maanantai 23. lokakuuta 2017

Uusi Jerusalem

Tällä päivämäärällä 23-10 seisomme Turun Vartiovuorenmäellä todistamassa tähtiin piirrettyä draamaa. On vuosi 1822 ja uuden Observatorion tiloista on juuri kuulunut laukauksia. Tähtitornin ensimmäinen tähtitieteilijä Henrik Johan Walbeck on sekopäissään ampunut itsensä.



 Henrik Johan Walbeck (1793-1822) o/i Turun akatemian observaattori vuosina 1817-1822. (G. W. Simbergin piirros vuodelta 1822, Observatorio)

Henrik Johan Walbeck (11. lokakuuta 1793 Turku – 23. lokakuuta 1822 Turku) oli suomalainen geodeetti ja tähtitieteilijä, joka suoritti tutkimuksia maapallon muodosta. Hän oli ensimmäinen tähtitieteilijä Turun Vartiovuoren tähtitornissa.


Walbeckin vanhemmat olivat Turun tuomiokirkkoseurakunnan lukkari Erik Gabriel Wahlbäck (k. 1814) ja hänen ensimmäinen puolisonsa Anna Kristina Calonius. Hän kävi Turun katedraalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1808. Wahlbeck opiskeli Turun akatemiassa ja valmistui filosofian maisteriksi 1815.

Wahlbeck toimi Turun akatemian sovelletun matematiikan dosenttina vuodesta 1816 ja tähtitieteen observaattorina vuodesta 1817. Hän teki ulkomaanmatkat Tarttoon syksyllä 1819 ja Saksaan 1820–1821. 

Tartossa Wahlbeck suunnitteli jatkavansa Struven kolmiomittausketjua Suomeen saakka. Tätä varten hän teki kesällä 1822 astemittauksia eri puolella Suomea kolmiomittauspisteiden määrittämiseksi. Eräällä tällaisella mittausretkellä hän loukkasi päänsä onnettomuudessa ja tuli mahdollisesti tämän takia mielisairaaksi. Walbeck teki itsemurhan tähtitornissa ollessaan vasta 29-vuotias.





Tukholman 1753 valmistunut observatorio Kuninkaallisen tiedeakatemian 1760- ja 1770-luvuilla käytössä olleen paperin vinjetissä. Se oli Turun akatemian rehtori Gustav Gabriel Hällströmillä mallina hänen piirtäessään ensimmäiset luonnokset Turkuun tulevasta observariosta, jonka lopulliset suunnitelmat olivat ensin Charles Bassin, lopulta Carl Engelin käsialaa.

 Lokakuussa 1815 erotettiin Turun Vartiovuorenmäen laelta tontti observatoriota varten. lntendentinkonttorin päällikkö Charles Bassi (1772-1840) laati piirustukset Hällströmin ohjelman mukaan.




 Carl Ludwig Engelin (1778-1840) suunnitelma Turun akatemian observatorioksi vuodelta 1816. Bassin ja Engelin suunnitelmien pohjana oli Hällströmin määrätietoinen rakennuksen tila- ja toimintaohjelma. Pohjapiirroksen numerot viittaavat kivipylväiden varaan pystytettyihin instrumentteihin; 7 ja 8: meridiaaniympyrä ja ohikulkukone, 9: heilurikello ja 10: repetitioympyrä. 

Suunnilleen Hällströmin ehdotuksen mukaisesti observatorioon päätettiin hankkia joukko instrumentteja, jotka tilattiin Utzschneiderilta. Suurin laite oli kiinteästi asennettu meridiaaniympyrä, jonka lukemakehän läpimitta oli kolme jalkaa.


 Gustav Gabriel Hällström (1775-1844) toimi Yliopiston fysiikan professorina vuosina 1801-1844. Hällström vakiinnutti tähtitieteen itsenäiseksi oppiaineeksi Yliopistoon hankkimalla sitkeällä toiminnallaan observatorion, observaattorin ja sittemmin professorin viran, sekä ajanmukaisen instrumenttikokoelman.

 




Hän kasvatti myös alalle pätevän tutkijan Walbeckin ja hankki tämän kuoltua Suomeen etevän nuoren tähtitieteilijän Argelanderin. Hällströmin tarmoa ja kykyjä käytettiin usein Yliopiston hankkeiden edistämiseksi. Hänen jälkeläisensä aateloitiin isänsä ansioiden tähden. (C.P. Mazerin maalaus vuodelta 1837, Helsingin yliopisto).

Tähtitieteilijän itsemurha herätti kaupungissa heti tuoreeltaan huhumyllyn, jolle ei riittänyt oikein taivaskaan rajaksi. Tähtitorni oli nostanut tieteen uskonnon yläpuolelle, kirkko oli jäänyt tieteen uuden pyhätön varjoon, ja tässä nähtiin jumaluuden kosto.

Päänsä kolauttanut tiedemies oli nähnyt taivaalla Otavan kuvion ja todennut sen vastaavan maan päällä Turun seitsemän kukkulan muodostelmaa. Uusi Jerusalem oli aikojen lopun merkiksi laskeutunut Aurajoen rannoille. Kai moisesta jo päänsä sekoittaa.

 
 


1300-luvun seinävaate, jossa Johannes näkee Jumalan laskevan Uuden Jerusalemin.
 


Uusi Jerusalem on kristinuskon mukaan kaupunki, joka lasketaan taivaasta Jumalan asuinsijaksi ihmisten keskelle uuteen maailmankaikkeuteen (uudet taivaat ja uusi maa). Uusi Jerusalem lasketaan vasta aivan aikojen lopussa viimeisen tuomion jälkeen. Se on paikka, jossa Kristuksen seuraajat viettävät ikuisuutensa, ja Jumalan lupausten lopullinen täyttymys.

Tieteen turuilla
23-10 2017
Simo Tuomola


perjantai 20. lokakuuta 2017

Turun linnaleiri

Tänään 21-10 tulee kuluneeksi tasavuosia Birger Maununpojan kuolemasta Jälbolungissa Länsigöötanmaalla vuonna 1266. 

 1266 – Birger Maununpoika (”Birger-jaarli”), Ruotsin jaarli (s. 1210)

 

 Den store fursten Birger jarl som Erik Dahlbergh föreställde sig honom på 1600-talet. 1600-luvulla eläneen arkkitehti, kreivi Dahhlberghin näkemys suuriruhtinas Birgeristä.

Birger Maununpoika (Birger Magnusson) (n. 1200 – 21. lokakuuta 1266) tunnetaan paremmin nimellä Birger-jaarli. Birgeristä tuli Ruotsin jaarli vuonna 1248.

Tuossa yhtenä kesänä Tukholman-kiertueellani poikkesin Kungsholmenilla sijaitsevalla Tukholman kaupungintalolla katsomassa Birger-jaarlin komeaa kullattua kenotafia, mutta arkku oli tyhjä.




Birger jarls kenotaf vid Stockholms stadshus.
Birger jarls kenotaf vid Stockholms stadshus. Birgerin tyhjä kenotafi sijaitsee Tukholman kaupungintalon kupeella.

Tukholman kaupungin vuonna 1252 (Turku 1229) perustaneen miehen maallisia jäännöksiä ei koskaan saatu siirrettyä Varnhemin luostarista pääkaupunkiin. Birger Maununpoika kuoli 21-10 1266 ja haudattiin tahtonsa mukaisesti Varnhemin luostariin.






Birger-jaarli teki ruotsalaisen Eerikinkronikan mukaan Suomeen laajan sotaretken (ns. toinen ristiretki), jonka seurauksena ainakin Häme liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Retki on ajoitettu joko vuoteen 1239 tai 1249. Saksalaisen Lyypekin kronikan mukaan Birger alisti Suomen Ruotsin herruuteen.

Perimätiedon mukaan Birger-jaarli nousi maihin hämäläisten satamassa, jonka on tulkittu tarkoittavan Halikossa sijaitsevaa Rikalaa, ja marssi sieltä Hämeeseen.

Toisaalta Birger-jaarlin retki on voinut olla myös ns. ledung-retki.

Ledung (anglosaksien Englannissa fyrd) oli alun perin keskiajalla Pohjoismaissa käytössä ollut puolustusjärjestelmä, jonka mukaan vapaiden talonpoikien velvollisuutena oli asettaa täysin varustettuja laivoja kuninkaan käyttöön. Se muuttui sittemmin verotusjärjestelmäksi. 


Ledung-laitoksen alkuperästä on eri teorioita. Laitoksen perustaminen on ajoitettu joskus viikinkiajan lopulle, joskus vasta 1100-luvun lopulle tai 1200-luvun alkuun. Tämän piiriin sopii myös ajatus Turun Samppalinnan linnaleirin synnystä.

Kuitenkin ruotsalaisissa annaaleissa (Annales 1208-1288) kerrotaan, että Sparrsätran taistelun jälkeen vuonna 1247 siirryttiin veroledungiin eli vanha ledungjärjestelmä on tuolloin korvattu verosuorituksilla. Yhtäpitävästi tämän kanssa itse Eerikinkronikkakin kertoo sotaretken kestäneen talven yli, mikä ei ollut ledung-retkillä mahdollista.



 
 Birger-jaarli. Fantasiamuotokuvassa Birger on kuvattu 1600-luvun asussa.

Skänningessä helmi-maaliskuussa vuonna 1248 pidetyn suuren kirkolliskokouksen päätösasiakirjassa, jossa säädettiin muun muassa piispan kinkerin eli kestityksen järjestämisestä piispan tarkistusmatkoilla eri Ruotsin hiippakunnissa, ei sanallakaan mainita Suomea. J. W. Ruuthin mukaan Suomen hiippakunta olisi ehdottomasti pitänyt mainita kyseisen kokouksen päätösasiakirjassa, mikäli Suomi tuolloin olisi kuulunut Ruotsin valtakuntaan.

Vasta 11.2.1253 Suomen piispa mainitaan ensimmäisen kerran Ruotsin piispojen luetteloissa. Muun muassa Tuomas Heikkilän mukaan tämä on "samalla ensimmäinen lähdemaininta, jossa Suomi esiintyy selkeästi Ruotsin osana"






Birgers samtida bildstod i Varnhems kyrka. Aikalaiskuvaus Birgeristä löytyy Varnhemin kirkosta, jonne jaarli on haudattu.
 
Birgerin poika Valdemar valittiin alaikäisenä Ruotsin kuninkaaksi 1250, mutta todellinen valta oli isällä. Birger-jaarli teki Eerikinkronikan mukaan 1249 Suomeen ns. toisen ristiretken, jolloin Varsinais-Suomi ja Häme liitettiin Ruotsiin. Valdemarin jälkeen Ruotsin kuninkaaksi nousi 1275 Birgerin toinen poika Maunu Ladonlukko.

 

Birger-jaarlin komea patsas löytyy Riddarholmin kirkon aukiolta.


Kun Ruotsin vanhin historiateos Eerikinkronikka kirjoitettiin Turussa 1300-luvulla, kuvasi se voittajien historiaa. Matias Kettilmundinpoika oli toiminut Ruotsin päämiehenä ja drotsina vuosina 1318-1319 ennenkuin hänet nimitettiin Turun linnan päälliköksi 1324 arvonimellä capitaneus Finlandensis eli Suomen päämies. 


Mieluiten Matias kuunteli juuri Eerikin kronikkaa, jonka uljaimman ristiritarin esikuvana hän itse oli ollut; että sellainen veijari tämä 1326 kuollut Turun drotsi oli.

Maunu Ladonlukko tai Maunu Birgerinpoika (Magnus Birgersson, Magnus Ladulås) (noin 1240 – 18. joulukuuta 1290) oli Ruotsin kuningas vuosina 1275–1290. Hän oli Birger-jaarlin poika. Isän kuoltua hänestä tuli herttua.



Birger-jaarlin vaakuna.Bjälbo-suku oli suku, johon kuului Ruotsin, Norjan ja Tanskan hallitsijoita 1200- ja 1300-luvulla. Suvun kuuluisimpia jäseniä on Birger-jaarli.

Birgerillä oli myös kolmas poika, Bengt Birgerinpoika, jonka veljensä kuningas Maunu Ladonlukko nimitti 1284 ensimmäiseksi Suomen herttuaksi Turkuun. Herttua Pentti valittiin kuitenkin jo vuonna 1286 Linköpingin piispaksi. Sikäläinen piispa Kol (k.1196) oli toiminut jo aiemmin Suomen jaarlina Dux Finlandiae.

Herttua Pentti Birgerinpojan alaisuudessa ja kustannuksella pistettiin aluille sotilaallisen tukikohdan, Turun linnaleirin rakennustyöt Aniniemen saarella Aurajoen suistossa. Suomi sai herttuan lisäksi myös oman käskynhaltijansa, kun Kaarle Kustaanpoika asettui nimikkeellä Prefectus Finlandiae asumaan linnakastellin ainoaan kivirakennukseen.


Kuvahaun tulos haulle turun linna 1200





1280-1310 Käskynhaltijan (prefectus Finlandiae) nimittäminen v. 1280 merkitsi käännettä Suomen historiassa, sillä se vakiinnutti Suomen aseman Ruotsin valtiokoneistossa. Ensimmäiseksi käskynhaltijaksi nimitettiin Kaarle Kustaanpoika. Turun linnan perustaminen on yhdistetty juuri tähän ajankohtaan, 1280-luvulle.

Rakennustyöt aloitettiin kallioiselle saarelle Aurajoen suulla. Tuloksena oli suorakaiteen muotoinen (59 x 38 m) leirilinna. Muurin harjaa kielsi ampumakäytävä. Itä- ja länsipäädyssä olivat porttitornit ja molempien sivumuurien keskellä portit.
 
Luoteisnurkkauksessa oli linnanpäällikön asuinrakennus, koillisnurkkauksessa kaksikerroksinen varastorakennus. (Knut Draken tutkimuksien mukaan rakennus on ollut linnan ensimmäinen kirkko ja itätorni on rakennettu myöhäisemmässä vaiheessa.

Muuri rakennettiin säännöllisen muotoisesta harmaakivistä. Ovi- ja ikkuna-aukoissa oli kolmikaaret. Lähimmät esikuvat leirilinnalle löytyvät Gotlannista, joista kenties rakentajatkin tulivat.
  
 
Historian havinaa
Turussa 21-10 2017
Simo Tuomola

torstai 19. lokakuuta 2017

Kaikkien vihollisia

Tänään 20-10 tulee kuluneeksi tasavuosia Itämerellä vaikuttaneen merirosvopäällikkö Klaus Störtebeckerin mestauksesta Hampurissa 20. lokakuuta vuonna 1401.

1401 – Klaus Störtebecker, vitaliaani ja merirosvo (s. 1360) (teloitettiin)




 Vuonna 1878 löydettu kallo, jonka uskotaan kuuluneen Klaus Störtebekerille (1360 - 20. lokakuuta 1401)

Hansakauppiaat olivat lopen kyllästyneitä merenkulun häiritsemiseen Itämerellä ja etenkin vitaliaanien harjoittamasta rosvouksesta. Hansapäivät päättivätkin helmikuussa 1400 lähettää laivaston ja miltei tuhat miestä kaapparijahtiin. Syksyllä 1400 seitsemänkymmentä vitaliaania jäi vangiksi neljänkymmenen menettäessä taistelussa henkensä. Tämä osoitti, että hansakauppiaat olivat tosissaan.

Vuonna 1401 Simon von Utrechtin komentama sotalaiva vangitsi Störtebeckerin ja tämän lisäksi toistasataa vitaliaania. Störtebecker mestattiin miekalla miehistönsä ja Hampurin raadin edessä 20. lokakuuta 1401.




  Kuvitusta Klaus Störtebekerin teloituksen 300-vuotispävältä 1701.

Klaus Störtebecker (1360 - 20. lokakuuta 1401) oli alkujaan aatelismies Klaus von Alkum, josta tuli Itämerellä toiminut kaappari ja merirosvo. Klaus Störtebecker sai kaapparinoikeudet Albrekt Mecklenburgilaiselta.

Störtebeckerin kaapparinoikeudet mitätöityivät Mecklenburgilaisen hävittyä Ruotsissa käydyn valtataistelun kuningatar Margaretalle. Koska Störtebecker ei mennyt kuningatar Margaretan palvelukseen, vaan jatkoi ryöstelyä, hänestä tuli virallisesti merirosvo. Hänet teloitettiin Hampurissa merirosvouksesta.
Störtebecker yhdistetään vitaaliaaneihin ensimmäisen kerran vuonna 1393. Tällöin hän hyökkäsi Hannes-kaapparikapteenin johdolla Bergeniin. Vuonna 1394 Störtebecker kaappasi kaksi elbingiläistä kauppalaivaa. Störtebecker harjoitti kaapparitoimintaansa Itämeren lisäksi myös Pohjanmerellä häiriten Hampurin ja Bremenin kauppamerenkulkua ja Elben suiston merenkulkua.

Störtebeckeriä pidetään kovana juomarina ja hänen lisänimensä tarkoittaakin "tuopin turmaa".

 
 
Aiheeseen liittyvä kuva

Vitaaliveljiksi (vitaliaaneiksi) kutsutaan 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Itämerellä ja Pohjanmerellä vaikuttanutta merirosvojen ja kaappareiden löyhää kokonaisuutta. Kyse oli enemmän tai vähemmän löyhästi toistensa kanssa tekemisissä olleista saksalaisista aatelismiehistä tai porvareista, jotka olivat hankkineet laivoja itselleen ja rosvosivat miehineen laivoja kuninkaiden nimissä.

Vitaaliveljet sanoivat olevansa ”Jumalan ystäviä ja kaikkien vihollisia”. Heitä oli enimmillään yhteensä parisen tuhatta, ja he pystyivät varustamaan noin sata laivaa. Tärkeä keskuspaikka oli Gotlanti, mutta 1300-luvun lopulla vitaaliveljiä majaili myös Suomen rannikon linnoissa ja saaristossa.

Vitaaliveljien toiminta alkoi 1300-luvun lopulla Gotlannista käsin Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen antamien kaapparikirjeiden valtuuttamana. Kun kuningatar Margareetan joukot saartoivat Tukholman, kaapparijoukkiot yhdistyivät murtamaan saartoa ja toimittamaan elintarvikkeita saarrettuihin kaupunkeihin.

Tästä tuleekin vitaaliveljien nimitys (latinaa: victualia ’elintarvikkeet’), elintarvikkeiden kuljettamisesta piiritettyyn Tukholmaan Mecklenburgilaisen tukijoiden taistellessa Margareetaa vastaan.

 
 Albrekt Mecklenburgilainen.

Albrekt Mecklenburgilainen (noin 1338–1412) oli Ruotsin kuningas 1364–1389 ja Mecklenburgin herttua. Albrekt oli Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan siskon Eufemia Eerikintyttären poika.


Vuonna 1363 Ruotsin aateli suunnitteli kapinaa kuningas Maunu Eerikinpoikaa vastaan ja sai tukea Albrektin isältä, Mecklenburgin herttualta, joka lähetti laivaston Ruotsiin Albrektin johdolla. Tukholma vallattiin saman vuoden syksynä. Vuonna 1364 Albrekt julistettiin kuninkaaksi Moran kivillä.



Kuvahaun tulos haulle knut grip 
 Vitaaliveljet aloittivat toimintansa Albrektin aikana tämän jakamien kaapparikirjojen turvin.

Vitaaliveljet mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392, kun he kaappasivat kaksi elbingiläistä laivaa. Eritoten vitaaliveljet vainosivat Margareetaa tukeneiden lyypekkiläisten laivoja. Vitaliaanit kaappasivat vuonna 1392 piispa Tordin ja hänet vietiin vangiksi Tukholmaan. Sen seurauksena Albrekt Mecklenburgilainen ja Tukholma julistettiin pannaan.

Kaapparikapteeni Hanneksen johdolla vitaliaanit hyökkäsivät Norjan Bergeniin vuoden 1393 kiirastorstaina. Mukana olivat muun muassa vitaliaanikaappareista Klaus Störtebecker, Maister Wigbold ja Godeke Michels koostuva laivasto, jota oli vahvennettu 900 asemiehellä. Norjalaisten alun kiivaasta vastarinnasta huolimatta kaupunki ryöstettiin perin pohjin.



Kuvahaun tulos haulle hansakauppa turku


Saksalaisten hansakauppiaiden syvällä uivat koggialukset ulottivat purjehduksensa aina Koroisten Turun markkinapaikalle saakka, ennenkuin kaupankäynti keskittyi Unikankareen rantaan Viljasuolle. Ja missä tavara ja rikkaudet liikkuivat, siellä vaanivat myös merirosvot jo 1200-luvulla ennen vitaaliveljiä.

Turun ja Danzigin välinen kauppa nousi vuonna 1390 jo yhtä merkittäväksi kuin Turun ja Tukholman välinen kauppa. Merirosvoja hirtettiin täällä jo tuolloin ja pistettiin Kerttulinmäellä teilipyöriin pelotukseksi muille.

Vuonna 1395 vitaliaanit tekivät kuitenkin tuhoisan ryöstöretken Turkuun tuhoten mm. Koroisten Turun linnakkeen. Lopulta myös Turun linnanvouti Jaakko Djäkn liittyy vitaliaanien puolelle ja valtaa tavoitteleva Knut Bonpoika Grip saa linnan haltuunsa Vitaliveljesten rosvoretkien tukikohdaksi.

 

Kuvahaun tulos haulle knut bonpoika grip
 
Knut Bonpoika Grip.

Jeppe (Jaakko) Abrahaminpoika Djäkn (k. n. 1410) oli linnanpäällikkö ja Suomen laamanni. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka nimitettiin laamannin virkaan.

Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen nimitti Djäknin laamanniksi vuonna 1386 edellisen laamannin Bo Joninpoika Gripin kuoltua. Tätä ennen Djäkn oli toiminut Turun linnan päällikkönä.


 
Kuvahaun tulos haulle knut grip
Knut Bonpoika Grip (ruots. Knut Bosson Grip, 1370-luku – 1406) oli ruotsalainen aatelinen. Hän toimi Turun linnan päällikkönä vuosina 1395–1398.

Knutin isä oli Ruotsin valtakunnan drotsi Bo Joninpoika Grip. Isänsä kuollessa 1386 Knut oli vielä alaikäinen, mutta vuonna 1395 hän sai Suomen laamannilta Jeppe Djäkniltä haltuunsa Turun, Wartholman, Liinmaan ja Aborchin linnat sekä Satakunnan voutikunnan.





 
Grip-suvun vaakuna.

Bo Joninpoika Grip (s. 1330-luvulla – k. 20. elokuuta 1386) on nykyisen historiankirjoituksen käyttämä nimi henkilöstä, jonka aikalaiset tunsivat Ruotsissa nimellä herra Bo Jonsson. Hänen vaakunakuvionsa oli aarnikotka (grip). Bo Joninpoika liittyi läheisesti myös Suomen historiaan 1300-luvulla.

Kuningatar Margareetaa vastustanut Knut joutui luopumaan Suomessa hallussaan olleista omistuksista vuonna 1398 kuningattaren onnistuttua vakiinnuttamaan asemansa. Vastineeksi hän sai Ruotsin Västervikissä sijainneen Stegeholmin linnan, jossa Knut asui kuolemaansa saakka.







 
Vuonna 1398 Turku joutuu Tanskan ja Norjan hallitsijatar Margareetan miesten käsiin. Turun linna vapautuu saksalaisten merirosvojen, vitaaliveljesten hallinnasta. Knut Bonpoika Grip ja Vitaliveljet suostuvat Margareetan alamaisuuteen. Linnan ottaa ensin haltuunsa Abraham Brodersson. Seuraavana vuonna Suomen muutkin linnoitukset siirtyvät Margareetan hallintaan.

 
Kaikkien vihollisia
Turussa 20-10 2017
Simo Tuomola

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kremlin muurilla

Tänään 19-10 tulee kuluneeksi tasavuosia toimittaja ja kirjailija John Reedin kuolemasta Moskovassa vuonna 1920. Etsivä Keskuspoliisi oli pidättänyt väärällä passilla kulkeneen matkaajan Turussa jo 13-3 vuorolaiva Oihonnan hiiliruumasta.
 
 John Reedin hautajaiset Moskovassa. Reed on haudattu Kremlin muuriin ja on Bill Haywoodin ohella ainoa sinne haudattu amerikkalainen.

John Reed (22. lokakuuta 1887 Portland, Yhdysvallat – 19. lokakuuta 1920 Moskova, Neuvostoliitto) oli yhdysvaltalainen liberaalisosialisti ja yhteiskuntakriittinen toimittaja, joka kirjoitti Venäjän lokakuun 1917 vallankumouksesta kirjan Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa. 

 Kuvahaun tulos haulle john reed turussa
 Джон Са́йлас Рид (англ. John Silas Reed; 22 октября 1887 года, Портленд, США — 19 октября 1920 года, Москва) — американский журналист, социалист, автор знаменитой книги «Десять дней, которые потрясли мир» (1919).

 John Reed käytti Suomea kauttakulkumaana Venäjälle ja Venäjältä. Toisen matkan (1919–20) hän teki laittomasti, salaisia etappiteitä pitkin ja väärän passin turvin. Paluumatkalla suomalainen poliisi pidätti hänet 13.3.1920 Tukholman vuorolaivan Oihonnan kolikomerosta Turussa. Mm. Hella Wuolijoki majoitti ja auttoi häntä Suomen oleskelun aikana.

 Johnreed1.jpg

 John Reed oli amerikkalainen, vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa nuori anarkistihenkinen sosialisti, älymystöön kuulunut boheemi journalisti ja kirjailija. (Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa-matkakertomuksen luoja.)

Vähitellen Leninin vallan vakiintuessa Venäjällä hän alkoi "bolshevisoitua" mielipiteiltään, muuttua poliittisesti suvaitsemattomammaksi, leninistiseksi tai "stalinistiseksi"(jo ennen Stalinin valtaa).
Matkoillaan Venäjältä takaisin länteen hän jäi Turussa Suomen Etsivän Keskuspoliisin sikäläisen paikallisosaston verkkoon maaliskuussa 1920. Kesäkuussa hänet karkotettiin Viroon. Reed kuoli lavantautiin Venäjällä lokakuussa 1920. Bolshevikkipropaganda loi hänestä marttyyrin.
 Kuvahaun tulos haulle john reed



Etsivä keskupoliisi Turun alaosaston no 14. Raportti, Perjantaina huhtikuun 24 päivänä 1920. Koskee Reediä, John. Säilytetään Turun poliisivankilassa:

Lauvantaina viime maaliskuun 13 päivänä kello 10.15 illalla toivat Etsivän Keskuspoliisin etsivät Ernst Oskar Helle ja Hjalmar Airio Etsivään osastoon täällä tuntemattoman, suomen kieltä taitamattoman mieshenkilön, joka oli tavattu piiloutuneena Kanavaniemen laiturissa olleeseen suomalaisen höyrylaivan Oihonnan hiiliruumaan, ja joka kysyttäessa ilmoitti olevansa merimies James Gormlich, syntyneensä 6.4. 1887 San Franciscossa sekä olevansa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain kansalainen.

Osastolla pidätetyn kanssa toimitetussa ruumiintarkastuksessa löydettiin häneltä rahoja 900 Suomen markkaa, 2140 Ruotsin kruunua, 500 Tanskan kruunua ja 5 Norjan kruunua, 10000 Saksan markkaa, 500 dollaria, 60 Englannin puntaa ja 96 Neuvosto-Venäjän ruplaa.

Sitä paitsi tavattiin hänellä 4 kappaletta kehitettyjä valokuvausfilmejä, joista kussakin oli kahdeksan noin 2x2 sm. suuruista filmiä; Yhdysvaltain Pariisissa olevan lähetystön 20. päivänä syyskuuta 1919 Samuel Arnold Jr:lle antama englanninkieleinen matkalupatodistus matkaa varten Ranskaan, Englantiin, Norjaan ja Ruotsiin, joka matkalupatodistus oli varustettu pidätetyn valokuvalla ja useilla viranomaisten leimauksilla, mitkä osoittivat matkatodistuksen haltijan matkustaneen viime vuoden loka- ja marraskuussa useissa Euroopan maissa, kuten Englannissa, Ranskassa, Norjassa, Ruotsissa sekä Itämeren maakunnissa 

 Kuvahaun tulos haulle john reed


Löytyi myös 7.1.1919 James Gormlichille NY:ssa annettu merimiestodistus (Citizen Seamens Identification Card), jossa pidätetyn kuva, löytyi Samules Arnold Jr:lle 27.10 1919 Lontoossa annettu jonkinlaisen amerikkalaisen komitean suositus; löytyi kirje 22.10. 1919 osoitettu Samuel Arnold Jr:lle, osoitteella Hotel de France et de Choiseul. Paris.
 Kuvahaun tulos haulle lenin trotski


Löytyi yksi venäjänkielinen, Leninin allekirjoittama ja yksi venäjänkielinen Trotskin allekirjoittama kirje "Rid:lle", Yrjö Sirolan kirjoittamia suomenkielisiä käsikirjoituksia, otsakkeella "Työläistovereille Amerikassa", ynnä eräs Emma Goldmanin allekirjoittama kirje sekä paljon muuta vähemmän merkityksellisiä kirjeitä, [marginaalissa: "Ek:ssa edelleen v. 1928] 4 valokuvaa, joista suurin esitti pidätettyä kahden muun kanssa, toinen esitti Leniniä puhunmassa yleisölle, kolmas Trotskia istuvana työpöydän ääressä ja neljäs pidätetyn ilmoituksen mukaan kommunisti Jaques Sadoulia. Lopuksi löytyi 102 kpl erisuuruisia timantteja.

Heti seuraavana päivänä hänen kanssaan saksan kielellä toimitetussa alustavassa kuulustelussa ilmoitti pidätetty olevansa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain kansalainen, merimies James Gormlich, syntyneensä 6/4 1887 San Franciscon kaupungissa Californiassa sekä puhuvansa englannin, ranskan, venäjän ja saksan kieliä, sekä ymmärtävänsä jonkun verran ruotsia, mutta sitä vastoin ei ensinkään suomea.

 Kuvahaun tulos haulle john reed


Turkuun hän kertoi saapuneensa perjantaina, viime kuun 12 päivänä, tahtomatta kuitenkin ilmoittaa, mistä ja millä tavoin, ja menneensä saman päivän iltapäivällä Kanavaniemen laiturissa olleeseen höyrylaiva Oihonnaan, missä oli piilouttautunut laivan hiiliruumaan, ollen hänen aikomuksensa ollut siten päästä poistumaan Suomesta.

Kysyttäessä kielsi kertoja jyrkästi, että hänellä olisi ollut täällä Turussa ketään avustajaa tahi opasta ja väitti itse löytäneensä tien satamaan. Edelleen kysyttäessä, minkä tähden hän ei ollut matkustanut aivan julkisesti, selitti kertoja että passinsa ei ollut tarpeellisessa kunnossa ja että hänelle siitä syystä olisi tehty epämieluisia kysymyksiä.

Huomautettaessa, että laivalla hänet pidättäessa hänellä oli ollut voileipää ja olutta, mikä ilmeisesti oli laivalta hankittua, väitti kertoja ensin, että ne olivat hänellä olleet mukanaan laivaan mennessään, mutta tunnusti viimein, että oli ostanut ne laivasta, tahtomatta kuitenkaan ilmoittaa keneltä. Siitä, milloin hän oli Suomeen tullut, missä tarkoituksessa ja kuinka kauan hän oli täällä oleskellut, ei kertoja tahtonut ilmoittaa, eikä liioin tehdä selvää syystä tähän vastahakoisuuteensa.

 Johnreed1.jpg

- - -
Kun pidätetylle huomautettiin, ettei hän kaikesta päättäen ollut mikään merimies, lupasi hän nyt kertoa itsestään, matkoistaan ja kokemuksistaan sen verran, minkä katsoi voivansa noista asioista kertoa. Tällöin ilmoitti hän olevansa amerikkalainen sanomalehtimies John Reed, syntynyt 22/10 1887 Portlandin kaupungissa Oregonin valtiossa Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa sekä olevansa liikemiehen Charles Reedin poika.

Koulusivistyksen saatuaan oli kertoja antautunut kirjalliselle uralle ja toiminut aputoimittajana sekä kirjeenvaihtajana erinäisten amerikkalaisten aikakauslehtien ja sanomalehtien kuten New York World, Evening Mail, New York Tribune y.m. toimituksissa, ollen hänen sanomalehtimiestoimintansa ollut etupäässä kaunokirjallista laatua. 

Viime vuosina oli hän itse perustanut sanomalehdet "Masses", "Liberator" ja "Voice of Labor" ja viimeksi "New York Communist". Viime vuoden syys- ja lokakuun vaihteesa oli kertoja osaksi omilla, osaksi omien sanomalehtiensä varoilla lähtenyt Europaan, tarkoituksella päästä Venäjälle tutkimaan sikäläisiä oloja. 

- -
"Kysyttäessä keitä hänen kanssaan valokuvatut kaksi henkilöä esittivät sanoi kertoja keskimmäisen olevan sveitsiläisen kommunistimiehen Fritz Plattenin, tahtomatta kertoja sanoa, kuka kolmas, parrakas valokuvattu henkilö oli. Kertojan hallussa tavatut osoitteelliset kirjeet oli kertojalla ollut aikomus toimittaa edelleen osoitteellisille ja ilman osoitetta olleet kirjeet Amerikasta Bufford-laivalla karkoitettujen asianajajalle Charles Rechtille, jonka osoite on Fleischman Building Cor. 6:ten AV.& 42:n St New.York. 

 
 Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa (engl. Ten Days that Shook the World) on yhdysvaltalaisen toimittajan ja sosialistin John Reedin kirjoittama kirja Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumouksesta, jonka hän koki omakohtaisesti.



Kertojan hallussa olleet timantit sanoi hän ostaneensa Venäjällä, tahtomatta kertoja sanoa, keneltä ja mistä hinnasta, ollen hänen aikomuksensa myydä ne omaksi hyödykseen.

Muuten ilmoitti kertoja olevansa Amerikan kommunistisen työväenliiton jäsen ja niin muodoin itse kommunisti, sekä siinä ominaisuudessaan ollut maailmansodan aikana Amerikassa syytettynä sodanvastaisista sanomalehtikirjoituksistaan ja puheistaan, joista syytteistä hänet on joka kerralla vapautettu. Mitä tuli kommunistisen liikkeen menestymiseen, sanoi kertoja olevansa omasta puolestaan varma sen menestymisestä kaikissa Euroopan maissa.


Kremlin muurilla
Turussa 19-10 2017
Simo Tuomola