Kuusinainen

Tällä päivämäärällä 11-10 koettiin Suomessa 1967 kummia:

1967 – Suomen markka devalvoitiin 31,25 %.

BREAKING NEWS

Tänään 11-10-08 tulee kuluneeksi tasavuosia sellaisesta talouskriisin hetkestä vuonna 1967, jolloin Suomen markka devalvoitiin 31,25 %:lla. Vanhempi väki muistaa tietenkin sellaisenkin uudenvuodenpäivän vuonna 1946, jolloin maamme setelikanta leikattiin kokonaan keskeltä kahtia setelin arvo puolittaen. Ainahan kansa nämä taloushuolet on selkänahastaan saanut maksaa.



Yhden markan seteli vuodelta 1860.

Niin, Suomen markka, se oli se maamme oma rahayksikkö vuosina 1860-2002. Ja meillä Turussa tuo historiallinen muisti on vieläkin pidempi Suomen markan suhteen, kirjoitin siitä joskus BREAKING NEWS -blogiini http://tuomola.blogspot.com seuraavasti:


plootu ratkaisee

siitä puhe mistä puute, eli rahasta. seteliraha on vanha kiinalainen keksintö jostain ajalta 650 eaa, mutta euroopan ensimmäiset setelit painettiin ruotsi-suomessa 1661. rahat laski liikkeelle palmstruchin pankki tukholmassa 16.7.1661 ja ne olivat voimassa vuoteen 1664 saakka.
silloin alettiin jälleen lyödä kupariplootuja, joista suurin 10 taalarin raha painoi lähes 20 kiloa. turun markka ilmestyi asiakirjoihin jo vuonna 1409. linnan rahapajassa lyötiin kolmenlaisia hopearahoja; turun aurtuoita, kuuden penningin aboa ja neljän penningin kolikkoa. kymmenen turun markkaa vastasi yhtä painomarkkaa eli 210.6 grammaa hopeaa.


Kun viime kesänä seikkailin pitkin ja poikin Tukholman museoita, eksyin myös Kuninkaalliseen rahakabinettiin, jossa sai ihan oikeasti koettaa miltä tuntuu nostella tuollaista maailman suurinta "kolikkoa". Kuningatar Kristiinan aikana 1644 leimattu 10 taalarin kuparilaatta painoi 19,72 kiloa ja oli ulkoisilta mitoiltaan 33 x 62,5 cm.

Eipä siis ihme, että kevyempi seteliversio oli se tulevaisuuden raha. Niitä Euroopan ensimmäisiä pankkiseteleitä vuodelta 1661 ei taida olla enää yhtään jäljellä, seuraavan vuoden painostakin vain muutama harvinaisuus. Jokin niistä oli esillä myös tässä näyttelyssä. Ja huonosti kävi pankille jo silloin, Palmstruchin konkurssi tuli 1667 kun liikkeelle laskettuja seteleitä vastaavaa kuparimäärää ei enää tarvittaessa löytynytkään kassaholveista.

Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen 4. huhtikuuta 1860.

Markka otettiin samana vuonna käyttöön, alustavalta arvoltaan neljäsosarupla. Nimeä ei tuolloin käytetty missään muualla, ja nimi valittiinkin kilpailulla. Muita ehdotuksia olivat muun muassa sataikko, omena ja suomo. Nimi tulee perinteisestä hopean ja kullan painon yksiköstä, arvoltaan 8 troy-unssia (1 troy-unssi = noin 31 grammaa). Markka sidottiin hopeakantaan 1865 – ilman Venäjän ruplaa. Tällöin naula hopeaa vastasi arvoltaan 94,48 markkaa.

Autonomisessa Suomessa vuosina 1864–1915 käytössä ollut hopeamarkka. Tunnuspuolella kuvattuna Venäjän kaksipäinen kotka, jonka sydänvaakunassa Suomen vaakunaleijona.

Oravannahkoja

Suomen kielen sana raha on merkinnyt alun perin vaihdon välineenä turkista, lähinnä oravannahkaa. Maksumetalleilla kauppaa käytiin täällä kuitenkin jo rautakaudella ja vanhimmat rahalöydöt Suomessa ovat peräisin roomalaiselta rautakaudelta sekä 400-luvulta, jolloin täällä esiintyi mm. varhaisbysanttilaisia soliduksia, kultaisia ja hopeisia kolikoita.

Rooman viimeinen keisari Romulus Augustulus soliduksessa. Taustalla Victoria.

Enimmät esihistorialliset rahalöydöt Suomessa ovat kuitenkin viikinkinki- ja ristiretkien ajalta ja viikingeiltä ovat peräisin myös suomen kielen sanat "rikkoa rahaa" ja "pankki". Sopiva raha piti murtaa isommasta laatasta ja pankki taas oli alunperin viikinkiveneen penkki, jonne soturi saaliinsa reissulla säilöi.

Ensimmäisiä kertoja Suomessa lyötiin kolikkoja jo rautakaudella ulkolaisten rahojen kopioina. Pian veroja keräävä kuningas kuitenkin keksi, että verot on kätevämpi maksaa rahalla kuin luonteistuotteilla ja kolikoiden tekoon tarvittiin oikea rahapaja, jollainen piti perustettaman Turun linnan suojiin.

Historia kertoo:

Turussa toimi rahapaja 1400- ja 1500-luvulla. Perustamisvuotta ei tiedetä, mutta todennäköisimpänä ajankohtana on pidetty noin vuotta 1410. Syynä rahapajan perustamiselle oli se, että unionihallitus pyrki keräämään verot rahana luonnontuotteiden sijaan. Turussa lyöttivät rahaa muun muassa Eerik Pommerilainen, Kristoffer Baijerilainen, Kaarle Knuutinpoika, Sten Sture vanhempi ja Kustaa Vaasa.

Aurtua oli vanha suomalainen hopearaha. Kalmarin unionin aikoina ruotsalaiset ja tanskalaiset riitelivät jatkuvasti keskenään. Kun heille tuli riitoja, he yrittivät saada suomalaiset puolelleen lupaamalla heille erilaisia etuja. Suomalaiset saivat esimerkiksi perustaa rahapajan Turkuun. Siellä valmistettuja hopearahoja kutsuttiin aurtuoiksi.

Turussa valmistettiin penninkejä eli ns. aboja sekä aurtuoita ja markkoja. Rahapajan toiminta ei ollut yhtämittaista ja sen toiminta loppui vuonna 1558. Tämän jälkeen raha tuotiin Ruotsista ja kesti kolme vuosisataa, ennen kuin sitä jälleen alettiin lyödä Suomessa.

Eerik pommerilaisen (1396-1439) aikana Turussa lyötyjä hopearahoja. Vasemmalla aurtua, keskellä sekä oikealla neljän ja kuuden penningin arvoinen abo, jota pidetään ensimmäisenä Turussa lyötynä rahatyyppinä. Abo vastasi Etelä-Suomessa yleisesti käytettyä Liivinmaan rahaa (artig). Kyllä, kyllä. Ensimmäinen maininta Turun markasta kirjataan vuonna 1409. Hopeinen markka on 8 äyriä, äyri 3 äyrityistä ja äyrityinen 8 penninkiä. Painossa mitattuna Turun markka oli 210,6 grammaa hopeaa. Vuonna 1412 Turun rahapajassa lyötiin hopeasta kolmenlaisia rahoja; Turun aurtuoita, kuuden penningin aboa ja neljän penningin rahoja. Mutta, mutta. Kun Turun linnaa vuosina 1324-26 isännöi tuolloin 8-vuotiaan kuningas Maunu Eerikinpojan drotsi Matias Kettilmundinpoika, oli hovin palvelluskunnassa mukana jo myös rahanlyöjä. Tuskin mies toimettomana pyöri, varmaan teki ainakin kopioita ulkomaan ihmeistä, ellei Matias sitten lyönyt Turussa sitten jo tuolloin aivan omia killinkejään, niitä mahdollisesti Suomen historian ensimmäisiä. Mene ja tiedä. Ja ainahan rahalla ottajia on ollut; 1328 Turussa vierailee ensimmäistä kertaa paavin veronkataja. Paavina toimi tuolloin Johannes XXII Jacques d'Euse. Että noin vanha keksintö, eikä sitä vieläkään kaikille riitä. Köyhäilyä Turussa 11-10-2010 Simo Tuomola

Suomen harvinaisin raha

Hopearahakätkö löytyi Jurmosta julkaistu tänään klo 14:03, päivitetty tänään klo 14:33 Jurmosta löytyneet hopearahat ovat 1400-luvun Tallinnan penninkejä. Kuva: Suomen kansallismuseo Ulkosaaristosta Jurmosta löytyneet hopearahat yllättivät arkeologit iloisesti. Paikallisen kalastajan vihje johdatti keskiaikaiselle rahakätkölle. Kolikot ovat virolaisia hoperahoja 1400-luvun alusta, ja niitä löytyi noin 120 kappaletta. Löytö todistaa, että ulkosaaristossa on ollut asutusta jo keskiajalla. Rahat on lyöty Tartossa 1400-luvun alussa. Ne ovat halkaisijaltaan alle sentin levyisiä ja hyvin ohuita, joten aarrekätköstä puhuminen olisi liioiteltua. - Omana aikanaan rahakätkön kolikoilla ei olisi osteltu linnoja tai suuria maatiloja. Jos rahakätkön ostovoimaa vertaa nykypäivään, niin sillä summalla olisi voinut ostaa vaikkapa polkupyörän, kuvailee Metsähallituksen luontopalveluiden arkeologi Henrik Jansson. Piirroskuvasta näkyy, miltä suurin osa löydön rahoista on aikoinaan näyttänyt. (Suomen kansallismuseo) Rahojen löytöpaikalta löytyi myös rakennuksen pohja. Se on yhdessä kolikoiden kanssa ensimmäinen todiste ulkosaariston keskiaikaisesta asutuksesta. Rahat löytyivät jo pari vuotta sitten, mutta tutkijat kertoivat vasta nyt niistä julkisuuteen. Rahoja konservoidaan parhaillaan Kansallismuseon rahakammiossa. Asukkailta toivotaan lisää vihjeitä Metsähallituksen luontopalvelut on kartoittanut kesän aikana Selkämeren kansallispuiston kulttuuriperintöä ja työ on edennyt puoleen väliin. - Lähes jokaiselta luodolta on löytynyt jotakin mielenkiintoista. Kun kartoittaa ainutlaatuisen kohteen kuten Putsaaren kappelin ja satamapaikan, niin tuntee erityisen vahvasti yhteyden menneisyyteen. Se on niitä hetkiä, jolloin tietää miksi tälle alalle on ryhtynyt, kertoo Henrik Jansson. Vihjeitä otetaan edelleen vastaan. Kiinnostuksen kohteina ovat erityisesti käytöstä poistuneet merimerkit ja asuinsijat. - Kartoituksen piiriin kuuluvat myös vanhat rakennukset, jotka sijaitsevat valtion omistamilla mailla. Metsähallitusta kiinnostaa oikeastaan kaikki käytöstä poistuneet ja menneeseen maankäyttöön liittyvät rakenteet, toteaa Jansson. YLE Turku Lisää aiheesta: Selkämeren kulttuuri yllätti arkeologit päivitetty tänään klo 14:49

1. EerikPommerilaisen 6 penningin raha, lyöty Turussa n. 1410. Raha on löydetty Hämeen linnasta. Myöhempiä Turun rahoja on useista löydöistä, mutta lähes kaikki niiden tyypit ovat hyvin harvinaisia. Tätä tyyppiä tunnetaan vain yksi kappale. Läpimitta 17 mm. (Klikkaa kuvat suuremmiksi). 2. Kaarle Knuutinpoika Bonden aurto, lyöty Turussa. Kaarle Knuutinpoika hallitsi vuosina 1448–1470 kolmeen eri otteeseen. Turun rahat lienee lyöty v:n 1453 jälkeen. Niissä on etusivulla Turkua tarkoittava A-kirjain sijoitettuna Bonde-suvun vaakunasta lainattuun veneeseen. Tämä rahatyyppi on vähemmän harvinainen kuin muut Turun rahat – saattaa olla, että Turussa lyötiin tuolloin enemmän rahaa kuin Tukholmassa. Läpimitta 20 mm. (Klikkaa kuvat suuremmiksi).

Otsikon sanavalinta lienee hyväksyttävissä, kun kyseessä on Turussa 1400-luvun alussa valmistettu rahatyyppi, jota tunnetaan yksi ainoa kappale. Raha löydettiin Hämeen linnan tutkimuksissa 1957. Se tuli esille lattiantäytteestä päälinnan toisessa kerroksessa. Ruotsin valtakunnassa lyötiin Eerik Pommerilaisen (1396–1439) hallituskaudella rahaa useissa kaupungeissa. Julkaistessaan Hämeen linnasta löydetyn rahan (kuva 1) Pekka Sarvas määritteli sen nimellisarvoksi 6 penninkiä ja ajoitti sen Turun rahanlyönnin varhaisimpaan vaiheeseen. Turun rahat mainitaan 1400-luvulla useissa lähteissä, mutta rahapajan omat asiakirjat eivät ole säilyneet eikä rahanlyönnin alkamista voida tarkkaan ajoittaa. Nykyisen käsityksen mukaan se lienee alkanut vuoden 1410 tienoilla tai hieman aikaisemmin. Linnasta löydetyn rahan lyöntipaikka ilmenee sen takasivun kirjoituksesta MONETA ABOEN[SIS], ”Turun raha”, ja sen alkuperään viittaa myös kookas A-kirjain, joka edelleenkin on Turun vaakunassa. Kirjain voidaan tulkita myös ns. Maria-monogrammiksi eli yhdistelmäksi AM (Ave Maria). Etusivulla rahassa on kirjoitus ERICVS REX, ”Eerik kuningas", ja kookas kruunu, jonka alla on kuninkaan nimikirjain E. Varhemmin keskiajalla Ruotsin ainoa rahayksikkö oli ollut penningiksi sanottu pieni hopearaha, mutta vuoden 1370 tienoilla käyttöön tuli 8 penningin arvoinen aurto eli aurtua. Liivinmaalla (nyk. Viro ja Latvia) lyötiin saman rahatyypin hieman kevyempää versiota nimeltä artig. Se vastasi Ruotsin rahassa vain 6 penninkiä. Liivinmaan artigit olivat yleisessä käytössä Etelä- ja Itä-Suomessa, ja siksi saivat myös Turun ensimmäiset rahat tämän arvon. Pian Turussa kuitenkin alettiin lyödä tavanomaisia 8 penningin aurtoja (kuva 2). Keskiajan historiallisissa lähteissä Turun vanhimmat rahat esiintyvät nimellä abo. Niillä näyttää kuitenkin olleen myös suomenkielinen nimi, kuusinainen, joka löytyy Mikael Agricolan suomentamasta Uudesta testamentista (1548). Kun Johanneksen evankeliumissa (12:4–5) mainitaan muuan rahasumma, Agricola on lisännyt reunahuomautuksen, jonka mukaan kyseiset rahat olivat lähes yhtä arvokkaita kuin ”nyt meille wisi Cusinaista taicka 30 Piente penningite”. Kuusinainen oli näin ollen 6 penninkiä. Vaikka rahaolot olivat 1500-luvun puolivälissä jo erilaiset kuin 1400-luvun alussa, on Pekka Sarvas pitänyt hyvin todennäköisenä, että nimitystä kuusinainen käytettiin jo Turun rahapajan ensimmäisistä kuuden penningin rahoista. Se on kaikesta päätellen Suomen vanhin omakielinen rahayksikön nimi.