Tuulen viemää

Tänään 29-8 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun

1784 – Apteekkari Johan Julin teki Pohjoismaiden ensimmäisen miehittämättömän kuumailmapallolennon Oulussa. Vain siis vuoden kuumailmapallon keksijöiden ensimmäisen julkisen lennon jälkeen ja kuukautta ennen kuin pallokeksintö esiteltiin maan pääkaupungissa, Tukholmassa.

Montgolfierin veljekset olivat ranskalaiset Joseph-Michel Montgolfier, usein Joseph Montgolfier, ja Jacques-Étienne Montgolfier, usein Étienne Mongolfier, jotka rakensivat vuonna 1783 ensimmäisen kuumailmapallon. Ilmapallo sai heidän mukaansa nimekseen Montgolfière. Pallo oli kangaspäällysteinen ja kori oli tehty rottingista.

Ensimmäisen julkisen lentonsa pallolla he tekivät 4. kesäkuuta 1783 saadakseen keksinnön nimiinsä. Lennon pituus oli 2 km ja se kesti 10 minuuttia. Arvioitu korkeus oli 1 600-2 000 m.

Johan Julin (26. syyskuuta 1752 Västerås – 1820 Turku) oli Oulussa ja sittemmin Turussa toiminut apteekkari ja luonnontutkija. Ansioistaan hänet nimitettiin Ruotsin tiedeakatemian jäseneksi 1791 hänen esitettyään useita tutkimuksia akatemian julkaisuissa. Hänet tunnetaan myös Pohjoismaiden ensimmäisen kuumailmapallon rakentajana ja lennättäjänä (1784).

Erityisesti Julinin puoliso Albertina oli suosittu kaupungin seurapiirissä ja vierailijoiden keskuudessa. Sosiaalisen elämän huipputapahtumia oli kuningas Kustaa III:n kunniaksi 29. elokuuta 1784 järjestetty juhla, jonka yhtenä ohjelmanumerona Julin lennätti valmistamaansa, kuninkaan monogrammilla koristettua kuumailmapalloa.

Oulussa pidettiin 29.8.1784 kuningas Kustaa III:n onnellisen paluun ja terveyden palautumisen johdosta juhlajumalanpalvelus ja porvarien juhla. Te Deumia laulettaessa ammuttiin 128 kunnialaukausta. Satamassa olleet juhlaliputetut alukset vastasivat kunnialaukauksiin.

Te Deum on vanha kristillinen hymni. Suomeksi teksti alkaa "Sinua, Jumala, me ylistämme / Sinua, Herra, me kunnioitamme".

Kustaa III (13. tammikuuta (juliaaninen kalenteri), 24. tammikuuta (gregoriaaninen kalenteri) 1746 – 29. maaliskuuta 1792) oli Ruotsin kuningas 1771–1792. Hän palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria, kävi sodan Venäjää vastaan (ns. Kustaan sota, 1788–90), joutui konfliktiin aateliston kanssa ja tuli murhatuksi.


Kustaa III haarniskassa 1773.

Apteekkari Julin oli valmistanut kuumailmapallon ja tämä kuninkaan nimikirjaimilla koristettu pallo, ilmeisesti ensimmäinen Suomessa, lähetettiin ilmaan maaherran, kaupungin säätyläisten ja asukkaiden ollessa todistamassa tapausta. Kun ilmapallo kaikkien ihmeeksi nousi korkealle, kohotettiin kuninkaalle eläköönhuutoja.

Tapaus oli puheenaiheena erityisesti sen vuoksi, että veljekset Montgolfier olivat juuri edellisenä vuonna lähettäneet pallonsa Pariisissa 2000 metrin korkeuteen. Tukholma näki ensimmäisen kuumailmapallonsa vasta kuukautta myöhemmin, silloin kuninkaallisten läsnä ollessa.

Oulun kaupungin viranomaisilta kutsun saatuaan Julin osti vuonna 1783 Oulun apteekin apteekkari Karbergin perikunnalta. Asioiden taloudellisen puolen hoitamista helpotti se, että Julin solmi heinäkuussa 1783 avioliiton apteekkari Karbergin tyttären Albertinan kanssa.

Avioparin kahdesta pojasta tuli apteekkareita ja merkittäviä teollisuuden uranuurtajia maassamme. He olivat Johan (John) Jacob Julin (1787–1853, myöhemmin von Julin) ja Erik Julin (1796–1874). Heistä edellisen tytär Helene von Julin oli Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin äiti.

Johan Julin muutti vuonna 1814 Turkuun ostettuaan apteekkari Freudenthalilta Turun (I) kaupunginapteekin ja sai erioikeuden siihen jo samana vuonna. Julinille myönnettiin asessorin arvonimi myös vuonna 1814. Hänen pojistaan Johan (John) Jacob Julin (myöh. von Julin) (1787–1853) oli siirtynyt Turkuun jo vuonna 1811, jolloin hän sai haltuunsa Turun akatemian apteekin.


G. S. Sergejev, Turku vuonna 1811.

Turun (I) kaupunginapteekki siirtyi Johan Julinin kuoltua vuonna 1820 perikunnan haltuun ja sen hoitajana toimi hänen toinen poikansa Erik Julin, (1796–1874). Tämä lunasti apteekin itselleen vuonna 1826 ja sai siihen erioikeuden vuonna 1827. Pian sen jälkeen Turun kaupungin palo tuhosi apteekin ja myös kaupungin muut kaksi apteekkia.

Johan Julinin hautapaikka löytyy Turusta Maarian hautausmaalta alttarimaisine valurautaisine muistomerkkeineen, Erik Julin on haudattu Turun vanhalle hautausmaalle, muistomerkkinä valurauta-aita, jossa tekstilaatta (V.3.5.6.72).

Taivastellen
Turussa 29-8-2015
Simo Tuomola

Kunpa tietäisit

Tänään 28-8 tulee kuluneeksi tasavuosia valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan kuolemasta Tukholmassa 1654, mies oli syntynyt Upplandissa:

1654 – Axel Oxenstierna, Ruotsin valtakunnankansleri (s. 1583).

 

Oxenstierna af Södermöre - vapensköld.
 
Axel Oxenstierna  (16. kesäkuuta 1583 – 28. elokuuta 1654) oli valtakunnankansleri Kustaa II Aadolfin aikana ja Ruotsin historian merkittävimpiä valtiomiehiä.

Axel Oxenstierna, joka kuului erääseen Ruotsin merkittävimmistä ja vanhimmista ylhäisaatelissuvuista, oli 28-vuotias valtaneuvos Kustaa II Aadolfin noustessa 17-vuotiaana valtaistuimelle. Kustaa II Aadolf nimitti Oxenstiernan valtakunnankansleriksi. He olivat läheisiä ystäviä ja yhteistyökumppaneita ja tekivät yhdessä useita tärkeitä uudistuksia, jotka nostivat Ruotsin suurvallaksi.

 


  
Axel Oxenstierna muotokuva vuodelta 1626. Maalari Jacob Heinrich Elbfas.

Kustaa II Aadolfin kuoltua taistelussa vuonna 1632 otti Oxenstierna kolmikymmenvuotisen sodan johdon itselleen. Muutenkin Oxenstierna oli kuningatar Kristiinan kauden alkupuolella käytännössä Ruotsin hallitsija.

Vuonna 1634 Oxenstierna ajoi läpi hallitusmuotouudistuksen, joka määritteli käytännössä hänet itsensä holhoojahallitsijaksi Kristiinan alaikäisyyden ajalle ja jonka vaikutus oli hallintoa modernisoiva.

Kuningatar Kristiinan ja Oxenstiernan välit olivat alkaneet heiketä kuningattaren epäiltyä Oxenstiernan käyttävän hyväkseen hänen ikäänsä ja sukupuoltaan. Tultuaan täysi-ikäiseksi 1644 Kristiina aloitti Oxenstiernaa vastaan suunnatut valtansa lujittamispyrkimykset.

Oxenstierna ei monarkistina voinut asettua Kristiinaa vastaan, eikä hänen valtansa enää noussut aiempiin mittoihin, vaikka avoin konflikti kuningattaren kanssa saatiinkin soviteltua.

 
 Axel Oxenstierna porträtterad 1635 av Michiel Janszoon van Miereveld

Hän oli noussut korkeaan asemaansa vuonna 1611 Kaarle IX kuoltua ja aikoinaan hänestä tuli yksi maan historian merkittävimmistä valtiomiehistä.

Sigismundin vanhana kannattajana hän osallistui yhtenä Turun edustajista Kustaa II Aadolfin kokoon kutsumille Helsingin maapäiville 1616, ainoaan säätykokoukseen ilman Ruotsin edustajia. Hän oli Kemiön vapaaherra ja kuului Kemiön vapaaherrakunnan ansiosta Suomenkin aatelistoon.

Hän oli kuninkaan käskystä Turussa myös 1626 järjestämässä suomalaisten joukkojen laivausta sotaan Preusiin ja Liivinmaalle. Jalkaväkeä Turussa oli tuolloin 16 komppaniaa ja ratsuväkeä 5 komppaniaa, jotka lähtivät 30 laivalla 19. elokuuta Turusta Pillauhuun.


Gustav II Adolf (vänster)och hans rådgivare Axel Oxenstierna, italiensk marmorstataty, under Kristinas lind i Svartsjö slottspark.

Hänen esityksestään kuningas nimitti 1627 entisen hovisaarnaajansa Isac Rothoviuksen Turun piispaksi. Kesäkuun 17. päivä piispa saapui Turkuun noitien, taikauskon ja juopottelun keskelle, vaatien saarnoissaan parannusta.

Isaacus Birgeri (Isak Birgerinpoika) Rothovius (1. marraskuuta 1572 Angelstad, Småland  – 10. helmikuuta 1652 ) toimi Turun piispana vuosina 1627–1652.

 
 
 Rothovius postimerkissä 1933. Merkin on suunnitellut Eric O. Ehrström



1627 Turun piispaksi valittu Rothovius oli kansleri Axel Oxenstiernan entinen opettaja ja luottomies. Rothovius oli seurannut häntä ja tämän kahta veljeä Wittenbergiin ja säilynyt laaja kirjeenvaihto antaa hyvän kuvan siitä, kuinka opettajan ja oppilaan välit pysyivät läheisinä vielä Rothoviuksen muutettua Suomeen.

Vuonna 1633 Axel Oxenstierna nousi alaikäisen kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen johtoon johtamaan Ruotsin politiikkaa.




 Drottning Kristina.

Hänen johdollaan allekirjoitettiin tuolloin alaikäisen kuningatar Kristiinan puolesta  Turun Akatemian perustamisasiakirja 1640, mutta hän kieltäytyi Akatemian kanslerin nimityksestä 1646. Tontin hän kuitenkin otti vastaan Turusta Aurajokirannan Herrainkulmasta Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahelta vuonna 1650.

Lentäväksi lauseeksi ovat muodostuneet Oxenstiernan sanat: Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan. Alun perin lainaus kuuluu latinaksi: An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.

Näillä sanoilla hän opasti poikaansa kohtaamaan 30-vuotisen sodan rauhanneuvotteluissa tärkeät valtiomiehet ja diplomaatit.

Oxenstierna sai 1621 Kustaa Ii Aadolfilta kruununläänityksenä Kemiönsaaren, nykyisten Kemiön, Dragsfjärdin ja Västanfjärdin kuntien alueen. Samalla kuningas myönsi hänelle oikeudet perustaa kaupunki läänityksensä alueelle; sellaista Axel ei kuitenkaan koskaan ehtinyt tontilleen perustaa. Muutenhan meillä olisi Axelian saaristokaupunki aluetta kaunistamassa.



Axel Oxenstierna som staty på Riddarhustorget i Stockholm Miehen patsas löytyy Tukholman Ritarihuoneen edustalta.



Axel Oxenstiernasta tuli vähitellen yksi valtakunnan suurimmista maanomistajista. Hän peri Fiholmin säteritilan lähellä Eskilstunaa ja meni naimisiin Tidöhön, joka on lähellä Västeråsia. Vuonna 1614 hänestä tuli Kemiön vapaaherra. Vapaaherrakunta, jota laajennettiin 1627, oli pitkään omassa erityisluokassaan valtakunnan laajin. Hän kävi siellä yhden ainoan kerran vuonna 1623.

Vuonna 1645 hän sai Södermören Smoolannissa ja siitä lähtien häntä kutsuttiin myös kreiviksi. Vastuun aatelistilojen hoidosta kantoi suurilta osin hänen Anna-vaimonsa ja lapset saivat tyytyä työhönsä uppoutuneeseen isäänsä hänen kirjeidensä kautta. Tervetullutta apua tilojensa hoitoon Axel sai myös veljeltään Gabrielilta.

Axel Oxenstierna kuoli 1654. Hän luovutti jo 1652 vapaaherrakuntansa poikansa Johanin hoitoon. Johanin kuoleman jälkeen 1657 muodostui vapaaherrakunta sukukalleudeksi aina vuoteen 1681 asti, jolloin se otettiin takaisin valtiolle. 




 Axel Oxenstierna på kopparstick av Baltazar Moncornet

Oxenstierna died in Stockholm on 28 August 1654. He was interred in Storkyrkan, Stockholm on 18 March 1655. His body was then moved to Jäders kyrka in Eskilstuna Municipality, where a vault had been built in accordance with his wishes. In the vault, Oxenstiernska gravvalvet, several members of the Oxenstierna family have been buried, including Axel and his spouse Anna.


Mies haudattiin ensin Tukholman suurkirkkoon, mutta arkku siirrettiin sittemmin Axelin omien toiveiden mukaisesti Jäderin kirkkoon Eskiltunaan.


Kunpa tietäisimme
Turussa 28-8 2015
Simo Tuomola

Tanssien tuleen

Tänään 27-8 vähän tanssahtelemme Kristianin synttärien kunniaksi. Tulee näet kuluneeksi tasavuosia kauppias ja valtaporvari Christian Trappin syntymästä Turussa 1769.

Christian (Kristian) Trapp (27. elokuuta 1769 Turku – 18. toukokuuta 1841 Turku) oli suomalainen kauppias, joka toimi Porvoon valtiopäivillä 1809 porvarissäädyn puhemiehenä. Hän oli Turun johtavia porvareita.

Trappin suku tuli Tallinnasta Turkuun vuonna 1722 ja toimi kauppiaina ja valtiopäivämiehinä useassa polvessa. Kristian Trappin samanniminen isä harjoitti monipuolista liiketoimintaa, johon kuului muun muassa laivanvarustusta ja merkittävä tupakkatehdas. Hänen äitinsä oli Margaretha Christina Ingman. Nuorempi Trapp sai porvarinoikeudet vuonna 1791 ja perusti yhdessä isänsä kanssa Chr. Trapp & Co. -liikkeen, jonka johto siirtyi hänelle vuonna 1800.

 

Vaikka suvun omaisuus hajautuikin perinnönjaoissa, Trapp peri isältään poikkeuksellisen suuromaisuuden, mukaan lukien enemmistö tupakkatehtaan osakkeista sekä kaupungin arvokkaimpana pidetty yksityistalo.

Turku oli 1700-luvun lopulla Suomen tupakkateollisuuden ja -kaupan keskus, ja Trappien asema siinä oli keskeinen. Trapp peri isältään kaupungin niin kutsutun vanhan tupakkatehtaan osake-enemmistön ja jatkoi sen toimintaa vuoden 1827 suurpaloon asti. Trapp kärsi tupakkatehtaansa palossa huomattavan vahingon, sillä tehtaan kunnostus ja uudistus oli valmistunut vasta muutamaa kuukautta aiemmin.

Myös Trappin talo tuhoutui palossa, mutta hän hankki pian palon jälkeen uuden kiinteistön, joka oli ainoastaan osittain tuhoutunut. 1830-luvun alussa uuden torin varrella sijainnut talo kunnostettiin ja sitä laajennettiin arkkitehti Charles Bassin piirustusten mukaan.



 

 Turun tuomiokirkon ympäristö heti palon jälkeen vuonna 1827. Gustaf Wilhelm Finnbergin (1784-1833) maalaus.

Gustaf Wilhelm Finnberg (24. marraskuuta 1784 Parainen – 28. kesäkuuta 1833 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen taidemaalari.

Tupakkatehdas ja talo tuhoutuivat Turun palossa vuonna 1827, mutta Trapp sai pian liiketoimintansa elvytettyä. Hän toimi myös kaupungin jälleenrakennuskomitean puheenjohtajana.

Trapp kuului Turun kaupunginvanhimpiin ja hänet valittiin kaupungin ensimmäiseksi edustajaksi Porvoon valtiopäiville 1809. Hänet nimitettiin porvarissäädyn puhemieheksi ja valtiopäivien loppuvaiheessa hän toimi lisäksi Turkuun sijoitetun kansliajohtokunnan puheenjohtajana. Valtiopäivien päätyttyä hänet palkittiin toiminnastaan kauppaneuvoksen arvonimellä.

Trappin puoliso vuodesta 1791 oli Anna Sofia Lundgren (k. 1827). Heidän lapsiaan olivat isänsä liiketoimintaa jatkanut kauppaneuvos Kristian Trapp sekä senaattorit Carl Wilhelm Trapp ja Robert Trapp, joka aateloitiin 1868 nimellä von Trapp.

 



Trappin synttäritanssiaisissa muistelemme tänään myös sitä aikaa, jolloin 17-1 kutsuvierasväki viimeksi vaelsi kohden Pohjoiskorttelia. Elettiin vuotta 1823 ja kauppaneuvos Trapp on kutsunut perjantai-illan ratoksi kotiinsa tanssiaisiin peräti 200 juhlavierasta.

Kauppaneuvos halusi osoittaa suureellisesti, että Turussa osaavat muutkin juhlia, kuin vain venäläiset sotilaspiirit ja että tanssista ja muusikista voi kaupungissa nauttia muuallakin kuin läheisessä Seipelin Salissa tai Turun Seurahuoneella kauempana jokirannassa.

Musiikillisesti Turussa elettiin voimakasta nousukautta. Maineikkaan Soitannollisen seuran henkiin herättäminen on nyt ajan suuri tavoite ja arkkipiispa Tengström olikin kutsunut seuraavana päivänä 18-1 1823 kaikki kaupungin musiikin ystävät kokoukseen perustamaan uudelleen Soitannollista seuraa. Konsertteja olisi tarkoitus järjestää joka toinen viikko Seurahuoneen juhlasalissa.





Turun Soitannollinen Seura on suomalainen vuonna 1790 perustettu musiikkikulttuurin edistämiseen keskittyvä yhdistys. Se on Suomen vanhin edelleen toimiva yhdistys. Seura perustettiin Aurora-seuran toiminnan hiivuttua noin kymmenen vuotta aikaisemmin edistämään musiikkikulttuuria Turussa.

Soitannollisen seuran uudelleen perustaminen olikin tanssiaisten kuumin puheenaihe ja väki oli innoissaan. Seuraavan päivän kokouksen seurauksena peräti 394 henkeä ilmoittautui heti seuran kannattajajäseneksi. Vuotuiseksi jäsenmaksuksi määrättiin 10 pankinruplaa.

Trappin perhe oli tyytyväinen saadessaan olla jälleen kerran kehityksen kärjessä mukana. Suvun perinteiden ja varallisuuden ansiosta Trappin perhe olikin Turun seuraelämän ja vallasväen keskeinen vaikuttaja.
 

Tanssin pyörteissä
Suomen Turussa
27-8 2015
Simo Tuomola

Iivanoista ankarin

Tänään 25-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Venäjän tsaari Iivana Julman syntymästä vuonna 1530. Alkukielisessä nimityksessä Ivan Groznyi (ven. Иван Грозный) sana groznyi ei tarkoita julmaa, vaan toisaalta enemmänkin ”ankaraa”, pelonsekaista kunnioitusta herättävää, toisaalta suurta, suurenmoista.

1530 – Iivana Julma, Venäjän tsaari (k. 1584)

 
 Iivana IV Julma Viktor Vasnetsovin maalauksessa vuodelta 1897.

Iivana Julma eli Iivana IV (25. elokuuta 1530 Moskova – 28. maaliskuuta (J: 18. maaliskuuta) 1584 Moskova) oli Venäjän ensimmäinen tsaari (keisari) Venäjän traditiossa hänestä käytetään nimitystä Ivan Vasiljevitš isänsä ja edeltäjänsä Vasili III:n mukaan.

Iivana nousi valtaistuimelle Moskovan suuriruhtinaaksi kolmivuotiaana 1533 ja hänet kruunattiin tsaariksi 16-vuotiaana 16. tammikuuta 1547.

Iivana avasi uusia kauppareittejä, perusti Vienanmeren Arkangelin englantilaisille kauppiaille ja liitti Venäjään Kazanin (1552) ja Astrakanin (1556) mongolivaltakunnat, jolloin Volga avautui kaupalle

Iivanan hallinnon jälkipuolisko oli vähemmän menestyksekäs. Länsilaajeneminen pysähtyi Liivinmaan sotiin Ruotsia, Puola-Liettuaa ja Saksalaista ritarikuntaa vastaan. 25-vuotinen sota vuosina 1570–1595 raunioitti talouden ja armeijan, ja pieniä alueita länsirajan läheisyydestä jouduttiin luovuttamaan.

 
 Iivana Julma surmaa poikansa, Ilja Repin 1885, Tretjakovin galleria.

Sotaväenotot Liivinmaan sotaa varten johtivat väestökatoon ja nälänhätään. Venäjän ennen rikkaimmasta alueesta tuli köyhin. Erimielisyydestä Novgorodin kanssa hän määräsi kaupungin asukkaat tapettaviksi. 1 500 ylimystä ja lukuisa, erikseen laskematon joukko vähäisempää väkeä surmattiin. Vuonna 1581 Iivanan väitetään raivokohtauksen saatuaan surmanneen oman poikansa Ivanin päähän osuneella kepin huitaisulla.

Iivanan kuoleman jälkeen valtakunta jäi hänen mielisairaalle pojalleen Fjodor I:lle (1584–1598). Käytännön asiat jäivät langolle, Boris Godunoville.

Iivana Julman aikana käytiin Liivinmaan sota, joka kosketti myös Ruotsia ja näkyi ja kuului myös Turussa.

Liivinmaan sota käytiin vuosina 1558–1583 Liivinmaan hallinnasta, eli nykyisten Viron ja Latvian alueesta.

 

 
 "Venäläisten hirmutöitä Liivinmaalta", piirros vuodelta 1561.

Ruotsi oli pysytellyt sodan alkuvaiheen puolueettomana, vaikka ruotsalaisilla oli esimerkiksi Tallinnassa paljon kannatusta. Kustaa Vaasa oli solminut Venäjän kanssa Moskovan rauhansopimuksen ennen Liivinmaan sotaa ja hänen mukaansa Ruotsi ei olisi voinut sekaantua Liivinmaan tapahtumiin ilman vaaraa Venäjän suhteiden huonontumisesta.

Ruotsilla oli kuitenkin vuoden 1557 syksystä lähtien tarkkailijoita Tallinnassa. Suomen herttua Juhana neuvotteli Turussa itsenäisesti ritarikunnan kanssa Suomen aatelin tukemana joidenkin tukikohtien luovuttamisesta Ruotsille. Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään.

Ruotsalaiset aloittivat aktiivisemman toiminnan Liivinmaalla Kustaa Vaasan kuoltua ja Eerik XIV:n noustua valtaan. Eerikin käskystä ruotsalaiset lähettivät lähetystön Tallinnaan, jossa neuvoteltiin Harju- ja Järvamaan liittämisestä Ruotsiin.

Neuvottelujen tuloksena Tallinnan porvarit sekä Harju- ja Virumaan vasallit sanoivat irti uskollisuutensa Saksalaiselle keisarikunnalle ja vannoivat 4.–6. kesäkuuta 1561 uskollisuudenvalan Eerikille. Näin kaikki Liivinmaan naapurivallat olivat osallistuneet sen maiden jakamiseen keskenään. Sota ei kuitenkaan päättynyt tähän.

 
 Tallinnalaisen Balthasar Russowin Liivinmaan kronikka sisältää silminnäkijäkertomuksia Liivinmaan sodasta.

Viron valtauksen jälkeen Eerikille ja Juhanalle tuli erimielisyyksiä ulkopolitiikan suunnasta. Juhanan mielestä tuli liittoutua Puola-Liettuan kanssa Venäjän laajentumisen estämiseksi.

Eerikin mielestä suhteita Venäjään ei pitäisi heikentää, jotta Ruotsi voisi hyötyä sen länteen suuntautuvasta kaupasta. Ruotsin pitäisi sitä vastoin estää Tanskan ja Puolan vallan liiallinen kasvu.

Juhanan ja Eerikin erimielisyydet johtivat Juhanan vangitsemiseen ja sotaan Tanskaa, Puola-Liettuaa ja Pohjois-Saksan hansakaupunkeja vastaan. Alkoi niin sanottu Pohjoismainen seitsenvuotinen sota. Baltia oli sodan sivunäyttämö.

 
 Narvan piiritys 1558, maalannut Boris Tšorikov vuonna 1836. Взятие Нарвы.
Ливо́нская война́

 
 Оборона Пскова

Ruotsin ja Venäjän välillä sota jatkui pitkään ja se päättyi  lopulta 19. elokuuta 1583 solmittuun kolmevuotiseen välirauhaan, jota jatkettiin myöhemmin vuoteen 1590 saakka. Sopimuksella Venäjä vahvisti Ruotsin Virossa valloittamien Läänemaan, Harjumaan, Virumaan ja Järvamaan omistusoikeuden. Ruotsi yhdisti valloituksensa vuonna 1584 Viron herttuakunnaksi.

Mutta palataan vielä Kustaa Vaasan aikaan ja Turkuun.

13-8 vuonna 1555 kuningas Kustaa Vaasa saapuu Suomeen lähes vuodeksi ja viettää tuosta ajasta 5 kuukautta Turun linnassa, mm. joulun 1555.

Kuninkaan läsnäolo sotajoukkoineen oli välttämätöntä Venäjän kanssa aloitetun sotatoimen vuoksi.  Suuri Venäjän sota eli Kustaa Vaasan Venäjän sota oli vuosina 1555–1557 käyty Kustaa I Vaasan johtaman Ruotsin ja Iivana IV Julman Venäjän välinen sota, joka päättyi  25. maaliskuuta 1557 solmittuun Moskovan rauhaan.




 
  Kustaa Vaasa Jakob Binksin muotokuvassa vuodelta 1542.

Se oli yksi tuon ajan rajasodista ja sitä kävivät pääasiassa suomalaiset Suomen aateliston johdolla. Sota osoitti muutenkin sen, että suomalaisten merkitys Ruotsin armeijassa oli kasvamaan päin. Esimerkiksi tässä sodassa muodostettiin ensimmäinen täysin suomalainen joukko-osasto, joita kolmikymmenvuotisen sodan aikana oli jo noin kaksikymmentä.

Rauha solmittiin 40 vuodeksi ilman uusia rajankäyntejä. Pähkinäsaaren rauhan raja jäi näin ollen voimaan. Seuraava sota (Pitkä viha) syttyi kuitenkin jo 1570. Suomalaisia oli mukana sodassa noin 3500 jalkamiestä ja 500 ratsumiestä. Ruotsista vahvistuksina lähetettiin 9248 jalkamiestä ja 478 ratsumiestä. Yhteensä noin 22874 jalkamiestä ja 978 ratsumiestä. Ruotsalaisten vahvistusjoukkojen tappiot olivat 723 jalkamiestä.


Kustaa Vaasa kehotti jo helmikuussa 1555 Suomen johtajia valmistelemaan hyökkäystä Pähkinälinnaan. Hänen käskystään rakennettiin Ruotsissa sotalaivoja, jotka kesällä kuljetettiin Viipuriin 3700 miehen kanssa.

Heinäkuussa Novgorodin ruhtinas Paletski lähetti Iivana Julman ohjeiden mukaisesti Viipuriin kirjeen, jossa hän valitti "ruotsien" Venäjän puolella tekemistä vahingoista ja ehdotti rajakokouksen pitämistä syyskuun alussa.

Koska Viipuri oli kaukana Tukholmasta, Viipurin linnalääniä hallittiin kuin itsenäistä valtakuntaa. Hämeen ja Turun linnalääneillä oli Viipuria kiinteämpi yhteys Tukholmaan ja vähemmän itsemääräämisoikeutta. Linnan ympärille kehittynyt kaupunki oli linnanherran suojeluksessa ja Viipuri oli ainoa Suomen kaupunki, jonka ympärillä oli kaupunginmuuri.

Suomen aateliston voimakkaasti tukemat sotavalmistelut olivat kesken, joten Viipurin linnan päällikkö Maunu Niilonpoika joutui lähettämään 23. heinäkuuta 1555 neuvottelutarjoukseen kieltävän vastauksen.

Tilanne muodostui Moskovan Venäjälle vaikeaksi, koska se oli sidottu samaan aikaan tataarisotiin. Lisäksi oli mahdollista, että Ruotsi saisi Saksalaisen ritarikunnan liittolaisekseen.

Kustaa Vaasakin oli laskenut Saksalaisen ritarikunnan varaan, mutta kun ritarikunta ei suostunutkaan taistelemaan Ruotsin rinnalla, yritti hän vielä peruuttaa sotaretken. Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä, koska Suomen aatelisto oli valmis sotaan, ja se oli jo lähettänytkin nopeasti liikkuvan ruotsalaisilla apujoukoilla vahvistetun armeijansa Viipurista kohti Pähkinälinnaa.

Pähkinälinna 
 
Näissä merkeissä Kustaa Vaasan oli itsekin pakko lähteä mukaan rintamalle, käyttäen Turkua 13. elokuuta alkaen tukikohtanaan. Vaasa palasi joulukuun alussa Turkuun turvaan itärintamalta matkalla Ahvenanmaalle, viettäen joulun Turun linnassa. Marraskuun 21. kuningas antoi myös ensimmäisen tunnetun suomenkielisen kuninkaan julistuksen, koskien voimien keskittämistä maanpuolustukseen.

Kustaa Vaasa palaa uudelleen Turkuun toukokuussa 1556 ja lähtee Turusta Tukholmaan 1. heinäkuuta, jättäen 18-vuotiaan Juhana-herttuan Turun linnaa isännöimään.

Turun kirkkoherra Canutus Johannis eli Knut Juhananpoika lähtee Turusta Moskovan hoviin audienssille rauhantoivein 31. heinäkuuta. Ja lopulta varsinainen rauhanlähetyskunta saapuu Moskovaan 1557 21. helmikuuta Turusta mukanaan mm. piispa Agricola.

 
 Emil Wikström, Mikael Agricolan muistomerkki 1908, Viipuri.

Moskovan rauhansopimus solmitaan 2. huhtikuuta 1557 Venäjän kanssa 40 vuodeksi. Piispa Mikael Agricola on Turulle rauhan hintana, sillä hän kuolee 9. huhtikuuta paluumatkalla Moskovan rauhanneuvotteluista. Kustaa Vaasa vie Tuomiokirkosta viimeisetkin kalleudet; 20 kiloa hopeaa ja kultaa.

Juhana-herttua sentään kiittelee turkulaisten taitoa panna olutta ja pyytää sitä 2-3 lästiä lisää hoviinsa. Nestemittana tuo lästi oli 12 tynnyriä eli 1500 litraa.

Lästissä mukana
Turussa 25-8 2015
Simo Tuomola

Turun perustaja

Tänään 22-8 vietämme paavi Gregorius IX kuolinpäivää. Ugolino di Conti kuoli Roomassa  22-8 1241. Paavina hän loi inkvisitiolaitoksen 1231 ja sitä ennen Roomasta Perugiaan paettuaan hän päätti perustaa 1229 Pohjan peruille Turun kaupungin.

 
178º papa della Chiesa cattolica - hänen hautansa löytyy kuningatar Kristiinan kryptan läheltä Vatikaanin Basilica di San Pietrosta. Basilica di San Pietro in Vaticano.


 1241 – Gregorius IX, paavi (s. n. 1143)

Gregorius IX (syntymänimeltään Ugolino di Conti, n. 1145–1241) oli paavina 19. maaliskuuta 1227 – 22. elokuuta 1241. Gregorius kävi edeltäjänsä tavoin Fredrik II:n kimppuun, julisti tämän harhaoppiseksi ja oli lähellä sodanjulistusta, kun paavin kuolema keskeytti vihamielisyydet.

Hän seurasi tarkkaan edeltäjänsä Honorius IIIn ja enonsa Innocentius III:n luomaa perinnettä paavin ylivallan pönkittämisessä. Hän muistutti enoansa myös siinä, että molemmilla oli lainopillinen koulutus ja diplomaattista kokemusta.


Gregorius IX oli juuri se paavi, joka loi pohjan Turun perustamiselle 1229; 23-1 tuli kuluneeksi tasavuosia Turun perustamisesta vuonna 1229. Kaupunki perustettiin kaukana Italiassa, Perugiassa. Perustajana paavi Gregorius IX.
 
1229 – Paavi Gregorius IX antoi kirjeessä luvan siirtää Suomen piispanistuin Nousiaisista Koroisiin. Päivää pidetään  Turun perustamispäivänä.


Katsotaanpa vähän tarkemmin vuoden 1229 tapahtumia Turun oletettuna perustamisvuotena. Paavi Gregorius IX lähetti tuolloin Linköpingin piispalle bullan, jossa hän salli Itämaan piispanistuimen siirron sopivampaan paikkaan. Linköpingin kokouksessa 1153 oli jo päätetty ristiretkestä alueelle kilpailtaessa hiippakunnassa idän kirkon vaikutusta vastaan.



 

Piispa asui tuolloin Rooman menoa paossa keski-Italiassa Perugiassa ja siellä on myös päivätty ne kaksi bullaa, joiden sanoma liittyy Turun oletettuun perustamiseen:

	Perugia 23.1.1229
Påve Gregorius IX till biskopen i Linköping, cistercienserabboten på Gotland samt prosten i Visby med anmodan att övervaka att ingen oförrätt tillfogas biskopen, prästerskapet och folket i Finland, vilka den påvliga stolen tagit under sitt beskydd. Dat. X kal. februarii pontif. nostri anno secundo.
Sv. Dipl. I n:o 245. Svartboken n:o 2. Sv. Trakt. I n:o 74. Svartboken: Folio 46. Överskrift: Copia protectorie Gregorij pape.
Perugia 23 januari 1229.
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dei, venerabili fratri episcopo Lincopensi et dilectis filiis abbati de Guthlandia, Cisterciensis ordinis, et preposito de Visby, Lincopensis dyocesis, salutem et apostolicam benediccionem. Cum venerabilem fratrem nostrum episcopum, clerum et populum Finlandensem sub proteccione receperimus apostolice sedis et nostra, discrecioni vestre per apostolica scripta mandamus, quatenus non permittatis eos contra proteccionis nostre tenorem temere molestari, molestatores eorum indebitos, monicione premissa, per censuram ecclesiasticam, appellacione postposita, compescendo. Quod si non omnes hiis exequendis potueritis interesse, tu, frater episcope, cum eorum altero ea nichilominus exequaris.

 

Datum Perusij(3) x kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo(4). Varianter i Skokl. Cod. Ab., fol. 10: (1) de Guthlandia saknas (2) postposita är bortglömdt (3) Parusij (4) 2:o

Turun tuomiokirkon Mustakirja (Registrum ecclesiae Aboensis) on Suomen keskiajan historian tärkein lähdeteos. Se on kopiokirja, johon on koottu jäljennöksiä lähinnä Turun tuomiokirkkoon ja sen omistamiin tiloihin liittyvistä asiakirjoista. Asiakirjat ovat vuosilta 1229–1515, ja niitä on 727 kappaletta.


 

Ja toinen bulla muutamaa viikkoa myöhemmin:

	Perugia 31.1.1229
Påve Gregorius IX bekräftar den Finländska kyrkans besittning av de forna hedniska lundar och gudahus, som nyomvända frivilligt gett nämnda kyrka. Dat. II kal. februarii pontif. nostri anno secundo.
Sv. Dipl. I n:o 251. Svartboken n:o 6. Svartboken: Fol. 46. Överskrift: Copia bulle Gregorij pape super lucis et delubris.
Perugia 31 januari 1229.
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo Finlandensi, salutem et apostolicam benediccionem. Annuere consueuit sedes apostolica piis votis et honestis petencium precibus fauorem beniuolum impertiri. Eapropter, venerabilis in Christo frater, tuis iustis precibus inclinatj lucos et delubra, deputata olim ritibus paganorum, que de nouo per te conuersi ad fidem ecclesie tue voluntate spontanea contulerunt, ipsi ecclesie auctoritate apostolica confirmamus et presentis scriptj patrocinio communimus. Nullj ergo omnino hominum liceat hanc paginam nostre confirmacionis infringere uel ausu temerario contraire. Si quis autem hoc attemptare presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Parusij ij kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo.

 
Varianter i Skokl. Cod. Ab. fol. 10 v: (1) fratri suo (2) tue utelemnadt (3) attentare (4) Perusii (5) 2:o

Näin vahvistettiin samalla paikallisen kirkon omistusoikeus niihin hiippakunnan alueella oleviin pakanallisiin kulttikeskuksiin, uhrilehtoihin ja palvontapaikkoihin, joista suomalaiset olivat muka luopuneet kääntyessään kristinuskoon. "Gudahus" pitänee sisällään myös Turun Ravattulasta löytyneen Suomen vanhimman kirkon hallinnan.






Leijonan ruumis, kotkan pää, lohikäärmeen siivet. Siinä jumalallisen voiman symboli ja suojelija griffin, griffon, gryphon; se on myös kuvassamme esiintyvän Perugian kaupunginvaakunan tunnuseläin.

Griippi on tuttu taruolento myös meille suomalaisille; aarnikotka, vaakalintu.




Kun piispanistuin 1229 siirrettiin Koroisiin, se siirrettiin sinne Nousiaisista, jonne se oli perustettu joskus 1200-luvun alussa. Nykyisestä Nousiaisten kirkosta löytyy myös mielenkiintoinen piispa Maunu Tavastin sinne 1429 lahjoittama Pyhän Henrikin sarkofagi, jonka messinkilevyillä kuvaillaan ristiretkeläisten saapumista Suomeen Ruotsin kolmea kruunua kantavan lipun suojeluksessa. Vastassa heillä on hyvin varustautunut suomalaisjoukko -  Turun väkeä griippilippuineen.






Flanderilaistaiteilijan näkemys Suomen valloituksesta on tietenkin tilaajansa toiveiden näköinen, mutta jotakin se kertoo myös siitä, ettei Turussa todellakaan ollut mikään barbaarikansa, vaan järjestäytynyt sotilasmahti tulijoita vastassa 1229.

 Turku piirrettiin itse asiassa maailmankartalle jo vuonna 1154 kun arabimaantieteilijä al-Idrisi julkaisi Italiassa maantieteellisen teoksen ja kartaston, jossa kaupunki esiintyi nimellä bwrh Abuwa. Turulla oli siis ilmeisesti esiasteensa ennen Koroisten kauppapaikkaa, jonka piispa Folkvinus perusti joskus 1180 ja Samppalinnan jokivarsilinnoitusta, josta löytyy maininta vuodelta 1211.

Al-Idrisi eli Abu Abdillah Muhammad al-Idrisi (noin 1100–1166) (arab. ‏أبو عبد الله محمد الإدريسي‎) oli arabisyntyinen maantieteilijä joka asui Sisiliassa, kuningas Rogerin hovissa. Hän syntyi almoravidien valtakunnassa nykyisessa Espanjassa, ja kuoli ilmeisesti Sisiliassa. Al-Idrisi väitti olevansa profeetta Muhammadin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.



Al-Idrisiin maailmankartta vuodelta 1154, etelä yläosassa


Al-Idrisi kuvasi maantieteellisessä teoksessaan myös Fmrk- ja Tbst-nimisiä maita, joiden oletetaan tarkoittaneen Lounais-Suomea tai Finnmarkia sekä Hämettä (Tavastland). Al-Idrisi mainitsee muun muassa alueella sijaitsevia kaupunkeja. "Kaupunkien" nimet ovat kuitenkin vääristyneet pahoin arabiankielisessä tekstissä, eikä niitä voida varmuudella tunnistaa. Al-Idrisin mainitsemat paikat ovat ehkä olleet jonkinlaisia markkinapaikkoja. Kaupunkimaisia asutuksia Suomessa ei nykyisen käsityksen mukaan ollut vielä 1100-luvulla.


Burha Abuwa eli turvapaikka, Agricolan kielessä turwa, Turku oli kuitenkin olemassa.



Al-Idrisin kuvaus Suomesta vuodelta 1154.

Bwrh Abuwa ei tarkoittanut myöskään Liedon Vanhalinnaa, jota sinänsä voidaan pitää Turun varhaisena alkuasteena. Kun Halisten koski syntyi joskus vuoden 800 paikkeilla, se vaikeutti yhteyksiä Linnavuorelle, josta ei ole olemassa varmoja 800- ja 900-lukujen löytöjä. Vuorella ei ehkä ollut tuolloin pysyvää miehitystä tai varuskuntaa, mutta jossakin Aurajokisuistossa sellainen varmasti sijaitsi.

Otin asian esille, kun vietimme 26-10 Englannin kuninkaan Alfred Suuren kuolinpäivää vuodelta 899. Mies oli Wessexin kuningas, mitteli viikinkien kanssa ja nimesi itsenä Englannin kuninkaaksi, kun maasta alkoi muodostua valtio.



Alfred Suuri (muinaisenglannin Ælfred, s. 849?, Wantage – k. 26. lokakuuta 899?) oli anglosaksien kuningas, joka hallitsi Wessexiä vuosina 871–899. Hän on tunnettu valtakuntansa puolustamisesta tanskalaisia viikinkejä vastaan ja on ainoa Englannin monarkki, joka sai lisänimen "Suuri". Hän oli myös ensimmäinen Wessexin kuningas, joka nimesi itsensä Englannin kuninkaaksi.


Hän myös aloitti suojattujen kaupunkien, turvalinnakkeiden eli burhien rakentamisen maansa suojaksi. Ja hän myös lähetti slesvigiläisen soturipurjehtija ja kauppamies Wulfstonin tutkimusmatkalle Suomenlahdelle kartoittamaan alueen mahdollisuuksia. Ehkäpä hän oli myös perustamassa bwrh Turkua.

Mihinkään tyhjiöön ei piispa täällä siis valtaansa ulottanut, siitä kertoo myös alueen arkeologian uusin löytö, Suomen vanhin kirkko Kaarinan Ravattulassa; ehkä yksi niistä gudahuseista, joista bullassa on maininta.

Kirkko ja hautausmaa löytyivät metsäsaarekkeesta läheltä Aurajokea. 

Kaarinan Ravattulasta on tehty merkittävä arkeologinen löytö, Suomen vanhimman kirkollisen rakennuksen jäännökset.

Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tekemissä arkeologisissa kaivauksissa alueelta paljastui kapeakuorisen kirkkorakennuksen hyvin säilynyt kiviperustus

Kirkkorakennus on varhaiskeskiaikaisen romaanisen rakennustyylin ja esinelöytöjen perusteella ajoitettu 1100-luvulle. Rakennus on ollut pituudeltaan noin 10 metriä ja leveydeltään 6 metriä. Siinä on ollut erillinen runkohuone ja tätä kapeampi kuoriosa. Tutkimuksissa kirkon itäreunalta löydettiin myös alttarin kiviset perustukset.

Löytö on ainutlaatuinen Suomessa. Tällaisia paikkoja on etsitty 150 vuoden ajan tuloksetta. Vaikka rautakauden ja keskiajan vaihteeseen ajoittuvia kalmistoja tunnetaan runsaasti, ei varmoja kirkkorakennusten perustuksia niistä ole löytynyt. Kaarinasta nyt löytynyt kirkollinen rakennus on ajalta ennen tunnettua seurakunnallista järjestäytymisvaihetta. Kirkko on todennäköisesti toiminut läheisen kylän asukkaiden yksityis- tai kyläkirkkona 1200-luvun alkupuolelle asti.

Kirkkorakennus löytyi paikalta pitkäjänteisen tutkimustyön tuloksena. Pienimuotoisia kaivaustutkimuksia on alueella tehty Turun yliopiston toimesta vuodesta 2010 lähtien. Paikalta on jo aikaisemmin havaittu laaja ristiretkiajalle ja keskiajan alkuun (n. 1050-1250 jKr.) ajoittuva ruumiskalmisto sekä kalmistoa kiertävän aidan kivinen perustus. Vuoden 2013 tutkimuksissa saatiin myös selville, että kalmistoalue on aikaisempaa huomattavasti laajempi. Nyt tunnistettu kirkollinen rakennus on sijainnut hautausmaa-alueen keskellä.


 

Katsotaanpas vielä vähän paavin toimia pohjoisen suunnassa 1200-luvun alussa. Näin muistelin paavia hänen kuolinpäivänään:

Tänään vietämme paavi Gregorius IX kuolinpäivää. Ugolino di Conti toimi tuolla nimellä paavina vuosina 1227-1241 kehittäen inkvisitiosta tuekseen inkvisitiolaitoksen, jossa pääosaa näytteli dominikaaninen veljeskunta.

Vuonna 1227 Novgorodin laivasto purjehti käännyttämään karjalaisia kreikkalaiskatoliseen uskoon ja vuotta myöhemmin Suomesta lähetettiin 2000 miehen sotajoukko hyökkäystä torjumaan.

Paavi perusti Viron Saaremaalle Haapsalun piispanistuimen 1228 ja siirsi 31.1.1229 paavin bullalla Suomen piispanistuimen Nousiaisista Turun Koroisiin. Vuotta pidetäänkin Turun perustamisvuotena.

Koroisten piispankartano.

Koroisten linnoitetusta piispankartanosta tuli ruotsinvallan tukikohta ja Suomen ensimmäinen varsinainen katolinen piispa Tuomas otti pakanalliset uhrilehdot ja pyhät paikat, kuten Liedon Vanhalinnan kirkon haltuun 1231. Mustain veljesten dominikaaninen kerjäläismunkisto toi oman konventtinsa Koroisiin 1249.

Kun kuudes ristiretki 1228 tehtiin ilman paavillista siunausta ja johti kirkonkiroukseen, keskitti paavi katseensa siis Pohjolaan ja Baltiaan voimistaen valtaansa täällä.

Muinais-Turkua etsimässä
22-8 2015
Simo Tuomola