keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vasa uppoaa

Tällä päivämäärällä 10-8 koettiin maamme pääkaupunki Tukholmassa kummia vuonna 1628 kun kuninkaan lippulaiva Vasa upposi yllättäen kaupungin edustalla neisytmatkallaan.





Vasa oli Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin lippulaiva, joka upposi 10. elokuuta 1628 aloitettuaan juuri neitsytmatkansa. Vuonna 1961 laiva nostettiin merenpohjasta. 18 vuotta laivaa ruiskutettiin säilöntäaineilla sen tilapäisessä sijaintipaikassa Wasavarvetilla. Vuodesta 1990 lähtien aluksen sijoituspaikka on ollut Vasa-museo Tukholmassa.






Tänään 10-8 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä katastrofista, jossa kuningas Kustaa II Aadolf  Vaasan kruununlaiva Vasa kaatui tuulenpuuskassa taivallettuaan Tukholman edustalla 1628 neitsytmatkaansa vain 1300 metrin verran, upoten syvyyksiin 333 vuodeksi.


Vasa oli rakennettu Tukholmassa hollantilaisen laivanrakentajan Henrik Hybertssonin johdolla. Hänellä oli apunaan puuseppiä, kuvanveistäjiä, maalareita, lasittajia, purjeentekijöitä, seppiä ja monien muiden ammattien edustajia. Vasa-laivan parissa työskenteli yhteensä neljäsataa henkilöä.


 

Laiva rakennettiin Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin käskystä. Rakentaminen kesti noin kaksi vuotta. Laivassa oli kolme mastoa, joissa oli tilaa kymmenelle purjeelle, sen korkeus mastonhuipusta köliin oli 52 metriä, pituus keulasta perään 69 metriä, ja se painoi 1 200 tonnia. Valmistuttuaan se oli yksi mahtavimmista laivoista, joita koskaan oli rakennettu.

 


Vasa-laivan oli tarkoitus olla yksi Ruotsin laivaston tärkeimmistä aluksista. Siinä oli 64 tykkiä, joista suurin osa oli 24-naulaisia (ne ampuivat 24 naulan eli 11 kilon painoisia kuulia). Ruotsilla oli noin kaksikymmentä sota-alusta, mutta yhdessäkään niistä ei ollut niin paljon tai niin painavia tykkejä kuin Vasa-laivassa.

Vasa-laiva olisi todennäköisesti purjehtinut Puolaan, joka oli vuosia ollut Ruotsin suurin vihollinen. Puolaa hallitsi kuningas Sigismund, joka oli Ruotsin kuninkaan serkku (heillä oli sama isänpuoleinen isoisä). Sigismund oli aikoinaan ollut Ruotsin sijaishallitsija, mutta hänet oli syösty vallasta katolisen uskonsa takia.


 


Kuningas halusi laivaan normaalia enemmän tykkejä. Tämä tarkoitti, että laivaan valitut mitat eivät enää olleet sopivia ja sen rakentajilla oli edessään aivan liian vaikea ongelma. Laiva rakennettiin käyttämällä korkeita kansirakenteita, ja siinä oli kaksi suljettua kantta tykkejä varten.

Laivan pohja täytettiin isoilla kivillä, jotka toimivat painolastina ja pitivät sen vakaana vedessä. Mutta Vasa oli yläosastaan liian painava ja laivassa oleva 120 tonnin painolasti oli liian vähäinen.

Vasa lähti neitsytmatkalleen 10. elokuuta 1628 Tukholman satamasta. Tarkoitus oli noutaa kauempana sijaitsevasta tukikohdasta vielä 300 miestä matkaan. Sää oli ollut tyyni, mutta kun Vasa oli ehtinyt matkata noin neljännestunnin ajan ja vajaat 1 300 metriä, äkillinen tuulenpuuska tarttui laivaa purjeisiin ja kaatoi koko sota-aluksen kello neljän ja viiden välillä iltapäivällä.


Merivesi syöksyi Vasan tykkiporteista sisään, ja alus alkoi nopeasti vajota kohti merenpohjaa

Vasan uppoamisesta kuultuaan kuningas Kustaa II Aadolf kirjoitti kirjeen, jossa hän määräsi laivan uppoamisesta vastuussa olevia rangaistaviksi. Uppoavasta laivasta pelastunut Vasan kapteeni Söfring Hansson pidätettiin, mutta todettiin syyttömäksi ja vapautettiin ilman rangaistusta.




Kustaa II vietti paljon aikaa Turussa ja täällä hänen luottomiehiinsä lukeutui mm. Klaus Laurinpoika Fleming, jolle kuningas antoi 1615 tehtäväksi uudistaa laivastonsa. Ruissalon tammimetsää parturoitiin ahkerasti Tukholman laivatelakoiden tarpeisiin ja parturointia jatkettiin vuoteen 1621, jolloin Flemingin rakennuttama viidenkymmenen sotalaivan ja sadan kuljetusaluksen laivasto purjehtii kuninkaan johdolla Riikaa piirittämään.

Ruotsin merimahdin uusi uljas lippulaiva Vasa rakennettiin 1621-1625 osaksi tuota laivastoa ja 64 kanuunoineen se oli Euroopan suurimpia sota-aluksia.



Klaus Laurinpoika Fleming eteni urallaan Ruotsin laivaston amiraaliksi ja hänen ehdotuksestaan hallitus perusti 1638 Delaware-joen suistoon Uuden Ruotsin siirtokunnan, jonne Kalmar Nyckel -alus vei sen ensimmäiset asukkaat. Siirtokunnan kuvernöörinä toimi 1643-1653 Flemingin kaveri, everstiluutnantti Juhana Printz, joka tuli hyvin toimeen intiaanien kanssa.

Printzillä oli oma osuutensa myös Vasa-laivan kohtaloissa. Kun alus 1961 nostettiin syvyyksistä, oli sen tykeistä enää jäljellä 3 kanuunaa."Miehet, jotka osasivat mennä veden alle" eli sen ajan sukelluskellon taitajat olivat onnistuneet jo 1628 nostamaan tykit syvyyksistä, yhtenä osaajana juuri Johan Printz.




Johan Printz, född 1592 som Johan Björnsson, i Bottnaryd, Småland, död 1663. Överstelöjtnant, guvernör över Nya Sverige 1642-1653 och landshövding i Jönköpings län 1658-1663,

Vasan kallisarvoiset, pronssista taotut kanuunat nostettiin hylystä sukelluskellojen avulla jo 1600-luvulla. Koska silloisella tekniikalla laivaa ei vielä kyetty nostamaan, Vasan hylyn annettiin olla rauhassa.


 


 Vasa-laivaa nostettaessa pinnalle kohosi ensimmäisenä Paavo Nurmen patsaan pienoisversio - teekkaripilalla irvailtiin ruotsalaisille.

Yksityinen tutkija Anders Franzén aloitti Vasa-laivan etsimisen 1950 luvun alussa. Tukholman saaristossa vanhempien kodin lähellä olleet hylyt olivat lapsuudesta lähtien kiehtoneet häntä.


Laivamato, Teredo navalis, joka syö puisia hylkyjä suolaisissa vesissä, ei viihdy Itämeren murtovesissä. Anders Franzén ymmärsi, mikä merkitys tällä asialla oli niille laivoille, jotka olivat uponneet Itämereen, ja vuonna 1956 hän löysi Vasa-laivan uudelleen.


Sukelluskellon toimintaperiaate on tunnettu jo antiikin ajoista. Pian Vasa-laivan tapahtuneen uppoamisen jäleen 1628, hylylle laskeuduttiin sukelluskellolla.

 

Vasa-laivan noston mukana löydettiin yli 14 000 irrallista puista esinettä, joista 700 oli veistoksia. Nämä käsiteltiin säiliöntäainein yksitellen ja asetettiin sitten takaisin laivaan alkuperäisille paikoilleen. Tehtävä oli kuin valtavan palapelin kokoamista.




Vasa-museon kokoelmissa voi törmätä myös laivan alkuperäisen miehistön jäseniin.


Klaus Laurinpoika Flemingin merellinen taival päättyi 1644, kun hänen johtamansa 46 aluksen laivasto kohtasi meritaistelussa Tanskan kuningas Kristian IV:n laivaston. Yhteenotossa Louhisaaressa syntynyt Fleming haavoittui kuolettavasti.


Upoksissa
Turussa 10-8 2016
Simo Tuomola

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Pelikaanien Turku

Tänään 8-8 selailemme vanhoja turkulaisia päiväkirjamerkintöjä, kas tuossa.

Turussa opiskellut Per Magnus Gyllenius kertoo 8. elokuuta 1653 päiväkirjassaan käynnistään Koroisissa piispan tyttären seurassa:




 
”Me kuljimme joen itäisellä puolella. Sen nimi on Aura ja se kulkee läpi Turun. Ja kun me tulimme siellä kylään, me annoimme soutaa itsemme joen yli. Koroisissa saimme ruokaa vanhassa piispantalossa, joka oli muinoin rakennettu pihan keskelle ja on hyvin korkea ja pullea monin suurin aukoin ja rei’in. Tämä oli ollut heidän huvimajansa, missä he olivat juoneet ja pitäneet lystiä.

Kyseisen rakennuksen jälkeen on piispan alueen raja ja Räntämäen pitäjän myöskin. Alempana saman talon luona jakautui joki kahteen osaan ja niemellä joen jakautuessa on ollut Turun kaupunki, mistä vielä on nähtävillä monia vanhoja muureja ja raunioita.”


Koroistennniemi on toiminut varhaisessa vaiheessa kaupan ja kulttuurisuhteiden keskuksena, ja siellä on säilynyt useita muinaisjäännöksiä. Itse niemellä on näkyvissä vain kirkon perustuksia sekä Aurajoen puolella piispantaloon kuuluneiden rakennusten nelikulmaisia perustuksia.







 




Mukana olleen tytön isä oli siis Turun tuolloinen piispa:

 
Aeschillus (Eskil) Petraeus (1593 Grums, Ruotsi – 27. syyskuuta 1657 Turku) oli Turun piispa vuosina 1652–1657. Ennen tätä hän oli Turun kymnaasin lehtori ja tuomiorovasti. Hän oli myös Turun akatemian ensimmäinen teologian professori ja yliopiston rehtori.

 Petraeus toimi valtiopäivämiehenä vuosina 1634, 1638 ja 1640. Petraeus oli ruotsalaissyntyinen, mutta hyvin perehtynyt suomen kieleen. Hän muun muassa johti Raamatun käännöskomiteaa ja julkaisi suomen kielen kieliopin Linguae Finnicae brevis institutio vuonna 1649.


Ruotsalainen ylioppilas Petrus Gyllenius käväisi siis tuolloin Koroisissa ja kirjasi päiväkirjaansa sen kuuluisan Vanhan Turun sijainneen juuri Koroisten niemellä, venäjänkielisen sanan "gorod" merkitessä aitausta ja kaupunkia.

 

sl. 1648 Petter Gyllenius Petrus Magni, Vermlandus 647. * Ölmessä 14.4.1622. Vht: talollinen Ölmen pitäjän Södra Toftassa Måns Nilsson († 1624) ja Ingeborg Torbjörsdotter. Karlstadin koulun oppilas 9.5.1636 – 5.8.1648 (testim.). Ylioppilas Turussa sl. 1648 Gullenius Petr. Magni _ 33. Stipendianomus 20.6.1649. Alimman luokan stipendiaatti kl. 1650 – kl. 1651. Respondentti 22.11.1651, pr. Eskil Petraeus U1. Keskimmäisen luokan stipendiaatti sl. 1651 – sl. 1653. Oraatio 16.3.1652. 

 

Stipendiaattiteesi 18.2.1654, pr. Nils Nycopensis U20. Oraatio 19.3.1654 (painettu 1656). Ylimmän luokan stipendiaatti kl. 1654 – sl. 1655. FK 28.3.1655. Respondentti 4.12.1655 pro gradu, pr. Abraham Thauvonius 14. FM 5.6.1656. Ylimmän luokan stipendiaatti kl. 1657 – sl. 1657. — Mariestadin koulun konrehtori 1657. Karlstadin koulun kollega 1660, matematiikan lehtori 1665. Bolstadin kirkkoherra 1669. † Bolstadissa 11.1.1675.

 
Tämä värmlantilainen ylioppilas Petrus Gyllenius, joka opiskeli Turussa 1640- ja 1650-luvuilla tallensi päiväkirjoihinsa myös tietoja turkulaisen nuorison juhannuksen vietosta Kupittaalla ja mm. tietoja Turun tuomiokirkon kunnostuksesta 1649-1650.

Vuonna 1649 Petrus kuvaili päiväkirjaansa turkulaisen nuorison juhannuksen viettoa Kupittaalla Pyhän Johanneksen lähteellä. Gylleniuksen kertoman mukaan väki vaelsi paikalle viranomaisten kielloista ja maistraatin paikalle määräämästä vartijasta huolimatta uhraamaan, leikkimään ja kisailemaan tulien ympärille. Osattiin sitä siis olla kansalaistottelemattomia jo tuolloin.


 
 Piispa Henrik kastaa ensimmäisiä suomalaisia Kupittaan lähteellä. Robert Wilhelm Ekmanin maalaus 1850-luvulta pohjautuu perimätietoon, ei historialliseen todellisuuteen.


Kupittaan lähteestä on olemassa jo keskiaikaisia tarinoita. Sitkeä tarina kertoo, että piispa Henrik kastoi suomalaisia kristinuskoon juuri Kupittaan lähteellä tehtyään ensimmäisen ristiretkensä Suomeen 1150-luvulla. Taru juontaa juurensa siitä, että kristinuskon tultua vanhoille suomalaisille pakanallisille uhripaikoille vaihdettiin uusi pyhimys.



Lähes kaikki noitaoikeudenkäynnit Turussa käytiin kansan keskuudessa harjoitettua taikuutta vastaan, mutta kyllä sitä 1600-luvulla myös Turun akatemiassa harjoitettiin magiaa.

Tällöin Kupittaalle tuli Henrik, josta taru kastamisesta on peräisin. Kupittaan lähteellä on uudesta uskosta piittaamatta uhrattu vanhoille suomalaisille jumalille vielä 1600-luvulla. Tämä tapa saatiin poistetuksi vasta maistraatin puututtua asiaan voimaperäisin ottein.



Vuonna 1649 Gylleniuksen päiväkirjan mukaan tuomiokirkkoa korjattiin touko-kesäkuussa ja alttari siirrettiin toiseen paikkaan. Sinne sijoitettiin komea Kristuksen krusifiksi ja uuteen alttarikuoreen pääsi sisään vain kirkon seinustan holvikaaresta kulkuekäytävää pitkin.

Vuotta myöhemmin kirkkoon saadaan uusi komea saarnastuoli esikuvaksi muille kirkoille, kun tilanomistaja Henrik Fleming lahjoittaa ja Michael Michaelson Balt veistää tuomiokirkolle koristeellisen saarnastuolin.


Mikael Balt, myös Michel Sigfredsson Balt (k. 1676 Oulu) oli mahdollisesti ranskalainen sisutus- ja koristetaiteilija, joka toimi myöhemmin Suomessa. Hän suunnitteli kirkkojen sisustuksia, ja oletettavasti hänen töitään ovat sittemmin palanut Turun tuomiokirkon saarnastuoli sekä Oulun ja Raahen kirkkojen saarnastuolit. 


Turun tuomiokirkkoon tehdyn saarnastuolin mallin mukaan valmistettiin saarnastuoleja useisiin Etelä-Suomen kirkkoihin.




 

Henrik Klaunpoika Fleming (15. elokuuta 1584, Åkersholm–7. marraskuuta 1650, Tukholma) oli suomalainen soturi ja valtiomies, syntyisin Louhisaaren kartanonherrain suvusta, Turun linnan isännän Klaus Hermaninpoika Flemingin (k. 1616) ja Elin Henriksdotter Hornin (k. 1609) poika.

Saarnastuolin pystys alkaa 11. marraskuuta ja paikalla on myös ylioppilas Petrus Gyllenius, joka kirjaa tapahtuman päiväkirjaansa. Isokokoinen Kristoforos patsas kannattelee tuolia harteillaan ja yläkatosta koristavat pelikaanit. Korkokuvina upeassa tuolissa on evankelistoja ja apostoleja.
 

Pyhä marttyyri Kristoforos Lyykialainen (tunnetaan myös nimellä Kristoforos Jumalankantaja ja Kristoforos Kristuksenkantaja) kuoli noin vuonna 250.
 
Kristoforos on laajalti suosittu pyhimys, jota pidetään urheilijoiden, merimiesten, lautturien ja matkailijoiden suojelus­pyhimyksenä. Häntä kunnioitetaan yhtenä neljästä­toista pyhästä auttajasta. 


Häneltä pyydetään myös suojelusta muun muassa ukkosta, kulkutauteja, epilepsiaa, tulvia ja myrskyjä vastaan, ja hän on myös jousiampujien, opiskelijoiden, merimiesten, kirjansitojien, puutarhurien ja kuljettajien suojeluspyhimys.





Matkailijoiden suojeluspyhimyksenä Kristoforoksella oli ainoana pyhimyksenä myös oma alttaripaikkansa Tuomiokirkon ulkoseinustalla. Tuo syvennys löytyy edelleen siitä nykyisen kahvilan tasanteelta.




Koroisten niemellä
Turussa 8-8 2016
Simo Tuomola

Rauha Turussa

Tänään 7-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun rauhan solmimisesta vuonna 1743. Rauha päätti Hattujen sodan 1741- 1743 ja Pikkuvihan venäläismiehityksen.

 1743 – Turun rauha päätti hattujen sodan.




Turun rauhan asiakirja vuodelta 1743. TMM/RA/Kurt Eriksson.

 



Uudenkaupungin rauhassa 1721 menetettyjen Vanhan Suomen alueiden lisäksi Ruotsi menetti Venäjälle nyt myös Savonlinnan, Lappeenrannan ja Haminan alueet rajajokena Kymijoki.

Ruotsin suurvalta-aika päättyi Suuren Pohjan sotaan (1700–1721), jossa se kärsi murskaavan tappion naapureilleen ja joutui myöntymään mittaviin aluemenetyksiin. Suurimmat alueluovutukset se teki Venäjälle: vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi joutui luovuttamaan sekä kaikki alueensa Baltiassa, eli Inkerinmaan, Viron ja Liivinmaan että Suomen kaakkoisimmat osat, eli Käkisalmen läänin ja Viipurin ympäristön.


Pikkuvihan miehitys ei Turussa aiheuttanut samanlaista hallinnon lamaantumista kuin isoviha, vaan elämä jatkui olosuhteisiin nähden tavanomaisissa uomissaan. Ainut, mikä rasitti suomalaisia, oli venäläisten sotilaiden majoittaminen, kuljettaminen ja ruokkiminen.



 

Turun rauha on Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu rauhansopimus, joka päätti Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan, ja sen aiheuttaman pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa.



Ruotsia rauhanneuvotteluissa edusti kreivi Herman Cedercreutz, jonka värikäs menneisyys osaltaan edesauttoi neuvottelujen onnistumista. Cedercreutzilla, joka oli toiminut diplomaattina Venäjällä, väitetään olleen rakkaussuhde Venäjän hallitsijattareen, mikä on saattanut ratkaisevasti edesauttaa neuvottelujen edistymistä. 


  
Herman Cedercreutz.


Neuvotteluissa Cedercreutz häikäilemättomästi harhautti vastapuolen valtuuskuntaa. Neuvottelujen tuloksena Venäjä solmi rauhan ja vetäytyi Kymijoen itäpuoliselle alueelle.

Tukholmassa Ruotsin hävinneet sotapäälliköt C. E. Lewenhaupt ja H. M. von Buddenbrock tuomittiin sotaoikeudessa kuolemaan ja teloitettiin.






 

Turun rauhankongressin kokouspaikkana toimi Turun raatihuone ja kaikkiaan Turussa pidettiin 19 kokousta helmikuusta elokuuhun 1743. Väliaikainen rauhansopimus allekirjoitettiin 16. kesäkuuta ja lopulliseksi muotoiltu Turun rauha solmittiin 7.8.1743 Turun vanhassa raatihuoneessa. Rauhansopimuksen asiakirjaa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa.

Kolmikolkkahattujen sotaherrat kääntyivät sodan ollessa uhkaavassa vaiheessa keisarinna Elisabetin puoleen välirauhan pidentämiseksi. Elisabet antoikin manifestin 18. maaliskuuta 1742, valittaen sotaa ja moittien sen aloittanutta Ruotsin hallitusta. Suomalaisille hän lupasi sovintoa ja ystävyyttä, jos kansa ei auttaisi Ruotsin armeijaa. Muussa tapauksessa Venäjä hävittäisi maan tulella ja miekan terällä.



Keisarinna Elisabet.

Julistus sisälsi myös kuuluisan lupauksen, että jos suomalaiset haluavat erota Ruotsin valtakunnasta ja

ylös asettavat yhden oman vapan Hallituxen,

keisarinna tahtoo

häidän oman toivåns ja anomuxens jälcken caickissa tiloissa osotta heille yhden uskollisen avun.

Näillä sanoilla Suomi olisi voinut tulla itsenäiseksi valtioksi jo Turun rauhassa 1743.


Ruotsin sotaherrojen Buddenbrock ja Lewenhaupt päät putosivat mestauspölkyllä Tukholmassa ennen rauhatekoa ja kansa sai muutakin hupia kun Pikkuvihan pyörteissä varakkaan turkulaisen liikemiehen Carl Merthenin tytär Eva valloitti venäläisten skottikenraali James Keithin sydämen, nousten Suomen epäviralliseksi herttuattareksi.

 

Eva Merthen (1723–1811), Pikkuvihan aikaisen venäläisen ylipäällikön James Keithin avopuoliso, Suomen herttuatar Zachris Topeliuksen samannimisessä historiallisessa romaanissa, Carl Merthenin tytär

Eva seurasi häntä venäläisten poistuessa maasta ja muutti "kihlattunsa" kanssa 1747 Preussiin.

Eva Merthen oli vuosien 1741 - 1743 sodan venäläisen ylipäällikön James Keithin rakastajatar ja laillistamaton puoliso, joka tuli kuuluisaksi Zachris Topeliuksen kirjoittaman Suomen herttuatar -romaanin päähenkilönä. Topeliuksen näkemyksen mukaan venäläisen miehityshallinnon lempeys oli nimenomaan Eva Merthenin ansiota.

Carl Merthen oli kaupungin johdossa venäläismiehityksen aikana 1742 - 1743 ja hänet nimitettiin venäläisaikaisen keisarillisen hovioikeuden assessoriksi. Hän kuoli miehityksen aikana.



James Francis Edward Keith (11. kesäkuuta 1696 Inverugie, Skotlanti – 14. lokakuuta 1758 Hochkirch, Saksi) oli aatelinen ja sotamarsalkka.


Turun kuningas

Kun Ruotsin kuningas Fredrik I kuoli päivämäärällä 25-3-1751 tuli Aadolf Fredrikistä Ruotsin uusi kuningas.

Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8.1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8.1743.


Rauhat olivat aika synkkiä valtakunnalle; ensin menetettiin Suuressa Pohjan sodassa Inkerinmaa, Viro, Liivinmaa, Käkisalmen läänin eteläosa ja läntinen Karjalankannas Venäjälle ja sitten vielä Hattujen sodassa koko Kymijoen itäpuolinen Vanha Suomi Haminaa ja Lappeenrantaa myöten.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/76/Adolf_Fredrik_of_Sweden.jpg

Turun rauhansopimuksen yhtenä ehtona oli Aadolf Fredrikin valitseminen Ruotsin kruununprinssiksi ja vihdoin kuninkaaksi vuosiksi 1751-1771.


Aadolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän oli siten ensimmäinen Ruotsin kuningas yli 120 vuoteen, joka vieraili Suomessa.


Suomalaiset suhtautuivat kuninkaan vierailuun suurella innolla. Esimerkiksi Himangalla pystytettiin kivinen muistomerkki sille paikalle, jossa kuningas suvaitsi syödä lounastaan. Degerbyn kaupunki puolestaan muutti nimensä Loviisaksi, kuningatar Loviisa Ulriikan kunniaksi. Kuningas kävi matkallaan myös katselemassa Suomenlinnan rakennustöiden edistymistä.


Suomenlinnan Kuninkaanportti rakennettiin juuri sille paikalle, jossa Aadolf Fredrik nousi maihin vuonna 1752.

Turun rauhansopimuksen 1743 ehtoihin kuului, että Aadolf Fredrik valittiin Ruotsin kruununprinssiksi.

Toki Turun Suomella oli ollut omia kuninkaita jo aikaisemminkin. Esim. kun Olaus Magnus julkisti Venetsiassa 1539 ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan Carta marina eli Carta gothica oli siinä mukana myös Finningia Muinainen Kuningaskunta.




 
Kartan latinankielinen otsikko on CARTA MARINA ET DESCRIPTIO SEPTEMTRIONALIVM ERRARVM AC MIRABILIVM RERVM IN EIS CONTENTARVM DILIGENTISSIME ELABORATA ANNO DNI 1539 

 (suomeksi:Merikartta ja kuvaus pohjoisista maista sekä niissä olevista ihmeellisistä asioista, mitä suurimmalla huolellisuudella valmistettu Herran vuonna 1539).

Kartan kuvaamasta Suomesta löytyy runsaasti todellisiin paikkoihin yhdistettäviä nimiä. Rannikot on kuvattu paljon sisämaata tarkemmin. Kartassa on myös paljon tulkinnanvaraisuutta, joka on kiinnostanut tutkijoita.

Länsi-Suomessa on teksti: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum ("Finningia Muinainen Kuningaskunta"), joka saattaa viitata saagojen käsityksiin suomalaisista kuninkaista. Nykyisin huonosti tunnetuista tarujen kuvaamista maista ja kansoista löytyvät kartalta muiden muassa Bjarmia, pirkkalaiset ja kveenit.



Rauhassa täällä
Turussa 7-8 2016
Simo Tuomola