Nöteborg

Tänään 12-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Pähkinäsaaren rauhan solmimisesta 12. elokuuta 1323.

1323 – Pähkinäsaaren rauha: Ruotsi ja Novgorod sopivat ensimmäistä kertaa yhteisestä rajasta (Ruotsin itäraja kulki nyky-Suomen halki).

Pasi Lyysaari

Kyl aika rientää. Tänään 690 vuotta Pähkinäsaaren rauhasta.

 

 

Minna Suhonen Niinpä. Minäkin muistan sen kuin eilisen päivän!

 

 

 Mutta tässäpä tuo pähkinä nyt kuitenkin on selvästi kopioon präntättynä:

 

  

 Текст договора в поздней копии.

 

Treaty of Nöteborg, also known as Treaty of Oreshek (Finnish: Pähkinäsaaren rauha), is a conventional name for the peace treaty that was signed at Orekhovets (Swedish: Nöteborg, Finnish: Pähkinäsaari) on August 12, 1323. It was the first settlement between Sweden and Novgorod Republic regulating their border. Three years later, Novgorod signed the Treaty of Novgorod with the Norwegians.

 

Recently, the name "Treaty of Pähkinäsaari" has appeared in some of the English language literature, as a direct translation of the contemporary Finnish name of the treaty, Pähkinäsaaren rauha. "Pähkinäsaari" was the Finnish name for the island on which the fortress was built.

 

 

Оре́ховский мир (Ореховецкий мир, Нотебергский мир) — первый мирный договор о установлении границ между Новгородской землёй и Шведским королевством. Заключён 12 августа 1323 в крепости Орешек (Ореховец), после 30 лет военных действий. По Ореховскому мирному договору западная часть Карельского перешейка и соседняя с ней область Саволакс отошли к Шведскому королевству, восточная часть перешейка с Корелой осталась в составе Новгородской земли.

 

 

 

 

 Perinteinen tulkinta Pähkinäsaaren rauhan säätämästä rajasta.

 

Pähkinäsaaren rauha oli Ruotsin alaikäistä kuningasta Maunu Eerikinpoikaa ohjanneen holhoojahallituksen ja Novgorodin tasavallan välillä 12. elokuuta 1323 solmittu rauhansopimus. Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson näiden kahden valtion välillä.

 

Novgorodin tasavalta (ven. Новгородская республика, Novgorodskaja respublika, kirkkoslaaviksi Новгородская земьля, Novgorodskaja zemlja) oli Novgorodin kaupungin ympärille rakentunut keskiaikainen valtio Luoteis- ja Pohjois-Venäjällä 1136–1478.

 

Kaupunki johti Venäjän taistelua Ruotsin ja Saksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä vastaan. Vuonna 1240 Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski löi ruotsalaiset Nevan taistelussa ja vuonna 1242 kaupungissa muodostettu sotajoukko kukisti ristiritarit Peipsijärven jäällä (Peipsijärven taistelu). Novgorodin ja Ruotsin välillä vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rauha jakoi Karjalan. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 määriteltiin raja Ruotsia vastaan.

 

Maunu Eerikinpoika (1316 – 1. joulukuuta 1377) oli Ruotsin kuningas 1319–1364.
Maunun puolesta sijaishallitsijana Ruotsissa toimi Pähkinäsaaren rauhan solmimisen aikaan hänen isänäitinsä kuningatar Helvig Holsteinilainen (noin 1260-1324).  Vuonna 1276 Maunu Ladonlukko oli mennyt naimisiin Holsteinin Helvigin kanssa, joka kuului Sverkerien sukuun.

 

 

Pähkinäsaaren sopimus on vanhin tunnettu Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus. Varsinaista alkuperäistä rauhansopimusta ei ole säilynyt nykyaikoihin. Tallella on ainoastaan erikielisiä myöhäisiä versioita, jotka eroavat jossain määrin toisistaan. On myös mahdollista, että rauhansopimus oli alun perin suullinen. Tämä selittäisi, miksi myöhemmät kirjoitetut sopimuksen versiot poikkeavat toisistaan.

 

Ruotsin puolelta hyökättiin 1396 Käkisalmen lääniin, mistä on tuohikirje dokumenttina. 1411 ruotsalaiset tuhosivat Tiurin linnan, venäjäksi Tiverskin, linnan, Räisälässä. Linna sijaitsi vanhan Vuoksen saarella. Mainintoja linnoista on venäläisissä asiakirjoissa vuosilta 1390 ja 1404.

1478 Moskovan suuriruhtinaskunta valloittaa Novgorodinmaan ja alkaa sotia Ruotsia etäämmälle. 1495 sotatoimista seurasi Viipurin pamaus.

 
 
 Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi.
  Vuonna 1475 ruotsalaiset alkoivat rakentaa Olavinlinnaa (nyk. Savonlinnassa) alueelle, jota Novgorodin seuraajavaltio Moskovan suuriruhtinaskunta piti oman rajatulkintansa mukaan itselleen kuuluvana. Tästä koitui runsaasti vaikeuksia.

Vuonna 1595 Venäjä myöntyi Täyssinän rauhassa uuteen rajasopimukseen, joka vahvisti Savon ja Pohjois-Suomen kuulumisen Ruotsille.


Rauhanpähkinöitä
Turussa  12-8 2013
Simo Tuomola