Kas tuossa - luterilaisen puhdasoppisuuden edustajana maisteri Petrus Henrici Melartopaeus ei Saksasta palatessaan voikaan hakeutua virkaan kotikuntansa Turun hiippakuntaan, joka on Juhana III:n liturgian ja Punaisen kirjan kannattajien vallassa, vaan päätyy Kaarle-herttuan aatteiden hallitsemaan Södermanlandiin, Strängnäsin katedraalikoulun konrehtoriksi, joksi hänet nimettiin tällä päivämäärällä 29-11 1579.
Petrus allekirjoitti uskollisuudenvalan Kaarle-herttualle 3-12 ja hän pääsikin lähelle valtaa, lukien joitakin säkeitä suoraan Kaarle-herttualle 1581.
Hän allekirjoitti myös Strängnäsin hiippakunnan papiston ”taistelukirjoituksen” Confessio cleri Strengnensiksen kuningas Juhana III:n Nova Ordinantiaa vastaan 1587 sekä osallistui 1588 Örebrossa pappeinkokoukseen, jossa vastustettiin Turkua hallussaan pitävän Juhana III:n liturgiaa ja sitouduttiin selvästi Augsburgin tunnustukseen ja Lutherin Vähä-Katekismukseen.
Petrus osallistui niin ikään maaliskuussa 1593 Strängnäsin hiippakunnan edustajana Uppsalan kokoukseen ja kuului sen puheenjohtajistoon. Kokouksessa lienee esitetty vakavasti hänen nimittämistään Viipurin hiippakunnan piispaksi, ja erään Uppsalan kokousta selostavan asiakirjan mukaan hänet myös olisi 15-3 vuonna 1593 valittu virkaan.
Valtaansa Turussa pönkittääkseen Kaarle-herttua allekirjoittaa 12-12 1594 Melartopaeuksen nimityskirjeen Turun tuomiorovastiksi, Petrus Henricin saapuessa takaisin kotikaupunkiinsa toukokuussa 1595.
Täällä piispana vaikutti Petruksen opiskelijakaveri Rostockin ajalta, Eerik Sorolainen, joka oli palattuaan Suomeen valinnut toisen tien ja päätynyt Juhana-herttuan kannattajana Turun hiippakunnan piispaksi kuninkaallisella valtakirjalla 1583. Hän joutuikin heti horjuvuutensa takia sekä Suomen käskynhaltija, Sigismundille uskollisen Turun linnanherra Klaus Flemingin että Kaarle-herttuan sorron kohteeksi.
Ericus Erici Sorolaisen postillan tekstisivu
Ericus Erici Sorolainen (Eerik Sorolainen) (n. 1546–1625) toimi Turun piispana vuosina 1583–1625. Hän toimi myös Viipurin piispana vuoteen 1618. Hän toimi puheenjohtajana vuonna 1602 asetetussa Raamatun suomennoskomiteassa. Komitean kääntämä Raamattu ei päässyt koskaan painoon.
Myös Turun pormestari Mikko Krank joutuu 1595 painostuksen kohteeksi, kun Turun edustajat lopulta asettuvat Kaarle-herttuan puolelle väännettäessä kättä lokakuun 22. päivän sopimuksesta. Anteeksipyyntö kuningas Sigismundille ei riitä, vaan Krank erotetaan ja yhteisenä rangaistuksena kaupunki joutuu samalla luovuttamaan kaikki laivansa. Lopulta säädyt kieltävät Kaarle-herttuan vaatimuksesta katolisen jumalanpalveluksen valtakunnassa.
Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 1566 – 30. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 1593–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632.
Tuomiorovastina Melartopaeus lakkautti aktiivisesti vanhoja katolisia seremonioita ja lähetti joulukuussa 1595 asiaa koskevan kiertokirjeen Turun hiippakunnan papistolle. Hän laati myös tuomiokapitulin syyskuussa 1596 lähettämän, ”aatelille ja aatelittomille” osoitetun samaa asiaa koskevan kirjeen.
Kaarle-herttuan vangittua piispa Ericus Erici Sorolaisen ja pidätettyä tämän viranhoidosta herttuan luottamusta nauttivan tuomiorovasti Melartopaeuksen johtama tuomiokapituli vastasi Turun hiippakuntahallinnosta 1599–1602.
Kaarle-herttua suhtautui kielteisesti tuomiokapitulilaitokseen, jonka hallitsevaan asemaan päässeitä luterilaisen puhdasoppisuuden edustajia hän alkoi pitää kirkkopoliittisesti vaarallisimpina vastustajinaan, ja niinpä hän lakkauttikin 9-1 vuonna 1604 Turun tuomiokapitulin prelaatinvirat.
Hän osallistui kuningas Kaarle IX:n kruunajaisseremoniaan Uppsalan tuomiokirkossa maaliskuussa 1607; oli yksi niistä kirkonmiehistä, jotka kesällä 1608 tarkastivat kuninkaan ehdotukset kirkkojärjestykseksi ja kirkkolaiksi. Hän kuoli Mariestadissa 18-4 1610. Hän oli syntynyt Turussa noin vuonna 1550 kaupungin porvari Henrik Påhlssonin, Paavalinpojan perheeseen.
Tuomiorovastina Melartopaeus oli Kaarle-herttuan 4-7 1602 asettaman raamatunsuomennoskomitean jäsen, ja hän osallistui Turun tuomiokapitulin jäsenistä näkyvimmin uuden suomalaisen virsikirjan julkaisuhankkeeseen.
Hemminki Maskulaisen laadintama virsikirja.
Hemminki Maskulainen (Hemming Henrikinpoika Hollo, Hemmingius Henrici, myös Maskun Hemminki; noin 1550–1619) oli suomalainen pappi, virsirunoilija ja suomentaja. Hän laati varhaisen suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja ja vaikutti työllään vahvasti myöhempään suomenkieliseen virsirunouteen.
Hän sepitti tähän Maskun kirkkoherran Hemmingius Henricin (Hemminki Maskulaisen) 1606 toimittamaan virsikirjaan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja viisi virttä. Näistä yhden katsotaan olevan hänen itsenäisesti laatimansa ja muiden mukaelmia Jacobus Petri Finnon tai vanhemmista latinalaisperäisistä virsistä. Melartopaeus omisti itse suuren kirjaston.
Taistossa mukana
Turussa 29-11 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti