maanantai 24. maaliskuuta 2014

Oopperaa

Tänään 24-3 tulee kuluneeksi tasavuosia ensimmäisen suomalaisen oopperan, Kaarle-kuninkaan metsästyksen ensi-illasta Helsingissä 1852. Oopperan sävelsi Fredrik Pacius ja libreton kirjoitti Sakari Topelius.

1852 – Kaarle-kuninkaan metsästyksen, ensimmäisen suomalaisen oopperan, ensi-ilta.

Kaarle-kuninkaan metsästys (ruots. Kung Karls jakt) on Fredrik Paciuksen säveltämä ooppera. Libreton kirjoitti Sakari Topelius. Kaarle-kuninkaan metsästys on ensimmäinen suomalainen ooppera. Se sai ensi-iltansa harrastelijavoimin Helsingissä 24. maaliskuuta 1852. Oopperan tekijät saivat suurta kansallista huomioita, ja teosta esitettiin puolenkymmentä kertaa. Ooppera esitettiin myös Kuninkaallisessa oopperassa Tukholmassa 1. joulukuuta 1856.

 
 Emil Wikströmin veistämä Paciuksen rintakuva Helsingin Kaisaniemen puistossa.

Fredrik Pacius (synt. Friedrich Pacius; 19. maaliskuuta 1809 Hampuri – 8. tammikuuta 1891 Helsinki) oli saksalainen säveltäjä ja musiikinopettaja, joka asui suurimman osan elämästään Suomessa. Häntä pidetään suomalaisen taidemusiikin isänä.

 
 Ville Vallgren, "Topelius ja lapset" Helsingin Koulupuistikko.

Zachris (Zacharias, Z., Sakari) Topelius (14. tammikuuta 1818 Uusikaarlepyy – 12. maaliskuuta 1898 Sipoo) oli suomenruotsalainen kirjailija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori.


Oopperan tapahtumat sijoittuvat nuoren Kaarle-kuninkaan metsästysretkelle Ahvenanmaalle vuonna 1672, ja kuninkaan seurueessa juonitaan
vallankaappausta. Romanttisen tarinan teemoja ovat kunnianhimo,
rakkaus ja valta.


Kaarle XI (24. marraskuuta 1655 – 5. huhtikuuta 1697) oli Ruotsin kuningas 1660–1697. Kaarle syntyi kuningas Kaarle X Kustaan ja kuningatar Hedvig Eleonooran perheeseen. Hän oli isänsä kuollessa vasta 4-vuotias.

 CharlesXIofSweden.jpg

Kaarlen holhoojahallitus oli heikko, kun Kaarle itse ryhtyi hallitsemaan ja sai täysivaltaisuuden vuonna 1672. Kaarle pani toimeen ison peruutuksen, jossa valtion tulot yksin Suomessa Käkisalmen lääniä lukuun ottamatta lisääntyivät peruutettujen lahjoitusmaiden takia noin 200 000 hopeataalarilla.


Libreton käsittelemä historiallinen aikakausi oli mielenkiintoinen, sillä nuori
kuningas oli vielä vailla täysiä hallitsijanoikeuksia ja hänen ympärillään
käytiin monenlaista valtapeliä.
Vuonna 1655 syntynyt Kaarle XI oli perinyt kuninkaan kruunun vain
nelivuotiaana vuonna 1660. Sijaishallitsijana oli hänen äitinsä, Kaarle X:n
leski Hedvig Eleonora (1636-1715), mutta käytännössä valtakunnan
vahvoja miehiä olivat Pietari Brahe ja Magnus de la Gardie.
Kaarlelle oli suunnitteilla suuria tehtäviä ja hänelle päätettiin antaa
perusteellinen koulutus niin kielissä kuin historiassakin. Suunnitelmat eivät toteutuneet, sillä Kaarlella oli huomattavia oppimisvaikeuksia, joita
nykyaikana nimitettäisiin ehkä lukihäiriöksi. Hän rakasti luontoa
enemmän kuin kirjoja eikä koskaan oppinut kirjoittamaan virheettömästi.
Sitäkin taitavampi hän oli ratsastajana ja metsästäjänä.

Ulkomailla Kaarle XI ei käynyt koskaan ja Suomessakin vain kerran.
Hän teki Ahvenanmaalle metsästysretken ollessaan 15-vuotias ja vielä
vailla täysivaltaisuutta. Sen hän sai seuraavana vuonna ja alkoi hallita
varsin menestyksekkäästi.
Omalla vaatimattomalla johtamistavallaan hän sai paljon aikaiseksi:
aatelisten valta väheni, heidän maaomaisuuttaan siirtyi valtiolle ja
valtakunnan sotilaallinen voima vahvistui. Tanskaa vastaan käytiin 
voittoisa sota, jonka seurauksena Skåne tuli pysyvästi Ruotsille.
Valtion taloudellinen tilannekinparani ja Kaarlen kuollessa nuorena
vuonna 1697Ruotsi oli hyvässä kunnossa.
Juhani Koivisto on kirjassaan "Kansa, ooppera ja Kaarle-kuningas"
 käsitellyt laajasti oopperan taustoja ja merkitystä;

Juonen kannalta olennaisesta asiasta eli hirvenmetsästyslaista 
Topelius oli kirjoittanut jo aiemmin kirjassa Finland framställd
 i teckningar.Vuonna 1620 oli todellakin säädetty laki, jonka mukaan
hirvenmetsästäminen Ahvenanmaallaon kuninkaan yksinoikeus.

Lain rikkomisesta seurasi kuolemanrangaistus tai vähintään
omaisuuden menettäminen ja karkottaminen Inkerinmaalle.
Jos oopperan katsojaa jää vaivaamaan hirvien tuleva kohtalo
Ahvenanmaalla, sekin selviää Välskärin kertomuksista. Kanta harveni
uhkaavasti jovuonna1710, kun sotilaat metsästivät niitä ruoaksi, 
ja Ahvenanmaan viimeinen hirviammuttiin 1778 Lemlandissa.
Vielä nykyisinkin hirvi puuttuu Ahvenanmaan eläimistöstä, mutta sen
tilalla on saksanhirviä niin metsissä kuin Ahvenanmaan
vaakunassakin. 
 
 Topelius -vuonna 1948 julkaistu postimerkki.
Eräänä vuoden 1850 kevättalven päivänä Zachris Topelius haetutti
 tupakkaa kymmenellä kopeekalla.  Hän sai sanomalehtipaperiin käärityn
nyyttinsä, alkoi täyttää piippuaan, sytytti sen ja pian suussa maistuivat
 ensimmäiset nautinnolliset savut.
Tapansa mukaan Topelius luki kaiken käsiinsä sattuvan ja rapisteli auki
 myös  tupakan käärepaperin. Lehdenpalasessa näytti olevan artikkeli
historiallisesta tapahtumasta. Sen mukaan kuningas Kaarle XI
oli käynyt Ahvenanmaalla ja hänelle oli siellä järjestetty hirvijahti.
Tässä voisi olla tarinanaihe, Topelius huomasi heti.

Ajatus oman oopperan tekemisestä oli selvästi ilmassa 1800-luvun
 puolivälissä. Musiikkinäytelmiä olivat Suomessa kirjoittaneet jo Fredrik
 Cygnaeus ja Fredrik Berndtson. Turussa oli julkaistu  1847
 J. A. von Essenin laulunäytelmä Skärgårdsflickan, johon musiikin oli
 sovittanut  saksalaissyntyinen Turussa vaikuttanut muusikko Zeller.
 Näytelmässä  oli mukana myös suomalaisia kansanlauluja.
 Johan August von Essen (s. 11. toukokuuta 1815 Laihia – k. 26. elokuuta 
 1873 Kaarina) oli  suomalainen lehtimies, maanviljelijä, valtiopäivämies ja kuvernööri
 Von Essen oli saanut lehtimiehen koulutuksen ja kirjoitti näytelmiä, novelleja,
 kaunokirjallisuutta sekä jatkokertomuksia.
Nicolai (Nicolaus) Conrad (Konrad) Peter Otto Greve (8. heinäkuuta 1820 
  Glückstadt Saksa–  30. heinäkuuta 1851 Tukholma) oli säveltäjä, viulisti ja
kapellimestari, joka työskenteli Suomessa ja  muun muassa sävelsi maan
ensimmäisen laulunäytelmän.
 
Niinikään saksalaissyntyinen ja Turussa vaikuttanut lahjakas
säveltäjä Konrad Greve taas oli tehnyt musiikin laulunäytelmään Den
 bergtagna,  jonka Pacius oli johtanut 1850. Greven tuotantoon  kuului
 myös lähinnä operetiksi tai laulunäytelmäksi luokiteltava En Nylands
 dragon.
.
Mallia historialliseen oopperaan ei tarvinnut ottaa kaukaa, sillä Ruotsilla
 oli jo kunniakas kuningasoopperoiden perinne. Niistä tunnetuin oli
 Naumannin säveltämä Kustaa Vaasa (1786), johon Kustaa III oli itse
 kirjoittanut libreton proosaluonnoksen. Myös Kustaa Adolfista ja
 Birger Jarlista oli tehty oopperat  ja kuningatar
Kristiinasta laulunäytelmä.
 
 Kustaa III:n kuolinnaamio. Nordiska museet.
Kustaa III joutui itse ammutuksi Tukholman oopperatalon
naamiaisissa  1792 ja 1850-luvulla italialainen Giuseppe Verdi
sävelsi tapahtumasta oopperan nimeltä Naamiohuvit.
Hirvijahdissa mukana
Turussa 24-3 2014
Simo Tuomola





sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Turun Sitka

Tänään 23-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Venäjän keisari Paavali I murhasta Pietarissa Pyhän Mikaelin palatsissa 1801. Hänen poikansa Aleksanteri I nousi keisariksi isänsä murhan jälkeen.

1801 – Venäjän keisari Paavali I surmattiin sänkyynsä Pyhän Mikaelin palatsissa.

1801 – Paavali I, Venäjän keisari (s. 1754)


 Paul I of Russia by Shchukin.jpg

 Paavali I (venäjäksi Павел I Петрович, 1. lokakuuta (J: 20. syyskuuta) 1754 Pietari – 23. maaliskuuta (J: 12. maaliskuuta) 1801 Pietari) oli Venäjän keisarikunnan keisari vuosina 1796–1801.

 Keisarinna Katariina II kuoli 1796 ja hänen poikansa Paavali I seurasi häntä valtaistuimella. Tietoisena siitä, että Katariina oli suunnitellut seuraajakseen hänen poikaansa, Aleksanteri Pavlovitš Romanovia (myöhemmin Aleksanteri I), Paavali määräsi uuden kruununperimysjärjestyksen, jossa seuraajana oli aina vanhin pojista.

Hän perusti myös venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian 1799, joka perusti ensimmäiset tukikohdat Alaskaan turkisten pyyntiä varten. Paavalia pidettiin epävakaana ja päättämättömänä, ja hän saattoi pyörtää yllättäen vanhempia päätöksiään luoden kaaosta ja vihamiehiä.

Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania (ven. Русско-американская компания, Russko-amerikanskaja kompanija) oli venäläinen kauppakomppania, jolla oli yksinoikeus kauppaan Venäjän Amerikassa, joka käsitti Alaskan, Aleutit ja Pohjois-Amerikan luoteisrannikkoa leveyspiirille 54°40'.

 
 Kauppakomppanian lippu vuodelta 1806

Kauppakomppania perustettiin tsaari Paavali I:n antamalla peruskirjalla vuonna 1799 aiemman Šelihovin-Golikovin kauppakomppanian pohjalle. Se oli valtion tukema ja Venäjän kauppaministeriön alainen osakeyhtiömuotoinen yritys, jonka tuotosta kolmannes oli määrätty keisarille. Kauppakomppanian toiminta päättyi vuonna 1867, kun komppania, sen mukana koko Alaska, myytiin Yhdysvalloille.


Kun tuossa viimeksi tallustelin Berliin katuja, käväisin myös St. Maryn goottikirkossa, joka on hienoine taidekokoelmineen harvoja keskiajalta säilyneitä kaupungin rakennuksia. Huomioni kiinnittyi myös länsiporttaalin 1970 uusittuihin komeisiin pronssioviin, joiden suunnittelija kuulosti kovin tutulta: Achim Kühn.
 



Harmonia on Achim Kühnin suunnittelema suihkulähdeveistos. Se sijaitsee Aurajoessa Turussa. Veistos paljastettiin vuonna 1996. Harmonia-veistos on korkeudeltaan 6,3 metriä ja se on valmistettu haponkestävästä teräksestä. Teos tunnetaan myös nimellä Valaan pyrstö.

Turhaan ei Achim Kühnin toteuttama valaanpyrstö-veistos sukella Turussa Aurajokeen täkäläisen laivanrakennushistorian kunniaksi. Valaanpyynnillä on näet oma osuutensa turkulaisessa historiankuvassa.

Kun Turussa 1846 laskettiin vesille valaanpyyntiä varten rakennettu parkki Sitka, tilaajana Pietarin venäläis-amerikkalainen yhtymä, innostuivat valaanpyynnistä myös turkulaiset liikemiehet ja perustivat oman valaanpyyntiyhtiön. Sen ensimmäinen alus ostettiin 1851 Bremenistä ja parkki sai komeasti nimekseen Suomi. Isoa kalaa lähdettiin pyytämään Vancouverin vesille.


1800-luvun alkupuolella turkulaiset merenkulkijat huomasivat asuvansa Tyynen valtameren rantavaltiossa, joka hallitsi tuhansia kilometrejä Amerikan läntisintä rannikkoa. Apteekkari Erik Julin visioi sinne turkulaisen valaanpyyntilaivaston, joka toteutuikin osittain. Muuttuvat maailmanpoliittiset asetelmat estivät Turun nousun valaanpyynnin metropoliksi.

Venäjän imperiumi arvosti suomalaisten kykyjä liikkua arktisilla vesillä. Kun Suomi liitettiin valtakuntaan 1809, Venäjä tarjosi ansaintatilaisuuksia suomalaisille osaajille olosuhteiltaan vaativimmilla kaukoalueillaan Venäjän Amerikassa.

Aurajoen rannoilla oli jo 1700-luvulla rakennettu menestyksekkäitä kauppa-aluksia venäläisille.


Nykyään Yhdysvaltojen osavaltiona Alaskana tunnettu Venäjän Amerikka oli avainasemassa pohjoisimman Tyynen Meren rikkaiden luonnonvarojen hyödyntämisessä. Venäläiset saukkojen ja hylkeiden metsästäjät olivat tunkeutuneet Amerikan rannikkoa etelään Espanjalle kuuluvan Kalifornian pohjoisosiin asti. Valas- ja kalakannat olivat vielä koskemattomat.

Valaista saatava öljy ja rasva olivat niin arvokkaita, että niitä kannatti tulla jahtaamaan maapallon toiselta puolelta. Vieläpä purjelaivoilla Kap Horn tai Hyväntoivonniemi kiertäen. Amerikkalaiset tekivät niin, miksi eivät siis suomalaiset?

Turkulainen liikemies ja kansalaisvaikuttaja, apteekkari Erik Julin oli valaanpyyntivarustamon perustamisen kantava voima. Julin oli lääkeaineiden tuonnin kautta perehtynyt kansainvälisen kaupan tarjoamiin voiton mahdollisuuksiin.


Erik Julin (13. marraskuuta 1796 Oulu – 21. kesäkuuta 1874 Turku) oli Turun kaupunginapteekkari, kauppaneuvos. Hän oli aloitteellinen monissa yleishyödyllisissä yrityksissä. Hän oli Turussa toimivan Turun konepajan omistajia, Turun laivatelakan toimitusjohtaja vuodesta 1857. Hän oli mukana perustamassa Pohjanmaan höyrylaivayhtiötä. Turun ensimmäinen vapaapalokunta perustettiin hänen ansiostaan 1838.


  
 
 Erik Julin.

Julin oli se visionääri, joka näki kilpailussa amerikkalaisten kanssa kultakaivoksen. Tähän tarvittiin Venäläis-amerikkalaiselta kauppakomppanialta yksinoikeudet valaanpyyntiin valtavalla alueella nykyisen Vancouverin paikkeilta pohjoiseen.

Julinin suunnitelmahan oli rakentaa mahtava laivasto mutta hän oli myös varovainen liikemies. Ensimmäiset laivat lähtivät Turusta 1851. Pyynti tuotti hyvin ja kaikki sujui hyvin. Krimin sodan 1854-55 aikana Turku-alus oli suojassa puolueettomassa Kodiakin satamassa. Petropavlovskissa Englannin kuninkaallinen laivasto poltti yhden aluksen lasteineen. Kolmas pääsi onnella ja lahjomalla kotimaahan.

Kaikkiaan Venäläis-Suomalainen Valaanpyyntiyhtiö rakennutti viisi pyynnin tukialusta ja suuren joukon amerikkalaismallisia valaanpyyntiveneitä. Tukikohtana toimi Novo Arkangelskin satama, nykyinen Sitka USA:n Alaskassa.



 Sitka noin vuonna 1805

 Sitka (City and Borough of Sitka; vuosina 1804–1867 Novoarkangelsk (ven. Новоархангельск, Novoarhangelsk)) on kaupunki ja borough Baranofinsaaren länsilaidalla Alexanderin saaristossa Alaskan osavaltiossa. Se on pinta-alaltaan Yhdysvaltain suurin kaupunki.


Yhdysvaltalaisten valaanpyytäjien ryöstöpyynti osoittautui lopulta tuhoisaksi. Vuonna 1860 valaanpyyntiyhtiö lakkautettiin kannattamattomana. Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille vuonna 1867.
 
Isoja kaloja kannattaa aina pyytää, vaikkei niitä saisikaan.

Kalastamassa
Turussa 23-3 2014
Simo Tuomola


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Turun miehitys

Tänään 22-3 tulee kuluneeksi tasavuosia venäläisten suorittamasta Turun miehityksestä vuonna 1808.

Venäläiset sotilaat marssivat rauhanomaisesti vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagrationin johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin. Suurruhtinaskunnan virallinen pääkaupunki Turusta tuli lokakuussa 1809 ja sellaisena se toimi vuoteen 1812 saakka.

 
  Prince Pyotr Ivanovich Bagration 

Petr Ivanovich Bagration
(1765-1812)
a well-known Russian general, a participant of Suvorov's campaigns and the war of 1812, General of Infantry.

In the war against Sweden (1808-1809) Bargation commanded an infantry division and gained several victories (he seized Tammerfors, Abo and forced the Swedish out from the Southern Finland). In March of 1809 he commanded of a column of Russian troops in crossing the Gulf of Bothnia on ice to the Aland Islands and then to Sweden.


Miehityksen myötä Turku käytännössä siirtyi Ruotsin vallasta Venäjän valtapiiriin.
 
Suomen sota 1808 -1809 puhkesi, kun venäläiset ylittivät Kymijoen 21. helmikuuta 1808. Sodan seurauksena Suomen ja Ruotsin vuosisatainen valtioyhteys katkesi.

Jo sodan alussa Ruotsin armeija vetäytyi Turusta pohjoiseen. Ankaran talven takia ruotsalaisten saaristolaivasto, Turun eskaaderi oli kiinni jäissä. Vetäytyessään ruotsalaiset sytyttivät laivastonsa palamaan. Turkulaiset päättivät olla tekemättä vastarintaa lähestyville venäläisille säästääkseen kaupunkinsa hävitykseltä.

Maaliskuun puolenvälin jälkeen venäläiset tekivät ensin tunnustelevia tiedusteluretkiä Turkuun ja 22.3.1808 parisen tuhatta venäläistä sotilasta marssi rauhanomaisesti Turkuun. Kaupungin siviilihallinto jatkoi miehittäjien tulosta huolimatta toimintaansa normaalisti. Kutsuipa miehitysjoukkojen kärjessä ratsastanut ruhtinas P.I. Bagration kuusisataa kaupunkilaista tanssiaisiinkin Brinkkalan taloon (nykyiseen joulurauhan julistuksen taloon).



Kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevden, (ven. Федор Федорович Буксгевден, Fjodor Fjodorovitš Buksgevden (1750–1811) oli venäläinen sotapäällikkö. Hän otti vuonna 1789 osaa Ruotsinsalmen taisteluun ja toimi Varsovan kenraalikuvernööriksi vuodesta 1795. Buxhoevden osallistui Napoleonia vastaan käytävään sotaan ja toimi Venäjän armeijan ylipäällikkönä Suomen sodassa. Venäläisten valloitettua Suomen hän johti maan hallintoa.
 
23. maaliskuuta venäläisten ylipäällikkö F.W.Buxhoevden saapui kaupunkiin ja miehityshallinto alkoi. Turkulaiset joutuivat piispa Jakob Tengströmin johdolla vannomaan uskollisuudenvalan keisarille.

 
  
Jakob Tengström (4. joulukuuta 1755 Kokkola – 26. joulukuuta 1832 Turku) oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa. Hän toimi teologian professorina Turun akatemiassa vuodesta 1790. Turun piispana hän toimi vuodesta 1803, ja sai vuonna 1817 arkkipiispan arvonimen.

Tapahtuneeseen miehitykseen kaupungissa sopeuduttiin, vaikka jonkinasteista vastarintahenkeäkin ilmeni. Ruotsin vallan aika Turussa oli käytännössä päättynyt ja kaupunki siirtyi Venäjän vallan alle yli sadaksi vuodeksi.

Suomi liitettiin sodan päätteeksi Venäjään Haminan rauhansopimuksella, joka allekirjoitettiin 17.9.1809 ja astui voimaan 13.10.1809. Samalla maamme sai autonomian.

 
Turku ehti olla maan virallisena pääkaupunkina vain kolme vuotta 1809-1812, kun 12. kesäkuuta 1550 Vantaanjoen suulle perustettu Helsingfors nimitettiin 22.4.1812 tuolloisen Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.


Olkaamme siis turkulaisia
Suomen Turussa

 22-3 2014
Simo Tuomola


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Idän uhka

Tällä päivämäärällä 21-3 tulee kuluneeksi tasavuosia novgorodilaisten hyökkäyksestä Viipuria vastaan vuonna 1351. Kyse oli jälleen kerran kauppasodasta ja uskonsodasta katolilaisen ja ortodoksisen uskon välillä, jopa ristiretkestä. Kuninkaana vaikutti tuolloin Maunu Eerikinpoika ja vastassa oli Novgorodin tasavallan ruhtinas.

Novgorodin kaupunki johti Venäjän taistelua Ruotsin ja Saksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä vastaan. 1300-luvulla Novgorodin tasavalta hallitsi koko Luoteis-Venäjää, ja se ulottui Baltian rajoilta Uralille ja Vienanmerelle asti. Vuosina 1136–1478 Novgorod oli Novgorodin tasavallan pääkaupunki.  Lopullisesti Novgorodin valta luhistui vasta, kun Iivana IV Julma hävitti kaupungin vuonna 1570.


 
 Maunu Eerikinpoika valtaistuimellaan.


Maunu Eerikinpoika aloitti sodan Novgorodia vastaan vuonna 1348. Maunu julisti sodan ristiretkeksi ja pian sota sai myös paavin suostumuksen. Maunu Eerikinpojan ristiretki alkoi hyvin kun ruotsalaiset valtasivat Pähkinäsaaren, mutta he menettivät sen pian. Sota päättyi vuonna 1351. Maunu joutui lopulta vaikeuksiin Ruotsin ylimystön kanssa eikä pystynyt jatkamaan sotaa.


 
Maunu Eerikinpojan ristiretki oli Ruotsin ja Novgorodin välinen sota vuosina 1348–1351. Sota on ensimmäinen, joka on dokumentoitu hyvin niin ruotsalaisissa kun novgorodilaisissakin lähteissä. Ruotsin papisto ja erityisesti Pyhä Birgitta kannattivat sotaa Novgorodia vastaan.


 
 Pyhä Birgitta sai ilmestyksiensä kautta tarkat ohjeet ristiretken järjestämisestä.

Vuonna 1351 Maunu oli Virossa ja Liivinmaalla yrittämässä saada aikaan kauppasaartoa Novgorodia vastaan. Keväällä novgorodilaiset tekivätkin puolestaan ruhtinaansa johdolla retken Suomeen. Novgorodilaiset saapuivat Viipurin edustalle 21. maaliskuuta.

Viipurin esikaupunki poltettiin ja sitä ympäröivä alue ryöstettiin. Seuraavana päivänä linnan varuskunta teki hyökkäyksen, joka kuitenkin torjuttiin. Novgorodilaiset eivät kuitenkaan pystyneet valtaamaan Viipuria ja lähtivät pian pois.

Ruotsalaiset ja novgorodilaiset solmivat luultavasti rauhan vuoden 1351 keväällä. Maunu jatkoi uusien sotien suunnittelemista, mutta Ruotsin sisäiset ongelmat pakottivat hänet luopumaan niistä

Tanskan hajanaisuuden avulla Maunu sai alamaisikseen Skånen maakunnan. Maunun valtakauden aikana kruunun varat hupenivat ja hän joutui panemaan rälssiäkin verolle.

Maunua vastaan puhkesi aatelin keskuudessa kapinaliike 1350-luvulla ja vuonna 1364 Albrekt Mecklenburgilainen valtasi Tukholman ja Maunu pakeni Norjaan poikansa kuningas Haakonin suojiin.

Maunu  toimi Ruotsi-Suomen kuninkaana 1319-1364 ja vieraili pariinkin otteeseen Turussa. 1.-4. syyskuuta 1347 hän käväisi täällä säätämässä yleisen maanlain ja oleskeli kaupungissa myös 13.-15.5. 1351. Vuonna 1350 hän sääti kaupunkilain, jossa Turku sai uudelleen oikeuden ulkomaankauppaan.

Suomen asukkaat turkulaisia lukuunottamatta eivät saaneet meritse harjoittaa kauppaa muualla kuin valtakunnan pääkaupunki Tukholmassa. Vientitavaroina tuolloin olivat mm. turkikset, kuivattu hauki ja traani. Tuontitavaroina mm. suola, kankaat, metalli, viinit ja hedelmät. Turun linnan käskynhaltija piti asemapaikaltaan jokitullissa tuontia silmällä.

Turku-rakkauteen kuninkaalla oli myöhemmin omatkin syynsä. Hänellä oli hovissa suosikkina nuori aatelismies, herttua Pentti Algotinpoika, joka oli sekä kuningatar Blanka Namurilaisen että kuningas Maunu Eerikinpojan rakastaja.

Hänet kuningas palkitsi Suomen herttuan arvonimellä 1355 ja sai neuvonantajansa Pyhän Birgitan samalla kääntymään itseään vastaan. Sitä se mustasukkaisuus teettää paremmissakin piireissä.


Novgorodin uhka oli koko ajan ollut myös Turun yllä. Jo 1198 karjalaiset ja novgorodilaiset olivat polttaneet Koroisten Turun. Ja jälleen 1318 novgorodilaiset hyökkäsivät Turkuun polttaen kaupungin ja kirkon.


 

Aurajoen varrella sijaitsevalle Koroisten niemelle syntyi 1200-luvun alussa maamme kirkollinen ja hallinnollinen keskus Koroisten Turku. Koroinen oli edullisen sijaintinsa vuoksi merkittävä kauppapaikka sisämaahan johtavien kulkureittien risteyksessä

Paavi antoi Suomen piispalle  jo 1221 oikeuden käyttää talouspakotteita pakanoiden käännyttämiseksi. Paavi Honorius III kielsi tuolloin  kirjeessään kaupanteon Itämerellä Novgorodin kanssa. Paavi kehottaa myös Turun piispa Tuomasta uhkaamasta kirkonkirouksella niitä, jotka uhmaavat kauppakieltoa itään.

Lopulta piispa Tuomaksen yritykset sulkea pois Novgorod Suomenlahden yhteydestä epäonnistuvat ja piispa joutuikin 1245 eroamaan virastaan juuri idän kauppariitojen vuoksi ja lähti samalla kokonaan pois Suomesta.

Kauppakiellossa
Suomen Turussa
21-3 2014
Simo Tuomola


 
 

torstai 20. maaliskuuta 2014

Månsdotter

Tänään 20-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Kaarina Maununtyttären vankeusajan päättymisestä Turun linnassa vuonna 1577 kuningas Eerik XIV kuoleman jälkeen.

Eerik XIV (13. joulukuuta 1533 – 26. helmikuuta 1577) oli Ruotsin kuningas vuosina 1560–1568.

 Kaarina Månsdotter in a detail from the original painting Erik XIV and Karin Månsdotter.jpg
 Kaarina Maununtytär, yksityiskohta Erik Johan Löfgrenin maalauksesta Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär vuodelta 1864

Kaarina Maununtytär (syntymänimeltään Karin Månsdotter) (6. marraskuuta 1550 – 13. syyskuuta 1612) oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n puoliso ja Ruotsin kuningatar 87 vuorokautta vuonna 1568

Kevättalvella 1577 Kaarina Maununtyttären saavutti sanoma Ruotsista, jossa kerrotiin hänen puolisonsa Eerikin kuolleen Örbyhusissa 26. helmikuuta. Tämän jälkeen Kaarinalla ei enää ollut tarvetta olla vangittuna.

Yhdeksän vankeusvuoden jälkeen Kaarina Maununtyttärelle ja hänen tyttärelleen, lähes koko elämänsä vankiloissa viettäneelle 10-vuotiaalle Sigridille koitti elämä vapaudessa. Kaarinalla ei ollut lainkaan omia varoja, vaan hän oli yhä täysin riippuvainen vangitsijastaan eli omasta langostaan Juhanasta. Tyypillistä kaikille Kustaa Vaasan pojille oli kuitenkin se, että huolimatta keskinäisistä erimielisyyksistään he aina kunnioittivat toistensa vaimoja ja hylättyjä jalkavaimoja.

Vajaa kuukausi Eerikin kuoleman jälkeen, 20. maaliskuuta 1577 Juhana III läänitti "rakkaalle rouva Kaarina Maununtyttärelle, velivainajamme kuningas Eerikin leskelle" Liuksialan kartanon "Ylä-Satakunnassa" siihen kuuluvine 26 verotaloineen, niin että hän "edellä mainitut kartanon ja verotalot kaikkine korkoineen ja veroineen, jotka niistä koituvat ja pitää maksaa, saa esteettä nauttia ja pitää".

 
 Liuksialan kartanon nykyinen päärakennus, kuva on vuodelta 1910.

Kartano oli yhdistetty useista eri taloista vuonna 1556 Kustaa Vaasan toimesta, joka oli tällöin luonut Längelmäveden rannalle kuninkaankartanon, joka sitten aina Kaarinan tuloon asti vuoteen 1577 oli Ylä-Satakunnan voudin asemapaikka.

Liuksialan kartanon tilien mukaan kartanossa söi 40 henkeä "huovien ruokapöydässä", joten kartano lienee ollut henkilökunnaltaan hyvin suuri. Viljeleminen seudulla oli kuitenkin vaikeaa ja aivan erilaista kuin Lounais-Suomen viljavissa kartanoissa. Kartanon päärakennuksesta oli vain viisi kilometriä linnuntietä Vääksyn kartanon pihapiiriin, jonka omisti Juhanan entinen pitkäaikainen jalkavaimo Kaarina Hannuntytär.

Vain päivä sen jälkeen kun Kaarina oli saanut Liuksialan, 21. maaliskuuta 1577, Juhana III kirjoitti vielä kaksi muuta kirjettä, toisen Suomen käskynhaltijalle Klas Åkenpoika Tottille ja toisen Turun linnan voudille. Heidät velvoitettiin pitämään huoli siitä, että Kaarina todella sai Kangasalta Liuksialan kartanon taloineen. Samalla Kaarinan tuli saada Turun linnasta tiettyjä "vaatekamarivarusteita" siltä varalta, että Liuksialan kartanon varastot olivat talven jäljiltä tyhjentyneet.

Klas Åkenpoika Totti velvoitettiin vielä maksamaan Kaarinalle 200 taaleria alkupääomaksi nuorelle entiselle kuningattarelle, joka lienee ollut täysin kokematon suuren maatilan hoidossa. Liuksialan kartanosta on saatu lisätietoja myös voutikunnan tileihin 1577 kuuluvasta luettelosta jossa kerrotaan, mitä kartanossa oli. Luettelo käsittää muun muassa 31 härkää, 31 lypsylehmää, 3 sonnia, 90 lammasta, 49 sikaa, 12 vasikkaa ja 60 kanaa. Härkien suuri määrä johtui siitä, että niitä käytettiin Hämeessä pelloilla vetojuhtina.

Luettelossa mainitaan edelleen kattiloita, patoja, olutpannuja ja sammioita, viikatteita, kirveitä, piilukirveitä, varstoja, pesuvateja, rautaisia kynttilänjalkoja, pirtoja, häkilöitä, keritsimiä, pajatyökaluja, lihatiinuja, oluttynnyreitä ja nuottausvälineitä. Luettelon päättävät patjat, lakanat, pöytäliinat, ryijyt ja käsipyyhkeet.

Juhanan vuonna 1577 antamassa määräyksessä Kaarina Maununtytär sai Liuksialan "sopivaksi ajaksi" mikä tarkoitti, että kartano voitiin teoriassa ottaa takaisin kruunulle milloin tahansa. Juhanalla ei kuitenkaan ollut sellaisia suunnitelmia ja vuonna 1581 Kaarina sai Juhanalta uuden kirjan, joka antoi hänelle Liuksialan elinajaksi. Seuraavana vuonna Liuksialan pinta-alaa vielä kasvatettiin 15 tilalla. Tämä on varmasti antanut Kaarina Maununtyttärelle turvallisuudentunnetta, sillä tähän asti hän oli ollut täysin riippuvainen Juhana III:n suosiosta ja omistusoikeudestaan Liuksialaan.

 
 Kaarina vapautettiin Eerikin kuoleman jälkeen 20. maaliskuuta 1577 Turun linnasta, jossa hän oli ollut vangittuna lähes viisi vuotta.

 1. kesäkuuta 1577 vasta 26-vuotias entinen kuningatar Kaarina Maununtytär lähti suuren seurueen kera kohti Liuksialaa Turun linnasta. Seitsemän naista ja kolmetoista miestä kuului siihen ryhmään, jonka tuli auttaa Kaarinaa Liuksialassa muutossa ja erilaisissa asioissa. Mukana seurasi myös kolme pappia, neljä teiniä sekä neljä aseistettua miestä jotka vastasivat seurueen turvallisuudesta.

Suomessa oli vielä tuohon aikaan vähän teitä ja seurue matkasi Liuksialaan ensin Porin kuninkaankartanon kautta. Liuksialassa Kaarina eli ilmeisen rauhallisesti loppuelämänsä 35 vuotta. Hänen nimensä mainitaan erittäin harvoin tämän jälkeen asiakirjoissa, mutta muutamista maininnoista päätellen hän hoiti menestyksellisesti talojaan ja onnistui suuren maaomaisuuden hallitsijana

 
Kaarina Maununtyttären muistoreliefi Turun tuomiokirkossa oli Daniel Jusleniuksen mukaan suosittu nähtävyys jo 1700-luvulla.

Kaarinan viimeisistä ajoista kartanossaan tiedetään hyvin vähän, mutta ainakin se tiedetään, että hän kuoli 13. syyskuuta 1612 Liuksialassa 61-vuotiaana lyhyen sairauden jälkeen. Mahdollisesti hänen vävynsä Nils Nilsinpojan vierailu ja oleskelu Suomessa vuoden 1613 alussa tapahtui samaa aikaa kun Kaarina haudattiin.

Kaarinan "tomumaja" siirrettiin Turun tuomiokirkkoon, jonne hänet haudattiin seuraava vuonna, 21. maaliskuuta 1613 "kaksinkertaisella soitolla ja muurattuun hautaan Pyhän Laurin kuoriin"

Vapautettuna
Suomen Turussa
20-3 2014
Simo Tuomola
 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Muinais-Turku

Tänään 19-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Ugolino di Contin noususta paaviksi 1227 arvonimellä Gregorius IX.

Gregorius IX (syntymänimeltään Ugolino di Conti, n. 1145–1241) oli paavina 19. maaliskuuta 1227 – 22. elokuuta 1241.




Hän seurasi tarkkaan edeltäjänsä Honorius IIIn ja enonsa Innocentius III:n luomaa perinnettä paavin ylivallan pönkittämisessä. Hän muistutti enoansa myös siinä, että molemmilla oli lainopillinen koulutus ja diplomaattista kokemusta.

Gregorius kävi edeltäjänsä tavoin Fredrik II:n kimppuun, julisti tämän harhaoppiseksi ja oli lähellä sodanjulistusta, kun paavin kuolema keskeytti vihamielisyydet. Innocentius IV jatkoi Frederikin vainoamista. Hän oli kuollessaan varsin iäkäs.

Gregorius IX oli juuri se paavi, joka loi pohjan Turun perustamiselle 1229; 23-1 tuli kuluneeksi tasavuosia Turun perustamisesta vuonna 1229. Kaupunki perustettiin kaukana Italiassa, Perugiassa. Perustajana paavi Gregorius IX.
1229 – Paavi Gregorius IX antoi kirjeessä luvan siirtää Suomen piispanistuin Nousiaisista Koroisiin. Päivää pidetään usein Turun perustamispäivänä.


Katsotaanpa vähän tarkemmin vuoden 1229 tapahtumia Turun oletettuna perustamisvuotena. Paavi Gregorius IX lähetti tuolloin Linköpingin piispalle bullan, jossa hän salli Itämaan piispanistuimen siirron sopivampaan paikkaan. Linköpingin kokouksessa 1153 oli jo päätetty ristiretkestä alueelle kilpailtaessa hiippakunnassa idän kirkon vaikutusta vastaan.

Piispa asui tuolloin Rooman menoa paossa keski-Italiassa Perugiassa ja siellä on myös päivätty ne kaksi bullaa, joiden sanoma liittyy Turun oletettuun perustamiseen:



Perugia 23.1.1229
Påve Gregorius IX till biskopen i Linköping, cistercienserabboten på Gotland samt prosten i Visby med anmodan att övervaka att ingen oförrätt tillfogas biskopen, prästerskapet och folket i Finland, vilka den påvliga stolen tagit under sitt beskydd. Dat. X kal. februarii pontif. nostri anno secundo.

Sv. Dipl. I n:o 245. Svartboken n:o 2. Sv. Trakt. I n:o 74. Svartboken: Folio 46. Överskrift: Copia protectorie Gregorij pape.

Perugia 23 januari 1229.
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dei, venerabili fratri episcopo Lincopensi et dilectis filiis abbati de Guthlandia(1), Cisterciensis ordinis, et preposito de Visby, Lincopensis dyocesis, salutem et apostolicam benediccionem. Cum venerabilem fratrem nostrum episcopum, clerum et populum Finlandensem sub proteccione receperimus apostolice sedis et nostra, discrecioni vestre per apostolica scripta mandamus, quatenus non permittatis eos contra proteccionis nostre tenorem temere molestari, molestatores eorum indebitos, monicione premissa, per censuram ecclesiasticam, appellacione postposita,(2) compescendo. Quod si non omnes hiis exequendis potueritis interesse, tu, frater episcope, cum eorum altero ea nichilominus exequaris. Datum Perusij(3) x kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo(4). Varianter i Skokl. Cod. Ab., fol. 10: (1) de Guthlandia saknas (2) postposita är bortglömdt (3) Parusij (4) 2:o
 










Turun tuomiokirkon Mustakirja (Registrum ecclesiae Aboensis) on Suomen keskiajan historian tärkein lähdeteos. Se on kopiokirja, johon on koottu jäljennöksiä lähinnä Turun tuomiokirkkoon ja sen omistamiin tiloihin liittyvistä asiakirjoista. Asiakirjat ovat vuosilta 1229–1515, ja niitä on 727 kappaletta.

 





Ja toinen bulla muutamaa viikkoa myöhemmin:
Perugia 31.1.1229
Påve Gregorius IX bekräftar den Finländska kyrkans besittning av de forna hedniska lundar och gudahus, som nyomvända frivilligt gett nämnda kyrka. Dat. II kal. februarii pontif. nostri anno secundo.

Sv. Dipl. I n:o 251. Svartboken n:o 6. Svartboken: Fol. 46. Överskrift: Copia bulle Gregorij pape super lucis et delubris.

Perugia 31 januari 1229.
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo Finlandensi, salutem et apostolicam benediccionem. Annuere consueuit sedes apostolica piis votis et honestis petencium precibus fauorem beniuolum impertiri. Eapropter, venerabilis in Christo frater, tuis iustis precibus inclinatj lucos et delubra, deputata olim ritibus paganorum, que de nouo per te conuersi ad fidem ecclesie tue voluntate spontanea contulerunt, ipsi ecclesie auctoritate apostolica confirmamus et presentis scriptj patrocinio communimus.

Nullj ergo omnino hominum liceat hanc paginam nostre confirmacionis infringere uel ausu temerario contraire. Si quis autem hoc attemptare presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Parusij ij kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo.
Varianter i Skokl. Cod. Ab. fol. 10 v: (1) fratri suo (2) tue utelemnadt (3) attentare (4) Perusii (5) 2:o

Näin vahvistettiin samalla paikallisen kirkon omistusoikeus niihin hiippakunnan alueella oleviin pakanallisiin kulttikeskuksiin, uhrilehtoihin ja palvontapaikkoihin, joista suomalaiset olivat muka luopuneet kääntyessään kristinuskoon. "Gudahus" pitänee sisällään myös Turun Ravattulasta löytyneen Suomen vanhimman kirkon hallinnan.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d2/Papal.bull.JPG



Leijonan ruumis, kotkan pää, lohikäärmeen siivet. Siinä jumalallisen voiman symboli ja suojelija griffin, griffon, gryphon; se on myös kuvassamme esiintyvän Perugian kaupunginvaakunan tunnuseläin.

Griippi on tuttu taruolento myös meille suomalaisille; aarnikotka, vaakalintu.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/d/d0/Logocomuneperugia.png


Kun piispanistuin 1229 siirrettiin Koroisiin, se siirrettiin sinne Nousiaisista, jonne se oli perustettu joskus 1200-luvun alussa. Nykyisestä Nousiaisten kirkosta löytyy myös mielenkiintoinen piispa Maunu Tavastin sinne 1429 lahjoittama Pyhän Henrikin sarkofagi, jonka messinkilevyillä kuvaillaan ristiretkeläisten saapumista Suomeen Ruotsin kolmea kruunua kantavan lipun suojeluksessa. Vastassa heillä on hyvin varustautunut suomalaisjoukko -  Turun väkeä griippilippuineen.




http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/23/Henrik_Cruisade_Nousiainen.JPG

Flanderilaistaiteilijan näkemys Suomen valloituksesta on tietenkin tilaajansa toiveiden näköinen, mutta jotakin se kertoo myös siitä, ettei Turussa todellakaan ollut mikään barbaarikansa, vaan järjestäytynyt sotilasmahti tulijoita vastassa 1229.

 Turku piirrettiin itse asiassa maailmankartalle jo vuonna 1154 kun arabimaantieteilijä al-Idrisi julkaisi Italiassa maantieteellisen teoksen ja kartaston, jossa kaupunki esiintyi nimellä bwrh Abuwa. Turulla oli siis ilmeisesti esiasteensa ennen Koroisten kauppapaikkaa, jonka piispa Folkvinus perusti joskus 1180 ja Samppalinnan jokivarsilinnoitusta, josta löytyy maininta vuodelta 1211.

Al-Idrisi eli Abu Abdillah Muhammad al-Idrisi (noin 1100–1166) (arab. ‏أبو عبد الله محمد الإدريسي‎) oli arabisyntyinen maantieteilijä joka asui Sisiliassa, kuningas Rogerin hovissa. Hän syntyi almoravidien valtakunnassa nykyisessa Espanjassa, ja kuoli ilmeisesti Sisiliassa. Al-Idrisi väitti olevansa profeetta Muhammadin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.


Al-Idrisiin maailmankartta vuodelta 1154, etelä yläosassa


Al-Idrisi kuvasi maantieteellisessä teoksessaan myös Fmrk- ja Tbst-nimisiä maita, joiden oletetaan tarkoittaneen Lounais-Suomea tai Finnmarkia sekä Hämettä (Tavastland). Al-Idrisi mainitsee muun muassa alueella sijaitsevia kaupunkeja. "Kaupunkien" nimet ovat kuitenkin vääristyneet pahoin arabiankielisessä tekstissä, eikä niitä voida varmuudella tunnistaa. Al-Idrisin mainitsemat paikat ovat ehkä olleet jonkinlaisia markkinapaikkoja. Kaupunkimaisia asutuksia Suomessa ei nykyisen käsityksen mukaan ollut vielä 1100-luvulla.



Al-Idrisin kuvaus Suomesta vuodelta 1154.

Bwrh Abuwa ei tarkoittanut myöskään Liedon Vanhalinnaa, jota sinänsä voidaan pitää Turun varhaisena alkuasteena. Kun Halisten koski syntyi joskus vuoden 800 paikkeilla, se vaikeutti yhteyksiä Linnavuorelle, josta ei ole olemassa varmoja 800- ja 900-lukujen löytöjä. Vuorella ei ehkä ollut tuolloin pysyvää miehitystä tai varuskuntaa, mutta jossakin Aurajokisuistossa sellainen varmasti sijaitsi.

Otin asian esille, kun vietimme 26-10 Englannin kuninkaan Alfred Suuren kuolinpäivää vuodelta 899. Mies oli Wessexin kuningas, mitteli viikinkien kanssa ja nimesi itsenä Englannin kuninkaaksi, kun maasta alkoi muodostua valtio.




Alfred Suuri (muinaisenglannin Ælfred, s. 849?, Wantage – k. 26. lokakuuta 899?) oli anglosaksien kuningas, joka hallitsi Wessexiä vuosina 871–899. Hän on tunnettu valtakuntansa puolustamisesta tanskalaisia viikinkejä vastaan ja on ainoa Englannin monarkki, joka sai lisänimen "Suuri". Hän oli myös ensimmäinen Wessexin kuningas, joka nimesi itsensä Englannin kuninkaaksi.


Hän myös aloitti suojattujen kaupunkien, turvalinnakkeiden eli burhien rakentamisen maansa suojaksi. Ja hän myös lähetti slesvigiläisen soturipurjehtija ja kauppamies Wulfstonin tutkimusmatkalle Suomenlahdelle kartoittamaan alueen mahdollisuuksia. Ehkäpä hän oli myös perustamassa bwrh Turkua.


Mihinkään tyhjiöön ei piispa täällä siis valtaansa ulottanut, siitä kertoo myös alueen arkeologian uusin löytö, Suomen vanhin kirkko Kaarinan Ravattulassa; ehkä yksi niistä gudahuseista, joista bullassa on maininta.








Kirkko ja hautausmaa löytyivät metsäsaarekkeesta läheltä Aurajokea. Kuvat: Juha Ruohonen / Turun yliopisto, arkeologia

Kaarinan Ravattulasta on tehty merkittävä arkeologinen löytö, Suomen vanhimman kirkollisen rakennuksen jäännökset.

Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tekemissä arkeologisissa kaivauksissa alueelta paljastui kapeakuorisen kirkkorakennuksen hyvin säilynyt kiviperustus

Kirkkorakennus on varhaiskeskiaikaisen romaanisen rakennustyylin ja esinelöytöjen perusteella ajoitettu 1100-luvulle. Rakennus on ollut pituudeltaan noin 10 metriä ja leveydeltään 6 metriä. Siinä on ollut erillinen runkohuone ja tätä kapeampi kuoriosa. Tutkimuksissa kirkon itäreunalta löydettiin myös alttarin kiviset perustukset.

Löytö on ainutlaatuinen Suomessa. Tällaisia paikkoja on etsitty 150 vuoden ajan tuloksetta. Vaikka rautakauden ja keskiajan vaihteeseen ajoittuvia kalmistoja tunnetaan runsaasti, ei varmoja kirkkorakennusten perustuksia niistä ole löytynyt. Kaarinasta nyt löytynyt kirkollinen rakennus on ajalta ennen tunnettua seurakunnallista järjestäytymisvaihetta. Kirkko on todennäköisesti toiminut läheisen kylän asukkaiden yksityis- tai kyläkirkkona 1200-luvun alkupuolelle asti.

Kirkkorakennus löytyi paikalta pitkäjänteisen tutkimustyön tuloksena. Pienimuotoisia kaivaustutkimuksia on alueella tehty Turun yliopiston toimesta vuodesta 2010 lähtien. Paikalta on jo aikaisemmin havaittu laaja ristiretkiajalle ja keskiajan alkuun (n. 1050-1250 jKr.) ajoittuva ruumiskalmisto sekä kalmistoa kiertävän aidan kivinen perustus. Vuoden 2013 tutkimuksissa saatiin myös selville, että kalmistoalue on aikaisempaa huomattavasti laajempi. Nyt tunnistettu kirkollinen rakennus on sijainnut hautausmaa-alueen keskellä.



 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/3a/Gregory_IX_bas-relief_in_the_U.S._House_of_Representatives_chamber.jpg

Katsotaanpas vielä vähän paavin toimia pohjoisen suunnassa 1200-luvun alussa. Näin muistelin paavia hänen kuolinpäivänään:

Tänään vietämme paavi Gregorius IX kuolinpäivää. Ugolino di Conti toimi tuolla nimellä paavina vuosina 1227-1241 kehittäen inkvisitiosta tuekseen inkvisitiolaitoksen, jossa pääosaa näytteli dominikaaninen veljeskunta.

Vuonna 1227 Novgorodin laivasto purjehti käännyttämään karjalaisia kreikkalaiskatoliseen uskoon ja vuotta myöhemmin Suomesta lähetettiin 2000 miehen sotajoukko hyökkäystä torjumaan.

Paavi perusti Viron Saaremaalle Haapsalun piispanistuimen 1228 ja siirsi 31.1.1229 paavin bullalla Suomen piispanistuimen Nousiaisista Turun Koroisiin. Vuotta pidetäänkin Turun perustamisvuotena.

Koroisten linnoitetusta piispankartanosta tuli ruotsinvallan tukikohta ja Suomen ensimmäinen varsinainen katolinen piispa Tuomas otti pakanalliset uhrilehdot ja pyhät paikat, kuten Liedon Vanhalinnan kirkon haltuun 1231. Mustain veljesten dominikaaninen kerjäläismunkisto toi oman konventtinsa Koroisiin 1249.

Kun kuudes ristiretki 1228 tehtiin ilman paavillista siunausta ja johti kirkonkiroukseen, keskitti paavi katseensa siis Pohjolaan ja Baltiaan voimistaen valtaansa täällä.


Muinais-Turkua etsimässä
19-3 2014
Simo Tuomola