Austraalinen Turku

Austraalinen Turku

Tänään 25-11 tulee kuluneeksi tasavuosia turkulaisen tiedemiehen Gustaf Gabriel Hällströmin syntymästä:

1775 – Gustaf Gabriel Hällström, suomalainen fyysikko ja luonnontutkija (k. 1844).

Gustaf Gabriel Hällström (1775-1844) oli suomalainen luonnontieteilijä, yliopistomies ja pappi. Hän tutki ja opetti matematiikkaa, meteorologiaa ja fysiikkaa, ja toimi fysiikan professorina Turun akatemiassa ja yliopiston muutettua Helsinkiin Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa 43 vuoden ajan, 1801 – 1844. Hällström toimi myös yliopiston rehtorina 1829 – 1832. Hällström edisti myös tähtitieteen tutkimusta, ja luonnosteli ensimmäisen tähtitornin piiirrokset Turkuun.


Gustaf Hällströmin muotokuva.

Gustav Gabriel Hällström (1775-1844) toimi Turun akatemian ja sittemmmin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston fysiikan professorina vuosina 1801-1844. Hällström vakiinnutti tähtitieteen itsenäiseksi oppiaineeksi Yliopistoon hankkimalla sitkeällä toiminnallaan observatorion, observaattorin ja sittemmin professorin viran, sekä ajanmukaisen instrumenttikokoelman. Hän kasvatti alalle pätevän tutkijan Walbeckin ja hankki tämän kuoltua Suomeen etevän nuoren tähtitieteilijän Argelanderin. Hällströmin tarmoa ja kykyjä käytettiin usein Yliopiston hankkeiden edistämiseksi. Hänen jälkeläisensä aateloitiin isänsä ansioiden tähden. (C.P. Mazerin maalaus vuodelta 1837, Helsingin yliopisto)

Gustaf Gabriel Hällström (1775-1844) toimi Turun Akatemian ja Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston luonnontieteen, tarkemmin ottaen fysiikan, professorina vuosina 1801-1844, 43 vuoden ajan kuolemaansa asti. Hällström oli kansainvälisesti arvostettu tiedemies. Hän ei ollut ainoastaan lahjakas matemaatikko ja teoreetikko, vaan oli kiinnostunut myös lämpöilmiöistä ja maatalouden ilmastollisten edellytysten tutkimisesta. Hän tutki ahkerasti aineiden lämpölaajenemista, akustiikkaa ja meteorologiaa, etenkin yöhalloja.
Hällström vaikutti myös organisaattorina ja hallintomiehenä: yliopiston rehtorina hän toimi vuosina 1829-32. Hän oli ensimmäinen vuoden 1826 ’statuuttien’ mukaisesti kolmen vuoden toimikaudeksi valittu rehtori. Hällströmin kaudella yliopisto muutti Helsinkiin.
Hällström oli myös vuonna 1804 virkaansa vihitty pappi ja viimeinen fysiikan professori, jolla oli palkkapitäjä ja joka oli tuomiokapitulin jäsen. Tämän päivän näkökulmasta hieman erikoisempi yhdistelmä, vaikkei ennenkuulumaton.



Kuvan taulun on maalannut J.E. Lindh n. 1830. Taulu Helsingin yliopisto, kuva Helsingin yliopistomuseo.

Turun Akatemian fysiikan professori. Hällström edisti merkittävästi suomalaista tähtitieteen tutkimusta.
Hällström ajoi tarmokaasti omaa observatoriohanketta ja laati rakennuksesta varsin yksityiskohtaisen luonnoksen, jota hän näytti mm. Turussa 1814 vierailleelle Carl Ludwig Engelille. Vuonna 1817 keisari hyväksyi Engelin suunnitelman, joka pohjautui Hällströmin luonnoksiin.
Hällströmin ansiota on myös, että Turkuun saatiin observaattorin virka. Siihen hänellä oli myös valmiina ehdokas, oma oppilaansa Henrik Johan Walbeck.
Suunnilleen Hällströmin ehdotuksen mukaisesti observatorioon päätettiin hankkia joukko instrumentteja, jotka tilattiin Utzschneiderilta. Suurin laite oli kiinteästi asennettu meridiaaniympyrä, jonka lukemakehän läpimitta oli kolme jalkaa.
Walbeckin lupaavasti alkanut ura katkesi itsemurhaan 1822. Hällström alkoi tarmokkaasti etsiä sopivaa seuraajaa. Virkaan nimitettiin Friedrich Wilhelm August Argelander, jonka isän isä oli suomalaissyntyinen. Hällströmin ansiosta observaattorin virka muutettiin professuuriksi, ja Argelanderista tuli Suomen ensimmäinen tähtitieteen professori joulukuussa 1828.

Tieteen ja jumaluuden rajamailla liikuttiin kun Hällströmin oppilas, tähtitornin ensimmäinen observaattori Henrik Johan Walbeck ampui itsensä sekopäissään tähtitornissa 1822 ja kohtalon kaikuja oli siinäkin, että juuri Hällströmin monikerroksinen mansarditalo syttyi ensimmäisenä rakennuksena kirkkokorttelissa, kun Turun palo 1827 levisi yli pelastukseksi täystuholta uskotun Aurajoen.

Fysiikan isä

Tällä päivämäärällä 16-10

tulee kuluneeksi tasavuosia mm. siitä, kun Gustav Gabriel Hällström nimitettiin Turun Akatemian rehtoriksi.

Gustaf Gabriel Hällström (1775-1844) oli suomalainen luonnontieteilijä, yliopistomies ja pappi. Hän syntyi 25.11.1775 Ilmajoella ja kuoli 2.6.1844 Helsingissä.
Hän tutki ja opetti matematiikkaa, meteorologiaa ja fysiikkaa, ja toimi fysiikan professorina Turun akatemiassa ja yliopiston muutettua Helsinkiin Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa 43 vuoden ajan, 1801 – 1844. Hällström toimi Turun akatemian rehtorina useaan eri otteeseen.
Häntä voidaan hyvällä syyllä sanoa Suomen fysiikan isäksi ja myös hänen isoveljensä on piirtynyt maamme historiaan:
Jan Strangin esitelmä C. P. Hällströmistä toi esiin suvun lahjakkuuden. Carl Petter Hällströmin laatima Suomen kartta vuodelta 1799 on ensimmäinen kartta jossa Suomella on nykyinen muoto. Voidaan sanoa, että C. P. Hällström on Suomen kartan isä, kun taas nuorempi veljensä Gustaf Gabriel Hällström on Suomen fysiikan isä.
Hällström edisti myös tähtitieteen tutkimusta, ja luonnosteli ensimmäisen tähtitornin piiirrokset. Turun palon aikaan hänen komea mansardikattoinen talonsa tuomiokirkon kupeessa oli se ensimmäinen talo, joka syttyi yöllä tuleen jokirannan itäpuolella. Aurajoenhan uskottiin toimivan palomuurina ja esteenä palon etenemiselle, mutta toisin kävi. Korkealla Vartiovuorenmäellä sijainnut Turun observatorio oli yksi niistä harvoista kaupungin arvorakennuksista, joka säästyi tuholta.



Tukholman 1753 valmistunut observatorio Kuninkaallisen tiedeakatemian 1760- ja 1770-luvuilla käytössä olleen paperin vinjetissä. Se oli Hällströmillä mallina hänen piirtäessään ensimmäiset luonnokset Turkuun tulevasta observariosta, jonka lopulliset suunnitelmat olivat ensin Charles Bassin, lopulta Carl Engelin käsialaa.
Lokakuussa 1815 erotettiin Turun Vartiovuorenmäen laelta tontti observatoriota varten. lntendentinkonttorin päällikkö Charles Bassi (1772-1840) laati piirustukset Hällströmin ohjelman mukaan.



Carl Ludwig Engelin (1778-1840) suunnitelma Turun akatemian observatorioksi vuodelta 1816. Bassin ja Engelin suunnitelmien pohjana oli Hällströmin määrätietoinen rakennuksen tila- ja toimintaohjelma. Pohjapiirroksen numerot viittaavat kivipylväiden varaan pystytettyihin instrumentteihin; 7 ja 8: meridiaaniympyrä ja ohikulkukone, 9: heilurikello ja 10: repetitioympyrä.


Vartiovuoren tähtitorni on Turun keskustassa Vartiovuorenmäellä sijaitseva tähtitorni. Tähtitorni valmistui vuonna 1819 ja sen suunnitteli arkkitehti C. L. Engel.

Gustav Gabriel Hällström (1775-1844) toimi Yliopiston fysiikan professorina vuosina 1801-1844. Hällström vakiinnutti tähtitieteen itsenäiseksi oppiaineeksi Yliopistoon hankkimalla sitkeällä toiminnallaan observatorion, observaattorin ja sittemmin professorin viran, sekä ajanmukaisen instrumenttikokoelman. Hän kasvatti alalle pätevän tutkijan Walbeckin ja hankki tämän kuoltua Suomeen etevän nuoren tähtitieteilijän Argelanderin. Hällströmin tarmoa ja kykyjä käytettiin usein Yliopiston hankkeiden edistämiseksi. Hänen jälkeläisensä aateloitiin isänsä ansioiden tähden. (C.P. Mazerin maalaus vuodelta 1837, Helsingin yliopisto).




Gustaf Hällströmin muotokuva.

Tiedemiehenä hän tutki veden epätavallista lämpölaajenemista ja osoitti veden
saavuttavan suurimman tiheytensä +4,108 asteen lämpötilassa. Hän tutki
myös haihtumisen osuutta hallan synnyssä.

Veden lämpölaajeneminen on erikoista, koska tilavuuden kuvaaja lämpötilan funktiona muistuttaa välillä 0 - 100°C ylöspäin aukenevaa paraabelia, jonka huippu on kohdassa +4°C. Lämpötilassa 0°C veden jähmettyessä kiinteäksi jääksi tapahtuu olomuodon muutos, jolloin tilavuus kasvaa kerralla noin 9 %. Tämän jälkeen lämpötilan laskiessa jään lämpölaajeneminen on lineaarista eli jään tilavuus pienenee lämpötilan laskiessa.

Edellä mainittu ilmiö johtuu vesimolekyylien välisistä vetysilloista. Lämpötilassa välillä 0 - 4°C lämpöliike pilkkoo molekyyliryhmiä, joiden seurauksena vesimolekyylit pääsevät yhä lähemmäksi toisiaan, jolloin tiheys kasvaa ja tilavuus pienenee. Lämpötilan kohotessa yli +4°C:sta, lämpöliike on jo niin voimakasta, että molekyylien välimatkan alkavat kasvaa ja veden tiheys pienenee tilavuuden kasvaessa. Jäätyessään vesimolekyylien lämpöliike on niin hidasta, että molekyylit asettuvat vetysiltojen välityksellä kauniiksi kuusikulmaisiksi renkaiksi, jotka muodostavat harvan verkkomaisen rakenteen. Tämä verkko lyhistyy kasaan jään sulaessa.



Yliop. fysiikan dos. 96-01, kirj.aman. 99-01, fysiikan vt. prof. 99-01, prof. 01-44,
yliop. rehtori 06-07, 13-14, 15, 27-28, 29-32, varareht. 28-29, 32-33, Austr. osak.
inspehtori 02-13, Pohj. osak. 11-44. Fil. tk:n promoottori 15. Yliop. vt. rahastontarkastaja
33-39. – Maarian khra (preb.) 04-44. Turun tuomiokapit. apuj. 04-19, Kirkkokäsikirjakomit.
j. 17, yliop. statuuttikomit. 21, muuttokomit. 27, Helsingin ja Turun liikenneyhteyskomit. 41.

Tuo Austr. osak. on Austraalinen osakunta eli Aurajoen eteläpuolisten pitäjien osakunta. Turkulainen ja Austraalinen osakunta yhdistyivät 1813 ja uuden osakunnan nimeksi tuli Turkulainen osakunta.
Osakuntien historiaa Suomessa:
1640 perustettiin Turun Akatemia
1643 nimitettiin osakunnille ensimmäiset inspehtorit; 14 osakuntaa jaettiin 9 professorin kesken: Aboenses, Vestrogothi et Vermelandi, Vestmanni et Dalekarli, Uplandi, Ostrogothi ja Helsingii, Smolandi, Suder- ja Når-Finnar, Nericii, Alandi, Nylandi ja Bothinienses sekä Sudermanni.
1653 inspehtorijaossa oli mukana uusia suomalaisosakuntia: Viburgenses, Savolaxi, Tavasthi ja jo erillään Satacundi.
1680-luvulla astuivat tehtäviinsä ensimmäiset kuraattorit. Jokaisella osakunnalla on kuraattori. Kuraattori on kaiken nähnyt ja paljon kokenut vanhempi osakuntalainen, joka useimmiten on jo valmistunut tai pitkällä opinnoissaan. Pääsääntöisesti kuraattorin tehtävä on johtaa ja valvoa osakunnan toimintaa. Kuraattorilla on paljon myös edustuksellisia ja seremoniallisia tehtäviä.
1681 konsistori päätti, että osakuntiin kuulumattomien tuli liittyä sopiviin osakuntiin.
1688 konsistori uhkasi erottamisella osakuntiin kuulumattomia ylioppilaita.
1713 yliopisto suljettiin Isonvihan takia ja avattiin uudestaan vasta 1728.
1742 yliopisto suljettiin Pikkuvihan takia ja avattiin taas 1743.
1768 konsistori päätti kiistelyn jälkeen, että yhdellä inspehtorilla voi olla korkeintaan kaksi osakuntaa.
1800-luvun alussa oli 9 osakuntaa: Turkulainen, Austraalinen, Boreaalinen, Uusmaalainen, Satakuntalainen, Hämäläinen, Pohjalainen, Viipurilainen ja Sveogoottilainen.
1813 Turkulainen ja Austraalinen eli Aurajoen eteläpuolisten pitäjien osakunta yhdistyivät, ja uuden osakunnan nimeksi tuli Turkulainen osakunta.
1827 Turku paloi.

Austraalina
Turussa 25-11-2012
Simo Tuomola

Tekstikoko A A

Tutkimus: Kivetyt kadut ja jätehuolto Suomeen Turusta

Kotimaa | Turun Sanomat 09:15

Tuore tutkimus osoittaa, että Turku on ollut keskiajalla huomattavasti kontrolloidumpi, siistimpi ja urbaanimpi kuin aiemmin on ajateltu. Filosofian maisteri Liisa Seppäsen väitöstutkimuksessa perehdytään Turun keskiaikaisiin taloihin, rakentamiseen, pihapiireihin ja kaupunkikuvaan.
Seppäsen väitös pohjautuu monipuoliseen arkeologiseen aineistoon. Tarkastelussa on ensisijaisesti se kaupunki, joka kasvoi ja muuttui monumentaalisen katedraalin sekä muiden kirkollisten ja hallinnollisten rakennusten kyljessä vuosina 1300–1500 jKr.
Väitöstutkimuksen tulokset tuovat runsaasti uutta tietoa rakentamisen tekniikoista, kaupunkilaisten asumiskulttuurista ja kaupunkimiljööstä keskiajalla. Tutkimus kumoaa vanhoja käsityksiä esimerkiksi kaupungin siivottomuudesta ja rakentamisen suunnittelemattomuudesta. Lisäksi tutkimus paljastaa, että monet innovaatiot, kuten kivetyt kadut ja jätehuolto, ovat tulleet maahamme Turun kautta luultua aiemmin.
Mielikuvat vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista saavat rinnalleen kuvan kaupungista, jossa kuljettiin päällystetyillä kaduilla, joita kehystivät myös useampikerroksiset tiili- ja puutalot. Tutkimus asettaa myös Turun kaupunkirakentamisen uuteen perspektiiviin suhteessa emämaa Ruotsin ja muiden lähialueiden rakentamiseen. Keskiajan Turku ei ollut pohjoinen periferia vaan monessa suhteessa muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin verrattava pienoismetropoli.
Liisa Seppäsen väitös "Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto" tarkastetaan lauantaina 1. joulukuuta Turun yliopistossa.
TS

Suomenusko

Ihmisellä on uskottu olevan useita sieluja. Henki eli löyly oli hengityksessä ja muissa kehon elonmerkeissä ilmenevää elinvoimaa. Kuoleman jälkeen henki lensi sielulintuna tuonpuoleiseen.Ihmisen tajunnan ja persoonan muodosti itse-sielu. Itsen ajateltiin kuuluvan suvulle ja syntyvän jälkeläisissä uudelleen maailmaan. Sielun saattoi menettää traumaattisen tapahtuman seurauksena. Sieluton, itsetön, ihminen oli ruumiillisesti elossa mutta kadottanut käsityksen omasta itsestään ja paikastaan maailmassa. Luonnoksi kutsuttiin ihmisen suojelushaltijaa. Suojelushaltija antoi ihmisille heidän henkiset kykynsä ja luontonsa. Mitä väkevämpi haltija, sitä vahvaluontoisempi ihminen.

Kotkien varjot Suomen yllä vuonna 1812

22.11.2012 Antero Leitzinger <leitzinger@welho.com> VTT, tutkija, Helsinki
Nuorteva, Jussi; Hakala, Pertti (toim.): Kotkien varjot - Suomi vuonna 1812. Arkistolaitos, 2012. 203 sivua. Lisätietoja

Vuoden 1812 tärkeä merkitys Suomelle ansaitsee kirjan kahdella kielellä, mutta käännösten epätasaisuus ja joidenkin aiheiden puuttuminen heikentää juhlavaksi tarkoitettua kirjaa, jota runsas kuvitus koristaa ja venäjän- sekä englanninkieliset tiivistelmät tekevät luettavaksi myös ulkomaalaisille.
Kun 19 kirjoittajalta kerätään 29 artikkelia ja kaikki julkaistaan toisellekin kotimaiselle kielelle käännettynä, ristiriitaisuuksia on odotettavissa. Suomenkielinen ”Pohjois-Liettua” on käännetty ruotsiksi ”Livland” (s. 22) ja ruotsinkielinen ”Lettland” on suomennettu ”Liettua” (s. 86), mutta Mihail Barclay de Tolly syntyi tosiaan nykyisessä Liettuassa (Kuurinmaalla eikä Liivinmaalla, virhe on kääntäjän), jossa myös Suomen kaarti kärsi taudeista (virhe on alkutekstissä, josta suomentaja on yrittänyt sen korjata). Keisarin vierailu Viipurissa tapahtui suomenkielisen alkutekstin mukaan ”syyskuussa”, mutta on ruotsinkielisessä käännöksessä korjattu elokuulle (s. 153). Teutoburgin taistelu käytiin ruotsiksi vuonna 9 ”eKr.”, mutta suomeksi 9 jKr. eikä 9 eKr. (s. 12), sillä ”efter” ei ole ”ennen”. Venäläisten komentajien nimet on translitteroitu suomeksi milloin ruotsalaisittain Tjijtagov (s. 19), milloin saksalaisittain Tutschkov (s. 89).
Kirjoittajista tuotteliain on Jussi Nuorteva kuudella artikkelillaan. Myös puolisen tusinaa muuta kirjoittajaa on tai on ollut Kansallisarkiston palveluksessa. Ulkopuolisista kirjoittajista Matti Klinge on kirjoittanut kolme artikkelia. Klinge herättää henkiin myytin, jonka mukaan keisari Aleksanteri I ei olisikaan kuollut vuonna 1825, vaan elänyt vielä lähes 40 vuotta erakkomunkkina (s. 38). Tällainen kirja lyhyine artikkeleineen ei kuitenkaan ole oikea paikka historian uudelleen kirjoittamiseen sivulauseissa.
Sisältöön jää harmillisia puutteita. Jo vuoden 1812 suomalaisille ensimmäinen ja merkittävin tapahtuma, Viipurin läänin yhdistäminen Suomen suuriruhtinaskuntaan, jää ajoittamatta. Sehän tapahtui vuoden alusta (s. 195), mutta vanhan (juliaanisen, venäläisen) vai uuden (gregoriaanisen, suomalaisen) ajanlaskun mukaan? Yhdistämisjulistus annettiin Pietarissa 23.12.1811 (s. 144-148) ja Viipurin läänin järjestämisasetus 31.12.1811 (s. 149), mutta oletettavasti keisarin käyttämän vanhan luvun mukaan, jolloin Suomessa elettiin jo tammikuuta 1812. Tällaisen yksityiskohdan selvittäminen olisi ollut hyvä avaus kirjalle, jonka aiheena on tuo kalenterivuosi 1812.
Muita merkkivuoden tapahtumia olivat pääkaupungin siirto Turusta Helsinkiin ja valtionhallinnon järjestäminen, Aleksanterin ja Ruotsin kruununprinssin tapaaminen Turussa sekä Napoleonin sotaretki Venäjälle. Kirjassa ei unohdeta myöskään suomalaisten jääkäripataljoonien ja Suomen Pipliaseuran perustamista. Enemmänkin olisi voinut kertoa siitä, kuinka suuri osa Ruotsiin vetäytyneistä sotilaista palasi Suomeen Haminan rauhan jälkeen (s. 62) ja miten sujui mustalaisten henkikirjoittautuminen Viipurissa (s. 157). Jälkimmäiseen kysymykseen antaa toivottavasti vastauksen vastikään julkaistu kirja Suomen romanivähemmistön historiasta. Vuosi 1812 oli nimittäin aikaa, jolloin tehtiin eroa suomalaisten ja ulkomaalaisten (niin ruotsalaisten kuin venäläisten) välillä, minkä ansiosta vasta siitä lähtien on mielekästä puhua myös Suomen ulkomaalaispolitiikasta. Monessakin mielessä Suomi syntyi vuonna 1812 ja edeltävät vuodet sotineen, valtiopäivineen, uskollisuudenvaloineen sekä hallitsijanvakuutuksineen olivat vasta valtiollisten synnytystuskien aikaa.
Kirjassa on myös kolmisivuiset tiivistelmät englanniksi ja venäjäksi, mutta ei lähdeviitteitä. Kuvitusta on runsaasti ja se on kaunista sekä informatiivista, esimerkiksi katsaus Ruotsin kuningatarten tiaran historiaan (s. 48-50). Kirjoitusvirheitä löytyy jonkin verran (s. 23,  113 ja 123).

Ruutu 13

Tänään 6-11 tulee kuluneeksi tasavuosia Kustaa II Aadolfin kuolemasta 1632:



1632 – Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf kaatui 30-vuotisessa sodan Lützenin taistelussa.

1632 – Kustaa II Aadolf, Ruotsin kuningas (juliaaninen kalenteri).

Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myös Suomen hallitsija vuosina 1611–1632

Tänään 6-11 Ruotsalaisuuden päivänä muistelemme jälleen kuolleita: Kustaa II Aadolf kaatui 1632, Katariina Suuri kuoli 1796 ja Pjotr Tshaikovski teki itsemurhan 1893.
Pohjoisen Leijona oli Euroopan sotaretkistään huolimatta ahkera Suomessa kävijä, hän vieraili maassamme peräti kuudesti.

Miehen löydät myös Turun linnan pelikorteista: Ruutu 13.


Kustaa II Aadolf.

1633 Åke Tott toi kuninkaan ruumiin Tukholmaan, jossa hänet haudattiin kuninkaalisten hautakirkkoon Riddarholmenilla. Siellä häntä kävin tervehtimässä edelliskesän Tukholmankiertueellani. Samana vuonna 1300 kirkko oli vihitty käyttöön kuin Turun tuomiokirkkokin, johon puolestaan kuninkaan luottomies, Pohjolan Lumiaura, sotamarsalkka Åke Tott on haudattu.

Kuninkaan veriset vaatteet löytyvät puolestaan museoituina Kuninkaalisesta Asekamarista. Ohessa 9.12. aiempi synttäriblogini Kustaalle ja Sakari Topeliuksen kuulu versio kuninkaan kuolemasta. 



Kustaa Aadolf

Tänään vietetään Kustaa II Aadolfin (1594-1632) syntymäpäivää. Kuningas vieraili useaan otteeseen Turussa, viihtyen täällä välillä pitkäänkin. Hän perusti Turun hovioikeuden 1623 ja hänen aikanaan Turku oli melkoinen sotakaupunki kun laivat rahtasivat tätä kautta sotilaita, hevosia ja sotakalustoa kuninkaan sotaretkille pitkin Eurooppaa.

Kun kuningas kaatui taistelukentälle 6.11.1632 osoittautui todeksi myös ennustusten voima, toki ilman niitäkin mies olisi aiemmin tai myöhemmin miekkaansa hukkunut. Vuonna 1601 kuollut astronomi Tyko Brahe oli kuitenkin ihan oikeasti ennustanut vuoden 1572 komeetan perusteella suuren johtajan syntymän Pohjolaan ja Ruotsi-Suomen nousun, sekä johtajan kuoleman Keski-Euroopan taistelukentällä juuri vuonna 1632. Kustaa II Aadolfin kuoleman ennusmerkkinä pidettiin myös hänen lippulaivansa Wasan uppoamista neitsytmatkallaan 1628 Tukholman edustalle.



Kustaa II Aadolfin voitto Breitenfeltin ensimmäisessä taistelussa (1631).



Kuninkaan kuolema

"Sumussa ja ruudinsavussa hän (kuningas) joutui vihollisten keskelle. Kiväärinluoti murskasi hänen käsivartensa. Hän vaipui verissään satulasta maahan ja jäi luotien ja miekkain lävistämänä makaamaan hevosten jalkoihin. Yksi ainoa ystävä, eräs saksalainen nuorukainen, makasi verissään hänen vieressään. Kohta ilmaisi kuninkaan hevonen, verinen satula selässä, herransa kaatuneen.

Saatuaan tiedon kuninkaan kuolemasta sotilaat unhottivat haavansa ja väsymyksensä. Tuntuipa kuin olisi elämä kadottanut arvonsa, kun suurin, paras sankari oli kaatunut.
Kuningas Kustaa Aadolfin ruumis löydettiin vasta myöhään yöllä soihtujen valossa ruumiskasojen keskeltä ryöstettynä, alastomana, ystävien ja vihollisten polkemana, jotka olivat hänen ylitsensä ratsastaneet.

Harvoin on maallinen suuruus ollut niin kuolemassa rikkitallattuna ja kuitenkin kaikiksi ajoiksi jälkeensä jättänyt kuolemattoman, rakastetun muiston. Hänen ruotsalainen, hänen suomalainen kansansa suri häntä suurimpana sankarinaan, ystävät ja viholliset, itse Saksan keisarikin, itkivät hänen kuolemaansa."

Sakari Topelius, Maamme-kirja. 1875.




Karl Gustav Hellqvist: Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633, 1885.

Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633 (ruots. Vid hamnen i Wolgast den 15 juni 1633) on ruotsalaisen taidemaalari Karl Gustav Hellqvistin tekemä historiamaalaus. Teos on öljyvärimaalaus ja se valmistui 1885. Se esittää edellisvuoden lopulla Lützenin taistelussa kuolleen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ruumiin saattoa laivaan kuljetettavaksi edelleen Tukholmaan.


Kuningas Kustaa II Aadolf kuoli Lützenin taistelussa kolmikymmenvuotisessa sodassa v. 1632.
Kutsumanimen "Pohjoisen Leijona" saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.

Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.

Vastaavasti Suomen uhritkin 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan 50000 – 60000 mieheen. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.












Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin patsas seisoo Turun hovioikeuden rakennuksen edustalla sormi ojennettuna kohti jalkojensa juurta kuin käskemässä alamaisiaan kumartumaan. Uudistuksia toimeenpannut kuningas on katsottu Turussakin historian henkilöksi, joka halutaan muistaa. Kuninkaan saavutuksiksi lasketaan muun muassa Turun hovioikeuden perustaminen ja Ruotsin suurvaltakauden aloittaminen.


Kuninkaallisesti
Turussa 6-11-2012
Simo Tuomola

Turku Werewolf

Kas - enpäs tiennytkään, että Turku tunnetaan maailmalla ihmissusistaan. Ryanairin matkaopas sen täsmensi tiedoksi;

5 of the best ...

PLACES TO SEE A WEREWOLF

There have been werewolf sightings across Europe for hundreds of years, so surely the furry fellas do exist! Here's where to spot one ( well, maybe)

1) MORBACH, GERMANY
2) MARGERIDE MOUNTAINS, FRANCE
3) TALLINN, ESTONIA
4) TURKU, FINLAND
5) COLOGNE, GERMANY

From 1880 to 1881, a pack of wolves roamed this area and a werewolf legend was born. All the Turku wolves were killed, and today one taxidermied specimen stands in the hunting museum of Riihimäki, with another in St Olof's school. Recently, wolf expert Eirik Granqvist concluded that the Turku killers were likely wolf-dog hybrids, with the wolf's predatory instinct and the dog's familiarity with humans - a deadly combination.

    

punaiset

Punaisten tuhotyö Turun Kanavaniemellä 11. huhtikuuta 1918

"Torstai iltana pikkuista ennen klo 11 herättiin terävään ja ankaraan paukaukseen, jota seuraili useita samanlaisia. Punaiset olivat tällöin hävittämis- ja ryöstöretkellään ennättäneet Kanavaniemelle mielitöitään harjoittamaan. Mainittu ankara pamaus syntyi sen johdosta, että punaiset olivat sytyttäneet tuleen Venäläisen meriväen hallussa olleen torpeedo- ja miinavaraston. Useimmat näistä lienee kuitenkin olleet lataamattomia. Tämän tehtyään siirtyi punainen rosvolauma hävittämään viereiseen laituriin kiinnitettyjä höyrylaivoja, jotka kuluneet ajat ovat olleet mobiilisoituina Venäjän sotalaivaston käytettäviksi, mutta nyt luovutetut takaisin omistajilleen. Luultiin yleisesti, että alkavana kesänä saataisiin entiset tutut saaristolaivat niiden omia reittejä kulkemaan, mutta nämä "kansan onnen ja menestyksen valvojat" olivat toisin päättäneet. Laituriin kiinnitetyt kaikki 14 höyrylaivaa tuhottiin kokonaan, osalti polttamalla, osalti räjäyttämällä. Tuhotut laivat ovat höyrylaivat Sven Dufva, Pargas, Salo, Wellamo, Soisalo ja Suomi, sekä hinaajat Attu I, Attu II, Mariehamn, Wihuri, Wasama, Nya Kraften, Aili, ja Rimito. Pahimmin tuhoutuneet ovat Sven Dufva ja Salo. Kanavaniemellä oleva näky onkin mitä surullisin. Laivojen keulat pystyssä, rungot palaneina, laivan osia kaikkialla. Ja lähellä savuaa miinavaraston inhottava kaasukatku. Oiva näyte todellakin todellisesta demokratiasta." -Turun Lehti 16.04.1918

Lohdutonta jälkeä Kanavaniemellä, kuvat Kai Ekbomin arkistosta

Punainen Turun diktaattori ja miliisipäällikkö William Lundberg oli jo 3.4. saanut Helsingistä vetäytymiskäskyn, koska mm. valkoisten Saariston Vapaajoukko oli marssimassa kohti Turkua ja Turussa olleet vähäiset venäläiset sotajoukot julistautuivat puolueettomiksi. Vetäytyminen lykkääntyi, koska punainen siviiliväki halusi lähteä myös kaupungista. Kaikkiaan lähes 1000 henkilöä jätti kotikaupunkinsa junakuljetuksilla Viipurin ja Pietarin kautta kohti punaisten siirtolaa Volgan rannalle. Punakaartin tarkoituksena oli myös hävittää ennen lähtöään edellisten laivojen ja miinavarston lisäksi mm. Tuomiokirkko, kaasukello ja Vähä-Heikkilän suuri ruuti- ja ammusvarasto. Joukkojen into ja tarmo ei kuitenkaan riittänyt näiden tuhoamiseen, varsinkin kun he mm. löysivät kaupungista Kauppaseuran viinivaraston.

-Suomi oli tervahöyry, joka korjattiin samana vuonna Turussa ja myytiin huutokaupalla Helsinkiin. Kts. www.prinsessaarmaada.fi

-Aili on 1912 rakennettu entinen TVH:n hinaaja, joka korjattiin 1918. Oli välillä Kalso niminen ja dieselöitiin jossain vaiheessa. Muutettiin huvialukseksi 1973 ja nimeksi annettiin takaisin Aili. Omistajat vuonna 2006 olivat taipalsaarelaiset Jari ja Marja Turku.

-Sven Dufvaa ei korjattu, mutta sen höyrykone ja -pannu siirrettiin Åland (1) laivaan.

-Pargas (2) korjattiin ja jatkoi linjoilla Turusta Paraisille ja Kemiöön.

-Saloa ei korjattu liikenteeseen.