Itämerellä tehtiin merkittävä hylkylöytö
STT, TT
Sukeltajat uskovat löytäneensä itämereltä Öölannin lähistöltä hylyn, jonka uskotaan olevan vuonna 1564 uponnut Ruotsin laivaston lippulaiva Mars. Hylky sijaitsee 75 metrin syvyydessä saaren pohjoispuolella.
Mars oli yksi aikansa suurimmista aluksista, jossa oli 107 tykkiä ja 800 hengen miehistö. Kuuluisaa Vasa-laivaakin suurempi Mars upposi taistelussa tanskalais-lyypekkiläistä laivastoa vastaan vain vuoden vanhana.
Hylyn kerrotaan säilyneen suhteellisen hyvin ottaen huomioon, että se räjähti osin ennen uppoamistaan.
Sukeltaja Richard Lundgren kuului ryhmään, joka löysi hylyn kesällä. Hänen mielestään hylyn koko ja ikä viittaisivat kyseessä olevan juuri Mars-aluksen.
Löytöä pidetään tieteellisesti merkittävänä.
– Tämä on hylky, jota olemme kauan odottaneet. Jos kyseessä on todella Mars, olemme saaneet kaivatun vertailukohteen Vasa-laivan ja englantilaisen Mary Rosen kanssa, Anders Olsson merihistoriallisesta museosta kertoi lehdistötiedotteessa.
Sotatapahtumat merellä
Merellä Ruotsin ja Tanskan laivastot olivat kohdanneet toisensa seitsenvuotisessa sodassa jo 30.5. 1563. Ruotsalainen amiraali Jaakko (Jakob) Bagge oli mainittuna päivänä 11 sotalaivaa ja 1 pienemmän aluksen käsittävällä laivastolla purjehtinut kohti etelää ja kohdannut tanskalaisen Bornholmin luona olleen laivaston (8 laivaa). Tasnkalaisen laivaston komentajana toimi Jaakko (Jakob) Brockenhuus.
Tanskalaiset olivat joutuneet ruotsalaisen laivaston yllättämäksi, jolloin laivasto oli lähettänyt kolme alusta vastaanottamaan kohti tulevaa laivastoa ilmoittaakseen rauhantahtoisuutensa. Tanskalaiset vastaanottajat ampuivat kolme tykinlaukausta merkiksi, mutta yksi ammuksista osui kuitenkin ruotsalaiseen alukseen. Sen jälkeen ruotsalaiset piirittivät lähetit ja nelituntinen taistelu alkoi.
Loppuosa tanskalaisesta laivastosta pysyi ankkuripaikalla. Tanskalaiset menettivät taistelussa kaikki kolme alusta vallattuina - amiraalilaiva Hercules 81, Hector 38 sekä Hjort 46 tykkiä. Kaikki vallatut alukset olivat pahoin vaurioituneita. Tämän taistelun jälkeen sodan syttymisen välttäminen ei enää ollut mahdollista.
Kuva: Bornholmin meritaistelu 30.05.1563. Tanskalainen amiraalilaiva Hercules sekä laivat Hjorten ja Hector ruotsalaisten alusten piirittämänä.
Seuraavan kerran laivastot kohtasivat Gotlannin lounaispuolella 11.9.1563. Tämä kohtaaminen päättyi kuitenkin ratkaisemattomana.
Myös vuonna 1564 Eerik XIV varusti laivaston. Miehistöksi siihen pantiin nyt, kuten yleensä myöhemminkin tämän sodan aikana, paljon jalkaväen lippukuntia, muun muassa yksi suomalainen.
Laivaston 23 alusta (Mars 173, Elefant 65, Suomen Joutsen 82, Hektor 87 jne) käsittävä ruotsalalaisen laivaston päällikkönä, joka keväällä 1564 purjehti Tukholmasta etelään hävittämään Tanskan saaria, kantamaan tullia Juutinraumassa sekä tukemaan maa-armeijaa, jos sen olisi onnistunut tunkeutua Skåneen, oli vanha veteraani Jaakko Bagge, jonka amiraalilaiva Mars oli suurin , mitä näillä vesillä milloinkaan oli nähty.
Muista laivapäälliköistä olivat huomattavimpia suomalainen Klaus Fleming, joka komensi Elefantenia sekä Pietari (Peder Axelsson) Banér Suomen Joutsen (Finska Svan) aluksella. Samoihin aikoihin lähtivät Tanskan ja Lyypekin laivastot liikkeelle. Tanskan noin 25 alusta (lippulaiva Fortuna, Byens Löffue 56, Arck jne) kuuluisan merisankarin Herluf Trollen johdolla ja Lyypekin noin 10 alusta (lippulaiva Engel, Lange Bark, Fuchs jne) Friedrich Knebelin johdolla.
Toukokuun 30. päivänä laivastot tapasivat toisensa Öölannin pohjoiskärjen edustalla. Myrsky oli edellisenä päivänä niin hajottanut Ruotsin laivaston, että taistelun alkaessa ei amiraalilaivan tukena ollut muita kuin Elefanten ja Suomen Joutsen. Taistelu oli epätasainen ja kuuma, mutta tanskalais-lyypekkiläisen laivaston voitto ei suinkaan vielä ollut selvä.
Vasta seuraavana päivänä, kun viholliselle oli aiheutettu tuntuvia tappioita mm Fortuna oli vaurioitunut sekä Lange Bark uponnut, vetäytyivät Elefanten ja Suomen Joutsen taistelusta yhtyäkseen päävoimiin, mutta amiraalilaiva ei peräsimensä vioittumisen takia voinutkaan seurata mukana. Vihollislaivat ympäröivät sen nyt joka puolelta.
Urheasti piti Bagge miehineen kuitenkin puoliaan vielä muutamia tunteja. Lopulta tanskalais-lyypekkiläinen laivasto sai valtauskoukkunsa isketyksi laivaan (Byens Löffue, Engel sekä Fuchs) ja olivat juuri valtaamassa sitä, kun se syttyi tuleen, räjähti ja upposi vieden mukanaan toista sataa miestä - Bagge joutui vangiksi.
Fleming kokosi laivaston ja vei sen suojaan Elfsnabbeniin, ja tanskalais-lyypekkiläinen laivasto purjehti muutaman viikon perästä takaisin kotivesilleen Kööpenhaminaan, joten taistelu ei muodostunut strategisesti merkittäväksi.
Kuva: Oolannin pohjoiskärjen edustalla käyty meritaistelu 31.5.1564
Klaus Flemimg oli nyt jonkin aikaa yliamiraalina, mutta joutui pian kuninkaan epäsuosioon ja erotettiin tehtävästä. Laivaston päällikkyys uskottiin tämän jälkeen toiselle suomalaiselle - Klaus Kristerinpoika Hornille, joka on ollut kaikkien aikojen maineikkaimpia merisankareita Itämerellä. Hänen johdollaan Ruotsin laivasto saavutti voittoja, jotka ovat merisotahistoriamme loistavimpia. Näillä voitoillaan hän mursi tanskalais-lyypekkiläisen ylivallan Itämerellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti