saa lopulta mennä naimisiin Susannansa kanssa, vaikka he ovatkin kolmannen polven sukulaisia. Maksuna liitosta Tuderus saa sentään pulittaa sakkoja viiden taalarin edestä.


Taikuuden lumoissa
Turussa 9-11 2015
Simo Tuomola

Tukholman verilöyly

Tänään 8-11 tulee kuluneeksi tasavuosia Tukholman verilöylystä 1520:

1520 – Tukholman verilöyly alkoi ja menestyksellinen tanskalaisvaltaus johti noin sadan ihmisen teloittamiseen Ruotsissa.




Kuningas Kristianin muotokuva vuodelta 1521, tekijänä P. van Coninxloo.
 

Tukholman verilöylyssä 7.–10. marraskuuta 1520 osa Ruotsin ylimmästä rälssistä mestattiin tanskalaisen unionikuningas Kristian II:n kruunajaisten jälkeen pidettyjen kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä. Kristianin tarkoituksena oli pelotella ruotsalaisia, jotta hän saisi heidät tottelemaan. Muodollisena syynä kuninkaan vastustajien tuomitsemiselle toimi syyte kerettiläisyydestä.



Tukholman verilöyly. Kaksi näkymää Padt-Bruggen kaiverruksesta vuodelta 1676; perustuu Kort Steinkampin ja Hans Krusen puukaiverruksiin (Antwerp 1524).

Sten Sture kannattajineen tuomittiin syyllisinä; noin sata Sture-puolueen kannattajaa teloitettiin muutaman päivän kuluessa. Verilöyly ei lujittanut Kristianin asemaa, vaan sitä seurasi lopulta Kustaa Vaasan nousu unionivaltaa vastaan ja siten Ruotsin irtaantuminen 1523 Kalmarin unionista.

Mestauksia jatkettiin 9. marraskuuta, jolloin moni herransa palvelijakin kohtasi pyövelin miekan. Surmansa sai kaikkiaan 80–100 ihmistä. Mestattujen ruumiit ja Sten Sturen haudasta kaivettu ruumis poltettiin roviolla. Sitä pidettiin ainoana mahdollisena hautaustapana kerettiläisille.

Verituomiot ulotettiin myöhemmin muuallekin. Suomessa niistä huolehti Hemming Gadh.

Hemming Gadh (1450–1520) oli ruotsalainen poliitikko ja kirkonmies, joka eli vaiheikkaan elämän ja hirtettiin Raaseporin linnassa nykyisessä Tammisaaressa.

Gadh opiskeli Rostockin yliopistossa. Vuonna 1479 hänestä tuli arkkipiispan kansleri, ja samana vuonna Sten Sture lähetti Gadhin lähettilääkseen Roomaan. Vuosina 1510–1512 Gadh oli Ruotsin suurlähettiläänä Lyypekissä. Hän sekaantui useisiin sotilasoperaatioihin, mm. Kalmarin linnan valtaukseen. Sanotaan hänen järjestäneen myös edeltäjänsä murhan Linköpingin piispanvirkaa tavoitellessaan.

Kirjailija Sakari Topelius piirtää omaleimaisen kuvan Hemming Gadhista teoksessaan Jungarin taru - tosin hän ottaa huomattavia taiteellisia vapauksia mm. kuvatessaan Gadhin loppua.

Topelius, Zacharias: Jungarin taru; Rautakylän vanha paroni; Sumutarinoita

6.p. WSOY 1996. 811 s.: kuv.

 

Jungarin taru kertoo ritari Bo Knuutinpoika Jungarin seikkailuista Suomen viimeisen katolisen piispan Arvid Kurjen aikana Turussa, Ulvilassa ja Naantalissa.

Lohjan kirkon rakentamisen aikana Turun piispana oli Arvid Kurki, minkä vuoksi enkeli kantaa hänen vaakunaansa.

Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti – 22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 1510–1522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin. Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa.
 
Hemming Gadh (c. 1450 – 16 December 1520) was a Swedish priest and politician. He was a staunch ally of Sten Sture and a fierce opponent of Denmark and the Kalmar Union.

Hemming was born around 1450 in Hossmo, Kalmar County, Sweden. He studied at the University of Rostock.

In 1479 he became chancellor and secretary for Henrik Tideman, bishop in the Diocese of Linköping. Hemming was later that year promoted to envoy of Sture in Rome.


Hän oli taitava haalimaan itselleen rahakkaita virkoja, joita hyödynsi kauppamalla niitä edelleen muille. Sturen käskystä hän kuitenkin otti vastaan Linnköpingin piispan viran, joskin sen edellinen haltija ilmeisesti murhattiin pois Gadhin tieltä.
 
He was a master in gaining well paid posts, which he did not take up, but rather sold for a good price. He did however choose to take up his new position when he, at the request of Sture, was elected as bishop of the diocese after his predecessor Tideman died in 1501. It has been suspected that either he or Sture might have killed Henrik as they both visited him at the time of his death.


Gadh ei onnistunut saamaan piispanviralleen paavin siunausta ajallaan ja virkaan astui lopulta Hans Brask.

His new post came to cause him problems as he did not manage to get the post confirmed by the pope within the statuted three months. This had as a consequence the Spanish cardinal Jacoubs Serra appointed as administrator. In 1506 Gadh was excommunicated by the pope and in 1513 Hans Brask gained the position as bishop.

He worked as a Swedish ambassador in Lübeck between 1510 and 1512.


Tanskalaiset vangitsivat Gadhin 1518 ja hänellä oli tärkeä roolinsa tanskalaisten valloittaessa Tukholman vuonna 1520. Myöhemmin Kristian II toimitti vankinsa Raaseporin linnaan Suomeen, jossa Gadh mestattiin 16-12 1520.

 
 Kung Kristian och drottning Elisabet på en altartavla i Helsingör.
 
The Danes captured him in 1518. He was on Christian II's fleet to Stockholm in 1520 and played a role in allowing the Danes entrance to the city. Afterwards he was taken to Raseborg Castle in Finland where he was beheaded on 16 December by order of Christian II.


Jäljelle jääneen kirjeenvaihdon perusteella Hemming ei oikein tosissaan ottanut kymmenen käskyn määräyksiä ja vieraili nyös säännöllisesti hollituvissa ja bordelleissa. Hänen elämäntyylinsä antoi hyvän pohjan kaikenlaisille tarinoille.

 
Letters written by Hemming prove that he did not take the Ten Commandments very seriously as he uses foul language and mentions visits to pubs and brothels. His lifestyle resulted in a rather negative profusion of rumours.



Mikähän mahtoi olla syynä piispa Hemming Gadhin teloittamiseen Raaseporin linnan hirsipuumäellä vuonna 1520 joulukuussa?


Tukholma antautui Tanskan ja Norjan kuningas Kristianille syyskuun 5. päivänä vuonna 1520. Kristian lähetti Hemmingin sovittelumatkalle miehitysjoukkojensa kanssa Turkuun. Suomen linnat antautuivat ilman taistelua. Tämä lasketaan Hemmingin ansioksi.


 
 Kristian II

Kristian II (1481–1559), tanskalaissyntyinen kuningas, oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kalmarin unionin aikana. Hän oli Tanskan kuninkaan Juhanan ja Saksin Kristiinan poika.

Mm. Turun linna antautui tuolloin Kristianille ja linnan isännäksi tuli Wolf von Grewendorp ja päälliköksi Junker Tuomas eli Thomas Leben.


Tanskalaiset valtasivat Raaseporin ja Turun linnan 1520 ja Kristian II nimitti Raaseporin päälliköksi entisen kaapparilaivan päällikön Tile Giselerin ja Turun linnan päälliköksi Thomas Leben.

Tuomas "junkkerin" julmuus ja väkivaltaisuus linnanpäällikkönä jäi vuosisadoiksi elämään turkulaisten tarinoissa.

Tanskalaisen amiraali Severin Norbyn laivaston tulo Turkuun toukokuussa 1522 sai hyvin merirosvomaisia piirteitä ja palautti elävästi mieleen Otto Rudin ryöstöretken. Kaupunki ja Kuusiston piispanlinna ryöstettiin putipuhtaaksi. Kun Kustaa Vaasan joukot vihdoin vapauttivat Turun ja Turun linnan tanskalaisten vallasta 10.8.1523. 

 Søren Norby, selfstyled as Severin Norbi (died 1530) was a Danish leading naval officer in the fleets of Danish kings Hans I and Christian II.  Tämä on ehkä kuva Norbystä, tallenne vuodelta 1525.

Søren Norby (k. 1530 Firenzessä) oli tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö. Hän toimi Tanskan kuningas Kristian II:n nimissä kaapparina Itämerellä. Suomessa Norby muun muassa hävitti Turun kaupunkia ja ryösti Kastelholman linnan.


Tuomas junkkeri oli jo joutunut Tukholman saaristossa ruotsalaisten käsiin ja kuollut maineensa mukaisesti hirsipuussa.



Junkkeri Tuomas vietiin vangittuna Kustaa Vaasan eteen ja hirtettiin tammeen julmien tekojensa palkinnoksi. Se häntä enimmin harmitti, ettei häntä, muka ritarimiestä, hirtetty edes hamppunuoralla, vaan niiniköydellä

Kristian kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi marraskuussa, jonka jälkeen hän järjesti Ruotsin aateliston joukkoteurastuksen. Ns. Tukholman verilöylyssä surmattiin noin 80 Sten Sturen kannattajaa.

Hemming kuvitteli olevansa turvassa Raaseporissa, mutta toisin kävi. Tanskan sotavoimien päällikkö Rolf Madsinpoika teloitutti kuninkaan käskystä vaarallisen Hemmingin Raaseporin Hirsipuumäellä joulukuun 16. tai 17. päivänä. Kansan suussa mäkeä sanottiin Gadhin mäeksi.




 Kristian II i sitt fängelse i tornet på Sønderborgs slott. Oljemålning av Carl Bloch, 1871.

Kristian Tyranni (Tanskaksi Kristian Hyvä) teloitutti myös muita suomalaisia ylimyksiä tuona verisenä syksynä. Virallisena syynä oli kerettiläisyys. Kristian kirjoitti voudilleen Hämeenlinnaan, että he, jotka kieltäytyvät alistumasta, joutuvat kärsimään saman rangaistuksen.

Zacharias Topelius maalaa Maamme-kirjassa tunteellisen ja ei täysin puolueettoman kuvan Kristian II:n viimeisistä vuosista:

»Kolme vuosikymmentä entinen tyranni istui pienessä kivityrmässä johon ruokakin annettiin pienestä aukosta seinässä. Vasta harmaapäisenä ukkona hänet vapautettiin ja hän eli vielä kauan varoittavana esimerkkinä Jumalan ankarasta tuomiosta».

Junkkerina
Turussa 8-11 2015
Simo Tuomola

Pelikaaneja Turussa

Tänään 7-11 tulee kuluneeksi tasavuosia valtiomies Henrik Klaunpoika Flemingin kuolemasta Tukholmassa vuonna 1650.

 
 Henrik Fleming Jacob Heinrich Elbfasin tallentamana (1600–1664)

Jacob Heinrich Elbfas, troligen född cirka 1600 i Livland, gift med Regina Henriksdotter, död i mars 1664 i Stockholm; livländsk målare, porträttör. Han har bland annat utfört ett porträtt i olja av Axel Oxenstierna. Taiteilija on kuuluisa myös Tukholman Suurkirkossa sijaitsevasta halomaalauksesta Vädersolstavlanista, joka on kopio alkuperäisestä Urban Målaren taivasvisiosta.

Henrik Klaunpoika Fleming (15. elokuuta 1584, Åkersholm–7. marraskuuta 1650, Tukholma) oli suomalainen soturi ja valtiomies, syntyisin Louhisaaren kartanonherrain suvusta, Turun linnan isännän Klaus Hermaninpoika Flemingin (k. 1616) ja Elin Henriksdotter Hornin (k. 1609) poika.

Kun Kaarle-herttua vierailee 1597 Turussa koolle kutsumassaan säätykokouksessa vaatien Suomen aatelisten alistumista hänen valtaansa ja tunnustamaan hänet valtionhoitajaksi, hän samalla määrää Henrikin isän, Klaus Hermanninpoika Flemingin Turun linnan päälliköksi.



 
Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myös Suomen hallitsija vuosina 1611–1632.

Henrik Fleming osallistui Kustaa II Aadolfin sotaretkiin Tanskaa ja Venäjää vastaan ja oli mukana rauhanneuvotteluissa Stolbovassa 1617. Hän sai hallittavakseen koko Viipurin läänin ja 1620 Inkerinmaan. 1622 hän nousi Suomen ratsuväen päälliköksi ja 1628 hänet nimitettiin vara-amiraaliksi.

Sotamarsalkkana hän puolusti aatelin ja ritarikunnan oikeuksia valtiopäivillä 1643 ja 1644. Samana vuonna hän valloitti muutaman sadan miehen voimin Jämtlandin ja velvoitti asukkaat uskollisuuden valaan kuningatar Kristiinalle. Holhoojahallitus väistyy kun Kuningatar Kristiina ottaa ohjat haltuunsa 18-vuotta täytettyään.

Fleming jätti jälkeensä suuren omaisuuden, jonka hän oli kasannut sotaretkillään ja taitavilla liiketoimillaan. Flemingin vauraus näkyi aikoinaan myös Turun tuomiokirkossa.

 


Vuonna 1649 Gylleniuksen päiväkirjan mukaan tuomiokirkkoa korjattiin touko-kesäkuussa ja alttari siirrettiin toiseen paikkaan. Sinne sijoitettiin komea Kristuksen krusifiksi ja uuteen alttarikuoreen pääsi sisään vain kirkon seinustan holvikaaresta kulkuekäytävää pitkin.

Vuotta myöhemmin kirkkoon saadaan uusi komea saarnastuoli esikuvaksi muille kirkoille, kun tilanomistaja Henrik Fleming lahjoittaa ja Michael Michaelson Balt veistää tuomiokirkolle koristeellisen saarnastuolin.

Mikael Balt, myös Michel Sigfredsson Balt (k. 1676 Oulu) oli mahdollisesti ranskalainen sisutus- ja koristetaiteilija, joka toimi myöhemmin Suomessa. Hän suunnitteli kirkkojen sisustuksia, ja oletettavasti hänen töitään ovat sittemmin palanut Turun tuomiokirkon saarnastuoli sekä Oulun ja Raahen kirkkojen saarnastuolit.

Turun tuomiokirkkoon tehdyn saarnastuolin mallin mukaan valmistettiin saarnastuoleja useisiin Etelä-Suomen kirkkoihin.

Saarnastuolin pystys alkoi 11. marraskuuta 1650 juuri ennen Flemingin kuolemaa ja paikalla on myös ylioppilas Petrus Gyllenius, joka kirjaa tapahtuman päiväkirjaansa. Isokokoinen Kristoforos -patsas kannattelee tuolia harteillaan ja yläkatosta koristavat pelikaanit. Korkokuvina upeassa tuolissa on evankelistoja ja apostoleja.
 
Pyhä marttyyri Kristoforos Lyykialainen (tunnetaan myös nimellä Kristoforos Jumalankantaja ja Kristoforos Kristuksenkantaja) kuoli noin vuonna 250.
 
Kristoforos on laajalti suosittu pyhimys, jota pidetään urheilijoiden, merimiesten, lautturien ja matkailijoiden suojelus­pyhimyksenä. Häntä kunnioitetaan yhtenä neljästä­toista pyhästä auttajasta. Häneltä pyydetään myös suojelusta muun muassa ukkosta, kulkutauteja, epilepsiaa, tulvia ja myrskyjä vastaan, ja hän on myös jousiampujien, opiskelijoiden, merimiesten, kirjansitojien, puutarhurien ja kuljettajien suojeluspyhimys.

Matkailijoiden suojeluspyhimyksenä Kristoforoksella oli ainoana pyhimyksenä myös oma alttaripaikkansa Tuomiokirkon ulkoseinustalla. Tuo syvennys löytyy edelleen siitä nykyisen kahvilan tasanteelta.

Kristoforoksen lumoissa Turussa 7-11 2015 Simo Tuomola

Ruutu 13

Tänään 6-11 liput liehuvat, kun tulee kuluneeksi tasavuosia Kustaa II Aadolfin kuolemasta 1632:

1632 – Kustaa II Aadolf, Ruotsin kuningas (juliaaninen kalenteri).

Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myösSuomen hallitsija vuosina 1611–1632. 

  


Pohjoisen Leijona oli Euroopan sotaretkistään huolimatta ahkera Suomessa kävijä, hän vieraili maassamme peräti kuudesti. Miehen löydät myös Turun linnan pelikorteista: Ruutu 13.




Kustaa II Aadolf.

1633 Åke Tott toi kuninkaan ruumiin Tukholmaan, jossa hänet haudattiin kuninkaalisten hautakirkkoon Riddarholmenilla. Siellä häntä kävin tervehtimässä viimeksi Tukholmankiertueellani. Samana vuonna 1300 kirkko oli vihitty käyttöön kuin Turun tuomiokirkkokin, johon puolestaan kuninkaan luottomies, Pohjolan Lumiaura, sotamarsalkka Åke Tott on haudattu.

Kuninkaan veriset vaatteet löytyvät puolestaan museoituina Kuninkaalisesta Asekammarista. Ohessa 9.12. aiempi synttäriblogini Kustaalle ja Sakari Topeliuksen kuulu versio kuninkaan kuolemasta. 


Kustaa Aadolf

9-12 vietetään Kustaa II Aadolfin (1594-1632) syntymäpäivää. Kuningas vieraili useaan otteeseen Turussa, viihtyen täällä välillä pitkäänkin. Hän perusti Turun hovioikeuden 1623 ja hänen aikanaan Turku oli melkoinen sotakaupunki kun laivat rahtasivat tätä kautta sotilaita, hevosia ja sotakalustoa kuninkaan sotaretkille pitkin Eurooppaa.

Kun kuningas kaatui taistelukentälle 6.11.1632 osoittautui todeksi myös ennustusten voima, toki ilman niitäkin mies olisi aiemmin tai myöhemmin miekkaansa hukkunut.

Vuonna 1601 kuollut astronomi Tyko Brahe oli kuitenkin ihan oikeasti ennustanut vuoden 1572 komeetan perusteella suuren johtajan syntymän Pohjolaan ja Ruotsi-Suomen nousun, sekä johtajan kuoleman Keski-Euroopan taistelukentällä juuri vuonna 1632.

Kustaa II Aadolfin kuoleman ennusmerkkinä pidettiin myös hänen lippulaivansa Wasan uppoamista neitsytmatkallaan 1628 Tukholman edustalle.



Kustaa II Aadolfin voitto Breitenfeltin ensimmäisessä taistelussa (1631).



Kuninkaan kuolema

"Sumussa ja ruudinsavussa hän (kuningas) joutui vihollisten keskelle. Kiväärinluoti murskasi hänen käsivartensa. Hän vaipui verissään satulasta maahan ja jäi luotien ja miekkain lävistämänä makaamaan hevosten jalkoihin. Yksi ainoa ystävä, eräs saksalainen nuorukainen, makasi verissään hänen vieressään. Kohta ilmaisi kuninkaan hevonen, verinen satula selässä, herransa kaatuneen.

Saatuaan tiedon kuninkaan kuolemasta sotilaat unhottivat haavansa ja väsymyksensä. Tuntuipa kuin olisi elämä kadottanut arvonsa, kun suurin, paras sankari oli kaatunut.

Kuningas Kustaa Aadolfin ruumis löydettiin vasta myöhään yöllä soihtujen valossa ruumiskasojen keskeltä ryöstettynä, alastomana, ystävien ja vihollisten polkemana, jotka olivat hänen ylitsensä ratsastaneet.

Harvoin on maallinen suuruus ollut niin kuolemassa rikkitallattuna ja kuitenkin kaikiksi ajoiksi jälkeensä jättänyt kuolemattoman, rakastetun muiston. Hänen ruotsalainen, hänen suomalainen kansansa suri häntä suurimpana sankarinaan, ystävät ja viholliset, itse Saksan keisarikin, itkivät hänen kuolemaansa."

Sakari Topelius, Maamme-kirja. 1875.




Karl Gustav Hellqvist: Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633, 1885.

Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633 (ruots. Vid hamnen i Wolgast den 15 juni 1633) on ruotsalaisen taidemaalari Karl Gustav Hellqvistin tekemä historiamaalaus. Teos on öljyvärimaalaus ja se valmistui 1885. Se esittää edellisvuoden lopulla Lützenin taistelussa kuolleen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ruumiin saattoa laivaan kuljetettavaksi edelleen Tukholmaan.

Kuningas Kustaa II Aadolf kuoli Lützenin taistelussa kolmikymmenvuotisessa sodassa v. 1632. Kutsumanimen "Pohjoisen Leijona" saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.

Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.

Vastaavasti Suomen uhritkin 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan 50000 – 60000 mieheen. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.

Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin patsas seisoo Turun hovioikeuden rakennuksen edustalla sormi ojennettuna kohti jalkojensa juurta kuin käskemässä alamaisiaan kumartumaan.

Uudistuksia toimeenpannut kuningas on katsottu Turussakin historian henkilöksi, joka halutaan muistaa. Kuninkaan saavutuksiksi lasketaan muun muassa Turun hovioikeuden perustaminen ja Ruotsin suurvaltakauden aloittaminen.

Kuninkaallisesti
Turussa 6-11 2015
Simo Tuomola