Suomalaisetko viikinkejä? Tuore tutkimus kertoo viikinkiajasta Suomessa

Uusi tutkimus on kartoittanut viikinkiajan Suomea, joka on aikakautena jäänyt hämmästyttävän vähälle tarkastelulle.

Viikinkitaistelua. — Sotahistorian harrastajat järjestävät taistelunäytöksiä kuuluisien viikinkitaistelujen mukaisesti. Legend of the Norwegian Vikings -festivaali pidettiin Pietarissa toukokuussa 2012. Kuva: Anatoly Maltsev / EPA

Suomen viikinkiaika (noin 800–1050) ei juuri ole tutkijoissa intohimoja herättänyt. Esimerkiksi kansainvälisissä julkaisuissa sitä ei käsitellä oikeastaan ollenkaan, ja syykin on ilmeinen:
– Suomalainen viikinkiaika on jäänyt keskiajantutkimuksen ja kivikauden väliin. Kivikauteenhan sijoittuu suomalaisuuden alkuaika, eli suomen kielen, kulttuurin ja asuttamisen vaiheet, ja tietenkin tällaiset alkuperäasiat kiinnostavat tutkijoita laajemmin. Keskiajalta taas on enemmän tietoa ja muistomerkkejäkin, folkloristiikkaan, muinais-islantilaiseen kirjallisuuteen ja saagoihin keskittynyt tutkija Joonas Ahola kertoo.
Joonas Aholan, Frogin ja Clive Tolleyn tuore Fibula, Fabula, Fact – the Viking Age in Finland -tutkimus paikkaa nyt tätä aukkoa. Viikinkiaikaa on kartoitettu muun muassa arkeologian, kielitieteen, genetiikan ja ilmastotieteen näkökulmasta.
– Kansainvälisissä tutkimuksissa on ollut epämääräisiä käsityksiä esimerkiksi siitä, kuinka iso osa Suomea on asutettu, ketkä tätä maata ovat asuttaneet tai mitä kieltä täällä on puhuttu. Näihin asioihin olemme yrittäneet saada otetta nimenomaan monitieteisellä lähestymistavalla.

Mistä keskusteltaisiin?

Viikinkiaikana Suomessa on ollut jonkin verran nykyistä lämpimämpää, eli elinolosuhteet ovat olleet suotuisammat. Itse asiassa ilmaston lämpeneminen saattaa viedä Suomen viikinkiaikaisiin sääolosuhteisiin, kuivempiin kesiin ja leudompiin talviin. Millaisia ihmisiä Suomessa sitten viikinkiaikana asusteli?

Suomen viikinkiaikaisista haudoista on löytynyt hirvittävän paljon aseita, enemmän kuin muualta Skandinaviasta tuona aikana keskimäärin

– Itämerensuomalaisia kieliä puhuneet ryhmät ovat asuttaneet lähinnä lounaisosia Suomesta Hämeeseen päin. Laatokan alueella taas on olllut karjalaisia. Ylivoimaisesti suurin osa nyky-Suomesta on kuitenkin ollut saamelaisten, tai saamelaisten esi-isien asuttamaa. He ovat elättäneet itsensä metsästämällä ja keräilyllä, eivätkä siis ole juuri jättäneet jälkiä itsestään, kuten hautausmaita.
– Lounais-Suomessa puhuttiin kieltä, joka muistuttaa hyvin paljon nykysuomea. Pystyisimme kommunikoimaan aika varmasti silloisten lounaissuomalaisten kanssa, Ahola summaa viikinkiajan Suomen kulttuurisen tilanteen.

Viikinkien hopeaesineitä. — Yorkshiresta Pohjois-Englannista löydettyjä viikinkien hopeaesineitä British Museumin kokoelmista. Kuva: British Museum / EPA

Ryöstelivätkö suomalaisetkin?

Mutta entäpä sitten viikingit? Sana viikinki tarkoittaa vesitse ryöstöretkiä tekevää henkilöä, ja termi viittaa siis joukkioihin, jotka laivalla liikkuen ryöstelivät rannikkoalueita. On olemasa äärimmäisen vähän jälkiä siitä, että suomalaiset olisivat olleet juuri tämänkaltaisissa aktiviteeteissa mukana. Mutta:
– Jos viikinkiys määritelläänkin sotaisan kulttuurin tai sotaisuuden kautta, niin silloin siitä kyllä on Suomessa merkkejä. Esimerkiksi Suomen viikinkiaikaisista haudoista on löytynyt hirvittävän paljon aseita, enemmän kuin muualta Skandinaviasta tuona aikana keskimäärin. Tämä viittaisi siihen, että täällä on arvostettu kuolemaan liittyvien kulttien ja rituaalien yhteydessä sotureihin tai soturiuteen liittyvää symboliikkaa, Joonas Ahola sanoo.
– Suurista ryöstösaaliista tai suomalaisten sotureiden jättämistä jäljistä ulkomailla taas on merkkejä hyvin vähän.

Tulkkeja, oppaita

Kaiken todennäköisyyden mukaan suomalaisia kuitenkin liittyi viikinkeihin.
– Laatokan ympäristössä elämä oli tuolloin hyvin vilkasta ja eläväistä, siellä oli slaaveja, skandinaaveja, karjalaisia ja länsisuomalaisiakin oli toisinaan käymässä, joten kulttuurien sekoittumista on pakostakin tapahtunut.
– Ahvenanmaalaiset taas ovat todennäköisesti toimineet jonkinlaisina tulkkeina ja kielellisinä oppaina viikingeille, kun nämä ovat lähteneet seikkailemaan Venäjän jokiteille. Tuohon aikaan näitä alueita asuttivat suomensukuiset kansat , jotka kylläkin puhuivat hyvin etäisiä kieliä suomeen nähden, mutta kyse on kuitenkin ollut sukulaiskielistä. Aivan varmasti tällaisia kumppanuuksia on syntynyt, koska ollaan oltu skandinaavien kanssa niin läheisissä tekemisissä.

Saagoissa sanottua

Suomen viikinkiajasta löytyy kirjallisiakin lähteitä, nimittäin Islannin saagoista. Kuningassaagoissa on mainintoja, kuinka esimerkiksi viikinkipäällikkö Olavi Pyhä teki sotaretken "roihujen rannikolle". Ilmauksella viitataan varoitustuliin, joita Suomen rannikolla on loimunnut, kun viikingit ovat tänne tulleet.
– On myös olemassa tarina, jonka mukaan Olavi tunkeutui aina sisämaahan saakka, kunnes vihamieliset paikalliset motittivat kuninkaan joukot ja pakottivat heidät perääntymään. Egillin saagassa taas kerrotaan kainuulaisista, jotka olivat sotineet pohjoisnorjalaisten kanssa karjalaisia vastaan. Tämäntapaista aktiviteettia siis on tapahtunut nyky-Suomen maaperällä, Ahola sanoo.

Viikinkilaiva n kopio vesillä Roskildessa, Norjassa. — Kuva: Jen Norgaard Larsen / EPA

Vaaleita orjia

Muinaisista sodista tietenkin herää kysymys, mikseivät viikingit sitten koskaan valloittaneet Suomea, vaikka hallitsivatkin ympäröiviä alueita. Viikingeillä ei myöskään ole ollut Suomen etelärannikolla tai Ahvenanmaalla pysyvää asutusta kuten monissa tutkimuksissa on väitetty, eikä Suomi siis ole koskaan kuulunut "viikinkien siirtomaihin" Grönlannin tai Islannin tavoin.
Monen mielessä onkin pyörähdellyt ajatus vierailta valloittajilta omia maitaan sinnikkäästi puolustaneista herooisista suomalaisista. Aholan mukaan todennäköisintä kuitenkin lienee se, että Suomi on ollut epäkiinnostava ja köyhä alue, jossa on ollut suurin piirtein saman verran asukkaita kuin Islannissa, eli 40 000 - 100 000.
– Täällä ei ole ollut luonnonrikkauksia. Ainoana asiana voisi mainita turkikset, ja niiden saatavuus taas on riippunut paikallisesta väestöstä. Suomen rannikkoalue on ollut pienen kaupankäynnin kohteena. Täältä on myös haettu orjia, jotka vaaleutensa takia ovat olleet kuumaa kauppatavaraa eteläisillä markkinoilla. Todennäköisesti viikingeille ja skandinaaveille ei olisi ollut suurtakaan hyötyä siitä, että he olisivat ryhtyneet valloittamaan harvaan asuttua, köyhää, karua ja villiä seutua. Enemmän tai vähemmän ystävällismielinen kanssakäyminen on ollut hyödyllisempää ja molempien yhteinen etu, Ahola toteaa.

Mitä jäi jäljelle?

Mutta kuinka viikinkiaika sitten näkyy nyky-Suomessa? Joonas Aholan mukaan tästä ovat muistona etenkin Suomen kaksi kulttuurialuetta.
– Jos puhutaan Suomen itäisestä ja läntisestä kulttuurialueesta, tämä kahtiajako juontaa juurensa nimenomaan viikinkiajalta. Tuolloin karjalainen kulttuuri kehittyi Laatokan länsi- ja pohjoisrannoille, josta se sitten lähti laajenemaan Savoa ja Kainuuta kohti.
Viikingit taas jaksavat edelleenkin kiehtoa ihmisiä.
– Se johtuu varmaankin viikinkeihin liitetystä imagosta - vapaudesta, miehekkyydestä, voimasta, seikkailusta, kiiltavistä kypäristä, miekoista ja ennen kaikkea menestyksestä. Nämä kuvastot ovat kiehtoneet ihmisiä romantiikan ajoista lähtien, ja niitä on liitetty erilaisiin kansallisiin ideologioihin ja omakuviin, Joonas Ahola toteaa.