Pohjolan Minerva

Tänään 6-6 tulee kuluneeksi tasavuosia Ruotsin kuningatar Kristiinan kruunusta luopumisesta vuonna 1654.  Uppsalan linnassa järjestettiin tuolloin juhlallisuudet, joissa Kristiina luopui kruunustaan. Samana päivänä kuninkaaksi kruunattiin Kristiinan serkku Kaarle X Kustaa. 

• 1654 – Protestanttisen Ruotsin hallitsija kuningatar Kristiina luopui kruunusta ja kääntyi salaa katolilaiseksi.

  
 16-vuotias Kristiina kuningattarena.


Hän oli viimeinen Vaasa-suvun edustaja valtaistuimella, hän luopui kruunusta  6. kesäkuuta ja poistui kotimaastaan Belgian kautta Itävaltaan, jossa kääntyi katolilaiseksi. Kuoltuaan hänet haudattiin Rooman Pietarinkirkkoon kultakruunuin koristellussa kärpännahkaviitassa ja hopeanaamio kasvoillaan.

Kristiina toteutti päätöksensä luopua kruunusta ja matkusti Ruotsista jo 10.6.1654. Rajan ylitettyään hän ajoi hiuksensa, käytti miehen peruukkia ja pukeutui miehen asuun. Kristiina kääntyi katoliseen uskoon Brysselissä joulukuussa 1654. Hän asettui asumaan Roomaan, josta hän teki joitakin matkoja muualle Etelä- ja Keski-Eurooppaan.

 
Kristiina (18. joulukuuta (J: 8. joulukuuta) 1626 Tukholma – 19. huhtikuuta 1689 Rooma) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti 1654.

Kuningattarena hän toimi vuosina 1632-1654, jolloin luopui kruunusta, kääntyi katolilaisuuteen ja matkusti Roomaan. Hänen aikanaan saneltiin kuningattaren käskykirjeellä 1649 myös Turun joulurauhan nykyinen sanamuoto.

Turullekin mm. Turun akatemian perustajana 1640 tärkeä Ruotsin hallitsija kuoli Roomassa 1689. Hän oli syntynyt 1626, joten hän oli valtansa periessään vasta 6-vuotias lapsi.

 Valtakunnan asioiden sijasta Kristiinan mielenkiinto kohdistui taiteeseen. Kristiinan aikana Ruotsin hovi kohosi lyhyeksi aikaa Euroopan suurimmaksi kulttuurikeskukseksi. Hän kutsui Tukholmaan suurin joukoin eurooppalaisia oppineita, joista kuuluisin oli filosofi René Descartes, hankki Euroopasta kirjakokoelmia ja taideteoksia sekä harrasti teatteria, oopperaa ja balettia.


 


Kristiina luopui 1654 kruunustaan serkkunsa Kaarlen hyväksi. Ruotsin laki ei sallinut katolista hallitsijaa, ja kirkkokuntaa vaihtaakseen Kristiinan oli luovuttava kruunusta. Läksiäisiksi Kristiina sai huomattavan elinkoron, jonka avulla hän perusti hovin uuteen kotikaupunkiinsa Roomaan.

Kristiina siirtyi yli 30 vuodeksi Roomaan. Hän oli oppinut, eurooppalainen kulttuurihenkilö, jota on kutsuttu Pohjolan Minervaksi, tieteen ja taiteen suosijaksi. Roomassa Kristiina perusti kolme tieteellistä akatemiaa.


Ruotsiin hän palasi vain kerran. Kaarle X Kustaa kuoli 1660, ja Kristiina kävi Tukholmassa muistuttamassa olemassaolostaan. Kruununperijä Kaarle XI (s. 1655) oli vasta lapsi ja Kristiina tahtoi teroittaa valtiopäiville, että jos nuori Kaarle kuolee, Kristiinasta itsestään tulee uudelleen hallitsija.
1600-luvun puolivälissä Ruotsi oli suurvalta. Protetanttisen maan johtajan kääntyminen otettiin Vatikaanissa suurena voittona, sen mukaisesti Kristiina sai asuttavakseen siiven eräästä Vatikaanin keskeisimmistä rakennuksista.

Ennen Kristiinan muuttoa kiireesti maalattiin piiloon Omne malum ab Aquilone (lyhennös Jeremia 1:14 "Pohjoisesta purkautuu onnettomuus tämän maan asukkaiden päälle.") huomautukset ja paavi lakkasi sylkemästä pohjoistuulelle.

Kristiinan kuoltua 1689 paavi Innocentius XI (k. elokuussa 1689) olisi tullut itse antamaan viimeisen voitelun, jos olisi vain oman kuntonsa puolesta kyennyt. Kristiinan tullessa Roomaan paavina oli Aleksanteri VII (k. 1667), Kristiina rippi-isinä ehti toimia myös Klemens IX (k. 1669) ja Klemens X (k. 1676).

Innocentiuksen kanssa Kristiina oli ollut riidoissa, entinen hallitsija ei malttanut pitää sormiaan erossa maailmanpolitiikasta. Innocentius olisi nimittäin halunnut lakkauttaa tavan, jonka mukaan kunkin maan suurlähetystöt ovat sijaintivaltakunnan lainsäädännön ulottumattomissa, naapurimaiden itsenäisiä osia pääkaupunkien keskellä.

  
Osaltaan Kristiina itse oli syyllinen riitaan Innocentiuksen kanssa. Hän oli nimittäin perustanut teatterin kortteeriinsa Vatikaanin pyhimpään.

Kristiina piipahti Pyhälle Isälle toteamassa, että idea on tolkuton. Eikä se edennytkään mihinkään. Teatterin Innocentius sen sijaan sai muutettua takaisin varastotilaksi.

 
Minerva oli roomalaisessa mytologiassa sodankäynnin, viisauden, tieteen ja taiteen jumalatar. Minerva oli vastine kreikkalaisen mytologian Athenelle.


Minervaa muistellen
Turussa 6-6 2016
Simo Tuomola

Suomen Prinssi

Tänään 6-6 vietetään Ruotsin kansallispäivää ja Ruotsin lipun päivää.

Ruotsi: Ruotsin kansallispäivä, Ruotsin lipun päivä (”Sveriges nationaldag, Svenska flaggans dag”).  Ruotsin kansallispäivää (ruots. Sveriges nationaldag) vietetään Ruotsissa 6. kesäkuuta, Kustaa Vaasan kruunajaisten (1523) vuosipäivänä.


 
 Kustaa Vaasa Jakob Binksin muotokuvassa vuodelta 1542.

Kustaa Vaasa (ruots. Gustav Vasa, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti – 29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560.

Kalmarin unionin loppuvaiheessa Ruotsissa esiintyi halua irtaantua unionista. Unionikuningas Kristian II yritti tukahduttaa kaiken vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä vuonna 1520. Se kuitenkin synnytti Ruotsissa laajan kapinaliikkeen, jonka johtoon nousi vankeudesta Tanskasta paennut Kustaa Vaasa.


 
 Stockholms blodbad på två scener från Blodbadstavlan. Till vänster skildras hur de två biskoparna halshuggs, och till höger hur kistan med Sten Sture d.y:s kropp grävs upp för att föras till kättarbålet. Tukholman verilöyly käynnissä.

Kapinaliike menestyi ja sai sisämaan nopeasti haltuunsa. Rannikkolinnoituksia talonpoikaisarmeija ei kuitenkaan saanut itsekseen vallattua, joten Kustaa Vaasa pyysi apua Kristian II:n viholliselta Lyypekiltä. Hinta oli kallis, sillä Kustaa Vaasan oli luvattava Lyypekille tulliton kauppaoikeus maahan.


 
 Gustav Vasas intåg i Stockholm 1523, av Carl Larsson (1908). Kustaa Vaasa saapuu Tukholmaan.

Parissa vuodessa Kustaa Vaasan asemasta Ruotsin johtajana tuli kiistaton, ja vuonna 1523 hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, mikä merkitsi Ruotsin lopullista eroa Kalmarin unionista. Ruotsin alueeksi nimettiin samana vuonna myös Itämaa eli Suomi.

 
 Flag of the Kalmar Union

Kalmarin unioni oli Pohjoismaiden valtioliitto vuosina 1397–1523. Unioniin kuuluivat aikoinaan Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat. Näiden valtakuntien alueisiin kuuluivat myös suuri osa Suomesta, Islanti ja Färsaaret, pieni osa Pohjois-Saksaa ja aina 1470-luvulle asti sittemmin Skotlannille siirtyneitä saaria, kuten Shetlanti ja Orkneysaaret. Teoriassa myös Grönlanti oli unionin aluetta. Unionin jäsenvaltakunnat säilyttivät erilliset lakinsa ja valtaneuvostonsa, mutta niillä oli yhteinen kuningas.


 
Kustaa Vaasan voittoja esittelevään viisiosaiseen kuvasarjaan kuuluvan maalauksen jäljennös 1700-luvulta, alkuperäinen on vuodelta 1542. Kuvassa armeija lähtee kukistamaan Smålandin kapinaa (Dacken sota).

Tänään 6-6, Ruotsin kansallispäivänä tulee kuluneeksi tasavuosia siitä kun ylimys Kustaa Eerikinpoika Vaasa valitaan 6-6 1523 Ruotsin kuninkaaksi. Tanskan kuningas Kristianin joukot tyrannisoivat Turkua amiraali Sören Norbyn johdolla ja Turun linnanisäntä junkkeri Tuomas lähtee kesäkuussa avustamaan piiritettyä Tukholmaa. Hänen aluksensa Suomen Prinssi kuitenkin upotetaan ja junkkeri hirtetään.

Yhtä ratkaisevasti kuin Tanskan kuninkaan vallan luomiseen Pohjolaan, otti Søren Norby osaa myös sen puolustamiseen; kun Kustaa Vaasa oli kapinassaan vapauttanut suurimman osan Ruotsia, piti amiraali Søren Norby hyvin tarmokkaasti ja taitavasti puoliaan ja ylläpiti samalla Tanskan merivaltaa.



Amiraali Søren Norby.

Hän karkoitti vuonna 1521 Kustaa Vaasan lähettämän piiritysjoukon Kasteholman edustalta ja kaappasi itselleen ruotsalaisten laivaston tuossa taistelussa. Varhain seuraavana keväänä hän avusti Tukholmaa ja yllätti joukkoineen heti tämän jälkeen Turun kaupungin, joka osaksi paloi, osaksi ryöstettiin.

Länsirannan asutus Turussa tuhoutui, kun Niilo Arvidinpojan joukot sytyttivät ruutivarastot tuleen poistuessaan kaupungista. Myös piispa Arvid Kurki pakeni Norbyn miesten takaa-ajamana ja hukkuu 22. heinäkuuta myrskyssä laivoineen Öregrundin edustalle.


Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti – 22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 1510–1522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin. Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa.

Hänen seuraajansa alkoivat jo edistää uskonpuhdistusta maltillisesti. Kustaa Vaasan kannattajana Kurki joutui pakenemaan tanskalaisia näiden hyökättyä vuonna 1522. Hän hukkui laivansa upotessa Selkämerellä.

Syyskuussa 1521 Tanskan kuningas läänitti kaikki merkittävimmät Suomen linnat Norbylle, sillä ehdolla, että amiraali Norby asettaisi 400 ratsu- ja jalkaväkimiestä Suomen puolustamiseksi, pitäisi Suomen linnat kunnossa ja rakentaisi jopa uuden linnoituksen parin peninkulman päähän Ulvilasta. Tästä päätellen kuningas oli yhdistänyt Suomen suunnitelmansa kiinteästi Norbyn henkilökohtaisiin etuihin.

Myöhemmin Suomen linnojen menetys 1523 koski näin ollen Norbyyn henkilökohtaisesti paljon, koska hän oli käytännöllisesti koko Suomen valtiohoitaja. Linna linnalta tuli ruotsalaisten haltuun, kunnes Viipurin linnasta ei enää taisteltu, vaan se vapaaehtoisesti antautui ko. kaupungin kansainvälisen tyylin mukaisesti; kaupunkiin jäi paljon tanskalaisia palkkasotureita, koska Tanskan kuninkaan vaihdossa Kristiern II sotilaat olisivat olleet hengenvaarassa grevefejden-sisällissodassa, jos olisivat palanneet Tanskaan takaisin.

Norbyn joitakin kuuluisia palkkasotureita olivat mm. Otto Rud, Lüder von Offensee, Gisler Tilemann, Viikinki Rolef, Thomas Lebe eli Junkkeri Tuomas, joka toimi Turun linnanpäällikkönä 1521-1522, Junkkeri Jens Staxrud ja laivapäällikkö Arendt.


Søren Norby (s. 1475 Fy - k. 1530 Firenzessä) oli tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö. Hän toimi Tanskan kuningas Kristian II:n nimissä kaapparina Itämerellä.

Suomessa Norby muun muassa hävitti Turun kaupunkia ja ryösti Kastelholman linnan.




Kuningas Kustaa I Vaasa varustaa 400 ratsu- ja 2000 jalkamiehen sotajoukon Suomeen 1523 Eerik ja Iivari Flemingin johdolla ja joukot nousevat maihin ensin Kuusiston linnaa piirittämään.

Turun linna antautuu 12 päivän piirityksen jälkeen 10. elokuuta. Mauri von Oldenburg taistelee Turusta, mutta pakenee ratsuväkineen Viipuriin. Turun piirityksessä Fleming menettää hevosensa, jota  ammutaan kaupungin sillan kupeessa. Suomen läänityksensä menettävä amiraali Norby asettuu Gotlantiin merirosvoksi.

 
Gustav Vasas rustning utställd på Livrustkammaren. Tukholman Varuskamarin aarteita.
 
Yhtä kaikki Turku vapautuu tanskalaisista vallanpitäjistään ja uusi kuningas Kustaa Vaasa vierailee Turussa ensimmäisen kerran elokuussa 1530 ja uudelleen syyskuussa. Kirkon ja luostarien omaisuutta valtiolle takavarikoitaessa mm. Turun tuomiokirkon piti tuolloin toimittaa kelloverona Tukholman linnaan suurin ja toiseksi suurin kirkonkellonsa. Eiköhän haeta ne sieltä pois.

Junkkerina
Turussa 6-6 2016
Simo Tuomola

Gadolinin muisto

Tänään 5-6 pysähdymme Kaskenmäen päällä sijaitsevan kiviaidan luo erään muistolaatan ääreen. Tällä paikalla on sijainnut maailmankuulun kemistin, Johan Gadolinin, laboratorio ja muhkea puutarha. Tänään 5-6 tulee kuluneeksi tasavuosia miehen syntymästä vuonna 1760.


 
 Johan Gadolinin syntymästä 200 vuotta vuoden 1960 juhlapostimerkissä.

Johan Gadolin (5. kesäkuuta 1760 – 15. elokuuta 1852) oli suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi. Gadolin löysi alkuaine yttriumin vuonna 1794, ja laajemmin hänen työnsä johti harvinaisten maa­metallien eli lantanoidien löytämiseen.

Johan Gadolinin isä Jakob Gadolin oli Turun Akatemian astronomian ja fysiikan professori, sittemmin teologian professori ja  Turun piispa.

 

Kun professori Johan Gadolin meni vuonna 1794 naimisiin Hedvig Magdalena Thielemanin kanssa, lahjoitti morsiamen isäpuoli sotakomissaari Algot Björkbom nuorelle parille talon osoitteesta Luostarikortteli 44. Gadolin laajensi omistuksiaan alueella saman tien ostamalla postitarkastaja Erik Johan Alleenin perikunnalta itselleen Vartiovuoren rinteellä sijainneet pellot.

Gadolinilla oli tuolloin omistuksia myös mm. tupakkatehtaassa, viinanpolttimossa ja olutpanimossa, joten pelloille oli myös hyötykäyttöä humalan, tupakanlehtien ja mausteiden viljelyksessä. Gadolin istutti alueelle myös runsaasti puita ja teetti sinne leveitä puutarhakäytäviä.

Kaikkiaan Gadolinin omistama alue, jolla oli myös oma elintärkeä kaivonsa, käsitti 8,5 tynnyrinalaa, yhden tynnyrinalan, jolle tynnyrillinen viljaa kylvettiin, vastatessa noin 0,5 hehtaaria. Aika iso puutarha siis, rajoittuen nykyisen Kaskenkadun, Sirkkalankadun ja Vartiovuorenkadun välille.




Vuonna 1812 alueen omenapuiden lukumäärä ylsi kolmeensataan ja kirsikkapuiden kahteensataan. Yksi Suomen suurimmista hedelmätarhoista sijaitsi silloin siis Turussa Kaskenmäen laella, jonne Gadolin pystytti lankonsa kanssa myös kemiallisen laboratorionsa, jossa valmistettiin mm. maalarinvärejä ja keinotekoista mineraalivettä.

Vuonna 1811 Gadolin aikoi myydä laboratorionsa puutarhoineen kaikkineen Turun akatemialle 10000 hopearuplalla ja laboratoriosta suunniteltiin teknologian instituuttia hyödyntämään maan teollisuutta. Hanke kuitenkin hautautui ja vuonna 1816 Gadolin lopulta myi puutarhansa 4000 hopearuplalla. Ostajana oli apteekkari Henrik Johan Kjöllerfeldt, jolla oli kaupungissa tuolloin jo omakin puutarhansa lääkekasveille.

 

Lopulta apteekkari vuokrasi alueen puistoksi ja vuonna 1819 sotakamreeri Pehr Magnus Lewison perusti paikalle Surutoin huvipuiston keinuineen ja karuselleineen. Laboratorioon pystytettiin tuolloin olutpanimo. Vuonna 1821 tilan hyvin vakuutettu päärakennus sattui palamaan ja apteekkari myi lopulta kiinteistönsä.

Vuonna 1822 oluenpanija Pehr Lundberg hankki Gadolinin puutarhan omistukseensa. Ravintolaoikeuksia Lundberg haki alueelle vuonna 1824 ja ne myös myönnettiin maaliskuun alusta elokuun loppuun. Surutoin-huvipuiston kukoistuskausi sattuukin juuri vuosiin 1824-1826.

Lundbergin osalta toiminta päätyi konkursiin vuonna 1825, mutta konkurssihallinto vuokrasi alueen uudelleen Lewisonille, joka siirsi Ruissaloon perustamansa Manillan huvipuiston toiminnat ja laitteet Surutoin-alueelle Kaskenmäelle. Toiminta alkoi vapun päivänä vuonna 1826.

 
 Gadolin esitti muun muassa käsityö- ja manufaktuurikoulujen perustamista maahan. Tämä oli ensi askel teknisen opetuksen aloittamiseksi Suomessa.

Syyskuussa konkurssihallinto piti julkisen huutokaupan, jossa puutarhan perustaja ja ensimmäinen omistaja Johan Gadolin huusi alueen itselleen takaisin huimaan 13500 ruplan hintaan, lainaten osan rahoista Akatemialta.

Turun palon jälkeen 1827 puutarhaan perustettiin joukkoruokintapaikka hätään joutuneille kaupunkilaisille. Palon jälkeinen ruutukaava koitui lopulta puutarhan kohtaloksi kaupungin pakkolunastaessa alueen 19000 ruplalla tonttimaaksi.

 

Laboratoriorakennukseen suunniteltiin köyhäintaloa, mutta lopulta sinne perustettiin vuonna 1833 kuumesairaala. Kun Suruttoman kukkivat hedelmäpuut lopulta hävitettiin suuren kohun saattelemana, puhuttiin jo silloin barbaarisesta kaupunginhallinnosta.

Turkuseura on esittänyt laboratorion palauttamista alkuperäiseen asuunsa. Luostarinkatu 5:ssä säästynyt talo saisi näin 1700-luvun lopun asunsa ja sisustettaisiin vanhoin laboratoriovälinein ja Gadolinin työtä kunnioittavin tiedoin.

Suruttomasti
Turussa 5-6 2016
Simo Tuomola
 

Pohjolan Lumiaura

Tänään 4-6 vietämme Marskin syntymäpäivän kunniaksi Puolustusvoimain lippujuhlan päivää. Mutta minulla liput liehuvat myös toisen marsalkan kunniaksi. Hänet on haudattu mausoleumiinsa Turun tuomiokirkkoon.

 
Turku Cathedral: Tomb of Åke Tott and Christina Brahe

Tänään juhlistamme siis myös Pohjolan Lumiauraksi nimetyn sotamarsalkka Åke Tottin syntymäpäivää vuodelta 1598.

Åke Henrikinpoika Tott (4. kesäkuuta 1598 Lohja, Kirkniemi – 15. heinäkuuta 1640 Eurajoki, Lavilan kartano) oli suomalainen sotilas, josta tuli sotamarsalkka 1631. Tott oli serkkunsa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin luottosotilas. Hänet tunnettiin nimellä Pohjolan Lumiaura.

 

 Åke Tott.
Litografi av Otto Henrik Wallgren.

Tott osallistui vuonna 1613 viisitoistavuotiaana Jakob De la Gardien johtamalle Venäjän retkelle Inkerin sodassa. Hän oleskeli tämän jälkeen useita vuosia ulkomailla, kunnes palasi Kustaa II Aadolfin kamariherraksi 1623. Hän osallistui Puolan sotaan ja vuonna 1627 hänet ylennettiin everstiksi johtamaan suomalaista värvättyä ratsuväkirykmenttiä.

Vuonna 1630 hänestä tuli valtaneuvos sekä ratsuväen kenraalimajuri ja sitten kenraali. 1631 hänestä tuli Ruotsin marsalkka. Tott osallistui kolmikymmenvuotisen sodassa Grubinin ja Breitenfeldin taisteluihin. Hänen sotilasuransa katkesi sairasteluun ja 1633 hän palasi takaisin Ruotsiin.

Kuningas lahjoitti Tottille kolme kartanoa Eurajoelta maksuna ratsuväkikomppanian ylläpidosta. Tott kuoli verensyöksyyn 1640. Hänet on haudattu mausoleumiin Turun tuomiokirkkoon. Åke Tottin poika oli kreivi, sotapäällikkö ja Liivinmaan kenraalikuvernööri Claes Tott.

Åke Tottin äiti oli kuningas Eerik XIV tytär Sigrid Vasa, jonka äiti puolestaan oli Turun tuomiokirkkoon haudattu kruunupää Kaarina Maununtytär..

 
Sigrid Vaasa (1566–1633) oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n ja hänen puolisonsa Kaarina Maununtyttären tytär.

Hänet tuotiin vangittuna äitinsä Kaarina Maununtyttären kanssa Turun linnaan 1573 ja sieltä molemmat vapautuivat vuonna 1577.

Hän asui lapsuudessaan äitinsä Kaarina Maununtyttären kanssa Liuksialan kartanossa ja jäätyään kahdesti leskeksi palasi asumaan sinne kuolemaansa asti. Vuonna 1597 hän avioitui Henrik Klaunpoika Tottin kanssa. Sen jälkeen oli Kirkniemen ja Sjundbyn kartanoiden emäntä.

Heidän lapsistaan merkittävin oli Åke Tott, joka sai mainetta kuningas Kustaa II Aadolfin johtamissa sodissa. Kaarle-herttuan ja Sigismundin valtataistelun aikana Henrik Tott asettui suomalaisten aatelismiesten ja sitä kautta myös Sigismundin puolelle, minkä vuoksi hän joutui pakenemaan maasta ja kuoli ilmeisesti noin vuonna 1603 maanpaossa.



 Miniporträtt på Åke Tott från 1625–1650.

Sigrid solmi uuden avioliiton vuonna 1609 Natt och Dag - sukuun kuuluvan Nils Nilsinpojan kanssa, muutti Ruotsiin, mutta jäi neljän vuoden kuluttua leskeksi. Leskeksi jäätyään hän palasi Suomeen ja kuoli Liuksialassa.

Vuonna 1627 Åke Tottin johtamat Turusta sotaan lähetetyt suomalaiset ratsujoukot hakkapeliitat kunnostautuvat Puolassa ja Tott saa lisänimensä "Pohjolan Lumiaura". Kuningas Kustaa II Aadolfin kuoltua Lützenin taistelussa 1632 Åke Tott tuo kuninkaan ruumiin Ruotsiin, jossa se haudataan Tukholman Riddarholmin kirkkoon.

 
Carl Gustav Hellqvist, Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633, 1885. Kustaa II Aadolfin kotiinpaluu, mukana Åke Tott.

 Vuonna 1635 Tott vierailee Turussa ja siirtää äitinsä Sigrid Vasan ruumiin Maarian kirkosta Tottien sukuhautaan Tuomiokirkkoon Pyhän Laurentiuksen kuorin lattian alle lyijyarkussa Sigridin äidin Kaarina Maununtyttären ja Henrik-veljen viereen.

Pyhän Laurentius (suomeksi myös Pyhä Lauri) toimi Rooman kirkon diakonina kolmannella vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa 10. elokuuta 258.

Kun Åke Tottin ensimmäinen puoliso Sigrid Bjelkke kuolee 1638, sotamarsalkka Åke Tott löytää uudeksi vaimokseen Christina Brahen. Heidät vihitään Tuomiokirkossa ja samalla kirkko saa lahjoituksena kalkin öylättilautasineen.

 Qwenselin talo on Turun vanhin puutalo. Vanha porvariskoti sijaitsee Aurajoen rannalla Turun keskustassa. Se rakennettiin noin vuonna 1700 vuoden 1652 asemakaavassa aatelistolle varatulle alueelle.

Kun Turussa 1640 ritaristolle ja aatelisille varataan Herrainkulman alueelta jokirannasta Qwenselin talon kulmilta kaupungin arvotontteja, saajana on myös Åke Tott, joka kuitenkin kuolee samana vuonna tilallaan Eurajoella ja haudataan suurin juhlallisuuksin Rothoviuksen saarnatessa 29. syyskuuta Turun tuomiokirkkoon Pyhän Laurentiuksen kappeliin.

Juhlavissa hautajaisissa on mukana mm. neljä 120 miehen komppaniaa ja 52 pappia. Pietari Brahe saattaa lankonsa hautaan ja purjehtii 7. elokuuta Ruotsiin päättäen samalla ensimmäisen kenraalikuvernöörikautensa Turussa.

Vuonna 1642 Pietari Brahelle varattu Herrainkulman tontti luovutetaan kuningatar Kristiinan suosikille Åke Tottin pojalle Claes, Klaus Åkenpoika Tottille, joka on kunnostautunut etenkin turnajaisissa.

Vuonna 1676 Pietari Brahe pystyttää Tott-suvulle mausoleumin Turun tuomiokirkkoon. Hautakammiossa lepäävät nykyisin Åke Tott ja puolisonsa Sigrid Bjelkke sekä Kristiina Brahe ja Sigrid Vaasa. Kammiota koristavat Åke Tottin ja Torsten Stålhandsken haarniskat.

 Åke Tott och hans första fru Sigrid Bielkes gravmonument i vit och svart marmor i Åbo domkyrka.


Kristiina Brahe kuolee vasta 1684, mutta jo 1678 Tuomiokirkkoon valmistuvat Pohjolan barokin tunnetuimpiin kuuluvan kuvanveistäjän, saksalaisen Peter Schultzin mustasta ja valkoisesta marmorista Tukholmassa veistämät Åke Tottin ja puoliso Kristiina Brahen kokovartalopatsaat Tottien hautakappeliin. Samalla kreivi Pietari Brahe ja Kristiina Brahe lahjoittavat kirkolle epitafin, muistotaulun Kaarina Maununtyttären kunniaksi.

 
Åke Tottin ja hänen 1. puolisonsa Sigrid Bielken muistopatsas Turun tuomiokirkossa
 
Gift 1) 1628 i Åbo med friherrinnan Sigrid Bielke (1607-1634), dotter till presidenten friherre Nils Bielke och friherrinnan Ingeborg Oxenstierna af Eka och Lindö.
Barn: Clas Åkesson Tott d.y., född 14 augusti 1630 på Ekolsund.
Gift 2) 1638 i Stockholm med grevinnan Christina Brahe (1609-1681), dotter till riksrådet greve Abraham Brahe och friherrinnan Elsa Gyllenstierna af Lundholm.

Niin että kumpikohan Åke Tottin vaimoista siihen Tuomiokirkon hautamonumenttiin onkaan sotamarsalkan viereen ikuistettu. Täytyy käydä paikan päällä tarkistamassa.

 
Marskien päivänä
Turussa 4-6 2016
Simo Tuomola

Simonpoika Villi

Tänään 3-6 tulee kuluneeksi tasavuosia Franz Kafkan kuolemasta 1924, mutta me avaamme historiankirjan tuoreiden ylioppilaiden kunniaksi tuosta - vuoden 1731 kohdalta. Andreas pääsee 3-6 vuonna 1731 ylioppilaaksi Turun akatemiaan.

 Antti Lizeliuksen ehdotuksesta päätettiin Pöytyällä vuonna 1758 kerätä sunnuntaikolehdit vaivaisten hoitoon ja perustaa köyhäinmakasiini.

Tiedossamme ei ole, kuinka Antti Simonpoika Villi joutui opintielle. Mutta nähtävästi hänkin kuului niihin lahjakkaihin nuorukaisiin, joihin ensi sijassa seurakunnan papisto kiinnitti huomiota mm.  lukusijoilla, niitähän taas Isonvihan jälkeen oli alettu pitää.


Minulle kelpaa tällä kertaa siis juhlan aiheeksi pappismies, joka syntyi 12-10 vuonna 1708 Tyrvään pitäjän Vehmaan kylässä Villin taloon. Simo Heikinpoika ja Kaisa Eerikintytär antoivat seitsemännelle lapselleen nimeksi Anders Simonpoika. Jälkipolvet tuntevat miehen paremmin nimellä Anders Lizelius.

 



Niinkuin niin monen senaikaisen, opintielle joutuneen kansanlapsen, niin Antti Simonpojankin elämän alkuvaiheet ovat sangen hämärät. Hänen lapsuusvuotensahan sattuivat maamme historian raskaimpiin aikoihin, Isonvihan vuosiin. Muutoinkaan Turun akatemian nimikirja ei paljon kerro talonpoikaissyntyisten ylioppilaitten, ns. "ensi polven miesten" nuoruudenpäivistä. Lizeliuksellekin on riittänyt vain maininta: ,,Född 1708, Tyrvis, bondeson"

Toukokuun 31. päivänä I731 Andreas Simonpoika Lizelius sitten saa päästötodistuksen Turun katedraalikoulusta, ja vasta tästä ajankohdasta alkaen on verrattain tarkoin tiedossamme hänen elämänsä vaiheet. Päästötodistuksen saatuaan hän kirjoittautui kesäkuun 3:ntena ylioppilaaksi Turun akatemiaan, tullen Satakuntalaisen osakunnan jäseneksi.

 


Hän pääsi Turun katedraalikouluun vuonna 1725 ja Turun Akatemiaan 1731. Hänestä tuli Mynämäen kirkkoherra ja ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden Suomenkielisten Tieto-Sanomien päätoimittaja. Lehden näytenumero ilmestyi 1775 ja tilattuna se ilmestyi vuoden päivät 1776 kahdesti kuukaudessa. Litzelius oli suomen kielen uudistajia, ja mies otti oikeinkirjoituksessa käyttöön c:n sijasta k:n. Ciitos siitä.


Näytenumero Suomalaiset Tieto-Sanomat, syyskuu 1775.

Suomenkieliset Tieto-Sanomat oli ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti. Lehti ilmestyi kahdesti kuukaudessa Turussa vuonna 1776. Sen näytenumero ilmestyi syyskuussa 1775 nimellä Suomalaiset Tieto-Sanomat. Lehden toimittaja sekä päätoimittaja oli Mynämäen kirkkoherra Antti Lizelius.

Antti Lizelius alkoi julkaista Suomenkielisiä Tietosanomia vuoden 1775 lopussa. Lehti ilmestyi vain reilun vuoden. Esikuvana oli ”Åbo Tidningar”, Suomen ensimmäinen ruotsinkielinen sanomalehti, jota hän kirjoituksillaan avusti. Lizeliuksen sepittämä tervehdysruno, jolla lehti alkoi, sisälsi lehden ohjelman pääpiirteissään:

Mieltykähät Mieluisesti Oppimahan Omillanne Suomen Selwillä Sanoilla , Lukemahan , Lausumahan , Toimehenkin Tuottamahan Toimituxia Tylyjä , Tietojakin Toimenpita , Sanomita Samowita Suomexi Sanottawita , Kirian Kautta Kuuluwita , Kuuluwita , Kaikuwita , Meijän Maamme Manterilla , Satamilla , Saarikoilla , Moisioisa Muhkehisa , Majoisa Myös Matalisa .

Lizeliuksen ensimmäinen Raamattu 1758.
 
Antti Lizelius (12. lokakuuta 1708 Tyrvää - 15. lokakuuta 1795 Mynämäki) oli suomalainen pappi ja kirjallisuusmies. Hän toimi Mynämäen kirkkoherrana vuodesta 1769. Hän oli ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, Suomenkielisten Tieto-Sanomien, julkaisija lehden ilmestyessä vuosina 1775–1776 sekä kahden raamatunpainoksen kielentarkastaja.

Lizeliuksen tarkastama Raamattu (Biblia) oli Suomen kirkossa käytössä 1930-luvulle asti ja eräät herätysliikkeet käyttävät niitä edelleen. Lizelius otti ortografiassa käyttöön c:n sijasta k:n.

Rovasti Antti Lizelius

 1708 - 1795

Antti Lizeliuksen elämän vaiheet


1708 Syntyi 12.10 Tyrväällä Vehmaan kylässä

1735 Filosofian maisteri Turun akatemiasta

1737 Vihittiin papiksi

1739 Avioitui Katarina Saliniuksen (k. 1759) kanssa

1741-1761 Pöytyän kirkkoherra

1758 Mynämäen rovastikunnan lääninrovasti

1758 Raamatun suomennos ilmestyi

1760 Avioliitto Hedvig Gadolinin (k. 1802) kanssa

1761-1795 Mynämäen kirkkoherra

1776 ”Suomenkielisten Tieto-Sanomien ” toimittaja

1776 Uusi Raamatun suomennos ilmestyi

1795 Kuoli 15.10 Mynämäessä


 
Raamatun käännökset

Taitavana suomenkielen taitajana ja ”pyhien kielten ” tuntijana Lizelius sai tehtäväkseen koko Raamatun kielen oikeinkirjoituksen tarkistamisen, ajanmukaistamisen sekä käännösvirheiden oikaisemisen. 

Uusi laitos ilmestyi vuonna 1758. Hän vastasi myös vuoden 1776 painoksen käännöksestä. Tämä Vanha Kirkkoraamattu oli käytössä meidän päiviimme saakka.

Tehdessään raamatunkäännöstyötä Pöytyällä Antti Lizelius alkoi ensimmäisenä kirjoittaa kirkonkokousten pöytäkirjoja myös suomeksi. Tätä tapaa hän jatkoi Mynämäessä. Säätyläisten
läsnä ollessa pöytäkirjat kirjoitettiin
kuitenkin ruotsiksi.

Pöytäkirjoista löytyy myös hänen ohjeensa
kuudennusmiehiksi valituille:

 ”Kirkon miesten
tulee käyttä heitänsä caunisti ja siwiästi,
ilman on heillä nijncuin muiden perään
catzoilla caxi kertainen wastaus, ja hyljätän
pois kirkon miehen wirasta”.






1776 Raamattu oli Lizeliuksen suurtyö. Lizelius oli myös 1758 Raamatun työmyyrä ja hänen käsistään lähti esitys hyväksyttäväksi.





 
Köyhäinhoito Antti Lizeliuksen ehdotuksesta päätettiin Pöytyällä vuonna 1758 kerätä sunnuntaikolehdit vaivaisten hoitoon ja perustaa köyhäinmakasiini, ”Waiwaisten Wara-aitta”, ensimmäisenä koko maassa.

Makasiiniin ostettiin vaivaiskassan säästövaroilla vuosittain viljaa, jota keväisin lainattiin siemeneksi tarvitseville talonpojille. Korkoa perittiin 5 kappaa tynnyriltä. Makasiinin tuotto käytettiin köyhäintalon asukkien hyväksi. Hallanaralla, katovuosien vaivaamalla Pöytyällä tämä lainamakasiini saavutti kansan suosion. Mynämäkeen Lizelius aikaansai köyhäinmakasiinin vuonna 1767.

Perinteinen köyhäinhoito perustui siihen aikaan lahkoihin eli ruotuihin. Muutama talo muodosti ruodun joka hoiti yhden ”vaivaisen”. Hoito ei aina ollut riittävää ja seurauksena oli häiritsevää kerjuulla käyntiä.

Lizelius korvasi ruodut taloilta perittävällä köyhäinverolla, joka koottiin viljana ja papuina köyhäinhuoneen ylläpitoaittaan. Kaikkein huonokuntoisimmat siirrettiin v. 1763 rakennettuun Helijärven köyhäintupaan, joka oli myöhemmin laajennettu useita rakennuksia käsittäväksi. Parempikuntoiset, muualla asuvat köyhät, saivat kassasta avustuksen ylläpidokseen.

Köyhäinhoitoon kerättiin varoja myös
maantien varressa seisseen vaivaisukon
avulla. Köyhäinhoidon uudistusten
pyörteissä Lizeliusta syytettiin
köyhäinkassan varojen väärinkäytöstä.

Vaivaisukonkin tuottamien rahojen
epäiltiin päätyneen sokerin ostoon
kirkkoherran omaan talouteen.
 
 

Puhuttiin Lizeliuksen ”sokeriäijästä”.
Varusmestari Mittler syytti Lizeliusta
useassa kokouksessa väärinkäytöksistä
ja sai aikaan köyhäintilien tarkastuksen.
Mitään epäselvää ei tileistä kuitenkaan löytynyt.



Waiwaisena
Turussa 3-6 2016
Simo Tuomola