Turun perustaja

Tänään 22-8 vietämme paavi Gregorius IX kuolinpäivää. Ugolino di Conti kuoli Roomassa  22-8 1241. Paavina hän loi inkvisitiolaitoksen 1231 ja sitä ennen Roomasta Perugiaan paettuaan hän päätti perustaa 1229 Pohjan peruille Turun kaupungin.

1241 – Gregorius IX, paavi (s. n. 1143)

Gregorius IX (syntymänimeltään Ugolino di Conti, n. 1145–1241) oli paavina 19. maaliskuuta 1227 – 22. elokuuta 1241. Gregorius kävi edeltäjänsä tavoin Fredrik II:n kimppuun, julisti tämän harhaoppiseksi ja oli lähellä sodanjulistusta, kun paavin kuolema keskeytti vihamielisyydet.



Hän seurasi tarkkaan edeltäjänsä Honorius IIIn ja enonsa Innocentius III:n luomaa perinnettä paavin ylivallan pönkittämisessä. Hän muistutti enoansa myös siinä, että molemmilla oli lainopillinen koulutus ja diplomaattista kokemusta.


Gregorius IX oli juuri se paavi, joka loi pohjan Turun perustamiselle 1229; 23-1 tuli kuluneeksi tasavuosia Turun perustamisesta vuonna 1229. Kaupunki perustettiin kaukana Italiassa, Perugiassa. Perustajana paavi Gregorius IX.
 
1229 – Paavi Gregorius IX antoi kirjeessä luvan siirtää Suomen piispanistuin Nousiaisista Koroisiin. Päivää pidetään  Turun perustamispäivänä.


Katsotaanpa vähän tarkemmin vuoden 1229 tapahtumia Turun oletettuna perustamisvuotena. Paavi Gregorius IX lähetti tuolloin Linköpingin piispalle bullan, jossa hän salli Itämaan piispanistuimen siirron sopivampaan paikkaan. Linköpingin kokouksessa 1153 oli jo päätetty ristiretkestä alueelle kilpailtaessa hiippakunnassa idän kirkon vaikutusta vastaan.



 

Piispa asui tuolloin Rooman menoa paossa keski-Italiassa Perugiassa ja siellä on myös päivätty ne kaksi bullaa, joiden sanoma liittyy Turun oletettuun perustamiseen:

	Perugia 23.1.1229
Påve Gregorius IX till biskopen i Linköping, cistercienserabboten på Gotland samt prosten i Visby med anmodan att övervaka att ingen oförrätt tillfogas biskopen, prästerskapet och folket i Finland, vilka den påvliga stolen tagit under sitt beskydd. Dat. X kal. februarii pontif. nostri anno secundo.
Sv. Dipl. I n:o 245. Svartboken n:o 2. Sv. Trakt. I n:o 74. Svartboken: Folio 46. Överskrift: Copia protectorie Gregorij pape.
Perugia 23 januari 1229.
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dei, venerabili fratri episcopo Lincopensi et dilectis filiis abbati de Guthlandia(1), Cisterciensis ordinis, et preposito de Visby, Lincopensis dyocesis, salutem et apostolicam benediccionem. Cum venerabilem fratrem nostrum episcopum, clerum et populum Finlandensem sub proteccione receperimus apostolice sedis et nostra, discrecioni vestre per apostolica scripta mandamus, quatenus non permittatis eos contra proteccionis nostre tenorem temere molestari, molestatores eorum indebitos, monicione premissa, per censuram ecclesiasticam, appellacione postposita,(2) compescendo. Quod si non omnes hiis exequendis potueritis interesse, tu, frater episcope, cum eorum altero ea nichilominus exequaris.

 

Datum Perusij(3) x kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo(4). Varianter i Skokl. Cod. Ab., fol. 10: (1) de Guthlandia saknas (2) postposita är bortglömdt (3) Parusij (4) 2:o

Turun tuomiokirkon Mustakirja (Registrum ecclesiae Aboensis) on Suomen keskiajan historian tärkein lähdeteos. Se on kopiokirja, johon on koottu jäljennöksiä lähinnä Turun tuomiokirkkoon ja sen omistamiin tiloihin liittyvistä asiakirjoista. Asiakirjat ovat vuosilta 1229–1515, ja niitä on 727 kappaletta.

 

Ja toinen bulla muutamaa viikkoa myöhemmin:

	Perugia 31.1.1229
Påve Gregorius IX bekräftar den Finländska kyrkans besittning av de forna hedniska lundar och gudahus, som nyomvända frivilligt gett nämnda kyrka. Dat. II kal. februarii pontif. nostri anno secundo.
Sv. Dipl. I n:o 251. Svartboken n:o 6. Svartboken: Fol. 46. Överskrift: Copia bulle Gregorij pape super lucis et delubris.
Perugia 31 januari 1229.
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo Finlandensi, salutem et apostolicam benediccionem. Annuere consueuit sedes apostolica piis votis et honestis petencium precibus fauorem beniuolum impertiri. Eapropter, venerabilis in Christo frater, tuis iustis precibus inclinatj lucos et delubra, deputata olim ritibus paganorum, que de nouo per te conuersi ad fidem ecclesie tue voluntate spontanea contulerunt, ipsi ecclesie auctoritate apostolica confirmamus et presentis scriptj patrocinio communimus. Nullj ergo omnino hominum liceat hanc paginam nostre confirmacionis infringere uel ausu temerario contraire. Si quis autem hoc attemptare presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Parusij ij kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo.

Varianter i Skokl. Cod. Ab. fol. 10 v: (1) fratri suo (2) tue utelemnadt (3) attentare (4) Perusii (5) 2:o

Näin vahvistettiin samalla paikallisen kirkon omistusoikeus niihin hiippakunnan alueella oleviin pakanallisiin kulttikeskuksiin, uhrilehtoihin ja palvontapaikkoihin, joista suomalaiset olivat muka luopuneet kääntyessään kristinuskoon. "Gudahus" pitänee sisällään myös Turun Ravattulasta löytyneen Suomen vanhimman kirkon hallinnan.






Leijonan ruumis, kotkan pää, lohikäärmeen siivet. Siinä jumalallisen voiman symboli ja suojelija griffin, griffon, gryphon; se on myös kuvassamme esiintyvän Perugian kaupunginvaakunan tunnuseläin.

Griippi on tuttu taruolento myös meille suomalaisille; aarnikotka, vaakalintu.




Kun piispanistuin 1229 siirrettiin Koroisiin, se siirrettiin sinne Nousiaisista, jonne se oli perustettu joskus 1200-luvun alussa. Nykyisestä Nousiaisten kirkosta löytyy myös mielenkiintoinen piispa Maunu Tavastin sinne 1429 lahjoittama Pyhän Henrikin sarkofagi, jonka messinkilevyillä kuvaillaan ristiretkeläisten saapumista Suomeen Ruotsin kolmea kruunua kantavan lipun suojeluksessa. Vastassa heillä on hyvin varustautunut suomalaisjoukko -  Turun väkeä griippilippuineen.






Flanderilaistaiteilijan näkemys Suomen valloituksesta on tietenkin tilaajansa toiveiden näköinen, mutta jotakin se kertoo myös siitä, ettei Turussa todellakaan ollut mikään barbaarikansa, vaan järjestäytynyt sotilasmahti tulijoita vastassa 1229.

 Turku piirrettiin itse asiassa maailmankartalle jo vuonna 1154 kun arabimaantieteilijä al-Idrisi julkaisi Italiassa maantieteellisen teoksen ja kartaston, jossa kaupunki esiintyi nimellä bwrh Abuwa. Turulla oli siis ilmeisesti esiasteensa ennen Koroisten kauppapaikkaa, jonka piispa Folkvinus perusti joskus 1180 ja Samppalinnan jokivarsilinnoitusta, josta löytyy maininta vuodelta 1211.

Al-Idrisi eli Abu Abdillah Muhammad al-Idrisi (noin 1100–1166) (arab. ‏أبو عبد الله محمد الإدريسي‎) oli arabisyntyinen maantieteilijä joka asui Sisiliassa, kuningas Rogerin hovissa. Hän syntyi almoravidien valtakunnassa nykyisessa Espanjassa, ja kuoli ilmeisesti Sisiliassa. Al-Idrisi väitti olevansa profeetta Muhammadin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.



Al-Idrisiin maailmankartta vuodelta 1154, etelä yläosassa


Al-Idrisi kuvasi maantieteellisessä teoksessaan myös Fmrk- ja Tbst-nimisiä maita, joiden oletetaan tarkoittaneen Lounais-Suomea tai Finnmarkia sekä Hämettä (Tavastland). Al-Idrisi mainitsee muun muassa alueella sijaitsevia kaupunkeja. 

"Kaupunkien" nimet ovat kuitenkin vääristyneet pahoin arabiankielisessä tekstissä, eikä niitä voida varmuudella tunnistaa. Al-Idrisin mainitsemat paikat ovat ehkä olleet jonkinlaisia markkinapaikkoja. Kaupunkimaisia asutuksia Suomessa ei nykyisen käsityksen mukaan ollut vielä 1100-luvulla.


Burha Abuwa eli turvapaikka, Agricolan kielessä turwa, Turku oli kuitenkin olemassa.



Al-Idrisin kuvaus Suomesta vuodelta 1154.

Bwrh Abuwa ei tarkoittanut myöskään Liedon Vanhalinnaa, jota sinänsä voidaan pitää Turun varhaisena alkuasteena. Kun Halisten koski syntyi joskus vuoden 800 paikkeilla, se vaikeutti yhteyksiä Linnavuorelle, josta ei ole olemassa varmoja 800- ja 900-lukujen löytöjä. Vuorella ei ehkä ollut tuolloin pysyvää miehitystä tai varuskuntaa, mutta jossakin Aurajokisuistossa sellainen varmasti sijaitsi.

Otin asian esille, kun vietimme 26-10 Englannin kuninkaan Alfred Suuren kuolinpäivää vuodelta 899. Mies oli Wessexin kuningas, mitteli viikinkien kanssa ja nimesi itsenä Englannin kuninkaaksi, kun maasta alkoi muodostua valtio.



Alfred Suuri (muinaisenglannin Ælfred, s. 849?, Wantage – k. 26. lokakuuta 899?) oli anglosaksien kuningas, joka hallitsi Wessexiä vuosina 871–899. Hän on tunnettu valtakuntansa puolustamisesta tanskalaisia viikinkejä vastaan ja on ainoa Englannin monarkki, joka sai lisänimen "Suuri". Hän oli myös ensimmäinen Wessexin kuningas, joka nimesi itsensä Englannin kuninkaaksi.


Hän myös aloitti suojattujen kaupunkien, turvalinnakkeiden eli burhien rakentamisen maansa suojaksi. Ja hän myös lähetti slesvigiläisen soturipurjehtija ja kauppamies Wulfstonin tutkimusmatkalle Suomenlahdelle kartoittamaan alueen mahdollisuuksia. Ehkäpä hän oli myös perustamassa bwrh Turkua.

Mihinkään tyhjiöön ei piispa täällä siis valtaansa ulottanut, siitä kertoo myös alueen arkeologian uusin löytö, Suomen vanhin kirkko Kaarinan Ravattulassa; ehkä yksi niistä gudahuseista, joista bullassa on maininta.


 
Kirkko ja hautausmaa löytyivät metsäsaarekkeesta läheltä Aurajokea. Kuvat: Juha Ruohonen / Turun yliopisto, arkeologia

Kaarinan Ravattulasta on tehty merkittävä arkeologinen löytö, Suomen vanhimman kirkollisen rakennuksen jäännökset.

Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tekemissä arkeologisissa kaivauksissa alueelta paljastui kapeakuorisen kirkkorakennuksen hyvin säilynyt kiviperustus

Kirkkorakennus on varhaiskeskiaikaisen romaanisen rakennustyylin ja esinelöytöjen perusteella ajoitettu 1100-luvulle. Rakennus on ollut pituudeltaan noin 10 metriä ja leveydeltään 6 metriä. Siinä on ollut erillinen runkohuone ja tätä kapeampi kuoriosa. Tutkimuksissa kirkon itäreunalta löydettiin myös alttarin kiviset perustukset.

Löytö on ainutlaatuinen Suomessa. Tällaisia paikkoja on etsitty 150 vuoden ajan tuloksetta. Vaikka rautakauden ja keskiajan vaihteeseen ajoittuvia kalmistoja tunnetaan runsaasti, ei varmoja kirkkorakennusten perustuksia niistä ole löytynyt. Kaarinasta nyt löytynyt kirkollinen rakennus on ajalta ennen tunnettua seurakunnallista järjestäytymisvaihetta. Kirkko on todennäköisesti toiminut läheisen kylän asukkaiden yksityis- tai kyläkirkkona 1200-luvun alkupuolelle asti.

Kirkkorakennus löytyi paikalta pitkäjänteisen tutkimustyön tuloksena. Pienimuotoisia kaivaustutkimuksia on alueella tehty Turun yliopiston toimesta vuodesta 2010 lähtien. Paikalta on jo aikaisemmin havaittu laaja ristiretkiajalle ja keskiajan alkuun (n. 1050-1250 jKr.) ajoittuva ruumiskalmisto sekä kalmistoa kiertävän aidan kivinen perustus.

Vuoden 2013 tutkimuksissa saatiin myös selville, että kalmistoalue on aikaisempaa huomattavasti laajempi. Nyt tunnistettu kirkollinen rakennus on sijainnut hautausmaa-alueen keskellä.


 

Katsotaanpas vielä vähän paavin toimia pohjoisen suunnassa 1200-luvun alussa. Näin muistelin paavia hänen kuolinpäivänään:

Tänään vietämme paavi Gregorius IX kuolinpäivää. Ugolino di Conti toimi tuolla nimellä paavina vuosina 1227-1241 kehittäen inkvisitiosta tuekseen inkvisitiolaitoksen, jossa pääosaa näytteli dominikaaninen veljeskunta.

Vuonna 1227 Novgorodin laivasto purjehti käännyttämään karjalaisia kreikkalaiskatoliseen uskoon ja vuotta myöhemmin Suomesta lähetettiin 2000 miehen sotajoukko hyökkäystä torjumaan.

Paavi perusti Viron Saaremaalle Haapsalun piispanistuimen 1228 ja siirsi 31.1.1229 paavin bullalla Suomen piispanistuimen Nousiaisista Turun Koroisiin. Vuotta pidetäänkin Turun perustamisvuotena.

Koroisten linnoitetusta piispankartanosta tuli ruotsinvallan tukikohta ja Suomen ensimmäinen varsinainen katolinen piispa Tuomas otti pakanalliset uhrilehdot ja pyhät paikat, kuten Liedon Vanhalinnan kirkon haltuun 1231. Mustain veljesten dominikaaninen kerjäläismunkisto toi oman konventtinsa Koroisiin 1249.

Kun kuudes ristiretki 1228 tehtiin ilman paavillista siunausta ja johti kirkonkiroukseen, keskitti paavi katseensa siis Pohjolaan ja Baltiaan voimistaen valtaansa täällä.

Muinais-Turkua
etsimässä 22-8 2016
Simo Tuomola

Kommunistit seisoo

 Tänään 21-8 seisomme Turussa Linnankadulla kauppahallin edustalla. Väkijoukkoa on kerääntynyt paikalle sadoittain osoittamaan mieltään Neuvostoliiton Turun pääkonsulaatin luokse siihen Kansallisen kirjakaupan viereisen talon edustalle.

 

On Euroopan Hullu vuosi 1968 ja Varsovan liiton tankit ovat juuri vyöryneet Prahan kaduille. Kuuluu iskuhuuto "kommunistit seisoo" ja pian koko porukka istuu maassa konsulaatin edessä kadun leveydeltä. Pian kuuluu myös lasin kilinää kun joku uskalikko heittää kivellä rikki konsulaatin ikkunoita. On hyökätty vieraan vallan maaperälle ja välittömästi mellakkaan varustautuneella poliisilla on asiaa mielenosoittajille.

Konsulaatin pihan rautaportit aukeavat ja poliisi lähtee hajoittamaan väkijoukkoa paitsi autojensa, myös poliisiratsujen voimin. Väki hajaantuu kahteen suuntaan Linnankatua, poliisiautot saavat tuntuvia vaurioita, mutta hevosten edessä väki on nöyrempää ja väistyy pian rakennuksen edustalta.

Seuraavina päivinä poliisi jo kieltää kokoontumiset ja mielenosoitukset Linnankadulla, jolloin niiden uudeksi paikaksi valikoituu Turun Taidemuseon edusta Puolalanmäellä.
 


Prahan Keväällä ja Alexander Dubčekilla oli paljon ystäviä Turussakin. Dubček - Dubček-huudot kaikuivat jo 21-8 Linnankadulla ja "kommunistit seisoo"-ajatuksen myötä unohtui tietenkin sekin, että Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen pääsihteeriähän siinä kannustettiin maansa uudistamisessa Linnankadulla istuen.

Wikipedia kertoo asiasta näin: Prahan kevään pääarkkitehtina toimi Alexander Dubček, joka noustuaan valtaan aloitti välittömästi toimenpiteet poliittisten uudistusten tekemiseksi. Sananvapaus, talouden desentralisaatio ja stalinismin aikaisten poliittisten vainojen uhrien rehabilitoinnit olivat uudistajien tärkeimpiä tavoitteita. Tšekkoslovakian yhtenäisvaltion muuttaminen Tšekin ja Slovakian liittovaltioksi oli myös asialistalla.

 Vuonna 1968 20.-21. elokuuta Neuvostoliitto liittolaisineen miehitti maan. Leonid Brežnevin  johtama Neuvostoliitto piti omaa järjestelmäänsä ainoana oikeana eikä hyväksynyt liittolaisensa toimintaa. Tšekkoslovakialaiset eivät nousseet aseelliseen vastarintaan ja Unkarin kansannousun kaltaiselta verenvuodatukselta vältyttiin.

Miehitys voimisti Suomessa Taistolaisten kommunistien yhä selkeämmän eron emäpuolueestaan;  Länsi-Euroopan kommunistiset puolueet tuomitsivat Neuvostoliiton toiminnan. Suomessa suhtautuminen Prahan tapahtumiin edisti kansandemokraattisen liikkeen kahtiajakautumista Neuvostoliiton toiminnan tuominneeseen enemmistöön ja neuvostomieliseen oppositioon eli taistolaisiin, jotka tukivat miehitystä. Aikansa trolleihin.

Tänään 21-8 seisomme Turussa Linnankadulla kauppahallin edustalla. Väkijoukkoa on kerääntynyt paikalle sadoittain osoittamaan mieltään Neuvostoliiton Turun pääkonsulaatin luokse siihen Kansallisen kirjakaupan viereisen talon edustalle.

 

On Euroopan Hullu vuosi 1968 ja Varsovan liiton tankit ovat juuri vyöryneet Prahan kaduille. Kuuluu iskuhuuto "kommunistit seisoo" ja pian koko porukka istuu maassa konsulaatin edessä kadun leveydeltä. Pian kuuluu myös lasin kilinää kun joku uskalikko heittää kivellä rikki konsulaatin ikkunoita. On hyökätty vieraan vallan maaperälle ja välittömästi mellakkaan varustautuneella poliisilla on asiaa mielenosoittajille.

Konsulaatin pihan rautaportit aukeavat ja poliisi lähtee hajoittamaan väkijoukkoa paitsi autojensa, myös poliisiratsujen voimin. Väki hajaantuu kahteen suuntaan Linnankatua, poliisiautot saavat tuntuvia vaurioita, mutta hevosten edessä väki on nörempää ja väistyy pian rakennuksen edustalta.

Seuraavina päivinä poliisi jo kieltää kokoontumiset ja mielenosoitukset Linnankadulla, jolloin niiden uudeksi paikaksi valikoituu Turun Taidemuseon edusta Puolalanmäellä.
 


Prahan Keväällä ja Alexander Dubčekilla oli paljon ystäviä Turussakin. Dubček - Dubček-huudot kaikuivat jo 21-8 Linnankadulla ja "kommunistit seisoo"-ajatuksen myötä unohtui tietenkin sekin, että Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen pääsihteeriähän siinä kannustettiin maansa uudistamisessa Linnankadulla istuen.

Wikipedia kertoo asiasta näin: Prahan kevään pääarkkitehtina toimi Alexander Dubček, joka noustuaan valtaan aloitti välittömästi toimenpiteet poliittisten uudistusten tekemiseksi. Sananvapaus, talouden desentralisaatio ja stalinismin aikaisten poliittisten vainojen uhrien rehabilitoinnit olivat uudistajien tärkeimpiä tavoitteita. Tšekkoslovakian yhtenäisvaltion muuttaminen Tšekin ja Slovakian liittovaltioksi oli myös asialistalla.

 Vuonna 1968 20.-21. elokuuta Neuvostoliitto liittolaisineen miehitti maan. Leonid Brežnevin  johtama Neuvostoliitto piti omaa järjestelmäänsä ainoana oikeana eikä hyväksynyt liittolaisensa toimintaa. Tšekkoslovakialaiset eivät nousseet aseelliseen vastarintaan ja Unkarin kansannousun kaltaiselta verenvuodatukselta vältyttiin.

Miehitys voimisti Suomessa Taistolaisten kommunistien yhä selkeämmän eron emäpuolueestaan;  Länsi-Euroopan kommunistiset puolueet tuomitsivat Neuvostoliiton toiminnan. Suomessa suhtautuminen Prahan tapahtumiin edisti kansandemokraattisen liikkeen kahtiajakautumista Neuvostoliiton toiminnan tuominneeseen enemmistöön ja neuvostomieliseen oppositioon eli taistolaisiin, jotka tukivat miehitystä. Aikansa trolleihin.


   Jan Palach (11. elokuuta 1948 – 19. tammikuuta 1969) oli tšekkiläinen opiskelija ja toisinajattelija, joka teki polttoitsemurhan Prahassa protestiksi Neuvostoliiton suorittamalle Tšekkoslovakian miehitykselle.

Kommunistisen puolueen jako Suomessa oli kuitenkin alkanut jo vuosia aiemmin. Länsimaissa ei reagoitu virallisesti juuri lainkaan miehitykseen, mutta erilaiset kansalaisjärjestöt ottivat siihen voimakkaasti kantaa. Suomessakaan ei annettu virallisia kannanottoja asiasta.

Kadulla istuen
Turussa 21-8 2023
Simo Tuomola

Turun ihmissudet

 Tänään 4-8 selailemme Turun tuomiokapitulin pöytäkirjamerkintöjä vuodelta 1700. Kas tuossa 4. elokuuta kapituli joutuu pidättämään juopottelevan kirkkoherra Barthollus Rajaleniuksen virastaan.

Kirkkoherra valittaa tuomiosta Kuninkaalliselle Majesteetille, joka päästääkin 16-9 1701 annetulla kuninkaallisella päätöksellä hänet takaisin virkaansa, kunnes asia tulisi laillisessa järjestyksessä ratkaistuksi.
 

Kirkkoherran alkoholinkäyttö karkaa kuitenkin taas käsistä ja niinpä hänen lopulta todetaan rikkoneen virkavalansa ja kunniansa menettäneenä hänet myös tuomitaan lopullisesti viralta pantavaksi, jonka tuomion Kuninkaallinen Majesteetti vahvistaa 13-7 1703.

Vuotta myöhemmin railakas kirkkoherra jo kuoleekin ja hänet haudataan Rauman kirkkoon 11-12 1704. Rauman kirkkoherran virkaan hänet oli vihitty 1-5 1683.

Barthollus Thomae Rajalenius oli syntynyt ilmeisesti Huittisissa joskus 1650-luvun alkuvuosina. Turussa hän oli opiskellut Satacundensis osakunnan kirjoissa ja tullut ylioppilaaksi lukukaudella 1672 / 1673. Respondentiksi hänet kirjataan 18-11 1676 ja ensi kertaa hänet mainitaan vallattomuuteen syyllistyneenä konsistorin pöytäkirjassa 28-4 1677.
 
 

Turun pappeinkokouksen synodaaliväitöksen opponentti (opp.) 1688, respondentti (resp.) 1690, saarnaaja (conc.) (ruotsiksi) 1696.

Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 22.2.1696 ja 22.12.1698.

Viinapannu on iät ja ajat porissut iloja ja riemuja ja vähän murheitakin suomalaiseen arkeen ja juhlaan ja kuului mm. 1566 Turun linnan irtaimistoon.

Rajalenius oli hyvin kiivasluontoinen sekä omavaltainen ja käyttäytyi juovuspäissään toistuvasti ja monella tavoin pahennusta herättävästi. Hän muun muassa vuonna 1691 juopuneena mellasteli Rauman kaupungin kaduilla, oli käsirysyssä nimismiehen kanssa, solvasi karkeasti kihlakunnantuomaria.

Tuomiokapitulin lähetettyä notaarinsa suorittamaan tutkintaa asiassa hän syytti notaaria väärästä pöytäkirjanpidosta, uhkasi ampua pormestarin ja veronkantokirjurin.


P1 Mouhijärvi 29.12.1691 Kristina Påhlsdotter Paulina, K Rauma noin 1695, P1 V Mouhijärven kirkkoherra Paulus Simonis Raumannus ja Agneta Henriksdotter; P2 Rauma 1698 Katarina Tomasdotter Takku (Tackou/ Tacku) hänen 2. avioliitossaan, K Tukholma myöhemmin isonvihan aikana, P2 V Huittisten nimismies, Takkulan ratsutilan omistaja Tuomas Matinpoika Takku / Thomas Matthiae Tacku (ylioppilas Turku 1640) ja Maria Niilontytär / Nilsdotter Barck. Rouva Katarina eli leskenä miehensä jälkeen, pakeni kahden lapsensa kanssa isonvihan aikana Ruotsiin ja mainitaan siellä pakolaiskomission luetteloissa 1714–1716.

Katarina Takun P1 1680 Rauman kaupungin porvari Henrik Pungman, K Rauma 1694.

Tämänkertaisen murheenkryynimme vanhemmat olivat Huittisten kappalainen, myöhemmin Tyrvään kirkkoherra, lääninrovasti Thomas Bartholdi Rajalenius ja Katarina Klemetsdotter Molis.

Myös isän nimi on piirtynyt vahvasti historian lehdille. Kun Peter Hansson painoi 1654 Turussa Thomas B. Rajaleniuksen teoksen "Muutamat Christilliset saarnat", oli sen kansilehden puupiirros samalla ensimmäinen Suomessa painettu taidejäljennös.


 
 Ihmissusi, noin 1512.

Se oli kopio Lucas  Granachin työstä 1500-luvun alusta. 



 Omakuva 77-vuotiaana, 1550.

Lucas Cranach vanhempi (1472 Kronach – 1553) Weimar) oli saksalainen taidemaalari. Hän asui Wienissä vuosina 1501–1504, minkä jälkeen hänestä tuli Fredrik Viisaan hovimaalari. Hän teki myös puuleikkauksia ja kaiverruksia, muun muassa Raamatun kertomuksiin.

Ja kas - enpäs aiemmin tiennytkään, että Turku tunnetaan maailmalla nimenomaan ihmissusistaan. Ryanairin matkaopas sen täsmensi tiedoksi;

 
Ihmissusi saksalaisessa puupiirroksessa 1722.

Ihmissusi on myyteissä ja kansantaruissa esiintyvä peto: ihminen, joka kykenee muuttumaan sudeksi tai sudenkaltaiseksi olennoksi. Ihmissusi, tai muuksi petoeläimeksi muuttuva ihminen, on esiintynyt myyteissä ja taruissa läpi historian ja ympäri maailmaa

 5 of the best ...
PLACES TO SEE A WEREWOLF
 
There have been werewolf sightings across Europe for hundreds of years, so surely the furry fellas do exist! Here's where to spot one ( well, maybe)
1) MORBACH, GERMANY 2) MARGERIDE MOUNTAINS, FRANCE 3) TALLINN, ESTONIA 4) TURKU, FINLAND 5) COLOGNE, GERMANY

 
From 1880 to 1881, a pack of wolves roamed this area and a werewolf legend was born. All the Turku wolves were killed, and today one taxidermied specimen stands in the hunting museum of Riihimäki, with another in St Olof's school. Recently, wolf expert Eirik Granqvist concluded that the Turku killers were likely wolf-dog hybrids, with the wolf's predatory instinct and the dog's familiarity with humans - a deadly combination.

Kaikki 1800-luvun lopun Turun ihmisudet siis lahdattiin - metsästysmuseosta Riihimäeltä ja St Olofin koulun kokoelmista Turusta taitaa vielä täytettynä jokunen löytyäkin.

Hää on sus
Turussa 4-8 2017
Simo Tuomola

Itään uskoen

 Tänään 2-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun akatemian rehtori Gabriel Erik von Haartmanin kuolemasta Turussa vuonna 1815.

 
 Gabriel Erik von Haartman, Nils Schillmarkin maalaama muotokuva.

Gabriel Erik von Haartman (vuoteen 1810 pelkkä Haartman, 9. maaliskuuta 1757 Nauvo – 2. elokuuta 1815 Turku) oli Turun akatemian rehtori ja lääketieteen professori. Hänet aateloitiin vuonna 1810.


Haartman sai vuonna 1782 viran Turun kaupunginlääkärinä, ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin Turun akatemiaan anatomian, kirurgian ja obstetriikan professoriksi. Vuonna 1789 hän siirtyi lääketieteen professoriksi. 

Syksyllä 1808 Haartman nimettiin akatemian rehtoriksi. Venäjän valloitettua maan Suomen sodassa Haartman aktivoitui myös valtakunnanpolitiikassa.

Vuonna 1785 Haartman oli avioitunut viisitoistavuotiaan apteekkarintyttären Fredrika Lovisa von Mellin kanssa. Pariskunnan esikoinen, tytär Lovisa Dorothea, syntyi vuonna 1788. Häntä seurasi Lars Gabriel 1789 ja Hedvig Margaretha 1790.

Fredrika kuoli kuitenkin lapsivuodekuumeeseen vuonna 1792 pian neljännen lapsensa Carl Danielin syntymän jälkeen. Haartmanin sisar Jeanne huolehti lapsista, kunnes neljä vuotta myöhemmin Haartman avioitui uudestaan Fredrika Sofia Fockin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta, muun muassa pojat Gustaf Reinhold ja Johan Robert.

Teit isäin astumaan; Haartmanin lapsista kehittyi huomattavia vaikuttajia isänmaan historian käänteissä.

 
 Lars Gabriel von Haartman

Vapaaherra Lars Gabriel von Haartman (myös suom. Lauri), liikanimeltään "Hänen Hirmuisuutensa" (ruotsiksi "Hans Förskräcklighet") (23. syyskuuta 1789 Turku - 16. joulukuuta 1859 Merimasku) oli suomalainen, syntyjään ruotsinkielinen talouspoliitikko.

Hän oli kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ohella niitä johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka kannattivat Suomen tulevaisuuden kehittämistä Venäjän keisarikunnan osana.


 
 Carl Daniel von Haartman, Carl Timoleon von Neffin maalaama muotokuva.

Carl Daniel von Haartman (5. toukokuuta 1792 Turku – 15. elokuuta 1877 Piikkiö) oli suomalainen lääketieteilijä. Hän opiskeli ulkomailla ja toimi Turussa Lääninsairaalan toisena lääkärinä, lääkintätoimen johtajana sekä myöhemmin 1831 alkaen Helsingin yliopiston kirurgian professorina.

Kirurgia oli tuohon aikaan varsin vaativaa, sillä anestesiaa ei ollut vielä keksitty, vaan potilaan kädet sidottiin leikkausten ajaksi. Haartman oli perustamassa Suomen lääkäriseuraa, johon nykyisin kuuluu pääasiassa ruotsinkielisiä lääkäreitä.

Carl Daniel von Haartmanin isä oli lääketieteen professori Gabriel Erik von Haartman ja vanhempi veli talouspoliitikko Lars Gabriel von Haartman. Hänen lapsiaan olivat lääkäri Carl Frans Gabriel von Haartman, liikemies ja valtioneuvos Fridolf Rafael von Haartman sekä Suomen Pelastusarmeijan alkuvuosien johtajana toiminut Hedvig von Haartman (1862–1902).

Carl Frans Gabriel von Haartman (8. joulukuuta 1819 – 1. toukokuuta 1888 Luzern, Sveitsi) oli suomalainen lääketieteilijä, salaneuvos ja Nikolai I:n puolison, keisarinna Aleksandra Fjodorovnan, henkilääkäri.

 

Lars Gabriel von Haartman oli Turun akatemian lääketieteen professorin ja rehtorin Gabriel Haartmanin poika. Lars matkusti isänsä mukana Pietariin 1808 ollessaan 19-vuotias. Isä Gabriel Haartman toimi Pietarissa Turun akatemian edustajana. Isän motiiveina oli saada pojalle jokin korkea virka Pietarista.

Lars Gabriel von Haartman pääsikin nuorella iällä Venäjän ulkoasiainministeriön palvelukseen ja jo vuonna 1811 hänestä tuli Suomen asiain komitean virkamies ja Turun akatemian kanslerin sihteeri, vaikka hän jäikin edelleen Pietariin.

 
 
Lars toimi Pietarissa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1827 saakka. Hän tottui Venäjällä vallinneeseen virkavaltaiseen ja taantumukselliseen henkeen, joka näkyi hänen toiminnassaan myöhemminkin.

Palattuaan Suomeen 1829 Lars Haartman kutsuttiin senaatin jäseneksi, mutta jo 1831 hänestä tehtiin Turun ja Porin läänin maaherra. Toimiessaan maaherrana Haartman oli paljolti tekemisissä talouden kanssa ja osallistui muun muassa Venäjän ja Ruotsin kanssa tehtyjen kauppasopimuksien solmimiseen.

Vuonna 1840 Haartman palasi senaattiin, jossa hän nousi seuraavana vuonna talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä aina vuoteen 1858 saakka ja tuona aikana hän sai aikaan suuria mullistuksia Suomen talouselämässä. Haartmanin ansiota oli hyvin pitkälti Suomen sekavien rahaolojen järjestäminen.

Haartmanin tultua Suomen raha-asioitten hoitajaksi ruotsalaiset setelit poistettiin käytöstä. Ne vaihdettiin Tukholmassa hopearahoiksi, jotka taaseen lyötiin Pietarissa hopearupliksi. Haartmanin toiminnan seurauksena Ruotsin raha poistui Suomesta ja hopearuplasta tuli virallinen rahayksikkö ennen vuoden 1860 hopeamarkan tuloa. Myös Suomen Pankin asema muuttui ja siitä tuli keskuspankki.
 

Rautatiet olivat 1800-luvun alkupuolella aloittaneet voittokulun Euroopassa. Suomessa rautateihin kiinnitettiin varsin vähän huomiota ennen Saimaan kanavan rakentamista.

Suomen vaurastumisen myötä liikenneyhteyksien parantaminen alkoi. Haartman uskoi henkilökohtaisesti kanavien hyödyllisyyteen Suomessa, ja Haartmanin toimesta rakennutettiin Saimaan kanava, joka oli avainasemassa Itä-Suomen kehittymisessä. Myös Suomen rautatieverkoston rakentaminen pantiin alulle Haartmanin aikana, jolloin aloitettiin Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien rakentaminen.

Selvimmin von Haartmanin visio Suomen tulevaisuudesta ja asemasta Venäjän keisarikunnassa tulee näkyviin Krimin sodan jälkeen vuonna 1856 laadituissa muistioissa sekä myös kiistassa rakennettavan rautatien suunnasta.

von Haartman ei ollut periaatteellisesta syystä rautatietä vastaan vaan hänen mielestään suunniteltu suunta oli väärä: hän olisi halunnut rakentaa rautatien Pietarista Turkuun eikä Helsingistä Hämeenlinnaan, sillä 

"tuo haluttu suunta menee pohjoiseen ja kulkiessaan maan sydämen läpi kutkuttaa fennomaanisia ja kansallisia toiveita, jotavastoin se suunta, jota minä olen ehdottanut, lähentää meitä keisarikuntaan, yhdistää meidät siihen. Mieluummin jääkööt kaikki rautatiet kuin että rakennettaisiin tie demokraattisten hourailujen eduksi."

Saaristolaivasto suunniteltiin 1700-luvulla hyödyntämään Suomen sokkeloista meripuolustusta.

 

Turunmaa (ruots. turuma) oli Ruotsin saaristolaivaston sotalaivatyyppi, jonka Fredrik Henrik af Chapman suunnitteli talvella 1760-1761 Karlskronassa. Turunmaa oli neljästä saaristolaivastolle suunnitellusta laivatyypistä toiseksi suurin. Sen kannelle mahtui 43 tykkiä, kuuden viikon juomat ja kahden kuukauden ruoka.

Krimin sodan aikana von Haartman oli suunnitellut saaristolaivaston rakentamista, ja tätä hän edelleen kannatti sodan jälkeenkin todeten, että saaristolaivaston avulla olisi mahdollista torjua lännestä tulevia liberaaleja ja demokraattisia virtauksia. Venäjä saisi siten Suomesta uskollisen ja tehokkaan meripuolustustukikohdan.


Itään uskoen - mitään usko en
Turussa 2-8 2017
Simo Tuomola