Ruotsin meriarkeologeille tuplajättipotti
Keskiviikko 16.11.2011 klo 16.17
Sukeltajat ovat löytäneet Itämeren pohjasta vuoden aikana kaksi historiallista ruotsalaishylkyä.
Kesällä Öölannin lähistöltä löydetty hylky on vahvistunut arkeologien mukaan vuonna 1564 uponneeksi lippulaiva Marsiksi. Keskiviikkona paljastettiin myös tuoreita kuvia sotalaiva Svärdetin löydöstä.
Svärdet kuului Marsin, Kronanin ja Vasan tapaan ruotsalaiskuninkaiden laivastojen legendaarisiin aluksiin. 86 kanuunalla varusteltu Svärdet upposi Kronanin tapaan taistelussa tanskalais-hollantilaista laivastoa vastaan vuonna 1676. Mukanaan se vei noin 600 miehistön jäsentä.
Öland 1676
Skeppet svärdet med flera svenska krigsskepp kämpade tillsammans med regalskeppet kronan och för att göra historian kort så exploderade kronan och sjönk snabb inom ett par minuter. Svärdet styrde rätt mot kronan och var tvungen att göra en kovändning, det vill säga vända undan vind, för att undgå att segla på vraket. Senare efter en hård artilleriduell mot danska krigskepp så föll Svärdets stormast överbord. Samtidigt så kom danska brännaren t´hoen och antände svärdet i brand.
Endast 50-tals av svärdets 650 man starka besättning kunde räddas ur vattnet.
Tydligen så blev svärdet utsatt av svår brand och troligen så återstår mindre vrakspillror kvar på botten…
Svärdet borde finnas ungefär samma område där kronan finns?
Ni kan läsa mer om det i boken ”Svenska slagfält”. Bokens ISBN 91-46-20225-0
Kahden vuosikausia etsityn hylyn löytymistä lyhyen ajan sisällä pidetään meriarkeologisena jättipottina. Taistelussa vaurioituneet hylyt ovat säilyneet hyvin Itämeren pohjassa ja niiden uskotaan paljastavan puuttuvia palasia muun muassa laivanrakentamiseen ja sotahistoriaan liittyen.
Hylyistä on määrä tehdä historiallisia tv-dokumentteja, jotka valottavat Itämeren suurimpien meritaistelujen käänteitä.
IL-STT
Ruotsalaisarkeologit haltioissaan sotalaivahylystä
Ruotsalaiset meriarkeologit ovat löytäneet Öolannin saaren edustalta hylyn, jonka epäillään olevan 1600-luvulla uponnut kuninkaallinen sotalaiva Svärdet eli miekka. Laiva upposi Itämeren suurimmassa meritaistelussa vuonna 1676, jonka ruotsalaiset hävisivät tanskalais-hollantilaiselle laivastolle.
Samalla meren syleilyyn päätyi Svärdetin 600-päinen miehistö. Myös sisarlaiva Kronan eli kruunu upposi taistelussa. Kronanin hylky löydettiin jo vuonna 1981.
Löydön tärkeyttä nostaa se, että hylky löydettiin koskemattomana eli hylynryöstäjät eivät ole ehtineet vierailla aluksessa. Muun muassa laivan kanuunat ovat vielä tallella
Merenalaisen tutkimusyrityksen Deep Sea Productionsin mukaan vuonna 1642 rakennettu 25-metrinen Svärdet oli aikansa suurimpia sotalaivoja.
- Tämän on aivan giganttinen löytö. Laiva on erinomainen esimerkki tuon aikakauden loisteliaasti koristelluista laivoista, joiden suurin tarkoitus oli tehdä viholliseen vaikutus, iloitsee yrityksen johtaja Malcolm Dixelius.
Dixelius sanoo, että hylyn puuosista otetut näytteet todistavat sen olevan 1600-luvulta. Myös aluksen perä puuttuu, mikä täsmää sen tiedon kanssa, mitä tiedetään Svärdetin uppoamisesta.
Hollantilaisen sotalaivan ammukset sytyttivät laivan tuleen viisi tuntia kestäneen taistelun jälkeen ja sen perässä räjähti. Laivan sankarillinen kapteeni, amiraali Claes Uggla kieltäytyi antautumasta ja hylkäämästä laivaa, kun se alkoi upota.
Dixelius ei halua paljastaa hylyn tarkkaa sijaintia, koska se ei makaa Ruotsin aluevesillä. Tämä tarkoittaa, ettei hylky ole suojeltu.
Tutkimusryhmä on etsinyt Svärdetiä yli kymmenen vuoden ajan Itämerestä Gotlannin ja Öölannin saarten välisiltä vesiltä.
Deep Sea Productions aikoo nyt kartoittaa Ruotsin museoviraston meriarkeologien kanssa hylyn ja tehdä laivasta samalla 3D-dokumentin.
Itämeri on varsinainen aarreaitta meriarkeologeille, koska suolaisemmissa merissä hylkyjä tuhoava mato ei elä Itämeressä.
AP, AFP
Oljemålning av Claus Møinichen som visar hur Kronan kantrar och exploderar och hur Svärdet omringas av de allierade amiralerna.
Den 31 maj 1676 så blåste det sydväst för att slutligen under loppet av den 1 juni stabilisera sig som sydvästlig halv storm. Kl. 08.00 på morgonen den första juni fick svenska flottan känning av Ölands södra udde och styrde efter dess passerande under pressning med segel norröver, sättande kursen så nära under land som lotsarna vågade föra fartygen utan att befara grundkänning. Den förföljande styrkan tog emellertid risken att hålla något högre i vinden och vann härigenom så väsentligt på motståndaren, att avståndet mellan flaggskeppen så småningom nedgick till ett gott skotthåll, vilket det inträffade kl. 11.00. Uggla som med sin eskader (Svärdet ingick i den andra eskader medan Kronan ingick den första eskadern) ledde flottan, hade nu blivit övertygad, och sköt därför ett signalskott för att återkalla de av hans egna fartyg (vilket det bestod av Hieronymus, Neptunus och Järnvågen).
Detta ledde till att Kronans befälhavare misstolkade signalskotten och befallde vändning för hela flottan. (En med rådande segelföring helt vansklig manöver som ledde till Kronans katastrof). Då Uggla för sin del märkte att Kronan gjorde ansats att vända, följde han genast med och fick då göra nytt undanmanöver då Kronan exploderade och försökte undvika kollisionen på Kronan. Detta skapade till den största förvirring i den svenska linjen.
Förgäves försökte Uggla samla ihop sina egna fartyg. I de uppkomna luckor kastade den danska befälhavaren Tromp genast in sin styrka, varav tre skepp inom kort fullständigt hade lyckas inringa Svärdet. Efter hård artilleriduell som varade cirka 90 minuter så föll Svärdets stormast överbord. Senare så kom brännaren T`hoen och antände Svärdet. Kl. 16.00 hade elden nått krutdurken och därpå följde en explosion som slet Svärdet i stycken.
En samtida avbildning som delar in slaget i tre faser: först de två flottorna på väg norrut längs Ölandskusten; sedan visas hur Kronan exploderar och Svärdet omringas; och sist hur den svenska flottan drivs på flykt av de allierade styrkorna. Kopparstick av Romeyn de Hooghe, 1676.
Depiction of the Battle of Öland in 1676, between the combined Danish-Dutch fleet, commanded by Cornelis Tromp, and the Swedish fleet commanded by Lorentz Creutz. The battle was a major failure for the Swedes since they lost two of their largest ships, Kronan (foundered by accident) and Svärdet (sunk by a Dutch fireship) with a loss of close to 1,200 men.
Nederlands Scheepvaart Museum, Amsterdam.
Suomen Joutsen
Horn, Klaus Kristerinpoika
(noin 1518 - 1566)
yliamiraali, valtaneuvos, vapaaherra
Klaus Kristerinpoika Horn oli sukunsa merkittävimpiä sotilaita ja hallintomiehiä. Häntä voi oikeutetusti pitää Ruotsin Itämeren vallan luojana ja Ruotsin laivaston uudistajana ja rakentajana. Yliamiraalina hänelle ei löytynyt kykenevää seuraajaa, ja hänen jälkeensä Ruotsin laivasto pääsi rappeutumaan.
Klaus Kristerinpoika Horn (1518-1566) oli käskynhaltijana Viipurissa. Vuosina 1558-59 nousi Viipurin talous kukoistukseensa. Kustaa Vaasa oli jo huolissaan sellaisesta korkeasuhdanteesta ja antoi määrätä tullit venäläisille laivoille, joita ruotsalaislaivat olivat luotsanneet Nevajoen ja Viipurin välillä. Niin venäläiset siirsivät kauppakeskuksen Narvaan, joka sitten piti saada nitistetyksi. Juhana herttua hieroi kauppoja Tallinnan kanssa. Ratas oli jo pyörähtänyt Viron suuntaan.
Kustaa Vaasan kuoltua kuningas Eerik XIV jatkoi neuvotteluja ja arveli Venäjän Länsi-Euroopan suutautuvan kaupan siirtyvän Suomenlahdella ruotsalaisten hallintaan sen jälkeen kun Tallinna olisi ruotsalaisten hallussa. Kuningas onnistuikin tässä juhannuksen tienoilla 1561, jolloin Eerikin joukot ajoivat pois puolalaiset Toompean linnasta. Saksalaiset palkkasotilaat olivat jo aikaisemmin siirtyneet ruotsalaisten puolelle.
Klaus Kristerinpoika siirtyi isännäksi Tallinnaan. Keväällä 1563 hän mahdollisesti ruokaili herttuan pöydässä Turun linnassa, sillä hän kuului Juhana herttuan kannattajiin ja heillä oli kosolti yhteisiä suunnitelmia. Samana vuonna syyskesäsätä Eerikin joukot valloittivat Turun linnan ja herttua puolisoineen joutui vankeuteen Gripsholmin linnaan.
Klaus Kristerinpoika Horn siirtyi kuningas Eerikin sotapäälliköksi. Ja onkin aika otaa lainaus Maamme-kirjasta, kun syvempään sotahistorialliseen tarkasteluun en tunne kutsumusta. Voi seitsenvuotisesta sodasta lukea muualtakin.
Klaus Kristerinpoika Horn, Joensuun herra, oli Ruotsin mainioin merisankari. Ei koskaan ollut Ruotsin laivasto Itämerellä ollut niin vahva kuin Eerik kuninkaan aikana Klaus Hornin johtamana. Ensimmäisen kerran hän oli kolme päivää amiraalina ja ennätti sinä aikana voittaa Tanskan laivaston. Sitten hän hävitti kerran toisensa perään Tanskan ja Lyypekin sotalaivastot, valtasi heidän kauppalaivansa, kantoi Juutinraumassa Tanskan tullin ja uhkasi Kööpenhaminaa. Nämä voitot saatuaan Klaus Horn kulki riemusaatossa Tukholmaan, ja tanskalaisen amiraalin Otto Rudin täytyi kulkea saatossa vankina. Eerik kuningas nuhteli kovin sanoin Rudia ja oli vihan vimmassa lävistää hänet miekallaan. Silloin Klaus Horn tarttui kuninkaan käteen ja sanoi: "Tämä mies on taistellut urhoollisesti isänmaansa puolesta ja anaitsee pikemmin kiitosta kuin moitetta." Kuninkaan viha lauhtui, ja Klaus Hornin rohkeamielisyyttä ylistettiin yhtä paljon kuin hänen voittojaan. Tämä Suomen urho kuoli ruttoon vuonna 1566 ja lepää haudattuna Upsalan tuomiokirkossa Kustaa Vaasan vieressä.
Turun linnan kuninkaansalissa on Klaus Kristerinpoika Hornia esittävä maalaus, joka on Jean Haagenin kopio Gripsholmissa olevasta maalauksesta.
Itämerellä tehtiin merkittävä hylkylöytö
STT, TT
Päivitetty 19.8.2011 15:08, julkaistu 19.8.2011 15:08
Sukeltajat uskovat löytäneensä itämereltä Öölannin lähistöltä hylyn, jonka uskotaan olevan vuonna 1564 uponnut Ruotsin laivaston lippulaiva Mars. Hylky sijaitsee 75 metrin syvyydessä saaren pohjoispuolella.
Mars oli yksi aikansa suurimmista aluksista, jossa oli 107 tykkiä ja 800 hengen miehistö. Kuuluisaa Vasa-laivaakin suurempi Mars upposi taistelussa tanskalais-lyypekkiläistä laivastoa vastaan vain vuoden vanhana.
Hylyn kerrotaan säilyneen suhteellisen hyvin ottaen huomioon, että se räjähti osin ennen uppoamistaan.
Sukeltaja Richard Lundgren kuului ryhmään, joka löysi hylyn kesällä. Hänen mielestään hylyn koko ja ikä viittaisivat kyseessä olevan juuri Mars-aluksen.
Löytöä pidetään tieteellisesti merkittävänä.
– Tämä on hylky, jota olemme kauan odottaneet. Jos kyseessä on todella Mars, olemme saaneet kaivatun vertailukohteen Vasa-laivan ja englantilaisen Mary Rosen kanssa, Anders Olsson merihistoriallisesta museosta kertoi lehdistötiedotteessa.
Sotatapahtumat merellä
Merellä Ruotsin ja Tanskan laivastot olivat kohdanneet toisensa seitsenvuotisessa sodassa jo 30.5. 1563. Ruotsalainen amiraali Jaakko (Jakob) Bagge oli mainittuna päivänä 11 sotalaivaa ja 1 pienemmän aluksen käsittävällä laivastolla purjehtinut kohti etelää ja kohdannut tanskalaisen Bornholmin luona olleen laivaston (8 laivaa). Tasnkalaisen laivaston komentajana toimi Jaakko (Jakob) Brockenhuus.
Tanskalaiset olivat joutuneet ruotsalaisen laivaston yllättämäksi, jolloin laivasto oli lähettänyt kolme alusta vastaanottamaan kohti tulevaa laivastoa ilmoittaakseen rauhantahtoisuutensa. Tanskalaiset vastaanottajat ampuivat kolme tykinlaukausta merkiksi, mutta yksi ammuksista osui kuitenkin ruotsalaiseen alukseen. Sen jälkeen ruotsalaiset piirittivät lähetit ja nelituntinen taistelu alkoi.
Loppuosa tanskalaisesta laivastosta pysyi ankkuripaikalla. Tanskalaiset menettivät taistelussa kaikki kolme alusta vallattuina - amiraalilaiva Hercules 81, Hector 38 sekä Hjort 46 tykkiä. Kaikki vallatut alukset olivat pahoin vaurioituneita. Tämän taistelun jälkeen sodan syttymisen välttäminen ei enää ollut mahdollista.
Kuva: Bornholmin meritaistelu 30.05.1563. Tanskalainen amiraalilaiva Hercules sekä laivat Hjorten ja Hector ruotsalaisten alusten piirittämänä.
Seuraavan kerran laivastot kohtasivat Gotlannin lounaispuolella 11.9.1563. Tämä kohtaaminen päättyi kuitenkin ratkaisemattomana.
Myös vuonna 1564 Eerik XIV varusti laivaston. Miehistöksi siihen pantiin nyt, kuten yleensä myöhemminkin tämän sodan aikana, paljon jalkaväen lippukuntia, muun muassa yksi suomalainen.
Laivaston 23 alusta (Mars 173, Elefant 65, Suomen Joutsen 82, Hektor 87 tykkiä jne) käsittävä ruotsalalaisen laivaston päällikkönä, joka keväällä 1564 purjehti Tukholmasta etelään hävittämään Tanskan saaria, kantamaan tullia Juutinraumassa sekä tukemaan maa-armeijaa, jos sen olisi onnistunut tunkeutua Skåneen, oli vanha veteraani Jaakko Bagge, jonka amiraalilaiva Mars oli suurin mitä näillä vesillä milloinkaan oli nähty.
Muista laivapäälliköistä olivat huomattavimpia suomalainen Klaus Fleming, joka komensi Elefantenia sekä Pietari (Peder Axelsson) Banér Suomen Joutsen (Finska Svan) aluksella. Samoihin aikoihin lähtivät Tanskan ja Lyypekin laivastot liikkeelle. Tanskan noin 25 alusta (lippulaiva Fortuna, Byens Löffue 56, Arck jne) kuuluisan merisankarin Herluf Trollen johdolla ja Lyypekin noin 10 alusta (lippulaiva Engel, Lange Bark, Fuchs jne) Friedrich Knebelin johdolla.
Toukokuun 30. päivänä laivastot tapasivat toisensa Öölannin pohjoiskärjen edustalla. Myrsky oli edellisenä päivänä niin hajottanut Ruotsin laivaston, että taistelun alkaessa ei amiraalilaivan tukena ollut muita kuin Elefanten ja Suomen Joutsen. Taistelu oli epätasainen ja kuuma, mutta tanskalais-lyypekkiläisen laivaston voitto ei suinkaan vielä ollut selvä.
Vasta seuraavana päivänä, kun viholliselle oli aiheutettu tuntuvia tappioita mm Fortuna oli vaurioitunut sekä Lange Bark uponnut, vetäytyivät Elefanten ja Suomen Joutsen taistelusta yhtyäkseen päävoimiin, mutta amiraalilaiva ei peräsimensä vioittumisen takia voinutkaan seurata mukana. Vihollislaivat ympäröivät sen nyt joka puolelta.
Urheasti piti Bagge miehineen kuitenkin puoliaan vielä muutamia tunteja. Lopulta tanskalais-lyypekkiläinen laivasto sai valtauskoukkunsa isketyksi laivaan (Byens Löffue, Engel sekä Fuchs) ja olivat juuri valtaamassa sitä, kun se syttyi tuleen, räjähti ja upposi vieden mukanaan toista sataa miestä - Bagge joutui vangiksi.
Fleming kokosi laivaston ja vei sen suojaan Elfsnabbeniin, ja tanskalais-lyypekkiläinen laivasto purjehti muutaman viikon perästä takaisin kotivesilleen Kööpenhaminaan, joten taistelu ei muodostunut strategisesti merkittäväksi.
Kuva: Oolannin pohjoiskärjen edustalla käyty meritaistelu 31.5.1564
Klaus Flemimg oli nyt jonkin aikaa yliamiraalina, mutta joutui pian kuninkaan epäsuosioon ja erotettiin tehtävästä. Laivaston päällikkyys uskottiin tämän jälkeen toiselle suomalaiselle - Klaus Kristerinpoika Hornille, joka on ollut kaikkien aikojen maineikkaimpia merisankareita Itämerellä. Hänen johdollaan Ruotsin laivasto saavutti voittoja, jotka ovat merisotahistoriamme loistavimpia. Näillä voitoillaan hän mursi tanskalais-lyypekkiläisen ylivallan Itämerellä.
Karl XI pekar ut platsen för flottans nya huvudbas, det som senare skulle bli staden Karlskrona. Målning av Pehr Hilleström.
Styrkor [redigera]
Siffrorna i parentes anger antalet kanoner för varje fartyg. "Kofferdiskepp" var en typ av handelsfartyg som var byggda så att de även kunde användas i krig och var därför inte specialbyggda krigsfartyg. "Lastdragare" var en allmän term för underhålls- och transportfartyg. En brännare var ett ombyggt fartyg som användes för att sätta eld på fiendefartyg.
Allierade flottan [redigera]Första eskadern[32]
Andra eskadern
Tredje eskadern
| Svenska flottan [redigera]Första eskadern[33]
Andra eskadern
Tredje eskadern
Fjärde eskadern[34] |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti