1030 – Olavi Haraldinpoika, pyhimykseksi julistettu Norjan kuningas (s. 995).
Medeltida sankt Olofskulptur i Sankt Olofs kyrka i byn Sankt Olof i Skåne.
Olavi Pyhä tai Pyhä Olavi eli Olavi Haraldinpoika (norj. Olav II Haraldsson den hellige, muinaisnorjaksi Oláfr hinn helgi, 995–1030) oli Norjan kuningas 1015–1030. Olavi Pyhä on Norjan kansallispyhimys ja kaikkien ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimys.
Olavia alettiin pian pitää pyhimyksenä, ja hänen haudastaan Trondheimin tuomiokirkossa tuli pohjoismaiden keskeisin pyhiinvaelluskohde.
Nuoruudessaan Olavi Haraldinpoika Vahva oli menestyksekäs viikinki. Hän osallistui viikinkiretkille muun muassa Itämerellä.
Kun muinaistulien järjestelmä varoitti, väki siirtyi turvaan uhkan alta. Näin kävi mm. kun Norjan kuningas ja myöhempi kansallispyhimys Olavi Pyhä (995-1030) osallistui vuonna 1008 viikinkinä Suomeen suuntautuneelle ryöstöretkelle; merkkitulin varoitettu väki matkasi turvaan rannikolta sisämaahan, kuningas joutui väijytykseen, mutta onnistui pakenemaan.
Olavi on suomalainen muoto muinaisskandinaavisesta nimestä, joka on esiintynyt muodoissa Aleifr, Anleifr ja Olafr ja tarkoittaa esi-isien jälkeläistä, sukunsa vesaa.
Erityisen suosituksi nimen eri muodoissaan on varsinkin pohjoismaissa tehnyt Norjan ensimmäinen kristitty kuningas Olavi Pyhä (norj. Olav den hellige, alkujaan Oláfr hinn helgi), jonka kuolin- ja muistopäivä, Pyhän Olavin päivä, 29. heinäkuuta, on nykyisinkin Olavin nimipäivä. Hänen mukaansa on myös Olavinlinna saanut nimensä.
Kuparipiirros Olavinlinnasta 1700-luvun loppupuoliskolta. Pohjoisesta päin kuvatussa kuvassa on näkyvissä vielä kaikki linnan viisi tornia.
Meille Turkuun Pyhän Olavin kultti levisi 1000-luvun lopulla viikinkiretkien ja kaupankäynnin välityksellä ja vuonna 1249 perustettiin tänne Koroisten piispanlinnan suojiin Pyhän Olavin Dominikaaniluostari. Vuoden 1287 tienoilla jo alettiin suunnitella Lyypekinmäelle nykyisen Kaskenmäen kohdalle konventtia, kerjäläisjärjestön omia rakennuksia, jonne päästiin muuttamaan 1291.
Viime vuosisadan alkupuolella julkaistussa kirjassa julkaistu valokuva Turun dominikaanikonventin sinetistä. Sinettiä säilytetään Tukholmassa.
Konventti Lyypekinmäellä käsitti sisäpihan, 6-7 huoneiston asuinsiiven, hautausmaan ja köyhäinhoitolan. Konventissa työskenteli kymmenkunta mustakaapuista veljestä. Hautausmaa sijaitsi aikoinaan nykyisen Kaskenmäen alarinteessä.
Dominikaanien vaikutuksesta kasvavaan Turkuun kertoo sekin, että 1330 dominikaanien liturgia määrättiin koko Suomen hiippakunnan liturgiaksi. Luostari sai rakentamiseen ja ylläpitoon runsaasti lahjoitusvaroja ja yhtenä tulonlähteenä oli osuus Halisten myllystä, jota mustatveljet joutuivat puolustamaan vuonna 1360.
Luostari toimi myös ylimystön turvapaikkana, kun esim. vuonna 1465 kuningas Kaarle Knuutinpoika menetti virkansa ja majaili Turussa mustainveljesten luostarissa puutetta kärsien. 1467 hänet valittiin kuitenkin jälleen Ruotsin kuninkaaksi. Konventti oli voimissaan aina vuoteen 1537 saakka, jolloin se tuhoutui tulipalossa ja lopulta Kustaa Vaasa kuljetutti osan luostarin tiilistä 1543 Kastelholmaan.
Foto: Seilo Ristimäki
Dominikaanikonventin muistomerkki Turun Olavinpuistossa Kimmo Ojaniemen toteuttamana. Teos paljastettiin 7.10.2005.
Pyhä Olavi eli Olavi Haraldinpoika oli viikinkiylimystöön kuuluva henkilö (995–1030). Viikinkimatkojensa aikana hänet kastettiin kristityksi. Vuonna 1015 Olavista tuli monien vaiheiden jälkeen Norjan kuningas, joka joutui kuitenkin 1028 luopumaan vallasta ja pakenemaan Novgorodiin.
Olavin pahimman vastustajan kuolema sai hänet palaamaan 1030 Norjaan, missä hän kuoli Stiklestadissa (Trondheimin lähellä) taistelussa 29.7.1030. Tämä päivä on nykyisessäkin kalenterissa Olavin nimipäivä.
Mikä oli Olavi-kultin nopean leviämisen salaisuus? Pohjoismaalaiset ilmeisesti kokivat hänet omaksi pyhimyksekseen siksi, että hänen viikinkipersoonassaan oli monia kansanomaisia piirteitä.
Kuningas Olavin kuolema Stiklarstadin taistelussa 29.7. 1030. Olavi sai kolme kuolettavaa iskua, ensimmäisen kirveestä, toisen keihäästä ja kolmannen miekasta. Halfdan Egediuksen kuvitusta Snorri Sturlusonin Norjan kuningassaagoihin.
Pyhän Olavin ajateltiin jo 1000–1100-luvuilla suojelevan talonpoikia Norjan ikuisena kuninkaana ja taistelussa voittaneena sankarina. Hänen suosioonsa vaikuttivat myös kertomukset hänen ihmeteoistaan. Englantilaiset ja saksalaiset lähetystyöntekijät käyttivät hyväkseen Olavi-kulttia opetustyössään Pohjoismaissa.
Pyhän Olavin kultti levisi Suomeen kolmessa vaiheessa. Ensiksi se rantautui 1200-luvun alkupuolella Ahvenanmaalle, Varsinais-Suomen saaristoon, Turun ympäristöön, Vakka-Suomeen, Kokemäenjoen suualueelle ja vesistöön Vanajalle sekä Länsi-Uudellemaalle.
Pyhä Olavi oli 1200-luvun puolivälissä neitsyt Marian ohella Suomen suosituin pyhimys sen perusteella, mitä noin 40 kirkollisen rakennuksen suojelijoista tiedetään. Olavi tunnettiin tuolloin muutenkin Lounais-Suomen seuduilla.
1500-luvun puolivälissä noin puolet Turun hiippakunnan seurakunnallisista rakennuksista oli Olavi-kirkkoja. Siten Olavi oli merkittävä pyhimys koko hiippakunnassa 1200-luvun alkupuolelta 1500-luvun puoliväliin. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä piispa Maunu Särkilahti mainitsi vuonna 1493 Olavin kultin suosiosta.
Maunu Niilonpoika Särkilahti (k. 2. maaliskuuta 1500, Kuusiston piispanlinna) toimi Turun piispana vuosina 1489–1500. Tätä ennen hän toimi Turun tuomiorovastina vuosina 1465–1489. Tuomiorovastina hän aloitti vuonna 1474 kansliauudistuksen, jonka seurauksena todennäköisesti syntyi Turun tuomiokirkon Mustakirja.
Pyhän Olavin kulttia harjoitettiin osittain myös
kansankielellä. Tämä tapahtui messuin ja rukoushetkin Olavin päivänä
29.7. ja sitä edeltävänä aattona ja yönä. Kunnioituksen paikka oli
Olavi-alttari, jolla saattoi olla Olavi-veistos tai kaappi. Olavin
päivän yhteydessä järjestettiin markkinoita. Joillakin paikkakunnilla
oli myös markkinoita, joille kokoontuneet olivat kosketuksissa päivän
kirkolliseen teemaan ja sen opetuksiin.
Turun hiippakunnassa oli 1200–1500-luvuilla ainakin 84
Pyhää Olavia esittävää veistosta ja maalausta. Veistoksia oli 65 ja ne
työstettiin veistämällä tai eri tavoin valamalla. Erilaisia
Olavi-maalauksia oli yhteensä 19. Olavi-taidetta oli kaikissa Suomen
keskiaikaisissa maakunnissa Karjalaa ja Savoa lukuun ottamatta.
Rostfri ryttarstaty föreställande Olof den helige skapad av Allan Ebeling. Placerad i studentbostadskvarteret Triangeln, Uppsala. Uppsalasta löytyy Olavi Vahvan ratsastajapatsas.
Pyhimystiellä
Turussa 29-7 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti